21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 366/47

(1)

Ecofin-neuvosto hyväksyi vuonna 1997 yritysverotukseen sovellettavat menettelysäännöt haitallisen verokilpailun torjumiseksi (2). Menettelysäännöissä annetun sitoumuksen mukaisesti komissio julkaisi vuonna 1998 tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen (3), jossa se ilmoitti aikovansa soveltaa näitä sääntöjä tiukasti ja noudattavansa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Tämä menettely perustuu kyseiseen tiedonantoon.

(2)

Komissio pyysi Luxemburgia 12 päivänä helmikuuta 1999 päivätyllä kirjeellä D/50716 toimittamaan alustavia tietoja ”yrityksistä, jotka on vapautettu verosta vuonna 1929 säädetyn lain nojalla”. Luxemburgin viranomaiset toimittivat 26 päivänä maaliskuuta 1999 päivätyllä kirjeellä A/32604 komissiolle selvityksen vuodelta 1929 peräisin olevasta järjestelystä, jolla holdingyhtiöt on vapautettu verosta (jäljempänä ’vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt’). Järjestelyä on muutettu 29 päivänä joulukuuta 1971 ja 30 päivänä marraskuuta 1978 annetuilla laeilla.

(3)

Komissio pyysi 5 päivänä heinäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä D/53671 Luxemburgilta lisätietoja vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvista holdingyhtiöistä sekä 17 päivänä joulukuuta 1938 annetusta laista, jolla säännellään ns. milliardaire-holdingyhtiöitä. Luxemburgin viranomaiset toimittivat pyydetyt lisätiedot 20 päivänä heinäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä A/36150.

(4)

Komissio pyysi 26 päivänä maaliskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä D/51279 lisätietoja, muun muassa lakitekstejä, jotka koskevat järjestelyjä, joilla vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt ja milliardaire-holdingyhtiöt vapautetaan verosta. Luxemburgin viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot 11 päivänä toukokuuta 2001 päivätyllä kirjeellä A/33928.

(5)

Komissio ilmoitti Luxemburgin viranomaisille 11 päivänä helmikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä D/50571, että se piti toimenpidettä alustavan tarkastelun perusteella tukena, ja pyysi viranomaisia toimittamaan komissiolle huomautuksensa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan [nykyisin 88 artikla] soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (4) 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun voimassa olevia tukiohjelmia koskevan yhteistyömenettelyn mukaisesti. Komission ja Luxemburgin viranomaisten välillä pidettiin kokous 19 päivänä huhtikuuta 2002, minkä jälkeen Luxemburgin viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot 2 päivänä toukokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä A/33288. Kyseisten viranomaisten ja komission välillä pidettiin toinen kokous 17 päivänä lokakuuta 2002.

(6)

Jotta tarkastelun kohteena olevan järjestelyn alustava tutkinta voitaisiin saada päätökseen asetuksen (EY) N:o 659/1999 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, komissio pyysi 9 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä A/51743 Luxemburgia päivittämään sitä koskevat tiedot ilmoittamalla ehdotetuista tai jo hyväksytyistä uusista säännöksistä, jotka koskevat vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verokohtelua. Luxemburg ilmoitti pyydetyt tiedot komissiolle 6 päivänä toukokuuta 2004 päivätyssä kirjeessä.

(7)

Luxemburgin viranomaisten ja komission välillä pidettiin 15 päivänä syyskuuta 2004 kolmas kokous, jossa komissio sai tietää tietyistä seikoista, jotka liittyvät lakiesitykseen nro 5231, jossa ehdotetaan muutoksia vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelystä 31 päivänä heinäkuuta 1929 annettuun lakiin.

(8)

Komissio pyysi 4 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä D/53536, että sille toimitetaan tiedot lakiesityksen nro 5231 hyväksymisestä 19 päivänä huhtikuuta 2005, jotta kyseisen järjestelyn alustava arviointi voidaan saattaa päätökseen. Luxemburgin viranomaiset ilmoittivat pyydetyt tiedot komissiolle 1 päivänä kesäkuuta 2005 (A/34536) ja 23 päivänä kesäkuuta 2005 (A/35047) päivätyillä kirjeillä.

(9)

Komissio ilmoitti Luxemburgille 11 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (D/55311) katsovansa alustavan arviointinsa perusteella, että kyseinen järjestely (sellaisena kuin se on muutettuna parlamentin 19 päivänä huhtikuuta 2005 hyväksymällä lakiesityksellä nro 5231, josta tuli 21 päivänä kesäkuuta 2005 annettu laki holdingyhtiöiden verojärjestelystä 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetun lain 1 § :n muuttamisesta) on tukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille.

(10)

Luxemburgin viranomaisten ja komission välillä pidettiin 25 päivänä heinäkuuta 2005 neljäs kokous, jossa asiaa käsiteltiin kyseiseen järjestelyyn 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla lailla tehtyjen muutosten valossa.

(11)

Komissio ilmoitti 28 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellään (D/55780) Luxemburgille alustavasta arvioinnistaan, jonka mukaan 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetussa laissa, sellaisena kuin se on muutettuna 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla lailla, on kyse yhteismarkkinoille soveltumattomasta tuesta, ja pyysi Luxemburgia esittämään huomautuksensa asetuksen (EY) N:o 659/1999 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(12)

Komissio kehotti 5 päivänä syyskuuta 2005 (D/56729) ja 19 päivänä syyskuuta 2005 (D/57172) päivätyillä kirjeillä Luxemburgin viranomaisia toimittamaan pyydetyt huomautukset.

(13)

Koska huomautuksia ei ollut saapunut määräaikaan mennessä, komissio ehdotti 25 päivänä marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (5) perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan nojalla seuraavia aiheellisia toimenpiteitä, joiden mukaan Luxemburgin olisi:

(14)

Samassa kirjeessä komissio pyysi Luxemburgin viranomaisia ilmoittamaan kirjallisesti asetuksen (EY) N:o 659/1999 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta, että se hyväksyy yksiselitteisesti ja varauksetta nämä aiheelliset toimenpiteet kokonaisuudessaan, ja mainitsemaan päivän, jona järjestely lopullisesti kumotaan. Komissio ilmoitti, että jos Luxemburg ei näin tee, komissio voi aloittaa kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla saman asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

(15)

Luxemburg ilmoitti komissiolle 9 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (A/40451), että se ei hyväksy ehdotettuja aiheellisia toimenpiteitä. Koska Luxemburg hylkäsi aiheelliset toimenpiteet, komissio päätti aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn ottaen huomioon Luxemburgin viranomaisten edellä mainitussa kirjeessä esittämät huomautukset.

(16)

Komissio antoi Luxemburgille 9 päivänä helmikuuta 2006 (SG D/200621) ja 28 päivänä maaliskuuta 2006 (SG D/201345) päivätyillä kirjeillä tiedoksi päätöksensä aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely sekä tämän päätöksen oikaisun.

(17)

Komission (oikaistu) päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6). Päätöksessään komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa. Komissio ei ole saanut kolmansilta asiaa koskevia huomautuksia.

(18)

Luxemburg toimitti huomautuksensa 13 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä (A/32917).

(19)

Luxemburgin viranomaisten ja komission välillä pidettiin 6 päivänä heinäkuuta 2006 lisäkokous, jossa kyseiset viranomaiset toimittivat täydentäviä tietoja vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden rahoitustoiminnasta ja niiden perustellusta luottamuksesta hyödyntää edelleen verovapausjärjestelyä siirtymäkauden ajan.

(20)

Holdingyhtiöiden verovapausjärjestelystä 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetulla lailla otettiin käyttöön verotuksellinen väline, jonka tarkoituksena oli kannustaa jakamaan monikansalliseen ryhmittymään kuuluvien liikeyritysten voittoja estämällä holdingyhtiöiden saamien ja osakkeenomistajilleen jakamien voittojen moninkertainen verotus. Tehtyään muutoksia 31 päivänä heinäkuuta 1929 annettuun lakiin Luxemburg otti vuonna 1937 käyttöön lisäsäännöksen, jolla milliardaire-holdingyhtiöille, joiden maksettu alkupääoma oli vähintään miljardi Luxemburgin frangia (LUF), myönnettiin vapautus verosta. Luxemburg on lisäksi ottanut käyttöön osakkuuksien verovapausjärjestelyn, jossa osingot, rojaltimaksut, pääomatulot ja sellaisen yrityksen osakkeiden myynnistä saadut tuotot, jonka osakas holdingyhtiö on, eivät ole veronalaisia, jos tietyt ehdot täyttyvät. Yleiseen verosäännöstöön kuuluvan ja emoyhtiöitä/tytäryhtiöitä ja korkotuloja/rojaltimaksuja (7) koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvän osakkuuksien yleisen verovapausjärjestelyn (tuloverolain 166 §) lisäksi Luxemburgilla on siis nykyisin käytössä erityinen vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden ja milliardaire-holdingyhtiöiden verovapausjärjestely.

