30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/24

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1628/2004 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin Intiasta peräisin olevien, joko yhdessä tai erikseen tuotujen, CN-koodiin ex 8545 11 00 kuuluvien sähköuuneissa käytettävien grafiittielektrodien, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja sähkövastus enintään 6,0 μΩ.m, ja kyseisissä elektrodeissa käytettävien, CN-koodiin ex 8545 90 90 kuuluvien jatkonippeleiden tuonnissa. Tiettyjen nimeltä mainittujen viejien tuontiin sovelletaan 7,0–15,7 prosentin tullia ja muiden viejien tuontiin 15,7 prosentin jäännöstullia.

(2)

Samaan aikaan neuvosto otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 1629/2004 (3) lopullisen polkumyyntitullin Intiasta peräisin olevan saman tuotteen tuonnissa.

(3)

Lopullisen tasoitustullin käyttöönoton jälkeen Intian viranomaiset ovat esittäneet näkökantoja, joiden mukaan molempien tukijärjestelmien (tuontitullien hyvitysjärjestelmän ja tuloverolain 80 HHC pykälän mukaisen tuloverovapautuksen) olosuhteet olisivat muuttuneet ja muutokset olisivat pysyviä. Tällä perusteella on väitetty, että tuen taso olisi laskenut ja että osittain kyseisiin järjestelmiin perustuvia toimenpiteitä olisi tarkistettava.

(4)

Komissio on tutkinut Intian viranomaisten esittämän näytön ja katsonut sen riittäväksi perusteeksi panna vireille tuen vastaisia toimenpiteitä koskevan perusasetuksen 19 artiklan säännösten mukainen selvitys. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio pani Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4) omasta aloitteestaan vireille voimassa olevien toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun.

(5)

Osittaisen välivaiheen tarkastelun tarkoituksena on arvioida, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä jatkettava, olisiko ne poistettava tai olisiko niitä muutettava niiden yhtiöiden osalta, jotka ovat saaneet etua toisesta tai kummastakin muutetusta tukijärjestelmästä, sekä kyseisten yhtiöiden tapauksessa toisten järjestelmien osalta, joista on esitetty riittävää näyttöä vireillepanoilmoituksessa julkaistujen asiaa koskevien kohtien mukaisesti.

(6)

Tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’ tai ’tutkimusajanjakso’.

(7)

Komissio ilmoitti osittaisen välivaiheen tarkastelun käynnistämisestä virallisesti Intian viranomaisille, kummallekin intialaiselle vientiä harjoittavalle, osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoilmoituksessa mainitulle tuottajalle sekä yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja otettiin tarvittaessa huomioon.

(8)

Komissio lähetti kyselylomakkeet molemmille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille ja Intian viranomaisille. Vastaukset saatiin molemmilta yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja Intian viranomaisilta.

(9)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin:

(10)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella oli tarkoitus esittää molempiin yhteistyössä toimineisiin intialaisiin tuottajiin sovellettavan tullin tarkistamista ja jatkaa voimassa olevien toimenpiteiden soveltamista kaikkiin muihin yhtiöihin, jotka eivät toimineet yhteistyössä tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa. Niille annettiin myös kohtuullisesti aikaa esittää huomionsa. Kaikki näkökannat ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon jäljempänä esitetyllä tavalla.

(11)

Tarkasteltavana on asetuksen (EY) N:o 1628/2004 kohteena oleva tuote eli Intiasta peräisin olevat, joko yhdessä tai erikseen tuodut, CN-koodiin ex 8545 11 00 kuuluvat sähköuuneissa käytettävät grafiittielektrodit, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja sähkövastus enintään 6,0 μΩ.m, ja kyseisissä elektrodeissa käytettävät, CN-koodiin ex 8545 90 90 kuuluvat jatkonippelit.

(12)

Komissio tutki Intian viranomaisten ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty vientitukea:

(13)

Edellä a–c alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa (Export and Import Policy documents), jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelun kannalta olennainen on 1 päivän syyskuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2009 välistä aikaa koskeva asiakirja, jäljempänä ’EXIM-policy 04–09’. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät kyseistä viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures – 1 September 2004 to 31 March 2009, Volume I (HOP I 04–09)”. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(14)

Edellä d alakohdassa tarkoitettu tuloverojärjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(15)

Edellä e alakohdassa tarkoitettu sähköverosta vapauttamisen järjestelmä perustuu Madhya Pradeshin vuoden 1949 sähköverolain 3-B pykälään.

