14.11.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 300/72

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1072/2009,

annettu 21 päivänä lokakuuta 2009,

maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisössä jäsenvaltion alueelle tai sen alueelta taikka yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta tapahtuvan maanteiden tavaraliikenteen markkinoille pääsystä 26 päivänä maaliskuuta 1992 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 881/92 (3), edellytyksistä, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kansallista maanteiden tavaraliikennettä jäsenvaltiossa 25 päivänä lokakuuta 1993 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 3118/93 (4) ja eräisiin maanteiden tavarakuljetuksiin sovellettavista yhteisistä säännöistä12 päivänä joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2006/94/EY (5) on tehtävä useita huomattavia muutoksia. Selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi nämä säädökset olisi laadittava uudelleen ja yhdistettävä yhdeksi asetukseksi.

(2)

Yhteisen liikennepolitiikan toteuttaminen edellyttää muun muassa sellaisten yhteisten sääntöjen antamista, joita sovelletaan yhteisön alueella tapahtuvan maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyyn, sekä niiden edellytysten vahvistamista, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa liikennettä jäsenvaltiossa. Nämä säännöt on annettava siten, että ne edistävät sisäisten kuljetusmarkkinoiden esteetöntä toimintaa.

(3)

Maanteiden kansainvälistä tavaraliikennettä koskevien sääntöjen johdonmukaisuuden varmistamiseksi kaikkialla yhteisössä tätä asetusta olisi sovellettava kaikkeen kansainväliseen liikenteeseen yhteisön alueella. Jäsenvaltioista kolmansiin maihin suuntautuvaan liikenteeseen sovelletaan edelleen suurelta osin jäsenvaltioiden ja asianomaisten kolmansien maiden kahdenvälisiä sopimuksia. Sen vuoksi tätä asetusta ei olisi sovellettava siihen osaan matkasta, joka tapahtuu kuormaus- tai purkausjäsenvaltion alueella, kunnes yhteisön ja asianomaisten kolmansien maiden välillä on tehty tarvittavat sopimukset. Sitä olisi kuitenkin sovellettava sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka kautta liikennöidään.

(4)	Yhteisen liikennepolitiikan toteuttaminen edellyttää, että poistetaan kaikki liikennepalvelujen tarjoajaan kohdistuvat rajoitukset, jotka perustuvat kansalaisuuteen tai siihen, että hän on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palveluita on määrä tarjota.

(5)	Jotta tämä saavutettaisiin kitkatta ja joustavasti, olisi säädettävä väliaikaisesta kabotaasijärjestelmästä siihen asti kun tavaraliikennemarkkinoiden yhdenmukaistamista ei ole vielä saatettu päätökseen.

(6)

Euroopan yhtenäismarkkinoiden vaiheittaisen toteutumisen olisi johdettava jäsenvaltioiden kansallisille markkinoille pääsyä koskevien rajoitusten poistamiseen. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin otettava huomioon tarkastusten tehokkuus ja alan työehtojen kehitys, sääntöjen yhdenmukaistaminen muun muassa niiden täytäntöönpanon ja tienkäyttömaksujen alalla sekä sosiaali- ja turvallisuuslainsäädäntö. Komission olisi seurattava tarkasti markkinatilannetta ja edellä mainittua yhdenmukaistamista sekä ehdotettava tarvittaessa kansallisten liikennemarkkinoiden laajempaa avaamista, kabotaasiliikenne mukaan luettuna.

(7)

Direktiivin 2006/94/EY mukaan tietyn tyyppiset kuljetukset on vapautettu yhteisön liikenneluvasta ja kaikista muista kuljetusluvista. Tässä asetuksessa säädetyn markkinajärjestelyn puitteissa olisi joillekin kyseisen tyyppisille kuljetuksille niiden erityisluonteesta johtuen pidettävä voimassa järjestelmä, joka vapauttaa ne yhteisön liikenneluvasta ja muista kuljetusluvista.

(8)

Direktiivin 2006/94/EY mukaan tavarakuljetukset ajoneuvoilla, joiden suurin sallittu paino kuormitettuna on 3,5 ja 6 tonnin välillä, on vapautettu yhteisön liikennelupaa koskevasta vaatimuksesta. Tavaroiden kuljettamista maanteitse koskevia yhteisön sääntöjä sovelletaan kuitenkin yleensä ajoneuvoihin, joiden suurin sallittu massa kuormitettuna on yli 3,5 tonnia. Sen vuoksi tämän asetuksen säännökset olisi mukautettava yhteisön maantieliikennettä koskevien sääntöjen yleiseen soveltamisalaan ja vapautus olisi myönnettävä ainoastaan ajoneuvoille, joiden suurin sallittu massa kuormitettuna on enintään 3,5 tonnia.

(9)

Maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittamisen edellytyksenä olisi oltava yhteisön liikennelupa. Valvontaviranomaisten erityisesti muualla kuin liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltiossa suorittamien tehokkaiden tarkastusten helpottamiseksi liikenteenharjoittajia olisi vaadittava pitämään oikeaksi todistettu jäljennös yhteisön liikenneluvasta jokaisessa ajoneuvossaan. Tätä varten on tarpeen säätää yhteisön liikenneluvan ja oikeaksi todistettujen jäljennösten ulkoasua ja muita ominaisuuksia koskevista yksityiskohtaisista vaatimuksista.

