1.

EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, hyväksyi vuonna 1994 suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle. Vuonna 2001 valvontaviranomainen hyväksyi uudet suuntaviivat (EYVL L 21, 24.1.2002, s. 32, ETA-täydennysosa N:o 6), jotka olivat alkujaan voimassa vuoden 2007 loppuun, mutta joiden voimassaoloa pidennettiin siihen asti, kunnes uudet suuntaviivat hyväksyttiin.

2.

Ympäristöpolitiikan tavoitteet olisi otettava huomioon arvioitaessa valtiontuen soveltuvuutta ympäristöalalle, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi, ks. ETA-sopimuksen 73–75 artikla ja johdanto-osan yhdeksäs kappale. Kilpailupolitiikka ja ympäristöpolitiikka eivät siten ole vastakkaisia toimintalinjoja, vaan ympäristönsuojeluvaatimukset on sisällytettävä kilpailupolitiikan määritelmiin ja toteuttamiseen kestävän kehityksen edistämiseksi.

3.

Euroopan komissio on hyväksynyt uudet Euroopan yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle. Yhteisön suuntaviivoilla pannaan täytäntöön i) kevään 2007 Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa kehotettiin ryhtymään toimiin kestävän ja yhtenäisen energiapolitiikan kehittämiseksi Euroopalle, ja ii) ’energia-alan toimintasuunnitelma’, joka muodostaa osan Euroopan energiapolitiikasta.

Eurooppa-neuvosto totesi muun muassa, että ’koska energiantuotanto ja -käyttö ovat kasvihuonekaasupäästöjen suurimmat lähteet, tämän tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan yhdennetty lähestymistapa ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Tämä olisi saatava aikaan siten, että nämä molemmat politiikat täydentävät toisiaan. Jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen perustuvassa Euroopan energiapolitiikassa ei puututa millään tavoin jäsenvaltioiden energialähteiden valintaan eikä niiden määräysvaltaan primaarienergialähteiden käytössä, ja sen kolme tavoitetta ovat:

Eurooppa-neuvosto tuki myös kattavaa energia-alan toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2007–2009 ja pyysi komissiota toimittamaan muun muassa ehdotuksen, jolla tarkistetaan yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta ympäristönsuojelulle.

4.

EFTA-valtiot ovat ottaneet käyttöön monia toimenpiteitä, joilla parannetaan ympäristönsuojelua. Ne ovat liittymässä yhteisön eurooppalaiseen päästökauppajärjestelmään ja ovat muun muassa itsenäisesti tehneet vakaan sitoumuksen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä tietyllä määrällä Kioton pöytäkirjan mukaisesti vuoteen 2012 mennessä. Parhaillaan käydään myös neuvotteluja Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen puitteissa Kioton pöytäkirjan mukaisten lisätavoitteiden asettamiseksi.

5.

Valtiontukitoimenpiteet voivat toisinaan auttaa tehokkaasti saavuttamaan yhteisen edun mukaisia tavoitteita ja korjaamaan markkinoiden toiminnan puutteita, mikä parantaa markkinoiden toimivuutta ja lisää kilpailukykyä. Asiakirjassa ’Valtiontuen toimintasuunnitelma – Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009’ (2) todetaan, että valtiontuki voi edistää ympäristönsuojelua, mikä voi tarjota innovointimahdollisuuksia, luoda uusia markkinoita ja parantaa kilpailukykyä tehostamalla resurssien käyttöä ja lisäämällä investointeja. Koska yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle perustuvat ’valtiontuen toimintasuunnitelmaan’, tällaiset seikat otetaan myös huomioon, kun valvontaviranomainen arvioi valtiontuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan.

Nykyisten suuntaviivojen poliittisena taustana on myös kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY (3), jäljempänä ’kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma’, joka on sisällytetty ETA-sopimukseen pöytäkirjassa 31 olevan 3 artiklan 7 kohdan d alakohdalla. Päätöksessä määritellään ensisijaiset alat (4), joilla tarvitaan ympäristönsuojelutoimia.

6.

Ympäristönsuojelun valtiontukien valvonnan päätavoitteena on varmistaa, että valtiontukitoimenpiteillä saavutetaan ympäristönsuojelun taso, joka on parempi kuin ilman tukea saavutettava taso, ja että tuesta saatu hyöty ylittää sen kilpailua vääristävät vaikutukset, kun otetaan huomioon saastuttaja maksaa -periaate, jäljempänä ’aiheuttamisperiaate’, josta määrätään ETA-sopimuksen 73 artiklassa.

7.

Taloudellisella toiminnalla saatetaan vahingoittaa ympäristöä erityisesti siitä aiheutuvan pilaantumisen vuoksi. Tietyissä tapauksissa yritykset voivat ilman valtion väliintuloa välttyä maksamasta kaikkia toimintojensa aiheuttamista ympäristöhaitoista koituvia kustannuksia. Tämän seurauksena markkinat eivät pysty jakamaan resursseja tehokkaasti, koska tuottaja ei ota huomioon tuotannon (kielteisiä) ulkoisvaikutuksia, vaan niistä vastaa koko yhteiskunta.

8.

Aiheuttamisperiaatteen mukaan näitä kielteisiä ulkoisvaikutuksia voidaan vähentää varmistamalla, että ympäristön pilaantumista aiheuttavan toiminnan harjoittaja maksaa aiheuttamaansa pilaantumiseen liittyvät kustannukset. Tämä merkitsee ympäristökustannusten sisällyttämistä kokonaisuudessaan pilaantumisen aiheuttajan kustannuksiin. Näin pyritään varmistamaan, että (yrityksen kattamat) yksityiset kustannukset perustuvat taloudellisesta toiminnasta yhteiskunnalle aiheutuviin todellisiin kustannuksiin. Aiheuttamisperiaatteen täysipainoinen noudattaminen mahdollistaisi sen vuoksi markkinahäiriöiden poistamisen. Aiheuttamisperiaate voidaan panna täytäntöön joko antamalla velvoittavia ympäristönormeja tai markkinapohjaisin välinein (5). Joihinkin markkinapohjaisiin välineisiin saattaa liittyä valtiontuen myöntämistä kaikille niiden piiriin kuuluville yrityksille tai osalle yrityksistä.

9.

Vaikka aiheuttamisperiaatteen soveltamiseen liittyy tällä hetkellä rajoituksia, sääntelyyn liittyvät puutteet eivät saisi estää EFTA-valtioita asettamasta yhteisön vaatimuksia (6) tiukempia ympäristönsuojeluvaatimuksia ja pyrkimästä supistamaan pilaantumisen kielteiset ulkoisvaikutukset minimiin.

10.

Saavuttaakseen korkeamman ympäristönsuojelun tason EFTA-valtiot voivat olla halukkaita käyttämään valtiontukia kannustaakseen yksittäisellä tasolla (yrityksen tasolla) pyrkimään yhteisön normeilla saavutettua ympäristönsuojelun tasoa korkeammalle tasolle tai, kun yhteisön normeja ei ole, parantamaan ympäristönsuojelua. Ne voivat myös ottaa käyttöön yhteisön lainsäädännön vaatimuksia tiukempia kansallisia normeja tai korkeampia ympäristöveroja tai käyttää ympäristöveroja aiheuttamisperiaatteen täytäntöönpanemiseksi yksipuolisesti silloin, kun vastaavaa yhteisön lainsäädäntöä ei ole.

Valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen yhteisön suuntaviivojen mukaan yrityksille myönnettävä tuki, joka ylittää yhteisön normit, voidaan katsoa tietyin edellytyksin yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Samoin yhteisön tasolla yhdenmukaistetuista veroista veronalennusten tai verovapautusten muodossa myönnettävä tuki voidaan tietyin edellytyksin katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Tiettyjä säännöksiä, joissa vahvistetaan tällaisia yhteisön normeja, ei välttämättä sisällytetä ETA-sopimukseen. Verotuksen yhtenäistämistä koskeva yhteisön lainsäädäntö ei myöskään sellaisenaan kuulu ETA-sopimuksen soveltamisalaan. Jotta kuitenkin varmistettaisiin valtiontukisäännösten ja tasavertaisten kilpailuedellytysten yhtenäinen soveltaminen koko Euroopan talousalueella, valvontaviranomainen soveltaa yhteisön suuntaviivoja vastaavia vertailuarvoja arvioidessaan ympäristötuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan. Tällöin otetaan kuitenkin huomioon EFTA-valtioiden oma lainsäädäntö. Tämä merkitsee, että nykyisissä suuntaviivoissa viitataan vastaaviin yhteisön normeihin ja yhteisön verotuksen yhdenmukaistamistoimiin, jos tällaisia on hyväksytty. Valvontaviranomainen korostaa, etteivät viittaukset yhteisön lainsäädäntöön tarkoita, että EFTA-valtioiden olisi noudatettava yhteisön lainsäädäntöä, jos tällaista lainsäädäntöä ei ole pantu täytäntöön ETA-sopimuksella (7). Ne muodostavat ainoastaan perustan, jota vasten arvioidaan tukitoimenpiteiden soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

11.

Valvontaviranomainen katsoo, että valtiontuen toimintasuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttaminen, erityisesti tuen parempi kohdentaminen, taloudellisten perusteiden ottaminen laajemmin huomioon ja menettelyiden tehostaminen, edellyttävät valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen suuntaviivojen tarkistamista. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää valvontaviranomaisen mukaan lisäksi ympäristöpolitiikan ja ympäristöteknologioiden alalla tapahtuvan kehityksen ottamista huomioon ja sääntöjen mukauttamista aiempien kokemusten perusteella.

12.

Valvontaviranomainen soveltaa jatkossa näitä suuntaviivoja arvioidessaan ympäristönsuojeluun myönnettäviä valtiontukia. Tämä lisää valvontaviranomaisen päätöksentekomenettelyiden oikeusvarmuutta ja avoimuutta. Ympäristönsuojelutuen myöntäminen perustuu pääasiassa ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohtaan. Näillä suuntaviivoilla (8) korvataan vuonna 2001 voimaan tulleet suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle.

13.

Näissä suuntaviivoissa annetaan säännöt kahdentyyppisten arviointien laatimiseksi: perusarviointien laatimiseksi tietyn kynnysarvon alittavista tukea koskevista toimenpiteistä tai tuesta, joka on myönnetty laitoksille, joiden tuotantokapasiteetti on alle tietyn kynnysarvon (3 luku), ja yksityiskohtaisten arviointien laatimiseksi tukea koskevista toimenpiteistä, kun tuen määrä ylittää kyseisen kynnysarvon ja kun tukea myönnetään uusiutuvaa energiaa tuottaville uusille laitoksille, tai tuesta, joka on myönnetty laitoksille, joiden tuotantokapasiteetti ylittää kyseisen kynnysarvon ja kyseisen tuen määrä lasketaan vältettyjen ulkoisten kustannusten perusteella (5 luku).

14.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin valvontaviranomaiselle ilmoitettuihin toimenpiteisiin, jotka ilmoitetaan joko sen vuoksi, että toimenpide ei kuulu ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, sen vuoksi, että ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa tuesta erikseen, tai sen vuoksi, että kyseinen EFTA-valtio päättää ilmoittaa toimenpiteen, jolle voitaisiin periaatteessa myöntää poikkeus ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla. Lisäksi näitä suuntaviivoja sovelletaan, kun on kyse ilmoittamatta jätetyn tuen arvioinnista näiden suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen.

15.

Edellä mainitussa valtiontuen toimintasuunnitelmassa ilmoitetaan, että ’komissio aikoo tarvittaessa tehostaa valtiontukien arviointiin soveltamaansa taloudellista lähestymistapaa’.

16.

Arvioidessaan tukitoimenpiteen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan valvontaviranomainen vertaa niitä myönteisiä vaikutuksia, joita tukitoimenpiteellä on yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen kannalta, niihin kielteisiin kauppaa ja kilpailua vääristäviin sivuvaikutuksiin, joita tuella voi olla. Tämä nykykäytäntöön perustuva vertailu esitetään valtiontuen toimintasuunnitelmassa (9) nk. tasapainotestin muodossa. Tasapainotestissä on kolme vaihetta. Kahdessa ensimmäisessä vaiheessa käsitellään valtiontuen myönteisiä vaikutuksia ja kolmannessa kielteisiä vaikutuksia sekä myönteisten ja kielteisten vaikutusten välistä tasapainoa. Tasapainotestissä tarkastellaan seuraavia kysymyksiä:

17.

Tasapainotestiä voidaan soveltaa valtiontukisääntöjen laatimiseen ja eri tapausten arviointiin.

18.

ETA-sopimuksen johdanto-osan yhdeksännessä kappaleessa todetaan, että EFTA-valtiot ovat sitoutuneita säilyttämään, suojelemaan ja parantamaan ympäristön laatua ja että kestävä kehitys on yksi niiden tavoitteista. Ympäristönsuojelun edistäminen on sen vuoksi tärkeä yhteisen edun mukainen tavoite. ETA-sopimuksen 73 artiklan 2 kohdassa mainitaan lisäksi tarve sisällyttää ympäristönsuojelu osaksi EFTA-valtioiden politiikkaa ja todetaan, että ympäristönsuojelun on perustuttava periaatteisiin, joiden mukaan on ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, ympäristövahingot (10) on torjuttava niiden lähteellä ja pilaantumisen aiheuttajan on maksettava kustannukset.

19.

Näissä suuntaviivoissa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä valtiontuen myöntäminen optimaalisen ympäristönsuojelun tason saavuttamisen estävien markkinahäiriöiden poistamiseen voidaan hyväksyä.

20.

Kielteiset ulkoisvaikutukset ovat yleisin ympäristönsuojelun alalla ilmenevä markkinahäiriö. Omia etujaan ajavilla yrityksillä ei ole kannustinta ottaa tuotannosta aiheutuvia kielteisiä ulkoisvaikutuksia huomioon päättäessään tietystä tuotantoteknologiasta tai tuotantotasosta. Tämä tarkoittaa sitä, että yritykset mieltävät tuotantokustannukset pienemmiksi kuin kustannukset, jotka yhteiskunta kattaa. Sen vuoksi yrityksillä ei ole kannustinta pienentää aiheuttamaansa pilaantumista tai toteuttaa yksittäisiä toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi.

