15.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/1

(1)

Komissio otti asetuksella (EU) N:o 1072/2012 (2), jäljempänä ”väliaikaista tullia koskeva asetus”, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ”Kiina” tai ”asianomainen maa”, peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa.

(2)

Menettely pantiin vireille 16 päivänä helmikuuta 2012 (3), kun niiden Euroopan unionin tuottajien puolesta, jäljempänä ”valituksen tekijät”, joiden tuotanto muodostaa yli 30 prosenttia keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden kokonaistuotannosta unionissa, oli tehty valitus.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahingon arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2008 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(4)

Sen jälkeen kun väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton perusteina olleista olennaisista tosiasioista ja huomioista oli ilmoitettu, jäljempänä ”alustavien päätelmien ilmoittaminen”, useat osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kaksi tuojaa ja yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysivät tulla kuulluiksi, ja niitä kuultiin kuulemismenettelystä vastaavan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajan läsnä ollessa.

(5)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(6)

Lisäksi tehtiin tarkastuskäynti thaimaalaisen tuottajan toimitiloihin, kuten 55 kappaleessa selostetaan; tarkoituksena oli tutkia Thaimaan soveltuvuus vertailumaaksi.

(7)

Tämän jälkeen kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista, jäljempänä ”lopullisten päätelmien ilmoittaminen”. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä. Alan kiinalainen kauppakamari CCCLA (Chinese Chamber of Commerce for Import and Export of Light Industrial Products and Arts-crafts) ja eräs tuojien ryhmä pyysivät tulla kuulluiksi, ja niitä kuultiin kuulemismenettelystä vastaavan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajan läsnä ollessa.

(8)

Asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(9)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet vastustivat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valintaa ja väittivät, että otos ei ollut edustava, koska se perustui vain suurimpiin vientimääriin eikä siinä näin ollen otettu huomioon muita tekijöitä, joka ovat ominaisia Kiinan keramiikkateollisuuden monimuotoisuuden ja hajanaisuuden kannalta.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä perusasetus,, 17 artiklan 1 kohdan mukaan otokseen sisällytettävien yritysten valinnassa tutkimus voidaan rajoittaa viennin suurimpaan mahdolliseen määrään, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena, ottaen huomioon käytettävissä oleva aika. Tuotannonalan hajanaisuuden vuoksi katsottiin, että vientimääriin perustuva valinta mahdollistaisi edustavan otoksen, joka voitiin tutkia käytettävissä olevassa ajassa. On kuitenkin huomattava, että valitut yritykset sijaitsevat kolmella eri alueella Kiinassa ja niillä on erityyppisestä keraamisesta materiaalista (esim. posliini ja kivitavara) valmistetun tarkasteltavana olevan tuotteen merkittävää tuotantoa sekä erittäin monenlaisten tuotelajien tuotantoa. Tämän vuoksi väitettä ei voida hyväksyä.

(11)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja katsoi, että erilaisten menetelmien käyttö unionin tuotannonalan ja tuojien otoksen sekä vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valinnassa on syrjivää ja että olisi käytettävä samoja perusteita. Erilaisten menetelmien käyttö syrjii vientiä harjoittavia tuottajia ja on vastoin yhdenvertaista kohtelua.

(12)

Vientiä harjoittavien tuottajien otos valitaan vain, jotta voidaan tutkia, tuodaanko tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta polkumyynnillä. Näin ollen on keskeisen tärkeää kattaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin enimmäismäärä tutkimusajanjaksolla. Toisaalta unionin tuottajien otos valittiin sen määrittämiseksi, aiheutuiko unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa eri indikaattoreiden perusteella. Tuojien osalta kerättyjä tietoja käytetään suureksi osaksi unionin etua koskevassa arvioinnissa. Tämän vuoksi tuojien ja unionin tuottajien osalta on tärkeää kerätä tietoa erilaisista yrityksistä, jotka toimivat esimerkiksi eri tuotesegmenteillä. Koska otokseen sisällytettävien yritysten valinnan perusteet eivät ole samoja toisaalta unionin tuottajien ja tuojien ja toisaalta vientiä harjoittavien tuottajien osalta, ne eivät ole samassa tilanteessa. Sen vuoksi syrjimättömyyden tai yhdenvertaisen kohtelun periaate ei edellytä täysin samanlaisen menetelmän käyttöä otosten valinnassa. Näin ollen väite on täysin perusteeton ja hylätään.

(13)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja esitti uudelleen (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappale), että se olisi pitänyt sisällyttää otokseen. Yritys ei kuitenkaan esittänyt mitään uusia väitteitä, joissa olisi perusteltu sen sisällyttäminen otokseen. Sen vuoksi ja ottaen huomioon edellä olevassa 10 kappaleessa esitetyt päätelmät, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(14)

Sama otoksen ulkopuolinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sille ei ollut annettu riittävästi aikaa toimittaa huomautuksiaan lopullisista päätelmistä ja että päätelmien ilmoittaminen oli lisäksi riittämätön, koska siinä ei ilmoitettu esimerkiksi myyntihintoja tai oikaisuja koskevia lukuja. Tämän vuoksi sen puolustautumisoikeuksia ei ollut noudatettu.

(15)

Perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdan mukaan osapuolille on annettava vähintään 10 päivän määräaika lopullisesta ilmoittamisesta tehtäviä huomautuksia varten. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja sai tiedon lopullisesta ilmoittamisesta sähköpostitse 25 päivänä helmikuuta 2013 ja sille annettiin aikaa 8 päivään maaliskuuta 2013 asti eli 11 päivää toimittaa huomautuksia. Lisäksi ilmoitusasiakirja lähetettiin kirjattuna kirjeenä seuraavana päivänä. Näin ollen kyseisellä osapuolella oli riittävästi aikaa toimittaa huomautuksiaan, ja tämä väite on näin ollen hylättävä. On myös syytä huomauttaa, että osapuoli toimitti huomautuksensa annetussa määräajassa eikä pyytänyt määräajan pidennystä. Lisäksi komissio ilmoitti kaikista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ehdottaa lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa, ottaen huomioon velvoitteen suojata luottamukselliset tiedot. Puolustusoikeuksien noudattaminen ei myöskään edellytä, että otokseen sisältyville yrityksille vahvistetut yrityskohtaiset myyntiluvut tai oikaisut, joita on käytetty yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittämiseen, olisi ilmoitettava osapuolelle, jolle ei ole laskettu yksilöllistä marginaalia.

(16)

Edellä esitetystä seuraa, että väite, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ei noudatettu, on perusteeton, ja se hylätään tämän vuoksi.

(17)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 ja 56–57 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana ovat alustavan määritelmän mukaisesti Kiinasta peräisin olevat keraamiset pöytä- ja keittiöesineet, lukuun ottamatta keraamisia veitsiä, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 6911 10 00, ex 6912 00 10, ex 6912 00 30, ex 6912 00 50 ja ex 6912 00 90, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”.

(18)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksikään osapuoli ei kiistänyt sitä, että keraamiset (keittiö)veitset ovat olennaisesti erilaisia kuin muut keraamiset pöytä- ja keittiöesineet niiden erilaisten fyysisten ominaisuuksien, tuotantoprosessien ja käyttötapojen takia. Kaikki osapuolten esittämät huomautukset on analysoitu, ja keraamisten veitsien jättäminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa voidaan hyväksyä lopullisesti.

(19)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen useat osapuolet vaativat, että tietyt keraamiset maustemyllyt ja niiden keraamiset jauhavat osat olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(20)

Vaatimuksen perusteena on, että myllyjä ja muita keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä ei niiden erityisominaisuuksien vuoksi voida pitää yhtenä ja samana tuotteena. Näiden myllyjen jauhinlevyssä on käytetty pääasiassa alumiinioksidista valmistettua keraamista materiaalia, jota ei käytetä ”tavanomaisissa” pöytäesineissä kuten kupeissa ja lautasissa ja jonka poltto tapahtuu korkeammissa lämpötiloissa. Niiden vaihdettavuus tutkimuksen kohteena olevan tuotteen pääluokkien kanssa on vähäistä. Tämä koskee myös pelkkiä keraamisia jauhinmekanismeja, jotka ilmoitetaan yleensä edellä mainituissa koodeissa.

(21)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että näissä myllyissä oleva keraaminen elementti on yleensä vain pieni osa myllyä. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että myllyillä, joissa on keraaminen jauhinlevy, mukaan luettuna keraamiset jauhavat osat, ei ole samoja fyysisiä perusominaisuuksia ja peruskäyttötarkoituksia kuin keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä. Keraamisten jauhavien osien muoto, vahvuus ja muotoilu eroavat keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden vastaavista.

(22)

Jotkin osapuolet esittivät, että kyseiset myllyt olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että niillä on samat fyysiset ominaisuudet, teollinen muotoilu ja loppukäyttö kuin myllyillä, joiden jauhinmekanismi on valmistettu metallista ja että kun ne sisältyvät tiettyihin myllysetteihin, ne luokitellaan yleensä tariffinimikkeeseen 8210. Nämä osapuolet väittivät myös, että näissä tapauksissa keraamisten elementtien osuus tuotteen arvosta on yleensä enintään kaksi prosenttia. Kun kuitenkin otetaan huomioon myllyjen ja myllysettien monet eri luokittelumahdollisuudet, tutkimuksessa ei voitu hyväksyä näitä väitteitä sen määrittämiseksi, pitäisikö keraamiset myllyt jättää tuotteen määritelmän ulkopuolelle tutkimuksessa.

(23)

Useat osapuolet tukivat vaatimusta, jonka mukaan kyseiset myllyt olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että tietyissä myllyissä, etenkin suolamyllyissä, on välttämätöntä käyttää keraamisia jauhinlevyjä, koska suola syövyttää metalliset jauhinosat. Tutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että suolamyllyissä ei välttämättä käytetä keraamisia jauhinmekanismeja.

(24)

Edellä olevassa kappaleessa esitettyjen seikkojen perusteella tutkimuksessa päätellään, että maustemyllyt, joissa on keraamisia jauhinelementtejä, eroavat olennaisesti muunlaisista keraamisista pöytä- ja keittiöesineistä niiden jauhavissa osissa käytetyn keraamisen materiaalin fyysisten perusominaisuuksien ja käyttötarkoituksen vuoksi. Sen vuoksi vaatimus niiden, mukaan luettuna itsenäiset keraamiset jauhinmekanismit ja niiden osat, jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa hyväksytään.

(25)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen jotkin osapuolet vaativat, että keraamiset veitsenteroittimet olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tuotantoprosessien ja käyttötarkoituksen erojen vuoksi ja sen vuoksi, että näitä tuotteita ei ole tarkoitettu pitämään sisällään elintarvikkeita niiden erityismuotoilun ja fyysisten ominaisuuksien vuoksi. Tutkimuksessa vahvistettiin näiden seikkojen paikkansapitävyys. Tästä syystä vaatimus niiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa hyväksytään.

(26)

Samalla tutkittiin myös, olisiko keraamiset kuorimet jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Tutkimuksessa vahvistettiin, että myös keraamiset kuorimet eroavat olennaisesti muunlaisista keraamisista pöytä- ja keittiöesineistä niiden toimivissa osissa käytetyn keraamisen materiaalin muotoilun ja fyysisten ominaisuuksien (muoto ja vahvuus), tuotantoprosessien sekä käyttötarkoituksen vuoksi. Myös keraamiset kuorimet olisi sen vuoksi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa.

(27)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen eräs osapuoli vaati myös, että kordieriittikeramiikasta valmistetut pizzakivet olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle niiden fyysisten ominaisuuksien (muoto ja kovuus), teollisen muotoilun ja käyttötarkoituksen erojen vuoksi. Kordieriittikeramiikka on eräänlainen alumiinioksidi-magnesiumoksidisilikaatti, jolla on erityisominaisuuksia, esimerkiksi erinomainen lämpöiskunkestävyys. Tutkimuksessa vahvistettiin, että kordieriittikeraamisilla pizzakivillä on samat fyysiset ominaisuudet (muoto ja kovuus), teollinen muotoilu ja käyttötarkoitus kuin uuneissa käytettävillä tiilillä. Sen vuoksi ne eroavat muista keraamisista pöytä- ja keittiöesineistä. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät toivat esiin kordieriittikeraamisten pizzakivien samankaltaisuuden verrattuna muihin menettelyn piiriin kuuluviin tuotteisiin. Ne eivät kuitenkaan voineet osoittaa, että kordieriittikeraamisilla pizzakivillä olisi samat fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tästä syystä vaatimus niiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa hyväksytään.

(28)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen eräs hollantilainen järjestö vaati, että myynninedistämistuotteina käytetyt keraamiset pöytä- ja keittiöesineet olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että niitä ei myydä käytettäväksi pöytä- ja keittiöesineinä, että ne ovat merkittävä taloudellinen tekijä vähittäismyyntisektorilla, että kuluttajat arvostavat niitä ja että vain kiinalaiset tuottajat pystyvät tarjoamaan tarvittavat määrät lyhyellä aikavälillä. Vaatimusta myynninedistämistuotteina käytettyjen keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa ei voida kuitenkaan hyväksyä, koska niiden fyysiset ominaisuudet, tuotantoprosessit ja käyttötarkoitus ovat samat kuin muiden keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden.

(29)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen ja jälleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs saksalainen tuoja ja tukkumyyjä sekä kiinalainen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vaativat, että erityispinnoitetut kivitavarat, jotka on tarkoitettu sublimaatiopainatusta varten ja joiden sublimaatiopinnoitus on poistettavissa mekaanisesti raaputtamalla, olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että ne ovat puolivalmiita tuotteita, joiden kuvaviimeistely tehdään unionissa erityiskanavien kautta, kuluttajat pitävät niitä erilaisina, sublimaatiopinnoitettujen keraamisten tuotteiden arvo ylittää pinnoittamattomien keraamisten tuotteiden arvon eikä unionissa ole tuottajia, jotka tuottaisivat tällaista tuotetta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuote näyttää täysin samalta kuin sublimaatiopinnoittamattomat esineet, minkä vuoksi niitä on vaikea – ellei peräti mahdoton – erottaa toisistaan. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että näillä tuotteilla on yleensä sama käyttötarkoitus kuin muunlaisilla keraamisilla pöytäesineillä. Lisäksi havaittiin, että useat unionin tuottajat valmistavat näitä tuotteita ja että unionissa valmistetut ja tuodut tuotteet kilpailevat suoraan keskenään. Edellä esitetyn perusteella vaatimus sublimaatiopainatukseen tarkoitetun erityispinnoitetun kivitavaran jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle hylätään.