(16)

Tuetun tuonnin haittavaikutuksia koskevan perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti komissio kutsui Intian viranomaiset sekä muutettuja että muuttamattomia järjestelmiä koskeviin lisäneuvotteluihin tilanteen selkiyttämiseksi väitettyjen järjestelmien osalta ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen kyseisten järjestelmien suhteen, joten komissio sisällytti ne tukea koskevaan tutkimukseen.

(17)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan (EXIM-policy 04–09) kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja sitä täydentävän menetelmäkäsikirjan (HOP I 04–09) luvuissa 4.1–4.30. Nykyisin voimassa olevan lopullisen tasoitustullin käyttöönottoon asetuksella (EY) N:o 1628/2004 johtaneessa edellisessä tutkimusajanjaksossa tätä järjestelmää sanottiin ennakkolisenssijärjestelmäksi.

(18)

Ennakkolupajärjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin jäljempänä. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa EXIM-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusasiakirjoja (Advance Release Order, ARO) sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevista alajärjestelmistä.

(19)

Ennakkolupien myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(20)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana yksi yhteistyöhön osallistunut viejä sai etuja ensimmäisestä alajärjestelmästä, toisin sanoen AAS-järjestelmän tosiasiallisesta viennistä. Näin ollen ei ole tarpeen selvittää, oikeuttivatko muut alajärjestelmät tasoitustullin käyttöönottoon vai eivät.

(21)

Nykyisin voimassa olevan lopullisen tasoitustullin tultua otetuksi käyttöön asetuksen (EY) N:o 1628/2004 mukaisesti Intian viranomaiset ovat muuttaneet AAS-järjetelmään sovellettavaa tarkistusjärjestelmää. Käytännössä Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen, totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tavaroiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 04–09 -käsikirjan luvut 4.26 ja 4.30 sekä lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Rekisteri on annettava varmennettavaksi ulkopuoliselle laillistetulle tilintarkastajalle, jonka antamassa todistuksessa on osoitettava, että ennalta määrätyt rekisterit ja asianmukaiset varastoluettelot on tutkittu ja että lisäyksen 23 mukaisesti annetut tiedot ovat kaikin puolin totuudenmukaiset ja oikein laaditut. Edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan kuitenkin vain 13 päivänä toukokuuta 2005 tai sen jälkeen annettuihin ennakkolupiin. Ennen kyseistä päivämäärää annettujen ennakkolisenssien tai ennakkolupien haltijoita pyydetään noudattamaan aiemmin sovellettua tarkastusjärjestelmää, toisin sanoen laatimaan totuudenmukainen ja asianmukainen selvitys lisenssien mukaisesti tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 02–07 -käsikirjan luku 4.30 ja lisäys 18) eli pitämään lisäyksen 18 mukaista rekisteriä.

(22)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan käyttämän alajärjestelmän (tosiasiallinen vienti) osalta Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrästä ja arvosta, ja ne kirjataan lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän nk. SION-vakionormien perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa SION-vakionormi, ja ne on julkaistu menetelmäkäsikirjassa HOP II 04–09.

(23)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(24)

Tutkimusajanjakson aikana todettiin, että raaka-aineiden tuontia varten kyseisenä aikana käytetyt ennakkolisenssit oli myönnetty ennen 13 päivää toukokuuta 2005. Tämän vuoksi Intian viranomaisten HOP I 04–09 -asiakirjassa asettamia uusia, edellä kappaleessa 21 selvitettyjä tarkastusvaatimuksia ei vielä ollut testattu käytännössä. Yhtiö ei myöskään ollut voinut osoittaa, että todellista kulutusta ja varastoja koskevaa välttämätöntä rekisteriä olisi pidetty HOP I 02–07 -asiakirjan luvun 4.30 lisäyksessä 18 vaaditussa muodossa kuten ennen 13 päivää toukokuuta 2005 annettujen ennakkolisenssien osalta olisi pitänyt tehdä. Tässä tilanteessa on katsottava, että tutkimuksen kohteena oleva viejä ei ollut pystynyt osoittamaan, että asianmukaiset EXIM-vaatimukset olisi täytetty ajoissa.