21.

Tämänkaltaisesta markkinahäiriöstä kärsivät maat käyttävät usein sääntelyä varmistaakseen, että tuotannosta aiheutuvat kielteiset ulkoisvaikutukset otetaan huomioon päätöksenteossa. Normien, verojen, taloudellisten ohjauskeinojen ja muun sääntelyn käyttöönotolla varmistetaan, että pilaantumista aiheuttavat yritykset joutuvat kattamaan pilaantumisesta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Näiden kielteisten ulkoisvaikutusten huomioon ottaminen nostaa yritysten yksityisiä kustannuksia ja vaikuttaa siten kielteisesti yritysten tuloihin. Koska ympäristöä pilaava toiminta jakautuu lisäksi epätasaisesti eri tuotantoalojen ja yritysten kesken, ympäristön huomioon ottavan sääntelyn kustannukset jakautuvat usein eri tavoin paitsi yritysten myös eri ETA-valtioiden välillä. ETA-valtioiden välillä voi olla eroja myös siinä, kuinka tarpeellisena ne pitävät kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden asettamista.

22.

Aiheuttamisperiaatteen mukaisten yhteisön normien ja markkinaehtoisten välineiden puuttuessa (sääntelyyn liittyvä puute) EFTA-valtiot saattavat päättää yksipuolisesti ympäristönsuojelun tason nostamisesta. Tämä puolestaan voi aiheuttaa lisäkustannuksia kyseisten EFTA-valtioiden alueella toimiville yrityksille. Tästä syystä EFTA-valtiot voivat käyttää sääntelyn ohella myös valtiontukea kannustimena korkeamman ympäristönsuojelun tason saavuttamiseksi. Tämä voidaan toteuttaa kahdella tavalla:

23.

Riittävän ympäristönsuojelutason saavuttaminen edellyttää valtion väliintuloa. Sääntely ja markkinaehtoiset välineet ovat tärkeimpiä välineitä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Myös vapaaehtoisten ympäristömerkkien kaltaisten ohjaustoimenpiteiden ja ympäristöystävällisten teknologioiden levittämisen vaikutus voi olla merkittävä. Vaikka optimaalisen ympäristöpolitiikan välineistön löytäminen voi olla vaikeaa, markkinahäiriöiden tai poliittisten tavoitteiden olemassaolo ei silti merkitse automaattisesti sitä, että valtiontuen käyttö on perusteltua.

24.

Aiheuttamisperiaatteen mukaan pilaantumisen aiheuttajan olisi maksettava kaikki aiheuttamaansa pilaantumiseen liittyvät kustannukset, myös yhteiskunnan kattamat välilliset kustannukset. Tämän vuoksi ympäristölainsäädäntö voi olla hyödyllinen väline pilaantumisen aiheuttajan kustannustaakan kasvattamiseksi. Aiheuttamisperiaatteella varmistetaan teoriassa se, että kielteisiin ulkoisvaikutuksiin liittyvä markkinahäiriö poistetaan. Jos kyseinen periaate pantaisiin kaikilta osin täytäntöön, markkinoiden tehokkaan toiminnan varmistaminen ei edellyttäisi julkisia lisätoimenpiteitä. Aiheuttamisperiaate on edelleen tärkein väline, ja valtiontuki on käytännössä vasta toiseksi paras vaihtoehto. Valtiontuen käyttö aiheuttamisperiaatetta sovellettaessa vapauttaisi pilaantumisen aiheuttajan velvollisuudesta kattaa kyseiset kustannukset. Valtiontuki ei sen vuoksi välttämättä aina ole tarkoituksenmukaisin väline.

25.

Varsinkin koska aiheuttamisperiaatetta ei ole sovellettu riittävästi, ympäristönsuojelun nykytasoon ei usein olla tyytyväisiä seuraavista syistä:

26.

Vaikka valtiontuella ei kyetä poistamaan kaikkia edellä mainittuja ongelmia, sitä saatetaan käyttää, kun ympäristönsuojelun tasoa pidetään riittämättömänä, yritysten kannustamiseksi toteuttamaan toimintoja tai investointeja, jotka eivät ole pakollisia ja joita voittoa tavoittelevat yritykset eivät muutoin toteuttaisi. Lisäksi valtiontuki voi olla tarkoituksenmukainen väline, jotta EFTA-valtiot voivat antaa yhteisön normit ylittävää kansallista ympäristölainsäädäntöä, sillä se pienentää niiden yritysten taakkaa, joihin sääntely kohdistuu voimakkaimmin, ja siten tekee sääntelystä mahdollista.

27.

Ympäristönsuojeluun myönnettävän valtiontuen on saatava tuensaaja muuttamaan käyttäytymistään siten, että ympäristönsuojelun taso on sen ansiosta korkeampi kuin ilman tukea. Ympäristönsuojelun tasoa nostavat investoinnit voivat kuitenkin samalla lisätä tuloja (12) ja/tai pienentää kustannuksia (13) ja olla sen vuoksi jo itsessään taloudellisesti houkuttelevia. Sen vuoksi on varmistettava, että kyseessä olevaa investointia ei olisi toteutettu ilman valtiontukea.

28.

Tavoitteena on varmistaa, että yritykset eivät harjoittaisi ilman tukea samaa toimintaa toiminnasta saamansa hyödyn vuoksi. Kannustavan vaikutuksen kartoittamiseksi laaditaan nk. kontrafaktuaalinen analyysi, jossa verrataan toiminnan toteutumista tuen kanssa ja ilman tukea. Kontrafaktuaalisen analyysin osuva tulkinta on avainasemassa sen määrittämisessä, onko valtiontuella kannustava vaikutus. Se on keskeisessä asemassa myös korkeamman ympäristönsuojelutason saavuttamisesta aiheutuvien ylimääräisten investointi- tai tuotantokustannusten laskennassa.

29.

Investoinnit voivat olla välttämättömiä pakottavien yhteisön normien täyttämiseksi. Koska yritys joutuisi joka tapauksessa täyttämään kyseiset normit, valtiontuen myöntämistä jo voimassa olevien pakottavien yhteisön normien täyttämistä varten ei voida pitää perusteltuna.

30.

Tuen katsotaan olevan oikeasuhteista ainoastaan siinä tapauksessa, että samaan tulokseen ei voida päästä pienemmällä tukimäärällä. Oikeasuhteisuus voi myös riippua toimenpiteen valikoivuudesta.

31.

Tuen määrä on rajattava halutun ympäristönsuojelun tason saavuttamiseen tarvittavaan vähimmäismäärään. Investointituen osalta tukikelpoiset kustannukset lasketaan sen vuoksi ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättömien ylimääräisten (netto)kustannusten perusteella. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että kaikki investoinnista yritykselle koituvat taloudelliset hyödyt on periaatteessa vähennettävä ylimääräisistä investointikustannuksista sen määrittämiseksi, kuinka paljon tukea voidaan myöntää.

32.

On kuitenkin vaikeaa ottaa kokonaisuudessaan huomioon kaikki taloudelliset hyödyt, joita yritykselle koituu lisäinvestoinnista. Esimerkiksi 80–84 kohdassa vahvistetun tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmän mukaan toiminnan tuottoja ei oteta huomioon investointia seuraavan alkuvaiheen jälkeen. Myöskään tiettyjä etuja, joita ei ole aina helppo mitata, kuten ympäristöinvestoinnin parantama ’ympäristöystävällinen imago’, ei oteta tässä yhteydessä huomioon. Tämän vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että tukimäärän on yleensä oltava tukikelpoisia investointikustannuksia pienempi, jotta tuki olisi oikeasuhteista; katso liite. Tukimäärä voi kattaa 100 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista ainoastaan silloin, kun investointituki myönnetään aidossa tarjouskilpailumenettelyssä selkeiden, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, jotka varmistavat tehokkaasti, että tuki on rajattu ympäristöetujen saavuttamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan tällaisissa olosuhteissa voidaan olettaa, että eri tarjouksissa otetaan huomioon kaikki mahdolliset edut, joita lisäinvestoinnista voi koitua.

33.

Lisäksi joidenkin toimenpiteiden tapauksessa on mahdotonta laskea tukimäärä ylimääräisten kustannusten perusteella. Tämä koskee ympäristöveroista myönnettyjen vapautusten tai niiden alentamisen muodossa myönnettävää tukea ja päästökauppajärjestelmien muodossa myönnettävää tukea. Näissä tapauksissa tuen oikeasuhteisuus on varmistettava asettamalla verovapautusten ja veronalennusten myöntämistä koskevia ehtoja ja kriteereitä, joilla varmistetaan se, että tuensaaja ei saa liian suuria etuja ja toimenpide on rajattu ehdottoman välttämättömään vähimmäismäärään.

34.

Pienille ja keskisuurille yrityksille aiheutuvat ympäristönsuojelukustannukset ovat usein suhteessa suuremmat verrattuna niiden toiminnan laajuuteen. Lisäksi epätäydellisesti toimivat pääomamarkkinat rajoittavat usein pienten ja keskisuurten yritysten kykyä selviytyä tällaisista kustannuksista. Koska riski vakavasta kilpailun vääristymisestä on vähäisempi, kun tuensaaja on pieni tai keskisuuri yritys, tällaisten yritysten tukikelpoisten kustannusten korottamista voidaan tiettyjen tukimuotojen tapauksessa pitää perusteltuna.

35.

EFTA-valtioita kannustetaan lisäksi varmistamaan myönteisten ympäristövaikutusten saavuttamisen kustannusvaikuttavuus esimerkiksi valitsemalla toimenpiteitä, joiden ansiosta vältettävien ulkoisten kustannusten määrä on huomattava suhteessa tuen määrään. Koska vältettyjen ulkoisten kustannusten ja yritykselle aiheutuneiden kustannusten välillä ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä, vältettyjä ulkoisia kustannuksia voidaan käyttää valtiontuen määrän laskentaperusteena ainoastaan poikkeustapauksissa. Jotta yrityksellä olisi riittävä syy muuttaa käyttäytymistään, tukimäärän on yleensä oltava suoraan sidoksissa yritykselle aiheutuvien kustannusten määrään.

36.

Jos ympäristönsuojelua koskevat tukitoimenpiteet kohdennetaan oikein ja niillä katetaan vain sellaisia todellisia lisäkustannuksia, jotka liittyvät korkeamman ympäristönsuojelutason saavuttamiseen, riski siitä, että tuki vääristäisi kohtuuttomasti kilpailua, on yleensä melko vähäinen. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että ympäristönsuojeluun myönnettävä valtiontuki kohdennetaan hyvin. Jos tuki ei ole välttämätöntä tai oikeasuhteista asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, se haittaa kilpailua. Näin on erityisesti silloin, kun tuki:

37.

Joissakin tapauksissa toimenpiteen tarkoituksena on puuttua markkinoiden toimintaan suosimalla ympäristön eduksi tiettyjä ympäristöystävällisiä tuotteita muiden enemmän pilaantumista aiheuttavien tuotteiden kustannuksella. Tällaisten toimenpiteiden seurauksena kyseisten ympäristöystävällisten tuotteiden tuottajat pystyvät parantamaan markkina-asemaansa niihin kilpailijoihin nähden, jotka tarjoavat ympäristöä vähemmän hyödyttäviä tuotteita. Tällaisissa tapauksissa valvontaviranomainen ottaa huomioon toimenpiteen kokonaisvaltaisen ympäristövaikutuksen tarkastellessaan sen kielteistä vaikutusta tukea saamattomien yritysten markkina-asemaan ja voittoihin. Mitä pienempi toimenpiteen odotettavissa oleva vaikutus ympäristöön on, sitä tärkeämpää on tarkistaa vaikutukset, jotka sillä on kilpailevien tuotteiden markkinaosuuksiin ja niistä saataviin voittoihin.

38.

Valvontaviranomaisen soveltamat oikeudelliset olettamat vaihtelevat ilmoitetun valtiontukitoimenpiteen tyypin mukaan sanotun kuitenkaan rajoittamatta valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen, jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’, pöytäkirjassa 3 olevan II osan 4–7 artiklan soveltamista.

39.

Valvontaviranomainen määrittää näiden suuntaviivojen 3 luvussa joitakin toimenpiteitä, joiden osalta se katsoo lähtökohtaisesti, että valtiontuella poistetaan ympäristönsuojelua haittaavia markkinahäiriöitä tai parannetaan ympäristönsuojelun tasoa. Valvontaviranomainen määrittää myös erilaisia edellytyksiä ja parametrejä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kyseisiin toimenpiteisiin kohdistuvalla valtiontuella todella on kannustava vaikutus, tuki on oikeasuhteista ja sen kielteinen vaikutus kilpailuun ja kauppaan on vähäinen. Näiden suuntaviivojen 3 lukuun sisältyy sen vuoksi parametrejä, jotka koskevat tuettua toimintaa, tuki-intensiteettejä ja soveltuvuudelle ETA-sopimuksen toimintaan asetettuja edellytyksiä.

40.

Tietyt kynnysarvot ylittävien tukimäärien ja tiettyjen erityistilanteiden tapauksessa tarvitaan kuitenkin tarkempaa seurantaa, koska niihin liittyy suurempi kilpailun ja kaupan vääristymisen riski. Lisäseuranta koostuu yleensä toimenpiteeseen liittyvien seikkojen yksityiskohtaisemmasta analysoinnista 5 luvun mukaisesti. Toimenpiteiden katsotaan soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan, jos 5 luvun mukaisen tasapainotestin tulokset arvioidaan kokonaisuutena tarkasteltuina myönteisiksi. Analyysissa minkään soveltuvuudelle ETA-sopimuksen toimintaan asetetun kriteerin ei lähtökohtaisesti otaksuta täyttyvän. Verovapautuksia ja alennuksia ympäristöveroista arvioidaan ainoastaan 4 luvun (14) mukaisesti.