(30)

Väliaikaisen toimenpiteiden julkaisemisen ja jälleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuoja, joka oli vaatinut ennen lasitusta käsin maalaamalla koristeltujen pöytäesineiden jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, väitti, että komissio alustava analyysi asiasta oli virheellinen, koska siinä ei otettu huomioon markkinasegmenttien olemassaoloa, erityyppisten pöytäesineiden laatueroja, ennen lasitusta käsin maalaamalla koristeltujen pöytäesineiden ylellistä ja hauraampaa luonnetta eikä tuotteiden vähäisempää vaihdettavuutta keskenään, koska kuluttajat pitävät niitä erilaisina. Se väitti myös, että ennen lasitusta käsin maalaamalla koristeltuja pöytäesineitä voidaan käyttää myös somisteena.

(31)

Väitteistä, jotka koskevat erityyppisten keittiöesineiden sekä ylellisten ja hauraampien ennen lasitusta käsin maalaamalla koristeltujen pöytäesineiden välisiä laatueroja, voidaan todeta, että nämä ominaisuudet eivät ole erityisiä ennen lasitusta käsin maalaamalla koristelluille pöytäesineille. Lisäksi mitä tulee tuotteiden vähäisempään keskinäiseen vaihdettavuuteen kuluttajien käsitysten vuoksi, mitään sellaista uutta väitettä ei esitetty, joka muuttaisi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45 kappaleessa esitettyjä päätelmiä, joiden mukaan keskivertokuluttaja ei tee eroa ennen lasitusta käsin maalaamalla koristeltujen pöytäesineiden ja muuntyyppisten keraamisten pöytäesineiden välille. Komissio analysoi markkinasegmenttien esiintymistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157–158 kappaleessa. Nämä väitteet eivät näin ollen kumonneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45 kappaleessa esitettyjä päätelmiä.

(32)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 kappaleessa esiin tuotua vaatimusta täsmennettiin vielä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Nämä vaatimukset esitettiin uudelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Tuoja, jolla oli tuotantoa Kiinassa, vaati että keittiö- ja pöytäesineet, joiden pinnasta 100 prosenttia on täysin lasitettu ja/tai emaloitu pohjaa tai sen osaa lukuun ottamatta ja joiden lasitetusta ja/tai emaloidusta pinnasta 100 prosenttia on maalattu muulla kuin valkoisella värillä, olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Vaatimusta tarkasteltiin, ja tutkimuksessa kävi ilmi, että näiden tuotteiden fyysiset ominaisuudet, tuotantoprosessit ja käyttötarkoitukset ovat samat kuin muiden lasitettujen ja/tai emaloitujen keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden. Sen vuoksi vaatimus hylätään lopullisesti.

(33)

CCCLA vaati edelleen, että luuposliini olisi jätettävä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että se on hauras ylellisyystuote, jonka mekaaninen lujuus on huono, ja kiisti sen kolhunkestävyyden. On kuitenkin huomattava, että CCCLA oli itse todennut aiemmin, että luuposliinilla on korkea mekaaninen lujuus ja että se kestää kolhuja. Nämä ristiriitaiset väitteet vievät selvästi pohjaa CCCLA:n vaatimuksilta. Esiin otetut väitteet eivät missään tapauksessa muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28 kappaleessa esitettyjä päätelmiä. Sen vuoksi vaatimus luuposliinin jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle hylätään lopullisesti.

(34)

Sama osapuoli toisti vaatimuksensa, jonka mukaan kestävä posliini olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tutkimuksessa. Osapuoli väitti, että toteamus, jonka mukaan kestävällä posliinilla ei ole kiistattomia tunnusomaisia erityispiirteitä, ei ole totta ja että se on erittäin kestävää saven yli 24 prosentin alumiinipitoisuuden vuoksi; lopuksi osapuoli vielä kiisti tämän tuotteen unionin tuotantokapasiteetin. Kestävää posliinia koskevat eri lausunnot ovat kuitenkin ristiriitaisia esimerkiksi sen sisältämien raaka-aineiden ja alumiinioksidijauhepitoisuuden osalta. Sitä ei kiistetty, että kestävää posliinia valmistetaan myös unionissa ja että kiinalaiset tuottajat valmistavat kestävää posliinia, joka on suorassa kilpailussa unionissa tuotetun kestävän posliinin samoin kuin muiden tutkimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden kanssa. Näin ollen vaatimus kestävän posliinin jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle hylätään lopullisesti.

(35)

Kaikentyyppisiä keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä voidaan pitää saman tuotteen eri lajeina. Sen vuoksi väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen ja jälleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettyä väitettä, jonka mukaan tutkimus kattaa laajan valikoiman samankaltaisia tuotteita (minkä vuoksi on tarpeen tehdä erillinen asemaa, polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskeva analyysi kustakin niistä), on pidettävä perusteettomana. Eräs osapuoli, joka väitti tuotteen määritelmää liian laajaksi, esitti vertailun tuotteista, joissa oli eri tasoisesti koristelua, mutta sen lausunnot käyttötarkoituksesta (puutarha ja lapset yhdessä tapauksessa ja somistus toisessa) ovat kiistanalaisia, koska ero ei ole selvä, ja näiden lausuntojen voidaan pikemminkin katsoa vahvistavan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55 kappaleessa esitettyä päätelmää. Olisi myös huomattava, että tuoja, jolla on tuotantoa Kiinassa, totesi että yli 99 prosenttia unionissa myydyistä keraamisista pöytä- ja keittiöesineistä on suurimmaksi osaksi tai kokonaan valkoisia. Jotkin osapuolet kiistivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa esitetyt päätelmät sillä perusteella, että toimielimet eivät tutkimuksen puitteissa testanneet, olivatko tietyt kauppatavarat soveltumattomia vapaaseen kauppaan unionissa. Tämä seikka ei kuitenkaan kumoa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 63 kappaleessa esitettyä päätelmää.

(36)

Edellä esitetyn perusteella tuotteen määritelmäksi vahvistetaan lopullisesti Kiinasta peräisin olevat keraamiset pöytä- ja keittiöesineet, lukuun ottamatta keraamisia veitsiä, keraamisia maustemyllyjä ja niiden keraamisia jauhavia osia, keraamisia kuorimia, keraamisia veitsenteroittimia sekä pizzan tai leivän paistamisessa käytettäviä kordieriittikeraamisia pizzakiviä, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 6911 10 00, ex 6912 00 10, ex 6912 00 30, ex 6912 00 50 ja ex 6912 00 90.

(37)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24–63 kappaleessa esitetyt kaikki muut päätelmät vahvistetaan.

(38)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja, yksi unionin tuottaja ja yksi tuoja väittivät alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että markkinatalouskohtelua koskeva päätös tehtiin myöhässä eli perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden jakson jälkeen ja että tutkimus olisi sen vuoksi päätettävä ottamatta käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä. Markkinatalouskohtelua koskevaan päätökseen liittyvä väite esitettiin jo alustavassa vaiheessa ja komissio hylkäsi sen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72 ja 73 kappaleessa. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen viisi muuta vientiä harjoittavaa tuottajaa esitti samanlaisen väitteen. Väitteensä tueksi ne esittivät tuomioistuimen tuomiot tapauksissa Brosmann ja Aokang Shoes (4).

(39)

Ensinnäkin on muistettava, että tapaukset Brosmann ja Aokang Shoes eivät ole merkityksellisiä tässä tutkimuksessa tehdyn markkinatalouskohteluanalyysin laillisuuden arvioinnin kannalta, koska kyseiset tapaukset – toisin kuin tämä tutkimus – liittyivät tilanteisiin, joissa markkinatalouskohtelua koskevia arviointeja ei tehty lainkaan.

(40)

Lisäksi asioissa Brosmann ja Aokang Shoes annetut tuomiot eivät ole merkityksellisiä nykyisen tutkimuksen lainmukaisuuden arvioinnin kannalta, koska perusasetusta on tällä välin muutettu. (5) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna, komissio tekee markkinatalouskohtelun määrittämisen joka tapauksessa vain sellaisten yritysten osalta, jotka on valittu otokseen perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, ja määrittäminen tehdään tavallisesti seitsemän kuukauden mutta viimeistään kahdeksan kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta; säännöstä sovelletaan kaikkiin uusiin ja käynnissä oleviin tutkimuksiin 15 päivästä joulukuuta 2012 lähtien eli myös tähän tutkimukseen.

(41)

Oikeuskäytännön tulkinta, jonka mukaan oikeutta markkinatalouskohtelun määrittämiseen ei rikottu, vaikka kolmen kuukauden määräaikaa ei noudatettu, on joka tapauksessa hyväksyttävä. Sen vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73 kappaleen päätelmät pidetään voimassa.

(42)

Koska markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä saatiin paljon ja niiden tutkimiseksi oli tehtävä lukuisia tarkastuskäyntejä, markkinatalouskohtelun määrittämistä ei saatu tehtyä seitsemässä kuukaudessa. Määrittämiset tehtiin kuitenkin kahdeksan kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, kuten perusasetuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 1168/2012, edellytetään. Väite oikeuksien poistamisesta taannehtivasti ei ole perusteltu, kuten edellä selitetään.

(43)

Edellä esitetyn perusteella hylätään väite, jonka mukaan polkumyyntitutkimus olisi päätettävä ilman polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa, koska markkinatalouskohtelun määrittämistä ei tehty kolmessa kuukaudessa.

(44)

Eräs otoksen ulkopuolinen vientiä harjoittava tuottaja, joka ei pystynyt osoittamaan, että sillä oli yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti, ja jonka markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö näin ollen hylättiin, toisti, että väitetyt kirjanpitovirheet – jos sellaisia edes oli – joiden perusteella sen pyyntö hylättiin, eivät olleet merkittäviä, minkä vuoksi päätös markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön hylkäämisestä oli kohtuuton ja vastoin suhteellisuusperiaatetta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tämä vientiä harjoittavat tuottaja esitti saman väitteen uudelleen muttei tuonut esiin mitään uusia perusteita.

(45)

Väitteet kirjanpitovirheiden vakavuudesta ovat käytännössä samat kuin ne, jotka esitettiin markkinatalouskohtelua koskevan tutkimuksen aikana ja jotka komissio hylkäsi ennen markkinatalouskohtelun määrittämistä. Väitteestä, jonka mukaan markkinatalouskohtelun myöntämättä jättäminen rikkoo suhteellisuusperiaatetta, on huomattava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevat perusteet ovat kumulatiivisia, ja ellei kaikkia niitä täytetä, markkinatalouskohtelua ei voida lainsäädännön mukaan myöntää. Lisäksi koska todistamistaakka on markkinatalouskohtelua pyytävällä yrityksellä eikä kyseinen yritys kyennyt osoittamaan, että sillä oli yksi ainoa selkeä kirjanpito, komission ainoana vaihtoehtona oli hylätä markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö. Sen vuoksi ei voida katsoa, että tämä hylkäävää päätös olisi ollut vastoin suhteellisuusperiaatetta. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan d alakohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 1168/2012 (6), kun komissio on rajoittanut tutkimuksensa otannan käyttöön, markkinatalouskohtelun määrittäminen rajataan vain niihin osapuoliin, jotka on valittu otokseen.

(46)

Vaikka 16 vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi yksilöllistä kohtelua, vain otokseen valituilta yrityksiltä saadut pyynnöt tutkittiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja hyväksyttiin. Jäljellä olevista 11:sta vientiä harjoittavasta tuottajasta 7 pyysi yksilöllistä tarkastelua.

(47)

Perusasetuksen 9 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti yksilöllisiä tulleja on sovellettava sellaisen viejän tai tuottajan tuontiin, jolle myönnetään yksilöllinen tarkastelu, kuten perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetään. Tämän mukaisesti niille neljälle yritykselle, jotka pyysivät yksilöllistä kohtelua mutteivät yksilöllistä tarkastelua, ei voitu myöntää yksilöllistä tullia.

(48)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se oli toimittanut kaikki vaaditut tiedot annetuissa määräajoissa, minkä vuoksi sen yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö pitäisi tutkia ja sille pitäisi vahvistaa yksilöllinen marginaali tuomioistuimen asiassa Brosmann (7) antaman tuomion mukaisesti.

(49)

Väitettä ei voida hyväksyä. Koska kyseinen yritys ei sisältynyt otokseen, sen yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö voitiin arvioida vain yksilöllisen tarkastelun yhteydessä, jos sellainen tehtäisiin 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(50)

Koska yksilöllisestä kohtelusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79–81 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(51)

Seitsemän vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka muodostuivat 10 oikeushenkilöstä, toimitti yksilöllistä tarkastelua koskevan pyynnön perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82 ja 83 kappaleessa selitettiin, näistä pyynnöistä ei tehty päätöstä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton yhteydessä.

(52)

Vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin 21 päivänä joulukuuta 2012, että niiden yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä ei voitu hyväksyä, koska ne hankaloittaisivat tehtävää kohtuuttomasti ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen määräajassa.

(53)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla yksilöllinen tarkastelu on lakisääteinen oikeus ja että komission kieltäytyminen yksilöllisen tarkastelun tekemisestä on perusteetonta, koska yritysten lukumäärä ja vaadittu tarkastelu ei olisi komission resurssit huomioon ottaen kohtuuttoman hankala eikä estäisi tutkimuksen loppuun saattamista määräajassa. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen väite toistettiin, mutta mitään lisäperusteita ei esitetty.