(10)	Tienvarsitarkastukset olisi tehtävä siten, ettei niihin sisälly suoraa tai epäsuoraa syrjintää maanteiden liikenteenharjoittajan kansallisuuden tai sijoittautumismaan taikka ajoneuvon rekisteröintimaan perusteella.

(11)	Olisi määriteltävä yhteisön liikennelupien myöntämisen ja peruuttamisen edellytykset sekä kuljetustyypit, joita ne koskevat, niiden voimassaoloajat ja niiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(12)	Olisi otettava käyttöön myös kuljettajatodistus, jotta jäsenvaltiot voivat tehokkaasti tarkastaa, ovatko kolmansien maiden kuljettajat laillisessa työsuhteessa tai tietystä kuljetuksesta vastaavan liikenteenharjoittajan käytettävissä.

(13)

Liikenteenharjoittajilla, joille on myönnetty tässä asetuksessa säädetty yhteisön liikennelupa, ja liikenteenharjoittajilla, joille on myönnetty lupa harjoittaa tiettyjen luokkien mukaista kansainvälistä tavaraliikennettä, olisi oltava oikeus harjoittaa tilapäisesti tämän asetuksen mukaisesti kansallista liikennettä jäsenvaltiossa, jossa liikenteenharjoittajalla ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa eikä muuta toimipaikkaa. Tällainen kabotaasiliikenne olisi suoritettava yhteisön lainsäädäntöä, kuten tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 561/2006 (6), sekä vastaanottavassa jäsenvaltiossa tietyillä aloilla voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä noudattaen.

(14)	Olisi annettava säännökset, joiden nojalla voidaan toteuttaa toimia, jos kyseisillä liikennemarkkinoilla ilmenee vakavia häiriöitä. Tätä varten olisi otettava käyttöön sovelias päätöksentekomenettely ja kerättävä tarvittavia tilastotietoja.

(15)

Perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta koskevien määräysten soveltamista rajoittamatta kabotaasiliikenne muodostuu liikenteenharjoittajien suorittamasta palvelujen tarjoamisesta jäsenvaltiossa, johon ne eivät ole sijoittuneet, eikä sitä ei saisi kieltää niin kauan kuin sitä ei suoriteta siten, että se voitaisiin katsoa pysyväksi tai jatkuvaksi toiminnaksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tämän vaatimuksen täytäntöönpanon tukemiseksi kabotaasiliikenteen suoritustiheys ja ajanjakso, jona sitä voidaan suorittaa, olisi määriteltävä selkeämmin. Aikaisemmin tällainen kansallinen liikenne oli sallittua tilapäisesti. Käytännössä on ollut vaikeaa määritellä, mikä on sallittua liikennettä. Sen vuoksi tarvitaan selkeitä ja helposti valvottavissa olevia sääntöjä.

(16)

Tämä asetus ei rajoita tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä 7 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/106/ETY (7) niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat saapuvaa tai lähtevää maanteiden tavaraliikennettä yhdistettyjen kuljetusten yhteydessä. Kabotaasiliikenteen määritelmä kattaa vastaanottavan jäsenvaltion sisäiset maantieliikenteen matkat, jotka eivät ole osa direktiivissä 92/106/ETY tarkoitettua yhdistettyä kuljetusta, ja niihin olisi sen vuoksi sovellettava tämän asetuksen vaatimuksia.

(17)	Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (8) säännöksiä sovelletaan liikenteenharjoittajiin, jotka harjoittavat kabotaasiliikennettä.

(18)

Kabotaasiliikenteen tehokasta valvontaa varten vastaanottavien jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaisilla olisi oltava pääsy vähintään rahtikirjojen ja ajopiirtureiden tietoihin tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3821/85 (9) mukaisesti.

(19)	Jäsenvaltioiden olisi avustettava toisiaan vastavuoroisesti tämän asetuksen asianmukaisessa soveltamisessa.

(20)

Hallinnollisia muodollisuuksia olisi mahdollisuuksien mukaan kevennettävä luopumatta kuitenkaan tarkastuksista ja seuraamuksista, joilla taataan tämän asetuksen oikea soveltaminen ja täytäntöönpanon tehokas valvonta. Tätä varten yhteisön liikenneluvan peruuttamista koskevia voimassa olevia sääntöjä olisi selvennettävä ja lujitettava. Nykyisiä sääntöjä olisi mukautettava siten, että ne mahdollistavat tehokkaat seuraamukset sellaisista vakavista rikkomuksista, jotka on tehty vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Seuraamukset eivät saisi olla syrjiviä ja niiden olisi oltava oikeassa suhteessa rikkomuksen vakavuuteen. Määrättyihin seuraamuksiin olisi oltava mahdollista hakea muutosta.

(21)	Jäsenvaltioiden olisi merkittävä maantiekuljetusyrityksiä koskevaan kansalliseen sähköiseen rekisteriinsä kaikki liikenteenharjoittajien suorittamat vakavat rikkomukset, jotka ovat johtaneet seuraamuksiin.

(22)

Kansallisten viranomaisten välisen tiedonvaihdon helpottamiseksi ja tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä tietojen vaihtoon maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 (10) mukaisesti perustettuja kansallisia yhteyspisteitä.

(23)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti.