41.

Tämän yksityiskohtaisemman arvioinnin perusteella valvontaviranomainen voi hyväksyä tuen, katsoa sen ETA-sopimuksen toimintaan soveltumattomaksi tai tehdä päätöksen, jossa tuen todetaan soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan tietyin edellytyksin.

42.

Valvontaviranomainen on määrittänyt joitakin toimenpiteitä, joihin myönnettävä valtiontuki voidaan tietyin edellytyksin katsoa ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiseksi.

43.

Tämäntyyppisellä tuella kannustetaan yksittäisiä yrityksiä pyrkimään korkeammalle ympäristönsuojelun tasolle. Yritykset eivät yleensä ole valmiita ylittämään pakottavia normeja, jos siitä aiheutuvat kustannukset ylittävät niiden saaman hyödyn. Tällaisissa tapauksissa valtiontukea saatetaan käyttää yrityksille suunnattuna kannustimena, jotta ne pyrkisivät parantamaan ympäristönsuojelun tasoa. Ekoinnovaatioiden tukemista koskevan yhteisön tavoitteen mukaisesti ekoinnovaatioihin liittyviä hankkeita, joilla pyritään paitsi ajamaan ympäristönsuojeluun liittyviä tavoitteita myös poistamaan innovointiin liittyvistä suuremmista riskeistä aiheutuva markkinahäiriö, voidaan kohdella suotuisammin. Ekoinnovaatioihin myönnettävän tuen tavoitteena onkin vauhdittaa ekoinnovaatioiden yleistymistä markkinoilla.

44.

Liikenteen osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on suuri (noin 30 prosenttia), ja se aiheuttaa myös huomattavan osan pölystä sekä hiukkas-, typpioksidi- ja rikkioksidipäästöistä johtuvasta paikallisesta pilaantumisesta. Tämän vuoksi on olennaista tukea puhtaiden liikennemuotojen käyttöä maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja paikallisen pilaantumisen vähentämiseksi erityisesti kaupungeissa. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää edistää saastuttamattomien ajoneuvojen (myös saastuttamattomien laivojen) hankintaa.

45.

Näillä suuntaviivoilla ei hyväksytä tuen myöntämistä yrityksille niiden avustamiseksi jo voimassa olevien yhteisön normien noudattamisessa, koska tuella ei siinä tapauksessa edistettäisi korkeamman ympäristönsuojelun tason saavuttamista. Valtiontuki saattaa kuitenkin vauhdittaa tuntuvasti sellaisten vasta hyväksyttyjen yhteisön normien täytäntöönpanoa, jotka eivät ole vielä voimassa, ja edistää sitä kautta pilaantumisen vähentämistä nopeammassa aikataulussa kuin olisi tapahtunut ilman tukea. Valtiontuella saatetaan tällaisissa tilanteissa kannustaa yksittäisiä yrityksiä tasoittamaan pilaantumiseen liittyvien kielteisten ulkoisvaikutusten seurauksia.

46.

Tuella yrityksille sellaisia investointeja koskeviin tutkimuksiin, joiden tavoitteena on saavuttaa ympäristönsuojelun taso, joka ylittää yhteisön normit tai parantaa ympäristönsuojelun tasoa yhteisön normien puuttuessa, sekä energiansäästöä ja uusiutuvan energian tuotantoa koskeviin tutkimuksiin pyritään poistamaan epäsymmetriseen informaatioon liittyvä markkinahäiriö. Yritykset aliarvioivat usein energiansäästöön ja uusiutuvaan energiaan liittyvät mahdollisuudet ja edut, mikä johtaa liian vähäisiin investointeihin.

47.

Tällä tukimuodolla pyritään poistamaan kielteisiin ulkoisvaikutuksiin liittyvä markkinahäiriö ottamalla käyttöön yksittäisiä kannustimia energiansäästöön ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvien ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Valtiontuen myöntäminen voi olla tarkoituksenmukaista silloin, kun energiansäästöt mahdollistavat investoinnit eivät ole voimassa olevien yhteisön normien mukaan pakollisia ja kun ne eivät ole kannattavia, toisin sanoen kun energiansäästöistä aiheutuvat kustannukset ylittävät niistä saatavan yksityisen taloudellisen hyödyn. Pienet ja keskisuuret yritykset saattavat tarvita suotuisampaa tukea, jotta voidaan ottaa huomioon se, että tällaiset yritykset aliarvioivat usein energiansäästöihin liittyvät pitkän aikavälin hyödyt eivätkä sen vuoksi investoi tarpeeksi energiansäästötoimenpiteisiin.

48.

Tällä tukimuodolla pyritään poistamaan kielteisiin ulkoisvaikutuksiin liittyvä markkinahäiriö ottamalla käyttöön yksittäisiä kannustimia, joiden tarkoituksena on lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta energian kokonaistuotannosta. Uusiutuvien energialähteiden lisääntyneen käytön odotetaan vaikuttavan merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseen. Valtiontuen myöntäminen voi olla perusteltua, jos uusiutuvan energian tuotantokustannukset ylittävät vähemmän ympäristöystävällisiin energialähteisiin perustuvan tuotannon kustannukset ja jos voimassa ei ole pakottavaa yhteisön normia, jolla säännellään uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian osuutta yksittäisten yritysten tasolla. Joidenkin uusiutuvan energian muotojen korkeat tuotantokustannukset aiheuttavat sen, että yritykset eivät voi veloittaa siitä kilpailukykyisiä hintoja markkinoilla, ja muodostavat sen vuoksi esteen uusiutuvan energian markkinoille pääsylle. Uusiutuvan energian alalla tapahtunut teknologinen kehitys ja ympäristöön kohdistuvien ulkoisvaikutusten sisällyttäminen yhä enenevässä määrin hintoihin (esimerkiksi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY (15), ilmanlaatua koskevan lainsäädännön ja päästökauppajärjestelmän tuloksena) ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että kustannusero on viime vuosina kaventunut eikä tuen myöntämiseen ole sen vuoksi enää yhtä suurta tarvetta.

49.

Biopolttoaineiden käytön edistämisellä (16) olisi lisäksi pyrittävä hyödyttämään kestävällä tavalla sekä toimitusvarmuutta että ilmastonmuutospolitiikkaa. Valtiontuki saattaakin olla tarkoituksenmukainen väline vain sellaisten uusiutuvien energialähteiden käyttömuotojen tapauksessa, joista saatava ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvä hyöty on ilmeinen. Biopolttoaineita, jotka eivät täytä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (17) uusiutuvista energialähteistä saatavan energian käytön edistämisestä 15 artiklassa vahvistettuja kestävyyskriteerejä, ei pidetä kelpoisina valtiontukeen. Suunnitellessaan tukijärjestelmiään EFTA-valtiot voivat kannustaa käyttämään lisäetuja tuovia biopolttoaineita – mukaan lukien jätteistä, jäämistä, selluloosa-aineesta ja lignoselluloosapitoisista aineista valmistettujen biopolttoaineiden tarjoamat monipuolistumiseen liittyvät edut – ottamalla asianmukaisella tavalla huomioon kustannusero tuotettaessa energiaa yhtäältä perinteisiä biopolttoaineita ja toisaalta näitä lisäetuja tuovia biopolttoaineita käyttämällä.

50.

Vesivoimaloiden osalta on huomattava, että niiden ympäristövaikutus voi olla kaksitahoinen. Alhaisten kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi niillä on epäilemättä potentiaalia. Sen vuoksi ne voivat olla tärkeässä asemassa energialähteiden kokonaisyhdistelmässä. Toisaalta vesivoimalaitoksilla voi myös olla kielteinen vaikutus esimerkiksi vesijärjestelmiin ja biologiseen monimuotoisuuteen (18).

51.

Näillä tuilla puututaan kielteisiin ulkoisvaikutuksiin liittyvään markkinahäiriöön ottamalla käyttöön yksittäisiä kannustimia, joilla edistetään energiansäästöjä koskevien ympäristötavoitteiden saavuttamista. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tehokkain tapa tuottaa sähköä ja lämpöä samanaikaisesti. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa energian hukka on pienempi. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon merkitystä EU:n energiastrategian kannalta on korostettu hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla ja direktiivin 92/42/ETY muuttamisesta 11 päivänä helmikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/8/EY (19). Lisäksi voidaan mainita yhteistuotantoa käsittelevä luku Euroopan komission energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa: Mahdollisuuksien toteuttaminen (20). Toimintasuunnitelmassa viitataan myös muun muassa teollisuuden tai voimalaitosten synnyttämän jätelämmön hyödyntämismahdollisuuksiin esimerkiksi kaukolämmityksessä. Lisäksi kaukolämmityksen energiahyötysuhde saattaa olla suurempi kuin erillislämmityksen, ja sen vuoksi se saattaa vaikuttaa merkittävästi kaupunki-ilman laadun parantumiseen. Jos kaukolämmityksen osoitetaan aiheuttavan vähemmän pilaantumista ja olevan tehokkaampi tapa hyödyntää energiaa tuotantoprosessissa ja lämmönjakelussa mutta olevan toisaalta kustannuksiltaan erillislämmitystä kalliimpi vaihtoehto, valtiontukea voidaan myöntää ympäristötavoitteiden saavuttamista edistävien kannustimien luomiseksi. Kuten uusiutuvien energialähteiden kohdalla, myös tässä tapauksessa on odotettavissa, että kun ympäristöön kohdistuvat ulkoisvaikutukset sisällytetään yhä enenevässä määrin muista teknologioista aiheutuviin kustannuksiin, tukea tarvitaan yhä vähemmän muiden teknologioiden kustannustason sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon ja kaukolämmityksen kustannustason lähentyessä asteittain toisiaan.

52.

Tällä tukityypillä pyritään luomaan jätehuoltoon liittyvien ympäristötavoitteiden saavuttamista koskevia yksittäisiä kannustimia (21). Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa (22) jätteen syntymisen ehkäiseminen ja jätehuolto katsotaan yhdeksi neljästä ensisijaisesta tavoitteesta. Toimintaohjelman mukaan päätavoitteena on erottaa jätteen syntyminen taloudellisesta toiminnasta, jotta EU:n talouskasvu ei johda yhä kasvavaan jätemäärään. Tässä yhteydessä valtiontukea voidaan myöntää jätteen tuottajalle (3.1.1 jakson perusteella) ja yrityksille, jotka käsittelevät tai kierrättävät muiden yritysten tuottamia jätteitä (3.1.9 jakson perusteella). On kuitenkin varmistettava, että tuella on myönteisiä ympäristövaikutuksia, aiheuttamisperiaatetta ei kierretä eikä tuki vääristä uusiomateriaalimarkkinoiden tavanomaista toimintaa.

53.

Tällä tukityypillä pyritään luomaan kielteisiä ulkoisvaikutuksia tasoittavia yksittäisiä kannustimia silloin, kun saastuttajaa on mahdotonta osoittaa ja velvoittaa maksamaan aiheuttamiensa ympäristövahinkojen korjauskustannukset. Tällaisissa tapauksissa valtiontuen myöntäminen voi olla perusteltua, jos kunnostuskustannukset ylittävät alueen arvonnousun, joka on seurausta kunnostusoperaatiosta.

54.

Tämäntyyppisellä investointituella pyritään luomaan kielteisiä ulkoisvaikutuksia tasoittavia yksittäisiä kannustimia siirtämällä huomattavaa pilaantumista aiheuttavat yritykset alueille, joilla kyseisellä pilaantumisella on vähemmän haitallinen vaikutus, mistä aiheutuu vähemmän ulkoisia kustannuksia. Näillä suuntaviivoilla otetaan ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti käyttöön mahdollisuus myöntää tukea erittäin riskialttiiden laitosten uudelleensijoittamiseen vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (23), jäljempänä ’Seveso II -direktiivi’, mukaisesti (24). Aiempien onnettomuuksien perusteella voidaan todeta, että Seveso II -direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten sijaintipaikka on keskeisessä asemassa sekä onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä että ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvien seurauksien rajaamisessa. Valtiontuen myöntäminen voi sen vuoksi olla perusteltua, jos uudelleensijoittaminen toteutetaan ympäristöön liittyvistä syistä. Jotta vältettäisiin tuen myöntäminen muista syistä toteutettavaan uudelleensijoittamiseen, tuen myöntäminen edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hallinnollista tai oikeudellista päätöstä taikka toimivaltaisen viranomaisen ja yrityksen sopimusta yrityksen uudelleensijoittamisesta. Tukikelpoisissa kustannuksissa on otettava huomioon mahdolliset edut, joita yritys saa uudelleensijoittamisen seurauksena.

55.

Päästökauppajärjestelmiin voi liittyä valtiontukea monella tavalla, esimerkiksi silloin, kun EFTA-valtiot myöntävät lupia ja päästöoikeuksia markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tämäntyyppisellä tuella voidaan vaikuttaa kielteisiin ulkoisvaikutuksiin sallimalla ympäristötavoitteisiin suunnattujen markkinaehtoisten välineiden käyttöönotto. Jos jäsenvaltion myöntämien lupien kokonaismäärä on pienempi kuin yritysten odotettavissa oleva kokonaistarve, järjestelmän kokonaisvaikutus ympäristönsuojelun tasoon on myönteinen. Jos myönnetyt päästöoikeudet eivät kata yksittäisen yrityksen odotettavissa olevaa kokonaistarvetta, kyseisen yrityksen on joko vähennettävä aiheuttamaansa pilaantumista ja annettava sillä tavoin panoksensa ympäristönsuojelun tason parantamiseen tai ostettava lisäoikeuksia markkinoilta ja maksettava sitä kautta vastine aiheuttamastaan pilaantumisesta. Kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi liian monien päästöoikeuksien jakaminen ei ole missään tilanteessa perusteltua, ja on annettava määräyksiä kohtuuttomien markkinoillepääsyn esteiden välttämiseksi.