(54)

Päätös yksilöllisten tarkastelujen hyväksymisestä tai hylkäämisestä tehdään tapauskohtaisesti ottaen huomioon toimitettujen pyyntöjen lukumäärä ja niiden arvioimiseen käytettävissä oleva aika. Tässä tapauksessa on muistettava, että komissiolla oli oikeudellinen velvoite suorittaa markkinatalouskohtelua koskevat tutkimukset 16 oikeushenkilölle Kiinassa, mukaan luettuna yrityksissä, joita ei valittu otokseen. Kun otetaan huomioon menettelyn lainsäädännölliset määräajat, yksilöllisiä tarkasteluja ei voitu tehdä ennen alustavien päätelmien tekemistä. Sen jälkeen käytettävissä oleva rajallinen aika ja toimitettujen pyyntöjen lukumäärä sekä polkumyyntitutkimuksista komissiossa vastaavien yksikköjen rajalliset resurssit huomioon ottaen pääteltiin, että olisi kohtuuttoman hankalaa tehdä yksilöllisiä tarkasteluja tässä tapauksessa.

(55)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tarkasteltiin vielä asianmukaisen vertailumaan valintaa. Tässä yhteydessä tehtiin tarkastuskäynti sen thaimaalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimitiloihin, joka oli palauttanut kyselyvastauksen (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 kappale). Kun thaimaalaiselta yhteistyössä toimineelta tuottajalta saadut tiedot oli tutkittu ja varmennettu, pääteltiin kuitenkin, että kyseinen thaimaalainen tuottaja ei pystynyt toimittamaan riittävän yksityiskohtaisia tietoja kotimarkkinoilla myydyistä tuotelajeista. Sen vuoksi katsottiin, että Brasilia on edelleen asianmukaisin vertailumaa.

(56)

Thaimaasta saadut tiedot kuitenkin tukivat joitakin Brasiliassa tehtyjä havaintoja, etenkin hintatasojen eroista merkkituotteiden ja muiden tuotteiden välillä (ks. 91 kappale).

(57)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi tuotannonalan järjestö ilmoittautui ja kiisti Brasilian valinnan asianmukaiseksi vertailumaaksi. Se väitti, että ainoa syy Brasilian valitsemiseen vaikutti perustuvan siihen, että mikään muu maa ei ollut asianmukainen. Väitettä ei voida hyväksyä. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84–88 kappaleesta seuraa selvästi, että Brasiliaa pidettiin asianmukaisena vertailumaana kotimarkkinatilanteeseen liittyvien tosiseikkojen perusteella. Se, että komissio tutki vielä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen muitakin mahdollisia vertailumaita, ei johda päätelmään, jonka mukaan Brasilia ei olisi asianmukainen valinta.

(58)

Edellä esitetyn perusteella ja koska Brasilian valinnasta asianmukaiseksi vertailumaaksi ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84–88 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(59)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet väittivät, että normaaliarvo oli määritetty virheellisesti, koska sitä ei väitteen mukaan ollut vahvistettu samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella Brasiliassa, minkä vuoksi tulokset olivat vääristyneitä ja kohtuuttomia, etenkin kivitavaran ja muiden tuotelajien osalta, joita ei tuotettu ja myyty vertailumaassa. Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät myös, että laskennallisesti muodostetun normaaliarvon (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94 kappale) määrittämistapaa ei ilmoitettu kunnollisesti.

(60)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saadut huomautukset osoittavat, että normaaliarvon määrittämiseen käytetty menetelmä ei ole täysin selvä kaikille osapuolille. Näihin huomautuksiin vastaamiseksi seuraavassa selitetään normaaliarvon määrittämiseen käytettyä menetelmää.

(61)

Koska kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt evättiin, normaaliarvo kaikille otokseen valituille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin vertailumaan tuottajalta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(62)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ensin, oliko samankaltaisen tuotteen myynti Brasiliassa riippumattomille asiakkaille edustavaa. Yhteistyössä toimineen brasilialaisen samankaltaisen tuotteen tuottajan myynnin todettiin olevan määrältään edustavaa Brasilian kotimarkkinoilla verrattuna otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien unioniin viemään tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. On muistettava, että perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaan ”samankaltainen tuote” tarkoittaa tuotetta, joka on identtinen eli kaikissa suhteissa samanlainen kuin kysymyksessä oleva tuote, tai sellaisen tuotteen puuttuessa muuta tuotetta, joka, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen, muistuttaa ominaispiirteiltään kyseistä tuotetta.

(63)

Tämän jälkeen komissio tutki, voidaanko kyseisen myynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan myynnin osuus. Myyntitapahtumia pidettiin kannattavina, jos yksikköhinta oli vähintään tuotantokustannusten tasolla. Tätä varten määritettiin yhteistyössä toimineen brasilialaisen tuottajan tuotantokustannukset.

(64)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikkien tuotelajien osalta yli 80 prosenttia myynnin määrästä kotimarkkinoilla tapahtui tuotantokustannukset ylittävillä hinnoilla ja että kaikkien tuotelajien keskimääräinen painotettu myyntihinta oli vähintään yksikkötuotantokustannusten suuruinen.

(65)

Näin ollen tuotelajikohtainen normaaliarvo laskettiin kaiken myynnin tosiasiallisten kotimarkkinahintojen painotettuna keskiarvona, riippumatta siitä oliko myynti kannattavaa. Tämä merkitsee sitä, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94 kappaleessa todettiin, laskennallista normaaliarvoa ei ole määritetty kannattamattoman myynnin osalta.

(66)

Koska vientihinnoista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvista.

(67)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että yleisesti ottaen normaaliarvon ja vientihinnan vertailuun käytetty menetelmä oli virheellinen, koska siinä ei verrattu samankaltaisia tuotteita, ja että tehtyjen oikaisujen perusteita ei selitetty riittävästi. Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti erityisesti, että sellaisten kivitavaroiden osalta, joita vertailumaan tuottaja ei tuottanut eikä myynyt, komission olisi pitänyt verrata vientihintaa fajanssitavaroiden kotimarkkinahintaan, johon on tehty asianmukaiset oikaisut, eikä määrittää normaaliarvoa laskennallisesti. Lisäksi useat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vientiä harjoittavien tuottajien tuottamien ja myymien useiden muiden tuotelajien vientihinnan ja Brasiliassa myydyn geneerisen tuotelajien keskimääräisen kilohinnan välinen vertailu, joka perustui yksinomaan käytetyn keraamisen materiaalin tyyppiin, johti väistämättä sellaisten tuotteiden vertailuun, jotka eivät ole samankaltaisia, mikä vuoksi tulos on virheellinen. Eräs vientiä harjoittavat tuottaja väitti vielä, että 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukainen tuotemerkkiin liittyvä oikaisu aliarvioitiin, kun taas toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että oikaisun taso ei perustunut mihinkään luotettaviin tietoihin, joista olisi ollut näyttöä, minkä vuoksi se ei ole perusteltu. Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että sen vientihintoja olisi oikaistava eri kaupan portaassa myytyjen eri määrien huomioon ottamiseksi. Useat osapuolet väittivät vielä, että oikaisumenetelmä fyysisten ominaisuuksien huomioon ottamiseksi ei ole perusteltu ja että on epäselvää, mihin tietoihin nämä oikaisut perustuivat.

(68)

Saatujen huomautusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 10 mukaisesti hintojen vertailuun ja oikaisujen tekemiseen hintojen vertailtavuutta varten käytettyä menetelmää tarkistettiin. Erityisesti niiden tuotteiden osalta, joita alustavassa vaiheessa verrattiin yksinomaan geneerisen tuotteen keskimääräisen kilohinnan ja käytetyn keraamisen materiaalin perusteella, vertailu on tehty niitä eniten muistuttavaan tuotteeseen (ks. 77 kappale), mikä mahdollisti tarkemman ja oikeudenmukaisemman hintavertailun.

(69)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Polkumyyntimarginaalit määritettiin vertaamalla otokseen valittujen viejien yksittäisiä vientihintoja noudettuna lähettäjältä -tasolla vertailutuottajan samankaltaisen tuotteen kotimaan myyntihintoihin. Jotkin vientitapahtumat koskivat kuitenkin epätyypillisiä tuotelajeja, kuten lautasliinarenkaita, veitsitukia tai teekannun alusia, joiden osalta ei ollut mahdollista varmistaa tasapuolista vertailua. Koska nämä liiketoimet olivat varsin vähäisiä – niiden osuus vientimäärästä oli kaikkiaan alle 0,5 prosenttia – ne jätettiin vertailun ulkopuolelle.

(70)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi oikeudenmukaista, tarvittavat oikaisut tehtiin hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tarvittaessa tehtiin oikaisuja fyysisten ominaisuuksien ja kaupan portaan erojen sekä hintojen vertailuun vaikuttavien muiden seikkojen, erityisesti tuotemerkin käytön, osalta.

(71)

Ensin tutkittiin, oliko perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukainen oikaisu fyysisten ominaisuuksien erojen takia perusteltu.

(72)

Tapauksissa, joissa normaaliarvo määritettiin eniten muistuttavan tuotteen perusteella (ks. 68 kappale), oikaisu tehtiin fyysisten ominaisuuksien erojen huomioon ottamiseksi, jotta voitiin varmistaa oikeudenmukainen hintojen vertailu samankaltaisten tuotteiden välillä.

(73)

Kivitavaran osalta vientihintaa verrattiin vertailumaassa tuotetun ja myydyn sitä eniten muistuttavan tuotteen kotimarkkinamyyntihintaan eli kivitavaroiden sijaan fajanssista tehtyjen mutta muutoin identtisten tuotteiden myyntihintaan oikaistuna ylöspäin 5 prosentilla niin, että otettiin huomioon kivitavaran ja fajanssin hintaerot.

(74)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että fajanssituotteiden sekä tuotantokustannukset että vähittäismyyntihinnat ovat korkeammat kuin kivitavaran. Näin ollen kivitavaran vientihintaa olisi pitänyt oikaista pikemminkin alas- kuin ylöspäin. Tämän väitteen tueksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja esitti pääasiassa oman arvionsa fajanssin ja kivitavaran tuotantokustannuksista sekä otteen luettelosta, jossa esitetään fajanssi- ja kivitavaratuotteiden vähittäismyyntihintoja.

(75)

Nämä tiedot, jotka toimitettiin erittäin myöhään menettelyssä ja vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ovat voimakkaasti ristiriidassa niiden tietojen kanssa, jotka muut osapuolet, eli valituksen tekijä, unionin tuotannonala ja vertailumaan tuottaja, olivat toimittaneet komissiolle tutkimuksen aikana. Kaikki nämä osapuolet ovat esittäneet, että kivitavaratuotteet ovat korkeampilaatuisia eli kestävämpiä kuin fajanssituotteet ja niitä on kalliimpi valmistaa, koska kivitavara on korkeapolttoista savea ja fajanssi matalapolttoista savea. Näin ollen kivitavaraa voidaan yleensä myydä korkeammin hinnoin. Näitä tietoja tukevat lisäksi julkisesti saatavilla olevat markkinatiedot.

(76)

On vielä huomattava, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei tuota itse fajanssia ja on näin ollen vain esittänyt arvion sen tuotantokustannuksista. Toimitettu hintaluettelo ei myöskään osoita kiistattomasti, että fajanssituotteet olisivat yleisesti kalliimpia kuin kivitavaratuotteet. Näin ollen toimitettu näyttö on sen kaltaista, ettei se osoita, että kivitavaran normaaliarvon ja vientihinnan väliseen vertailuun tehty oikaisu oikeudenmukaisen hintavertailun varmistamiseksi olisi virheellinen, minkä vuoksi väite hylätään.

(77)

Muiden sellaisten tuotelajien osalta, joiden vertailu alustavassa vaiheessa tehtiin pelkästään keskimääräisen kilohinnan ja keraamisen materiaalin perusteella, komissio on analysoinut uudelleen kyseisiä tuotelajeja ja verrannut vientihintaa niitä eniten muistuttavien sellaisten tuotelajien hintaan, joita tuotettiin ja myytiin vertailumaassa. Jos erona oli vain yksi vähäinen fyysinen ominaisuus, esimerkiksi lasitustyyppi tai koristelu, ja kaikki muut tuotelajin perusominaisuudet olivat identtisiä, tuotetta eniten muistuttavan tuotelajin myyntihintaa oikaistiin ottamalla huomioon fyysisen ominaisuuden eroon liittyvä tosiasiallinen hintaero. Muiden tuotelajien osalta, joissa oli useamman kuin yhden fyysisen ominaisuuden ero, vientihintaa verrattiin niitä eniten muistuttavan tuotteen keskimääräiseen myyntihintaan. Näissä tuotelajeissa niitä eniten muistuttavalla tuotteella oli useita seuraavista fyysisistä perusominaisuuksista tai ne kaikki: keraaminen materiaali, esinetyyppi, perusmuoto, koristelu ja pinnoitus.

(78)

Kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että samoin kuin tapauksissa, joissa vain yksi vähäinen fyysinen ominaisuus oli erilainen, oikaisu olisi myös tehtävä, kun useampi kuin yksi eniten muistuttavan tuotteen fyysisistä ominaisuuksista oli erilainen.

(79)

On muistettava, että tapauksissa, joissa vain yksi vähäinen fyysinen ominaisuus oli erilainen, eniten muistuttavan tuotteen myyntihintaa oikaistiin kyseisen eron osalta havaitun todellisen hintaeron huomioon ottamiseksi, kun taas jos fyysisten ominaisuuksien eroja oli enemmän kuin yksi, vertailu tehtiin sellaisen tuotteen keskimääräisen myyntihinnan perusteella, jolla oli identtiset fyysiset ominaisuudet. Sen vuoksi jälkimmäisessä tapauksessa hinnan oikaisua fyysisten erojen vuoksi ei tarvittu samankaltaisten tuotteiden välillä, koska niillä oli samat fyysiset perusominaisuudet. Tämän vuoksi väitettä ei voida hyväksyä.