(21)

Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvilta holdingyhtiöiltä ei 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetun lain mukaan kanneta Luxemburgissa mitään välitöntä veroa, kuten yhteisöveroa, kunnallista yritysveroa (8) tai varallisuusveroa (9). Niiltä kannetaan kuitenkin omaisuusveroja, kuten kiinteistöveroa (10) ja vuotuista merkintäveroa (11). Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingien osinko-, korko-, rojalti- ja pääomatulot eivät siis ole Luxemburgissa veronalaisia. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden maksamat osingot, rojaltit (12) ja korot eivät ole lähdeveron (13) alaisia. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden ulkomaille maksamista koroista ei kanneta lähdeveroa, toisin kuin muilta luxemburgilaisilta yhtiöiltä. Korkotuloja, joita Luxemburgissa kotipaikkaansa pitävät verovapauden piiriin kuulumattomat yritykset saavat, pidetään verotettavana tulona.

(22)

Korot, joita vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt (kuten kaikki muutkin luxemburgilaiset yhtiöt) maksavat luonnollisille henkilöille — eli säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY (14) tarkoitetuille tosiasiallisille edunsaajille — joilla on kotipaikka jäsenvaltiossa, ovat Luxemburgissa kyseisessä direktiivissä säädetyn lähdeveron alaisia. Luxemburgissa on tammikuun 1 päivästä 2006 otettu käyttöön samankaltainen 10 prosentin vero (retenue libératoire), jota kannetaan sellaisille luonnollisille henkilöille maksettavista koroista, joilla on kotipaikka Luxemburgissa. Tätä veroa kannetaan vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden maksamista koroista.

(23)

Kahdenväliset sopimukset, joita Luxemburg on tehnyt kaksinkertaisen verotuksen ja veropetosten estämiseksi, eivät yleensä koske vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvia holdingyhtiöitä.

(24)

Pääomaverotuksen osalta vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöiltä kannetaan 1 prosentin pääomanhankintavero käteisvaroista tai varojensiirroista (15). Lisäksi niiltä kannetaan maksetusta osakepääomasta ja emissiovoitoista 0,2 prosentin vuotuinen merkintävero, joka määräytyy edellisen tilikauden päättymishetken tilanteen mukaan (16). Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluva holdingyhtiö voi lainata varoja osakkeenomistajiltaan, pankeilta tai muilta luottolaitoksilta ja laskea liikkeeseen joukkovelkakirjoja. Jos velkarahoituksen käyttäminen osakeannin sijaan ylittää tietyt taloudelliset suhdeluvut, sovelletaan alikapitalisointisääntöjä, jotta merkintäveron maksamista ei voitaisi välttää. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden hallituksen jäsenille, johtajille tai tilintarkastajille maksetuista voitto-osuuksista ja muista vastaavista palkkioista (tantieemeista) kannetaan 20 prosentin lähdevero, siitä riippumatta, onko heillä kotipaikka Luxemburgissa.

(25)

Ainoastaan Luxemburgiin rekisteröidyt yhtiöt (17) voivat hyötyä vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verovapausjärjestelystä. Sitä ei sovelleta yhden henkilön yrityksiin, sopimusperusteisiin yhteisyrityksiin, jotka eivät ole muodoltaan yhtiöitä, eikä ulkomaisten yhtiöiden kiinteisiin toimipaikkoihin, sivuliikkeisiin tai paikallisiin myyntipisteisiin. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvan holdingyhtiön merkityn pääoman määrä riippuu yhtiömuodosta. Heinäkuun 29 päivänä 1977 annetun suurherttuan asetuksen mukaisesti vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvalla holdingyhtiöllä on oltava kokonaan maksettua osakepääomaa vähintään 24 000 euroa.

(26)

Luxemburgiin sijoittautuneet yhtiöt voidaan rekisteröidä vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluviksi holdingyhtiöiksi, jos ne eivät harjoita muuta toimintaa kuin muiden luxemburgilaisten tai ulkomaalaisten yhtiöiden osakkuuksien hankintaa, hallussapitoa ja arvon lisäämistä muun muassa myöntämällä lainoja, pitämällä hallussa patentteja ja myöntämällä tekijänoikeuslisenssejä ja taitotietoa koskevia lisenssejä yhtiöille, joissa ne ovat osakkaina. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluva holdingyhtiö ei voi harjoittaa omaan lukuunsa tuotannollista toimintaa eikä pitää yleisölle avointa kauppaliikettä. Jos yhtiön toiminta ulottuu tällä tavoin määritellyn toimialan ulkopuolelle, se menettää asemansa ja sitä kohdellaan täysin verovelvollisena liikeyrityksenä.

(27)

Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvalle holdingyhtiölle luvallista toimintaa on muun muassa:

(28)

Kiellettyä on muun muassa:

(29)

Luxemburgin rekisteröinti- ja kiinteistöhallinto (Administration de l'enregistrement et des domaines) valvoo vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvia holdingyhtiöitä. Sillä on oikeus tutkia niiden kirjanpito, mutta vain sen varmistamiseksi, että niiden harjoittama toiminta on vuoden 1929 lain mukaista.

(30)

Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluviin holdingyhtiöihin kuuluu erityinen holdingyhtiömuoto, nimittäin milliardaire-holdingyhtiö Sellainen on voitu muodostaa joko hankkimalla ulkomaisten yhtiöiden osakkeita tai korottamalla maksettu osakepääoma ja rahastot vähintään 24 miljoonaan euroon (1 miljardi Luxemburgin frangia). Milliardaire-holdingyhtiöihin voidaan soveltaa verojärjestelyä, jossa merkintävero voidaan yhtiön niin halutessa korvata verolla, jota kutsutaan tuloveroksi. Milliardaire-holdingyhtiöistä vuonna 1937 annetun suurherttuan asetuksen mukaisesti tätä tuloveroa kannetaan joukkovelkakirjojen ja arvopaperien haltijoille maksettavista koroista, osakkeenomistajille maksetuista osingoista ja tällaisen yhtiön johtajille, tilintarkastajille ja pesänhoitajille maksetuista tantieemeista.

(31)

Jos joukkovelkakirjojen tai osakkeiden haltijoille maksettujen korkojen kokonaismäärä on tilikaudella vähintään 2,4 miljoonaa euroa, vero lasketaan käyttäen asteikkoa, jossa maksettujen korkojen osuus on 3 prosenttia, jaettujen osinkojen, tantieemien ja palkkioiden osuus 1,2 miljoonan euron yhteismäärään asti 1,8 prosenttia ja tämän summan ylittävältä osalta 0,1 prosenttia osinkojen, tantieemien ja palkkioiden määrästä. Jos joukkovelkakirjojen tai osakkeiden haltijoille maksettujen korkojen kokonaismäärä on tilikaudella alle 2,4 miljoonaa euroa, vero lasketaan käyttäen toista asteikkoa, jossa maksettujen korkojen osuus on 3 prosenttia, osinkojen, tantieemien ja palkkioiden osuus 2,4 miljoonan euron ja maksettujen korkojen kokonaismäärän erotukseen asti 3 prosenttia, tämän raja-arvon ylittävien osinkojen osuus 1,2 miljoonaan euroon asti 1,8 prosenttia ja tämän summan ylittävältä osalta 0,1 prosenttia osinkojen, tantieemien ja palkkioiden määrästä. Milliardaire-holdingyhtiöihin ei siis sovelleta tavanomaisia merkintäveroa koskevia alikapitalisointisääntöjä, eikä tantieemeihin ja palkkioihin sovelleta lähdeveroa.

(32)

Milliardaire-holdingyhtiöille luvallista toimintaa on muun muassa:

(33)

Edellä kuvattu verovapaus on ulotettu tietyin ehdoin rahoitusholdingeihin, jotka ovat vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden alalaji. Ne huolehtivat yritysryhmittymien tai yritysryhmien tytäryhtiöiden toiminnan rahoittamisesta. Yhtiön katsotaan olevan osa ryhmittymää, jos se käyttää yhteistä nimeä, joka on merkki keskinäisestä riippuvuudesta, tai jos saman ryhmittymän yhtiöillä on hallussaan huomattava osuus (vähintään 25 prosenttia) toistensa osakepääomasta ja niiden välillä on pysyvät taloudelliset suhteet.

