42010X0824(01)

Language
- My EUR-Lex
- Sign in
- Register
- My recent searches (0)

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 42010X0824(01) - EN

Document 42010X0824(01)

Help

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö Nro 123 – Moottoriajoneuvoille tarkoitettujen mukautuvien etuvalaisinjärjestelmien (AFS-järjestelmien) tyyppihyväksyntää koskevat yhdenmukaiset määräykset

EUVL L 222, 24.8.2010, p. 1–61 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

(HR)
⏵Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (HR)
kroaatinkielinen erityispainos: Luku 11 Nide 065 s. 254 - 314

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2010/123(2)/oj

HTML

PDF

Official Journal

24.8.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

L 222/1

Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Täydennys nro 4 säännön alkuperäiseen versioon – Voimaantulopäivä: 19 päivänä elokuuta 2010

SISÄLLYS

SÄÄNTÖ

A. HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

0.	Soveltamisala

1.	Määritelmät

2.	Järjestelmän hyväksyntää koskeva hakemus

Merkinnät

4.	Hyväksyntä

B. JÄRJESTELMIEN TEKNISET VAATIMUKSET

5.	Yleiset vaatimukset

Valaistus

6.1.	Yleiset vaatimukset

6.2.	Lähivaloihin sovellettavat määräykset

6.3.	Kaukovaloihin sovellettavat määräykset

6.4.	Muut määräykset

Väri

C. MUUT HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

8.	Järjestelmätyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

9.	Tuotannon vaatimustenmukaisuus

10.	Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

11.	Tuotannon lopettaminen

12.	Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten nimet ja osoitteet

LIITTEET

Liite 1 —

Ilmoitus

Liite 2 —

Esimerkkejä hyväksyntämerkeistä

Liite 3 —

Lähivaloihin sovellettavat fotometriset vaatimukset

Liite 4 —

Toiminnassa olevien järjestelmien fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus

Liite 5 —

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

Liite 6 —

Muovimateriaalista valmistettuja linssejä sisältäviä järjestelmiä koskevat vaatimukset – Linssi- tai materiaalinäytteiden ja kokonaisten järjestelmien tai järjestelmien osien testaus

Lisäys 1 —

Hyväksyntätestien aikajärjestys

Lisäys 2 —

Valon hajonnan ja läpäisevyyden mittausmenettely

Lisäys 3 —

Suihkutustestausmenetelmä

Lisäys 4 —

Teipin pysyvyystesti

Liite 7 —

Tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset

Liite 8 —

Lähivalojen valorajaa ja suuntaamista koskevat määräykset

Liite 9 —

Fotometrisiä mittauksia koskevat määräykset

Liite 10 —

Erittelylomakkeet

Liite 11 —

LED-moduuleja ja niitä sisältäviä AFS-järjestelmiä koskevat vaatimukset

A. HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

0. SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan luokkien M ja N (1) moottoriajoneuvoille tarkoitettuihin mukautuviin etuvalaisinjärjestelmiin (AFS-järjestelmiin).

1. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.1	Tässä säännössä sovelletaan määritelmiä, jotka annetaan säännössä nro 48 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän soveltamishetkellä.

1.2

’Mukautuvalla etuvalaisinjärjestelmällä’ (jäljempänä myös ’järjestelmä’) tarkoitetaan valaisinlaitetta, jonka tuottamat valokeilat mukautuvat automaattisesti lähivalojen ja tapauksen mukaan kaukovalojen erilaisiin käyttötilanteisiin kohdassa 6.1.1 tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti.Järjestelmään kuuluu ”käyttölaite”, mahdollisesti yksi tai useampi ”virransyöttö- ja säätölaite” sekä ajoneuvon oikealle ja vasemmalle puolelle sijoitetut ”asennusyksiköt”.

1.3	Lähivalojen ’luokalla’ (C, V, E tai W) tarkoitetaan lähivaloja, joilla on tässä säännössä ja säännössä nro 48 esitetyt ominaisuudet. (2)

1.4

Järjestelmän tuottaman etuvalaisun ’toimintamuodolla’ tarkoitetaan tämän säännön kohtien 6.2 ja 6.3 mukaista jonkin lähivaloluokan tai kaukovalojen valokeilaa, jonka valmistaja on suunnitellut käytettäväksi tietyissä ajoneuvoissa ja tietyissä olosuhteissa.

1.4.1

’Kääntyvällä valolla’ tarkoitetaan etuvalaisutoimintoa, jossa valokeila siirtyy vaakatasossa tai mukautuu (tuottaen vastaavan tuloksen) ja joka on suunniteltu mutkia, kaarteita ja tienristeyksiä varten ja jolla on tietyt fotometriset ominaisuudet.

1.4.2

’Luokan 1 kääntyvällä valolla’ tarkoitetaan kääntyvää valoa, jonka valorajan kulma siirtyy vaakatasossa.

1.4.3

’Luokan 2 kääntyvällä valolla’ tarkoitetaan kääntyvää valoa, jonka valorajan kulma ei siirry vaakatasossa.

1.5	’Valaisinyksiköllä’ tarkoitetaan valoa säteilevää järjestelmän osaa, joka voi muodostua optisista, mekaanisista tai sähköisistä osista ja joka on suunniteltu tuottamaan järjestelmään kuuluvien etuvalojen valokeilan kokonaan tai osittain.

1.6	’Asennusyksiköllä’ tarkoitetaan yhtenäistä koteloa (valaisinrunkoa), joka sisältää yhden tai useamman valaisinyksikön.

1.7	’Oikea sivusta’ tai ”vasen sivusta” käsittää kaikki valaisinyksiköt, jotka on tarkoitettu asennettaviksi kyseiselle puolelle ajoneuvon pituussuuntaista keskitasoa ajoneuvon ajosuuntaan katsottaessa.

1.8	’Käyttölaitteella’ tarkoitetaan järjestelmän osia, jotka ottavat vastaan ajoneuvosta tulevat signaalit ja ohjaavat automaattisesti valaisinyksikköjen toimintaa.

1.9	’Neutraalilla tilalla’ tarkoitetaan järjestelmän tilaa, jossa käytössä on luokan C lähivalot (peruslähivalot) tai tarvittaessa kaukovalot eikä mikään AFS-käyttösignaali ole toiminnassa.

1.10	’Signaalilla’ tarkoitetaan säännön nro 48 mukaisesti määriteltyä AFS-käyttösignaalia tai muuta järjestelmään saapuvaa täydentävää tai järjestelmästä ajoneuvoon lähtevää käyttösignaalia.

1.11	’Signaaligeneraattorilla’ tarkoitetaan laitetta, joka voi tuottaa yhden tai useamman signaalin järjestelmän testausta varten.

1.12

’Virransyöttö- ja säätölaitteella’ tarkoitetaan yhtä tai useampaa komponenttia järjestelmässä, joka syöttää energiaa kyseisen järjestelmän yhteen tai useampaan osaan. Sellaisia ovat esimerkiksi yhtä tai useampaa valonlähdettä sähköisen valonsäätimen tavoin säätelevät virran ja/tai jännitteen säätimet.

1.13	’Järjestelmän vertailuakselilla’ tarkoitetaan ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason ja yhden valaisinyksikön vertailukeskipisteen kautta kulkevan vaakatason leikkauslinjaa kohdassa 2.2.1 tarkoitetuissa piirroksissa esitettynä.

1.14	’Linssillä’ tarkoitetaan asennusyksikön ulointa osaa, joka ohjaa valon valaisevan pinnan läpi.

1.15	’Päällysteellä’ tarkoitetaan yhtenä tai useampana kerroksena linssin ulkopinnalle levitettyjä valmisteita.

1.16

Eri ”tyypin” järjestelmät ovat järjestelmiä, jotka eroavat toisistaan seuraavilta olennaisilta ominaisuuksiltaan:

1.16.1

tavaramerkki tai kauppanimet

1.16.2

sellaisten komponenttien lisäys tai poisto, jotka voivat muuttaa järjestelmän optisia tai fotometrisiä ominaisuuksia

1.16.3

sopivuus oikean- tai vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tai molempiin

1.16.4

valaisutoiminnot, niiden toimintamuodot ja tuotetut valaisuluokat

1.16.5

linssien valmistusmateriaalit ja niiden mahdolliset päällysteet

1.16.6

järjestelmän hallintasignaalien ominaisuudet.

1.17	’Suuntaamisella’ tarkoitetaan valokeilan tai sen osan suuntaamista mittaustasoon soveltuvien perusteiden mukaisesti.

1.18	’Säädöllä’ tarkoitetaan järjestelmään kuuluvien välineiden käyttöä valokeilan pysty- ja/tai vaakasuuntaisessa suuntaamisessa.

1.19

’Liikenteen suunnan muuttamistoiminnolla’ tarkoitetaan etuvalaisutoimintoa tai jotain etuvalaisimien tai niiden yhden tai useamman osan toimintamuotoa tai kyseisten tekijöiden yhdistelmää, jonka tarkoituksena on estää häikäisy ja taata riittävä valaistus, kun ajoneuvoa, joka on varustettu tietynpuoleiseen liikenteeseen suunnitellulla järjestelmällä, käytetään tilapäisesti maassa, jossa liikenne on toisenpuoleinen.

1.20	’Korvaustoiminnolla’ tarkoitetaan etuvalaisinten ja/tai etuosan merkkivalojen toimintaa tai toimintamuotoa tai niiden yhden tai useamman osan tai kyseisten komponenttien yhdistelmän toimintoa, joka on suunniteltu korvaamaan häiriön sattuessa jokin etuvalaisimien toiminta tai toimintamuoto.

1.21	Tässä säännössä olevat viittaukset vakiovalonlähteisiin viittaavat sääntöön nro 37 (hehkulamput) ja nro 99 (kaasupurkausvalonlähteet) ja niiden muutossarjoihin, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

2. JÄRJESTELMÄN TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS

2.1

Hyväksyntähakemuksen tekee kauppanimen tai tavaramerkin omistaja tai tämän valtuutettu edustaja.

Hakemuksesta on käytävä ilmi seuraavat:

2.1.1

järjestelmään kuuluvat etuvalaisutoiminnot, joille haetaan tämän säännön mukaista tyyppihyväksyntää

2.1.1.1

muut yhdellä tai useammalla valaisimella toteutettavat etuvalaisu- tai etuosan merkkivalotoiminnot siitä riippumatta, onko valaisimet ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevan järjestelmän valaisinyksiköihin, kyseisten valaisimien tunnistamiseen riittävät tiedot ja maininta säännöistä, joiden mukaista (erillistä) hyväksyntää valaisimille haetaan

2.1.2

onko lähivalot suunniteltu sekä vasemman- että oikeanpuoleiseen liikenteeseen vai pelkästään jompaankumpaan

2.1.3

sisältyykö järjestelmään yksi vai useampi säädettävä valaisinyksikkö

2.1.3.1

kunkin valaisinyksikön asennuskohta suhteessa maahan ja ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon

2.1.3.2

normaaliasennoista ylöspäin ja alaspäin poikkeavat enimmäiskulmat, jotka säätölaitteilla voidaan saavuttaa pystysuunnassa

2.1.4

käytettävien vaihdettavien ja/tai ei-vaihdettavien hehkulamppujen tai kaasupurkausvalonlähteiden luokka säännössä nro 37 tai 99 ja niiden tyyppihyväksyntähakemuksen aikana voimassa olevissa muutossarjoissa esitettyjen luettelojen mukaisesti ja/tai LED-moduuleissa käytettävien valonlähdemoduulien tunnistekoodit, jos saatavissa

2.1.5

kuuluuko järjestelmään yksi tai useampi ei-vaihdettava valonlähde

2.1.5.1

tunnistetiedot valaisinyksiköistä, joissa on kyseisiä ei-vaihdettavia valonlähteitä

2.1.6

toimintaedellytykset, esim. tämän säännön liitteessä 9 määritellyt eri syöttöjännitteet tapauksen mukaan.

2.2

Jokaiseen hyväksyntähakemukseen on liitettävä seuraavat:

2.2.1

kolmena kappaleena laadittavat kyllin yksityiskohtaiset piirrokset, joiden avulla voidaan tunnistaa järjestelmän tyyppi ja osoitetaan tyyppihyväksyntänumeroiden ja lisäsymbolien sijainti suhteessa tyyppihyväksyntämerkintöjen ympäryskehään, geometrinen asento, johon valaisinyksiköt on asennettava ajoneuvossa suhteessa maahan ja ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon sekä kunkin valaisimen läpileikkaus pystysuunnassa (akselia myöten) ja edestä samoin kuin optisten ominaisuuksien tärkeimmät yksityiskohdat, erityisesti viiteakselit, testeissä vertailukeskipisteinä pidettävät pisteet, mahdollisten linssien kaikki optiset ominaisuudet ja LED-moduulien tapauksessa myös moduulien tunnistekoodeille varatut tilat

2.2.2

järjestelmän tiivis tekninen kuvaus, jossa on yksilöitävä seuraavat:

a)	järjestelmän tuottama valaisu sekä sen eri toimintamuodot (3)

b)	edellisiin vaikuttavat valaisinyksiköt (3) ja signaalit (4) sekä niiden toiminnan tekniset ominaisuudet

c)	mahdollisten kääntyvien ajovalojen luokat (3)

d)	mahdolliset luokan E lähivaloja koskevien määräysten soveltamiseen vaikuttavat lisätiedot tämän säännön liitteessä 3 olevan taulukon 6 mukaisesti

e)	mahdolliset luokan W lähivaloihin sovellettavat määräykset tämän säännön liitteen 3 mukaisesti

f)	valaisinyksiköt (4), jotka tuottavat yhden tai useamman lähivalojen valorajan tai vaikuttavat valorajan muodostumiseen

g)	tämän säännön kohdan 6.4.6 määräysten mukaiset tiedot (3) säännön nro 48 kohtien 6.22.6.1.2.1 ja 6.22.6.1.3 osalta

h)	tämän säännön kohdan 6.2.9.1 mukaisen lähivalojen vähimmäisvalaistuksen tuottavat valaisinyksiköt

i)	testejä varten tarvittavat asennus- ja säätöohjeet

j)	muut merkitykselliset tiedot

LED-moduuleita käytettäessä on toimitettava

i)	lyhyt tekninen kuvaus LED-moduuleista

ii)	piirustus, josta käyvät ilmi mitat, sähköiset ja fotometriset perusominaisuudet sekä nimellisvalovirta

iii)	elektronisen valonlähteensäätimen tapauksessa tiedot hyväksyntätesteissä tarvittavasta sähköisestä liitännästä

2.2.2.1

turvajärjestelmä sellaisena kuin se on määritelty ajoneuvon asiakirjoissa, joiden on täytettävä seuraavat tyyppihyväksyntätesteistä vastaavan teknisen yksikön asettamat vaatimukset:

i)	annetaan tiedot teknisistä mittaustuloksista, jotta järjestelmä voidaan todeta kohtien 5.7.3, 5.9 ja 6.2.6.4 mukaiseksi

ii)	annetaan kohdan 6.2.7 mukaista mittaustulosten tarkistamista koskevat ohjeet ja/tai

iii)

asetetaan saataville asiakirjat, joista ilmenee järjestelmän luotettavuus ja toimivuus sen perusteella, mitä on todettu kohdan 2.2.2.1 i-alakohdan mukaisissa mittauksissa, esimerkiksi vika- ja vaikutusanalyysissä (Failure Mode and Effect Analysis – FMEA), vikapuuanalyysissä (Fault Tree Analysis – FTA) tai vastaavassa järjestelmän turvallisuutta selvittävässä menettelyssä

2.2.2.2

virransyöttö- ja säätölaitteiden merkki ja tyyppi, jos nämä eivät ilmene asennusyksiköstä

2.2.3

hyväksyntähakemuksen kohteena olevaa järjestelmää edustavat näytteet, joihin sisältyvät asennuslaitteet, virransyöttö- ja säätölaitteet sekä mahdolliset signaaligeneraattorit.

2.2.4

Linssien valmistuksessa käytetyn muovimateriaalin testaamista varten on toimitettava

2.2.4.1

14 linssiä,

2.2.4.1.1

joista kymmenen voidaan korvata kymmenellä vähintään 60 × 80 mm:n suuruisella materiaalinäytteellä, joissa on tasomainen tai kupera ulkopinta ja keskellä vähintään 15 × 15 mm:n suuruinen olennaisilta osin tasomainen alue (kaarevuussäde vähintään 300 mm)

2.2.4.1.2

kukin tällainen linssi tai materiaalinäyte on valmistettava sarjatuotannossa käytetyllä menetelmällä

2.2.4.2

valaisinkomponentti tai optinen osa, johon linssit voidaan kiinnittää valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.

2.2.5

Muovikomponenttien kestävyys järjestelmään kuuluvien valonlähteiden, esimerkiksi kaasupurkauslamppujen tai LED-moduulien tuottamalle ultraviolettisäteilylle testataan tämän säännön liitteen 6 kohdan 2.2.4 mukaisesti.

UV-testausta varten on toimitettava yksi näyte kaikista järjestelmässä käytetyistä materiaaleista tai koko järjestelmä tai siitä yksi tai useampi osa, joka sisältää kyseiset materiaalit. Kaikkien materiaalinäytteiden on oltava samanlaisia, ja niiden mahdollisen pintakäsittelyn on oltava sama kuin jos niitä käytettäisiin hyväksyntähakemuksen kohteena olevassa järjestelmässä.

2.2.6

Jos materiaalit, joista linssit ja mahdollinen päällyste on valmistettu, on jo testattu, niiden mukana on toimitettava kyseisten materiaalien ja päällysteiden testausseloste.

2.2.7

Jos kyse on kohdan 4.1.7 mukaisesta järjestelmästä, näytteeksi on toimitettava kohdassa 4.1.6 tarkoitettuja ajoneuvoja edustava ajoneuvo.

3. MERKINNÄT

3.1	Tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevan järjestelmän asennusyksiköissä on oltava hakijan kauppanimi tai tavaramerkki.

3.2

Asennusyksiköiden linsseissä tai kotelossa on oltava kylliksi tilaa tyyppihyväksyntämerkinnälle ja kohdassa 4 tarkoitetuille lisätunnuksille. Nämä tilat on osoitettava kohdassa 2.2.1 tarkoitetuissa piirustuksissa.

3.2.1

Jos linssiä ei kuitenkaan voida irrottaa asennusyksikön rungosta, riittää yksi kohdan 4.2.5 mukainen merkintä.

3.3

Asennusyksiköissä tai järjestelmissä, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikeanpuoleisen että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, on oltava asianmukaiset merkinnät, joista ilmenee ajoneuvon optisten komponenttien tai heijastimien valonlähteiden molemmat kiinnitysasennot. Merkinnät muodostuvat kirjaimista R/D oikeanpuoleista ja kirjaimista L/G vasemmanpuolesta liikennettä varten.

3.4	Jos järjestelmä on suunniteltu täyttämään kohdassa 5.8.2 esitetyt vaatimukset siten että asennusyksikköjen linssien edestä peitetään jokin alue, kyseinen alue on merkittävä pysyvästi. Jos alue on selvästi havaittavissa, merkintää ei kuitenkaan tarvita.

3.5	Jos AFS-järjestelmässä käytetään LED-moduuleita, asennusyksikköihin on merkittävä nimellisjännite, nimellisvirta ja valonlähdemoduulin tunnistuskoodi.

3.6

Hyväksyttävän AFS-järjestelmän mukana toimitetuissa LED-moduuleissa on oltava helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittynä

3.6.1

hakijan kauppanimi tai tavaramerkki

3.6.2

moduulin tunnistuskoodi.