(80)

Yksi edellä mainituista vientiä harjoittavista tuottajista vaati myös lisäoikaisuja fyysisten ominaisuuksien eroista tarkasteltavana olevan tuotteen painon ja valkoisuuden osalta. Se väitti käyttävänsä heikompilaatuista raaka-ainetta, minkä vuoksi sen tuotteiden kustannukset ja hinta ovat alhaisemmat kuin vertailumaassa tuotetun samankaltaisen tuotteen. Tämän vuoksi sen vientihintaa olisi oikaistava kohtuullisella määrällä. Ensinnäkin on muistettava, että yritykselle ei myönnetty markkinatalouskohtelua ja että sen tuotantokustannuksia ei näin ollen ole tarkistettu. Lisäksi väitteestä, jonka mukaan sen tuotteet ovat noin 5 prosenttia painavampia kuin vakiotuotteet, ei esitetty mitään tarkastettavissa olevia tai asiaa tukevia asiakirjoja, minkä vuoksi sitä on pidettävä perusteettomana. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja myönsi kannanotossaan, että sen tuotteet ovat normaalivalkoisia, joten se ei pystynyt selittämään, miksi tältä osin olisi tehtävä oikaisu. Tämän vuoksi nämä väitteet hylätään.

(81)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli jättänyt vertaamatta osan sen vientimyynnistä asianmukaisesti eniten muistuttavan tuotteen normaaliarvon kanssa. Tässä viennissä oli kyse koristeltujen tuotteiden myynnistä etuyhteydettömän kauppiaan kautta, joka väitetysti oli suorittanut koristelun (siirtokuvat) ilmaiseksi. Tämän vuoksi vientihinta ei sisältänyt koristelun kustannuksia, minkä vuoksi sitä olisi pitänyt verrata koristelemattomille tuotteille määritettyyn normaaliarvoon tai vaihtoehtoisesti koristelujen ja koristelemattomien tuotteiden keskimääräiseen normaaliarvoon.

(82)

On muistettava, että tuotantokustannukset eivät ole merkityksellinen tekijä hintojen vertailtavuudessa, joka perustuu yksinomaisesti samankaltaisten tuotteiden normaaliarvon ja vientihinnan vertailuun. Toimitetuista tiedoista käy myös selvästi ilmi, että kyseiset viedyt tuotteet olivat koristeltuja, vaikkakaan vientiä harjoittava tuottaja ei väitteensä mukaan vastannut kaikista kustannuksista, jotka liittyvät koristelusta saatavaan lisäarvoon. Tämä ei kuitenkaan ole tekijä, jonka perusteella hintoja voidaan oikaista vertailumaan samankaltaisen tuotteen fyysisten ominaisuuksien erojen huomioon ottamiseksi. Lisäksi väite esitettiin niin myöhäisessä vaiheessa menettelyä, että väitteen tueksi esitettyjä tietoja ei voida tarkistaa. Tämän vuoksi väite hylätään.

(83)

Kiinassa ja Brasiliassa tuotettujen ja myytyjen keraamisten pöytäesinesettien mahdollisten yhdistelmien suuren määrän vuoksi katsottiin, että on tarpeen ryhmitellä eri setit yhteen niihin kuuluvien esineiden lukumäärän ja tyypin mukaan, jotta voitiin verrata hintoja oikeudenmukaisesti. Näin yhteen ryhmiteltyjen settien eri yhdistelmien keskimääräistä myyntihintaa vertailumaan kotimarkkinoilla verrattiin näihin ryhmiin kuuluvien settiyhdistelmien vientihintaan.

(84)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että koska setti voi muodostua niin monista mahdollisista tuoteyhdistelmistä, ryhmittely ei mahdollista oikeudenmukaista hintavertailua, koska siinä ei oteta huomioon setin muodostavien kunkin osan ominaisuuksia. Sen vuoksi vientiä harjoittava tuottaja vaati, että setit olisi jätettävä pois polkumyyntimarginaalilaskelmista.

(85)

On muistettava, että settien polkumyyntilaskelmat tehdään vertaamalla keskimääräistä kilohintaa eikä osakohtaisesti. Sen vuoksi ei ole tarpeen määrittää kunkin setin eri osien tarkkaa yhdistelmää, jotta voitaisiin tehdä oikeudenmukainen hintavertailu settien osalta. Käytetyssä ryhmittelyssä otetaan huomioon eri settiyhdistelmien perusominaisuudet, sikäli kuin setit on yksilöity (esim. kahvi- ja/tai teesetti, ruokailusetti tai muu setti, ja myös yhdistettyjen osien lukumäärä. Näin ollen katsotaan, että settien osalta on tehty oikeudenmukainen vertailu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tämän vuoksi tätä väitettä ei voida hyväksyä.

(86)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 kappaleessa kuvattiin, tutkimuksessa vahvistettiin lisäksi, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat luokittelevat tuotteensa viiteen eri luokkaan, A–E, joiden hinnat eroavat toisistaan merkittävästi. Suurin osa viennistä unioniin muodostuu kuitenkin A-, B- tai C-luokan tuotteista tai niiden yhdistelmästä. Tällainen luokittelu ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen eikä se perustu yleisiin koko tuotannonalaa koskeviin standardeihin, vaan se on pikemminkin yrityskohtainen ja mahdollistaa hintaerottelun. Toisaalta vertailumaan tuottaja myy Brasilian kotimarkkinoilla vain A-luokkaa vastaavia tuotteita, mikä vaikuttaa hintojen vertailtavuuteen. Näin ollen vientihintaa oikaistiin ylöspäin kiinalaisen A-luokan tasolle, jotta hintaa voitaisiin verrata vertailutuottajan Brasilian markkinoilla myymän tuotteen hintaan. Tämän oikaisun taso vahvistettiin yksilöllisesti kullekin otokseen valitulle yritykselle tarpeen mukaan eri luokkien välisten tosiasiallisten ja tarkistettujen hintaerojen perusteella.

(87)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että osa sen vientimyynnistä, joka myytiin etuyhteydettömän kauppiaan kautta, oli yhdistelmä A- ja B-luokan tuotteita, minkä vuoksi se olisi oikaistava A-luokan hintatasoa vastaavaksi. Se väitti, että hintaero oli 25 prosenttia, ja toimitti kopiot laskuista ja hintanoteeraukset väitteensä tueksi.

(88)

Näitä tietoja ei kuitenkaan toimitettu tutkimuksen aikana, ei myöskään tarkastuskäynnillä, tai komission alustavien päätelmien toimittamisen jälkeen. Tuottaja on päinvastoin koko tutkimuksen ajan ilmoittanut vieneensä vain A-luokan tuotteita. Se ei toimittanut täydellistä hintaluetteloa, huolimatta siitä, että tätä pyydettiin kyselylomakkeessa, jotta olisi voitu laskea väitetty hintaero eri laatuluokkien välillä, vaan vain joitakin hintanoteerauksia. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että tiedot toimitettiin menettelyn erittäin myöhäisessä vaiheessa, näiden tietojen luotettavuus on kyseenalaista eikä niitä voida missään tapauksessa tarkistaa. Tämän vuoksi väite hylätään.

(89)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98 kappaleessa kuvattiin, toiseksi tarkasteltiin, oliko perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan mukainen kaupan portaan eroja koskeva oikaisu perusteltu. Tarkastelussa havaittiin, että vientihinta koskee eri kaupan porrasta kuin normaaliarvo, koska kiinalainen vienti tapahtui pääasiassa tukkumyynnin tasolla kun taas kotimarkkinamyynti vertailumaassa tapahtui myös vähittäismyynnin tasolla. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että kummallakin markkina-alueella eri jakelukanavat vaikuttavat hintatasoon, millä on vaikutusta vientihinnan ja normaaliarvon oikeudenmukaiseen vertailtavuuteen. Jotta vientihintaa ja normaaliarvoa voitiin verrata oikeudenmukaisesti, normaaliarvo määritettiin tuotelajikohtaisesti ja sitä oikaistiin kunkin kaupan portaan huomioon ottamiseksi käyttämällä eri kaupan portaan välisiä hintaeroja, jotka oli havaittu vertailumaassa. On muistettava, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (ks. sen johdanto-osan 98 kappale) tehtiin kaupan porrasta koskeva lisäoikaisu niiden hintaerojen perusteella, jotka havaittiin kussakin kaupan portaassa myytyjen määrien osalta. Tätä lisäoikaisua pidettiin perusteltuna, koska alustavan vaiheen tutkimuksessa oli viitteitä siitä, että vaikka suurin osa Kiinan vientimyynnistä tapahtui suurina määrinä, suurin osa kotimarkkinamyynnistä tapahtui pieninä määrinä, mikä johti hintaeroihin samassa kaupan portaassa. Lisätutkimusten ja vertailumaan kotimarkkinamyynnin tarkemman analyysin jälkeen kävi kuitenkin ilmi, toisin kuin alustavissa päätelmissä, että vertailumaan tuottaja myi pieniä ja suuria määriä samassa suhteessa kuin kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat. Näin ollen tätä oikaisua ei enää pidetä aiheellisena tai perusteltuna.

(90)

Kolmanneksi tutkimuksessa vahvistettiin, että brasilialainen tuottaja myy Brasilian markkinoilla vain merkkituotteita, kun taas kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myy merkkituotteita vaan pikemminkin kauppiaan omien merkkien tuotteita tai tuotemerkittömiä keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100 kappale). Kuluttajien näkemyksen mukaan merkkituotteilla on yleensä tiettyä arvostusta, taattu laatu ja muotoilu, jotka edellyttävät korkeampia markkinahintoja, kun taas geneeriset ja/tai kauppiaan omien merkkien tuotteet myydään tavallisesti huomattavasti alemmalla hintatasolla, vaikka niillä on samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet. Vaikka merkkituotteen lisäarvon määrää ei yleensä voida täsmällisesti määrittää, koska se vaihtelee merkeittäin ja riippuu monista eri tekijöistä, kuten kuluttajan näkemyksestä, tuotemerkin tunnettuudesta ja muista tekijöistä, joita ei voida määrällisesti arvioida, brasilialainen tuottaja on tässä asiassa vahvistanut, että sen keraamisia merkkituotteita voidaan myydä Brasilian markkinoilla merkittävästi korkeampaan hintaan kuin muita tuotemerkittömiä tuotteita. Lisäksi Brasilian pöytä- ja keittiöesinemarkkinoita koskevassa raportissa vahvistettiin, että brasilialaiset kuluttajat ovat erittäin merkkitietoisia ja että brasilialainen vertailumaan tuottaja on vakiintunut ja erittäin hyvin tunnettu tuottaja. Näiden seikkojen vuoksi normaalihintaa oikaistiin alaspäin (40 prosenttia kotimarkkinoiden myyntihinnasta) perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti.

(91)

Edellä mainitusta oikaisusta on syytä muistaa, että kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa kyseenalaisti sekä oikaisun perustan että sen tason (ks. 67 kappale). On kuitenkin kiistatta selvää, että merkkituotteista saadaan korkeampi myyntihinta kuin identtisestä merkittömästä tuotteesta ja että tämä vaikuttaa hintojen vertailtavuuteen. Vertailumaan tuottajan toimittamien tietojen lisäksi yhteistyössä toimineelta thaimaalaiselta tuottajalta saadut tosiasialliset ja tarkistetut hintatiedot ja yhdeltä unionin tuottajalta alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saadut tiedot vahvistivat, että oikaisun taso oli asianmukainen. Thaimaan markkinatilanteen havaittiin olevan verrattavissa Brasilian markkinoihin, koska vain muutama hyvin tunnettu ja vakiintunut tuotemerkki on olemassa. Tämän vuoksi näitä väitteitä ei voida hyväksyä.

(92)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei vastustanut oikaisua, kun taas valituksen tekijöiden järjestö väitti, että tuotemerkistä tehty oikaisu oli liian korkea, etenkin muiden kuin posliinituotteiden osalta. Väitteensä tueksi valituksen tekijät esittivät hintaluetteloja ja joidenkin unionin tuottajien toimittamia tietoja.

(93)

Toimitetut tiedot vahvistavat komission havaintoja siitä, että tuotemerkin lisäarvo millä tahansa markkinoilla on yritys-/tuotemerkkikohtainen, mutta tiedot eivät ole sellaisia, että ne kyseenalaistaisivat oikaisun tason, joka määriteltiin vertailumaan tuottajan Brasilian kotimarkkinoilla myymille tuotemerkillisille tuotteille, koska toimitetut tiedot koskivat vain unionin markkinoita. Koska unionin tuottajia on paljon, unionin markkinat ovat monimuotoiset alueellisine eroineen ja myös tuotemerkkeineen ja kiinalaisen tuonnin markkinaosuus on suuri, tilanne unionin markkinoilla on hyvin erilainen kuin Brasilian markkinoilla. Sen vuoksi ja kun otetaan huomioon 90 ja 91 kappaleessa esitetyt seikat, tätä väitettä ei voida hyväksyä.

(94)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101 kappaleessa selitettiin, lisäoikaisuja tehtiin tarpeen mukaan kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen ja palkkioiden perusteella, jos niiden todettiin vaikuttavan hintojen vertailtavuuteen.

(95)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 102–105 kappaleessa polkumyyntimarginaalien laskemiseen käytetty menetelmä vahvistetaan.

(96)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissiolle ilmoitettiin, että jotkin kauppayhtiöt, jotka eivät tuota tarkasteltavana olevaa tuotetta, oli nimetty virheellisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen liitteessä I, ja niihin on sovellettu näin ollen yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettua polkumyyntitullia. Komissio ilmoitti näille yrityksille aikeestaan poistaa ne liitteestä I ja antoi niille mahdollisuuden esittää huomautuksia. Toimitettujen huomautusten tutkimisen jälkeen useat kauppayhtiöt poistettiin liitteestä I. Ne on tapauksen mukaan korvattu niihin etuyhteydessä olevilla yhteistyössä toimivilla vientiä harjoittavilla tuottajilla.

(97)

Kun otetaan huomioon normaaliarvoon ja vientihintaan tehdyt oikaisut (ks. 67–94 kappale) ja koska muita huomautuksia ei esitetty, lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(98)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat, että tarkastelujakson olisi pitänyt alkaa vuonna 2009 vuoden 2008 sijaan, koska talouskriisi alkoi vuonna 2008 ja vuosien 2009–2011 välinen suuntaus olisi selkeä. Väitteestä on huomautettava, että vuosi 2009 ei ole sen asianmukaisempi vuosi tarkastelujakson alkamisajankohdaksi, kun otetaan huomioon, että talouskriisin vaikutukset tuntuivat täysimittaisesti tuona vuonna ja kulutus laski merkittävästi vuoteen 2008 verrattuna. Siksi tämä väite hylätään lopullisesti.