(34)

Milliardaire-holdingyhtiön tapaan rahoitusholding voi harjoittaa laajemmin ryhmittymän sisäisiä rahoitustoimintoja kuin vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluva holdingyhtiö. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt voivat rahoittaa vain sellaisia yhtiöitä, josta ne omistavat suoraan osuuden, mutta rahoitusholdingit voivat myöntää lainoja kaikille ryhmittymäänsä kuuluville yhtiöille. Rahoitusholdingille luvallista toimintaa on muun muassa:

(35)

Luxemburgin hallitus antoi 6 päivänä marraskuuta 2003 maan parlamentille lakiesityksen nro 5231, joka koski vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelystä 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetun lain muuttamista. Luxemburgin parlamentti hyväksyi edellä mainitun lakiesityksen 19 päivänä huhtikuuta 2003 pitämässään istunnossa tietyin muutoksin. Uusi laki vahvistettiin 21 päivänä kesäkuuta 2005, ja se julkaistiin Luxemburgin suurruhtinaskunnan virallisessa lehdessä 22 päivänä kesäkuuta 2005. Laki tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

(36)

Kyseisen lain mukaan sellaisia holdingeja, joiden tilikauden aikana jaetuista osingoista vähintään 5 prosenttia tulee sellaisilta yhtiöiltä, joiden kotipaikka ei ole Luxemburgissa ja jotka eivät ole Luxemburgin tuloveroa vastaavan tuloveron alaisia, ei enää pidetä vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvina holdingyhtiöinä vaan yleisen verojärjestelmän soveltamisalaan kuuluvina yhtiöinä. Lakiesitykseen liittyvissä parlamentin asiakirjoissa selostetaan, että tuloveroa pidetään Luxemburgin tuloveroa vastaavana, jos verokanta on vähintään 11 prosenttia (eli 50 prosenttia Luxemburgin yhtiöverosta) ja veropohja on sama kuin Luxemburgissa.

(37)

Lain liitteenä olevista kommenteista käy ilmi, että muutokset on tehty, jotta vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely vastaisi suosituksia, joita neuvosto esitti Luxemburgin viranomaisille 3 päivänä kesäkuuta 2003 yritysverotukseen sovellettaviin menettelysääntöihin liittyvän arvioinnin yhteydessä. Uudella lailla otettiin käyttöön siirtymäkauden järjestely, jolla vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöt ja milliardaire-holdingyhtiöt säilyttävät etunsa lain voimaantulosta 1 päivään tammikuuta 2011.

(38)

Komissio katsoi 9 päivänä helmikuuta 2006 tekemässään päätöksessä, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verovapausjärjestely on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Komission mukaan järjestely antoi yksinomaan kyseisille holdingyhtiöille useita taloudellisia etuja antamalla niille poikkeuksellisia vapautuksia yhtiöverosta, lähdeverosta, varallisuusverosta ja kiinteistöverosta. Edellä mainitut edut rajoittavat kyseisten holdingyhtiöiden ja niiden taloudellisten ryhmittymien, joihin ne kuuluvat, verovelvollisuutta Luxemburgissa.

(39)

Komission mielestä näytti siltä, että edut vaikuttavat valtion varojen käyttöön, koska Luxemburg menettää verotuloja. Järjestely vaikutti valikoivalta, koska se koskee vain holdingyhtiöitä, jotka harjoittavat tietyntyyppistä toimintaa eli lähinnä rahoitustoimintaa, johtamista, lisenssien myöntämistä ja kassavirtojen hallintaa. Järjestely näytti myös olevan rajoitettu ryhmittymän sisäiseen toimintaan, sillä tuensaajien täytyy toimia ryhmittymän sisällä hyötyäkseen järjestelystä. Järjestely ei siis ollut avoin kaikille yrityksille vaan ainoastaan sellaisille, jotka muodostavat ryhmittymän, johon kuuluu Luxemburgissa perustettu holdingyhtiö, joka harjoittaa ainoastaan tiettyjä toimintoja, kuten rahoitusta, osakkuuksien hallinnointia, koordinointia ja lisenssien ja patenttien myöntämistä.

(40)

Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta komissio katsoi, että etu vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille tyypillistä rahoitustoimintaa ja hallinnointia harjoitetaan yleensä kansainvälisillä markkinoilla, joilla kilpailu on kireää. Näin ollen vaikutti siltä, että kilpailu vääristyy, sillä vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt saavat etua verrattuna riippumattomiin palveluntarjoajiin ja rahoituksenvälittäjiin eli muun muassa pankkeihin ja perinteisiin konsulttiyrityksiin. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvia holdingyhtiöitä koskeva verovapausjärjestely näytti vaikuttavan kauppaan, koska sillä suositaan ainoastaan sellaisia holdingyhtiöitä, jotka harjoittavat tietynlaista luonteeltaan kansainvälistä rahoitustoimintaa.

(41)

Näytti siltä, että perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrättyjä poikkeuksia ei voida soveltaa, koska tarkasteltavana oleva toimenpide on toimintatukea eikä se liity tiettyjen hankkeiden toteuttamiseen. Toimenpiteellä ainoastaan alennetaan edunsaajien juoksevia menoja edistämättä yhteisön tavoitteita.

(42)

Komissio totesi myös, että kyseessä on asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b kohdan i alakohdassa tarkoitettu voimassa oleva tuki. Vaikka vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verovapausjärjestelyä on muutettu vuoden 2005 lailla, muutokset eivät näyttäneet vaikuttavan tuen luonteeseen, sillä järjestelmässä myönnetyt edut eivät muuttuneet mitenkään. Muutoksilla järjestely ainoastaan rajataan tilapäisesti yhtiöihin, jotka eivät saa tietynlaista, Luxemburgin ulkopuolella kevennettyä verotusta nauttivaa osinkotuloa.

(43)

Aloittaessaan muodollisen tutkintamenettelyn komissio pyysi Luxemburgin viranomaisia toimittamaan kaikki tiedot, jotka tarvitaan, jotta voidaan arvioida tarkasteltavana olevan järjestelyn vaikutusta kauppaan erityisesti rahoituspalvelualalla. Lisäksi se pyysi Luxemburgia ja asianomaisia kolmansia esittämään huomautuksensa sen suhteen, oliko tuensaajien perustellun luottamuksen vuoksi oikeutettua ottaa käyttöön siirtymäkauden toimenpiteitä, jos kyseinen järjestely pyydettäisiin lakkauttamaan.

(44)

Yksikään kolmas osapuoli ei ole virallisesti esittänyt huomautuksia sen jälkeen, kun komission päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (18)9 päivänä helmikuuta 2006. Useat vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden edustajat ovat kuitenkin ottaneet epävirallisesti yhteyttä komissioon saadakseen tietoa muun muassa komission perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla aloittaman muodollisen tutkimusmenettelyn oikeudellisista seurauksista yksityishenkilöille ja saamiensa verohuojennusten laillisuudesta.

(45)

Luxemburgin viranomaiset toimittivat huomautuksensa 13 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä. Ne ilmoittivat olevansa sitä mieltä, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verovapausjärjestely ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Luxemburg ei ole esittänyt huomautuksia kyseisen verovapausjärjestelyn soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

(46)

Huhtikuun 13 päivänä 2006 päivätyssä kirjeessään Luxemburg myös kieltäytyi toimittamasta tietoja, jotka tarvitaan, jotta voidaan arvioida tarkasteltavana olevan toimenpiteen vaikutusta kauppaan erityisesti rahoituspalvelualalla, ryhmittymän sisäisissä toiminnoissa ja immateriaalioikeuksien hallinnoinnissa. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden hoitamista sijoituksista ei toimitettu mitään tietoja eikä myöskään luetteloa kyseisistä holdingyhtiöstä. Luxemburgin viranomaisten mukaan vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvista holdingyhtiöistä ei voida laatia luetteloa, koska ne eivät tarvitse hallinnollista lupaa.