(25)

Kyseinen AAS-järjestelmää tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona käyttänyt yhteistyössä toiminut viejä väitti antaneensa käytetyt ennakkolisenssit, vaikka ne oli myönnetty ennen 13 päivää toukokuuta 2005, vapaaehtoisesti auktorisoidun tilintarkastajan tarkastettaviksi HOP I 04–09 -menetelmäkäsikirjan vaatimusten mukaisesti ja tämän osoittavan, että nykyisin, uusien HOP-määräysten vallitessa, on olemassa asianmukainen tarkastusjärjestelmä.

(26)

Auktorisoidun tilintarkastajan allekirjoittama ja 1 päivänä helmikuuta 2008 päivätty HOP-käsikirjan liitteen 23 mukainen todistus todellakin luovutettiin komission yksiköille yhtiön toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä. Koska ennakkolisenssit oli kuitenkin päivätty vuonna 2004 eivätkä uudet HOP-määräykset koskeneet niitä, on todettava, että kyseessä oli yhtiön vapaaehtoinen aloite, joka ei osoita, että Intian viranomaiset olisivat perustaneet todellisen tarkastusjärjestelmän. Ei myöskään ollut osoitettavissa, että auktorisoidun tilintarkastajan laskelmien mukainen liiallinen tullinpalautus olisi todella suoritettu viranomaisille.

(27)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkituille viejille.

(28)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin ennakkolupajärjestelmä on oikeudellisesti selkeästi sidoksissa vientitulokseen, joten se on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(29)

Tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet mitään tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä tehokkaasti varmistaakseen, onko tuotantopanoksia käytetty vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä on käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). SION-vakionormeja ei voida itsessään pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska Intian viranomaiset eivät voi niiden perusteella arvioida riittävän tarkkaan sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään suorittaneet asianmukaisesti pidettyyn todellisen kulutuksen mukaiseen rekisteriin perustuvaa tehokasta valvontaa tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkastusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(30)

Kyseinen alajärjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(31)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tässä suhteessa on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(32)

AAS-järjestelmää käyttäneen viejän tuen määrä laskettiin tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sovellettavan alajärjestelmän mukaisesti tuotujen ainesten tuonnissa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin tukien määristä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona kyseisen tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(33)

Tämän järjestelmän mukainen tuki on tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona kyseiselle yhteistyössä toimineelle tuottajalle 0,3 prosenttia.

(34)

DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 4.3 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.

(35)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(36)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty SION-vakionormien perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(37)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, kuinka suuren edun se saa. Intian viranomaiset eivät voi enää sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet kyseisen asiakirjan, vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. Etu lasketaan vienti-ilmoituksen tekohetkellä voimassa olleen DEPBS-prosentin mukaan.

(38)

DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta, myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

(39)

DEPBS-hyvitysten hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. DEPBS-hyvityksiin ei tosiasiallisesti sovelleta tiukkoja määräaikoja. DEPBS:in hallinnointiin käytettävä sähköinen järjestelmä ei automaattisesti sulje pois vientitapahtumia, jotka ovat tapahtuneet HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.47 mainittujen hakumääräaikojen ulkopuolella. HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 9.3 edellytetään niin ikään selvästi, että myös hakuajan umpeutumisen jälkeen saadut hakemukset voidaan ottaa huomioon edellyttäen, että myöhästymissakko maksetaan (10 prosenttia tullihyvityksestä).

(40)

Toinen yhteistyössä toimineista viejistä väitti, että kaikki yhtiön saamat DEPBS-hyvitykset oli käytetty tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytettyjen ainesten tuontiin, vaikka ne olisi periaatteessa voitu käyttää edellä todetulla tavalla muihin tarkoituksiin. Näin ollen viejä väitti, että se on joutunut käyttämään DEPBS-hyvitykset tosiasiassa normaalia tullinpalautusjärjestelmää vastaavalla tavalla ja että ainoastaan mahdollinen liiallinen palautus oikeuttaisi tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan kuitenkin ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton vain silloin kun perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset ehdot eivät tässä tapauksessa täyttyneet, kuten jäljempänä kappaleessa 43 selvitetään. Näin ollen sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan.