Tunnistuskoodi koostuu kirjaimista MD (lyhenteenä sanasta ”moduuli”) ja hyväksyntämerkistä ilman 4.2.1 kohdassa määrättyä ympyrää sekä lisätunnuksista ja -merkeistä silloin, kun käytetään useita erilaisia valonlähdemoduuleita. Tämä tunnistuskoodi on merkittävä kohdassa 2.2.1 mainittuihin piirustuksiin. Hyväksyntämerkinnän ei tarvitse olla sama kuin siinä valaisimessa oleva hyväksyntämerkintä, jossa moduulia käytetään, mutta molempien merkintöjen on oltava saman hakijan.

3.7	Jos LED-moduulia ohjataan elektronisella valonlähteen säätimellä, joka ei ole moduulin osa, säätimeen on merkittävä sen oma tunnistuskoodi sekä nimellistulojännite ja -virta.

4. HYVÄKSYNTÄ

4.1 Yleistä

4.1.1

Jos järjestelmän kaikki kohdan 2 mukaisesti tyyppihyväksyntää varten toimitetut näytekappaleet täyttävät tämän säännön vaatimukset, tyyppihyväksyntä myönnetään.

4.1.2

Jos järjestelmään kuuluvat ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useamman kuin yhden säännön vaatimukset, yhden kansainvälisen tyyppihyväksyntämerkin kiinnittäminen riittää, kunhan kukin valaisimista täyttää siihen sovellettavat vaatimukset.

4.1.3

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Sen ensimmäiset kaksi numeroa (tällä hetkellä 00) ilmoittavat muutossarjalle annetun, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan järjestysnumeron hyväksynnän myöntämispäivänä. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle järjestelmälle.

4.1.4

Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta järjestelmän tyyppihyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella, johon on liitetty kohdassa 2.1.3 tarkoitetut tiedot.

4.1.4.1

Jos asennusyksiköt on varustettu säädettävällä heijastimella ja suunniteltu käytettäväksi vain kohdan 2.1.3 mukaisissa asennoissa, tyyppihyväksyntä velvoittaa hakijan tiedottamaan käyttäjälle asianmukaisella tavalla oikeista kiinnitysasennoista.

4.1.5

Jokaiseen tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksyttyyn järjestelmään kuuluvaan asennusyksikköön on kohdassa 3.1 tarkoitetun merkinnän lisäksi kiinnitettävä kohdassa 3.2 tarkoitettuihin paikkoihin kohtien 4.2 ja 4.3 mukainen tyyppihyväksyntämerkki.

4.1.6

Hakijan on ilmoitettava tämän säännön liitteen 1 mukaisella lomakkeella ajoneuvot, joihin järjestelmä on tarkoitettu.

4.1.7

Jos tyyppihyväksyntää haetaan järjestelmälle, jota ei ole tarkoitettu katettavaksi tietyntyyppisen ajoneuvon tyyppihyväksynnällä säännön nro 48 mukaisesti,

4.1.7.1

hakijan on esitettävä riittävät asiakirjat, jotka osoittavat, että järjestelmä voi asianmukaisesti asennettuna täyttää säännön nro 48 kohdan 6.22 määräykset,

4.1.7.2

ja järjestelmä on tällöin tyyppihyväksyttävä säännön nro 10 mukaisesti.

4.2 Hyväksyntämerkki

Hyväksyntämerkki muodostuu seuraavista osista:

4.2.1

kansainvälinen hyväksyntämerkintä, jonka osat ovat

4.2.1.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, (5) jotka ovat ympyrän sisällä

4.2.1.2

kohdassa 4.1.3 tarkoitettu tyyppihyväksyntänumero

4.2.2

seuraavat lisätunnukset:

4.2.2.1

järjestelmän merkkinä kirjain X ja järjestelmän toimintoja osoittamassa yksi tai useampi kirjain seuraavasti:

C	luokan C lähivalot; sen jälkeen muut lähivalojen luokkatunnukset:
E	luokan E lähivalot
V	luokan V lähivalot
W	luokan W lähivalot
R	kaukovalot

4.2.2.2

kunkin tunnuksen yllä vaakasuora viiva, jos valaisun tai sen toimintamuodot tuottaa useampi kuin yksi ajoneuvon toiselle tai molemmille sivustoille sijoitettu asennusyksikkö

4.2.2.3

kirjain T kaikkien sellaisten valaisu- ja/tai valaisuluokkatunnusten jälkeen, jotka täyttävät kääntyviä valoja koskevat määräykset, siten että kaikki tunnukset ovat yhteen koottuina äärimmäisinä vasemmalla

4.2.2.4

erillisten asennusyksiköiden merkkinä kirjain X sekä asennusyksikköihin kuuluvien valaisinyksiköiden toimintamuotoja vastaavat kirjaimet.

4.2.2.5

Jos ajoneuvon toiselle sivustalle sijoitettu asennusyksikkö ei ole ainoa valaisun tai sen toimintamuodot tuottava asennusyksikkö, valoja osoittavan tunnuksen päällä on oltava vaakasuora viiva.

4.2.2.6

Ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sovellettavien määräysten mukaisten järjestelmien tai niiden jonkin osan merkkinä on oltava vaakasuora nuoli, joka osoittaa asennusyksikköä edestä katsottaessa oikealle eli tien liikenteen puoleiselle kaistalle.

4.2.2.7

Järjestelmässä tai sen osassa, joka on sekä oikean- että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sovellettavien määräysten mukainen (esimerkiksi niin että optista komponenttia tai valonlähdettä voidaan säätää), on oltava sekä vasemmalle että oikealle osoittava vaakasuora nuoli.

4.2.2.8

Asennusyksiköt, joissa on muovisia linssejä, on merkittävä kirjaimin PL, jotka sijoitetaan kohdissa 4.2.2.1–4.2.2.7 tarkoitettujen tunnusten läheisyyteen.

4.2.2.9

Asennusyksikköihin, jotka täyttävät tämän säännön määräykset kaukovalojen osalta, on E-kirjainta ympäröivän ympyrän läheisyyteen sijoitettava enimmäisvalotehoa osoittava merkintä ilmaistuna kohdassa 6.3.2.1.3 määritellyllä tavalla.

4.2.3

Liitteen 4 kohdan 1.1.1.1 mukaisessa testausmenettelyssä käytettävästä toimintamuodosta ja liitteen 4 kohdan 1.1.1.2 mukaisista sallituista jännitteistä on kaikissa tapauksissa määrättävä tyyppihyväksyntälomakkeissa ja niille maille toimitettavissa ilmoituslomakkeissa, jotka ovat sopimuksen sopimuspuolia ja soveltavat tätä sääntöä.

Kyseisissä tapauksissa järjestelmissä tai niiden osissa on oltava seuraavat merkinnät:

4.2.3.1

tämän säännön vaatimuksia vastaavissa ajovalaisimissa, jotka on suunniteltu siten, että lähivalon hehkulanka ei ole toiminnassa samanaikaisesti sellaisen muun valaisutoiminnon hehkulangan kanssa, jonka kanssa se voi olla rakenteellisesti yhdistetty, hyväksyntämerkin lähivalotunnuksen jälkeen on merkittävä vinoviiva (/).

4.2.3.2

asennusyksikköihin, jotka täyttävät tämän säännön liitteen 4 vaatimukset ainoastaan 6 V:n tai 12 V:n jännitteellä, on lähelle valonlähteiden kantaa merkittävä tunnus 24, jonka yli on vedetty rasti (X).

4.2.4

Hyväksyntänumeron kaksi merkkiä (tällä hetkellä 00), jotka ilmoittavat muutossarjalle annetun, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan järjestysnumeron hyväksynnän myöntämispäivänä, ja vaadittu nuoli (tarvittaessa) voidaan merkitä edellä lueteltujen lisätunnusten lähelle.

4.2.5

Kohdissa 4.2.1 ja 4.2.2 tarkoitettujen merkkien ja tunnusten on oltava selvästi luettavissa ja pysyviä. Ne voidaan sijoittaa sisä- tai ulkopuolelle (läpinäkyvään tai läpinäkymättömään kohtaan) asennusyksiköissä, joita ei voida erottaa niiden valoa heijastavasta pinnasta. Niiden on joka tapauksessa jäätävä näkyviin, kun asennusyksikkö on kiinnitetty ajoneuvoon. Jotta tämä vaatimus täyttyisi, ajoneuvossa olevaa irrotettavaa osaa saadaan siirtää.

4.3 Hyväksyntämerkin asettelu

4.3.1 Erilliset valaisimet

Tämän säännön liitteen 2 kuvissa 1–10 esitetään esimerkkejä hyväksyntämerkin ja lisätunnusten asettelusta.

4.3.2 Ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet

4.3.2.1

Jos järjestelmään ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useiden sääntöjen vaatimukset, valaisimeen voidaan kiinnittää yhdenmukaistettu kansainvälinen tyyppihyväksyntämerkki, jossa on ympyrään sijoitettuina E-kirjain ja tyyppihyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero sekä ympyrän jälkeen tyyppihyväksyntänumero. Tämä hyväksyntämerkki voidaan sijoittaa ryhmitetyissä, yhdistetyissä tai rakenteellisesti yhdistetyissä valaisimissa mihin tahansa valaisimien kohtaan edellyttäen,

4.3.2.1.1

että se on näkyvissä kohdassa 4.2.5 tarkoitetulla tavalla,

4.3.2.1.2

että mitään ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien valonlähdettä ei voida irrottaa irrottamatta samalla hyväksyntämerkkiä.

4.3.2.2

Kunkin valaisimen tunnus sen säännön mukaisesti, jonka perusteella hyväksyntä on myönnetty, ja muutossarjalle annettu, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaava järjestysnumero hyväksynnän myöntämispäivänä sekä vaadittu nuoli (tarvittaessa) on merkittävä

4.3.2.2.1

joko vastaavaan valoa säteilevään pintaan

4.3.2.2.2

tai ryhmässä siten, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista on helposti tunnistettavissa (ks. liitteen 2 esimerkit).

4.3.2.3

Yksittäisen hyväksyntämerkin osien koko ei saa olla pienempi kuin vähimmäiskoko, joka vahvistetaan pienimmälle yksittäiselle merkille säännössä, jonka perusteella hyväksyntä on myönnetty.

4.3.2.4

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle ryhmitetylle, yhdistetylle tai rakenteellisesti yhdistetylle valaisimelle.

4.3.2.5

Tämän säännön liitteen 2 kuvissa 11 ja 12 annetaan esimerkkejä ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien tyyppihyväksyntämerkeistä ja kaikista jäljempänä mainituista lisätunnuksista sellaisia järjestelmiä varten, jotka toimivat useista ajoneuvon toisella sivustalla olevista asennusyksiköistä käsin.

4.3.2.6

Tämän säännön liitteen 2 kuvassa 13 annetaan esimerkkejä koko järjestelmän kattavien hyväksyntämerkeistä.

B. JÄRJESTELMIIN TAI NIIDEN OSIIN SOVELLETTAVAT TEKNISET MÄÄRÄYKSET

Ellei toisin määrätä, fotometriset mittaukset on suoritettava tämän säännön liitteessä 9 annettujen määräysten mukaisesti.

5. YLEISET VAATIMUKSET

5.1

Kaikkien näytteiden, joiden tyyppihyväksyntää haetaan ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen, on oltava kohdissa 6 ja 7 annettujen määräysten mukaiset. Jos tyyppihyväksyntää kuitenkin haetaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, kohdassa 6 ja asiaa koskevissa tämän säännön liitteissä annettuja määräyksiä on sovellettava vaihtamalla vasen oikeaksi ja päinvastoin.

Kulma-asentojen ja komponenttien merkinnät muutetaan samalla tavoin vaihtamalla korvaamalla R-kirjain L-kirjaimella ja päinvastoin.

5.1.2

Järjestelmien tai niiden osien on oltava siten valmistettuja, että ne säilyttävät niille asetetut fotometriset ominaisuudet ja pysyvät tavanomaisessa käytössä hyvässä toimintakunnossa niihin mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä huolimatta.

5.2

Järjestelmät tai niiden osat on varustettava laitteella, joka mahdollistaa niiden säädön ajoneuvossa niihin sovellettavien määräysten mukaisesti.

5.2.1

Järjestelmiä tai niiden osia ei tarvitse varustaa kyseisellä laitteella, jos laitteen käyttö on rajoitettu ajoneuvoihin, joissa säätö voidaan toteuttaa muilla keinoin tai sitä ei hakijan selvityksen mukaan tarvita.

5.3

Ellei kyse ole LED-moduuleista, järjestelmää ei saa varustaa sellaisilla valonlähteillä, joita ei ole hyväksytty säännön nro 37 tai 99 ja niiden tyyppihyväksynnän hakemisen aikaan voimassa olleiden muutossarjojen mukaisesti ja/tai joiden käyttöä rajoitetaan säännössä nro 37.

5.3.1

Jos kyse on vaihdettavasta valonlähteestä,

5.3.1.1

sen kannan on oltava kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisun nro 60061 ilmoituslomakkeessa esitettyjen vaatimusten mukainen, kuten asiaan liittyvässä valonlähteitä koskevassa säännössä määrätään

5.3.1.2

laitteen rakenteen on oltava sellainen, että hehkulampun voi asentaa ainoastaan oikeaan asentoon.

5.3.2

Jos valonlähde ei ole vaihdettava, sitä ei saa asentaa valaisinyksikköön, joka tuottaa neutraalissa tilassa olevaa lähivaloa.

5.4

Jos järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, ne voivat olla mukautettavissa toisenpuoleiseen liikenteeseen joko niitä ajoneuvoon asennettaessa suoritetun alkuperäisen säädön tai käyttäjän oman harkinnan mukaan. Joka tapauksessa sallitaan vain kaksi toisistaan täysin erillistä säätöä, toinen oikeanpuoleista ja toinen vasemmanpuolesta liikennettä varten, ja säädön vaihtuminen epähuomiossa toiseksi sekä sen jääminen väliasentoon on estettävä.

5.5	On suoritettava tämän säännön liitteen 4 määräysten mukaisia lisätestejä sen varmistamiseksi, että fotometriset ominaisuudet eivät muutu kohtuuttomasti käytön aikana.

5.6	Jos jonkin valaisinyksikön linssi on valmistettu muovista, testit on suoritettava tämän säännön liitteen 6 määräysten mukaisesti.

5.7

Jos järjestelmä tai jokin sen osista on suunniteltu tuottamaan valinnan mukaan joko lähi- tai kaukovaloa, kaikki valaisinyksikköön kiinteästi asennetut mekaaniset, sähkömagneettiset tai muunlaiset osat, joiden tarkoituksena on valotyypin vaihtaminen, on suunniteltava siten,

5.7.1

että osa on tarpeeksi luja toimiakseen 50 000 kertaa vahingoittumatta huolimatta tärinästä, jolle se saattaa altistua tavanomaisessa käytössä

5.7.2

että lähivaloon tai kaukovaloon siirryttäessä mekanismi ei saa koskaan pysähtyä näiden kahden asennon väliin, ja jos se ei ole mahdollista, on kohdan 5.7.3 määräysten täytyttävä

5.7.3

että vikaannuttuaan järjestelmä tuottaa automaattisesti lähivalot tai siirtyy tilaan, jonka fotometriset arvot ovat enintään 1,5 luksia tämän säännön liitteessä 3 määritellyllä vyöhykkeellä III b eivätkä alita 4 luksia missään segmentin Emax kohdassa, esimerkiksi sammuttamalla tai himmentämällä valokeila, suuntaamalla se alas ja/tai korvaamalla toimintamuoto toisella

5.7.4

että käyttäjä ei voi tavallisilla työkaluilla muuttaa liikkuvien osien muotoa tai asentoa eikä vaikuttaa kytkimen toimintaan.

5.8

Järjestelmät on varustettava toiminnoilla, jotka mahdollistavat niiden tilapäisen käytön maissa, joissa liikenteen suunta on toinen kuin siinä maassa, jota varten tyyppihyväksyntää haetaan, ilman että vastaan tulevalle liikenteelle aiheutuu kohtuutonta haittaa. Tätä varten järjestelmien tai, jos kyse on niiden yhdestä tai useammasta osasta, on

5.8.1

annettava käyttäjälle mahdollisuus suorittaa kohdassa 5.4 tarkoitettu säätö ilman erityistyökaluja tai

5.8.2

pystyttävä mukautumaan liikenteen suunnan vaihtumiseen siten, että kohdan 6.2 mukaisessa testissä saavutetaan seuraavassa esitetyt arvot niin, että säätö säilyy ennallaan suhteessa liikenteen alkuperäistä suuntaa vastaavaan säätöön.

5.8.2.1

Oikeanpuoleista liikennettä varten tarkoitettu lähivalo, joka on mukautettu vasemmanpuoleiseen liikenteeseen:

piste 0,86D–1,72L	vähintään 3 luksia
piste 0,57U–3,43R	enintään 1,0 luksia

5.8.2.2

Vasemmanpuoleista liikennettä varten tarkoitettu lähivalo, joka on mukautettu oikeanpuoleiseen liikenteeseen:

piste 0,86D–1,72R	vähintään 3 luksia
piste 0,57U–3,43L	enintään 1,0 luksia

5.8.2.3

Tuloksen saavuttaminen voidaan hoitaa kokonaan tai osittain peittämällä asianmukainen osa linssistä kohdan 3.4 mukaisesti.

5.9	Järjestelmä on suunniteltava siten, että jos johonkin valonlähteeseen ja/tai LED-moduuliin tulee toimintahäiriö, annetaan signaali, jonka ansiosta säännön nro 48 asianmukaiset vaatimukset täyttyvät.

5.10	Komponentit, joihin on kiinnitetty vaihdettava valonlähde, on suunniteltava siten, että valonlähde on helppo asentaa oikeaan asentoon pimeässäkin.

5.11

Jos järjestelmä on kohdan 4.1.7 mukainen,

5.11.1

sen mukana on oltava kohdan 4.1.4 mukainen lomake ja ohjeet, joiden avulla järjestelmä voidaan asentaa säännön nro 48 määräysten mukaisesti.

5.11.2

Tyyppihyväksynnästä vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen on varmistettava seuraavat:

a)	Järjestelmä voidaan annettujen ohjeiden mukaan asentaa oikein.

Kun järjestelmä on asennettu ajoneuvoon, se täyttää säännön nro 48 kohdan 6.22 vaatimukset.

Säännön nro 48 kohdan 6.22.7.4 määräysten mukaisuus on tarkastettava ajotestillä, joka kattaa kaikki järjestelmän säädön kannalta merkitykselliset tilanteet hakijan antaman selvityksen pohjalta. Kaikkien toimintamuotojen osalta on ilmoitettava, aktivoituvatko, toimivatko ja deaktivoituvatko ne hakijan antaman selvityksen mukaisesti. Mahdollisten selkeiden toimintahäiriöiden (esimerkiksi liian laajan kulman tai välkkymisen) tapauksessa vaatimustenmukaisuus on kyseenalaistettava.

5.12	LED-moduuleilla varustetun AFS-järjestelmän ja LED-moduulien itsensä on oltava tämän säännön liitteessä 11 määriteltyjen asianomaisten vaatimusten mukaisia. Vaatimustenmukaisuus on testattava.

5.13

Jos kyse on AFS-järjestelmästä, jossa peruslähivalot tuotetaan valonlähteiden ja/tai LED-moduulien avulla ja jonka valaisinyksiköiden kokonaisvalovirta, joka ilmoitetaan liitteessä 1 olevan mallin mukaisen ilmoituslomakkeen kohdassa 9.2.3, on yli 2 000 lumenia sivustaa kohti, on siitä mainittava liitteen 1 mukaisen ilmoituslomakkeen kohdassa 9.2.4. LED-moduulien nimellisvalovirta on mitattava liitteen 11 kohdassa 5 kuvatulla menettelyllä.

5.14	Jos neutraalitilassa oleva peruslähivalo tuotetaan pelkästään LED-moduuleilla, niiden kokonaisnimellisvalovirran on oltava vähintään 1 000 lumenia sivustaa kohti mitattuna liitteen 11 kohdan 5 mukaisesti.