(47)

Kysymykseen, oliko tuensaajien perustellun luottamuksen vuoksi oikeutettua ottaa käyttöön siirtymäkauden toimenpiteitä, jos lopullinen päätös olisi kielteinen, Luxemburgin viranomaiset totesivat, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verovapausjärjestelyn mahdollinen lakkauttaminen vaikuttaisi Luxemburgin verojärjestelmään sillä tavoin, että kyseisen järjestelyn piiriin kuuluvien toimijoiden luottamusta olisi suojattava. Viimeksi mainitut eivät ole voineet varautua siihen, että oikeudellinen asema poistettaisiin kokonaan ”yhdessä yössä”.

(48)

Luxemburgin viranomaiset kiistävät tarkasteltavana olevan verojärjestelyn olevan tukea 13 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyssä kirjeessään.

(49)

Ensinnäkin vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verovapausjärjestelystä ei Luxemburgin viranomaisten mielestä koidu etua holdingyhtiöiden yleiseen verojärjestelmään verrattuna. Sen tarkoituksena on pelkästään välttää liikeyritysten jakamien voittojen moninkertainen verotus. Ilman kyseistä verovapausjärjestelyä vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt olisivat itse asiassa verotuksellisesti huonomassa asemassa, koska liikeyrityksen voittoa verotetaan ensimmäisen kerran kyseisen yrityksen voittoina, toisen kerran voitonjaon yhteydessä holdingyhtiön osakkuustuloina ja viimeksi — jos voittoa jaetaan osakkeenomistajille — holdingyhtiön osakkeenomistajan osinkoina.

(50)

Toisena seikkana Luxemburgin viranomaiset toteavat, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verovapausjärjestely ei ole valikoiva eikä se näin ollen vääristä kilpailua eikä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kyseistä järjestelyä voivat hyödyntää kaikki samassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa olevat yritykset eli yritykset, jotka hankkivat osakkuuksia ja hallinnoivat, rahoittavat ja lisäävät niiden osakkuuksien arvoa, jotka niillä on yhtiöissä, joita ne käyttävät määräysvaltaa.

(51)

Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely ei vääristä kilpailua eikä yhteisön sisäistä kauppaa, koska kyseiset holdingyhtiöt ovat pelkästään tulojen passiivisia vastaanottajia eivätkä ne ole samassa tilanteessa kuin itsenäiset palveluntarjoajat. Komissio ei kuitenkaan Luxemburgin viranomaisten mielestä ole osoittanut, että kyseinen järjestely vahvistaisi vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden asemaa muuntyyppisiin holdingyhtiöihin verrattuna.

(52)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(53)

Komissio on tutkinut vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verovapausjärjestelyn Luxemburgin viranomaisten esittämien huomautusten valossa. Komissio ei ole lukuisista vastaväitteistä huolimatta voinut muuttaa alustavaa arviotaan, jonka mukaan kyseisille yhtiöille järjestelyn puitteissa myönnetyt veroedut ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(54)

Kansallista toimenpidettä pidetään valtiontukena, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät: 1) kyseisestä toimenpiteestä koituu etua, 2) etu myönnetään valtion varoin, 3) etu on valikoiva ja 4) kyseinen toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (19).

(55)

Komissio katsoo, että vuoden 1929 lailla myönnetään veroetuja, jotka eivät rajoitu muiden holdingyhtiöiden Luxemburgissa saamien tulojen kaksinkertaisen verotuksen estämiseen. Kyse on tuloista, jotka ovat periaatteessa veronalaisia mutta joiden verotusta huojennetaan, koska veroa on jo maksettu joko Luxemburgissa tai ulkomailla.

(56)

Komissio katsoo, että järjestelyllä myönnetään useita yleisestä järjestelmästä poikkeavia veroetuja ja että näillä eduilla suositaan tiettyjä yrityksiä, jotka harjoittavat joitakin lähinnä rahoitusalaan liittyviä toimintoja Luxemburgissa. Näin ollen järjestely on valikoiva. Koska Luxemburg on esittänyt vakavia vastaväitteitä, komissio pitää aiheellisena esittää täsmälliset syyt, joiden perusteella voidaan katsoa, että edellä kuvattu järjestely täyttää kaikki johdanto-osan 53 kappaleessa mainitut ehdot.

(57)

Luxemburg katsoi 13 päivänä huhtikuuta 2005 esittämissään huomautuksissa, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verotusjärjestelmä oli yleinen verojärjestely, jota sovelletaan koosta, toimialasta ja oikeudellisesta muodosta riippumatta yhtiöihin, jotka saavat pelkästään passiivisia tuloja, joita on jo verotettu tulojen syntyessä. Luxemburg totesi myös, että järjestely oli perusteltu Luxemburgin verojärjestelmän yleisen rakenteen vuoksi. Verojärjestelmässä pyritään välttämään kaksinkertaista verotusta, ja kokonaan verovelvollisille yhtiöille on tarjolla muita vastaavia järjestelyjä, joilla vältetään kaksinkertainen verotus. Luxemburg katsoo, että järjestelystä ei koidu etua kahdesta syystä.

(58)

Ensinnäkin Luxemburgin yhtiöverojärjestelmässä on useita muitakin kaikille toimijoille tarjolla olevia järjestelyjä, joita voidaan vaihtoehtoisesti soveltaa vastaavissa tilanteissa. Tällaisesta järjestelmästä ei näin ollen voisi saada perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut Banks-tuomiossaan (20). Kyseisessä tuomiossa tuomioistuin katsoi, että kyseessä ei ole tuki, jos eri verotusmuotoja, joista voi olla etua talouden toimijoiden tekemistä valinnoista riippuen, sovelletaan erotuksetta kaikkiin toimijoihin.

(59)

Toiseksi vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verorasitusta arvioitaessa olisi Luxemburgin viranomaisten mukaan otettava huomioon järjestelyn kaikki edut ja haitat. Komissio ei ollut kuitenkaan selvästikään toiminut näin. Luxemburgin viranomaiset väittivät toimittaneensa 13 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyllä kirjeellään kolme esimerkkiä vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvista holdingyhtiöistä, joille oli ollut haittaa kyseisen järjestelyn soveltamisesta verrattuna verovelvollisiin holdingyhtiöihin.

(60)

Komissio ei voi yhtyä Luxemburgin viranomaisten päätelmiin. Toisin kuin viranomaiset väittävät, kyseiseen järjestelyyn sisältyy useita vapautuksia verosta, muun muassa tuloverosta, kunnallisesta yritysverosta ja varallisuusverosta. Nämä vapautukset ovat poikkeuksia kyseisten yhteisöjen yleisestä verojärjestelmästä. Poikkeuksilla ei pyritä myöskään pelkästään välttämään tulojen kaksinkertainen verotus vaan keventämään tiettyjä veroja, joita tietyistä 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetussa laissa tarkoitetuista holdingyhtiöiden taloudellisista toiminnoista kannetaan.

(61)

On totta, että vuoden 1929 lain mukainen holdingyhtiöiden verovapausjärjestely ei koske kaikkia veroja, joita luxemburgilaisilta yhtiöiltä yleensä kannetaan (21). Tässä menettelyssä rajoitutaan havaittuihin verovapauksiin ja tarkastellaan useita henkilöveroja, joista myönnetään helpotuksia (22). Välittömistä veroista, kuten tuloverosta, kunnallisesta yritysverosta ja varallisuusverosta vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt on vapautettu kokonaan.

(62)

Edellä esitetyn perusteella komissio myöntää, että toisin kuin se 9 päivänä helmikuuta 2006 tekemässään päätöksessä väitti, vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvilta holdingyhtiöiltä kannetaan kiinteistöveroa 1 päivänä joulukuuta 1936 annetun lain mukaisesti.

(63)

Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille osakkuustuloista (osingot ja arvonnousut) kannettavasta tuloverosta ja kunnallisesta yritysverosta myönnettävä huojennus on paljon suurempi kuin huojennus, joka vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuulumattomille holdingyhtiöille myönnetään osinkojen ja arvonnousun osalta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt saavat verohuojennukset siitä riippumatta, täyttävätkö ne kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tarkoitetun yhteisen verovapausjärjestelyn ehdot (23). Niille siis myönnetään verohuojennukset viran puolesta toisin kuin verovelvollisille yhtiöille. Näin ollen komissio katsoo, että kyseinen verovapaus tuottaa vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille etua, koska se alentaa kustannuksia, joita niille muuten syntyisi (24).