56.

Näiden suuntaviivojen 55 kohdassa vahvistetut kriteerit muodostavat perustan, jonka mukaan valvontaviranomainen arvioi 31 päivänä joulukuuta 2012 päättyvän päästökauppajakson aikana esiin tulevia tilanteita. Tämän päivämäärän jälkeisellä päästökauppajaksolla esiin tulevien tilanteiden osalta valvontaviranomainen arvioi toimenpiteitä sen mukaan, ovatko ne välttämättömiä ja oikeasuhteisia.

57.

Tiettyjä toimialoja tai yritysluokkia koskevat ympäristöverojen alennukset tai niistä myönnettävät vapautukset saattavat mahdollistaa toisten yritysten verojen korottamisen, mikä parantaa kokonaistilannetta tarkasteltaessa kustannusten sisällyttämistä hintoihin, ja lisäkannustinten luomisen ympäristönsuojelun parantamiseksi. Tämäntyyppinen tuki voi olla välttämätöntä, jotta voidaan vaikuttaa välillisesti kielteisiin ulkoisvaikutuksiin helpottamalla suhteellisen kireän kansallisen ympäristöverotuksen käyttöönottoa tai säilyttämistä. Jotta tuki soveltuisi ETA-sopimuksen toimintaan, on osoitettava, että verovapautukset tai veronalennukset ovat välttämättömiä kaikille ehdotetuille tuensaajaluokille ja että ne ovat suuruudeltaan oikeasuhteisia. Näin oletetaan olevan silloin, kun tuensaajat maksavat vähintään mahdollisesti sovellettavassa direktiivissä säädetyn vähimmäisveron (25). Muutoin välttämättömyys riippuu siitä, missä määrin kansallinen vero vaikuttaa tuotantokustannuksiin, sekä mahdollisuuksista siirtää vero kuluttajille ja pienentää voittomarginaaleja. Oikeasuhteisuus riippuu siitä, missä määrin tuensaajat voivat edelleen pienentää kulutustaan tai päästöjään, maksavat osan kansallisesta verosta tai tekevät ympäristösopimuksia pilaantumisen vähentämiseksi (26).

58.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan valtiontukeen ympäristönsuojelulle. Niiden soveltamisessa noudatetaan muita valtiontukia koskevia Euroopan talousalueen menettelytapoja, ETA-sopimuksen muita määräyksiä ja ETA-sopimuksen nojalla annettuja säädöksiä. Näissä suuntaviivoissa viitataan myös lainsäädäntöön, joka ei sisälly ETA-sopimukseen (27).

59.

Näitä suuntaviivoja (28) sovelletaan ympäristönsuojelua edistävään tukeen kaikilla ETA-sopimuksen kattamilla aloilla. Lisäksi suuntaviivoja sovelletaan Euroopan talousalueen erityisten valtiontukisääntöjen soveltamisalaan kuuluviin aloihin (terästeollisuus, laivanrakennus, moottoriajoneuvot, synteettikuidut, liikenne ja hiiliteollisuus), jos kyseisissä erityissäännöissä ei toisin määrätä.

60.

Ympäristöystävällisten tuotteiden, koneiden tai kuljetusvälineiden kehittäminen ja tuotanto luonnonvarojen käytön vähentämiseksi sekä tehtaiden tai muiden tuotantolaitosten sisäiset toimet, joiden tarkoituksena on parantaa turvallisuutta tai hygieniaa, eivät kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

61.

Maataloustuotteiden sekä kalan ja muiden meren tuotteiden kauppa jää pääosin ETA-sopimuksen (29) soveltamisalan ulkopuolelle. Koska valvontaviranomaisella ei ole toimivaltaa arvioida ETA-sopimuksen soveltamisalaan tällä perusteella kuulumattomia ympäristönsuojeluun liittyviä tukitoimenpiteitä, ne eivät kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

62.

Näitä suuntaviivoja ei sovelleta lento-, rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen sekä meriliikenneinfrastruktuuriin liittyvien ympäristönsuojelutoimenpiteiden eikä yhteisön suuntaviivoissa Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY (30) määritettyjen yhteistä etua koskevien hankkeiden rahoittamiseen.

63.

Ympäristöalan tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävään valtiontukeen sovelletaan tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskeviin valvontaviranomaisen suuntaviivoihin (31) sisältyviä sääntöjä. Ekoinnovaatioiden markkinoillesaattamisvaihe (ekoinnovoinnin kannalta keskeisen hyödykkeen hankinta) kuuluu kuitenkin näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

64.

Ympäristöalan koulutustukiin ei liity sellaisia erityispiirteitä, joiden perusteella niihin olisi perusteltua soveltaa eri sääntöjä kuin koulutustoimenpiteisiin yleensä. Valvontaviranomainen tutkii sen vuoksi kyseiset koulutustuet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 68/2001 (32) mukaisesti.

65.

Neuvontapalvelut ovat tärkeässä asemassa, sillä niillä autetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä edistymään ympäristönsuojelussa. Näitä palveluja voidaan käyttää erityisesti ympäristöauditointien suorittamiseksi tai arvioitaessa ympäristöystävällisen investoinnin taloudellista hyötyä yritykselle ja kannustaa tällä tavalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä tekemään ympäristönsuojelua tukevia investointeja. Pienille ja keskisuurille yrityksille voidaan myöntää tukea ympäristöalan neuvontapalveluihin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 (33) nojalla.

66.

Näitä suuntaviivoja ei sovelleta hukkakustannuksiin liittyvien valtiontukien analyysimenetelmästä annetuissa valtiontuen suuntaviivoissa määriteltyihin hukkakustannuksiin (34).

67.

Jos näiden suuntaviivojen 3.1.5 jaksossa vahvistettuja energiansäästöä koskevia määräyksiä ei voida soveltaa, näitä suuntaviivoja ei sovelleta kaukolämmitykseen liittyviin infrastruktuuri-investointeihin myönnettävään valtiontukeen, jota arvioidaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

68.

Joissakin EFTA-valtioissa yrityksiin voidaan soveltaa ympäristöveroja samanaikaisesti kuin ne osallistuvat päästökauppajärjestelmiin. Valvontaviranomaisella ei ole riittävästi kokemusta ympäristöverojen alennusten ETA-sopimuksen toimintaan soveltumisen arvioinnista tällaisissa tapauksissa. Sen vuoksi valvontaviranomaisen on liian varhaista antaa asiasta yleistä opastusta. Sen sijaan tällaisia tapauksia arvioidaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, jos ne ovat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

69.

Lopuksi tietyt keinot, joita EFTA-valtiot suunnittelevat ottavansa käyttöön tukeakseen fossiilisia polttoaineita käyttäviä tuotantolaitoksia tai muita sellaisia teollisuuslaitoksia, jotka on varustettu hiilidioksidin talteenotto-, kuljetus- ja varastointijärjestelmällä tai tämän hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiketjun yksittäisillä osilla, voivat sisältää valtiontukea, mutta koska asiasta ei ole riittävästi kokemusta, on liian varhaista antaa suuntaviivoja kyseisenkaltaisen tuen hyväksymisestä. Tämän teknologian strateginen merkittävyys Euroopan talousalueelle energian toimitusvarmuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen suhteen on otettava huomioon. Lisäksi voidaan mainita yhteisön pitkän aikavälin tavoite, jonka mukaan lämpötilan nousu saisi olla enintään 2 °C suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon, ja tuki (35), jota EU on ilmoittanut osoittavansa teollisten demonstraatiolaitosten rakentamiseen vuoteen 2015 saakka edellyttäen, että laitokset ovat ympäristön kannalta turvallisia ja edistävät ympäristönsuojelua. Tämän perusteella valvontaviranomainen suhtautuu yleensä myönteisesti tällaisiin hankkeisiin myönnettävään valtiontukeen. Hankkeet voitaisiin arvioida ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla tai katsoa tukikelpoisiksi Euroopan yhteistä etua koskevina tärkeinä hankkeina ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja näiden suuntaviivojen 147 kohdassa määritetyin edellytyksin.

70.

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan:

71.

Ympäristönsuojeluun myönnettävä valtiontuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaa, jos se johtaa tasapainotestin perusteella ympäristönsuojelutoiminnan lisääntymiseen muuttamatta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tukiohjelmien kestolle olisi tässä yhteydessä vahvistettava kohtuulliset määräajat, ottaen kuitenkin huomioon EFTA-valtion mahdollisuus ilmoittaa toimenpide uudelleen valvontaviranomaisen päätöksessä asetetun aikarajan jälkeen. EFTA-valtiot voivat esittää tukitoimenpideilmoitusten tueksi perusteellisia arviointeja aikaisemmin toteutetuista vastaavista tukitoimenpiteistä, jotka osoittavat tuen kannustavan vaikutuksen.

72.

Jäljempänä 73–146 kohdassa kuvatut toimenpiteet voidaan katsoa soveltuviksi ETA-sopimuksen toimintaan sen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

73.

Investointituki, joka mahdollistaa sen, että yritykset voivat ylittää ympäristönsuojelua koskevat yhteisön normit tai yhteisön normien puuttuessa parantaa ympäristönsuojelun tasoa, on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaa edellyttäen, että ETA-sopimuksen 74–84 kohdassa ja 3.2 jaksossa mainitut edellytykset täyttyvät.

74.

Tuetun investoinnin on täytettävä yksi seuraavista edellytyksistä:

75.

Tukea ei saa myöntää, jos parannusten tuloksena yritykset alkavat noudattaa jo hyväksyttyjä yhteisön normeja, jotka eivät ole vielä tulleet voimaan (46).

76.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 prosenttia 80–84 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista investointikustannuksista.

77.

Kun investointituki myönnetään aidossa tarjouskilpailumenettelyssä selkeiden, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, jotka varmistavat tehokkaasti, että tuki on rajattu ympäristöhyödyn saavuttamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään, tuki-intensiteetti voi olla jopa 100 prosenttia 80–84 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista investointikustannuksista. Tällaisen tarjouskilpailumenettelyn on oltava syrjimätön ja riittävän määrän yrityksiä on osallistuttava siihen. Lisäksi tarjouskilpailuun liittyvän talousarvion on oltava siinä mielessä tiukasti rajoitettu, että kaikki osallistujat eivät voi saada tukea. Lopuksi tuki on myönnettävä tarjouksentekijän tekemän alkuperäisen tarjouksen perusteella, toisin sanoen myöhempiä neuvotteluja huomioon ottamatta.

78.

Jos investointi koskee ekoinnovoinnin kannalta keskeisen hyödykkeen hankintaa tai ekoinnovaatiohankkeen käynnistämistä, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

79.

Jos investointituki, jota myönnetään yrityksille yhteisön normien ylittämiseen tai ympäristönsuojelun tason parantamiseen yhteisön normien puuttuessa, on suunnattu pk-yrityksille, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienistä yrityksistä, kuten taulukossa esitetään.

80.

Tukikelpoiset kustannukset on rajattava ylimääräisiin investointikustannuksiin, joita yhteisön normeissa vaadittua ympäristönsuojelun tasoa korkeamman ympäristönsuojelun tason saavuttaminen edellyttää, ja ne lasketaan kahdessa vaiheessa. Ensin määritetään ympäristönsuojeluun suoraan liittyvästä investoinnista aiheutuvat kustannukset, joita verrataan tarvittaessa vaihtoehtoiseen tilanteeseen. Sitten vähennetään toiminnan tuotot ja lisätään toimintakustannukset.

81.

Ympäristönsuojeluun suoraan liittyvän investointiosan määritys:

82.

Toiminnan tuottojen/kustannusten määritys: tukikelpoiset kustannukset on laskettava, jollei tässä luvussa toisin määrätä, ottaen huomioon ylimääräiseen ympäristönsuojeluinvestointiin liittyvät toiminnan tuotot ja toimintakustannukset asianomaisen investoinnin pitoajan viiden ensimmäisen vuoden ajalta. Tämä merkitsee sitä, että tällaiset toiminnan tuotot on vähennettävä ylimääräisistä investointikustannuksista ja tällaiset toimintakustannukset voidaan lisätä niihin.

83.

Tukikelpoinen investointi voi liittyä aineelliseen ja/tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin.

84.

Kun on kyse investoinneista, joiden tarkoituksena on saavuttaa yhteisön normeja korkeampi ympäristönsuojelun taso, kontrafaktuaalisessa analyysissa olisi käytettävä seuraavia lähtökohtia:

85.

Edellä 73–84 kohdassa annettuja yleissääntöjä sovelletaan myös tukeen, jota myönnetään yrityksille yhteisön normit ylittäviin toimiin tai – yhteisön normien puuttuessa – ympäristönsuojelun tason parantamiseen liikennealalla. Poiketen siitä, mitä 75 kohdassa määrätään, hyväksyttyjen yhteisön normien mukaisen uuden maantie-, rautatie-, sisävesi- ja meriliikenteessä käytettävän kuljetuskaluston hankintaan myönnettävä tuki voidaan sallia, kun hankinta suoritetaan ennen normien voimaantuloa ja kun uusia yhteisön normeja ei sovelleta velvoittaviksi muuttumisen jälkeen taannehtivasti jo aiemmin ostettuihin ajoneuvoihin.

86.

Ympäristönsuojelutavoitteeseen liittyvien liikennealan jälkiasennusten tapauksessa tukikelpoisia kustannuksia ovat hankkeesta aiheutuvat ylimääräiset kokonaisnettokustannukset 80–84 kohdassa määritetyn tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmän mukaisesti, jos nykyisiä kuljetusvälineitä parannetaan sellaiset ympäristönormit täyttäviksi, jotka eivät olleet vielä voimassa kyseisten kuljetusvälineiden käyttöönottopäivänä, tai jos kuljetusvälineisiin ei sovelleta mitään ympäristönormeja.