6. VALAISTUS

6.1 Yleiset vaatimukset

6.1.1

Jokaisen järjestelmän on tuotettava luokan C lähivalot kohdan 6.2.5 mukaisesti sekä yhdet tai useammat joidenkin muiden luokkien lähivalot. Järjestelmään voi kuulua yksi tai useampia muita toimintamuotoja kussakin lähivaloluokassa sekä tämän säännön kohdan 6.3 ja/tai 2.1.1.1 mukaiset etuvalaisutoiminnot.

6.1.2

Järjestelmän on pystyttävä tekemään automaattiset muutokset, joiden ansiosta tielle saadaan kunnollinen valaistus, joka ei haittaa kuljettajaa eikä muita tienkäyttäjiä.

6.1.3

Järjestelmä katsotaan hyväksyttäväksi, jos se täyttää kohtien 6.2 ja 6.3 soveltuvat fotometriset vaatimukset.

6.1.4

Fotometriset mittaukset on tehtävä hakijan ohjeiden mukaisesti

6.1.4.1

kohdan 1.9 mukaisessa neutraalissa tilassa

6.1.4.2

tapauksen mukaan signaalin V, signaalin W, signaalin E tai signaalin T ollessa käytössä kohdassa 1.10 tarkoitetulla tavalla

6.1.4.3

tapauksen mukaan minkä tahansa muun kohdan 1.10 mukaisen signaalin tai signaaliyhdistelmän ollessa käytössä hakijan osoittamalla tavalla.

6.2 Lähivaloihin sovellettavat määräykset

Ennen seuraavien kohtien mukaisia testejä järjestelmä on saatettava neutraaliin tilaan eli tilaan, jossa se tuottaa luokan C lähivalot.

6.2.1

Lähivalojen on tuotettava neutraalissa tilassa järjestelmän (ajoneuvon) kummallekin sivustalle vähintään yhden valaisinyksikön avulla tämän säännön liitteen 8 mukainen valoraja tai

6.2.1.1

järjestelmässä on oltava muita menetelmiä, esimerkiksi optisia välineitä tai tilapäisiä apuvaloja, jotka mahdollistavat valokeilojen selvän ja virheettömän kohdentamisen.

6.2.1.2

Liitettä 8 ei sovelleta kohdissa 5.8–5.8.2.1 tarkoitettuun liikenteen suunnan muutostoimintoon.

6.2.2

Järjestelmä tai sen osat on kohdennettava siten, että valorajan sijainti on tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen vaatimusten mukainen.

6.2.3

Kun järjestelmä tai sen osat on näin suunnattu, sen on täytettävä jäljempänä olevissa asiaan liittyvissä kohdissa asetetut vaatimukset, mikäli tyyppihyväksyntää haetaan ainoastaan lähivaloille. Jos järjestelmä on suunniteltu tuottamaan lisävaloa tai merkkivaloja tämän säännön soveltamisalan mukaisesti, sen on täytettävä myös jäljempänä olevissa asiaan liittyvissä kohdissa asetetut vaatimukset, mikäli se ei ole säädettävissä erikseen.

6.2.4

Jos järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista ei näin suunnattuna täytä kohdassa 6.2.3 asetettuja vaatimuksia, sen asentoa voidaan valmistajan ohjeita noudattaen muuttaa alkuperäisestä asennosta enintään 0,5 astetta oikealle tai vasemmalle ja 0,2 astetta ylös- tai alaspäin.

6.2.5

Kun järjestelmä tuottaa tietynlaiset lähivalot, sen on oltava tämän säännön liitteen 3 taulukon 1 (fotometriset vaatimukset) A-osan ja taulukon 2 (Emax ja valorajan sijainti) asianmukaisessa sarakkeessa (C, V, E tai W) ja taulukossa 2 sekä tämän säännön liitteen 8 jaksossa 1 (valorajaan sovellettavat määräykset) asetettujen vaatimusten mukainen.

6.2.6

Valokeila voidaan tuottaa kääntyvien valojen toimintamuodossa seuraavilla edellytyksillä:

6.2.6.1

Järjestelmä on tämän säännön liitteen 3 taulukon 1 (fotometriset vaatimukset) B-osan ja taulukon 2 (valorajaan sovellettavat määräykset) 2 kohdan soveltuvien määräysten mukainen, kun arvot mitataan liitteessä 9 osoitetun menettelyn mukaisesti siinä kääntyvien valojen luokassa (1 tai 2), jota varten tyyppihyväksyntää haetaan.

6.2.6.2

Kohta Emax ei joudu sen suorakaiteen ulkopuolelle, joka tarkasteltavassa lähivaloluokassa määräytyy seuraavasti: ylempi sivu on tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 määritetyn ylimmän pystyasennon mukainen, alempi sivu on 2 astetta suoran H–H alapuolella, vasen sivu on 45 astetta vasemmalle ja oikea sivu 45 astetta oikealle järjestelmän viiteakselista.

6.2.6.3

Kun signaali T vastaa ajoneuvon pienintä kääntösädettä vasemmalle (tai oikealle), kaikkien järjestelmän oikealla tai vasemmalla puolella sijaitsevien valaistuksen tuottamiseen vaikuttavien yksiköiden tuottama valaistus on yhteensä vähintään 3 luksia yhdessä tai useammassa pisteessä vyöhykkeellä, jonka yläraja noudattaa suoraa H–H, alaraja on 2 astetta siitä alaspäin sekä vasen ja oikea raja sijaitsevat 10–45 astetta vasemmalle ja oikealle.

6.2.6.4

Jos tyyppihyväksyntää haetaan luokan 1 kääntyvälle valolle, järjestelmän käyttö rajoittuu ajoneuvoihin, jotka on suunniteltu siten, että järjestelmän tuottaman valorajan kulman vaakasuuntainen sijainti on säännön nro 48 kohdan 6.22.7.4.5 i-alakohdan soveltuvien määräysten mukainen.

6.2.6.5

Jos tyyppihyväksyntää haetaan luokan 1 kääntyville valoille, järjestelmä on suunniteltu siten, että jos valon sivusuuntaiseen liikkeeseen tai valaistuksen vaihtoon tulee toimintahäiriö, voidaan luoda automaattisesti uudet fotometriset olosuhteet, jotka vastaavat joko kohdassa 6.2.5 määriteltyjä olosuhteita tai tuottavat arvot, jotka ovat enintään 1,5 luksia tämän säännön liitteessä 3 määritellyllä vyöhykkeellä III b ja vähintään 4 luksia jossakin segmentin Emax pisteessä.

6.2.6.5.1

Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos 1 luksin arvo ei ylity missään kohdassa alueella, jonka vasen raja on enintään 5 astetta vasemmalle järjestelmän viiteakselista 0,3 asteen korkeudella suorasta H–H ja vähintään 5 astetta vasemmalle viiteakselista 0,57 asteen korkeudella kyseisestä suorasta.

6.2.7

Järjestelmä on tarkastettava valmistajan ohjeita noudattaen kohdassa 2.2.2.1 määritellyn turvallisuusperiaatteen mukaisesti.

6.2.8

Jos järjestelmä tai sen osat on suunniteltu sekä oikeanpuoleiseen että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, on kummankin suuntaista liikennettä varten asetettujen vaatimusten täytyttävä molemmissa kohdan 5.4 mukaisissa käyttöasennoissa.

6.2.9

Järjestelmä on suunniteltava siten, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

6.2.9.1

Lähivalot tuottavat kaikissa erikseen määrätyissä toimintamuodoissaan vähintään 3 luksin valaistuksen pisteessä 50V järjestelmän kummallakin sivustalla.

Tämä määräys ei koske luokan V lähivaloja.

6.2.9.2

Neljä sekuntia järjestelmän käynnistämisestä, kun sen edellisestä toimintakerrasta on kulunut vähintään 30 minuuttia, luokan C lähivalot tuottavat vähintään 5 luksin valaistuksen pisteessä 50V.

6.2.9.3

Muissa toimintatiloissa:

jos järjestelmään tulee tämän säännön kohdassa 6.1.4.3 määritelty signaali, kohdan 6.2 vaatimukset täyttyvät.

6.3 Kaukovaloihin sovellettavat määräykset

Ennen seuraavia testejä järjestelmä on saatettava neutraaliin tilaan.

6.3.1

Järjestelmän valaisinyksiköt on säädettävä valmistajan ohjeita noudattaen siten, että enimmäisvalaistuksen vyöhyke keskittyy suorien H–H ja V–V leikkauspisteeseen HV.

6.3.1.1

Valaisinyksiköt, jotka eivät ole erikseen säädettäviä tai jotka on säädetty kohdan 6.2 mukaisesti suoritettujen mittausten perusteella, on testattava niiden asentoa muuttamatta.

6.3.2

Kun valaistus mitataan tämän säännön liitteessä 9 asetettujen määräysten mukaisesti, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

6.3.2.1

Pisteen HV on sijaittava alueella, jonka rajaa 80:tä prosenttia kaukovalojen enimmäisvalaistuksesta edustava isoluksikäyrä.

6.3.2.1.1

Tämä suurin arvo (EM) ei saa olla pienempi kuin 48 luksia. Enimmäisarvo ei missään olosuhteissa saa olla suurempi kuin 240 luksia.

6.3.2.1.2

Jokaisen kaukovalojen enimmäisvoimakkuuteen vaikuttavan asennusyksikön enimmäisvoimakkuus (IM) lasketaan tuhansina kandeloina seuraavaa kaavaa käyttäen:

IM = 0,625 EM

6.3.2.1.3

Viitemerkki (I’M), joka ilmaisee tämän enimmäisvoimakkuuden ja johon viitataan kohdassa 4.2.2.9., saadaan seuraavasta suhteesta:

Tämä arvo pyöristetään seuraaviin arvoihin: 5 – 10 – 12,5 – 17,5 – 20 – 25 – 27,5 – 30 – 37,5 – 40 – 45 – 50.

6.3.2.2

Siirryttäessä pisteestä HV vaakasuoraan oikealle ja vasemmalle kaukovalojen valaistuksen on oltava vähintään 24 luksia 2,6 asteen kulmaan saakka ja vähintään 6 luksia 5,2 asteen kulmaan saakka.

6.3.3

Järjestelmän tuottama valaistus tai valaistuksen osa voi olla automaattisesti sivuttain siirtyvä (tai siten muuttuva, että tulos on vastaava), mikäli

6.3.3.1

järjestelmä täyttää kohdissa 6.3.2.1.1 ja 6.3.2.2 asetetut vaatimukset, kun kukin valaisinyksikkö mitataan liitteessä 9 esitetyn menettelyn mukaisesti.

6.3.4

Järjestelmän on oltava sellainen, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

6.3.4.1

Sekä oikean- että vasemmanpuoleiset valaisinyksiköt tuottavat kumpikin vähintään puolet kohdassa 6.3.2.2 määrätystä kaukovalojen vähimmäisvalaistuksesta.

6.3.4.2

Neljä sekuntia järjestelmän käynnistämisestä, kun sen edellisestä toimintakerrasta on kulunut vähintään 30 minuuttia, kaukovalojen pisteestä HV voidaan mitata vähintään 42 luksin valaistus.

6.3.4.3

Jos järjestelmään tulee tämän säännön kohdassa 6.1.4.3 tarkoitettu signaali, kohdan 6.3 vaatimusten on täytyttävä.

6.3.5

Jos asianomaiseen valokeilaan sovellettavat vaatimukset eivät täyty, valokeila voidaan suunnata uudelleen kääntämällä sitä alkuperäiseen asentoon nähden 0,5 astetta ylös- tai alaspäin ja/tai 1 aste oikealle tai vasemmalle. Uudessa asennossa on kaikkien fotometristen vaatimusten täytyttävä. Näitä määräyksiä ei sovelleta tämän säännön kohdassa 6.3.1.1 määriteltyihin valaisinyksiköihin.

6.4 Muut määräykset

Jos kyseessä on säädettävin valaisinyksiköin varustettu järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista, kohdan 6.2 (lähivalot) ja kohdan 6.3 (kaukovalot) määräyksiä sovelletaan kaikkiin kohdassa 2.1.3 (säätöalue) määriteltyihin kiinnitysasentoihin. Tarkastuksessa on käytettävä seuraavaa menettelyä:

6.4.1

Jokainen käytettävä asento todennetaan testausgoniometrillä suhteessa vertailukeskipisteen ja pisteen HV väliseen suoraan mittausruudussa. Säädettävä järjestelmä tai sen osat säädetään tällöin asentoon, jossa mittausruutuun lankeava valo täyttää asianmukaiset kohdennusvaatimukset.

6.4.2

Jos järjestelmä tai sen osat on alun perin asennettu kohdan 6.4.1 määräysten mukaisesti, järjestelmän tai sen osien on täytettävä kohtien 6.2 ja 6.3 soveltuvat fotometriset vaatimukset.

6.4.3

Kun heijastinta tai järjestelmää tai yhtä tai useampaa sen osista on käännetty pystysuunnassa ±2 astetta tai vähintään ääriasentoonsa, jos se poikkeaa alle 2 astetta lähtöasennosta, suoritetaan lisätestejä käyttäen järjestelmään tai sen osiin kuuluvaa säätölaitetta. Sen jälkeen kun koko järjestelmä tai sen osat on kohdennettu uudelleen (esimerkiksi goniometriä käyttäen) vastaavaan päinvastaiseen suuntaan, on tarkastettava valon määrä jäljempänä mainituissa kohdissa. Sen on pysyttävä annetuissa rajoissa.

6.4.3.1

lähivalo: pisteet HV ja 75 R tai tapauksen mukaan piste 50 R; kaukovalo: IM ja piste HV (prosentteina IM:stä).

6.4.4

Jos hakija on ilmoittanut useamman kuin yhden kiinnitysasennon, kohtien 6.4.1–6.4.3 menettely on toistettava kaikissa asennoissa.

6.4.5

Jos hakija ei ole ilmoittanut erityistä kiinnitysasentoa, järjestelmä tai sen osat on kohdennettava kohdassa 6.2 (lähivalot) ja kohdassa 6.3 (kaukovalot) määrättyjä mittauksia varten järjestelmän tai sen osien säätölaitteen ollessa keskiasennossa. Kohdassa 6.4.3 tarkoitettu lisätesti on suoritettava sen jälkeen, kun heijastin tai sen osat on säädetty ääriasentoihinsa (±2 asteen siirtymän sijaan) vastaavien säätölaitteiden avulla.

6.4.6

Tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella on ilmoitettava, mitkä valaisinyksiköt tuottavat tämän säännön liitteessä 8 määritellyn valorajan, joka lankeaa vyöhykkeelle, joka ulottuu 6 astetta vasemmalle ja 4 astetta oikealle sekä 0,8 astetta alemmaksi vedetyn vaakasuoran linjan yläpuolelle.

6.4.7

Tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella on ilmoitettava, mitkä luokan E lähivalojen toimintamuodot ovat tämän säännön liitteen 3 taulukossa 6 esitettyjen tietojen mukaisia.

7. VÄRI

7.1	Lähetetyn valon on oltava väriltään valkoista.

C. MUUT HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

8. JÄRJESTELMÄTYYPIN MUUTTAMINEN JA TYYPPIHYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

8.1

Järjestelmätyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen tyypin. Kyseinen hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

8.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavia kielteisiä vaikutuksia ja että järjestelmä joka tapauksessa täyttää edelleen vaatimukset,

8.1.2

tai vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

8.2	Tyyppihyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, on annettava tiedoksi kohdan 4.1.4 mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille.

8.3

Tyyppihyväksynnän laajentamisen myöntävä toimivaltainen viranomainen antaa kullekin laajentamista koskevalle ilmoituslomakkeelle sarjanumeron ja ilmoittaa asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

9. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksen 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) mukaisia ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

9.1	Tämän säännön perusteella tyyppihyväksytyt järjestelmät on valmistettava siten, että ne ovat hyväksytyn tyypin mukaiset ja täyttävät kohdissa 6 ja 7 asetetut vaatimukset.

9.2	Tämän säännön liitteessä 5 asetettuja tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten on täytyttävä.

9.3	Tämän säännön liitteessä 7 asetettuja tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevia vähimmäisvaatimuksia on noudatettava.

9.4	Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tarkastukset on tavanomaisesti suoritettava kerran kahdessa vuodessa.

9.5	Jos jokin järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista on viallinen, sitä ei oteta huomioon.

9.6	Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

10. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

10.1	Järjestelmätyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos määräyksiä ei noudateta tai jos tyyppihyväksyntämerkillä varustettu järjestelmä tai yksi tai useampi sen osista ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

10.2	Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä tyyppihyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

11. TUOTANNON LOPETTAMINEN

11.1

Jos tyyppihyväksynnän haltija lopettaa tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksytyn järjestelmän valmistuksen, hänen on ilmoitettava siitä tyyppihyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

12. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

12.1

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallintoviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta.

(1) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella Amend.4).

(2) Luokkien selityksenä todettakoon, että luokka C tarkoittaa peruslähivaloja, luokka V valaistuilla alueilla kuten taajamissa käytettäviä lähivaloja, luokka E maanteillä tai moottoriteillä käytettäviä lähivaloja ja luokka W huonolla säällä, kuten märällä tiellä käytettäviä lähivaloja.

(3) Esitettävä liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

(4) Esitettävä liitteessä 10 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

(5) 1 Saksa, 2 Ranska, 3 Italia, 4 Alankomaat, 5 Ruotsi, 6 Belgia, 7 Unkari, 8 Tšekki, 9 Espanja, 10 Serbia, 11 Yhdistynyt kuningaskunta, 12 Itävalta, 13 Luxemburg, 14 Sveitsi, 15 (antamatta), 16 Norja, 17 Suomi, 18 Tanska, 19 Romania, 20 Puola, 21 Portugali, 22 Venäjän federaatio, 23 Kreikka, 24 Irlanti, 25 Kroatia, 26 Slovenia, 27 Slovakia, 28 Valko-Venäjä, 29 Viro, 30 (antamatta), 31 Bosnia ja Hertsegovina, 32 Latvia, 33 (antamatta), 34 Bulgaria, 35 (antamatta), 36 Liettua, 37 Turkki, 38 (antamatta), 39 Azerbaidžan, 40 Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, 41 (antamatta), 42 Euroopan yhteisö (hyväksynnän myöntävät sen jäsenvaltiot omaa ECE-merkkiään käyttäen), 43 Japani, 44 (antamatta), 45 Australia, 46 Ukraina, 47 Etelä-Afrikka, 48 Uusi-Seelanti, 49 Kypros, 50 Malta, 51 Korean tasavalta, 52 Malesia ja 53 Thaimaa. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuspuolille.

LIITE 1

ILMOITUS

Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm)

LIITE 2

ESIMERKKEJÄ HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

Esimerkki 1

a ≥ 8 mm (lasilinssi)

a ≥ 5 mm (muovilinssi)

Kuva 1

Kuva 2

Asennusyksikkö, jossa on jompikumpi edellä esitetyistä hyväksyntämerkeistä, on hyväksytty Alankomaissa (E4) tämän säännön mukaisesti hyväksyntänumerolla 19243 ja vastaa tämän säännön, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan (00), vaatimuksia. Lähivalo on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Kirjaimet CT (kuva 1) osoittavat, että kyseessä ovat kääntyvät lähivalot, ja kirjaimet CWR (kuva 2), että kyseessä ovat luokan C lähivalot, luokan W lähivalot ja kaukovalot.

Luku 30 ilmaisee, että kaukovalojen enimmäisvoimakkuus on 86 250–101 250 kandelaa.

Huom. Tyyppihyväksyntänumero ja lisämerkinnät on sijoitettava E-kirjainta ympäröivän kehän läheisyyteen, kyseisen kirjaimen ylä- tai alapuolelle tai sen oikealle tai vasemmalle puolelle. Tyyppihyväksyntänumero on kirjoitettava kokonaisuudessaan samalle puolelle E-kirjainta ja sen suuntaisesti.