(24)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa tämän asetuksen liitteet I, II ja III tekniikan kehitykseen. Nämä toimenpiteet, jotka ovat laajakantoisia ja joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(25)	Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi erityisesti tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten osalta.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on maanteiden kansainvälistä tavaraliikennettä koskevien sääntöjen johdonmukaisuuden varmistaminen kaikkialla yhteisössä, vaan se voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan toisen lukuun yhteisön alueella harjoitettavaan maanteiden kansainväliseen tavaraliikenteeseen.

2.   Kun on kyse kuljetuksesta jäsenvaltiosta kolmanteen maahan tai päinvastoin, tätä asetusta sovelletaan siihen osaan matkasta, joka tapahtuu minkä tahansa jäsenvaltion alueella, jonka kautta liikennöidään. Sitä ei sovelleta sen jäsenvaltion alueella tapahtuvaan matkan osaan, jossa kuormaus tai purkaminen tapahtuu, kunnes yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välillä on tehty tarvittava sopimus.

3.   Siihen asti kun 2 kohdassa tarkoitetut sopimukset on tehty, tämä asetus ei vaikuta:

a)	jäsenvaltiosta kolmanteen maahan tai päinvastoin tapahtuvaa kuljetusta koskeviin määräyksiin, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden ja kyseisten kolmansien maiden tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin;

b)

jäsenvaltiosta kolmanteen maahan tai päinvastoin tapahtuvaa kuljetusta koskeviin, jäsenvaltioiden välillä tehtyjen kahdenvälisten sopimusten sisältämiin määräyksiin, jotka joko kahdenvälisten lupien tai vapauttamisjärjestelyjen mukaisesti sallivat, että sellaiset liikenteenharjoittajat, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, suorittavat jäsenvaltiossa kuormauksen tai purkamisen.

4.   Tätä asetusta sovelletaan kansalliseen maanteiden tavaraliikenteeseen, jota muu kuin jäsenvaltiosta oleva liikenteenharjoittaja harjoittaa tilapäisesti siten kuin III luvussa säädetään.

5.   Seuraavat kuljetukset ja niihin liittyvä ajoneuvojen kuljettaminen tyhjänä eivät edellytä yhteisön liikennelupaa, ja ne on vapautettu kaikista kuljetusluvista:

a)	osana yleispalvelua harjoitettava postinkuljetus;

b)	vahingoittuneiden tai rikkoutuneiden ajoneuvojen kuljetus;

c)	tavarankuljetus moottoriajoneuvoilla, joiden sallittu kokonaismassa, perävaunut mukaan lukien, on enintään 3,5 tonnia;

d)

tavarakuljetukset moottoriajoneuvolla seuraavin edellytyksin: i) kuljetettavat tavarat kuuluvat yritykselle tai yritys on myynyt, ostanut, antanut tai ottanut vuokralle, valmistanut, louhinut tai erottanut, jalostanut tai korjannut ne; ii) kuljetuksen tarkoituksena on tavaroiden kuljettaminen yritykseen tai yrityksestä taikka niiden siirtäminen joko yrityksen sisällä tai yrityksen omia tarpeita varten sen ulkopuolella; iii) kuljetuksessa käytettävien moottoriajoneuvojen kuljettajina toimii yrityksen henkilöstö tai sen käyttöön sopimuksen perusteella asetettu henkilöstö; iv) kuljetuksessa käytettävät ajoneuvot kuuluvat yritykselle tai ovat yrityksen lykkäävin ehdoin ostamia tai ne ovat sen vuokraamia, jälkimmäisessä tapauksessa sillä ehdolla, että ne täyttävät ilman kuljettajaa vuokrattujen ajoneuvojen käyttämisestä maanteiden tavaraliikenteessä 18 päivänä tammikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/1/EY (12) säädetyt edellytykset; ja v) tällainen kuljetus on ainoastaan toissijainen yrityksen kokonaistoimintaan nähden;

e)	lääkkeiden, lääkinnällisten välineiden ja laitteiden sekä muiden kiireiseen lääkinnälliseen apuun tarvittavien välineiden kuljetus, erityisesti luonnonmullistusten yhteydessä.

Ensimmäisen alakohdan d alakohdan iv alakohtaa ei sovelleta tavanomaisesti käytetyn ajoneuvon lyhytaikaisen vioittumisen vuoksi käytettävään vara-ajoneuvoon.

6.   Edellä olevan 5 kohdan säännökset eivät vaikuta edellytyksiin, joilla kukin jäsenvaltio antaa omille kansalaisilleen luvan harjoittaa mainitussa kohdassa tarkoitettua toimintaa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	”ajoneuvolla” yksinomaan tavaroiden kuljetukseen käytettävää moottoriajoneuvoa, joka on rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa, tai ajoneuvojen yhdistelmää, josta ainakin moottoriajoneuvo on rekisteröity jäsenvaltiossa;

2)

”kansainvälisellä kuljetuksella”: a) kuormatulla ajoneuvolla suoritettavaa matkaa, jonka lähtö- ja saapumispaikka sijaitsevat kahdessa eri jäsenvaltiossa ja joka voi tapahtua yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan kautta; b) kuormatulla ajoneuvolla suoritettavaa matkaa jäsenvaltiosta kolmanteen maahan tai päinvastoin ja joka voi tapahtua yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan kautta; c) kuormatulla ajoneuvolla kolmansien maiden välillä suoritettavaa matkaa, joka tapahtuu yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta; tai d) edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen kuljetusten yhteydessä tyhjänä tehtyä matkaa;