(41)

DEPBS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten myöntämästä taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(42)

Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(43)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän mukaisia etuja.

(44)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajan oli todettu saaneen tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu kuuluu vastaanottajalle järjestelmän mukaisella vientihetkellä. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen eivätkä tuen määrään sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat kirjasivat DEPBS-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä.

(45)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(46)

Järjestelmän mukaiset tuet ovat tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille 6,2 ja 5,7 prosenttia.

(47)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 04–09 -asiakirjan luvussa 5 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 5.

(48)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(49)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja huhtikuusta 2003 myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Maaliskuun 31 päivään 2000 saakka sovellettiin tosiasiallista 11 prosentin tullia (johon sisältyy 10 prosentin lisämaksu) ja erityisen arvokkaassa tuonnissa nollatullia. Huhtikuusta 2000 järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana.

(50)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimaasta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(51)

EPCGS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisilta saatavaa taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejille, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää niiden maksuvalmiutta.

(52)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(53)

Järjestelmää ei myöskään voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(54)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan mittaan saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vallinnutta pitkäaikaista kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Jos oli esitetty perusteltu pyyntö, tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(55)

Järjestelmän mukaiset tuet ovat tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona yhteistyössä toimineille tuottajille 0,7 ja 0,3 prosenttia.

(56)

Toinen yhteistyössä toimineista viejistä huomautti EPCGS-etujen laskennassa alkujaan käytetyssä menetelmässä olleesta virheestä erityisesti sovelletun koron määrän osalta. Kyseinen virhe, joka kohdistui molempiin yhteistyössä toimineisiin viejiin, korjattiin.

(57)

Tässä järjestelmässä viejät voivat saada osittaisen vapautuksen tuloverosta vientimyynnin voittojen osalta. Vapautuksen oikeusperusta on tuloverolain 80 HHC pykälässä.

(58)

Tämä säännös poistettiin verotusvuodesta 2005/2006 (eli 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisestä tilikaudesta) alkaen, ja näin ollen tuloverolain 80 HHC pykälän perusteella ei voi saada etuja 31 päivän maaliskuuta 2004 jälkeen. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei saanut etua tästä järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näin ollen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tasoitustoimenpiteisiin ei ole aihetta, koska järjestelmä on poistettu.

(59)

Järjestelmä perustuu tuloverolain 80 I A pykälään. Säännös sisällytettiin tuloverolakiin vuoden 2001 varainhoitolailla (Finance Act).

(60)

Tuloverolain 80 I A pykälää sovelletaan yhtiöihin, jotka rakentavat uusia infrastruktuureja, sähkön tuotanto ja jakelu mukaan luettuna, minne tahansa Intiaan.

(61)

Tuloverolain 80 I A pykälän säännösten mukaisesti sähkön tuotannosta saatua voittoa vastaava määrä on vapautettu liikevoiton verotuksesta kymmenenä peräkkäisenä vuonna voimalayksikön ensimmäisten 15 toimintavuoden aikana. Yksikön on oltava uusi, ja sen on ollut aloitettava toimintansa aikaisintaan 1 päivänä huhtikuuta 2003 ja viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010.

(62)

Tuloverovähennyslaskelma on osa yhtiön vuotuista veroilmoitusta, ja se tarkastetaan yhdessä yhtiön voittojen ja tappioiden ja muun tilinpäätöksen kanssa. Laskelman on noudatettava tuloverolain säännöksiä etenkin siinä, että tuotetun sähkön laskennallisen arvostamisen on heijastettava sähkön markkina-arvoa. Tuloveroviranomaisten tehtävänä on tarkistaa, että tuloverovähennyslaskelma on tuloverolain ja yhtiöiden tilinpäätösten mukainen. Tutkimuksessa on ilmennyt, että viranomaiset ovat käytännössä tarkistaneet laskelmat ja tehneet niihin tarvittaessa oikaisuja.