87.

Tuen, jota myönnetään sellaisten uusien ympäristönsuojelun tasoa parantavien yhteisön normien noudattamiseen, jotka eivät ole vielä tulleet voimaan, katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, jos yhteisön normit on annettu, edellyttäen, että investointi toteutetaan ja saatetaan päätökseen vähintään vuotta ennen normin voimaantulopäivää.

88.

Enimmäistuki-intensiteetti on 25 prosenttia, kun on kyse pienistä yrityksistä, 20 prosenttia, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 15 prosenttia, kun on kyse suurista yrityksistä, jos investointi toteutetaan ja saatetaan päätökseen yli kolme vuotta ennen täytäntöönpanolle asetettua velvoittavaa määräaikaa tai voimaantulopäivää. Tuki-intensiteetti on 20 prosenttia, kun on kyse pienistä yrityksistä, 15 prosenttia, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 10 prosenttia, kun on kyse suurista yrityksistä, jos investointi toteutetaan ja saatetaan päätökseen vähintään vuotta ja enintään kolme vuotta ennen täytäntöönpanolle asetettua velvoittavaa määräaikaa tai voimaantulopäivää.

89.

Tukikelpoiset kustannukset on rajattava ylimääräisiin investointikustannuksiin, joita yhteisön normeissa vaaditun ympäristönsuojelun tason saavuttaminen edellyttää verrattuna olemassa olevaan ympäristönsuojelun tasoon, jota edellytettiin ennen kyseisten normien voimaantuloa.

90.

Tukikelpoiset kustannukset on laskettava ottaen huomioon ylimääräiseen investointiin liittyvät tuotot ja kustannukset investoinnin pitoajan viiden ensimmäisen vuoden ajalta, kuten 81, 82 ja 83 kohdassa vahvistetaan.

91.

Tuki yrityksille tutkimuksiin, jotka liittyvät suoraan investointeihin, joiden tarkoituksena on normien täyttäminen 3.1.1 jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti, energiansäästö 3.1.5 jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti tai uusiutuvan energian tuottaminen 3.1.6 jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti, katsotaan ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, jos tässä luvussa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Tämä koskee myös tapauksia, joissa alustavan tutkimuksen tulosten perusteella tutkimuksen kohteena olevaa investointia ei lopulta toteuteta.

92.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 prosenttia tutkimuksesta aiheutuvista kustannuksista.

93.

Kun tutkimus suoritetaan pk-yrityksen puolesta, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienistä yrityksistä, kuten taulukossa esitetään.

94.

Investointi- ja/tai toimintatuki, joka mahdollistaa sen, että yritykset voivat säästää energiaa, katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

95.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 60 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista.

96.

Kun energiansäästöön myönnettävän investointituen saajat ovat pk-yrityksiä, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienistä yrityksistä, kuten taulukossa esitetään.

97.

Kun investointituki myönnetään aidossa tarjouskilpailumenettelyssä selkeiden, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, jotka varmistavat tehokkaasti, että tuki on rajattu suurinten mahdollisten energiansäästöjen saavuttamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään, tuki-intensiteetti voi olla jopa 100 prosenttia 98 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista investointikustannuksista. Tällaisen tarjouskilpailumenettelyn on oltava syrjimätön ja siihen on osallistuttava riittävä määrä yrityksiä. Lisäksi tarjouskilpailuun liittyvän talousarvion on oltava siinä mielessä tiukasti rajoitettu, että kaikki osallistujat eivät voi saada tukea. Lopuksi tuki on myönnettävä tarjouksentekijän tekemän alkuperäisen tarjouksen perusteella, toisin sanoen myöhempiä neuvotteluja huomioon ottamatta.

98.

Tukikelpoiset kustannukset on rajattava ylimääräisiin investointikustannuksiin, joita yhteisön normeissa vaaditun energiansäästötason ylittävien energiansäästöjen saavuttaminen edellyttää.

Ylimääräisten kustannusten laskennassa on noudatettava seuraavia sääntöjä:

99.

Toimintatukea energiansäästöön voidaan myöntää ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

100.

Kun kyse on tuesta, jonka määrä alenee asteittain, tuki-intensiteetti saa olla enintään 100 prosenttia ensimmäisen vuoden ylimääräisistä kustannuksista, mutta sen on laskettava asteittain siten, että viidennen vuoden lopussa taso on nolla. Kun kyse on tuesta, jonka määrä ei alene asteittain, tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 prosenttia ylimääräisistä kustannuksista.

101.

Investointi- ja/tai toimintatuki ympäristönsuojeluun, jolla edistetään uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian käyttöä, katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, jos 102–111 kohdassa luetellut edellytykset täyttyvät. Valtiontuki voi olla perusteltua, jos voimassa ei ole pakottavaa yhteisön normia, jolla säänneltäisiin uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian osuutta yksittäisten yritysten tasolla. Investointituki ja/tai toimintatuki biopolttoaineiden tuotantoon on sallittua ainoastaan kestävien biopolttoaineiden osalta.

102.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 60 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista.

103.

Kun uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen tarkoitetun investointituen saajat ovat pk-yrityksiä, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienistä yrityksistä, kuten taulukossa esitetään.

104.

Kun investointituki myönnetään aidossa tarjouskilpailumenettelyssä selkeiden, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, jotka varmistavat tehokkaasti, että tuki on rajattu uusiutuvan energian enimmäistason saavuttamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään, tuki-intensiteetti voi olla jopa 100 prosenttia 105 ja 106 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista investointikustannuksista. Tällaisen tarjouskilpailumenettelyn on oltava syrjimätön ja siihen on osallistuttava riittävä määrä yrityksiä. Lisäksi tarjouskilpailuun liittyvän talousarvion on oltava siinä mielessä tiukasti rajoitettu, että kaikki osallistujat eivät voi saada tukea. Lopuksi tuki on myönnettävä tarjouksentekijän tekemän alkuperäisen tarjouksen perusteella, toisin sanoen myöhempiä neuvotteluja huomioon ottamatta.

105.

Uusiutuvan energian tapauksessa tukikelpoiset investointikustannukset on rajattava ylimääräisiin investointikustannuksiin, joita tuensaajalle aiheutuu todellisena energiantuotantona mitattuna kapasiteetiltaan vastaavan perinteisen energiantuotantolaitoksen tai perinteisen lämmitysjärjestelmän kustannuksiin verrattuna.

106.

Tukikelpoiset kustannukset on laskettava ottaen huomioon uusiutuviin energialähteisiin tehtävään ylimääräiseen investointiin liittyvät tuotot ja kustannukset investoinnin pitoajan viiden ensimmäisen vuoden ajalta, kuten 81, 82 ja 83 kohdassa vahvistetaan.

107.

Toimintatuen myöntäminen uusiutuvan energian tuotantoon voi olla perusteltua uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tuotantokustannusten ja kyseessä olevan energiamuodon markkinahinnan välisen erotuksen kattamiseksi. Tämä koskee uusiutuvan energian tuotantoa sekä sen myymiseksi markkinoilla että yrityksen omaan kulutukseen.

108.

EFTA-valtiot voivat myöntää tukea uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen seuraavasti:

109.

Vaihtoehto 1

110.

Vaihtoehto 2

111.

Vaihtoehto 3

Lisäksi EFTA-valtiot voivat myöntää toimintatukea 100 kohdassa vahvistettujen määräysten mukaisesti.

112.

Investointi- ja toimintatuki ympäristönsuojeluun, jolla edistetään sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että yhteistuotantolaitos harjoittaa 70 kohdan 11 alakohdan määritelmän mukaista tehokasta yhteistuotantoa ja että investointituen osalta:

113.

Toimintatuen osalta olemassa olevan yhteistuotantoyksikön on täytettävä niin 70 kohdan 11 alakohdan mukainen tehokkaan yhteistuotannon määritelmä kuin vaatimus, jonka mukaan on saavutettava direktiivissä 2004/8/EY (51) ja päätöksessä 2007/74/EY määriteltyjä primäärienergian säästöjä erilliseen tuotantoon verrattuna.

114.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 60 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista.

115.

Kun investointitukea yhteistuotantoon saavat ovat pk-yrityksiä, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienistä yrityksistä, kuten taulukossa esitetään.

116.

Kun investointituki myönnetään aidossa tarjouskilpailumenettelyssä selkeiden, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, jotka varmistavat tehokkaasti, että tuki on rajattu suurimpien mahdollisten energiansäästöjen saavuttamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään, tuki-intensiteetti voi olla jopa 100 prosenttia 117 ja 118 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista investointikustannuksista Tällaisen tarjouskilpailumenettelyn on oltava syrjimätön ja siihen on osallistuttava riittävä määrä yrityksiä. Lisäksi tarjouskilpailuun liittyvän talousarvion on oltava siinä mielessä tiukasti rajoitettu, että kaikki osallistujat eivät voi saada tukea. Lopuksi tuki on myönnettävä tarjouksentekijän tekemän alkuperäisen tarjouksen perusteella, toisin sanoen myöhempiä neuvotteluja huomioon ottamatta.

117.

Tukikelpoiset kustannukset on rajattava ylimääräisiin investointikustannuksiin, joita tehokkaan yhteistuotantolaitoksen toteutus edellyttää verrattuna vertailuinvestointiin.

118.

Tukikelpoiset kustannukset on laskettava ottaen huomioon ylimääräiseen investointiin liittyvät tuotot ja kustannukset investoinnin pitoajan viiden ensimmäisen vuoden ajalta, kuten 81–83 kohdassa vahvistetaan.

119.

Toimintatukea tehokkaaseen yhteistuotantoon voidaan myöntää 3.1.6.2 jaksossa annettujen, toimintatukea uusiutuvan energian käytön edistämiseen koskevien sääntöjen mukaisesti seuraaville:

120.

Investointituki ympäristönsuojeluun energiaa tehokkaasti hyödyntäville kaukolämpöjärjestelmille (52) katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että se johtaa primäärienergian säästöihin ja että tukea saava kaukolämpöjärjestelmä harjoittaa 70 kohdan 13 alakohdan määritelmän mukaista energiaa tehokkaasti hyödyntävää kaukolämmitystoimintaa ja että:

121.

Kaukolämpöjärjestelmien tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista. Jos tuki on tarkoitettu ainoastaan kaukolämpöjärjestelmän tuotanto-osaa varten, energiaa tehokkaasti hyödyntäviin kaukolämpöjärjestelmiin, jotka käyttävät uusiutuvia energialähteitä tai harjoittavat yhteistuotantoa, sovelletaan 3.1.6 ja 3.1.7 jaksossa esitettyjä sääntöjä.

122.

Kun investointitukea energiaa tehokkaasti hyödyntävään kaukolämmitykseen saavat ovat pk-yrityksiä, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienistä yrityksistä, kuten taulukossa esitetään.

123.

Kun investointituki myönnetään aidossa tarjouskilpailumenettelyssä selkeiden, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, jotka varmistavat tehokkaasti, että tuki on rajattu suurimpien mahdollisten energiansäästöjen saavuttamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään, tuki-intensiteetti voi olla jopa 100 prosenttia 124 ja 125 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista investointikustannuksista. Tällaisen tarjouskilpailumenettelyn on oltava syrjimätön ja siihen on osallistuttava riittävä määrä yrityksiä. Lisäksi tarjouskilpailuun liittyvän talousarvion on oltava siinä mielessä tiukasti rajoitettu, että kaikki osallistujat eivät voi saada tukea. Lopuksi tuki on myönnettävä tarjouksentekijän tekemän alkuperäisen tarjouksen perusteella, toisin sanoen myöhempiä neuvotteluja huomioon ottamatta.

124.

Tukikelpoiset kustannukset on rajattava ylimääräisiin investointikustannuksiin, joita investoiminen energiaa tehokkaasti hyödyntävään kaukolämmitykseen edellyttää verrattuna vertailuinvestointiin.

125.

Tukikelpoiset kustannukset on laskettava ottaen huomioon ylimääräiseen investointiin liittyvät tuotot ja kustannukset investoinnin pitoajan viiden ensimmäisen vuoden ajalta, kuten 81–83 kohdassa vahvistetaan.

126.

Investointituki ympäristönsuojeluun, jolla tuetaan muiden yritysten tuottamaan jätteeseen kohdistuvaa jätehuoltoa, mukaan lukien uudelleenkäyttö, kierrätys ja hyödyntäminen, katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että jätehuolto on järjestetty jätehuoltoperiaatteiden arvojärjestyksen mukaisesti (53) ja täyttää 127 kohdassa määritetyt edellytykset.

127.

Investointitukea jätehuoltoon voidaan myöntää ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

128.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista.

129.

Kun investointitukea jätehuoltoon saavat ovat pk-yrityksiä, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienistä yrityksistä, kuten taulukossa esitetään.

130.

Tukikelpoiset kustannukset on rajattava tuensaajan kattamiin investointikustannuksiin, joita investoiminen jätehuoltoon edellyttää ja jotka ovat ylimääräisiä verrattuna vertailuinvestointiin, eli perinteiseen tuotantoon, joka ei sisällä kapasiteetiltaan vastaavaa jätehuoltoa. Tällaisesta vertailuinvestoinnista aiheutuvat kustannukset on vähennettävä tukikelpoisista kustannuksista.

131.

Tukikelpoiset kustannukset on laskettava ottaen huomioon ylimääräiseen investointiin liittyvät tuotot ja kustannukset investoinnin pitoajan viiden ensimmäisen vuoden ajalta (55), kuten 81–83 kohdassa vahvistetaan.

132.

Investointituki yrityksille, jotka korjaavat ympäristövahinkoja kunnostamalla saastuneita alueita, katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti (56) ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että sen tuloksena voidaan saavuttaa korkeampi ympäristönsuojelun taso. Kyseiset ympäristövahingot kattavat maaperän ja pinta- tai pohjaveden laatuun kohdistuneet vahingot.