(99)

Useat tuojat toimittivat yhteisen kannanoton, jossa ne kyseenalaistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa annetun unionin tuotantolukujen laskentamenetelmän. Useat osapuolet toistivat nämä seikat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Ne katsoivat erityisesti, että valituksen tekijät eivät olisi täyttäneet edustavuutta koskevaa vaatimusta, koska käytettävissä olevien PRODCOM-tilastojen mukaan samankaltaisen tuotteen EU-tuotanto olisi paljon suurempi kuin 240 200 tonnia, joka mainittiin kyseisessä johdanto-osan kappaleessa, minkä vuoksi valituksen tekijöiden osuus olisi alle 25 prosenttia samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa. Nämä osapuolet olivat laskeneet EU:n tuotantoluvuksi 313 187 tonnia tutkimusajanjaksolla, ja ne päätyivät tähän lukuun käyttämällä posliinisia keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä koskevia PRODCOM-tietoja ja tekemällä 2 prosentin oikaisun alaspäin muiden kuin posliinisten keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden osalta vastaavalla menetelmällä kuin valituksen tekijä ja samoin kuin tutkimuksessa, jossa määritettiin tuontimäärät.

(100)

Tältä osin on ensinnäkin huomattava, että komission yksiköt tekivät perusteellisen edustavuutta koskevan tutkimuksen ennen vireillepanoa polkumyyntivalituksen lakisääteisen analyysin puitteissa ja perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Komissio analysoi valituksessa olleet tiedot ja otti yhteyttä kaikkiin tiedossa olleisiin unionin tuottajiin ja pyysi niitä toimittamaan tietoja myös tuotannosta sekä kannastaan valitukseen sekä avustamaan komissiota muiden mahdollisten tuottajien yksilöimisessä. Myös tuottajien järjestöt toimittivat tietoja tuotannosta.

(101)

Tästä väitteestä on vielä huomattava, että unionin tuotantolukujen tietolähde ja laskentamenetelmä, jota käytettiin tarkastelujakson kunkin vuoden osalta, selitettiin myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107 kappaleessa, eli samoin kuin valitusvaiheessa, tuotantoluvut perustuvat Euroopan tason ja kansallisten järjestöjen toimittamiin tietoihin, jotka on ristiintarkistettu yksittäisten tuottajien toimittamien tietojen ja muiden tilastolähteiden (erityisesti PRODCOMin) kanssa.

(102)

Kuten valituksen tekijät selittivät tutkimuksen aikana, eurooppalaisen järjestön toimittamat tiedot perustuivat posliinituotteiden osalta posliinisia pöytä- ja keittiöesineitä koskeviin PRODCOM-tietoihin, koska tämän tuotteen PRODCOM-koodi vastasi tämän tutkimuksen piiriin kuuluvia posliinituotteita. Muiden kuin posliinituotteiden osalta PRODCOM-tietoja ei voitu käyttää, koska ne kattoivat paljon useampia valmistettuja tuotteita kuin tämän tutkimuksen piiriin kuuluvat muut kuin posliinituotteet. Sen vuoksi näiden tuotteiden osalta kansalliset järjestöt keräsivät asiaa koskevia tietoja eri markkinoiden perusteellisen tuntemuksensa perusteella, ja eurooppalainen järjestö ristiintarkisti nämä tiedot ennen lopullisten lukujen toimittamista komissiolle. Lukuja päivitettiin tutkimuksen aikana. Lisäksi ei-luottamuksellisiin tietoihin sisältyi luettelo kaikista tiedossa olleista tuottajista, ja komission huomio kiinnitettiin vain siihen, että Romaniassa on vielä kolme tuottajaa. PRODCOM-tilastojen ja luvun 240 200 tonnia välinen ero johtuu siitä, että tuotteen määritelmä tässä tutkimuksessa ei vastaa PRODCOM-tilastojen tietokoodeja muiden kuin posliinituotteiden osalta eli se on paljon suppeampi. Eurostatin tuontitilastojen osalta tämä ero voitaisiin ottaa huomioon tekemällä 20 prosentin oikaisu alaspäin, mutta tämä ei ole asianmukaista, kun kyseessä ovat PRODCOM-tietokannassa ilmoitetut EU:n tuotantoluvut. PRODCOM-luvut vaikuttavat olevan ylimitoitettuja erityisesti kahden jäsenvaltion osalta, jos sovelletaan samaa menetelmää.

(103)

Sen vuoksi menetelmä, jota kyseiset osapuolet käyttivät ja johon viitataan 99 kappaleessa, on virheellinen. Lisäksi ei toimitettu mitään näyttöä siitä, että jäsenvaltioiden, mukaan luettuna kaksi edellä tarkoitettua jäsenvaltiota, ilmoittama tuotanto, joka sisältyi ei-luottamuksellisiin asiakirjoihin, olisi ollut aliarvioitua. On myös huomattava, että joidenkin jäsenvaltioiden osalta eurooppalaisen järjestön toimittamat luvut, joita käytettiin tässä tutkimuksessa, olivat merkittävästi suuremmat kuin jos olisi käytetty oikaistuja PRODCOM-tietoja. Edellä esitetyn perusteella ei ole syytä epäillä tässä tutkimuksessa ilmoitettuja tuotantolukuja ja edustavuutta koskevan tutkimuksen tulosta.

(104)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107 ja 108 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(105)

Useat tuojat kiistivät yhteisessä kannanotossa unionin kulutusluvut, jotka esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa. Väite perustui PRODCOM-tilastojen virheelliseen käyttöön unionin tuotannon ja myynnin osalta, kuten 4.2 kohdassa selitettiin, ja näin ollen se hylätään.

(106)

Kun tietoja verrattiin jälleen Eurostatin tuontitilastoihin, havaittiin, että niitä oli päivitetty väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, ja tästä aiheutui joitain pieniä muutoksia. Näiden päivitettyjen Eurostatin tuontilastojen ja unionin tuotannonalan myyntiä unionin markkinoilla koskevien huomautusten perusteella unionin kulutus siis kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

(107)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109 ja 111–112 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(108)

Useat tuojat kiistivät yhteisessä kannanotossa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 kappaleessa esitetyt luvut. Väite perustui PRODCOM-tilastotietojen virheelliseen käyttöön ja hylättiin sen vuoksi.

(109)

Päivitettyjen Eurostatin tuontitilastojen (ks. 106 kappale) perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä, markkinaosuus ja keskihinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 2

(110)

Päivitetyt määrät, arvot ja suuntaukset ovat lähes samat kuin ne, joita analysoitiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 64,8 prosentista (vuonna 2008) 66,8 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Tuontihinta nousi tarkastelujaksolla lähes 18 prosentilla eli 1 274 eurosta 1 498 euroon tonnilta.

(111)

Eräs osapuoli väitti, ettei hintojen ja Kiinasta tulevan tuonnin määrien välillä ollut mitään korrelaatiota. Tältä osin on perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa unionin tuotantoon tai kulutukseen. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Mikään näistä tekijöistä ei yksinään anna riittävää johtoa.

(112)

Edellä esitetyn perusteella on otettava huomioon seuraavat seikat. Kun unionin kulutus elpyi (2009–2010), kiinalaisen tuonnin hinnat kohosivat merkittävästi, mikä vaikuttaisi osoittavan, että ne korreloivat. Kiinan hintojen kehitystä tarkastelujaksolla olisi arvioitava ottaen huomioon väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esiin tuodut erittäin merkittävät hintaerot, jotka esiintyivät jo vuonna 2008 ja jotka tulevat esiin keskimääräisissä kiinalaisen tuonnin hinnoissa (taulukko 2) ja keskimääräisissä unionin myyntihinnoissa (taulukko 9). Nämä suuret hintaerot saavat vahvistusta hintojen suuresta alittavuudesta tutkimusajanjaksolla. Hintojen nousu ei näin ollen estänyt kiinalaista tuontia kasvattamasta markkinaosuutta tarkastelujaksolla. Tämä tuonti aiheutti edelleen merkittävää painetta unionin tuotannonalan hintoihin, jotka laskivat 12 prosenttia tarkastelujaksolla. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(113)

Mitä tulee tuontihinnan (kasvava) ja tuontimäärän (laskeva) kehitykseen vuosina 2008–2011 ja vuonna 2012, minkä eräs otokseen valittu kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä otti esiin, havaittu keskimääräisten tuontihintojen kasvava suuntaus ei voi kumota päätelmää, jonka mukaan tutkimusajanjaksolla esiintyi vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä. Kiinasta tulevan tuonnin määrien kehittymisen osalta – ja kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114 kappaleessa ja edellä 109 kappaleessa jo todettiin – markkinaosuusindikaattori osoittaa, että kiinalaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi 2 prosenttiyksikköä. Lisäksi Kiinasta tulevassa tuonnissa esiintyi voimakasta hintojen alittavuutta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 116 ja 117 kappaleessa ja edellä 111 kappaleessa todettiin.

(114)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet pyysivät hintojen alittavuutta koskevista laskelmista tarkempia tietoja kuin ne, jotka jo annettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 116 kappaleessa. Tällaisia lisätietoja toimitettiin siinä määrin kuin se oli mahdollista tietojen arkaluonteisuuden vuoksi ja ottaen huomioon, että unionin tuottajat saivat pysyä nimettöminä.

(115)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tehtiin päätös jättää vientitapahtumista pois jotkin ”epätyypilliset” tuotteet polkumyyntilaskelmissa (ks. 69 kappale), ja vastaavasti nämä tuotteet jätettiin pois myös vahinkolaskelmissa käytetyistä vientitapahtumista. Tällä muutoksella oli vain vähäistä vaikutusta alittavuusmarginaaleihin, joka olivat näin ollen samaa suuruusluokkaa kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117 kappaleessa mainitut.

(116)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113–117 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(117)

Useat osapuolet totesivat, että useat vahinkotekijät kohenivat vuoden 2009 tai 2010 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä osoittaa sitä, että unionin tuotannonalan tilanne kehittyi myönteisesti. On kuitenkin huomattava, että analyysi on puutteellinen, eikä siinä oteta huomioon näiden tekijöiden kehitystä koko tarkastelujaksolla. Myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa annetut selitykset on otettava huomioon.

(118)

Yhden osapuolen pyynnöstä vahvistetaan, että makrotaloudellisia indikaattoreita arvioitiin koko unionin tuotannonalan tasolla, kun taas mikrotaloudellisia indikaattoreita analysoitiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla, joten siihen sisältyi myös yrityksiä, jotka eivät olleet valituksen tekijöitä.

(119)

CCCLA esitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt mikro- ja makrotaloudelliset indikaattorit eivät olleet edustavia, koska unionin kokonaistuotanto oli paljon suurempi kuin tässä tutkimuksessa käytetyt luvut. Kun kuitenkin otetaan huomioon 4.2 kohdassa esitetty analyysi ja päätelmät, tämä väite hylätään.

(120)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118–121 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(121)

Kuten 4.1 kohdassa esitettiin, useat tuojat kiistivät yhteisessä kannanotossa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122 kappaleessa esitetyt tuotantoluvut. Nämä luvut on kuitenkin ristiintarkistettu ja vahvistettu.

(122)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122–124 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(123)

Taulukon 2 päivittämisellä ei ollut mitään vaikutusta väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukkoihin 4 ja 5.

(124)

Koska myyntimääristä ja markkinaosuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 ja 126 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(125)

Useat tuojat kiistivät yhteisessä kannanotossa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127 ja 128 kappaleessa esitetyt työllisyyteen ja tuottavuuteen liittyvät luvut ja väittivät, että ne eivät vastanneet tiettyjen Eurostatin tilastojen (8) antamaa kuvaa.

(126)

Molempia indikaattoreita koskevat luvut kuitenkin ristiintarkistettiin ja havaittiin paikkansapitäviksi. Osapuolten esittämät luvut olivat liian laaja-alaisia eivätkä liittyneet samankaltaisen tuotteen tuotantoon. Koska työllisyydestä ja tuottavuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127–128 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(127)

Koska polkumyyntimarginaalin suuruutta koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(128)

Useat tuojat kiistivät yhteisessä kannanotossa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130 kappaleessa esitetyt varastoihin liittyvät luvut ja niiden merkityksellisyyden verrattuna julkisesti saatavilla oleviin tietoihin tietyistä unionin tuottajista. Ne eivät myöskään olleet samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan unionin tuotannonala toimii pääasiallisesti tilausten perusteella.

(129)

Tilausten osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että asia oli näin otokseen valittujen unionin tuottajien tapauksessa ja että tilauskäytäntö on tavanomaista sektorilla. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annetut varastoihin liittyvät luvut koskivat otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettuja varastolukuja, joita pidetään kaikkein luotettavimpana lukuna.

(130)

Lopullisten päätelmien julkaisemisen jälkeen edellä esitetyt huomautukset toistettiin, mutta mitään uutta näyttöä ei esitetty. Koska varastoista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(131)

Koska väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annetuista myyntihinnoista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131 kappaleessa esitetyt huomautukset vahvistetaan.

(132)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen unionin tuotannonalan nettovoittoa ja investointien tuottoa koskevissa laskelmissa havaittiin laskuvirhe. Virhe korjattiin ja tarkistetut luvut esitetään seuraavassa:

Taulukko 3

(133)

Edellä esitetty korjaus ei vaikuta merkittävästi näitä kahta indikaattoria koskeviin alustaviin päätelmiin. Otokseen valittujen tuottajien keskimääräinen painotettu voitto oli tarkastelujaksolla hieman alhaisempi kuin alunperin vahvistettiin, sillä se laski 3,8 prosentista 3,2 prosenttiin (eikä 4,2 prosentista 3,5 prosenttiin). Investointien tuotto noudatteli suureksi osaksi voiton suuntausta, mutta – kuten myös useat osapuolet huomauttivat lopullisten päätelmien ilmiottamisen jälkeen – tarkastelujaksolla se kehittyi suurelta osin positiivisesti eikä negatiivisesti.