3)	”vastaanottavalla jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jossa liikenteenharjoittaja harjoittaa toimintaa ja joka ei ole liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltio;

4)	”muulla kuin jäsenvaltiosta olevalla liikenteenharjoittajalla” maanteiden tavaraliikenteen harjoittajaa, joka toimii vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

5)	”kuljettajalla” ketä tahansa henkilöä, joka kuljettaa ajoneuvoa lyhyenkin ajan tai jonka tehtäviin kuuluu olla ajoneuvossa matkustajana ollakseen tarvittaessa käytettävissä ajoneuvon kuljettamiseen;

6)	”kabotaasiliikenteellä” kansallista liikennettä, jota harjoitetaan tilapäisesti toisen lukuun vastaanottavassa jäsenvaltiossa tämän asetuksen mukaisesti;

7)	”yhteisön tiekuljetuslainsäädännön vakavalla rikkomuksella” rikkomuksia, joista saattaa seurata asetuksen (EY) N:o 1071/2009 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun hyvän maineen menettäminen ja/tai yhteisön liikenneluvan peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan.

II LUKU

KANSAINVÄLISET KULJETUKSET

3 artikla

Yleinen periaate

Kansainvälisten kuljetusten suorittajalla on oltava yhteisön liikennelupa sekä lisäksi kuljettajatodistus, jos kuljettaja on kolmannen maan kansalainen.

4 artikla

Yhteisön liikennelupa

1.   Jäsenvaltion on myönnettävä yhteisön liikennelupa tämän asetuksen mukaisesti toisen lukuun tavaraa maanteitse kuljettavalle liikenteenharjoittajalle:

a)	joka on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, yhteisön lainsäädännön ja kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti; ja

b)	jolla on sekä yhteisön lainsäädännön että sijoittautumisjäsenvaltion maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevan lainsäädännön mukaisesti oikeus harjoittaa maanteiden kansainvälistä tavaraliikennettä kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.   Yhteisön liikenneluvan myöntävät sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset enintään kymmeneksi vuodeksi, ja se voidaan uusia.

Ennen tämän asetuksen soveltamispäivää myönnetyt yhteisön liikenneluvat ja oikeaksi todistetut jäljennökset pysyvät voimassa niiden voimassaoloajan päättymiseen asti.

Komissio mukauttaa yhteisön liikenneluvan voimassaoloajan tekniseen kehitykseen, ottaen huomioon etenkin asetuksen (EY) N:o 1071/2009 16 artiklassa säädetyt maantiekuljetusyrityksiä koskevat kansalliset sähköiset rekisterit. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Sijoittautumisjäsenvaltion on annettava luvanhaltijalle yhteisön liikenneluvan alkuperäiskappale, joka liikenteenharjoittajan on säilytettävä, sekä sellainen määrä oikeaksi todistettuja jäljennöksiä, joka vastaa yhteisön liikenneluvan haltijan käytössä olevien ajoneuvojen lukumäärää riippumatta siitä, ovatko ajoneuvot täysin tämän omistuksessa vai ovatko ne sen hallinnassa osamaksu-, vuokraus- tai leasingsopimuksella.

4.   Yhteisön liikenneluvan ja oikeaksi todistettujen jäljennösten on oltava liitteessä II olevan mallin mukaisia; liitteessä määritellään myös yhteisön luvan käytön edellytykset. Niissä on oltava ainakin kaksi liitteessä I lueteltua turvaominaisuutta.

Komissio mukauttaa liitteet I ja II tekniikan kehitykseen. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.   Yhteisön liikenneluvassa ja oikeiksi todistetuissa jäljennöksissä on oltava ne myöntäneen viranomaisen leima, allekirjoitus ja sarjanumero. Yhteisön liikenneluvan ja oikeiksi todistettujen jäljennösten sarjanumerot on merkittävä maantiekuljetusyrityksiä koskevaan kansalliseen sähköiseen rekisteriin osana asianomaisen liikenteenharjoittajan tietoja.

6.   Yhteisön liikennelupa myönnetään liikenteenharjoittajan nimellä eikä sitä saa siirtää toiselle. Oikeaksi todistettu jäljennös yhteisön liikenneluvasta on pidettävä kussakin liikenteenharjoittajan ajoneuvossa ja esitettävä minkä hyvänsä tarkastusviranomaisen pyynnöstä.

Ajoneuvoyhdistelmien osalta oikeaksi todistetun jäljennöksen on oltava moottoriajoneuvossa. Sen on käsitettävä koko ajoneuvoyhdistelmä, vaikka perävaunua tai puoliperävaunua ei ole rekisteröity tai vaikka niille ei ole annettu lupaa liikenneluvan haltijan nimissä tapahtuvaan tieliikenteessä käyttöön, tai jos ne on rekisteröity tai jos niille on annettu lupa tieliikenteessä käyttöön toisessa valtiossa.

5 artikla

Kuljettajatodistus

1.   Jäsenvaltion on myönnettävä tämän asetuksen mukaisesti kuljettajatodistus jokaiselle liikenteenharjoittajalle

a)	jolla on yhteisön liikennelupa; ja

b)

joka joko pitää asianomaisessa jäsenvaltiossa laillisessa työsuhteessa kuljettajaa, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen eikä pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25 päivänä marraskuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/109/EY (13) tarkoitettu pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen, tai laillisesti käyttää kuljettajaa, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen eikä mainitussa direktiivissä tarkoitettu pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen ja joka on asetettu kyseisen liikenteenharjoittajan käyttöön niitä kuljettajien työ- ja ammatillista koulutusta koskevia ehtoja noudattaen, jotka on asetettu tässä jäsenvaltiossa i) laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä; ja tarvittaessa ii) työehtosopimuksilla kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavia sääntöjä noudattaen.