Jos saastumisen aiheuttaja voidaan selvästi osoittaa, tämän on rahoitettava alueiden kunnostaminen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ilman valtiontukea. Tässä yhteydessä käsitteellä ’saastumisen aiheuttaja’ viitataan kussakin EFTA-valtiossa sovellettavan lainsäädännön nojalla vastuussa olevaan henkilöön tämän kuitenkaan rajoittamatta asiaa koskevien yhteisön sääntöjen antamista.

Jos saastumisen aiheuttajaa ei voida osoittaa tai saattaa vastuuseen kustannuksista, kunnostustöistä vastaava henkilö voi saada tukea.

133.

Saastuneiden alueiden kunnostamiseen myönnettävällä tuella voidaan kattaa enintään 100 prosentin osuus tukikelpoisista kustannuksista.

Tuen kokonaismäärä ei missään tapauksessa saa ylittää yritykselle aiheutuneita todellisia kustannuksia.

134.

Tukikelpoiset kustannukset lasketaan siten, että kunnostustöiden kustannuksista vähennetään maa-alueen arvon nousu. Kun saastuneita alueita kunnostetaan käyttökelpoisiksi, tukikelpoisina investointeina otetaan huomioon kaikki kustannukset, joita yritykselle aiheutuu alueen kunnostamisesta, riippumatta siitä, voidaanko kyseiset kustannukset esittää sen taseessa käyttöomaisuutena.

135.

Investointituki ympäristönsuojeluun liittyvistä syistä tapahtuvaan yritysten uudelleensijoittamiseen katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

136.

Tuensaaja voi olla:

137.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista. Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurista yrityksistä, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienistä yrityksistä, kuten taulukossa esitetään.

138.

Määrittääkseen tukikelpoisten kustannusten määrän uudelleensijoittamiseen myönnettävän tuen osalta valvontaviranomainen ottaa huomioon erityisesti:

139.

Päästökauppajärjestelmiin saattaa kuulua valtiontukea eri tavoin, esimerkiksi silloin, kun luvat ja oikeudet myönnetään markkina-arvon alittavaan hintaan ja myöntäjät ovat EFTA-valtioita.

140.

Päästöoikeusjärjestelmiä koskeva valtiontuki voidaan todeta ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi tueksi edellyttäen, että tämän kohdan a–d alakohdassa ja 141 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Poikkeuksellisesti 141 kohtaa ei sovelleta 31 päivänä joulukuuta 2012 päättyvällä päästökauppajaksolla kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (59) mukaisiin päästökauppajärjestelmiin (’EU:n päästökauppajärjestelmä’):

141.

Valvontaviranomainen arvioi päästökauppajärjestelmään sisältyvän valtiontuen välttämättömyyttä ja oikeasuhteisuutta seuraavien kriteerien perusteella:

142.

Valtiontuella on oltava kannustava vaikutus. Valtiontuen ympäristönsuojeluun on johdettava siihen, että tuensaaja muuttaa käyttäytymistään siten, että ympäristönsuojelun taso paranee.

143.

Valvontaviranomainen katsoo, että tuella ei ole kannustavaa vaikutusta tuensaajaan niissä tapauksissa, joissa hanke on aloitettu jo ennen kuin tuensaaja on jättänyt tukihakemuksen kansallisille viranomaisille.

144.

Jos tuettua hanketta ei ole aloitettu ennen tukihakemuksen jättämistä, kaikkien pk-yritykselle myönnettyjen tukimuotojen otaksutaan automaattisesti täyttävän kannustavaa vaikutusta koskevan edellytyksen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tukea on arvioitava 5 luvun yksityiskohtaisen arvioinnin mukaisesti.

145.

Kaikkien muiden tuettujen hankkeiden osalta valvontaviranomainen edellyttää ilmoituksen tekevän EFTA-valtion esittävän näyttöä hankkeen kannustavasta vaikutuksesta.

146.

Kannustavan vaikutuksen osoittamiseksi kyseisen EFTA-valtion on todistettava, että ilman tukea, toisin sanoen vaihtoehtoisessa tilanteessa, ei olisi päädytty valitsemaan ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa. Tätä varten EFTA-valtion on toimitettava tietoja, jotka osoittavat, että:

147.

Sellaisten Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen, joissa ympäristökysymykset ovat etusijalla, myönnettävä tuki voidaan katsoa ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

148.

Jotta valvontaviranomainen voisi arvioida tällaiset hankkeet asianmukaisesti, Euroopan yhteinen etu on osoitettava käytännössä. On esimerkiksi osoitettava, että hanke edistää merkittävästi Euroopan talousalueen tai yhteisön ympäristötavoitteiden saavuttamista.

149.

Valvontaviranomainen suhtautuu ilmoitettuihin hankkeisiin myönteisemmin, jos tuensaajan oma osuus hankkeesta on merkittävä. Samoin valvontaviranomainen suhtautuu myönteisemmin ilmoitettuihin hankkeisiin, joihin osallistuu yrityksiä monesta EFTA-valtiosta.

150.

Kun tuen katsotaan soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti, valvontaviranomainen voi hyväksyä tuen, jonka intensiteetti ylittää muut näissä suuntaviivoissa sallitut tuki-intensiteetit.

151.

Tuki, jota myönnetään alennuksina tai vapautuksina ympäristöveroista, katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että se vaikuttaa ainakin välillisesti ympäristönsuojelun tason parantumiseen ja jos veronalennukset ja verovapautukset eivät haittaa asetetun yleisen tavoitteen saavuttamista.

152.

Jotta yhteisössä erityisesti direktiivillä 2003/96/EY yhdenmukaistettuja veroja vastaavien verojen alentaminen tai niistä myönnettävät vapautukset voidaan hyväksyä ETA-sopimuksen 61 artiklan nojalla, niiden on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti siinä säädettyjä rajoituksia ja edellytyksiä (60).

153.

Yhteisössä yhdenmukaistettuja ympäristöveroja vastaavista veroista myönnettävien veronalennusten ja verovapautusten muodossa myönnettävä valtiontuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaa kymmenen vuoden ajan, jos tuensaajat maksavat vähintään sovellettavassa direktiivissä säädettyä yhteisön vähimmäisveroa vastaavan veron (61).

154.

Tuki, jota myönnetään muina ympäristöverojen alennuksina tai niistä vapautuksina kuin 153 kohdassa tarkoitetut veronalennukset ja verovapautukset (62), katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi kymmenen vuoden ajan, jos 155–159 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

155.

Arvioidessaan vero-ohjelmia, joihin sisältyy veronalennusten tai verovapautusten muodossa myönnettävää valtiontukea, valvontaviranomainen arvioi erityisesti tuen välttämättömyyttä ja oikeasuhteisuutta sekä sen vaikutuksia kyseessä olevilla toimialoilla.

156.

Valvontaviranomainen tukeutuu tässä arvioinnissa EFTA-valtioiden toimittamiin tietoihin. Tiedoissa olisi ilmoitettava yhtäältä verovapautusten/veronalennusten piiriin kuuluvat toimialat tai tuensaajaluokat sekä toisaalta suurimpien tuensaajien tilanne kullakin toimialalla ja kuinka verotus voi osaltaan vaikuttaa ympäristönsuojeluun. Vapautuksen piiriin kuuluvat toimialat olisi kuvailtava hyvin ja kunkin toimialan suurimmista tuensaajista olisi toimitettava luettelo (erityisesti liikevaihdon, markkinaosuuksien ja veropohjan suuruuden perusteella). Kunkin toimialan osalta olisi toimitettava tietoja parhaista tekniikoista Euroopan talousalueella niiden ympäristöhaittojen pienentämiseksi, joihin vero kohdistuu.

157.

Lisäksi ympäristöverojen alennuksina ja niistä vapautuksina myönnettävän tuen on oltava välttämätöntä ja oikeasuhteista.

158.

Valvontaviranomainen katsoo tuen olevan välttämätöntä, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

159.

Valvontaviranomainen katsoo tuen olevan oikeasuhteista, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

160.

Jotta valvontaviranomainen voi laatia yksityiskohtaisemman arvioinnin hyväksytyistä tukiohjelmista mahdollisesti myönnetyistä huomattavista tukimääristä ja päättää, soveltuuko arvioinnin kohteena oleva tuki ETA-sopimuksen toimintaan, EFTA-valtioiden on ilmoitettava sille ennakkoon hyväksytystä tukiohjelmasta tai tapauskohtaisesti myönnetyistä yksittäisistä investointi- tai toimintatuista, jos tuki täyttää seuraavat edellytykset (67):

a)   ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet: kaikki tuet, joista on ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan ilmoitettava valvontaviranomaiselle erikseen;

b)   näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvat yksittäiset toimenpiteet (68): kaikki seuraavat tapaukset:

i)   investointituki: kun tuen määrä on yli 7,5 miljoonaa euroa yritystä kohden (vaikka tuki sisältyisikin hyväksyttyyn tukiohjelmaan);

ii)   energiansäästöön myönnettävä toimintatuki: kun tuen määrä on yli 5 miljoonaa euroa yritystä kohden viiden vuoden aikana;

iii)   uusiutuvan sähköenergian tuotantoon ja/tai uusiutuvan lämpöenergian yhteistuotantoon myönnettävä toimintatuki: kun tuki myönnetään uusiutuvaa sähköenergiaa tuottaville laitoksille, joiden uusiutuvan sähköenergian tuotantokapasiteetti on toimintatuen ansiosta yli 125 MW;

iv)   biopolttoaineiden tuotantoon myönnettävä toimintatuki: kun tuki myönnetään biopolttoaineen tuotantolaitokselle, jonka vuosituotanto on toimintatuen ansiosta yli 150 000 tonnia;

v)   yhteistuotantoon myönnettävä toimintatuki: kun tuki myönnetään yhteistuotantolaitokselle, jonka sähköntuotantokapasiteetti on toimintatuen ansiosta yli 200 MW. Lämmön yhteistuotantoon myönnettävää tukea koskeva ilmoitus arvioidaan kyseisen tuotantolaitoksen sähköntuotantokapasiteetin perusteella.

161.

EFTA-valtiot voivat myöntää uusiutuvaa energiaa tuottaville uusille laitoksille toimintatukea, joka lasketaan vältettyjen ulkoisten kustannusten perusteella. Kun tätä menetelmää käytetään tuen määrän määrittämiseen, toimenpiteestä on ilmoitettava ja se arvioidaan yksityiskohtaisesti riippumatta 160 kohdan b alakohdan iii luetelmakohdan kynnysarvoista. Vältetyillä ulkoisilla kustannuksilla tarkoitetaan yhteiskunnalle aiheutuvien ylimääräisten ympäristöhaittojen rahallista arvoa, jos sama energiamäärä tuotettaisiin perinteisiä energiamuotoja käyttävässä tuotantolaitoksessa. Kustannukset lasketaan vähentämällä toisistaan ne aiheutuneet ulkoiset kustannukset, joita uusiutuvia energialähteitä käyttävät tuottajat eivät maksa, ja ne aiheutuneet ulkoiset kustannukset, joita uusiutumattomia energialähteitä käyttävät tuottajat eivät maksa. EFTA-valtion on käytettävä näissä laskelmissa valvontaviranomaisen kelpuuttamaa kansainvälisesti tunnustettua laskentamenetelmää. Sen on toimitettava muun muassa perusteltu ja määrällinen vertaileva kustannusanalyysi sekä arvio kilpailevien energiantuottajien ulkoisista kustannuksista, jotta voidaan osoittaa, että tuella todellakin kompensoidaan vältettäviä ulkoisia kustannuksia.

162.

Energiantuottajien on kuitenkin investoitava se osa tuesta uusiutuvien energialähteiden alalle 3.1.6.1 jakson mukaisesti, joka ylittää uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen myönnettävää toimintatukea koskevaa vaihtoehtoa 1 (vrt. 109 kohta) soveltamalla saadun tuen määrän.

163.

Valvontaviranomainen pyrkii parhaansa mukaan saamaan selvityksen valmiiksi mahdollisimman nopeasti edellyttäen, että EFTA-valtiot tekevät sen kanssa täysipainoista yhteistyötä ja toimittavat ajoissa kaikki tarvittavat tiedot. EFTA-valtioita pyydetään toimittamaan kaikki tiedot, joilla katsotaan olevan merkitystä tapauksen käsittelyssä. EFTA-valtiot voivat tukeutua erityisesti aiemmista valtiontukiohjelmista tai -toimenpiteistä laadittuihin arviointeihin, tuen myöntävän viranomaisen toteuttamiin vaikutustenarviointeihin ja muihin ympäristönsuojeluun liittyviin tutkimuksiin.

164.

Yksityiskohtainen arviointi perustuu oikeasuhteisuuteen eli siinä otetaan huomioon tuen potentiaalinen kilpailua vääristävä vaikutus. Yksityiskohtaisen arvioinnin laatiminen ei sen vuoksi välttämättä tarkoita, että muodollisen tutkintamenettelyn on oltava käynnissä. Se voi kuitenkin olla tarpeen joidenkin tukitoimenpiteiden osalta.

165.

Yksityiskohtainen arviointi laaditaan 3 luvussa mainittujen kriteerien lisäksi 5.2.1 ja 5.2.2 jaksossa määritettyjen myönteisten ja kielteisten seikkojen perusteella. Vahvistettuja tuki-intensiteettejä ei missään tapauksessa saa ylittää. Lisäksi yksityiskohtainen arviointi suoritetaan erityisten myönteisten ja kielteisten seikkojen perusteella niiden ollessa merkityksellisiä tukimuodon kannalta.

166.

Yritysten kannustaminen ympäristönsuojelutoimintaan, jota ne eivät muuten harjoittaisi, on tärkein myönteinen tekijä arvioitaessa tuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan.

167.