(63)

Edelleen tutkimuksessa on ilmennyt, että molemmat tutkimuksen kohteena olevat vientiä harjoittavat tuottajat ovat rakentaneet grafiittituotantoyksikköjensä yhteyteen lisävoimaloita. Niinpä ne ovat tuloverolain säännösten mukaisesti hakeneet tuloveroonsa vastaavaa vähennystä.

(64)

Vapautus tuloverosta on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukainen tuki eli Intian viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka tuottaa etua tutkituille viejille.

(65)

Tutkimuksessa on kuitenkin ilmennyt, että mahdollisuus tuloverolain 80 I A pykälän mukaiseen tuloverovapautukseen ei rajoitu koskemaan vain tiettyjä yrityksiä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan tarkoittamalla tavalla. Järjestelmä näyttää olevan kaikkien yhtiöiden käytettävissä objektiivisten perusteiden pohjalta. Ei ole myöskään saatu muuta näyttöä siitä, että järjestelmä olisi erityinen.

(66)

Se on lisäksi sidottu muuhun tuotteeseen (sähköön) kuin siihen, joka on tarkasteltavana, ja järjestelmästä saatavat edut perustuvat näin ollen muuhun toimintaan kuin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin. Näin ollen on katsottava, että kyseisille viejille tästä järjestelmästä saatavien etujen ei pitäisi aiheuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa.

(67)

Vuoden 2004 teollisuuden edistämispolitiikan mukaisesti Madhya Pradeshin osavaltio tarjoaa sähköverovapautusta teollisuuslaitoksille, jotka investoivat kytkösmarkkinoita palvelevaan sähköntuotantoon.

(68)

Madhya Pradeshin osavaltion viranomaisten soveltama sähköverovapautus on selvitetty vuoden 1949 sähköverolain 3-B pykälässä.

(69)

Kaikki Madhya Pradeshin viranomaisten toimialueella sijaitsevat teollisuuslaitokset, jotka investoivat omiin kytkösvoimaloihin.

(70)

Madhya Pradeshin viranomaisten 29 päivänä syyskuuta 2004 antaman tiedonannon mukaan yhtiöt tai henkilöt, jotka investoivat uusiin, teholtaan yli 10 KW:n kytkösvoimaloihin, voivat saada Madhya Pradeshin sähkötarkastuskeskukselta todistuksen sähköverovapautuksesta. Vapautus myönnetään ainoastaan omaan kulutukseen tuotetusta sähköstä ja vain, jos uusi kytkösvoimala ei ole entisen korvike. Vapautus myönnetään viisivuotiskaudeksi.

(71)

Madhya Pradeshin viranomaisten 5 päivänä huhtikuuta 2005 antamalla tiedonannolla yhden tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan rakentama uusi voimala vapautettiin sähköverosta kymmenvuotiskaudeksi.

(72)

Sähköverosta vapautettu yhteistyössä toiminut viejä väitti, että EDE-järjestelmä ei ole erityinen ja että sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin tukikelpoisiin yhtiöihin. Kyseisen viejän mukaan Madhya Pradeshin viranomaiset tarkistivat alkuperäistä tukipolitiikkaansa siten, että viiden vuoden verovapaus pidennettiin kymmenvuotiseksi. Yhteistyössä toiminut viejä enempää kuin Intian viranomaisetkaan eivät kuitenkaan toimittaneet vastaustensa yhteydessä kyseistä politiikan muutosta koskevaa julkaistua tiedonantoa.

(73)

Järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Kyseessä on Madhya Pradeshin osavaltion myöntämä taloudellinen tuki, koska kyseinen kannuste vähentää osavaltion tuloja, jotka se muutoin saisi. Lisäksi siitä koituu etua järjestelmää käyttävälle yritykselle.

(74)

Vaikka vuoden 2004 teollisuuden edistämispolitiikassa ja Madhya Pradeshin viranomaisten 29 päivänä syyskuuta 2004 antamassa tiedonannossa vahvistetaan viiden vuoden verovapauskausi, kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettiin kymmenen vuoden vapautus. Ei siis näytä siltä, että kyseinen kannustus olisi myönnetty laissa, asetuksessa tai muussa virallisessa asiakirjassa selkeästi asetettujen perusteiden ja ehtojen nojalla.