2.   Liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yhteisön liikenneluvan haltijan pyynnöstä myönnettävä kuljettajatodistus jokaiselle kuljettajalle, jota liikenteenharjoittaja pitää laillisessa työsuhteessa ja joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen eikä direktiivissä 2003/109/EY tarkoitettu pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen, tai jokaiselle kuljettajalle, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen eikä mainitussa direktiivissä tarkoitettu pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen, ja joka on asetettu liikenteenharjoittajan käyttöön. Kussakin kuljettajatodistuksessa on todistettava, että todistuksessa mainittu kuljettaja on 1 kohdassa määriteltyjen ehtojen mukaisessa työsuhteessa.

3.   Kuljettajatodistuksen on oltava liitteessä III olevan mallin mukainen. Siinä on oltava ainakin kaksi liitteessä I lueteltua turvaominaisuutta.

4.   Komissio mukauttaa liitteen III tekniikan kehitykseen. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.   Kuljettajatodistuksessa on oltava sen myöntäneen viranomaisen leima, allekirjoitus ja sarjanumero. Kuljettajatodistuksen sarjanumero voidaan merkitä maantiekuljetusyrityksiä koskevaan kansalliseen sähköiseen rekisteriin osana sen liikenteenharjoittajan tietoja, joka antaa todistuksen siinä nimetyn kuljettajan käyttöön.

6.   Kuljettajatodistus kuuluu liikenteenharjoittajalle, joka antaa sen todistuksessa mainitun kuljettajan käyttöön tämän kuljettaessa ajoneuvoa, jolla suoritetaan kuljetuksia asianomaiselle liikenteenharjoittajalle myönnettyä yhteisön liikennelupaa käyttäen. Liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamasta kuljettajatodistuksesta on säilytettävä oikeaksi todistettu jäljennös liikenteenharjoittajan tiloissa. Kuljettajatodistus on esitettävä minkä hyvänsä tarkastusviranomaisen pyynnöstä.

7.   Kuljettajatodistus myönnetään sen myöntävän jäsenvaltion määräämäksi ajaksi, joka voi olla enintään viisi vuotta. Ennen tämän asetuksen soveltamispäivää annetut kuljettajatodistukset pysyvät voimassa niiden voimassaoloajan päättymiseen asti.

Kuljettajatodistus on voimassa ainoastaan niin kauan kuin sen myöntämisedellytykset täyttyvät. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että liikenteenharjoittaja palauttaa todistuksen välittömästi sen myöntäneille viranomaisille, kun nämä edellytykset eivät enää täyty.

6 artikla

Edellytysten täyttymisen tarkastaminen

1.   Yhteisön liikennelupaa tai sen 4 artiklan 2 kohdan mukaista uusimista koskevaa hakemusta tehtäessä sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, täyttääkö liikenteenharjoittaja tai täyttääkö tämä edelleen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

2.   Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava säännöllisesti vuosittaisin tarkastuksin, jotka koskevat vähintään 20:tä prosenttia kyseisessä jäsenvaltiossa myönnetyistä voimassa olevista kuljettajatodistuksista, täyttyvätkö 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kuljettajatodistuksen myöntämisedellytykset edelleen.

7 artikla

Yhteisön liikenneluvan ja kuljettajatodistuksen epääminen ja peruuttaminen

1.   Jos 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt tai 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty, sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on perustellulla päätöksellä evättävä yhteisön liikenneluvan myöntäminen tai uusiminen taikka kuljettajatodistuksen myöntäminen.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava yhteisön liikennelupa tai kuljettajatodistus, jos luvanhaltija:

a)	ei enää täytä 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tai 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä; tai

b)	on antanut virheellisiä tietoja yhteisön liikennelupaa tai kuljettajatodistusta koskevan hakemuksen yhteydessä.

III LUKU

KABOTAASI

8 artikla

Yleinen periaate

1.   Jokaisella toisen lukuun toimivalla maanteiden tavaraliikenteen harjoittajalla, jolla on yhteisön liikennelupa ja jonka kuljettajalla, jos hän on kolmannen maan kansalainen, on kuljettajatodistus, on tässä luvussa säädetyin edellytyksin oikeus harjoittaa kabotaasiliikennettä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut liikenteenharjoittajat saavat ajaa samalla ajoneuvolla tai, jos kyseessä on yhdistelmäajoneuvo, sen vetovaunulla, enintään kolme peräkkäistä kabotaasimatkaa, jotka seuraavat välittömästi toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta vastaanottavaan jäsenvaltioon suuntautuvaa kansainvälistä kuljetusta sen jälkeen kun kyseisessä kansainvälisessä kuljetuksessa tuodut tavarat on toimitettu. Viimeisimmän vastaanottavasta jäsenvaltiosta poistumista edeltävän kabotaasimatkan kuorma on purettava seitsemän päivän kuluessa siitä, kun kansainvälisessä kuljetuksessa vastaanottavaan jäsenvaltioon tuotu kuorma viimeksi purettiin.