Valvontaviranomainen ei yleensä kyseenalaista sitä, liittyykö ympäristön kannalta haitallisiin toimintamuotoihin tai tiettyjen hyödykkeiden käyttöön kielteisiä ulkoisvaikutuksia. Valvontaviranomainen kuitenkin tarkistaa, onko valtiontuki kohdistettu tähän markkinahäiriöön siten, että sillä on huomattava vaikutus ympäristönsuojeluun. Valvontaviranomainen kiinnittää huomiota erityisesti siihen, millä tavoin toimenpiteen voidaan odottaa edistävän ympäristönsuojelua (mitattavissa oleva vaikutus) ja kuinka korkeaa ympäristönsuojelun tasoa tavoitellaan, kun vertailukohteina käytetään yhteisön voimassa olevien normien mukaista tasoa ja/tai muiden ETA-valtioiden normien mukaista tasoa.

168.

Valvontaviranomainen tarkastelee myös näkökohtia, joiden perusteella tuen myöntäminen yritysten mukautumiseen yhteisön normeja tiukempiin kansallisiin normeihin saattaa olla perusteltua. Valvontaviranomainen ottaa huomioon erityisesti tuensaajan pääasiallisten kilpailijoiden luonteen, tyypin ja sijainnin, kustannukset, joita tuensaajalle aiheutuu kansallisen normin (tai päästökauppajärjestelmien) täytäntöönpanon vuoksi, jos tukea ei myönnetä, ja vastaavat kustannukset, joita tuensaajan pääasiallisille kilpailijoille aiheutuu kyseisten normien soveltamisesta.

169.

Se, onko valtiontuki tarkoituksenmukainen väline ympäristönsuojelutavoitteen saavuttamiseksi, otetaan huomioon, sillä samoihin tuloksiin saatetaan päästä muilla, kilpailua vähemmän vääristävillä välineillä ja valtiontuki saattaa olla ristiriidassa aiheuttamisperiaatteen kanssa.

170.

Arvioidessaan toimenpiteen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan valvontaviranomainen ottaa huomioon erityisesti vaikutustenarvioinnin, jonka EFTA-valtio on mahdollisesti laatinut ehdotetusta toimenpiteestä, mukaan lukien EFTA-valtion näkemykset muiden toimintavaihtoehtojen kuin valtiontuen käytöstä, sekä todisteet, joilla voidaan osoittaa, että toimenpide noudattaa aiheuttamisperiaatetta.

171.

Kun valtiontukea myönnetään ympäristötarkoituksiin, sillä on aina oltava kannustava vaikutus, mikä tarkoittaa sitä, että tuensaajan on sen johdosta muutettava käyttäytymistään siten, että ympäristönsuojelun taso paranee. Tuen ei voida katsoa olevan välttämätöntä pelkästään sillä perusteella, että se parantaa ympäristönsuojelun tasoa. Uusista investoinneista tai tuotantomenetelmistä saatava hyöty ei yleensä rajoitu niiden ympäristövaikutuksiin.

172.

Valvontaviranomainen ottaa analyysissaan huomioon 3 luvun mukaisesti laaditun ylimääräisiä kustannuksia koskevan laskelman lisäksi myös seuraavat seikat:

a)   vaihtoehtoinen tilanne: on esitettävä todisteita niistä erityistoimista, joita yritys ei olisi toteuttanut ilman tukea, esimerkiksi uusi investointi, ympäristöystävällisempi tuotantoprosessi ja/tai ympäristöystävällisempi uusi tuote;

b)   käyttäytymisen muuttamiseen liittyvä odotettu ympäristövaikutus: ainakin yhden seuraavista tekijöistä on toteuduttava:

i)   ympäristönsuojelun tason parantuminen: toiminnalla voidaan vähentää tietyntyyppistä pilaantumista, jota ei olisi kyetty vähentämään ilman tukea;

ii)   tulevien normien täytäntöönpanon nopeutuminen: pilaantumisen vähentäminen kyetään tuen ansiosta aloittamaan aikaisemmin kuin ilman tukea;

c)   tuotantoon liittyvä hyöty: jos investoinnista saadaan muita etuja esimerkiksi kapasiteetin ja tuottavuuden kasvun, kustannusten alenemisen tai laadun paranemisen muodossa, kannustava vaikutus on yleensä vähäisempi. Näin on erityisesti silloin, kun investoinnin pitoajalta saatava hyöty on merkittävä, mahdollisesti siinä määrin, että ylimääräiset ympäristökustannukset pystytään kattamaan jopa ilman tukea;

d)   markkinaolosuhteet: joillakin markkinoilla voi olla kilpailupainetta ympäristönsuojelun korkean tason säilyttämiseksi, mikä johtuu erityisesti tuoteimagosta ja tuotantomenetelmien käytön ilmoittamisesta tuotteen pakkausmerkinnöissä. Jos voidaan osoittaa, että tuki johtaa markkinoiden tavanomaista käyttäytymistä korkeampaan ympäristönsuojelun tasoon, on todennäköisempää, että tuella on kannustava vaikutus;

e)   tulevaisuudessa mahdollisesti asetettavat velvoittavat normit: jos yhteisön tasolla käydään neuvotteluita uusista tai tiukemmista pakottavista normeista, joihin toiminta pyrittäisiin mukauttamaan kyseisen toimenpiteen avulla, tuen kannustava vaikutus on yleensä vähäisempi;

f)   riskitaso: jos investointiin liittyy erityinen riski siitä, että siitä saatava tuotto voi jäädä odotettua pienemmäksi, tuen kannustava vaikutus on yleensä suurempi;

g)   kannattavuustaso: jos toimen kannattavuus jää miinukselle jaksolla, jonka aikana investoinnista tehdään täydet poistot tai toimintatuki on tarkoitus pitää voimassa, ja kun otetaan huomioon tässä kohdassa kuvaillut edut ja riskit, tuella on yleensä kannustava vaikutus.

173.

Kun yritys mukautuu kansalliseen normiin, joka ylittää yhteisön normit tai on annettu yhteisön normien puuttuessa, valvontaviranomainen tarkistaa, että tuensaaja olisi kärsinyt kustannusten nousun aiheuttamasta huomattavasta haitasta eikä olisi kyennyt kattamaan kansallisten normien välittömästä täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia.

174.

EFTA-valtion olisi esitettävä todisteita siitä, että tuki on välttämätöntä, että sen määrä on rajattu välttämättömään ja että tuensaajien valinnassa huolehditaan siitä, että tuki on oikeassa suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin. Valvontaviranomainen kiinnittää analyysissaan huomiota seuraaviin tekijöihin:

a)   tukikelpoisten kustannusten tarkka laskeminen: on osoitettava, että tukikelpoiset kustannukset on todella rajattu ylimääräisiin kustannuksiin, jotka ovat välttämättömiä ympäristönsuojelun tason saavuttamiseksi;

b)   valintamenettely: valintamenettelyn olisi oltava syrjimätön, läpinäkyvä ja avoin. Lisäksi olisi huolehdittava siitä, että sen ulkopuolelle ei jätetä perusteettomasti kilpailevia yrityksiä, jotka saattavat toteuttaa samoihin ympäristötavoitteisiin suunnattuja hankkeita. Valintamenettelyssä olisi valittava tuensaajia, jotka kykenevät saavuttamaan kyseisen ympäristötavoitteen mahdollisimman pienellä tukimäärällä tai mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla;

c)   tuen rajaaminen välttämättömään: on osoitettava, että tuen määrä ei ylitä odotettavissa olevaa kannattavuuden alenemista, mukaan lukien tavanomainen tuotto jaksolla, jonka aikana investoinnista tehdään täydet poistot.

175.

Arvioidessaan tukitoimenpiteen kielteisiä vaikutuksia valvontaviranomainen keskittyy kilpailun vääristymistä koskevassa analyysissaan siihen, mikä todennäköinen vaikutus ympäristönsuojeluun myönnettävällä tuella on yritysten väliseen kilpailuun kyseisillä tuotemarkkinoilla (69).

176.

Jos tuki on oikeasuhteista, toisin sanoen jos ylimääräisten investointi- tai toimintakustannusten laskennassa otetaan huomioon kaikki yritykselle koituvat edut, tuen kielteiset vaikutukset jäävät todennäköisesti vähäisiksi. Kuten 1.3.6 jaksossa todetaan, vaikka tuki olisi tietylle yritykselle välttämätöntä ja oikeasuhteista ympäristönsuojelun parantamiseksi, tuki voi johtaa tuensaajan käyttäytymisen muuttumiseen tavalla, joka vääristää kilpailua. Voittoa tavoitteleva yritys parantaa ympäristönsuojelua pakollisia vaatimuksia korkeammalle tasolle yleensä ainoastaan siinä tapauksessa, että se katsoo saavansa siitä jossain muodossa ainakin marginaalista hyötyä.

177.

Valvontaviranomaisen arvioinnin lähtökohtana on se, millä todennäköisyydellä tuensaaja pystyy lisäämään myyntiään tai säilyttämään sen entisellä tasolla tuen seurauksena. Valvontaviranomainen ottaa huomioon erityisesti seuraavat seikat:

a)   yksikkökohtaisten tuotantokustannusten aleneminen tai korvaaminen: jos uudet laitteet johtavat yksikkökohtaisten tuotantokustannusten (70) alenemiseen verrattuna tilanteeseen ilman tukea tai jos tuella korvataan osa toimintakustannuksista, on todennäköistä, että tuensaajan myynti lisääntyy. Mitä suurempi tuotteen hintajousto on, sitä enemmän kilpailu vääristyy;

b)   ympäristöystävällisempi tuotantoprosessi: jos tuensaajan tuotantoprosessi muuttuu ympäristöystävällisemmäksi ja jos on tavallista, että pakkausmerkintöjen tai imagon avulla erilaistetaan tuote kuluttajille ympäristönsuojelun tason perusteella, on todennäköistä, että tuensaaja pystyy lisäämään myyntiään. Mitä enemmän kuluttajat suosivat ympäristöystävällisiä tuoteominaisuuksia, sitä enemmän kilpailu vääristyy;

c)   uusi tuote: jos tuensaaja kehittää uuden tai parempilaatuisen tuotteen, se todennäköisesti lisää myyntiään ja mahdollisesti hyötyy ’edelläkävijän’ asemastaan. Mitä enemmän kuluttajat suosivat ympäristöystävällisiä tuoteominaisuuksia, sitä enemmän kilpailu vääristyy.

178.

Ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea voidaan käyttää strategisesti edistämään innovatiivisia ympäristöystävällisiä teknologioita tavoitteena antaa kotimaisille tuottajille edelläkävijän asemasta tuleva hyöty. Tämän seurauksena tuki voi vääristää dynaamisia kannustimia ja syrjäyttää investointeja tiettyyn teknologiaan muissa ETA-valtioissa ja johtaa tämän teknologian keskittymiseen yhteen ETA-valtioon. Tämä vaikutus on sitä suurempi, mitä enemmän kilpailijat vähentävät innovointitoimiaan verrattuna vaihtoehtoiseen tilanteeseen ilman tukea.

179.

Valvontaviranomainen kiinnittää analyysissaan huomiota seuraaviin tekijöihin:

a)   tuen määrä: mitä suuremmasta tukimäärästä on kyse, sitä todennäköisempää on, että osa tuesta voidaan käyttää kilpailun vääristämiseen. Tämä pitää paikkansa erityisesti silloin, kun tukimäärä on suuri verrattuna tuensaajan yleisen toiminnan laajuuteen;

b)   tuen toistuvuus: jos yritys saa tukea toistuvasti, on todennäköisempää, että tuki vääristää dynaamisia kannustimia;

c)   tuen kesto: jos toimintatuki on pitkäkestoista, kilpailun vääristyminen on todennäköisempää;

d)   tuen aleneminen asteittain: jos toimintatuen määrä alenee ajan mittaan, yrityksellä on kannustin tehostaa toimintaansa. Tästä seuraa, että myös dynaamisten kannustinten vääristyminen vähenee ajan mittaan;

e)   valmius noudattaa tulevaisuudessa annettavia normeja: jos tuki antaa yritykselle valmiudet noudattaa uusia yhteisön normeja, jotka todennäköisesti annetaan lähitulevaisuudessa, tuettu investointi alentaa sellaisista investoinneista aiheutuvia kustannuksia, jotka yritys olisi joutunut joka tapauksessa tekemään;

f)   sääntelynormien taso suhteessa ympäristötavoitteisiin: mitä alhaisempi pakollisten vaatimusten taso on, sitä suurempi on riski siitä, että pakollisten vaatimusten ylittämiseen myönnettävä tuki ei ole välttämätöntä ja että se vähentää investointeja tai vääristää dynaamisia kannustimia;

g)   ristiintukemisen riski: kun yrityksen tuotevalikoima on laaja tai se käyttää saman tuotteen valmistuksessa sekä perinteistä että ympäristöystävällistä tuotantoprosessia, ristiintukemisen riski on suurempi;

h)   teknologiariippumattomuus: kun toimenpiteessä keskitytään vain yhteen teknologiaan, riski dynaamisten kannustinten vääristymisestä on suurempi;

i)   kilpailevat innovaatiot: kun ulkomaiset kilpailijat kehittävät kilpailevia teknologioita (innovaatiokilpailu), on todennäköisempää, että tuki vääristää dynaamisia kannustimia.

180.