Roomalaisten numeroiden käyttämistä hyväksyntänumeroina on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

Esimerkki 2

Kuva 3

Kuva 4a

Kuva 4b

Edellä olevalla tyyppihyväksyntämerkillä varustettu järjestelmän asennusyksikkö on tämän säännön määräysten mukainen sekä lähivalojen että kaukovalojen osalta ja suunniteltu seuraavaan tarkoitukseen:

Kuva 3: Luokan C lähivalot ja luokan E lähivalot ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuvat 4a ja 4b: Luokan C lähivalot ja luokan V lähivalot, jotka soveltuvat kummankinpuoleiseen liikenteeseen optisen komponentin tai valonlähteen säätökoneiston ansiosta, sekä kaukovalot. Luokan C lähivalot, luokan V lähivalot ja kaukovalot täyttävät kääntyviin valoihin sovellettavat määräykset, kuten T-kirjain osoittaa. R-kirjaimen yläpuolella oleva viiva osoittaa, että järjestelmän kyseisellä sivustalla on useita kaukovalot tuottavia asennusyksiköitä.

Esimerkki 3

Kuva 5

Kuva 6

Edellä olevalla tyyppihyväksyntämerkillä varustettu asennusyksikkö sisältää muovisen linssin, se on tämän säännön määräysten mukainen ainoastaan lähivalojen osalta, ja se on suunniteltu seuraavaan tarkoitukseen:

Kuva 5: Luokan C lähivalot ja luokan W lähivalot kummankinpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 6: Luokan C kääntyvät lähivalot ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Esimerkki 4

Kuva 7

Kuva 8

Kuva 7: Tällä tyyppihyväksyntämerkillä varustettu asennusyksikkö täyttää tämän säännön vaatimukset luokan C lähivalojen ja luokan V lähivalojen osalta, ja se on suunniteltu yksinomaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 8: Tällä tyyppihyväksyntämerkillä varustettu asennusyksikkö on järjestelmään kuuluva (erillinen) asennusyksikkö ja täyttää tämän säännön vaatimukset ainoastaan kaukovalojen osalta.

Esimerkki 5

Asennusyksikkö, jossa on tämän säännön vaatimukset täyttävä muovinen linssi.

Kuva 9

Kuva 10

Kuva 9: Luokan C kääntyvät lähivalot ja luokan W kääntyvät lähivalot sekä kaukovalot ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Lähivalot eivät saa olla miltään osin toiminnassa samaan aikaan kuin rakenteellisesti yhdistetyt kaukovalot.

Kuva 10: Luokan E lähivalot ja luokan W lähivalot ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen sekä kaukovalot. E- ja W-kirjainten yläpuolelle sijoitettu viiva osoittaa, että kyseiset lähivaloluokat tulevat useammasta kuin yhdestä asennusyksiköstä kyseisen järjestelmän sivustalta.

Esimerkki 6

Esimerkki 6: Yksinkertaistettu merkintätapa ryhmitettyjä, yhdistettyjä ja rakenteellisesti yhdistettyjä valaisimia varten, jotka on tyyppihyväksytty jonkin muun kuin tämän säännön mukaisesti (kuvio 11). (Pysty- ja vaakasuorat viivat esittävät merkkivalolaitteen muotoa. Ne eivät ole osa hyväksyntämerkkiä.)

Nämä kaksi esimerkkiä kuvaavat järjestelmän samalle sivustalle sijoitettuja asennusyksikköjä, joiden (mallin A ja mallin B) tyyppihyväksyntämerkki osoittaa seuraavaa:

Asennusyksikkö 1

Etuvalaisin, joka on tyyppihyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 02 mukaisesti

Yksi tai useampi valaisinyksikkö ja siinä luokan C kääntyvät lähivalot, jotka on tarkoitettu toimimaan yhden tai useamman samalle sivustalle sijoitetun asennusyksikön kanssa (kuten C-kirjaimen ylle sijoitettu viiva osoittaa), ja luokan V lähivalot. Molemmat lähivalot on tarkoitettu sekä oikean- että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Lisäksi kaukovalot, joiden enimmäisteho on 86 250–101 250 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa) ja jotka on tyyppihyväksytty tämän säännön vaatimusten mukaisesti sen alkuperäisessä muodossa (00) ja joihin kuuluu muovinen linssi.

Huomiovalaisin, joka on tyyppihyväksytty säännön nro 87 muutossarjan 00 mukaisesti;

Luokan 1a etusuuntavalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 6 muutossarjan 01 mukaisesti.

Asennusyksikkö 3

Säännön nro 19 muutossarjan 02 mukaisesti tyyppihyväksytyt etusumuvalot tai oikean- ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitetut luokan C kääntyvät lähivalot, jotka toimivat yhdessä yhden tai useamman samalle sivustalle sijoitetun asennusyksikön kanssa, kuten C-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa.

Järjestelmän asennusyksikkö 1

Kuva 11

Järjestelmän asennusyksikkö 3

Esimerkki 7

Erään järjestelmän tyyppihyväksyntämerkintöjen sijoittelu (kuvio 12)

Kuva 12

Nämä kaksi esimerkkiä kuvaavat mukautuvaa etuvalaisujärjestelmää, joka koostuu kahdesta (samaan tarkoitukseen suunnitellusta) asennusyksiköstä järjestelmän eri sivustoilla (asennusyksiköt nro 1 ja nro 3 vasemmalla sivustalla sekä asennusyksiköt nro 2 ja nro 4 oikealla sivustalla).

Edellä olevalla tyyppihyväksyntämerkeillä varustettu järjestelmän asennusyksikkö 1 (tai 2) on tämän säännön vaatimusten (muutossarjan 00) mukainen sekä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen luokan C lähivalojen osalta että enimmäisvaloteholtaan 86 250–101 250 kandelan (kuten luku 30 osoittaa) kaukovalojen osalta, jotka on ryhmitetty sääntöön nro 6 tehdyn muutossarjan 01 mukaisesti tyyppihyväksyttyjen luokan 1a etusuuntavalojen kanssa.

Esimerkissä 7a järjestelmän asennusyksikköön 1 (tai 2) kuuluvat luokan C kääntyvät lähivalot, luokan W lähivalot, luokan V lähivalot ja luokan E lähivalot. C-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa, että luokan C lähivalot tuotetaan kahdesta asennusyksiköstä järjestelmän kyseiseltä puolelta.

Asennusyksikkö 3 (tai 4) on tarkoitettu tuottamaan osa luokan C lähivaloista järjestelmän toiselta sivustalta, kuten C-kirjaimen ylle vedetty pystyviiva osoittaa.

Esimerkissä 7 b järjestelmän asennusyksikkö 1 (tai 2) on suunniteltu tuottamaan luokan C lähivalot, luokan W lähivalot ja luokan E lähivalot. W-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa, että luokan W lähivalot tuotetaan kahdesta asennusyksiköstä järjestelmän kyseiseltä sivustalta. Lueteltujen tunnusten jälkeen oikealle puolelle (tyyppihyväksyntänumerosta vasemmalle) sijoitettu T-kirjain osoittaa, että kaikki valot, toisin sanoen luokan C lähivalot, luokan W lähivalot ja luokan E lähivalot sekä kaukovalot, ovat kääntyviä.

Järjestelmän asennusyksikkö 3 (tai 4) järjestelmän kyseiseltä sivustalta (kuten W-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa) ja osa luokan V lähivaloista.

Esimerkki 8

Erään järjestelmän molempia sivustoja koskevien tyyppihyväksyntämerkintöjen sijoittelu (kuva 13)

Tämä esimerkki esittää mukautuvaa etuvalaisujärjestelmää, joka koostuu kahdesta ajoneuvon vasemmalla sivustalla olevasta asennusyksiköstä ja yhdestä oikealla sivustalla olevasta asennusyksiköstä.

Kuva 13

Järjestelmän/ajoneuvon oikea sivusta	Järjestelmän/ajoneuvon vasen sivusta

Yllä olevilla tyyppihyväksyntämerkinnöillä varustettu järjestelmä on tämän säännön määräysten (muutossarja 00) mukainen sekä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen lähivalojen että sellaisten kaukovalojen osalta, joiden enimmäisvaloteho on 86 250–101 250 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa) ja jotka on ryhmitetty sääntöön nro 6 tehdyn muutossarjan 01 mukaisesti tyyppihyväksyttyjen luokan 1a etusuuntavalojen ja sääntöön nro 7 tehdyn muutossarjan 02 mukaisesti tyyppihyväksyttyjen seisontavalojen kanssa.

Järjestelmän (vasemmanpuoleinen) asennusyksikkö nro 1 on suunniteltu vahvistamaan luokan C lähivaloja ja luokan E lähivaloja. C-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa, että useista kyseisen puolen asennusyksiköistä vahvistetaan luokan C lähivaloja. Tunnusluettelon jälkeen oikealle puolelle sijoitettu T-kirjain osoittaa, että sekä luokan C lähivalot että luokan E lähivalot ovat kääntyviä.

Järjestelmän (vasemmanpuoleinen) asennusyksikkö nro 3 on tarkoitettu tuottamaan osa luokan C lähivaloista järjestelmän kyseiseltä sivustalta (kuten C-kirjaimen ylle vedetty viiva osoittaa) ja osa luokan W lähivaloista.

Järjestelmän (oikeanpuoleinen) asennusyksikkö nro 2 on suunniteltu vahvistamaan luokan C lähivaloja ja luokan E lähivaloja, jotka molemmat ovat kääntyviä, sekä luokan W lähivaloja.

Huom. Edellä mainituissa esimerkeissä 6, 7 ja 8 järjestelmän eri asennusyksiköillä on oltava sama tyyppihyväksyntänumero.

Kuva 14

Yllä olevalla tunnistuskoodilla merkitty valonlähdemoduuli on hyväksytty yhdessä Italiassa (E3) hyväksyntänumerolla 17325 hyväksytyn AFS-järjestelmän kanssa.

LIITE 3

LÄHIVALOIHIN SOVELLETTAVAT FOTOMETRISET VAATIMUKSET (1)

Tässä liitteessä tarkoitetaan

’yläpuolisella’ pystysuunnassa yläpuolella sijaitsevaa ja ’alapuolisella’ pystysuunnassa alapuolella sijaitsevaa.

Kulma-asennot ilmaistaan asteina ylöspäin (U) tai asteina alaspäin (D) suorasta H–H sekä oikealle (R) tai vasemmalle (L) suorasta V–V.

Kuva 1

Lähivalojen fotometristen vaatimusten kulma-asennot (oikeanpuoleiseen liikenteeseen)

Taulukko 1

Lähivaloihin sovellettavat fotometriset vaatimukset

Vaatimukset lukseina 25 m:n etäisyydellä		Asento/astetta			lähivalo
Vaatimukset lukseina 25 m:n etäisyydellä		vaakasuoraan		pystysuoraan	luokka C		luokka V		luokka E		luokka W
Nro	Elementti	missä/mistä	mihin	missä	min	max	min	max	min	max	min	max
Osa A
1	B50L (5)	L 3,43		U 0,57		0,4		0,4		0,7 (9)		0,7
2	HV (5)	V		H		0,7		0,7
3	BR (5)	R 2,5		U 1	0,2	2	0,1	1	0,2	2	0,2	3
4	Segmentti BRR (5)	R 8	R 20	U 0,57		4		1		4		6
5	Segmentti BLL (5)	L 8	L 20	U 0,57		0,7		1		1		1
6	P	L 7		H	0,1						0,1
7	Vyöhyke III (kuten määritelty tämän liitteen taulukossa 3)					0,7		0,7		1		1
8a	S50, S50LL, S50RR (6)			U 4	0,1 (8)				0,1 (8)		0,1 (8)
9a	S100, S100LL, S100RR (6)			U 2	0,2 (8)				0,2 (8)		0,2 (8)
10	50 R	R 1,72		D 0,86			6
11	75 R	R 1,15		D 0,57	12				18		24
12	50 V	V		D 0,86	6		6		12		12
13	50 L	L 3,43		D 0,86	4,2	15 (10)	4,2	15 (10)	8		8	30 (10)
14	25 LL	L 16		D 1,72	1,4		1		1,4		4
15	25 RR	R 11		D 1,72	1,4		1		1,4		4
16	Segmentti 20 ja alemmat	L 3,5	V	D 2								20 (3)
17	Segmentti 10 ja alemmat	L 4,5	R 2,0	D 4		14 (2)		14 (2)		14 (2)		8 (3)
18	Emax (4)				20	50	10	50	20	90 (9)	35	80 (3)
Osa B (kääntyvät valot): Sovelletaan osaa A, kun rivien 1, 2, 7, 13 ja 18 tiedot on ensin korvattu seuraavasti:
1	B50L (5)	L 3,43		U 0,57		0,6		0,6				0,9
2	HV (5)					1		1
7	Vyöhyke III (kuten määritelty tämän liitteen taulukossa 3)					1		1		1		1
13	50L	L 3,43		D 0,86	2		2		4		4
18	Emax (7)				12	50	6	50	12	90 (9)	24	80 (3)

Taulukko 2

Lähivaloja koskevia tekijöitä, kulma-asentoja ja astearvoja sekä lisävaatimuksia

Kulma-asento asteina

Luokan C lähivalot

Luokan V lähivalot

Luokan E lähivalot

Luokan W lähivalot

Nro

Lähivalon osa ja vaatimus

vaakasuoraan

pystysuoraan

vaakasuoraan

pystysuoraan

vaakasuoraan

pystysuoraan

vaakasuoraan

pystysuoraan

2.1.

Emax:n on sijoituttava segmentin Emax yläpuoliseen suorakaiteeseen, joka rajoittuu välille

0,5L–3R

0,3D–1,72D

0,5L–3R

0,1D–1,72D

0,5L–3R

0,3D–1,72D

2.2.

Valorajan ja sen osien on

—	oltava tämän säännön liitteen 8 kohdan 1 määräysten mukaiset, kun kulma on suorallaV–V

—	langettava siten, että vaakasuora osa sijoittuu seuraavasti:

V = 0,57 D

≤ 0,57D

≥ 1,3D

≤ 0,23D (11)

≥ 0,57D

≤ 0,23D

≥ 0,57D

Taulukko 3

Lähivalojen vyöhykkeet III ja kulmapisteet

Kulma-asento asteina	Kulma-asento nro	1	2	3	4	5	6	7	8
Alue III a: luokan C tai V lähivalo	vaakasuoraan	8 L	8 L	8 R	8 R	6 R	1,5 R	V-V	4 L
Alue III a: luokan C tai V lähivalo	pystysuoraan	1 U	4 U	4 U	2 U	1,5 U	1,5 U	H-H	H-H
Alue III b: luokan W tai E lähivalo	vaakasuoraan	8 L	8 L	8 R	8 R	6 R	1,5 R	0,5 L	4 L
Alue III b: luokan W tai E lähivalo	pystysuoraan	1 U	4 U	4 U	2 U	1,5 U	1,5 U	0,34 U	0,34 U

Taulukko 4

Luokan W lähivaloja koskevat lisävaatimukset lukseina 25 m:n etäisyydellä

4.1.	Segmentteihin E, F1, F2 ja F3 sovellettavat määritelmät ja vaatimukset (ei esitetty kuviossa 1)
	Enintään 0,2 luksia: a) segmentissä E, jonka yläraja on 10 astetta U sekä sivurajat 20 astetta L ja 20 astetta R, ja b) kolmessa pystysegmentissä (F1, F2 ja F3) vaakasuuntaisen asennon ollessa 10 astetta L ja V sekä 10 astetta R, kaikki kolme välillä 10 astetta U ja 60 astetta U
4.2.	Segmenttiä Emax, 20 ja 10 koskevat muut määräykset (lisämääräykset): Sovelletaan taulukon 1 osaa A, kun rivien 16, 17, 7, 13 ja 18 enimmäisvaatimukset on korvattu seuraavassa esitetyillä.
	Jos luokan W lähivalot on suunniteltu tuottamaan hakijan ohjeiden ja tämän säännön kohdan 2.2.2 (e) mukaisesti segmentissä 20 ja sen alapuolella enintään 10 luksin valotehon ja segmentissä 10 ja sen alapuolella enintään 4 luksin valotehon, kyseisten lähivalojen Emax:n nimellisarvo saa olla enintään 100 luksia.

Taulukko 5

Mittauspisteiden yläosaan ja kulma-asentoon sovellettavat määräykset

Piste	S50LL	S50	S50RR	S100LL	S100	S100RR
Kulma-asento asteina	4 U/8 L	4 U/V-V	4 U/8 R	2 U/4 L	2 U/V-V	2 U/4 R

Taulukko 6

Luokan E lähivaloihin sovellettavat lisämääräykset

Sovelletaan taulukon 1 A- tai B-osaa ja taulukkoa 2, kun taulukon 1 rivit 1 ja 18 ja taulukon 2 kohta 2 korvataan seuraavassa esitetyllä.
Kohde	Selite	Taulukon 1 A- tai B-osan rivi 1	Taulukon 1 A- tai B-osan rivi 18	Taulukon 2 kohta 2.2
Nro	Tiedot	EB50L lukseina 25 m:n etäisyydellä	Emax lukseina 25 m:n etäisyydellä	Valorajan vaakasuoran osan asema asteina
		enintään	enintään	ei yli
6.1.	E1	0,6	80	0,34 D
6.2.	E2	0,5	70	0,45 D
6.3.	E3	0,4	60	0,57 D

(1) Huomautus: tämän säännön liitteessä 9 määrätty mittausmenettely.

(2) Enintään 18 luksia, jos järjestelmä on suunniteltu tuottamaan myös luokan W lähivalot.

(3) Sovelletaan myös taulukossa 4 asetettuja vaatimuksia.

(4) Taulukon 2 mukaiset sijaintivaatimukset (segmentti Emax).

(5) Järjestelmän molemminpuolinen vähintään 0,1 luksin suuruinen vahvistus mitattuna tämän säännön liitteen 9 määräysten mukaisesti.

(6) Taulukon 5 mukaiset sijaintivaatimukset.

(7) Tämän säännön kohdassa 6.2.6.2 tarkoitetut sijaintivaatimukset.

(8) Järjestelmään rakenteellisesti yhdistetty tai järjestelmän kanssa samanaikaisesti asennettavaksi tarkoitettu seisontavalopari, joka voidaan sytyttää hakijan osoittamalla tavalla.

(9) Sovelletaan myös taulukossa 6 asetettuja vaatimuksia.

(10) Enimmäisarvo voidaan kertoa kertoimella 1,4, jos valmistajan ilmoituksen mukaan on taattua, ettei kyseinen arvo ylity käytössä joko järjestelmän ominaisuuksien ansiosta tai – jos järjestelmän käyttö on rajoitettu sellaisiin ajoneuvoihin, joissa järjestelmän syötön vakiinnuttaminen tai rajoittaminen on mahdollista – kuten ilmoituslomakkeessa on mainittu.

(11) Sovelletaan myös taulukossa 6 asetettuja vaatimuksia.