(64)

Komissio haluaa vielä lisätä, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden saamat korot ja rojaltit ovat täysin vapaita tuloverosta ja kunnallisesta yritysverosta, mikä ei vastaa Luxemburgissa muihin holdingyhtiöihin sovellettavaa yleistä verojärjestelmää. Verovapautta ei kuitenkaan voida pitää perusteltuna tulojen kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi, varsinkaan koska maksuvelvollisilta on jo vähennetty vastaavat kulut. Näiden tulojen 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetun lain mukainen verovapaus on näin ollen poikkeuksellinen ja ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että korko- ja rojaltimaksut ovat ainakin kertaalleen tuloveron alaisia. Verovapauden poikkeusluonteen vuoksi komissio katsoo, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille tavanomaisesti aiheutuvat kustannukset alenevat myös tässä tapauksessa.

(65)

Komissio toteaa vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden jakamien voittojen, osinkojen ja rojaltien lähdeverosta, että kyseisiltä yhtiöiltä ei kanneta Luxemburgissa yleensä sovellettavaa lähdeveroa maksuista henkilöille, joiden kotipaikka ei ole Luxemburgissa, eikä tantieemeista kannettavaa veroa, jos kyseessä on milliardaire-holdingyhtiö. Tämän vuoksi komissio katsoo, että myös tässä tapauksessa vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille tavanomaisesti aiheutuvat kustannukset alenevat.

(66)

Vaikka oletettaisiin, että kyseinen vapautus lähdeverosta koituisi suoraan tulojen saajien eduksi ja vain välillisesti vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden eduksi, komissio katsoo, että se siltikin alentaa viimeksi mainittujen kustannuksia, joita Luxemburgissa verotettaville yhtiöille yleensä aiheutuu. Tätä käsitystä vahvistaa se, että lähdeveroa sovellettaessa verokanta on korkeampi, jos varojen jakaja vastaa kustannuksista, ja että viimeksi mainittu ei ole oikeudellisesti velvollinen siirtämään veroa tulojen saajalle. Lisäksi vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt saavat välillistä etua siitä, että niiden on helpompi saada riskipääomaa ja lainapääomaa, koska sijoittajat saavat verovapauden vuoksi suuremman tuoton.

(67)

Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvilta holdingyhtiöiltä ei myöskään kanneta Luxemburgissa verovelvollisilta yhtiöiltä kannettavaa varallisuusveroa. Vaikka tämän verovapauden taloudellinen merkitys oletettaisiin rajalliseksi, se joka tapauksessa keventää vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden rasitusta, joka yhtiöille Luxemburgissa tavallisesti aiheutuu.

(68)

Kaiken edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että kyseiset edut ovat poikkeustoimenpiteitä, joilla suositaan tiettyjä yrityksiä verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa. Komissio katsoo, että Luxemburgin vetoaminen Banks-tuomioon on tässä yhteydessä merkityksetön. Kyseisessä asiassa oli mahdollista soveltaa useita erilaisia veromalleja, joista mikään ei ollut selvästi muita edullisempi. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa on kuitenkin katsottava, että vapautus verosta on periaatteessa edullisempi kuin tulojen verottaminen. Komission johtopäätös on, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden ei ole pelkästään mahdollista saada etua, vaan ne tosiasiallisesti saavat etua siitä, että niiden taloudellista asemaa yleensä rasittavat maksut kevenevät.

(69)

Luxemburgin viranomaisten 13 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyssä kirjeessään esittämät kolme esimerkkiä eivät kyseenalaista sitä, että kiistanalaisella järjestelyllä myönnetään etuja, jotka poikkeavat yleisestä verojärjestelmästä ja joita ei voida perustella Luxemburgin verojärjestelmän luonteella. Ensinnäkin niissä on kyse tilanteista, jotka eivät ole edustavia esimerkkejä vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelyn todellisesta käytöstä. Lisäksi esimerkit koskevat pelkästään sellaisia tilanteita, joissa jo yleisessä järjestelmässäkin tulot vapautetaan kokonaan verosta. Sen sijaan Luxemburg ei ota huomioon tilanteita, joissa yleisessä järjestelmässä ei myönnetä vapautusta verosta, vaikka vain tällaisissa tilanteissa järjestelyn piiriin kuuluvat voivat saada erityistä etua suhteessa yleiseen järjestelmään, kuten aikaisemmin on todettu.

(70)

Komissio katsoo, että kaikkia välittömiä ja välillisiä veroja ei tarvitse ottaa huomioon arvioitaessa, saavatko vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt veroetua, sillä edun saaminen on jo pitkälti osoitettu. Lisäksi komissio katsoo, että huomioon otettavien tilanteiden rajattoman määrän vuoksi tällaisen analyysin tekeminen olisi mahdotonta.

(71)

Yhteenvetona komissio toteaa, että tarkasteltavana olevassa järjestelyssä on kyse vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille myönnettävästä edusta.

(72)

On muistettava, että valtion toimenpiteen erityisyys eli sen valikoivuus on yksi perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen välttämättömistä piirteistä. Tältä osin on tutkittava, hyödyttääkö kyseessä oleva toimenpide ainoastaan tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä toimialoja (25). Luxemburgin viranomaisten mukaan vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvia holdingyhtiöitä koskeva verojärjestely ei ole valikoiva, koska kaikki samankaltaisessa tilanteessa olevat yritykset eli yritykset, jotka harjoittavat pelkästään toimintaa, jolla hallinnoidaan niiden määräysvallassa olevien yhtiöiden osakkuuksia ja lisätään osakkuuksien arvoa sekä saadaan tuloja näistä toiminnoista.

(73)

Komissio on yhtä mieltä Luxemburgin viranomaisten kanssa siitä, että toimenpiteen, kuten holdingyhtiön toimintojen verosta vapauttamisen, valikoivuutta on arvioitava suhteessa samankaltaisiin tilanteisiin (26). Komissio kuitenkin katsoo, että tarkasteltavana olevassa tapauksessa on otettava vertailun vuoksi huomioon yhtiöt, jotka saavat samankaltaisia tuloja kuin vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt. Komissio toteaa, että luxemburgilaisista yhtiöistä vain vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat yhtiöt on kokonaan vapautettu veroista kaikkien saamiensa tulojen osalta. Näin on siitä riippumatta, ovatko yhtiöt, joissa niillä on osakkuus, jo mahdollisesti maksaneet veron niiden saamasta tulosta.

(74)

Komissio voi näin ollen vain todeta, että tällainen verovapausjärjestely on valikoiva, koska kaikista niistä yrityksistä ja toiminnoista, jotka saattavat joutua moneen kertaan verotetuiksi, sillä suositaan vain tiettyjä yrityksiä, jotka harjoittavat pelkästään tiettyjä toimintoja.

(75)

Tämän käsityksen vahvistaa se, että Luxemburgin viranomaisten mukaan 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetulla lailla pyritään estämään edullisen verojärjestelyn liiallinen leviäminen muihin kuin vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluviin holdingyhtiöihin, jotta järjestely ei rasittaisi liikaa valtion budjettia. Komissio muistuttaa, että verojärjestelmän luonteella ja rakenteella perustelemisessa on kyse siitä, onko erityinen verotuksellinen toimenpide johdonmukainen yleisen verojärjestelmän sisäisen logiikan kanssa (27). Tarkasteltavana olevassa tapauksessa näin ei kuitenkaan ole, koska Luxemburg ei ole perustellut poikkeuksellista järjestelyä, josta vain vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt hyötyvät, kansallisen verojärjestelmän rakenteella ja luonteella.

(76)

Komissio toteaa lisäksi, että 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetun lain mukainen vapautus verosta edellyttää useiden ehtojen täyttymistä. Nämä liittyvät lähinnä viranomaisten valvoman rekisteröintijärjestelmän olemassaoloon ja tiettyihin oikeudellisiin vaatimuksiin, kuten vähimmäisnettovarallisuuteen ja siihen, että yhtiö harjoittaa tosiasiallisesti ja pelkästään tiettyjä tarkkaan määritettyjä toimintoja. Komissio katsoo, että nämä tiukat kriteerit vahvistavat kyseisen järjestelyn valikoivaa luonnetta.