Liikenteenharjoittajat voivat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa suorittaa jonkin tai kaikki mainitussa alakohdassa sallituista kabotaasimatkoista missä tahansa jäsenvaltiossa edellyttäen, että ne suorittavat vain yhden kabotaasimatkan kussakin jäsenvaltiossa niiden kolmen päivän aikana, jotka seuraavat ilman kuormaa kyseiseen jäsenvaltioon saapumista.

3.   Muun kuin jäsenvaltiosta olevan liikenteenharjoittajan vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamaa kansallista maanteiden tavaraliikennettä pidetään tämän asetuksen mukaisena ainoastaan, jos liikenteenharjoittaja voi esittää selvät todisteet saapuvasta kansainvälisestä kuljetuksestaan sekä kustakin sitä seuraavasta kabotaasimatkasta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa todisteessa on oltava kunkin matkan osalta seuraavat tiedot:

a)	lähettäjän nimi, osoite ja allekirjoitus;

b)	liikenteenharjoittajan nimi, osoite ja allekirjoitus;

c)	vastaanottajan nimi, osoite ja allekirjoitus sekä toimituspäivä, kun tavarat on toimitettu;

d)	tavaroiden haltuunottopaikka ja -aika sekä määräpaikka;

e)	tavaralajin yleisesti käytetty nimitys ja pakkaustapa sekä, kun on kyse vaarallisista tavaroista, tavaran yleisesti hyväksytty nimitys sekä kollien määrä, niiden erityismerkinnät ja numerot;

f)	tavaran kokonaismassa tai sen määrä muulla tavoin ilmaistuna;

g)	moottoriajoneuvon ja perävaunun rekisterinumero.

4.   Tässä artiklassa säädettyjen ehtojen täyttymisen osoittamiseksi ei vaadita mitään muuta asiakirjaa.

5.   Jokainen liikenteenharjoittaja, joka sijoittautumisjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaan on oikeutettu harjoittamaan toisen lukuun 1 artiklan 5 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua maanteiden tavaraliikennettä, on tilanteen mukaan oikeutettu tässä luvussa säädetyin edellytyksin harjoittamaan samanlaista kabotaasiliikennettä tai kabotaasiliikennettä saman luokan ajoneuvoilla.

6.   Lupaa harjoittaa 1 artiklan 5 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettua kabotaasiliikennettä eivät koske mitkään rajoitukset.

9 artikla

Kabotaasiliikenteeseen sovellettavat säännöt

1.   Jollei muussa yhteisön lainsäädännössä toisin säädetä, kabotaasiliikenteen harjoittamiseen sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion voimassa olevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä seuraavin osin:

a)	kuljetussopimusta koskevat ehdot;

b)	tieliikenteen ajoneuvojen painot ja mitat;

c)	tiettyjen tavaralajien, erityisesti vaarallisten aineiden, helposti pilaantuvien elintarvikkeiden ja elävien eläinten kuljetuksia koskevat vaatimukset;

d)	ajo- ja lepoajat;

e)	liikenteen arvonlisävero.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut painot ja mitat voivat tarvittaessa ylittää ne painot ja mitat, joita sovelletaan liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltiossa, mutta ne eivät saa missään tapauksessa ylittää vastaanottavan jäsenvaltion kansalliselle liikenteelle asettamia rajoituksia eivätkä niitä teknisiä ominaisuuksia, jotka on merkitty tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista 25 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY (14) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin todisteisiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä on sovellettava muihin kuin jäsenvaltiosta oleviin liikenteenharjoittajiin samoin edellytyksin kuin vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin liikenteenharjoittajiin siten, että estetään kaikki kansalaisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuva syrjintä.

10 artikla

Turvamenettely

1.   Jos tietyn maantieteellisen alueen kansallisilla kuljetusmarkkinoilla on kabotaasiliikenteestä johtuvia vakavia häiriöitä tai kabotaasiliikenne pahentaa niitä, mikä hyvänsä jäsenvaltio voi antaa asian komission käsiteltäväksi, jotta tämä päättäisi turvatoimenpiteistä. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarvittavat tiedot ja ilmoitettava sille, mitä toimenpiteitä se aikoo toteuttaa omien liikenteenharjoittajiensa suhteen.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa tarkoitetaan

”tietyn maantieteellisen alueen kansallisten kuljetusmarkkinoiden vakavalla häiriöllä” sellaisten sille ominaisten ongelmien olemassaoloa markkinoilla, joiden johdosta on olemassa huomattava ja mahdollisesti jatkuva kysyntää suurempi tarjonta, joka saattaa merkitä uhkaa huomattavan monien liikenteenharjoittajien taloudellisen aseman vakaudelle ja elinkelpoisuudelle;

”maantieteellisellä alueella” aluetta, joka kattaa jäsenvaltion koko alueen tai osan siitä tai ulottuu muiden jäsenvaltioiden koko alueeseen tai osaan siitä.

3.   Komissio tutkii tilanteen erityisesti asiaankuuluvien tietojen perusteella ja, kuultuaan 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua komiteaa, päättää kuukauden kuluessa jäsenvaltion hakemuksen vastaanottamisesta, ovatko turvatoimenpiteet tarpeen, ja päättää turvatoimenpiteistä, jos ne ovat tarpeellisia.

Tällaiset toimenpiteet voivat sisältää sen, että tätä asetusta ei väliaikaisesti sovelleta kyseiseen alueeseen.