Lisäys taulukkoon 1

Tiedoksi: taulukossa 1 ilmoitetut fotometriset arvot kandeloina

Vaatimukset kandeloina		Asento/astetta			lähivalo
Vaatimukset kandeloina		vaakasuoraan		pystysuoraan	luokka C		luokka V		luokka E		luokka W
Nro	Elementti	missä	mistä	mihin	min	max	min	max	min	max	min	max
Osa A
1	B50L (4)	L 3,43		U 0,57		250		250		438 (8)		438
2	HV (4)	V		H		438		438
3	BR (4)	R 2,5		U 1	125	1 250	63	625	125	1 250	125	1 875
4	Segmentti BRR (4)	R 8	R 20	U 0,57		2 500		625		2 500		3 750
5	Segmentti BLL (4)	L 8	L 20	U 0,57		438		625		625		625
6	P	L 7		H	63						63
7	Vyöhyke III (kuten määritelty tämän liitteen taulukossa 3)					438		438		625		625
8a	S50, S50LL, S50RR (5)			U 4	63 (7)				63 (7)		63 (7)
9a	S100, S100LL, S100RR (5)			U 2	125 (7)				125 (7)		125 (7)
10	50 R	R 1,72		D 0,86			3 750
11	75 R	R 1,15		D 0,57	7 500				11 250		15 000
12	50 V	V		D 0,86	3 750		3 750		7 500		7 500
13	50 L	L 3,43		D 0,86	2 625	9 375	2 625	9 375	5 000		5 000	18 750
14	25 LL	L 16		D 1,72	875		625		875		2 500
15	25 RR	R 11		D 1,72	875		625		875		2 500
16	Segmentti 20 ja alemmat	L 3,5	V	D 2								12 500 (2)
17	Segmentti 10 ja alemmat	L 4,5	R 2,0	D 4		8 750 (1)		8 750 (1)		8 750 (1)		5 000 (2)
18	Emax (3)				12 500	31 250	6 250	31 250	12 500	56 250 (8)	21 875	50 000 (2)
Osa B (kääntyvät valot): Sovelletaan osaa A, kun rivien 1, 2, 7, 13 ja 18 tiedot on ensin korvattu seuraavasti:
1	B50L (4)	L 3,43		U 0,57		375		375				563
2	HV (4)					625		625
7	Vyöhyke III (kuten määritelty tämän liitteen taulukossa 3)					625		625		625		625
13	50L	L 3,43		D 0,86	1 250		1 250		2 500		2 500
18	Emax (6)				7 500	31 250	3 750	31 250	7 500	56 250 (8)	15 000	50 000 (2)

(1) Enintään 11 250 kandelaa, jos järjestelmä on suunniteltu tuottamaan myös luokan W lähivalot.

(2) Sovelletaan myös taulukossa 4 asetettuja vaatimuksia.

(3) Taulukon 2 mukaiset sijaintivaatimukset (segmentti Emax).

(4) Järjestelmän molemmilta sivustoilta saatavan osuuden on oltava tämän säännön liitteen 9 määräysten mukaisesti mitattuna vähintään 63 kandelaa.

(5) Taulukon 5 mukaiset sijaintivaatimukset.

(6) Tämän säännön kohdassa 6.2.6.2 tarkoitetut sijaintivaatimukset.

(7) Järjestelmään rakenteellisesti yhdistetty tai järjestelmän kanssa samanaikaisesti asennettavaksi tarkoitettu seisontavalopari, joka voidaan sytyttää hakijan osoittamalla tavalla.

(8) Sovelletaan myös taulukossa 6 asetettuja vaatimuksia.

LIITE 4

Toiminnassa olevien järjestelmien fotometristen ominaisuuksien vakaustesti

KOKONAISTEN JÄRJESTELMIEN TESTIT

Kun fotometriset ominaisuudet on mitattu tämän säännön määräysten mukaisesti kaukovalojen pisteessä Emax ja tapauksen mukaan lähivalojen pisteissä HV, 50V ja B50L (tai R), on testattava fotometristen ominaisuuksien vakaus toiminnan aikana käyttämällä kokonaisen järjestelmän käsittävää näytettä.

Tässä liitteessä tarkoitetaan

’kokonaisella järjestelmällä’ järjestelmän oikeaa ja vasenta sivustaa sekä valojen sähköisiä säätölaitteita ja/tai virransyöttö- ja käyttölaitteita sekä korin osia ja valaisimia, jotka voivat vaikuttaa lämmön poistumiseen. Järjestelmäkokonaisuuden asennusyksiköt, valaisimet ja/tai mahdollinen LED-moduuli voidaan testata kukin erikseen.

b)	’testinäytteellä’ jäljempänä seuraavassa tekstissä joko kokonaista testattavaa järjestelmää tai testattavaa asennusyksikköä

c)	’valonlähteellä’ myös useampilankaisen hehkulampun jokaista hehkulankaa, LED-moduuleja tai LED-moduulin valoa säteileviä osia.

Testit on suoritettava

a)	kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C. Testinäytteen on oltava kiinnitettynä alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon.

Vaihdettavilla valolähteillä varustetut valaisimet on testattava käyttäen joko sarjavalmisteista hehkulankavalonlähdettä, jota on vanhennettu vähintään tunnin ajan, tai sarjavalmisteista kaasupurkausvalonlähdettä, jota on vanhennettu vähintään 15 tunnin ajan, tai sarjavalmisteista LED-moduulia, jota on vanhennettu vähintään 48 tunnin ajan ja jonka on sen jälkeen annettu jäähtyä ympäristön lämpötilaan ennen tämän säännön mukaisten testien aloittamista. Testeissä on käytettävä hakijan toimittamia LED-moduuleita.

Mittauslaitteiden on vastattava niitä laitteita, joita on käytetty järjestelmän testinäytteille tehdyissä järjestelmän hyväksyntätesteissä. Jos järjestelmällä tai yhdellä tai useammalla sen osista suoritetaan uusia testejä, ne on ensin säädettävä neutraaliin tilaan.

Näytevalaisinta pidetään lähivalotoiminnassa irrottamatta sitä testausalustasta tai säätämättä sitä alustaan nähden. Testeissä on käytettävä valolähdettä, joka on kyseiseen ajovalaisimeen tarkoitettua tyyppiä.

1. FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

1.1 Puhdas testausnäyte

Jokaisen testinäytteen on oltava toiminnassa 12 tuntia, kuten kohdassa 1.1.1 määrätään, ja ne on tarkastettava kohdassa 1.1.2 määrätyllä tavalla.

1.1.1 Testimenettely

1.1.1.1 Testin kulku

a)	Jos testinäyte on suunniteltu vain yhtä valaisutehtävää varten (lähivalot tai kaukovalot) ja lähivalojen tapauksessa vain yhtä luokkaa varten, asianomaiset valonlähteet on sytytettävä kohdassa 1.1 sanotuksi ajaksi (1).

Jos testinäytteellä on enemmän kuin yksi tehtävä tai enemmän kuin yksi tämän säännön mukainen lähivalojen luokka ja jos hakija ilmoittaa, että jokaista testinäytteen tehtävää tai luokkaa varten on erilliset valonlähteet, jotka syttyvät vuorollaan (2) tämä on otettava huomioon testiä suoritettaessa käynnistämällä sellainen toimintamuoto (1), joka kuluttaa eniten energiaa kussakin tehtävässä tai lähivalojen luokassa, ja pitämällä se toiminnassa keskeytyksettä kohdassa 1.1 määrätyn ajan (tasaisesti jaettuna).

Kaikissa muissa tapauksissa (1) (2) testinäytteen on käytävä läpi jäljempänä kuvattu sykli järjestelmän kaikissa toimintamuodoissa (luokan C, luokan V, luokan E ja luokan W lähivalot) siitä riippumatta, mikä on testinäytteen itsensä osittain tai kokonaan tuottama toimintamuoto, koko kohdassa 1.1 määrätyn ajan (tasaisesti jaettuna) seuraavasti:

Ensin sytytetään 15 minuutiksi esimerkiksi luokan C lähivalot niiden eniten energiaa kuluttavassa toimintamuodossa.

Pidetään lähivalot sytytettyinä 5 minuuttia samassa toimintamuodossa kuin edellä mutta lisäksi sytytetään hakijan antamien ohjeiden mukaisesti testinäytteen muutkin valonlähteet (3) jotka voidaan sytyttää samanaikaisesti.

Kun kohdassa 1.1 tarkoitettu aika (tasaisesti jaettuna) on kulunut, mahdollisen toisen, kolmannen ja neljännen lähivaloluokan on käytävä läpi edellä kuvattu testisykli niin ikään edellä määrätyssä järjestyksessä.

c)	Jos testinäytteellä on muita ryhmitettyjä valaisutehtäviä, kukin valaisutehtävistä on käynnistettävä samanaikaisesti kohdassa a tai b tarkoitetuksi ajaksi valmistajan suosittelemalla tavalla.

d)	Jos testinäyte on suunniteltu tuottamaan kääntyvät lähivalot jännitteen kytkeytyessä samalla lisävalonlähteeseen, kyseinen valonlähde on sytytettävä samanaikaisesti 1 minuutiksi ja sammutettava sitten 9 minuutiksi pelkästään lähivalojen ollessa sytytettyinä kohdassa a tai b määrätyllä tavalla.

1.1.1.2 Testausjännite

Jännitteet on syötettävä testattavan näytteen napoihin seuraavasti:

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat vaihdettavat hehkulankavalonlähteet:

Testaus suoritetaan tapauksen mukaan jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V, paitsi jos hakija ilmoittaa, että testattavaa näytettä voidaan käyttää jollakin muulla jännitteellä. Tällöin testi on suoritettava käyttäen hehkuvalonlähdettä, jonka teho on suurin mahdollista käytettävissä oleva teho.

b)	Vaihdettavat kaasupurkausvalonlähteet: Kyseisten valonlähteiden sähköisen säädön testausjännite on 13,5 ± 0,1 V, jos ajoneuvo toimii 12 V:n jännitteellä, ellei tyyppihyväksyntähakemuksessa toisin ilmoiteta.

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat ei-vaihdettavat hehkulankavalonlähteet:

Ei-vaihdettavilla valonlähteillä (hehkulanka- ja/tai muulla valonlähteillä) varustettujen valaisinyksikköjen mittaukset on suoritettava jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V tai muulla ajoneuvon sähköjärjestelmän jännitteellä hakijan ilmoituksen mukaisesti.

Jos vaihdettava tai ei-vaihdettava valonlähde toimii ajoneuvon syöttöjännitteestä riippumatta ja täysin järjestelmän itsensä säätämänä tai jos valonlähteitä käyttää erillinen virransyöttö- ja ohjauslaite, edellä mainitut testausjännitteet on syötettävä kyseisen laitteen tuloliittimeen. Testilaboratorio voi pyytää valmistajaa toimittamaan sille asianmukaisen virransyöttö- ja ohjauslaitteen tai valonlähteiden käyttämisessä tarvittavan erityisen virtalähteen.

e)	LED-moduulit testataan tapauksen mukaan jännitteellä 6,75 V, 13,5 V tai 28,0 V, ellei tässä säännössä muuta määrätä. Elektronisen valonlähteensäätölaitteen avulla toimivat LED-moduulit on testattava hakijan antamien ohjeiden mukaisesti.

Jos testattavaan näytteeseen on ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimia, jotka toimivat muulla kuin 6, 12 tai 24 V:n nimellisjännitteellä, jännitettä on säädettävä valmistajan ilmoituksen mukaisesti kyseisen valaisimen oikean fotometrisen toiminnan edellyttämällä tavalla.

1.1.2 Testitulokset

1.1.2.1 Silmämääräinen tarkastus

Kun testinäytteen lämpötila on vakiintunut ympäristön lämpötilan mukaiseksi, testinäytteeseen kuuluva linssi ja mahdollinen ulkopuolinen linssi pyyhitään puhtaalla kostealla puuvillakankaalla. Tämän jälkeen valaisin on tarkastettava silmämääräisesti. Linssissä tai mahdollisessa ulkolinssissä ei saa olla havaittavissa vääristymiä, muodonmuutoksia, murtumia taikka värimuutoksia.

1.1.2.2 Fotometrinen testi

Fotometristen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava seuraavista pisteistä:

luokan C ja muiden luokkien lähivaloissa pisteistä 50V, B50L (tai R) ja tapauksen mukaan HV

neutraaliin tilaan säädetyissä kaukovaloissa pisteestä Emax.

Uusi suuntaus voi olla tarpeen, jotta voidaan ottaa huomioon testinäytteen alustan mahdollinen lämpövääristymä (valorajan mahdollinen siirtyminen: katso tämän liitteen kohta 2).

Fotometristen ominaisuuksien ja ennen testiä mitattujen arvojen välillä sallitaan 10 prosentin poikkeama, johon luetaan myös fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit.

1.2 Likainen testinäyte

Kun testinäyte on testattu kohdan 1.1 mukaisesti, kukin lähivalojen toiminto tai luokka (4), sytytetään tunniksi kohdassa 1.1.1 määrätyllä tavalla sen jälkeen, kun se on ensin valmisteltu kohdan 1.2.1 mukaisesti ja tarkistettu kohdan 1.1.2 mukaisesti. Jokaista testausta on seurattava kyllin pitkä jäähdytysjakso.

1.2.1. Testinäytteen esikäsittely

Testiseos

1.2.1.1 Lasisella ulkolinssillä varustetut järjestelmät tai niiden osat: Testattavalla näytteelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm kohdassa 2.1.3 määrätyn jakauman mukaisesti

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (5)

riittävästi tislattua vettä, jonka johtavuus on pienempi kuin 1 mS/m.

1.2.1.2. Muovisella ulkolinssillä varustetut järjestelmät tai niiden osat:

Testattavalla näytteelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm kohdassa 2.1.3 tarkoitetun jakauman mukaisesti

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (5)

5 paino-osaa 99-prosenttisesti puhdasta natriumkloridia

13 paino-osaa tislattua vettä, jonka johtavuus on pienempi kuin 1 mS/m

2 ± 1 paino-osaa pinta-aktiivista ainetta.

1.2.1.3. Hiukkaskokojakauma

Hiukkaskoko (μm)	Hiukkaskokojakauma (%)
0–5	12 ± 2
5–10	12 ± 3
10–20	14 ± 3
20–40	23 ± 3
40–80	30 ± 3
80–100	9 ± 3

1.2.1.4. Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.5. Testiseoksen levittäminen testinäytteelle

Testiseosta levitetään tasaisesti koko testinäytteen valaiseville pinnoille, ja sen annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan, kunnes valaistusarvo on laskenut 15–20 prosenttiin arvoista, jotka on mitattu seuraavista pisteistä tässä liitteessä tarkoitetuissa olosuhteissa:

neutraaliin tilaan säädetyissä kaukovaloissa pisteessä Emax

luokan C lähivaloissa ja niiden kaikissa ilmoitetuissa toimintamuodoissa pisteessä 50V.

2. LÄMMÖN VAIKUTUKSESTA JOHTUVAN VALORAJAN PYSTYSUUNTAISEN SIIRTYMÄN TESTI

Tässä testissä tarkistetaan, että lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystysuuntainen siirtymä ei ylitä arvoa, joka on määritelty toiminnassa olevalle luokan C lähivalot (perusvalot) tuottavalle järjestelmälle tai sen osille tai kullekin lähivalojen ilmoitetulle toimintamuodolle.

Jos testinäyte koostuu useammasta kuin yhdestä valorajan tuottavasta valaisinyksiköstä tai useammasta kuin yhdestä valaisinyksikkökokonaisuudesta, jokainen niistä katsotaan tässä testissä tarkoitetuksi testinäytteeksi ja testataan erikseen.

Kohdan 1 mukaisesti testattu testinäyte on testattava kohdan 2.1 mukaisesti sitä alustastaan irrottamatta tai alustaan nähden uudelleen säätämättä.

Jos testinäyte on varustettu liikkuvalla optisella osalla, tätä testiä varten valitaan vain asento, joka on lähinnä keskimääräistä pystysuuntaista kulmaa, ja/tai neutraaliin tilaan säädetty alkuasento.

Testi rajoitetaan koskemaan ainoastaan suoran maantien liikennettä vastaavia tulosignaaleja.

2.1. Testi

Tätä testiä varten jännite on säädettävä kohdan 1.1.1.2 määräysten mukaisesti.

Testinäyte on testattava tapauksen mukaan luokan C, luokan V, luokan E tai luokan W lähivaloilla.

Valorajan vaakasuoran osan asento suoran V–V ja pisteen B50L (tai R) kautta kulkevan pystysuoran linjan välissä on tarkastettava 3 minuuttia (r3) ja 60 minuuttia (r60) sytyttämisestä.

Edellä tarkoitetun valorajan sijainnissa tapahtuneen vaihtelun mittaamisessa voidaan käyttää mitä tahansa menetelmää, joka antaa hyväksyttävän tarkat tulokset ja joka voidaan toistaa.

2.2. Testitulokset

2.2.1. Testitulos ilmoitetaan milliradiaaneina (mrad) ja katsotaan lähivalon tuottavan testinäytteen kannalta hyväksyttäväksi, jos itseisarvo Formula testattavasta osasta mitattuna on enintään 1,0 mrad (ΔrI ≤ 1,0 mrad).

2.2.2. Jos tämä arvo on yli 1,0 mrad mutta enintään 1,5 mrad (1,0 mrad < ΔrI ≤ 1,5 mrad), testataan toinen näyte kohdan 2.1 mukaisesti sen jälkeen, kun se on käynyt kolmesti peräkkäin läpi seuraavassa määritellyn syklin, jotta voidaan vakiinnuttaa testattavan kappaleen mekaanisten osien sijainti alustassa, joka vastaa oikeaa asennusta ajoneuvossa:

lähivalot tunnin ajan sytytettyinä (jännite säädettynä kohdan 1.1.1.2 mukaisesti)

tunnin mittainen lepojakso.

Järjestelmä tai sen osa katsotaan hyväksyttäväksi, jos ensimmäisestä testinäytteestä mitatun itseisarvon ΔrI ja toisesta testattavasta osasta mitatun itseisarvon ΔrII keskiarvo on enintään 1,0 mrad.

Formula

(1) Jos testattava näyte on ryhmitetty ja/tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimen kanssa, merkkivalaisimen on (huomiovalaisinta lukuun ottamatta) oltava toiminnassa testin ajan. Jos kyseessä on suuntavalaisin, sitä on käytettävä vilkkutoiminnolla siten, että kytkentäaikojen suhde on suunnilleen yksi yhteen.

(2) Lisävalonlähteiden sytyttämistä valoja väläytettäessä ei voida pitää tavanomaisena käyttönä.

(3) Vaikka tämän säännön mukaista tyyppihyväksyntää ei olisi haettukaan, on otettava huomioon valaisimien kaikki valonlähteet lukuun ottamatta niitä, joita tarkoitetaan alaviitteessä 2.

(4) Mahdollisia luokan W lähivaloja ei oteta huomioon valaisinyksiköissä, jotka tuottavat jonkin muun luokan lähivalot tai joilla on jokin toinen valaisutehtävä tai jotka vahvistavat sitä.

(5) NaCMC tarkoittaa natriumkarboksimetyyliselluloosan, johon tavanomaisesti viitataan lyhenteellä CMC, natriumsuolaa. Epäpuhtausseoksessa käytettävän NaCMC:n substituutioaste on 0,6–0,7 ja 2-prosenttisen liuoksen viskositeetti 20 °C:n lämpötilassa 200–300 cP.

LIITE 5

Vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

1. YLEISTÄ

1.1	Vaatimustenmukaisuutta koskevat mekaaniset ja geometriset vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia tämän säännön vaatimusten rajoissa. Tämä vaatimus koskee myös väriä.

1.2

Sarjavalmisteisten järjestelmien fotometristen ominaisuuksien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos testattaessa sattumanvaraisesti valittua ja jännitteisellä, tarvittaessa korjatulla valonlähteellä varustettua järjestelmää tämän säännön liitteen 9 kohtien 1 ja 2 mukaisesti

1.2.1

mikään tämän säännön liitteen 9 kohdan 2 määräysten mukaisesti saaduista ja korjatuista arvoista ei poikkea kielteisesti yli 20:tä prosenttia tässä säännössä määrätystä arvosta.