(77)

Komissio on ymmärtänyt, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden on rajoitettava toimintansa osakkuuksien (muodosta riippumatta) hankkimiseen muista yrityksistä sekä näiden osakkuuksien hallinnointiin ja niiden arvon lisäämiseen. Luxemburgin rekisteröinti- ja kiinteistöhallinto (Administration de l'enregistrement et des domaines) on täsmentänyt 31 päivänä heinäkuuta 1929 annettuun lakiin sisältyvää tiivistettyä määritelmää osakkuuksien arvon lisäämisestä tulkitsemalla laajasti, että on kyse useista taloudellisista toimista, jotka liittyvät suoraan tai epäsuorasti osakkuuksien arvon lisäämiseen ja jotka konkretisoituvat muun muassa rahoitustoimissa. Holdingyhtiöillä on näin ollen lupa myöntää yhtiöille, joissa niillä on suoraan osakkuus, pitkä- ja lyhytaikaisia ennakoita ja lainoja (28).

(78)

Myös vakuuksien antaminen niiden yhtiöiden velkojille, joissa vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvilla yhtiöillä on osakkuus, ja vakuuksien antaminen niiden pääomankorotuksille on 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetun lain mukaan osakkuuden arvon lisäämistä. Osakkeiden omistamisen lisäksi vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt voivat pitää hallussaan julkisia ja yksityisiä joukkovelkakirjoja, riippumatta siitä, onko ne noteerattu säännellyillä tai sääntelemättömillä markkinoilla vai ei, ja siitä, ovatko ne julkisen sektorin liikkeeseen laskemia vai eivät. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt voivat myös pitää hallussaan vain obligaatioita, osakkuuksien hallinnoinnista riippumatta tai sen lisäksi. Rahoitusholdingyhtiöiden on myös mahdollista laajentaa mahdollisten rahoituksen saajien piiriä ja myöntää lainoja kaikille ryhmittymään kuuluville yhtiöille eli kaikille yhteistä nimeä käyttäville yhtiöille, joista vähintään 25 prosenttia on saman emoyhtiön omistuksessa.

(79)

Tiettyjen toimintojen katsotaan vastaavan osakkuuden hallussapitoa, vaikka kyseinen vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluva holdingyhtiö ei pidä hallussaan minkäänlaista osuutta. Holdingyhtiö voi näin ollen pitää hallussaan patentteja ja, vaikka se ei voikaan niitä käyttää tai käydä niillä kauppaa, se voi myöntää niiden käyttöluvan kolmansille yhtiöille tai sen kanssa samaan ryhmittymään kuuluville muille yhtiöille ja tällä tavoin saada rojaltimaksuja menettämättä verovapauttaan.

(80)

Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille sallittuihin toimintoihin kuuluu myös sijoitusrahastojen neuvonta sijoitusten hoitamisessa ja tekemisessä. Tällä toiminnalla on tarkoitus neuvoa yhteissijoitusyrityksiä niiden sijoitussalkun hoidossa. Yleensä tällaista toimintaa harjoittaa konsulttiyritys, jota periaatteessa verotetaan yleisen verojärjestelmän mukaisesti. Tiettyjen erityisehtojen täyttyessä konsulttiyrityksen on mahdollista saada halutessaan vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvan holdingyhtiön asema (29).

(81)

Edellä esitetystä käy ilmi, että toiminta, jota vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluva holdingyhtiö voi harjoittaa, on tarkkaan rajoitettu 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetulla lailla ja muun toiminnan harjoittamisesta seuraa verovapauden menettäminen. Komissio katsoo, että nämä rajoitukset vahvistavat vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelyn valikoivan luonteen. Kuten komissio mainitsi 9 päivänä helmikuuta 2006 tekemässään päätöksessä, sen toteaminen riittää, että useat talouden alat eivät voi saada järjestelyn tarjoamia etuja. Muuta kuin sallittua osakkuuksien arvon lisäämistä harjoittavat yritykset sekä useiden muiden alojen, kuten teollisuustuotannon, maatalouden ja kaupan alan yritykset, eivät voi hyötyä järjestelystä.

(82)

Komissio katsoo, että ei ole mitään objektiivista selitystä, jolla voitaisiin perustella tällaista vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille varattua verokohtelua, jonka tarkoituksena on rajoittamalla verokohtelun soveltaminen tiettyihin yrityksiin suosia kyseisiä yrityksiä niiden kilpailijoihin nähden.

(83)

Myös se, että kyseisen järjestelyn piiriin pääsevät vain tiettyjä toimintoja harjoittavat luxemburgilaiset yhtiöt, vahvistaa käsityksen. Voidakseen hyötyä kyseisestä verojärjestelystä, yrityksen, joka haluaa lisätä sijoitustensa arvoa, on perustettava Luxemburgiin erillinen yksikkö, joka harjoittaa yksinomaan vuoden 1929 lainsäädännössä sallittua toimintaa. Tällaisen yksikön perustaminen lisää sijoitustoiminnasta tavanomaisesti aiheutuvia kuluja. Ainoastaan yritykset, jotka ovat rakenteeltaan ryhmittymiä ja joilla on niin huomattavat taloudelliset varat (30), että niillä voi perustaa osakkuuksien hallinnointia ja rahoittamista harjoittavan yksikön Luxemburgiin, voivat hyötyä järjestelystä. Näitä ovat esimerkiksi milliardaire-holdingyhtiöt.

(84)

Kun arvioidaan, ovatko kyseisen järjestelyn soveltamisesta seuraavat edut peräisin valtion varoista, on muistettava, että tuen käsite on yleisluonteisempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan konkreettisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteitä, jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia (31). Tästä seuraa, että tarkasteltavana olevan kaltaista järjestelyä, jolla viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille vapautuksen niiltä tavallisesti kannettavasta verosta ja jolla asetetaan edunsaaja taloudellisesti edullisempaan asemaan kuin muut verovelvolliset, vaikka valtion varoja ei siirretäkään, on pidettävä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena (32). Vaikka vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelyssä ei siirretä valtion varoja, ei voida kieltää, etteikö sen takia menetettäisi verotuloja ja etteikö näin ollen olisi kyse valtion rahoituksesta.

(85)

Luxemburgin mukaan vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely ei vääristä kilpailua eikä yhteisön sisäistä kauppaa, koska kyseiset holdingyhtiöt ovat pelkästään tulojen passiivisia vastaanottajia eivätkä ne ole samassa tilanteessa kuin itsenäiset palveluntarjoajat. Lisäksi komissio ei ole niiden mielestä osoittanut järjestelyn vahvistavan vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden asemaa muihin holdingyhtiöihin verrattuna.

(86)

Komissio toteaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen katsotaan vääristävän kilpailua, jos tuensaaja kilpailee muiden yritysten kanssa kilpailulle avoimilla markkinoilla (33), ja vaikuttavan yhteisön sisäiseen kauppaan, jos valtion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna (34).

(87)

Komissio katsoo, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt ovat osa rahoitusalaa, jolla ne harjoittavat tiettyjä toimintoja, kuten lainojen myöntämistä ryhmittymän muille jäsenille, joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskua, laskusaatavien rahoitusta ja käteistalletusten hallinnointia sellaisten yhtiöiden lukuun, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti sen määräysvallassa, ja sellaisten lukuun, jotka kuuluvat samaan ryhmittymään kuin kyseinen vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluva holdingyhtiö, tai yhteissijoitusrahoitusten hoitoa koskevaa neuvontaa. Kuten edellä on todettu, verosta vapautetuilla rahoitusholdingeilla ja milliardaire-holdingyhtiöillä on vuoden 1929 lainsäädännön nojalla suurempi toimintavapaus tämäntyyppisen rahoitustoiminnan harjoittamisessa. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt harjoittavat myös patenttien hankintaa ja hallinnointia sekä niiden käyttölupien myöntämistä suoraan tai epäsuorasti omistamiensa tytäryhtiöiden tai ryhmittymän muiden yhtiöiden lukuun.

(88)

Sääntelyn poistaminen on ollut yhteisön rahoituspalvelumarkkinoille ominaista, ja alalla pyritään ensisijaisesti poistamaan kaikki institutionaaliset rajoitukset rahoitustoiminnan harjoittamiselta yhteismarkkinoilla ja luomaan läpinäkyvät ja yhtäläiset edellytykset harjoittaa tällaista toimintaa. Kyseinen järjestely kuitenkin vääristää kilpailua, koska vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt on kokonaan vapautettu välittömistä veroista, joita Luxemburgissa yleensä kannetaan näistä toiminnoista saatavista tuloista, ja koska kyseiset toiminnot ovat veronalaisia silloin, kun niitä harjoittavat riippumattomat palveluntarjoajat tai sellaiset palveluntarjoajat, jotka eivät ole vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvia holdingyhtiöitä.