(134)

Eräs osapuoli kyseenalaisti unionin tuotannonalan heikon tilanteen tarkastelujakson alussa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappale). Osapuoli väitti, että vain polkumyynnistä aiheutunut vahinko voidaan ottaa huomioon ja että polkumyynnin esiintymistä ei ollut vahvistettu muulle kaudelle kuin vuodelle 2011. Tuossa johdanto-osan kappaleessa ollut viittaus unionin tuotannonalan tilanteeseen tehtiin kuitenkin vain sen analysoimiseksi, voitiinko tarkastelujakson alussa saatu voitto ottaa huomioon voittona, jonka tuotannonala olisi normaalisti saanut. Todettiin, että näin ei ollut.

(135)

Useat osapuolet kyseenalaistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 kappaleessa esitetyn voittotason viitearvon ja/tai ehdottivat muita (alempia) viitearvoja.

(136)

Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä totesi, että voittotaso tutkimusajanjaksolla oli hyvä kannattavuustaso. Väitettä ei kuitenkaan perusteltu. Eräs toinen osapuoli väitti myös, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjä voittotasoja voidaan pitää normaaleina; väitteensä perustana se käytti erään saksalaisen tuottajan julkisesti saatavilla olevia voittotietoja vuosilta 1999–2007. Vielä eräs osapuoli totesi, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyä tutkimusajanjakson voittotasoa voitiin pitää normaalina komission tekemän tutkimuksen (9) perusteella; tutkimus sisälsi erään saksalaisen tuottajan voittoa koskevat tiedot vuosilta 2004–2007. Samanlaisia väitteitä esitettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(137)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa siis pääteltiin, että tarkastelujakson alussa saavutettua voittoa ei voida pitää normaalina, koska unionin tuotannonalan tilanne oli jo silloin heikko (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappale). Lisäksi havaittiin, että edellä mainitut saksalaisen tuottajan julkisesti saatavilla olevat voittotiedot vuosilta 1999–2007 koskivat keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden valmistustoiminnan lisäksi myös muita merkittäviä sektoreita. Kun otetaan huomioon edellä olevassa 136 kappaleessa mainitun komission tutkimuksen laajuus, tarkoitus ja ajankohta, sitä ei voida pitää asianmukaisena perustana kannattavuuden määrittämiselle. Esimerkiksi tarkasteltavana olevan tuotteen osalta siinä viitataan vain yhden yrityksen voittotilanteeseen. Lisäksi yhdenkään 136 kappaleessa mainitun kannanoton tueksi ei esitetty riittävästi näyttöä, ja kaikki kolme ovat ristiriidassa jäljempänä 141 kappaleessa mainitun kannanoton kanssa. Sen vuoksi vahvistetaan, että tutkimusajanjaksolla todettua 3,2 prosentin voittoa ei voida pitää hyväksyttävänä tämän tuotteen osalta.

(138)

Eräs osapuoli vaati, että Ruotsin vähittäismyyntisektorin kodinsisustustuotteiden, huonekalujen ja/tai elintarvikkeiden voittotasoja olisi käytettävä viitearvona. Kun kuitenkin otetaan huomioon muun muassa erot kyseisten tuotanto- ja vähittäismyyntisektoreiden investointitasoissa, vaatimus olisi hylättävä.

(139)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli katsoi, että jalkinetutkimuksessa kohtuulliseksi havaitun 6 prosentin voiton pitäminen normaalina myös tässä tapauksessa ei ole asianmukaista, koska tämä oli määritetty vuonna 2006, jolloin taloudellinen tilanne oli paljon suotuisampi kuin vuonna 2013. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Ensinnäkin osapuoli viittaa yleisesti taloudelliseen tilanteeseen eikä erityisesti keittiöesinemarkkinoiden tilanteeseen. On totta, että kulutus putosi merkittävästi vuonna 2009, mutta se on elpynyt sen jälkeen huomattavassa määrin. Mikä tärkeämpää, kulutuksen kehitystä ei pitäisi tarkastella erillisenä. Kun otetaan huomioon polkumyyntituonnin suuri määrä (markkinaosuus 66,8 %), polkumyynnin taso (polkumyyntimarginaalit 13,1–36,1 %) ja hinnan alittavuuden taso (26,5–47,6 %), kilpailutilanne unionin markkinoilla olisi ollut hyvin toisenlainen, jos tuonti olisi tapahtunut muilla kuin polkumyyntihinnoilla. Tästä syystä väitteet on hylättävä.

(140)

Jotkin muut osapuolet ehdottivat viitearvoksi toisessa polkumyyntitutkimuksessa, esimerkiksi keraamisia tiiliä koskevassa tutkimuksessa (10) käytettyä viitearvoa. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatiin samankaltaisia huomautuksia. On kuitenkin huomattava, että keraamisia tiiliä – toisin kuin nahkajalkineita ja pöytäesineitä – ei voida pitää kulutustuotteina samalla tavalla. Esimerkiksi tahti, jolla kotitaloudet ostavat tai korvaavat keraamisia pöytäesineitä, ja tapa, jolla niitä markkinoidaan ja myydään kuluttajille, on lähempänä nahkajalkineita kuin keraamisia tiiliä. Sen vuoksi vaatimus keraamisia tiiliä koskevassa tutkimuksessa käytetyn tavoitevoiton käyttämisestä hylätään.

(141)

Valituksen tekijät totesivat, että viitearvona käytettävän voittotason olisi oltava pikemminkin yli 10 prosenttia, koska pöytä- ja keittiöesineiden valmistus on pääomavaltaista toimintaa, joka vaatii paljon uusia investointeja ja innovointia. Vaikka voidaankin vahvistaa, että kyseinen tuotannonala on pääomavaltaista ja vaatii jatkuvia investointeja, vaatimuksen tueksi esitetyt tiedot eivät olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi voitu muuttaa alustavasti käytettyä viitearvoa. Tutkimuksessa ei voitu päätellä, että kyseinen viitearvo olisi asianmukaisin kaikkien unionin tuottajien osalta.

(142)

Eräs tuojien ryhmä kiisti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt kannattavuusluvut ja laski tuotantokustannusten, unionin myyntihinnan ja -määrän sekä vientimyynnin hintojen perusteella kannattavuuden ja päätyi siihen, että unionin tuotannonalan voitto oli itse asiassa 6 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Laskelmat olivat kuitenkin virheellisiä, koska niissä yhdistettiin tietoja eri lähteistä (otokseen valitut unionin tuottajat, koko unionin tuotannonala ja Eurostat).

(143)

Koska asiaa koskevia muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132–137 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(144)

Useat tuojat katsoivat yhteisessä kannanotossa, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa esitetyt tuotantokustannuksia koskeva luvut eivät noudatelleen työvoima- ja energiakustannusten kehitystä, joka näkyi Eurostatin tiedoissa. Osapuolet toivat esiin, että työvoimakustannukset kohosivat jäsenvaltioissa. Myöskään energiakustannusten kehitys unionissa ei tue tuotantokustannusten laskua.

(145)

Tältä osin on huomattava, että osapuolten esittämät tiedot työvoima- ja energiakustannuksista olivat liian laaja-alaiset. Lisäksi se, että unionin tuotannonala onnistui laskemaan tuotantokustannuksiaan kaudella, jolloin yleinen suuntaus oli vastakkainen, osoittaa unionin tuotannonalan merkittäviä pyrkimyksiä leikata kustannuksia ja säilyä kilpailukykyisenä.

(146)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annetut tuotantokustannusluvut edustavat otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettuja tuotantokustannuksia. Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(147)

Useat osapuolet kiistivät väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyn vahinkoa koskevan päätelmän sillä perusteella, että useat vahinkoindikaattorit kohenivat tarkastelujakson aivan viimeisessä osassa. Tämä seikka ei kuitenkaan kumoa sitä, että useimmat vahinkoindikaattorit heikkenivät tarkastelujaksolla. Vahinkoindikaattoreiden heikkeneminen voidaan havaita useimmissa makrotaloudellisissa indikaattoreissa, kuten tuotantomäärä, kapasiteetti, myynti etuyhteydettömille asiakkaille ja työllisyys, sekä unionin tuotannonalan taloudelliseen suorituskykyyn liittyvissä indikaattoreissa, kuten kannattavuus ja investoinnit.

(148)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139–143 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(149)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa esitetyistä päätelmistä ei esitetty huomautuksia, kyseiset päätelmät vahvistetaan.

(150)

Useat osapuolet kiistivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 148 kappaleessa esitetyn päätelmän. Vaikka joitakin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 ja 147 kappaleessa esitettyjä prosenttiosuuksia onkin hieman tarkistettu edellä selitetyn mukaisesti, tämä ei muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145–148 kappaleessa esitettyjä tosiseikkoja ja päätelmiä.

(151)

Kun otetaan huomioon Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuuden kehitys, on selvää, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147 kappale – jonka mukaan muun muassa lasku unionin tuotannonalan myyntihinnoissa unionin markkinoilla ja sen kannattavuudessa johtuu kiinalaisen polkumyyntituonnin aiheuttamasta hintojen alenemisesta unionin markkinoilla – ei ole ristiriidassa unionin tuotannonalan markkinaosuuksien muutosten kanssa, kuten eräs osapuoli väitti.

(152)

Se, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kohosivat tarkastelujaksolla, kuten useat osapuolet toivat esiin, ei kumoa päätelmää, jonka mukaan tutkimusajanjaksolla esiintyi hintojen alittavuutta ja vahinkoa aiheuttanutta polkumyyntiä.

(153)

Koska polkumyynnillä tulevan tuonnin vaikutuksista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145–148 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(154)

Kuten 106 kappaleessa mainittiin, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tuontia koskevia Eurostatin tietoja on päivitetty. Kun näitä uusia tietoja verrattiin väliaikaista tullia koskevaan asetukseen sisältyviin aiempiin tietoihin, havaittiin Thaimaasta ja Turkista tulevaa tuontia koskevissa luvuissa laskuvirhe. Tämä on korjattu ja samankaltaisen tuotteen tuontia kolmansista maista koskevat lopulliset luvut, jotka perustuvat Eurostatin tietoihin, ovat seuraavat:

Taulukko 4

(155)

Tuonti kolmansista maista väheni tarkastelujaksolla 12 prosenttia, kun taas kyseisen tuonnin markkinaosuus säilyi suhteellisen vakaana.

(156)

On syytä mainita, että muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin keskihinnat nousivat tarkastelujaksolla 6 prosenttia ja pysyivät jatkuvasti korkeampina kuin Kiinan vientimyynnin hinnat (68 prosenttia korkeampina tutkimusajanjaksolla).

(157)

Ennen väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemista CCCLA huomautti, että Turkista tuleva tuonti olisi kasvanut vuosina 2010–2011 8 prosentilla, ja Turkista tulevan tuonnin hinnat olisivat väitetysti vain noin 20 prosenttia korkeammat kuin tuontihinnat Kiinasta. Useat osapuolet kiistivät tämän jälkeen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt päätelmät Turkista tulevasta tuonnista.

(158)

Kun otetaan huomioon, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa Turkista tuleva tuonti raportoitiin ilmeisen virheellisesti, ja kun otetaan huomioon edellä esitetyt päivitetyt tiedot, mikään ei osoita, että Turkista tuleva tuonti – hinnan ja markkinaosuuden perusteella – voisi poistaa syy-yhteyden tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisen viennin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. On myös huomattava, että sitä, että Turkista peräisin olevaa tuontia ei sisällytetty valitukseen, ei voida pitää syrjivänä, sillä alustavassa vaiheessa ei ollut riittävästi näyttöä polkumyynnistä, vahingosta ja syy-yhteydestä Turkista tulevan tuonnin osalta.

(159)

Thaimaasta tulevan tuonnin markkinaosuus ei ylittänyt 3,5:tä prosenttia missään vaiheessa tutkimusajanjaksolla.

(160)

Edellä esitetyistä syistä päätellään, että tuonti kolmansista maista ei vaikuttanut merkittävästi unionin tuotannonalan tilanteeseen niin, että se olisi poistanut syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(161)

Koska markkinasegmenteistä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 156–158 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(162)

Eräs osapuoli esitti, että vahingon voitaisiin katsoa johtuvan unionissa tuotettujen tuotteiden pitkän aikavälin kysynnän vähenemisestä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tullut esiin tällaista suuntausta, kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 kappaleessa todettiin.

(163)

Koska kulutuksesta ja kysynnästä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 159–166 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(164)

Eräs osapuoli toi esiin, että unionin keskimääräinen vientihinta oli alempi kuin keskimääräinen myyntihinta unionin markkinoilla tarkastelujaksolla. Tämä olisi voinut vaikuttaa unionin tuotannonalan kykyyn tehdä uusia investointeja tai palkata uusia työntekijöitä. Samanlainen väite toistettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169 kappaleessa mainittiin, vientimyyntitoiminta ei vaikuta useimpiin vahinkoindikaattoreihin. Lisäksi voidaan väittää, että tällä myynnillä pyrittiin osaksi kompensoimaan unionin markkinoilla kärsittyä vahinkoa. Koska keskimääräiset hinnat on laskettu jakamalla samankaltaisen tuotteen myynnin kokonaisarvo tällaisen myynnin kokonaismäärällä, unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin erilainen tuotevalikoima verrattuna vientimyyntiin voi myös aiheuttaa merkittäviä eroja keskimääräisissä myyntiarvoissa. Tämän vientimyynnin osuus oli alle 37 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyyntimäärästä eli unionin tuotannonalan tärkeimmät markkinat olivat edelleen selvästi unionin kotimarkkinat. Tämän vuoksi väite, jonka mukaan vientimyynti aiheutti unionin tuotannonalalle siinä määrin vahinkoa, että se poisti syy-yhteyden Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä, hylätään.