1.2.1.1

Lähivalojen ja niiden toimintojen eräiden arvojen osalta kielteinen enimmäispoikkeama on seuraava:

pisteessä B50L mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,2 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,3 luksia (vastaa 30:tä prosenttia)

vyöhykkeellä III, HV ja segmentissä BLL mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,3 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,45 luksia (vastaa 30:tä prosenttia)

segmenteissä E, F1, F2 ja F3 mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,2 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,3 luksia (vastaa 30:tä prosenttia)

pisteissä BR, P, S 50, S 50LL, S 50RR, S 100, S 100LL ja S 100RR sekä tämän säännön liitteen 3 taulukon 1 alaviitteessä 4 tarkoitetuissa pisteissä (B50L, HV, BR, BRR ja BLL) mitattujen vähimmäisarvojen osalta puolet vaaditusta arvosta (vastaa 20:tä prosenttia) ja kolme neljäsosaa vaaditusta arvosta (vastaa 30:tä prosenttia).

1.2.1.2

Kun kysymys on kaukovaloista, ja jos piste HV sijaitsee alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, fotometrisille arvoille sallitaan kaikissa tämän säännön 6.3.2 kohdassa tarkoitetuissa mittauspisteissä +20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja -20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.2

Jos edellä kuvatun testin tulokset eivät täytä vaatimuksia, järjestelmän kohdennusta voidaan muuttaa edellyttäen, että valokeilan akseli siirtyy sivusuunnassa enintään 0,5 astetta oikeaan tai vasempaan ja pystysuunnassa enintään 0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin riippumattomasti mutta alkuperäisen säädön edellyttämällä tavalla.

Näitä määräyksiä ei sovelleta tämän säännön kohdassa 6.3.1.1 määriteltyihin valaisinyksiköihin.

1.2.3

Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät täytä vaatimuksia, järjestelmä testataan uudestaan käyttäen toista vertailuvalonlähdettä ja/tai toista virransyöttö- ja säätölaitetta.

1.3

Lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystyasennon muuttuminen tarkistetaan seuraavalla menettelyllä:

Yksi järjestelmistä testataan liitteen 4 kohdan 2.1 menettelyn mukaisesti, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteen 4 kohdassa 2.2.2 määritellyn syklin.

Järjestelmä katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen näyte, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

1.4	Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä.

2. VALMISTAJAN SUORITTAMAN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUKSEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Tyyppihyväksynnän haltijan on suoritettava kullekin järjestelmätyypille asianmukaisin väliajoin ainakin seuraavassa esitetyt testit. Testit on suoritettava tämän säännön vaatimusten mukaisesti.

Jos näyte ei täytä kyseisen testityypin vaatimuksia, on otettava lisää näytteitä ja testattava ne. Valmistajan on toteutettava toimenpiteitä kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.1 Testien luonne

Tässä säännössä esitetyt vaatimustenmukaisuustestit koskevat fotometrisiä ominaisuuksia ja lämmön vaikutuksesta johtuvan lähivalojen valorajan pystysuuntaisen siirtymän tarkastusta.

2.2 Testimenetelmät

2.2.1

Testit on yleensä suoritettava tässä säännössä esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2.2.2

Missä tahansa valmistajan suorittamassa vaatimustenmukaisuustestissä voidaan käyttää tässä säännössä esitettyjä menetelmiä vastaavia menetelmiä hyväksyntätesteistä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Valmistajan vastuulla on osoittaa, että käytetyt menetelmät vastaavat tässä säännössä esitettyjä menetelmiä.

2.2.3

Kohtien 2.2.1. ja 2.2.2 soveltaminen edellyttää testilaitteen säännöllistä kalibrointia ja testilaitteen vastaavuutta toimivaltaisen viranomaisen suorittaman mittauksen kanssa.

2.2.4

Vertailumenetelminä on käytettävä kaikissa tapauksissa tämän säännön vertailumenetelmiä, erityisesti hallinnollisen tarkastuksen ja näytteenoton tarkoituksia varten.

2.3 Näytteenotto

Järjestelmänäytteet on valittava sattumanvaraisesti yhdenmukaisen erän tuotannosta. Yhdenmukaisella erällä tarkoitetaan samaa tyyppiä edustavien järjestelmien sarjaa, joka on määritetty valmistajan tuotantomenetelmien mukaisesti.

Arvioinnin on yleensä koskettava yksittäisten tehtaiden sarjatuotantoa. Valmistaja voi kuitenkin ryhmittää yhteen useista eri tehtaista saadut samaa tyyppiä koskevat tiedot, jos tehtaissa sovelletaan samaa laatujärjestelmää ja laadun hallintaa.

2.4 Mitatut ja tallennetut fotometriset ominaisuudet

Näytevalaisimien fotometriset ominaisuudet mitataan tässä säännössä määritellyistä pisteistä seuraavasti:

kaukovalojen osalta pisteistä Emax, HV (1), HL ja HR (2),

lähivalojen osalta pisteistä B50L, HV (tapauksen mukaan), 50V, 75R (tapauksen mukaan) ja 25LL (katso liitteen 3 kuvio 1).

2.5 Hyväksyttävyysperusteet

Valmistajan vastuulla on laatia testituloksista tilastollinen tutkimus ja määrittää toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella hyväksyttävyysperusteet tuotteilleen, jotta tuotteiden vaatimustenmukaisuuden tarkastukselle tämän säännön kohdassa 9.1 asetetut edellytykset täyttyvät.

Hyväksyttävyysperusteiden on oltava sellaiset, että 95 prosentin luotettavuustasolla liitteen 7 (ensimmäinen näytteenotto) mukaisesti suoritetun pistokokeen läpäisemisen vähimmäistodennäköisyys on 0,95.

(1) Kun kaukovalo on rakenteellisesti yhdistetty lähivaloon, kaukovalon mittauspiste HV on sama kuin lähivalon mittauspiste HV.

(2) Suoralla H–H sijaitsevat pisteet HL ja HR asetetaan 2,6 astetta vasemmalle ja 2,6 astetta oikealle pisteestä HV.

LIITE 6

Muovisen linssin sisältämiin järjestelmiin sovellettavat määräykset: linssien tai materiaalinäytteiden ja kokonaisten järjestelmien tai niiden osien testaaminen

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1	Tämän säännön kohdan 2.2.4 mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut vaatimukset.

1.2	Kahden kokonaista järjestelmää edustavan näytteen, jotka on toimitettu tämän säännön kohdan 2.2.3 mukaisesti ja jotka sisältävät muovisia linssejä, on linssien materiaalin osalta täytettävä kohdassa 2.6 tarkoitetut vaatimukset.

1.3	Muovisten linssien näytekappaleet tai materiaalinäytteet on testattava yhdessä mahdollisen heijastimen kanssa, johon ne on tarkoitettu asennettaviksi, tyyppihyväksyntätesteissä tämän liitteen lisäyksen 1 taulukossa A esitetyssä aikajärjestyksessä.

1.4	Jos järjestelmän valmistaja pystyy kuitenkin osoittamaan, että tuote on jo läpäissyt kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut testit tai vastaavat toisen säännön mukaiset testit, kyseisiä testejä ei tarvitse toistaa. Pakollisia ovat vain lisäyksen 1 taulukossa B määrätyt testit.

1.5	Jos järjestelmä tai sen osa on suunniteltu yksinomaan oikeanpuoleiseen tai yksinomaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, tässä liitteessä tarkoitetut testit voidaan suorittaa yhdellä hakijan valitsemalla näytekappaleella.

2. TESTIT

2.1 Lämpötilamuutosten sieto

2.1.1 Testit

Kolmen käyttämättömän näytteen (linssin) on käytävä läpi viisi lämpötilan ja suhteellisen kosteuden muutossykliä seuraavan ohjelman mukaisesti:

3 tuntia lämpötilassa 40 °C ± 2 °C ja 85–95 prosentin suhteellisessa kosteudessa

1 tunti lämpötilassa 23°C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa

15 tuntia lämpötilassa – 30 °C ± 2 °C

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa

3 tuntia lämpötilassa 80 °C ± 2 °C

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Ennen tätä testiä näytteitä on pidettävä vähintään 4 tuntia lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Huom. Jakson ”yksi tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C” on sisällettävä ne siirtymäjaksot lämpötilasta toiseen, jotka ovat tarpeen lämpösokkivaikutusten välttämiseksi.

2.1.2 Fotometriset mittaukset

2.1.2.1 Menetelmä

Näytteille on suoritettava fotometriset mittaukset ennen testiä ja sen jälkeen.

Fotometriset mittaukset suoritetaan tämän säännön liitteen 9 mukaisesti seuraavista pisteistä:

luokan C lähivalojen osalta pisteistä B50L ja 50V

järjestelmän kaukovalojen osalta pisteestä Emax.

2.1.2.2 Tulokset

Kustakin näytteestä ennen testiä ja sen jälkeen mitatut fotometriset arvot saavat vaihdella enintään 10 prosenttia fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit mukaan luettuina.

2.2 Ilmakehässä vaikuttavien ja kemiallisten aineiden sieto

2.2.1 Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sieto

Kolme uutta näytettä (linssiä tai materiaalinäytettä) on altistettava sellaisesta lähteestä peräisin olevalle säteilylle, jonka spektrijakauma on sama kuin lämpötilassa 5 500–6 000 K olevan mustan kappaleen. Lähteen ja näytteiden väliin on sijoitettava asianmukaiset suodattimet, jotta vähennetään mahdollisimman paljon säteilyä, joka on aallonpituudeltaan alle 295 nm tai yli 2 500 nm. Näytteet on altistettava voimakkaalle valaistukselle, joka on teholtaan 1 200 ± 200 W/m2, sellaiseksi ajaksi, että näytteiden saaman valoenergian arvo on 4 500± 200 MJ/m2. Kotelon sisällä näytteiden kanssa samaan tasoon asetetusta mustasta levystä mitatun lämpötilan on oltava 50 ± 5 °C. Tasaisen altistuksen aikaansaamiseksi näytteiden on kierrettävä säteilylähteen ympäri nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa.

Näytteet on suihkutettava tislatulla vedellä, jonka johtokyky on pienempi kuin 1 mS/m lämpötilassa 23 ± 5 °C, seuraavan syklin mukaisesti:

suihkutus: 5 minuuttia, kuivaus: 25 minuuttia.

2.2.2 Kemiallisten aineiden sieto

Kun kohdassa 2.2.1 tarkoitettu testi ja kohdassa 2.2.3.1 tarkoitettu mittaus on suoritettu, kolmen testattavan näytteen ulkopinnat on käsiteltävä kohdassa 2.2.2.2 tarkoitetulla tavalla kohdassa 2.2.2.1 määritellyllä seoksella.

2.2.2.1 Testiseos

Testiseoksen on oltava koostumukseltaan seuraava: 61,5 prosenttia n-heptaania, 12,5 prosenttia tolueenia, 7,5 prosenttia etyylitetrakloridia, 12,5 prosenttia trikloorietyleeniä ja 6 prosenttia ksyleeniä (tilavuusprosentteina).

2.2.2.2 Testiseoksen levittäminen

Puuvillakankaan (ISO 105 -standardin mukaisen) palaa liotetaan kohdassa 2.2.2.1 määritellyssä seoksessa, kunnes se on kyllästynyt. Tämän jälkeen kangas levitetään 10 sekunnin kuluessa 10 minuutin ajaksi näytteen ulkopinnalle niin, että paine on 50 N/cm2, mikä vastaa 14 × 14 mm:n suuruiseen testipintaan kohdistettua 100 N:n voimaa.

Tämän 10 minuutin jakson aikana kangaspalaa on kostutettava uudelleen seoksella niin, että käytettävä neste on koostumukseltaan jatkuvasti täysin sama määritellyn testiseoksen koostumuksen kanssa.

Testiseoksen levittämisen aikana näytteeseen kohdistettua painetta voidaan tasauttaa, jotta se ei aiheuta näytteeseen säröjä.

2.2.2.3 Puhdistaminen

Kun testiseos on levitetty näytteille, niiden annetaan kuivua ilmassa. Tämän jälkeen näytteet pestään kohdassa 2.3 (puhdistusaineiden sieto) määritellyllä liuoksella, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C. Sitten näytteet huuhdotaan huolellisesti tislatulla vedellä, joka saa sisältää enintään 0,2 prosenttia epäpuhtauksia ja jonka lämpötila on 23 ± 5 °C. Lopuksi näytteet pyyhitään pehmeällä kankaalla.

2.2.3 Tulokset

2.2.3.1

Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sietotestin jälkeen näytteiden ulkopinnoissa ei saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua eikä muodonmuutoksia, ja valon läpäisyn keskivaihtelu Δt = (T2 – T3)/T2 mitattuna kolmesta testattavasta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,020 (Δtm ≤ 0,020).

2.2.3.2

Kemiallisten tekijöiden sietotestin jälkeen näytteissä ei saa esiintyä kemiallisen vaikutuksen jälkiä, jotka voisivat vaikuttaa valovirran hajontaan, ja valovirran keskivaihtelu Δd = (T5 – T4)/T2 mitattuna kolmesta testattavasta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,020 (Δdm ≤ 0,020).

2.2.4 Valonlähteen tuottaman säteilyn sieto

Tarvittaessa tehdään seuraava testi:

Litteitä näytekappaleita kaikista järjestelmään kuuluvista valon läpäisyyn tarkoitetuista muovikomponenteista altistetaan valonlähteen valolle. Näytekappaleiden välisten kulmien ja etäisyyksien kaltaisten muuttujien on oltava samat kuin järjestelmässä. Kaikkien näytekappaleiden on oltava väreiltään ja mahdollisilta pintakäsittelyiltään yhdenmukaisia järjestelmän osien kanssa.

Läpäisevän valon on 1 500 tunnin keskeytyksettömän altistuksen jälkeen täytettävä kolorimetriset vaatimukset testattaessa uudella valonlähteellä, eikä näytekappaleiden pinnassa saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua eikä muodonmuutoksia.

Sisämateriaalien sietoa valonlähteen tuottamalle ultraviolettisäteilylle ei ole tarpeen tarkistaa, jos valonlähde on säännön nro 37 mukainen tai vähän UV-säteilyä tuottava kaasupurkausvalonlähde tai vähän UV-säteilyä tuottava LED-moduuli tai jos asianomaiset järjestelmän komponentit suojataan UV-säteilyltä esimerkiksi lasisuotimin.

2.3 Puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sieto

2.3.1 Puhdistusaineiden sieto

Kolmen näytteen (linssien tai materiaalinäytteiden) ulkopinnat on lämmitettävä lämpötilaan 50 ± 5 °C ja upotettava sen jälkeen viiden minuutin ajaksi seokseen, jota pidetään lämpötilassa 23 ± 5 °C ja joka on koostumukseltaan seuraava: 99 osaa tislattua vettä, joka sisältää enintään 0,02 prosenttia epäpuhtauksia, ja yksi osa alkyyliaryylisulfonaattia.

Testin lopuksi näytteet kuivataan lämpötilassa 50 ± 5 °C ja näytteiden pinta puhdistetaan kostealla kankaalla.

2.3.2 Hiilivetyjen sieto

Kolmen näytteen ulkopintoja hierotaan kevyesti yhden minuutin ajan sellaisessa seoksessa kastellulla puuvillakankaalla, jonka koostumus on 70 prosenttia n-heptaania ja 30 prosenttia tolueenia (tilavuusprosentteina). Tämän jälkeen näytteiden annetaan kuivua ilmassa.

2.3.3 Tulokset

Kun edellä esitetyt kaksi testiä on suoritettu peräkkäin, valon läpäisyn vaihtelun keskiarvo Δt = (T2 – T3)/T2 mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,010 (Δtm ≤ 0,010).

2.4 Mekaanisen kulutuksen sieto

2.4.1 Kulutustestin menetelmä

Kolmen uuden näytteen (linssin) ulkopinnoille suoritetaan tasaisen mekaanisen kulutuksen testi tämän liitteen lisäyksessä 3 määriteltyä menetelmää käyttäen.

2.4.2 Tulokset

Tämän testin jälkeen vaihtelut

läpäisevyydessä Δt = (T2 – T3) / T2

ja hajonnassa Δd = (T5 – T4) / T2

mitataan lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti tämän säännön kohdassa 2.2.4.1.1 määritellyllä alueella. Kolmen näytteen keskiarvon on oltava sellainen, että

Δtm ≤ 0,100; Δdm ≤ 0,050

2.5 Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

2.5.1 Näytteen valmistelu

Linssin päällysteen alueella oleva pinta, joka on kooltaan 20 mm × 20 mm, leikataan partaterällä tai neulalla ruudukoksi, jonka neliöt ovat kooltaan suunnilleen 2 mm × 2 mm. Terän tai neulan paineen on oltava riittävä ainakin päällysteen leikkaamiseksi.

2.5.2 Testin kuvaus

Testissä käytetään teippiä, jonka kiinnitysvoima on 2 N leveyssenttimetriä kohti ±20 prosenttia mitattuna tämän liitteen lisäyksessä 4 määritellyissä vakio-olosuhteissa.Teippiä, jonka on oltava vähintään 25 mm leveä, painetaan vähintään viiden minuutin ajan kohdassa 2.5.1 määritellyn mukaisesti valmisteltua pintaa vasten.

Tämän jälkeen teipin päätä kuormitetaan siten, että kohteena olevaan pintaan nähden kohtisuorassa oleva voima on sama kuin kyseiseen pintaan kohdistuva kiinnitysvoima.Sitten teippi vedetään irti vakionopeudella 1,5 ± 0,2 m/s.

2.5.3 Tulokset

Ruudutettu alue ei saa olla mainittavasti vaurioitunut. Vauriot ruudukon risteyskohdissa tai viiltojen reunoilla sallitaan, jos vaurioitunutta aluetta ei ole enempää kuin 15 prosenttia ruudutetusta alueesta.

2.6 Muovisen linssin sisältävien kokonaisten järjestelmien testaaminen

2.6.1 Linssin pinnan mekaanisen kulutuksen sieto

2.6.1.1 Testit

Järjestelmän nro 1 linssille on tehtävä kohdassa 2.4.1 määritelty testi.

2.6.1.2. Tulokset

Testin jälkeen järjestelmälle tai sen osalle tämän säännön mukaisesti suoritettujen fotometristen mittausten tulokset saavat olla enintään 30 prosenttia suuremmat kuin pisteille B50L ja HV määritellyt enimmäisarvot ja enintään 10 prosenttia pienemmät kuin pisteelle 75R määritellyt vähimmäisarvot (tapauksen mukaan).

2.6.2 Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

Asennusyksikkönäytteen nro 2 linssille on tehtävä kohdassa 2.5 määritelty testi.

3. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUS

3.1

Linssien valmistuksessa käytettyjen materiaalien osalta samaan sarjaan kuuluvat asennusyksiköt katsotaan tämän säännön mukaisiksi seuraavissa tapauksissa:

3.1.1

Näytteiden ulkopinnoissa ei kemiallisten aineiden sietotestin sekä puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sietotestin jälkeen ole paljain silmin havaittavissa säröjä, lohkeilua eikä muodonmuutoksia (ks. kohdat 2.2.2, 2.3.1 ja 2.3.2).

3.1.2

Fotometriset arvot kohdassa 2.6.1.2 tarkoitetuissa mittauspisteissä ovat kohdassa 2.6.1.1 määritellyn testin jälkeen tässä säännössä vaatimustenmukaisuudelle määriteltyjen rajojen sisällä.

3.2	Jos testitulokset eivät täytä vaatimuksia, testit toistetaan toisella sattumanvaraisesti valitulla järjestelmänäytteellä.

LISÄYS 1

HYVÄKSYNTÄTESTIEN AIKAJÄRJESTYS

Muovimateriaaleille suoritettavat testit (tämän säännön kohdan 2.2.4 mukaisesti toimitetut linssit tai materiaalinäytteet)

Näytteet

Linssit tai materiaalinäytteet

Linssit

Testit

1.1.	Fotometriset mittaukset (2.1.2)

1.1.1.

Lämpötilan muutos (2.1.1)

1.2.	Fotometriset mittaukset (2.1.2)

1.2.1.

Valon läpäisyn mittaus

1.2.2.