(89)

Sillä, että sellaiset ryhmittymät, joilla on kansainvälistä toimintaa tai jotka toimivat useilla eri aloilla, erityisesti kaupan alalla, valitsevat usein yhtiömuodokseen vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvan holdingyhtiön, on vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden palveluja käyttävät monikansalliset kaupan alan ryhmittymät saavat veroetua. Lisäksi vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt tarjoavat palveluja ryhmittymän sisällä ja voivat tietyin rajoituksin osallistua sellaisten yhtiöiden teolliseen ja kaupalliseen toimintaan, joissa niillä on osakkuus. Tällöin on kyse taloudellisen toiminnan harjoittamisesta, kuten tuomioistuin on vahvistanut hiljattain antamassaan tuomiossa asiassa Fondazione Cassa di Risparmio di Firenze  (35). Näistä syistä ja niiden ryhmittymien harjoittaman liiketoiminnan vuoksi, joihin vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt kuuluvat, tuki vaikuttaa kauppaan ja vääristää kilpailua myös kyseisten ryhmittymien tasolla.

(90)

Tätä käsitystä vahvistaa se, että kyseisillä verohelpotuksilla on huomattava vaikutus siihen, että Luxemburgia pidetään edullisena rahoituskeskuksena. Komissio katsoo tässä yhteydessä aiheelliseksi viitata lehdistössä (36) ilmestyneisiin artikkeleihin, joiden mukaan Luxemburgin rahoitusjärjestelmä perustuu holdingyhtiöiden verovapausjärjestelyyn. Tämä osoittaa, että monikansalliset rahoitusyhtiöt hyödyntävät luxemburgilaisia holdingyhtiöitä, muiden muassa vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvia holdingyhtiöitä, minimoidakseen verorasituksensa. Lehtiartikkelien mukaan Luxemburgissa on rekisteröity lähes 15 000 vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvaa holdingyhtiötä.

(91)

Vaikka Luxemburgin viranomaiset eivät ole toimittaneet tietoja, joiden perusteella voitaisiin todeta vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto, komissio katsoo, että järjestelyn merkitys Luxemburgin rahoitusalalle ja kilpailun ja kaupan vääristyminen on kiistatonta.

(92)

Komissio katsoo, että valtiontukea, jota vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt saavat, ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana. Luxemburgin viranomaiset eivät ole tuoneet esiin mitään, minkä perusteella jotakin perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan poikkeuksista voitaisiin soveltaa.

(93)

Tähän tapaukseen ei selvästikään voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, jotka koskevat yksittäisille kuluttajille myönnettävää sosiaalista tukea, tukea luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon vuoksi ja tukea tiettyjen Saksan liittotasavallan alueiden taloudelle.

(94)

Sama pätee perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeukseen, jonka perusteella tukea voidaan myöntää taloudellisen kehityksen edistämiseen sellaisilla alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Järjestelyä ei myöskään voida pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämisenä tai Luxemburgin taloudessa olevan vakavan häiriön poistamisena. Sen tarkoituksena ei ole myöskään ole perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistäminen.

(95)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa sallitaan tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä yhteisössä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tästä komissio toteaa, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille myönnetyt veroedut eivät liity investointeihin, työpaikkojen luomiseen tai yksittäisiin hankkeisiin. Niillä pelkästään kevennetään kustannuksia, joita kyseisten yhtiöiden kuuluisi tavanomaisesti toimintaansa harjoittaessaan maksaa, ja sen vuoksi niitä on pidettävä toimintatukena. Komission vakiintuneen käytännön mukaan tällaisia tukia ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, jos ne eivät edistä tiettyjen toimintojen tai tiettyjen talouden alojen kehitystä eivätkä ole ajallisesti rajoitettuja, asteittain väheneviä tai suhteessa siihen, mikä on välttämätöntä yksittäisten taloudellisten haittojen korjaamiseen.

(96)

Komissio toteaa, että jo sekin, että kyseiset veroedut on rajattu koskemaan yksinomaan Luxemburgissa vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluviksi yhtiöiksi rekisteröityjä yhtiöitä, on vastoin niiden muissa jäsenvaltioissa perustettujen taloudellisten yksikköjen sijoittautumisvapautta, jotka ovat sijoittautuneet myös Luxemburgiin (37).

(97)

Komissio toteaa, että ainoastaan Luxemburgissa yhtiömuodossa perustetut yritykset voivat saada Luxemburgin verojärjestelmän vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluville holdingyhtiöille tarjoamat edut eikä tätä seikkaa voida perustella kyseisen verojärjestelmän luonteella. Ulkomainen yritys, joka harjoittaa samankaltaista toimintaa kuin vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt perustamissopimuksen 43 artiklassa tarkoitetun kiinteän toimipaikan, kauppaedustajan liikkeen tai sivuliikkeen välityksellä, ei saa vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvia holdingyhtiöitä koskevan järjestelyn etuja. Tätä taustaa vasten komissio ei voi hyväksyä Luxemburgin viranomaisten päätöstä olla vastustamatta 31 päivänä heinäkuuta 1929 annettuun lakiin perustuvan verovapauden laajentamista ulkomaisten yhtiöiden Luxemburgissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihin, jos ne täyttävät 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetussa laissa säädetyt ehdot. Perustamissopimuksen 87 artiklassa ei erotella valtion toimia niiden syiden tai tavoitteiden perusteella, vaan määrittely perustuu niiden vaikutuksiin (38). Näin ollen komissio vahvistaa alustavan arvionsa, jonka mukaan tarkasteltavana olevan järjestelyn vuoksi etenkin sellaiset Luxemburgissa toimivat ulkomaiset yritykset, jotka eivät ole Luxemburgin lainsäädännön mukaisia yhtiöitä, ovat heikommassa asemassa kuin holdingyhtiöt, jotka ovat muodoltaan Luxemburgiin sijoittautuneita yhtiöitä. Tällainen syrjintä voi perustamissopimuksen vastaisesti estää ulkomaisia yhtiöitä sijoittautumasta vapaasti Luxemburgiin, ja se ei näin ollen sovellu yhteismarkkinoille.

(98)

Komissio muistuttaa, että perustamissopimuksen 88 artiklassa määrätyn menettelyn tulos ei saa koskaan olla perustamissopimuksen muiden yksittäisten määräysten vastainen. Komissio ei siis voi todeta valtiontukea, jonka tietyt ominaispiirteet ovat perustamissopimuksen muiden määräysten vastaisia, yhteismarkkinoille soveltuvaksi (39). Kuten edellä on todettu, tarkasteltavana olevassa tapauksessa vaikuttaa siltä, että Luxemburgissa verovelvollinen ulkomainen yhtiö, joka toimii Luxemburgissa perustamissopimuksen 43 artiklassa tarkoitetun kiinteän toimipaikan, kauppaedustajan liikkeen tai sivuliikkeen muodossa olevan toissijaisen toimipaikan välityksellä, ei saa järjestelyn etuja. Jos jäsenvaltio myöntää, vaikka epäsuorastikin, veroedun sellaisille yrityksille, joiden kotipaikka on sen alueella, ja kieltää saman edun yrityksiltä, joiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa, mutta joilla on Luxemburgissa toissijainen toimipaikka, näiden kahden yritysryhmän erilainen kohtelu on periaatteessa kielletty perustamissopimuksessa edellyttäen, että niiden tilanteessa ei ole objektiivisesti tarkasteltuna mitään eroa.

(99)

Komissio arvioi kaiken edellä esitetyn perusteella, että tarkasteltavana olevaa järjestelyä ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

(100)

Komissio toteaa, että Luxemburgissa vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluviin holdingyhtiöihin sovellettava verojärjestely on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea eikä siihen voida soveltaa mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista. Komissio toteaa myös, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelyyn 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla lailla tehdyistä muutoksista huolimatta järjestely tuottaa edelleen kaikki tarkastelun kohteena olevat veroedut. Näin on siitäkin huolimatta, että järjestelyn tuensaajat on rajoitettu holdingyhtiöihin, jotka saavat vähemmän kuin 5 prosenttia osingoistaan ulkomaisilta yhtiöiltä, joilta kannetaan alle 11 prosentin yhtiöveroa, ja holdingyhtiöihin, jotka saavat osinkoja ulkomaisilta yhtiöiltä, joilta kannetaan vähintään 11 prosentin yhtiöveroa, tai saavat osinkoja luxemburgilaisilta yhtiöiltä. Komission päätelmä on, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely, sellaisena kuin se on muutettuna 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla lailla, on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea eikä siihen voida soveltaa mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista.