Tämän artiklan nojalla hyväksytyt toimenpiteet ovat voimassa enintään kuusi kuukautta, ja niiden voimassaoloa voidaan jatkaa kerran samanpituisena.

Komissio ilmoittaa viipymättä jäsenvaltioille ja neuvostolle kaikista tämän kohdan nojalla tekemistään päätöksistä.

4.   Jos komissio päättää hyväksyä yhtä tai useampaa jäsenvaltiota koskevia turvatoimenpiteitä, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava saman laajuisia toimenpiteitä omien liikenteenharjoittajiensa osalta ja ilmoitettava niistä komissiolle. Näitä toimenpiteitä on sovellettava viimeistään siitä päivästä lukien, jona komission hyväksymiä turvatoimenpiteitä sovelletaan.

5.   Jokainen jäsenvaltio voi saattaa 3 kohdassa tarkoitetun komission tekemän päätöksen neuvoston käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa sitä koskevan ilmoituksen antamisesta. Neuvosto voi, määräenemmistöllä 30 päivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on saattanut asian sen käsiteltäväksi tai, jos useat jäsenvaltiot ovat saattaneet asian sen käsiteltäväksi, 30 päivän kuluessa ensimmäisestä käsittelypyynnöstä, tehdä asiassa toisenlaisen päätöksen.

Edellä olevan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyä voimassaoloaikaa sovelletaan neuvoston päätökseen. Kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava vastaavia toimenpiteitä omien liikenteenharjoittajiensa osalta ja ilmoitettava niistä komissiolle. Jos neuvosto ei tee päätöstä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ajan kuluessa, komission päätöksestä tulee lopullinen.

6.   Jos komissio katsoo, että 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä on tarpeen jatkaa, se tekee asiasta ehdotuksen neuvostolle, joka tekee päätöksen määräenemmistöllä.

IV LUKU

KESKINÄINEN AVUNANTO JA SEURAAMUKSET

11 artikla

Keskinäinen avunanto

Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan varmistaakseen tämän asetuksen soveltamisen ja valvonnan. Niiden on vaihdettava tietoja asetuksen (EY) N:o 1071/2009 18 artiklan mukaisesti perustettujen kansallisten yhteyspisteiden välityksellä.

12 artikla

Rikkomuksista aiheutuvat seuraamukset sijoittautumisjäsenvaltiossa

1.   Jos on kyse yhteisön tieliikennelainsäädännön vakavasta rikkomuksesta, joka on tehty tai todettu missä tahansa jäsenvaltiossa, on rikkomukseen syyllistyneen liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteutettava asianmukaiset tutkintatoimet, joihin voi sisältyä varoitus, jos siitä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, ja jotka voivat johtaa muun muassa seuraavien hallinnollisten seuraamusten määräämiseen:

a)	joidenkin tai kaikkien yhteisön liikenneluvan oikeaksi todistettujen jäljennösten peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan;

b)	yhteisön liikenneluvan peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan.

Nämä seuraamukset voidaan määritellä sen jälkeen, kun asiassa on tehty lopullinen päätös, ja niissä on otettava huomioon yhteisön liikenneluvan haltijan tekemien rikkomusten vakavuus sekä tämän hallussa olevien kansainvälistä liikennettä koskevan liikenneluvan oikeiksi todistettujen jäljennösten kokonaismäärä.

2.   Jos kuljettajatodistuksia käytetään jollakin tavoin väärin siten, että syyllistytään vakavaan rikkomukseen, tällaisiin rikkomuksiin syyllistyneen liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä tarkoituksenmukaiset seuraamukset; ne voivat esimerkiksi:

a)	keskeyttää kuljettajatodistusten myöntämisen;

b)	peruuttaa kuljettajatodistuksia;

c)	asettaa kuljettajatodistusten myöntämiselle lisäedellytyksiä väärinkäytön ehkäisemiseksi;

d)	peruuttaa määräajaksi tai kokonaan yhteisön liikenneluvan kaikki oikeiksi todistetut jäljennökset tai osan niistä;

e)	peruuttaa yhteisön liikenneluvan määräajaksi tai kokonaan.

Nämä seuraamukset voidaan määritellä sen jälkeen, kun asiassa on tehty lopullinen päätös, ja niissä on otettava huomioon yhteisön liikenneluvan haltijan tekemien rikkomusten vakavuus.

3.   Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava sen jäsenvaltion, jossa rikkomukset todettiin, toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian ja viimeistään kuuden viikon kuluessa niiden asiaa koskevasta lopullisesta päätöksestä, onko tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä seuraamuksia määrätty, ja jos on, mitä niistä.

Jos tällaisia seuraamuksia ei määrätä, sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ratkaisun syyt.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että liikenteenharjoittajaan kohdistuneet seuraamukset ovat kokonaisuudessaan oikeassa suhteessa rikkomukseen tai rikkomuksiin, joista nämä seuraamukset määrättiin, ja että niissä otetaan huomioon jäsenvaltiossa, jossa rikkomukset todettiin, samasta rikkomuksesta mahdollisesti määrätyt seuraamukset.

5.   Liikenteenharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti myös saattaa asianomaista liikenteenharjoittajaa koskevan asian toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Niiden on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tässä tarkoituksessa tekemistään päätöksistä.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteenharjoittajilla on oikeus hakea muutosta hallinnollisiin seuraamuksiin, joita niille on määrätty tämän artiklan nojalla.