(75)

Vientiä harjoittavan tuottajan saama etu on laskettu sellaisen sähköveron määrän perusteella, joka normaalisti olisi kertynyt tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana mutta jota ei tämän järjestelmän mukaisesti ole kannettu. Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnille (nimittäjä), koska se koskee sekä kotimarkkina- että vientimyyntiä, eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(76)

Tämän perusteella yhden EDE-järjestelmästä etuja saaneen yrityksen tukimarginaaliksi vahvistettiin 0,7 prosenttia.

(77)

Asetuksessa (EY) N:o 1628/2004 tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määräksi arvo-osuutena ilmaistuna vahvistettiin 15,7 ja 7 prosenttia kahden osittaisessa välivaiheen tarkastelussa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(78)

Tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun aikana tasoitustullien alaisten tukien määrien todettiin olevan arvo-osuutena ilmaistuna seuraavan luettelon mukaiset:

(79)

Tuen vastaisia toimenpiteitä koskevan perusasetuksen 19 artiklan säännösten ja tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun aloittamista koskevan ilmoituksen 3 kohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti vahvistetaan, että yhteistyössä toimineiden tuottajien saaman tuen taso on muuttunut ja että asetuksessa (EY) N:o 1628/2004 säädetyn tasoitustullin määrää on siis muutettava.

(80)

Tarkastelun kohteena oleva tasoitustulli oli tulos samanaikaisista tuen ja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevista tutkimuksista (jäljempänä ’alkuperäiset tutkimukset’). Perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan ja polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (5) 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetuksessa (EY) N:o 1629/2004 säädetyt polkumyyntitullit oikaistiin vastaamaan saman tilanteen edellyttämiä tukisummia ja polkumyyntimarginaaleja.

(81)

Tässä tarkastelussa tutkitut ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistaviksi todetut tukijärjestelmät olivat EDE-järjestelmää lukuun ottamatta perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vientitukia.

(82)

Siksi on asianmukaista, että polkumyyntitulli tarkistetaan vastaamaan tässä tarkastelussa määritettyä uutta tukitasoa, kun kyse on vientituesta. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tasoitustullit eivät kuitenkaan saisi ylittää alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyä vahingon korjaavaa tasoa. Koska yhteistyötaso oli korkea (100 prosenttia) kuten alkuperäisessäkin tutkimuksessa, jäännöstukimarginaali vahvistettiin korkeimman yksilöllisen marginaalin saaneen yrityksen mukaan.

(83)

Tasoitus- ja polkumyyntitullien tasoa olisi näin ollen tarkistettava seuraavasti:

(84)

Toinen yhteistyössä toimineista viejistä väitti, että koska osittainen välivaiheen tarkastelu rajoittui tuen tasoon, polkumyyntitulleja ei pitäisi muuttaa.

(85)

Näiltä osin ilmoituksessa menettelyn aloittamisesta todetaan kuitenkin, että ”niiden yritysten osalta, joihin sovelletaan sekä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä että tasoitustoimenpiteitä, polkumyynnin vastaista toimenpidettä voidaan tarkistaa vastaavasti, jos tasoitustoimenpidettä muutetaan”. Polkumyyntitullien muuttaminen ei johdu polkumyynnin tasoa koskevista uusista tiedoista vaan automaattisesti siitä, että alkuperäisiä polkumyyntimarginaaleja oli tarkistettu vastaamaan tiettyä vientitukitasoa ja että viimeksi mainittua nyt on muutettu.

(86)

Tässä asetuksessa eritellyt yksilölliset yrityskohtaiset tasoitustullit vastaavat osittaisessa tarkastelussa todettua tilannetta. Näin ollen niitä sovelletaan ainoastaan kyseisten yritysten tuottamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(87)

Kaikki näiden yksittäisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (6), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissiolla on täten valtuudet tarvittaessa muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattaakseen ajan tasalle luettelon niistä yrityksistä, joihin yksilöllisiä tulleja voidaan soveltaa,