Ympäristönsuojeluun myönnettävä valtiontuki voi olla perusteltua, kun sitä käytetään siirtymäkauden järjestelynä siirryttäessä kohti ympäristöön kohdistuvien kielteisten ulkoisvaikutusten täysimääräistä asettamista aiheuttajiensa vastuulle. Valtiontukea ei pitäisi käyttää tarpeettomasti sellaisten yritysten tukemiseen, jotka eivät kykene mukautumaan ympäristöystävällisempiin normeihin ja teknologioihin tehottomuutensa vuoksi. Valvontaviranomainen kiinnittää analyysissaan huomiota seuraaviin tekijöihin:

a)   tuensaajien tyyppi: kun tuensaajan tuottavuus on suhteellisen alhainen ja taloudellinen tilanne heikko, on todennäköisempää, että tuella mahdollistetaan keinotekoisesti yrityksen pysyminen markkinoilla;

b)   liikakapasiteetti tuetulla alalla: kun investointitukea myönnetään aloilla, joilla on liikakapasiteettia, on suurempi riski, että investointituki pitkittää liikakapasiteettitilannetta ja mahdollistaa tehottomien markkinarakenteiden pysymisen ennallaan;

c)   tavanomainen käyttäytyminen tuetulla alalla: jos alalla toimivat muut yritykset ovat saavuttaneet saman ympäristönsuojelun tason ilman tukea, on todennäköisempää, että tuki mahdollistaa tehottomien markkinarakenteiden pysymisen ennallaan. Mitä vähemmän on todisteita siitä, että tuensaaja noudattaa aiheuttamisperiaatetta, ja mitä suuremman osan ulkoisista ympäristökustannuksista tuensaajan kilpailijat ottavat huomioon, sitä enemmän kilpailu vääristyy;

d)   tuen suhteellinen merkitys: mitä enemmän muuttuvia tuotantokustannuksia pienennetään/korvataan, sitä enemmän kilpailu vääristyy;

e)   valintamenettely: jos valintamenettely on syrjimätön ja avoin, on epätodennäköisempää, että tuki auttaa pitämään yrityksen keinotekoisesti markkinoilla. Mitä laajempaa (markkinapeiton suhteen) ja enemmän kilpailuun perustuvaa (huutokauppa-/hankintamenettelyjen käytön suhteen) tuen jakaminen on, sitä vähemmän se vääristää kilpailua;

f)   valikoivuus: jos toimenpide, jonka kautta tukea myönnetään, kattaa suhteellisen paljon mahdollisia tuensaajia, jos se kattaa kaikki merkityksellisillä markkinoilla toimivat yritykset ja jos sen ulkopuolelle ei jätetä yrityksiä, jotka voisivat pyrkiä samaan ympäristötavoitteeseen, on epätodennäköisempää, että tuki mahdollistaa tehottomien yritysten pysymisen markkinoilla.

181.

Tuensaajalle ympäristönsuojeluun myönnettävää tukea on mahdollista käyttää sen markkinavoiman vahvistamiseen tai ylläpitämiseen tietyillä tuotemarkkinoilla. Valvontaviranomainen arvioi kyseisen tuensaajan markkinavoiman suuruuden ennen tuen myöntämistä sekä muutoksen, jonka tuen voidaan odottaa aiheuttavan markkinavoiman suuruudessa. Kun ympäristönsuojeluun myönnettävän tuen saajan markkinavoima on huomattava, tuensaaja saattaa käyttää tukea vahvistaakseen markkinavoimaansa tai säilyttääkseen sen ennallaan eriyttämällä tuotevalikoimaansa yhä laajemmin tai sulkemalla kilpailijat markkinoiden ulkopuolelle. Valvontaviranomainen ei odota löytävänsä markkinavoimaan liittyviä kilpailuongelmia markkinoilla, joilla yksittäisen tuensaajan markkinaosuus on alle 25 prosenttia tai Herfindahl-Hirschman-indeksin mukainen markkinoiden keskittymistä kuvaava arvo on alle 2 000.

182.

Valvontaviranomainen kiinnittää analyysissaan huomiota seuraaviin tekijöihin:

a)   tuensaajan markkinavoima ja markkinoiden rakenne: jos tuensaajalla on jo määräävä asema tuen vaikutuspiiriin kuuluvilla markkinoilla (71), tuki voi vahvistaa määräävää asemaa heikentämällä kilpailupainetta, joka tuensaajaan kohdistuu sen kilpailijoiden taholta;

b)   markkinoilletulo: jos tuki koskee tuotemarkkinoita tai teknologioita, jotka kilpailevat sellaisten tuotteiden kanssa, joiden markkinoilla tuensaaja on vakiinnuttanut asemansa ja markkinavoimansa, tukea saatetaan käyttää strategisesti estämään uusien tulokkaiden markkinoillepääsy. Jos tukea ei ole mahdollisten uusien tulokkaiden saatavilla, tuen aiheuttama kilpailun vääristymisen riski on suurempi;

c)   tuotteiden eriyttäminen ja hintasyrjintä: tuki saattaa helpottaa tuensaajan tuotteiden eriyttämistä ja hintasyrjintää, mistä aiheutuu haittaa kuluttajille;

d)   ostajien neuvotteluvoima: kun markkinoilla on vahvoja ostajia, on epätodennäköisempää, että markkinavoimaa omaava tuensaaja voi nostaa hintoja. Mitä suurempi ostajien neuvotteluvoima on, sitä epätodennäköisemmin tuesta on haittaa kuluttajille.

183.

Jotkin alueet saattavat hyötyä ympäristönsuojeluun myönnettävästä valtiontuesta siten, että niiden tuotanto-olosuhteet muuttuvat suotuisammiksi, kun tuki mahdollistaa tuotantokustannusten suhteellisen osuuden supistamisen tai tuotantostandardien parantamisen. Tämän seurauksena yritykset saattavat päättää siirtää toimipaikkansa tuetuille alueille tai kauppavirrat saattavat suuntautua tuetuille alueille.

184.

Näin ollen tuki siirtää voitot kyseiseen EFTA-valtioon tuotemarkkinoilla, joita tuki koskee, samoin kuin tuotannontekijämarkkinoilla.

185.

Valvontaviranomainen tarkastelee analyysissaan, onko todisteita siitä, että tuensaaja oli harkinnut muita sijoituspaikkoja investoinnilleen, jolloin on todennäköisempää, että tuki vääristää huomattavasti kilpailua.

186.

Valvontaviranomainen muodostaa myönteisten ja kielteisten tekijöiden perusteella kokonaiskuvan toimenpiteen vaikutuksista ja selvittää, haittaavatko tuen kilpailua vääristävät vaikutukset kaupankäyntiä yhteisen edun vastaisella tavalla. Myönteiset ja kielteiset vaikutukset olisi ihannetapauksessa ilmaistava käyttäen samoja viitearvoja (esimerkiksi vältetyt ulkoiset kustannukset verrattuna kilpailijoiden voittojen pienentymiseen rahayksikössä ilmaistuna).

187.

Yleensä myönteinen arvio on sitä todennäköisempi, mitä suurempi ympäristöhyöty on ja mitä selvemmin on osoitettu, että tuen määrä on rajattu välttämättömään. Toisaalta mitä suurempi osoitus on siitä, että tuki vääristää huomattavasti kilpailua, sitä epätodennäköisempi myönteinen arvio on. Jos odotetut myönteiset vaikutukset ovat suuria ja kilpailun vääristymisen odotetaan olevan huomattavaa, arviointi riippuu siitä, missä määrin myönteisten vaikutusten katsotaan ylittävän kielteiset vaikutukset.

188.

Valvontaviranomainen voi olla vastustamatta ilmoitettua tukitoimenpidettä aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä tai tehdä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 6 artiklan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn jälkeen päätöksen menettelyn lopettamisesta mainitun pöytäkirjan 7 artiklan nojalla. Jos valvontaviranomainen tekee mainitun pöytäkirjan 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ehdollisen päätöksen, se voi esimerkiksi asettaa seuraavat ehdot, joiden on oltava oikeasuhteisia ja vähennettävä kilpailun vääristymistä tai vaikutuksia kauppaan:

189.

Näiden suuntaviivojen mukaisesti vahvistettuja tuen kynnysarvoja on sovellettava riippumatta siitä, rahoitetaanko hankkeeseen myönnettävä tuki kokonaan valtion varoista vai rahoitetaanko se osittain yhteisön varoista.

190.

Näiden suuntaviivojen nojalla hyväksytyt tuet eivät saa kasautua muiden ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtiontukien eivätkä muun yhteisön rahoituksen kanssa, jos tuen kasautuminen johtaa näiden suuntaviivojen mukaisen tuki-intensiteetin ylittymiseen. Kun ympäristönsuojelutukeen oikeutetut kustannukset voidaan kokonaan tai osittain kattaa myös muihin tarkoituksiin myönnettävällä tuella, yhteiseen osuuteen sovelletaan suotuisinta asiaa koskevien sääntöjen mukaista enimmäisintensiteettiä.

191.

Ympäristönsuojeluun myönnettävä tuki ei saa kasaantua samojen tukikelpoisten kustannusten kattamiseen myönnettävän vähämerkityksisen tuen kanssa, jos kasaantuminen johtaisi näiden suuntaviivojen mukaisen tuki-intensiteetin ylittymiseen.

192.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 27 artiklassa tarkoitetuista täytäntöönpanosäännöksistä 14 päivänä heinäkuuta 2004 tehdyssä valvontaviranomaisen päätöksessä N:o 195/04/KOL edellytetään, että EFTA-valtiot toimittavat valvontaviranomaiselle vuosittain kertomukset.

193.

Näissä asetuksissa säädettyjen vaatimusten lisäksi ympäristönsuojelualan tukitoimenpiteitä koskevissa vuosikertomuksissa on annettava suurten yritysten osalta jokaisesta hyväksytystä tukiohjelmasta seuraavat tiedot:

194.

Jos on kyse veronalennuksista tai verovapautuksista, EFTA-valtion on tarpeen toimittaa ainoastaan tuen perustana olevat lainsäädännölliset ja/tai sääntelyyn liittyvät tekstit sekä tiedot veronalennuksista tai verovapautuksista hyötyvien yritysten luokista ja ilmoitettava toimialat, joihin nämä veronalennukset tai verovapautukset eniten vaikuttavat.

195.

Vuotuiset kertomukset julkaistaan valvontaviranomaisen Internetsivustolla.

196.

Valvontaviranomainen katsoo, että Euroopan talousalueen valtiontuen läpinäkyvyyden lisääminen edellyttää jatkotoimia. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen, että EFTA-valtiot, talouden toimijat, asianomaiset osapuolet ja valvontaviranomainen saavat helposti käyttöönsä kaikkien voimassa olevien ympäristönsuojelualan tukiohjelmien koko tekstin.

197.

Tämä voidaan toteuttaa helposti perustamalla linkitettyjä Internetsivustoja. Tästä syystä valvontaviranomainen edellyttää järjestelmällisesti ympäristönsuojelualan tukiohjelmia tutkiessaan, että kyseinen EFTA-valtio julkaisee kaikkien lopullisten tukiohjelmien tekstin kokonaisuudessaan Internetissä ja ilmoittaa julkaisun Internetosoitteen valvontaviranomaiselle. Ohjelmaa ei saa soveltaa ennen kuin tiedot on julkaistu Internetissä.

198.

EFTA-valtioiden on varmistettava, että tuen myöntämisestä ympäristönsuojelutoimenpiteisiin säilytetään yksityiskohtaiset asiakirjat. Nämä asiakirjat, joissa on oltava kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tukikelpoisia kustannuksia ja suurimpia sallittuja tuki-intensiteettejä koskevia sääntöjä on noudatettu, on säilytettävä kymmenen vuoden ajan tuen myöntämispäivämäärästä ja toimitettava pyynnöstä valvontaviranomaiselle.

199.

Valvontaviranomainen pyytää EFTA-valtioita toimittamaan nämä tiedot laatiakseen näitä suuntaviivoja koskevan arvioinnin neljän vuoden kuluttua niiden julkaisemisesta (72).

200.

Valvontaviranomainen ehdottaa EFTA-valtioille valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdan nojalla seuraavia aiheellisia toimenpiteitä, jotka koskevat niiden nykyisiä ympäristönsuojelun tukiohjelmia.

EFTA-valtioiden olisi tarvittaessa muutettava kyseisiä ohjelmia saattaakseen ne näiden suuntaviivojen mukaisiksi 18 kuukauden kuluessa suuntaviivojen hyväksymisestä seuraavin poikkeuksin:

201.

EFTA-valtioita pyydetään yhden kuukauden kuluessa näiden suuntaviivojen vastaanottamisesta ilmoittamaan, että ne hyväksyvät tässä ehdotetut aiheelliset toimenpiteet ehdoitta. Jos EFTA-valtio ei vastaa kirjeeseen, valvontaviranomainen olettaa, että asianomainen valtio ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.

202.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan niiden hyväksymispäivästä alkaen, ja ne korvaavat 23 päivänä toukokuuta 2001 valtiontuesta ympäristönsuojeluun annetut suuntaviivat (73).

203.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka. Valvontaviranomainen voi EFTA-valtioita kuultuaan muuttaa suuntaviivoja ennen kyseistä päivämäärää kilpailupolitiikkaan tai ympäristöpolitiikkaan liittyvistä merkittävistä syistä tai ottaakseen huomioon muut politiikan alat tai kansainväliset sitoumukset. Muutokset saattavat osoittautua tarpeellisiksi erityisesti ilmastonmuutoksen alalla tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävien kansainvälisten sopimusten ja Euroopan ilmastonmuutosta koskevan lainsäädännön jatkokehityksen perusteella. Valvontaviranomainen ottaa huomioon tulevan arvioinnin, jonka komissio laatii suuntaviivoista (neljän vuoden kuluttua) tosiseikkojen ja erityisesti ETA-valtioiden toimittamiin tietoihin perustuvien laajojen kuulemisten tulosten perusteella.

204.

Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkiin ilmoitettuihin tukitoimenpiteisiin, joita se käsittelee sen jälkeen, kun suuntaviivat on hyväksytty, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu sille jo ennen suuntaviivojen julkaisemista. Tämä koskee myös yksittäistä tukea, joka on myönnetty hyväksytystä tukiohjelmasta ja josta on ilmoitettu valvontaviranomaiselle noudattaen velvollisuutta, jonka mukaan kyseisestä tuesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle erikseen.

205.

Valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavista säännöistä annettujen valtiontuen suuntaviivojen mukaisesti valvontaviranomainen soveltaa tukeen, josta ei ole ilmoitettu,