Hajonnan mittaus

1.3.	Ilmakehässä vaikuttavat tekijät (2.2.1)

1.3.1.

Valon läpäisyn mittaus

1.4.	Kemialliset aineet (2.2.2)

1.4.1.

Hajonnan mittaus

1.5.	Puhdistusaineet (2.3.1)

1.6.	Hiilivedyt (2.3.2)

1.6.1.

Valon läpäisyn mittaus

1.7.	Kuluminen (2.4.1)

1.7.1.

Valon läpäisyn mittaus

1.7.2.

Hajonnan mittaus

1.8.	Pysyvyys (2.5)

1.9.	Valonlähteen tuottaman säteilyn sieto

Tämän säännön kohdan 2.2.3 mukaisesti toimitetuille kokonaisille järjestelmille tai niiden osille tehtävät testit

Testit

Kokonaiset järjestelmät

Näyte nro

2.1.	Kuluminen (2.6.1.1)

2.2.	Fotometriset ominaisuudet (2.6.1.2)

2.3.	Pysyvyys (2.6.2)

LISÄYS 2

Valon hajonnan ja läpäisyn mittausmenetelmä

1. LAITTEISTO (ks. kuvio 1)

Kollimaattorin K, jolla on puolihajoama β/2 = 17,4 × 10-4 rd, sädettä rajoittaa 6 mm:n aukolla varustettu himmennin Dτ, jota vasten näytteen alusta sijoitetaan.

Konvergentti akromaattinen linssi L2, jonka pallopoikkeamat on korjattu, yhdistää himmentimen Dτ vastaanottimeen R. Linssin L2 läpimitan on oltava sellainen, että linssi ei himmennä valoa, jonka näyte hajottaa keilaan, jonka puolihuippukulma on β/2 = 14°.

Rengasmainen himmennin DD, jonka kulmat ovat αo/2 = 1 astetta ja αmax/2 = 12 astetta, sijoitetaan linssin L2 kuvapolttotasolle.

Himmentimen läpinäkymätön keskiosa on tarpeen suoraan valonlähteestä tulevan valon eliminoimiseksi. Himmentimen keskiosa on voitava irrottaa valonsäteestä siten, että se palaa täsmälleen alkuperäiseen asentoonsa.

Välimatka L2–Dτ ja linssin L2 polttoväli F2 on valittava niin, että Dτ:n kuva peittää täysin vastaanottimen R.

L2:n osalta suositellaan käytettäväksi noin 80 mm:n polttoväliä.

Kun alkutulovalovirtaan viitataan yksikkönä, kunkin lukeman absoluuttisen tarkkuuden on oltava parempi kuin 0,001 yksikköä.

Kuva 1

Hajonnan ja läpäisyn vaihtelun optinen mittaus

2. MITTAUKSET

Seuraavat lukemat on otettava:

Lukema	Näyte	DD:n keskiosa	Muuttuja
T1	Ei	Ei	Tulovalovirta alkulukemassa
T2	Kyllä (ennen testiä)	Ei	Uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T3	Kyllä (testin jälkeen)	Ei	Testatun materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T4	Kyllä (ennen testiä)	Kyllä	Uuden materiaalin hajottama valovirta
T5	Kyllä (testin jälkeen)	Kyllä	Testatun materiaalin hajottama valovirta

LISÄYS 3

SUIHKUTUSTESTAUSMENETELMÄ

1. TESTAUSLAITTEISTO

1.1. Suihkutin

Käytettävässä suihkuttimessa on oltava läpimitaltaan 1,3 mm:n suutin, joka mahdollistaa 0,24 ± 0,02 litran nestevirran minuutissa käyttöpaineella 6,0 bar – 0/+ 0,5 bar.

Näissä käyttöolosuhteissa aikaansaatavan suihkun on oltava läpimitaltaan 170 ± 50 mm kulumiselle altistetulla pinnalla, joka on 380 ± 10 mm:n etäisyydellä suuttimesta.

1.2. Testiseos

Testiseoksen on oltava koostumukseltaan seuraava:

silikahiekka, jonka kovuus on 7 Mohsin asteikolla, raekoko 0–0,2 mm, jakauma lähes normaali ja kulmakerroin 1,8–2

vesi, jonka kovuus on enintään 205 g/m3 seoksessa, jossa on 25 g hiekkaa vesilitraa kohti.

2. TESTI

Valaisimien linssien ulkopinnat on altistettava kerran tai useammin edellä esitetyllä tavalla tuotetun hiekkasuihkun vaikutukselle. Suihku on suunnattava lähes kohtisuoraan testattavalle pinnalle.

Kuluminen tarkastetaan yhden tai useamman lasinäytteen avulla, jotka on vertailua varten asetettu testattavien linssien läheisyyteen. Seosta suihkutetaan, kunnes muutos näytteiden aikaansaaman valon hajonnassa mitattuna lisäyksessä 2 määritellyllä menetelmällä on sellainen, että Δd = (T5 - T4)/T2 = 0,0250 ± 0,0025.

Testauksessa voidaan käyttää useita vertailunäytteitä sen tarkistamiseksi, että koko testattava pinta on tasaisesti kulunut.

LISÄYS 4

TEIPIN PYSYVYYSTESTI

1. TARKOITUS

Tämän menetelmän avulla pystytään vakio-olosuhteissa määrittämään teipin lineaarinen kiinnitysvoima lasilevyyn nähden.

2. PERIAATE

Mitataan voima, joka tarvitaan teipin irrottamiseen lasilevystä 90 asteen kulmassa.

3. YMPÄRISTÖOLOSUHTEET

Ympäristön lämpötilan on oltava 23 ± 5 °C ja suhteellisen kosteuden 5 ± 15 prosenttia.

4. TESTIKAPPALEET

Ennen testiä teipin näyterullaa on pidettävä 24 tunnin ajan määritellyissä olosuhteissa (ks. kohta 3).

Kustakin rullasta testataan viisi 400 mm:n pituista testikappaletta. Testikappaleet otetaan rullasta sen jälkeen, kun teipistä on poistettu kolme päällimmäistä kerrosta.

5. MENETTELY

Testi on suoritettava kohdassa 3 määritellyissä olosuhteissa.

Teipistä otetaan viisi testikappaletta siten, että teippiä rullataan auki rullan säteen suuntaisesti nopeudella, joka on noin 300 mm/s. Sitten kappaleet kiinnitetään 15 sekunnin kuluessa seuraavassa esitetyllä tavalla.

Teippi kiinnitetään lasilevyyn asteittain sormen kevyellä pituussuuntaisesti hankaavalla liikkeellä liikaa painamatta niin että teipin ja lasilevyn väliin ei jää ilmakuplia.

Yhdistelmä jätetään edellä määriteltyihin ympäristöolosuhteisiin 10 minuutin ajaksi.

Testikappaletta irrotetaan noin 25 mm:n verran levystä testikappaleen akseliin nähden kohtisuorassa asennossa.

Levy kiinnitetään paikalleen ja teipin irrallinen pää taivutetaan 90 asteen kulmaan. Teippi kiristetään siten, että teipin ja levyn välinen rajaviiva on kohtisuorassa kiristysvoiman suuntaan ja levyyn nähden.

Teippi vedetään irti nopeudella 300 mm/s ± 30 mm/s, ja siihen tarvittava voima kirjataan.

6. TULOKSET

Saadut viisi arvoa asetetaan järjestykseen, ja mediaanin arvo on mittauksen tulos. Arvo ilmaistaan Newtoneina (N) teipin leveyssenttimetriä kohti.

LIITE 7

TARKASTAJAN TEKEMÄÄ NÄYTTEENOTTOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. YLEISTÄ

1.1 Vaatimustenmukaisuutta koskevat mekaaniset ja geometriset vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia tämän säännön vaatimusten rajoissa. Tämä vaatimus koskee myös väriä.

1.2 Sarjavalmisteisten järjestelmien fotometristen ominaisuuksien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos testattaessa sattumanvaraisesti valittua ja jännitteisellä, tarvittaessa korjatulla valonlähteellä varustettua järjestelmää tämän säännön liitteen 9 kohtien 1 ja 2 mukaisesti

1.2.1 mikään arvo ei poikkea kielteisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellystä arvosta.

1.2.1.1 Lähivalojen ja niiden toimintojen eräiden arvojen osalta kielteinen enimmäispoikkeama on seuraava:

a)	pisteessä B50L mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,2 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,3 luksia (vastaa 30:tä prosenttia)

b)	vyöhykkeellä III, HV ja segmentissä BLL mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,3 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,45 luksia (vastaa 30:tä prosenttia)

c)	segmenteissä E, F1, F2 ja F3 mitattujen enimmäisarvojen osalta 0,2 luksia (vastaa 20:tä prosenttia) ja 0,3 luksia (vastaa 30:tä prosenttia)

1.2.1.2 Kun kysymys on kaukovaloista ja jos piste HV sijaitsee alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, fotometrisille arvoille sallitaan kaikissa tämän säännön kohdassa 6.3.2 tarkoitetuissa mittauspisteissä + 20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja – 20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.2 Jos edellä kuvatun testin tulokset eivät täytä vaatimuksia, järjestelmän kohdennusta voidaan muuttaa edellyttäen, että valokeilan akseli siirtyy sivusuunnassa enintään 0,5 astetta oikeaan tai vasempaan ja pystysuunnassa enintään 0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin alkuperäisestä säädöstä riippumatta. Näitä määräyksiä ei sovelleta tämän säännön kohdassa 6.3.1.1 määriteltyihin valaisinyksiköihin.

1.2.3 Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät täytä vaatimuksia, järjestelmä testataan uudestaan käyttäen toista vertailuvalonlähdettä ja/tai toista virransyöttö- ja säätölaitetta.

1.2.4 Järjestelmiä, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

1.2.5 Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

2. ENSIMMÄINEN NÄYTTEENOTTO

Ensimmäisessä näytteenotossa valitaan sattumanvaraisesti neljä järjestelmää. Ensimmäiset kaksi näytettä merkitään A:ksi ja toiset kaksi näytettä B:ksi.

2.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

2.1.1 Sarjatuotantona valmistettujen järjestelmien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella, jos järjestelmistä mitattujen arvojen kielteiset poikkeamat ovat seuraavat:

2.1.1.1 Näyte A

A1:	yksi järjestelmä		0 prosenttia
A1:	yksi järjestelmä	enintään	20 prosenttia
A2:	molemmat järjestelmät	yli	0 prosenttia
	molemmat järjestelmät	mutta enintään	20 prosenttia
	siirrytään näytteeseen B

2.1.1.2 Näyte B

B1:

molemmat järjestelmät

0 prosenttia

2.1.2 tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteen A osalta täyttyvät.

2.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

2.2.1 Sarjatuotantona valmistettujen järjestelmien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.2.1.1 Näyte A

A3:	yksi järjestelmä	enintään	20 prosenttia
	yksi järjestelmä	yli	20 prosenttia
	yksi järjestelmä	mutta enintään	30 prosenttia

2.2.1.2 Näyte B

B2:	jos tulos on A2 ja
	yksi järjestelmä	yli	0 prosenttia
		mutta enintään	20 prosenttia
	yksi järjestelmä	enintään	20 prosenttia
B3:	jos tulos on A2 ja
	yksi järjestelmä		0 prosenttia
	yksi järjestelmä	yli	20 prosenttia
		mutta enintään	30 prosenttia

2.2.2 tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteen A osalta eivät täyty.

2.3 Hyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja kohtaa 10 on sovellettava, jos tämän liitteen kuvion 1 mukaisen näytteenottomenettelyn perusteella järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.3.1 Näyte A

A4:	yksi järjestelmä	enintään	20 prosenttia
A4:	yksi järjestelmä	yli	30 prosenttia
A5:	molemmat järjestelmät	yli	20 prosenttia

2.3.2 Näyte B

B4:	jos tulos on A2 ja
	yksi järjestelmä	yli	0 prosenttia
		mutta enintään	20 prosenttia
	yksi järjestelmä	yli	20 prosenttia
B5:	jos tulos on A2 ja
	molemmat järjestelmät	yli	20 prosenttia
B6:	jos tulos on A2 ja
	yksi järjestelmä		0 prosenttia
	yksi järjestelmä	yli	30 prosenttia

2.3.3 tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteiden A ja B osalta eivät täyty.

3. TOISTETTU NÄYTTEENOTTO

Tulosten A3, B2 ja B3 tapauksessa on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta suoritettava toistettu näytteenotto kolmannella, kahdesta järjestelmästä koostuvalla näytteellä C.

3.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

3.1.1. Sarjatuotantona valmistettujen järjestelmien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella, jos järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.1.1.1 Näyte C

C1:	yksi järjestelmä		0 prosenttia
C1:	yksi järjestelmä	enintään	20 prosenttia
C2:	molemmat järjestelmät	yli	0 prosenttia
	molemmat järjestelmät	mutta enintään	20 prosenttia
	siirrytään näytteeseen D

3.1.1.2 Näyte D

D1:	jos tulos on C2 ja
	molemmat järjestelmät		0 prosenttia

3.1.2 tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteen C osalta täyttyvät.

3.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

3.2.1 Sarjatuotantona valmistettujen järjestelmien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos järjestelmistä mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.2.1.1 Näyte D

D2:	jos tulos on C2 ja
	yksi järjestelmä	yli	0 prosenttia
		mutta enintään	20 prosenttia
	yksi järjestelmä	enintään	20 prosenttia

3.2.1.2 tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteen C osalta eivät täyty.

3.3 Hyväksynnän peruuttaminen

3.3.1 Näyte C

C3:	yksi järjestelmä	enintään	20 prosenttia
C3:	yksi järjestelmä	yli	20 prosenttia
C4:	molemmat järjestelmät	yli	20 prosenttia

3.3.2 Näyte D

D3:	jos tulos on C2 ja
	yksi järjestelmä		0 prosenttia
		tai yli	0 prosenttia
	yksi järjestelmä	yli	20 prosenttia

3.3.3 tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteiden C ja D osalta eivät täyty.

4. LÄHIVALOJEN VALORAJAN PYSTYSUUNTAINEN SIIRTYMÄ

Lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystyasennon muuttuminen tarkistetaan seuraavalla menettelyllä:

Yksi näytettä A edustavista järjestelmistä on tämän liitteen kuviossa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen testattava liitteen 4 kohdan 2.1 menettelyn mukaisesti, kun järjestelmä on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteen 4 kohdassa 2.2.2 määritellyn syklin.

Järjestelmä katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan näytteestä A toinen järjestelmä, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

Jos näyte A ei täytä edellä mainittua vaatimusta, on testattava näytteen B kaksi järjestelmää saman menettelyn mukaisesti. Kummankaan valaisimen arvo Δr ei saa olla suurempi kuin 1,5 mrad.

Kuva 1

Huom. ’Laitteella’ tarkoitetaan tässä kuviossa ”järjestelmää”.

LIITE 8

LÄHIVALOJEN VALORAJAA JA SUUNTAAMISTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET (1)

1. VALORAJAN MÄÄRITTELY

Valorajan, joka lankeaa tämän säännön liitteessä 9 määriteltyyn mittausruutuun, on oltava kyllin terävä säädön mahdollistamiseksi ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.1 Muoto (ks. kuvio A.8-1)

Valorajan osat:

—	suora vaakaosa vasemmalla

—	kohoava osa oikealla.

Kun valoraja on suunnattu kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetulla tavalla, on seuraavien vaatimusten täytyttävä:

1.1.1

Suora vaakaosa erkanee pystysuunnassa enintään

—	0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin vaakatason keskilinjasta alueella, joka sijaitsee 0,5–4,5 astetta vasemmalle suorasta V–V

—	0,1 astetta ylöspäin tai alaspäin kahden kolmasosan osuudella kyseisestä pituudesta.

1.1.2

Kohoavassa osassa

—	vasemman reunan on oltava kyllin terävä

—	suoran, joka lähtee A:n ja V–V:n yhtymäkohdasta tangenttina edellä mainittuun reunaan nähden, on oltava 10–60 asteen kulmassa suoraan H–H (ks. kuvio A.8-1).

2. SILMÄMÄÄRÄINEN SÄÄTÖMENETELMÄ

2.1 Ennen seuraavia testejä järjestelmä on saatettava neutraaliin tilaan.

Seuraavia ohjeita sovelletaan sellaisten valaisinyksiköiden valokeiloihin, jotka hakijan ilmoituksen mukaan on suunnattava.

2.2 Valokeila on suunnattava pystysuunnassa siten, että sen valorajan suora vaakaosa sijoittuu pystysuoraan nimellisasentoon (suora A) tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen määräysten mukaisesti. Vaatimus katsotaan täytetyksi, jos valorajan suoran vaakaosan keskitaso sijoittuu suoralle A (ks. kuvio A.8-2).

2.3 Valokeilan on sijoituttava vaakasuunnassa siten, että sen kohoava osa on oikealle suorasta V–V ja koskettaa sitä (ks. kuvio A.8–2).

2.3.1 Jos osittainen valokeila tuottaa vain valorajan suoran vaakaosan, vaakatason säätöön ei sovelleta erityisvaatimuksia, ellei hakija sitä erikseen pyydä.

2.4 Jos valaisinyksikköä ei ole suunniteltu suunnattava erikseen hakijan ohjeiden mukaisesti, sen valorajan on täytettävä soveltuvat vaatimukset.

2.5 Valaisinyksikköjen, jotka on suunnattu hakijan osoittamalla tavalla tämän säännön kohtien 5.2 ja 6.2.1.1 mukaisesti, on tuotettava valoraja, jonka muoto ja sijainti ovat tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen vaatimusten mukaiset.

2.6 Muut lähivalotyypit

Valorajan muodon ja sijainnin on täytettävä automaattisesti tämän säännön liitteen 3 taulukon 2 soveltuvat määräykset.

2.7 Hakijan ohjeiden ja kohdissa 2.1 ja 2.6 annettujen määräysten mukaista alkusuuntaamista ja/tai säätöä voidaan soveltaa myös erikseen asennettaviin valaisinyksikköihin.

Kuviot

Huom. Valorajan sijainti mittausruudussa on esitetty kaavamaisesti.

(1) Täydennetään mahdollisesti uusilla yleisillä määräyksillä, jotka ovat tutkittavina Euroopan sääntelyviranomaisten ryhmässä (ERG).

LIITE 9

FOTOMETRISIÄ MITTAUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1	Järjestelmä tai sen osat on asennettava goniometriin, jonka vaaka-akseli on kiinteä ja kiertoakseli kohtisuorassa asennossa kiinteään akseliin nähden.

1.2	Valoarvot määritellään valotusmittarilla, joka sijoitetaan sivuiltaan 65 mm:n pituiseen neliöön vähintään 25 metrin etäisyydelle kunkin valaisinyksikön vertailukeskipisteen eteen goniometrin keskipisteestä kohtisuoraan vedetyllä mittausakselilla.

1.3	Fotometristen mittausten aikana on estettävä hajaheijastukset tarkoituksenmukaisella suojauksella.

1.4	Valonvoimakkuudet mitataan ja arvioidaan mittaussuuntaan nähden kohtisuoraan tasoon kohdistuvana valaistuksena 25 metrin nimellisetäisyydellä.

1.5

Kulmakoordinaatit ilmoitetaan kansainvälisen valaistuskomission (CIE) julkaisun nro 70 (Wien 1987) mukaisesti asteina pallossa, jolla on pystysuora napa-akseli ja joka siis vastaa goniometriä, jonka vaaka-akseli on maahan nähden kiinteä ja jonka liikkuva kiertoakseli on kohtisuorassa asennossa kiinteään vaaka-akseliin nähden.