(165)

Koska unionin tuotannonalan viennistä ei esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167–170 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(166)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräs osapuoli ehdotti, että tuontikiintiöiden poistamisella olisi ollut vaikutusta unionin tuottajiin tarkastelujaksolla. Mitään sellaisia uusia tosiseikkoja ei kuitenkaan esitetty, jotka olisivat muuttaneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 kappaleessa esitettyjä päätelmiä.

(167)

Koska tuontikiintiöiden poistamisesta ei esitetty uusia perusteltuja huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171–173 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(168)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen useat osapuolet väittivät, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175 kappaleessa tarkoitettua Saksan viranomaisten käynnistämää kartellitutkimusta tai samassa kappaleessa tarkoitettua kartellisakkoa ei ollut otettu huomioon asianmukaisesti. Sen lisäksi, mitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 174 ja 175 kappaleessa jo todettiin, näistä väitteistä voidaan todeta seuraavaa.

(169)

Saksan kartellitutkimus, jossa tutkitaan väitettyä hintojen sopimista heinäkuusta 2005 helmikuuhun 2008, on edelleen käynnissä. Koska unionin tuottajille on myönnetty luottamuksellinen kohtelu ja koska Saksassa käynnissä olevan tutkimuksen lopullisia tuloksia ei ole vielä julkaistu, tehdyn analyysin yksityiskohtia ei ole mahdollista kommentoida. Voidaan kuitenkin vahvistaa, että yksikään otokseen valitusta unionin tuottajista ei ole tämän tutkimuksen kohteena. Tutkimuksessa pääteltiin myös, että tutkitut käytännöt eivät ole vaikuttaneet mikrotaloudellisiin indikaattoreihin ja makrotaloudellisiin indikaattoreihin vain hyvin vähäisessä määrin, jos lainkaan.

(170)

Kylpyhuonekalusteita koskevista kartellipäätelmistä voidaan todeta, että hintakartellin havaittiin toimineen aktiivisesti vuosien 1992 ja 2004 välillä ja että vain yksi tuottajista toimii myös pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla. Tämän tuottajan edustavuuden ja vahingon tarkastelun puitteissa toimittamiin tietoihin eivät vaikuta kartellikäytännöt, koska tämän tuottajan osalta on käytetty pelkästään sen pöytä- ja keittiöesineiden sektorin tietoja eikä sen kokonaistietoja. Sen vuoksi tähän kartelliin liittyvä sakko ei ole vaikuttanut tämän tuottajan toimittamiin tietoihin. On vielä muistettava, että hintojen sopiminen ajoittui tarkastelujaksoa huomattavasti edeltäneelle kaudelle. Koska unionin tuottajien nimet on pidetty luottamuksellisina, ei voida paljastaa, kuuluuko tämä yritys otokseen. Jos jonkin otokseen valitun unionin tuottajan kirjanpidossa olisi ollut kohtia (esim. kartellisakko), jotka olisivat vääristäneet vahinkoa koskevat tiedot tässä tutkimuksessa, tutkiva viranomainen olisi eristänyt ne niin, etteivät asiaankuuluvat vahinkotekijät olisi vääristyneet.

(171)

Tämän vuoksi väitteet, jotka koskevat edellä mainitun kartellitutkimuksen vaikutuksia vahingon ja syy-yhteyden analyysin, hylätään.

(172)

Eräs osapuoli mainitsi, että unionin tuottajien välillä on laittomia hintajärjestelyjä ja markkinoiden jakamisjärjestelyjä, muttei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi, minkä vuoksi väite hylätään.

(173)

Koska unionin markkinoilla esiintyvistä kilpailun vastaisista käytännöistä ei esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 174–176 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(174)

Koska valmistusmenetelmistä ei esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 177 ja 178 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(175)

Eräs tuoja toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen samanlaisia väitteitä, jotka koskivat unionin tuottajien tuotantomenetelmien erilaisuutta verrattuna kiinalaisten tuotantolaitosten enemmän käsiteollisiin menetelmiin. Mitään sellaista näyttöä ei kuitenkaan toimitettu, joka olisi muuttanut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 178 kappaleessa esitetyt päätelmät, minkä vuoksi väite hylätään lopullisesti.

(176)

Koska käytettyjen tuotteiden markkinoista ei esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179–180 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(177)

Eräs osapuoli totesi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183 kappaleessa tehdään virheellinen analyysi taloudellisen elpymisen tilanteesta vuosien 2010 ja 2011 välillä ja että talouskriisin vaikutus aliarvioitiin. Nämä huomautukset toistettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Niiden tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä. On vielä korostettava, että esiin otetussa johdanto-osan kappaleessa todettiin, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti Kiinasta voimisti talouden taantuman vaikutusta. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184 kappaleessa tuodaan selvästi esiin talouskriisin vaikutuksesta se, että talouskriisi on saattanut vaikuttaa osaltaan unionin tuotannonalan heikkoon suoriutumiseen, vaikkakaan se ei poista syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneen vahingon väliltä.

(178)

Koska talouskriisistä ei esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 181–184 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(179)

Useat tuojat väittivät yhteisessä kannanotossa, että työllisyyden lasku oli normaalia kehitystä kulutustavarateollisuudessa. Väitettä ei kuitenkaan perusteltu. Vaikka tällainen suuntaus olisikin normaalia sektorilla, se ei poistanut syy-yhteyttä Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja sektorin merkittävien työpaikanmenetysten väliltä. Sen vuoksi väite hylätään.

(180)

Eräs osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan rakenteelliset puutteet yhdessä sen ylikapasiteetin kanssa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 3) voivat poistaa syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingon väliltä. Vaikka unionin tuotannonalan tilanne olikin jo heikko tarkastelujakson alussa ja tuotannonala oli käynyt läpi rakenneuudistuksia, tutkimuksessa vahvistettiin, että se oli kilpailukykyinen ja pystyi vastaamaan asianmukaisesti kysyntään kaikilla markkinoilla. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 3 esitettyä tuotannon laskua on tarkasteltava ottaen huomioon paine, joka aiheutui Kiinasta halvoin hinnoin tulevan tuonnin suurista määristä, kun unionin tuotannonalan vienti pysyi vakaana. Tästä syystä väitettä ei voitu hyväksyä.

(181)

Eräs osapuoli katsoi, että komissio ei ollut ottanut huomioon kaikkien vahinkoa aiheuttavien tekijöiden kumulatiivista vaikutusta. Saman väitteen ottivat esiin useat osapuolet lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Kun kuitenkin otetaan huomioon muihin eri tekijöihin liittyvät tutkimuksen tulokset, ei ole mahdollista, että niiden kumulatiivinen vaikutus olisi voinut poistaa syy-yhteyden. Useimpien muiden esiin otettujen tekijöiden vaikutus oli vähäinen tai niillä ei ollut lainkaan vaikutusta.

(182)

Eräs osapuoli katsoi, että tutkiva viranomainen ei ollut tehnyt eroa samaan aikaan esiintymisen ja syy-yhteyden välille. Tueksi toimitetut tiedot eivät kuitenkaan olleet erityisen ratkaisevia tältä osin, joten väite hylätään.

(183)

Koska muista tekijöistä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185–190 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(184)

Koska uusia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(185)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 192 kappaleessa esitetyistä päätelmistä ei esitetty huomautuksia, nämä päätelmät vahvistetaan.

(186)

Puolalainen tuottaja, joka ei ollut valituksen esittäjä, oli tyytyväinen toimenpiteiden käyttöönottoon, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva valmistaja, joka ei ollut valituksen esittäjä ja jolla oli tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyviä tuontietuja, vastusti toimenpiteitä. Jälkimmäinen osapuoli katsoi, että tulleilla olisi kielteinen vaikutus niihin tuottajiin, jotka täydentävät tuotevalikoimaansa kiinalaisella tuonnilla ja ovat mukautuneet globalisaatioon sellaisella liiketoimintamallilla, jossa korkean lisäarvon työ tehdään unionissa. Sen mukaan asiakkaat eivät ostaisi niin innokkaasti yrityksen tuotteita, koska se ei tarjoaisi enää täyttä tuotevalikoimaa.

(187)

Jälkimmäisen osapuolen väitteen osalta tutkittiin yrityksen tilannetta. Havaittiin, että kiinalaisten pöytäesineiden tuonti muodosti vähäisen osan sen kokonaistuonnista. Yritys kuitenkin väitti, että tuonti oli sille tärkeää, muttei täsmentänyt väitettään. Yritys ei antanut mitään lukuja omasta tuotannostaan. Yrityksen tilinpäätöksen mukaan sen voitto kokonaisliikevaihdosta ennen veroja oli yli 10 prosenttia, ja siitä suurin osa saatiin muilla kuin EU:n markkinoilla (tarkasteltavana olevasta tuotteesta ei ollut saatavilla lukuja). Tällä perusteella ei ole odotettavissa, että toimenpiteiden käyttöönotto vaarantaisi yrityksen elinkelpoisuuden. Väitteestä, jonka mukana monille muillekin yrityksille aiheutuisi vaikeuksia toimenpiteistä, ei esitetty mitään erityistä näyttöä. Ennen vireillepanoa edustavuuden määrittämistä koskevassa vaiheessa saatujen vastausten ja myöhemmin saatujen kannanottojen perusteella ei ole viitteitä siitä, että merkittävä määrä yrityksiä olisi tällaisessa tilanteessa.

(188)

Tullien vaikutus unionin tuotannonalan valmistustoimintaan olisi positiivinen. Hiljattaisen väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen on ilmoitettu positiivisesta kehityksestä.

(189)

Edellä mainittu positiivinen kehitys vahvistaa valituksen tekijöiden toteamusta, jonka mukaan unionin tuotantoa voitaisiin lisätä huomattavasti erittäin lyhyellä varoitusajalla käyttämällä jo olemassa olevia laitoksia, koneita ja työvoimaa, kun taas suuremmat lisäykset olisivat mahdollisia pidemmällä aikavälillä. Sen vuoksi markkinoiden epäreiluihin hinnoittelukäytäntöihin puuttuminen hyödyttäisi niitä, koska uuden hintatason ansiosta lisätuotteiden valmistaminen unionissa olisi houkuttelevampaa, olivat kyseessä sitten suuret tai pienet tilaukset, erityismallit tai tavalliset tuotemerkittömät tuotteet. Tämän tuloksena syntyisi uusia työpaikkoja, joissa vaaditaan erilaisia taitoja, minkä vuoksi työttömyys vähenisi.

(190)

Väitettä, jonka mukaan olisi mahdotonta tarjota täyttä tuotevalikoimaa, ei voida hyväksyä, koska kuluttajat vaativat koko ajan muuttuvaa tuotevalikoimaa ja koska käytössä on useita hankintalähteitä.

(191)

Koska unionin tuotannonalan edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 193–198 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(192)

Kaksi otoksen suurinta tuottajaa kiistivät yhteistyönsä tason kannattavuutta koskevien tietojen sekä hankintahinnan ja etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen vähittäismyynnin hinnan välisen marginaalin osalta; toinen niistä kieltäytyi antamasta kirjanpitoaan käyttöön ja väitti, että mikään ei olisi muuttunut, vaikka se olisi antanutkin sen. Osapuolet väittivät, että niiden koko ja liiketoimintamalli olivat sellaiset, että ne eivät voineet toimittaa niin tarkkoja tietoja kuin vaadittiin. Lopullisessa vaiheessa vahvistetaan, että toinen niistä kieltäytyi jälleen antamasta tuontikirjanpitoaan käyttöön ja että kumpikaan ei onnistunut pyrkimyksistään huolimatta toimittamaan kattavia ja käyttökelpoisia kannattavuustietoja eikä tietoja hankintahinnan ja etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen vähittäismyynnin hinnan välisestä marginaalista sellaisella tavalla, että toimielimet olisivat voineet käyttää niitä etuyhteydettömien tuojien tilanteen analysoimisessa. Molempien yritysten toimittamat puutteelliset tiedot niiden hankinta- ja vähittäismyyntihinnoista olivat epätäydellisyydestään huolimatta kuitenkin täysin yhdenmukaisia saatujen yleisten voittomarginaalia koskevien tietojen kanssa, jotka esitettiin tiivistettyinä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202 kappaleessa.

(193)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203 kappaleessa osapuolia kehotettiin toimittamaan asiaa koskevia kattavia ja tarkistettavissa olevia lisätietoja, joiden perusteella toimenpiteiden vaikutusta toimitusketjuun on mahdollista analysoida tarkemmin.

(194)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kaksi etuyhteydetöntä tuojaa toimitti uusia vastauksia tuojien kyselylomakkeeseen. Myös unionin etua koskevia kannanottoja saatiin muilta otoksen ulkopuolisilta tuojilta, Euroopan ja kansainvälisen kaupan järjestöltä (Foreign Trade Association), ruotsalaiselta tuojien sekä tukku- ja vähittäismyyjien järjestöltä (Svensk Handel), CCCLA:lta ja yhdeltä unionin tuottajalta, jolla oli tuonti-intressejä. Mikään kannanotoista ei sisältänyt ratkaisevia tietoja siitä, mikä on toimenpiteiden vaikutus toimitusketjuun.

(195)

Eräs osapuoli väitti, että tuotantoketjun loppupään työllisyysluku, johon tulli vaikuttaa, oli aliarvioitu, kun otetaan huomioon, että Eurostatin tilastojen mukaan jakeluyritykset työllistävät enemmän ihmisiä (33 miljoonaa) kuin valmistusyritykset (31 miljoonaa). Toimitetut luvut liittyvät kuitenkin yleisesti tuonti- ja valmistusyrityksiin, eikä niitä voitu käyttää tässä tutkimuksessa.

(196)

Useat tuojat väittivät yhteisessä kannanotossa, että viisi otokseen valittua tuojaa tarjosivat yli 10 000 työpaikkaa, jotka liittyvät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, eikä 350 niin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 200 kappaleessa todettiin. Luvut on tarkistettu uudelleen. On muistettava, että tuojien etua koskevassa analyysissä otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ja jälleenmyyntiin, mukaan luettuna tukevat toiminnot, liittyvien työpaikkojen lukumäärä. Muihin tuotteisiin tai muuhun toimintaan, kuten tukkumyyntiin tai jälleenmyyntiin, liittyvää työllisyyttä ei tietenkään pitäisi sisällyttää tähän lukumäärään. Aiemmin menettelyssä 14 tuojan ryhmä oli arvioinut tuojien tasolla toimintaan liittyvien työpaikkojen määräksi yhteensä 7 000. Luku vaikuttaa olevan asianmukainen arvio, johon on päästy sellaisen ekstrapoloinnin perusteella, jossa käytetään otokseen valittujen tuojien tilannetta siinä määrin, kuin niiden lukuja voidaan käyttää.