13 artikla

Rikkomuksesta aiheutuvat seuraamukset vastaanottavassa jäsenvaltiossa

1.   Jos jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tietoon tulee tämän asetuksen tai yhteisön tieliikennelainsäädännön vakava rikkomus, jonka tekijäksi voidaan osoittaa muu kuin tuosta jäsenvaltiosta oleva liikenteenharjoittaja, jäsenvaltion, jonka alueella rikkomus on todettu, on toimitettava sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot mahdollisimman pian ja viimeistään kuuden viikon kuluessa asiaa koskevasta lopullisesta päätöksestä:

a)	kuvaus rikkomustapauksesta sekä rikkomuksen tekoaika ja -paikka;

b)	rikkomuksen luokka, tyyppi ja vakavuusaste; ja

c)	määrätyt ja toteutetut seuraamukset.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia määräämään hallinnollisia seuraamuksia 12 artiklan mukaisesti.

2.   Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä seuraamuksia muulle kuin jäsenvaltiosta olevalle liikenteenharjoittajalle, joka on rikkonut tätä asetusta tai liikennettä koskevaa kansallista tai yhteisön lainsäädäntöä kabotaasiliikenteen yhteydessä kyseisen jäsenvaltion alueella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeudellista syytteeseen asettamista. Näiden viranomaisten on määrättävä nämä seuraamukset syrjimättömyysperiaatetta noudattaen. Nämä seuraamukset voivat käsittää muun muassa varoituksen tai, vakavan rikkomuksen ollessa kyseessä, kabotaasiliikenteen tilapäisen harjoittamiskiellon sen vastaanottavan jäsenvaltion alueella, jossa rikkomus on tapahtunut.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteenharjoittajilla on oikeus hakea muutosta hallinnollisiin seuraamuksiin, joita niille on määrätty tämän artiklan nojalla.

14 artikla

Merkitseminen kansalliseen sähköiseen rekisteriin

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisön tieliikennelainsäädännön vakavat rikkomukset, joihin niiden alueelle sijoittautuneet liikenteenharjoittajat ovat syyllistyneet ja jotka ovat johtaneet jonkin jäsenvaltion määräämään seuraamukseen, sekä yhteisön liikenneluvan tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan, merkitään maantiekuljetusyrityksiä koskevaan kansalliseen sähköiseen rekisteriin. Rekisteriin tehdyt merkinnät, jotka koskevat yhteisön liikenneluvan peruuttamista määräajaksi tai kokonaan, on säilytettävä tietokannassa kahden vuoden ajan peruuttamisjan päättymisestä, kun kyse on määräajaksi peruuttamisesta, tai peruuttamispäivästä, kun on kyse pysyvästä peruuttamisesta.

V LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO

15 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksen (ETY) N:o 3821/85 18 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

16 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä niitä seuraamuksia, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, koskevat säännöt, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden sääntöjen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä komissiolle viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2011 ja ilmoitettava sille viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia näitä toimenpiteitä sovelletaan ilman liikenteenharjoittajien kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää.

17 artikla

Raportointi

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle joka toinen vuosi niiden liikenteenharjoittajien lukumäärä, joilla edellisen vuoden 31 päivänä joulukuuta oli yhteisön liikennelupa, sekä kyseisenä päivänä liikenteessä olleiden ajoneuvojen lukumäärää vastaava oikeaksi todistettujen jäljennösten lukumäärä.

2.   Jäsenvaltioiden on lisäksi ilmoitettava komissiolle edeltävän kalenterivuoden aikana myönnettyjen kuljettajatodistusten lukumäärä sekä saman vuoden 31 päivänä joulukuuta liikenteessä olevien kuljettajatodistusten lukumäärä.

3.   Komissio laatii kertomuksen yhteisön maantieliikennemarkkinoiden tilanteesta vuoden 2013 loppuun mennessä. Kertomuksessa on oltava arviointi markkinatilanteesta, mukaan lukien arvio tarkastusten tehokkuudesta ja alan työehtojen kehityksestä sekä siitä, onko sääntöjen yhdenmukaistaminen muun muassa noudattamisen valvonnan, tienkäyttömaksujen sekä sosiaali- ja turvallisuuslainsäädännön aloilla edistynyt siinä määrin, että voitaisiin harkita maantieliikenteen kotimaanmarkkinoiden avaamista edelleen, kabotaasimarkkinat mukaan lukien.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 881/92 ja (ETY) N:o 3118/93 sekä direktiivi 2006/94/EY.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin ja kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 4 päivästä joulukuuta 2011, lukuun ottamatta 8 ja 9 artiklaa, joita sovelletaan 14 toukokuuta 2010.

---

(1)  EUVL C 204, 9.8.2008, s. 31.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 21. toukokuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 9. tammikuuta 2009 (EUVL C 62 E, 17.3.2009, s. 46), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. huhtikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä)), ja neuvoston päätös, tehty 24. syyskuuta 2009.

(3)  EYVL L 95, 9.4.1992, s. 1.

(4)  EYVL L 279, 12.11.1993, s. 1.

(5)  EUVL L 374, 27.12.2006, s. 5.

(6)  EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.

(7)  EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38.

(8)  EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

(9)  EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.

(10)  Katso tämän virallisen lehden sivu 51.

(11)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(12)  EUVL L 33, 4.2.2006, s. 82.

(13)  EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44.

(14)  EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59.

---

---

---

---

---