(101)

Komissio toteaa, että vuoden 1929 lainsäädännön nojalla myönnettyä verovapausjärjestelyä ei ole perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen olennaisilta osin muutettu. Komissio katsoo sen vuoksi, että kyseessä on asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b kohdan i alakohdassa tarkoitettu voimassa oleva tuki. Komissio katsoo, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelyyn 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla lailla tehdyillä muutoksilla ei oteta käyttöön uutta tukea eivätkä ne lisää tuensaajien määrää. Toimenpidettä voidaan siis edelleen pitää voimassa olevana tukena.

(102)

Luxemburgin viranomaiset väittävät, että komissio olisi hyväksynyt 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla lailla käyttöönotetut muutokset neuvoston käytännesääntötyöryhmässä, jonka tehtävänä on tutkia haitallisia verotoimenpiteitä yritysverotukseen sovellettavien menettelysääntöjen (40) puitteissa, ja että tämän vuoksi vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely olisi perustamissopimuksen mukainen. Komissio toteaa, että mitkään verotoimenpiteet eivät jää 87 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio toteaa lisäksi, että sille ei ole perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettu 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetusta laista eikä sen muutoksista, kuten 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla lailla tehdyistä. Tämän vuoksi komissiolla ei ole ollut tilaisuutta päättää, onko kyseinen järjestely valtiontukisääntöjen mukainen.

(103)

Siitä, että komissio on osallistunut kyseisen verotoimenpiteen haitallista luonnetta käsitelleen käytännesääntötyöryhmän työhön, ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä. On muistettava, että verojärjestelyjen tutkiminen valtiontuen näkökulmasta on käytännesääntötyöryhmän työstä oikeudellisesti riippumaton prosessi. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely, jota käytännesääntötyöryhmä käsitteli, oli lisäksi soveltamisalaltaan suppeampi kuin tässä päätöksessä tarkasteltava järjestely. Työryhmä käsitteli pelkästään vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden saamien osinkojen vapauttamista verosta.

(104)

Tästä seuraa, että käytännesääntötyöryhmän työ ei estä komissiota tekemästä tätä arviointia eikä kyseenalaista komission päätelmää, jonka mukaan vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely, jota säännellään 31 päivänä heinäkuuta 1929 annetulla lailla, sellaisena kuin se on muutettuna 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla lailla, on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

(105)

Komissio katsoo, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelyn mukaisten etujen myöntäminen on lopetettava joko poistamalla ne tai muuttamalla niitä niin, että ne soveltuvat yhteismarkkinoille. Kun tämä päätös on annettu tiedoksi, kyseisen järjestelyn tai sen osatekijöiden mukaisia etuja ei voida enää myöntää uusille tuensaajayhtiöille, jotka on rekisteröity vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvan holdingyhtiön muodossa. Luxemburgin viranomaisten olisi muutettava lainsäädäntöään tämän mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006.

(106)

Komissio myöntää, että ennen tämän päätöksen tekopäivää myönnettyä tukea ei voida periä takaisin vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvilta holdingyhtiöiltä, jotka saavat tällä hetkellä etua tässä päätöksessä kuvaillusta verojärjestelystä.

(107)

Komissio toteaa, että asianomaiset kolmannet eivät ole esittäneet huomautuksia tai muita hyödyllisiä tietoja, joiden perusteella voitaisiin määrittää, onko kyseisen järjestelyn tuensaajien perustellun luottamuksen vuoksi oikeutettua ottaa käyttöön siirtymäkauden toimenpiteitä ennen tukijärjestelyn poistamista. Komissio on myös tutkinut Luxemburgin viranomaisten esittämät tiedot vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden rahoitustoiminnasta ja muut samojen viranomaisten esittämät väitteet nykyisten tuensaajien perustellusta luottamuksesta. Viranomaiset pyrkivät siihen, että kyseiset tuensaajat saisivat nauttia järjestelyn vaikutuksista siirtymäkauden ajan ennen kuin järjestely poistetaan kokonaan.

(108)

Komissio katsoo, että tuomioistuimen 22 päivänä kesäkuuta 2006 antaman tuomion (41) huomioon ottaen Luxemburg ja järjestelyn tuensaajat eivät voi vedota perusteltuun luottamukseen sen suhteen, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely säilyisi voimassa sen siirtymäkauden ajan, jonka neuvosto (käytännesääntötyöryhmä) on asettanut järjestelyn haitallisiksi katsomiensa piirteiden poistamiselle. Tämän menettelyn kohteena oleva perustamissopimuksen 87–89 artiklaan perustuva valtiontukijärjestely on erillinen neuvoston toimista edellä tarkoitetussa työryhmässä.

(109)

Komissio katsoo myös, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely on luonteeltaan pysyvä. Tuensaajat eivät kuitenkaan periaatteessa voi vedota perusteltuun luottamukseen sen suhteen, että kyseinen järjestely jatkuisi sen verovuoden jälkeen, jona verovapautta sovelletaan. Komissio toteaa erityisesti, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely ei ole riippuvainen tuensaajien tekemistä investoinneista, vaan sillä pelkästään annetaan verovapaus tuloille, joita mainitut holdingyhtiöt saavat kyseisen verovuoden aikana.

(110)

On kuitenkin myönnettävä, että vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely perustuu edelleen 31 päivänä heinäkuuta 1929 annettuun lakiin, jota ei ole merkittävästi muutettu lain hyväksymisen jälkeen. Vaikka järjestelyn pitkä kesto (76 vuotta) ei voi taata järjestelyn pysyvyyttä tai sitä, että se olisi valtiontukisääntöjen mukainen, se on voinut antaa tuensaajille tunteen, että niiden toimintaan läheisesti liittyvää verojärjestelyä ei voida yhtäkkiä lopettaa ja että ne voivat kohtuudella odottaa toimintansa jatkuvan. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt myöntävät keskipitkän ja pitkän aikavälin rahoitusta. Toiminta poikkeaa lyhyen aikavälin trading-toiminnasta, eikä sitä voida harjoittaa ilman vakaata toimintaympäristöä.

(111)

On myös totta, että nykyiset vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvat holdingyhtiöt ovat tehneet huomattavia sijoituksia niiden monikansallisten ryhmittymien sisällä, joihin ne kuuluvat. Näillä sijoituksilla pyritään esimerkiksi perustamaan ja kehittämään monikansallisten ryhmittymien infrastruktuuria niiden liiketoiminnan kehittämisen koordinoimiseksi ja edistämiseksi. Niiden verotuksellisen aseman kyseenalaistaminen johtaa näin ollen vaikeisiin ja monimutkaisiin uudelleenorganisointioperaatioihin, joihin tarvitaan paljon aikaa.

(112)

Holdingyhtiöt ovat myös tehneet henkilöstöä ja palveluntarjoajia koskevia keskipitkän ja pitkän aikavälin sitoumuksia voidakseen harjoittaa niihin monikansallisiin ryhmittymiin liittyvää toimintaa, johon ne kuuluvat. On huomattava, että Luxemburgin viranomaisten mukaan Luxemburgissa, jonka aktiiviväestöön kuuluu vain 110 000 työntekijää, toimii tällä hetkellä lähes 13 000 vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvaa holdingyhtiötä, jotka vaikuttavat maan houkuttelevuuteen kansainvälisenä sijoituskeskuksena. Komission on näin ollen kiinnitettävä huomiota siihen, että päätöksellä kumota vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestely välittömästi voisi olla suhteellisen suuri vaikutus Luxemburgin työllisyyteen ja talouskehitykseen.

(113)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tämän päätöksen tekopäivänä olemassa oleville holdingyhtiöille on kohtuullista myöntää siirtymäkausi. Siirtymäkausi päättyy 31 päivänä joulukuuta 2010. Yhtiöiden, jotka saavat edelleen hyötyä verojärjestelystä 31 päivään joulukuuta 2010, pääomaa ei kuitenkaan voida siirtymäkauden aikana kokonaan eikä osittain siirtää vastikkeellisesti, koska holdingyhtiöinä ne eivät voisi enää vedota perusteltuun luottamukseen verovapausjärjestelyn suhteen, jos niiden osakkuuksista luovutaan. Vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvien holdingyhtiöiden verojärjestelyn mukainen tulojen vapauttaminen verosta on 1 päivästä tammikuuta 2011 sääntöjenvastaista ja se voi johtaa myönnettyjen etujen takaisinperintään,