(197)

Useat osapuolet valittivat korkeasta bruttomarginaaliluvusta, joka esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202 kappaleessa, ja väittivät sen olevan harhaanjohtava. Tutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että suurin osa tuojien otantakysymyksiin vastanneista tuojista ilmoitti hankinta- ja jälleenmyyntihinnan bruttomarginaaliksi 50–200 prosenttia, ja otokseen valittujen tuojien tilanne oli samanlainen. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät toimittivat vielä useita esimerkkejä, jotka tukivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202 kappaleessa tarkoitetussa julkaisussa annettuja tietoja eli vahvistivat tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinnan ja vähittäismyyntihinnan välisen suhteen.

(198)

Eräs Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva valmistaja, jolla on tuonti-intressejä, selitti, että marginaaleja tarvitaan tiettyjen unionissa syntyvien kustannusten kattamiseksi. Sellaisia tietoja ei toimitettu, jotka olisivat mahdollistaneet näiden marginaalien laskemisen liikevaihdon perusteella.

(199)

Koska vain kolmelta otokseen kuuluvalta tuojalta saatiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuontitoimintaan liittyviä käyttökelpoisia voittotietoja, jotka voitiin tarkistaa, ja nämä kolme tuojaa edustivat vain noin kolmea prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista, keskimääräistä painotettua voittolukua ei pidetty luotettavana, minkä vuoksi sitä ei mainittu väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. On kuitenkin huomattava, että tämä painotettu keskimääräinen luku edusti tervettä voittotasoa (6–10 prosenttia – vaihteluväliä käytetään luottamuksellisuussyistä).

(200)

Eräs tuoja väitti, että unionissa ei ole riittävästi värillisen kivitavaran tuotantoa ja että sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuonti Kiinasta. Sama väite esitettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että värillistä kivitavaraa voidaan hankkia useista lähteistä, myös unionin tuottajilta. Lisäksi unionin tuottajilla on tuotantokapasiteettia, jotta ne voivat myydä enemmän unionin markkinoille.

(201)

Tutkimuksessa kerättyjen tietojen perusteella ei voitu arvioida määrällisesti, missä määrin tuojat pystyisivät siirtämään ehdotetuista tulleista aiheutuvan hankintahinnan kohoamisen asiakkaiden maksettavaksi. Jos Kiinasta tulevaan tuontiin sovelletaan lopullista polkumyyntitullia ja kun otetaan huomioon brutto- ja nettomarginaaleja koskevat tiedot, ei ole mitään sellaisia tekijöitä, jotka osoittaisivat, että tuojien liiketoiminnan elinkelpoisuus vaarantuisi. Eräs tuoja esitti myös, että toimenpiteet eivät vaikuttaisi negatiivisesti suuriin markkinatoimijoihin ja tuojiin, joiden perusliiketoimintaan keraamiset pöytä- ja keittiöesineet eivät kuulu.

(202)

Tästä syystä päätellään, että ehdotetun tasoisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei ole merkittävää haitallista vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömien tuojien tilanteeseen kokonaisuudessaan.

(203)

Koska etuyhteydettömien tuojien eduista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199–211 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(204)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203 kappaleeseen sisältyvän kehotuksen lisäksi komissio otti väliaikaisten toimenpiteiden julkaisupäivänä suoraan yhteyttä asiaan liittyviin vähittäismyyjiin ja niiden järjestöihin, tuojiin, joilla on mahdollista vähittäismyyntitoimintaa, sekä suunnittelijoihin, jotka olivat komission tiedossa, ja kehotti niitä vastaamaan kyselylomakkeisiin. Jotkin vastaanottajat, jotka olivat alun perin väittäneet olevansa vähittäismyyjiä, vastasivat ettei tutkimus koske niitä, koska niillä ei ollut aktiivista liiketoimintaa. Komissio sai lopulta seitsemän uutta vastausta vähittäismyyjien kyselyyn. Näiden seitsemän vähittäismyyjän osuus oli 1 prosentti Kiinasta tulevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla. Useimmat vastauksista olivat monessa suhteessa puutteellisia, mutta ne kuitenkin analysoitiin mahdollisimman hyvin. Suunnittelijoille lähetettyyn kyselyyn ei saatu yhtään vastausta.

(205)

Näin saadut tiedot eivät tarjonneet sellaista uutta näyttöä muiden talouden sektoreiden edusta, joka olisi kumonnut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 217 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(206)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen saatiin unionin etua muiden talouden sektoreiden kannalta koskevia kannanottoja sekä otokseen kuuluvilta että sen ulkopuolisilta tuojilta (mukaan luettuna puolalainen tuoja, joka toimii mainostuotteiden sektorilla), Euroopan ja kansainvälisen kaupan järjestöltä (Foreign Trade Association), ruotsalaiselta tuojien sekä tukku- ja vähittäismyyjien järjestöltä (Svensk Handel), useilta vähittäismyyjiltä, CCCLA:lta ja kahdeksalta kahvinpaahtoyritykseltä (niistä seitsemän sijaitsi Italiassa ja yhden päätoimipaikka oli Itävallassa).

(207)

Kahvinpaahtoyritykset väittivät, että koska markkinoita palvelevia unionin tuottajia on erittäin vähän (enintään 5) ja näistä suurin osa tuo Kiinasta joko suoraan tai sisaryritysten kautta ja koska kahvinpaahtajia on erittäin paljon (1 500–3 000), alustavassa vaiheessa esitettyjen toimenpiteiden taso estäisi niitä hankkimasta täsmälleen samoja tuotteita tulevaisuudessa. Väitettä ei voida hyväksyä. Ensinnäkin lopulliset toimenpiteet ovat alemmat kuin väliaikaiset toimenpiteet. Toiseksi tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuottajat pystyvät ottamaan käyttöön lisätuotantopotentiaalia ja palvelemaan paremmin kahvinpaahtoteollisuutta, jos Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttama vahinko poistuu. Kun otetaan huomioon unionin tuottajien suuri lukumäärä, on erittäin todennäköistä, että niiden unionin tuottajien lukumäärä, jotka voisivat ottaa vastaan tilauksia kahvinpaahtoyrityksiltä, olisi enemmän kuin viisi.

(208)

Kahvinpaahtoyritykset väittivät, että polkumyyntitoimenpiteet haittaisivat niiden vientiä kilpailukyvyn menetyksen ja Kiinan viranomaisten mahdollisten vastatoimien vuoksi. Ei kuitenkaan ole mitään näyttöä siitä, että käyttöön otettujen toimenpiteiden taso johtaisi kilpailukyvyn menetykseen, kun lisäksi otetaan huomioon, että muilla WTO:n jäsenillä on käytössä polkumyyntitoimenpiteitä, jotka vaikuttavat tähän tuotteeseen. Myöskään vastatoimia koskevan väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä.

(209)

Kahvinpaahtoyritykset totesivat, että polkumyyntitoimenpiteet johtaisivat väistämättä niiden liiketoiminnan yleiseen vähenemiseen, myynnin supistumiseen, kahvin hintojen yleiseen kohoamiseen hotelli- ja ravintolasektorilla sekä tuotteiden ja palvelujen laadun alenemiseen. Tämä vaarantaisi väitteen mukaan suoraan ja välillisesti merkittävän määrän työpaikkoja. Kun kuitenkin otetaan huomioon, mikä kahvinpaahtoyritysten perusliiketoiminta on, ja päätelmät, jotka koskevat toimenpiteiden vaikutusta toimitusketjuun, näitä väitteitä ei voida hyväksyä. On myös huomattava, että kahvinpaahtoyritysten maailmanlaajuiseen toimintaan liittyvien työpaikkojen kokonaismäärän esittämistä ei voida pitää asianmukaisena laskentaperustana niiden työpaikkojen määrälle, jotka vaarantuisivat polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton seurauksena.

(210)

Kaksi vähittäismyyjää väitti, että unionissa ei ole riittävästi uuden luuposliinin ja luuposliinin tuotantoa ja että niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuonti Kiinasta. Eräs tuojien järjestö esitti saman väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Yleisesti ottaen on muistettava, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena on tasapuolisten kaupankäyntiedellytysten palauttaminen eikä tuonnin lopettaminen. Tässä tapauksessa toimenpiteiden tasoa ei voida pitää tuontia ehkäisevänä. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että näitä tuotteita voidaan hankkia useista lähteistä, myös unionin tuottajilta. Unionin tuottajilla on myös tuotantokapasiteettia myydä enemmän unionin markkinoilla ja tätä potentiaalia voidaan hyödyntää paremmin, jos lopulliset polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön.

(211)

Eräs vähittäismyyjä väitti, että toimenpiteillä olisi negatiivinen vaikutus tiettyihin turistimarkkinoita palveleviin esineisiin. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty pitävää näyttöä. Myös kyseisten esineiden painoarvo sektorilla on vähäinen.

(212)

Eräs tuoja/tukkumyyjä väitti, että toimenpiteiden käyttöönoton seurauksena muutama suuri toimija konsolidoisi markkinat vertikaalisesti. Kun kuitenkin otetaan huomioon toimijoiden lukumäärä tällä hetkellä, tämä olisi epätodennäköistä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

(213)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa jo käsiteltyjen seikkojen lisäksi on huomattava, että useat osapuolet katsoivat, että pienten yritysten, kuten vähittäismyyjien, jakelijoiden ja mainostuotteita käsittelevien yritysten, etua ei ollut otettu riittävästi huomioon. Saman väitteen toistivat useat osapuolet lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. On tunnustettava, että polkumyyntitulleista seuraavat mahdolliset hinnankorostukset saattavat vaikuttaa yleisesti enemmän mikro- ja pienyrityksiin. Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että käyttöön otettujen toimenpiteiden tasolla olisi merkittävää negatiivista vaikutusta muihin talouden toimijoihin, joita voidaan pitää pk-yrityksinä. Siksi tämä väite hylätään lopullisesti.

(214)

Koska muiden talouden sektoreiden edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212–217 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(215)

Komission yhteydenotoista huolimatta yksikään lopullisten ostajien etua suoraan edustava osapuoli, kuten kuluttajajärjestöt, ei antanut lausuntoja.

(216)

Useat osapuolet kiistivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 222 päätelmän korkeammista hinnoista. Samanlaisia väitteitä esitettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(217)

Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että tulli siirretään täysimääräisesti kuluttajien maksettavaksi, ja jos oletetaan, että tuontitasot ja -hinnat pysyvät samoina, polkumyyntitullit tarkoittaisivat kotitalouksille vuodessa alle yhden euron lisäkustannusta. Nämä laskelmat perustuvat tutkimusajanjakson tuontimääriin ja -arvoihin, tullin ehdotettuun tasoon sekä unionin kotitalouksien lukumäärään.

(218)

Vaikutusta ei voida pitää sellaisena, että se kumoaisi unionin tuotannonalaan kohdistuvan positiivisen vaikutuksen, joka saavutetaan rajoittamalla Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttamaa vahinkoa.

(219)

Eräs osapuoli väitti, että toimenpiteiden seurauksena edullisemmista pöytäesineistä olisi puutetta. Tämä väite esitettiin uudelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Väitettä ei kuitenkaan voida hyväksyä, koska kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa todettiin, unionin tuotannonala palvelee kaikkia markkinoita (edullisemmat pöytäesineet mukaan luettuna).

(220)

Koska kuluttajien (kotitalouksien) edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 218–226 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(221)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetty arvio vahvistetaan.

(222)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 227–229 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(223)

Väitettiin, että voittomarginaali, jota käytettiin laskettaessa vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavaa tullia, oli liian korkea. Väite hylättiin, kuten edellä 4.5.3.3 kohdassa selitetään.

(224)

Useat osapuolet kyseenalaistivat vahinkomarginaalin laskemisessa käytetyn tavoitevoiton. Näitä huomautuksia käsitellään 135–142 kappaleessa. Huomautusten analyysin perusteella päätellään, että 6 prosentin tavoitevoitto olisi säilyttävä.

(225)

Koska vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 230–234 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(226)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Kaikki tullit olisi näin ollen määrättävä todettujen polkumyyntimarginaalien suuruisiksi.

(227)

Pieni oikaisu, johon viitataan 115 ja 132 kappaleessa, johti viitehinnan alittavuuden marginaalien vähäiseen tarkistukseen, joka näkyy jäljempänä esitetyissä vahinkomarginaaleissa. Ehdotetut lopulliset polkumyyntitullit ovat seuraavat:

(228)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan Kiinasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina) nimeä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(229)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Näihin erityissäännöksiin sisältyy vaatimus sellaisen pätevän kauppalaskun esittämisestä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä II esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava kaikkiin muihin viejiin sovellettavaa jäännöspolkumyyntitullia.

(230)

Jos sellaisen yrityksen, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli.

(231)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle (11), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Tätä asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(232)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi koko maata koskevaa tullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjaksolla.

(233)

Mahdollisten uusien viejien ja tämän asetuksen liitteessä I mainittujen otokseen kuulumattomien mutta tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi säädettävä siitä, että viimeksi mainituille yrityksille määrättyä painotettua keskimääräistä tullia sovelletaan kaikkiin sellaisiin uusiin viejiin, jotka muutoin olisivat oikeutettuja perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaiseen tarkasteluun;

(234)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista, jäljempänä ”lopullisten päätelmien ilmoittaminen”. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(235)

Kaikkia asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(236)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät käyttöön otettavan lopullisen tullin suuruisena,

a)

se ei vienyt unioniin tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa kuvattua tuotetta tutkimusajanjakson (1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 välisenä) aikana,

b)

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä, ja

c)

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi unioniin.