1.6	Muut fotometriset menetelmät ovat hyväksyttäviä, jos niissä noudatetaan asianmukaista vastaavuutta.

1.7	Valaisinyksiköiden vertailukeskipisteen siirtymää goniometrin kiertoakseliin nähden on vältettävä. Tämä koskee erityisesti pystysuuntaa ja valorajan tuottavia valaisinyksiköitä. Säätö on suoritettava mittausruudulla, joka voidaan sijoittaa lähemmäksi kuin valotusmittari.

1.8

Kussakin mittauspisteessä (kulma-asennossa) valojen toiminnoille tai toimintamuodoille tässä säännössä asetettuja fotometrisiä vaatimuksia sovelletaan puoleen järjestelmän kaikista valaisinyksiköistä saatujen kyseisiä toimintoja tai toimintamuotoja tai vastaavien vaatimusten alaisia valaisinyksiköitä koskevien arvojen summasta.

1.8.1

Kuitenkin jos vaatimukset on määritelty koskemaan vain yhtä sivustaa, jakoa kahdella ei sovelleta. Tämä koskee kohtia 6.2.6.3, 6.2.9.1, 6.3.2.1.2, 6.3.2.1.3 ja 6.4.6 sekä liitteen 3 taulukon 1 huomautusta 4.

1.9

Järjestelmän valaisinyksiköt on mitattava yksittäin.

Jos samaan asennusyksikköön kuitenkin kuuluu kaksi tai useampia valaisinyksikköjä, joiden valonlähteet on varustettu samantyyppisellä (teholtaan säädellyllä tai säätelemättömällä) virransyötöllä, ne voidaan mitata samanaikaisesti edellyttäen, että niiden valaisevat pinnat ovat mitoiltaan ja sijoitukseltaan sellaiset, että ne mahtuvat enintään 300 mm:n levyiseen ja 150 mm:n korkuiseen suorakaiteeseen ja että valmistaja on ilmoittanut niiden yhteisen vertailukeskipisteen.

1.10	Ennen uusia testejä järjestelmä on saatettava neutraaliin tilaan.

1.11

Järjestelmä tai sen osat on suunnattava ennen mittausten aloittamista siten, että valorajan sijainti on tämän säännön liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen vaatimusten mukainen. Yksittäin mitattavat ja valorajattomat järjestelmän osat on sijoitettava goniometriin hakijan antamien ohjeiden (kyseisen kiinnitysasennon) edellyttämällä tavalla.

2. VALONLÄHTEIDEN MUKAISET MITTAUSVAATIMUKSET

2.1

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat vaihdettavat hehkuvalonlähteet:

Järjestelmä tai sen osat on varustettava yhdellä tai useammalla värittömällä vakiohehkulampulla, joka on suunniteltu toimimaan 12 voltin nimellisjännitteellä. Järjestelmän tarkastuksen aikana hehkulampun napojen jännitettä on säädettävä niin, että saavutetaan säännön nro 37 asianomaisessa tietolomakkeessa ilmoitettu vertailuvalovirta.

Järjestelmä tai sen osat katsotaan hyväksyttäväksi, jos tämän säännön kohdan 6 vaatimukset täyttyvät vähintään yhden vakiohehkulampun osalta, joka voidaan toimittaa järjestelmän mukana.

2.2

Vaihdettavat kaasupurkausvalonlähteet:

Jos järjestelmä tai sen osat on varustettu vaihdettavalla kaasupurkausvalonlähteellä, niiden on täytettävä tämän säännön soveltuvissa kohdissa asetetut fotometriset vaatimukset vähintään yhden vakiovalonlähteen osalta, jota on kulutettu vähintään 15 syklin ajan säännössä nro 99 tarkoitetulla tavalla. Kyseisen kaasupurkausvalonlähteen valovirta voi poiketa säännössä nro 99 tarkoitetusta nimellisvalovirrasta.

Mitatut fotometriset arvot on tällöin korjattava vastaavasti. Ne on kerrottava 0,7:llä ennen vaatimustenmukaisuuden tarkistamista.

2.3

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat ei-vaihdettavat valonlähteet:

Kaikki ei-vaihdettavilla valonlähteillä (hehku- tai muilla lampuilla) varustetuilla valoilla tehtävät mittaukset on suoritettava 6,75 voltin, 13,5 voltin tai 28 voltin jännitteellä tai hakijan ilmoittamalla jännitteellä ajoneuvon muut virransyöttöjärjestelmät huomioon otettuina. Saadut fotometriset arvot on kerrottava 0,7:llä ennen vaatimustenmukaisuuden tarkistamista.

2.4

Jos vaihdettava tai ei-vaihdettava valonlähde toimii ajoneuvon jännitteestä riippumatta ja täysin järjestelmän itsensä säätämänä tai jos valolla on oma virtalähde, kohdassa 2.3 määritelty testausjännite on syötettävä kyseisen järjestelmän tai virtalähteen tulonapoihin. Testilaboratorio voi vaatia valmistajaa toimittamaan sille kyseiset erityiset virtalähteet.

Saadut fotometriset arvot on kerrottava 0,7:llä ennen vaatimustenmukaisuuden tarkistamista, paitsi jos kyseistä korjauskerrointa on jo käytetty kohdan 2.2 määräysten mukaisesti.

2.5

LED-moduulit testataan tapauksen mukaan jännitteellä 6,75 V, 13,5 V tai 28,0 V, ellei tässä säännössä muuta määrätä. Elektronisen valonlähteensäätölaitteen avulla toimivat LED-moduulit on testattava hakijan antamien ohjeiden mukaisesti.

Saadut fotometriset arvot on kerrottava 0,7:llä ennen vaatimustenmukaisuuden tarkistamista.

3. KÄÄNTYVIIN VALOIHIN SOVELLETTAVAT MITTAUSVAATIMUKSET

3.1

Jos järjestelmä tai sen osat tuottavat kääntyvää valoa, tämän säännön kohdan 6.2 (lähivalot) ja/tai kohdan 6.3 (kaukovalot) määräyksiä sovelletaan kaikkiin ajoneuvon kääntösädettä vastaaviin tiloihin. Lähivalojen ja kaukovalojen tarkistamisessa käytettävä testimenettely on seuraava:

3.1.1

Järjestelmä on testiä varten saatettava neutraaliin tilaan (ohjauspyörä keskiasennossa eli suorassa ajoasennossa) ja sellaisiin tiloihin, jotka vastaavat ajoneuvon pienintä kääntösädettä oikealle ja vasemmalle käännyttäessä. Tapauksen mukaan voidaan käyttää signaaligeneraattoreita.

3.1.1.1

Tämän säännön kohtien 6.2.6.2, 6.2.6.3 ja 6.2.6.5.1 vaatimusten mukaisuus on tarkistettava luokan 1 ja 2 kääntyvien valojen osalta ilman vaakatason uudelleenkohdistamista.

3.1.1.2

Tämän säännön kohtien 6.2.6.1 ja 6.3 vaatimusten mukaisuus on tapauksen mukaan tarkistettava

a)	luokan 2 kääntyvien valojen osalta ilman vaakatason uudelleenkohdistamista

b)	luokan 1 kääntyvien lähivalojen tai kääntyvien kaukovalojen osalta sen jälkeen, kun kyseinen asennusyksikkö on kohdistettu uudestaan vaakatasossa (esimerkiksi goniometrin avulla) vastaavaan vastakkaiseen suuntaan.

3.1.2

Jos ajoneuvon kääntösäde on muu kuin kohdassa 3.1.1 määritelty, luokan 1 tai 2 kääntyviä valoja testattaessa on varmistettava, että valon hajonta on pääosin yhdenmukainen eikä valo aiheuta liiallista häikäisyä. Muussa tapauksessa on syytä tarkistaa tämän säännön liitteen 3 taulukossa 1 asetettujen vaatimusten mukaisuus.

LIITE 10

ERITTELYLOMAKKEET

enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm)

MUKAUTUVAN ETUVALAISUJÄRJESTELMÄN ERITTELYLOMAKE NRO 1

Järjestelmän tuottamiin valaisutoimintoihin ja toimintamuotoihin liittyvät AFS-ohjaussignaalit

AFS-ohjaussignaali	Toiminto tai toimintamuodot, joihin signaali vaikuttaa (1)					tekniset ominaisuudet (2) (tarvittaessa erillisellä sivulla)
	Lähivalo				kaukovalo
	Luokka C	Luokka V	Luokka E	Luokka W	kaukovalo
Ei/vakio					
V-signaali					
E-signaali					
W-signaali					
T-signaali					
Muut signaalit (3)					

MUKAUTUVAN ETUVALAISUJÄRJESTELMÄN ERITTELYLOMAKE NRO 2

Valorajat sekä valaisinyksiköiden säätölaitteet ja -menetelmät

Valaisinyksikkö nro (4)	Valoraja (5)		Säätölaite				Ominaisuudet ja lisämääräykset (jos on) (8)
	Valaisinyksikkö tuottaa yhden tai useamman lähivalojen valorajan tai vaikuttaa valorajojen muodostumiseen		pystysuoraan		vaakasuoraan
	tämän säännön liitteen 8 mukaisesti (6)	tämän säännön kohdan 6.4.6 määräyksiä sovelletaan (6)	Erillinen (pääyksikkö): (6), (9)	Kytketty pääyksikköön nro (7)	Erillinen (pääyksikkö): (6), (9)	Kytketty pääyksikköön nro (7)
1	kyllä/ei	kyllä/ei	kyllä/ei	…	kyllä/ei	…
2	kyllä/ei	kyllä/ei	kyllä/ei	…	kyllä/ei	…
3	kyllä/ei	kyllä/ei	kyllä/ei	…	kyllä/ei	…
4	kyllä/ei	kyllä/ei	kyllä/ei	…	kyllä/ei	…
5	kyllä/ei	kyllä/ei	kyllä/ei	…	kyllä/ei	…
6	kyllä/ei	kyllä/ei	kyllä/ei	…	kyllä/ei	…
7	kyllä/ei	kyllä/ei	kyllä/ei	…	kyllä/ei	…

(1) Rastittakaa asianmukaiset ruudut.

(2) Ilmoitettavat tiedot:

a)	fyysiset ominaisuudet (sähkövirta/jännite, optiset, mekaaniset, hydrauliset ja paineilmalaitteet jne.)

b)	tietotyyppi (jatkuva/analoginen, binaarinen, digitaalinen tms.)

c)	ajalliset tiedot (aikavakio, resoluutio jne.)

d)	signaalin tila, kun säännön nro 48 kohdan 6.22.7.4 edellytykset täyttyvät

e)	signaalin tila häiriön sattuessa (suhteessa järjestelmän alkutilaan)

()

(3) Hakijan ilmoituksen mukaisesti. Tiedot voidaan antaa tarvittaessa erillisellä sivulla.

(4) Järjestelmän kunkin valaisinyksikön kuvaus tämän säännön liitteen 1 mukaisesti ja tämän kohdassa säännön 2.2.1 esitettyä mallia käyttäen. Jatketaan tarvittaessa erillisellä sivulla.

(5) Säännön nro 48 kohdan 6.22.6.1.2 määräysten mukaisesti.

(6) Tarpeeton viivataan yli.

(7) Jos valaisinyksiköitä on useita, ilmoitetaan niiden määrä.

(8) Esimerkiksi valaisinyksiköiden tai valaisinyksikköryhmien säätöjärjestys tai säätömenetelmiä koskevat lisävaatimukset.

(9) Päävalaisinyksikön säätö voi aiheuttaa yhden tai useamman muun valaisinyksikön säädön.

LIITE 11

LED-moduuleja ja niitä sisältäviä AFS-järjestelmiä koskevat vaatimukset

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1	Jokaisen testattavaksi toimitetun LED-moduulinäytteen on vastattava sitä koskevia tämän säännön vaatimuksia, kun testaus tehdään käyttäen mukana mahdollisesti toimitettuja elektronisia valonlähteen säätölaitteita.

1.2	LED-moduulien on oltava sellaisia, että ne pysyvät hyvässä toimintakunnossa tavanomaisessa käytössä. Niissä ei myöskään saa ilmetä suunnittelu- tai valmistusvirheitä. Jos jokin LED-moduulin valodiodeista ei täytä vaatimuksia, myöskään moduulin ei katsota täyttävän vaatimuksia.

1.3	LED-moduulien on oltava asiattomalta käsittelyltä suojattuja.

1.4

Irrotettavien LED-moduulien on oltava rakenteeltaan sellaisia, että

1.4.1

jos LED-moduuli poistetaan ja korvataan toisella hakijan toimittamalla moduulilla, jossa on sama valonlähteen tunnistuskoodi, AFS-järjestelmän fotometriset vaatimukset täyttyvät

1.4.2

samassa valaisinrungossa olevia LED-moduuleja, joiden valonlähteen tunnistuskoodit ovat erilaiset, ei voida vaihtaa keskenään.

2. VALMISTUS

2.1	LED-moduulien valodiodit on varustettava sopivilla kiinnitysosilla.

2.2	Kiinnitysosien on oltava kestäviä, ja niiden on kiinnityttävä tukevasti valodiodeihin ja LED-moduuliin.

3. TESTAUSOLOSUHTEET

3.1 Soveltamisala

3.1.1

Kaikki näytteet on testattava kohdan 4 mukaisesti.

3.1.2

LED-moduuleissa käytettävien valonlähteiden on oltava säännön nro 48 kohdassa 2.7.1 tarkoitettuja valodiodeja, varsinkin näkyvää säteilyä tuottavien elementtien osalta. Muunlaisia valonlähteitä ei sallita.

3.2 Testausolosuhteet

3.2.1 LED-moduulien testaus

Kaikki näytteet on testattava tämän säännön kohdissa 6.2.4.4 ja 6.1.5 määritellyissä olosuhteissa. Ellei tässä liitteessä muuta määrätä, LED-moduulit on testattava valmistajan toimittaman ajovalaisimen sisällä.

3.2.2 Ympäristön lämpötila

Sähköisiä ja fotometrisia ominaisuuksia mitattaessa AFS-järjestelmää on käytettävä kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C.

3.3 Vanhennus

Hakijan pyynnöstä LED-moduulia on käytettävä 15 tunnin ajan, minkä jälkeen se on jäähdytettävä ympäristön lämpötilaan ennen tässä säännössä määriteltyjen testien aloittamista.

4. ERITYISVAATIMUKSET JA -TESTIT

4.1 Värintoisto

4.1.1 Punainen komponentti

Tämän säännön kohdassa 7 kuvattujen mittausten lisäksi edellytetään seuraavaa:

LED-moduulin tai LED-moduuleja sisältävän AFS-järjestelmän tuottaman valon punaisen komponentin on jännitteellä 50 V testattaessa oltava sellainen, että

Formula

jossa

Ee(λ)	(yksikkö: W)	on säteilyvoimakkuuden spektrijakauma
V(λ)	(yksikkö: 1)	on spektrivalovoima
(λ)	(yksikkö: nm)	on aallonpituus.

Tämä arvo lasketaan yhden nanometrin välein.

4.2 UV-säteily

Vähän UV-säteilyä tuottavan LED-moduulin tuottaman UV-säteilyn on oltava sellaista, että

Formula

jossa

S(λ) (yksikkö: 1) on spektrinen painotuskerroin

683 lm/W on säteilyn valotehon enimmäisarvo.

(Muiden symbolien selitykset kohdassa 4.1.1.)

Tämä arvo lasketaan yhden nanometrin välein. UV-säteilyarvo painotetaan seuraavassa UV-taulukossa esitettyjen arvojen mukaisesti.

λ	S(λ)
250	0,430
255	0,520
260	0,650
265	0,810
270	1,000
275	0,960
280	0,880
285	0,770
290	0,640
295	0,540
300	0,300
305	0,060
310	0,015
315	0,003
320	0,001
325	0,00050
330	0,00041
335	0,00034
340	0,00028
345	0,00024
350	0,00020
355	0,00016
360	0,00013
365	0,00011
370	0,00009
375	0,000077
380	0,000064
385	0,000530
390	0,000044
395	0,000036
400	0,000030

UV-taulukko: Arvot ovat IRPA/INIRC-komission ohjeen Guidelines on limits of exposure to ultraviolet radiation mukaiset. Aallonpituudet (nanometreinä) ovat edustavia. Muut arvot on interpoloitava.

4.3 Lämpöstabiilius

4.3.1 Valovoima

4.3.1.1

Kunkin lähivaloluokan ja kaukovalon osalta on mitattava fotometriset ominaisuudet, kun valaisinyksikköjä on käytetty minuutin ajan. Mittauspisteet ovat seuraavat:

Lähivalo	:	50V
Kaukovalo	:	HV

4.3.1.2

Kohdassa 4.3.1.1 mainittuja valaisinyksikköjä pidetään toiminnassa kunnes fotometrinen stabiilius on saavutettu. Stabiilius katsotaan saavutetuksi, kun valovoiman vaihtelu kohdassa 4.3.1.1 mainituissa pisteissä on pienempi kuin 3 prosenttia minkä tahansa 15 minuutin pituisen jakson aikana. Kun fotometrinen stabiilius on saavutettu, suoritetaan kaikki fotometriset mittaukset ja määritetään fotometriset arvot kaikissa vaadituissa testipisteissä.

4.3.1.3

Lasketaan kohdassa 4.3.1.1 mainituissa pisteissä yhden minuutin toiminnan jälkeen mitattujen ja fotometrisen stabiiliuden saavuttamisen jälkeen mitattujen fotometristen arvojen suhde. Suhdetta sovelletaan sitten kaikkiin muihin testipisteisiin, jotta saadaan niiden fotometriset arvot yhden minuutin toiminnan jälkeen.

4.3.1.4

Yhden minuutin toiminnan jälkeen ja fotometrisen stabiiliuden saavuttamisen jälkeen määritettyjen valaistusarvojen on oltava soveltuvien fotometristen vaatimusten mukaisia.

4.3.2 Väri

Säteilevän valon värin on oltava vaaditulla värialueella sekä yhden minuutin toiminnan jälkeen että tämän liitteen kohdan 4.3.1.2 mukaisesti saavutetun fotometrisen stabiiliuden jälkeen mitattuna.

5. Pääasiallisen lähivalon tuottavien LED-moduulien nimellisvalovirta on mitattava seuraavasti:

5.1

LED-moduulien on vastattava konfiguraatioltaan tämän säännön kohdassa 2.2.2 määriteltyä teknistä kuvausta. Teknisen tutkimuslaitoksen on hakijan pyynnöstä poistettava (sekundaariset) optiset komponentit asianmukaisilla työkaluilla. Menettely ja jäljempänä esitetyt mittausolosuhteet on kuvattava testausselosteessa.

5.2	Hakijan on toimitettava kolme kutakin tyyppiä edustavaa LED-moduulia, mahdollinen valonlähteensäädin sekä riittävän kattavat ohjeet.

Lisäksi voidaan toimittaa sopiva lämmönsäätelyjärjestelmä (esim. lämpönielu), jolla voidaan simuloida kyseisen AFS-sovelluksen lämpöoloja.

Kutakin LED-moduulia on ennen testausta vanhennettava vähintään 72 tuntia samoissa olosuhteissa kuin vastaavassa AFS-sovelluksessa.

Jos käytetään integroivaa palloa, sen läpimitan on oltava vähintään yksi metri ja vähintään kymmenen kertaa LED-moduulin enimmäismitta sen mukaan, kumpi arvo on suurempi. Valovirtamittaukset voidaan tehdä myös integroimalla käyttäen goniofotometriä. Kansainvälisen valaistuskomission CIE:n julkaisussa 84 (1989) olevat lämpötilaa, sijoittamista jne. koskevat määräykset on otettava huomioon.

LED-moduuli on pidettävä sytytettynä noin tunnin ajan suljetussa pallossa tai goniofotometrissä.

Valovirta mitataan sen jälkeen kun on saavutettu stabiilius tämän liitteen kohdassa 4.3.1.2 kuvatulla tavalla.

Kolmesta kutakin tyyppiä edustavasta LED-moduulista tehtyjen mittausten keskiarvo on moduulin nimellisvalovirta.

Top