4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/60

(1)

Vaikka eurooppalaisesta yhteistyöstä korkeakouluopetuksen laadun arvioinnissa 24 päivänä syyskuuta 1998 annetun neuvoston suosituksen 98/561/EY (3) täytäntöönpano on ollut merkittävä saavutus, mikä käy ilmi 30 päivänä syyskuuta 2004 annetusta komission kertomuksesta, on vielä aihetta parantaa Euroopan korkea-asteen koulutuksen suorituskykyä ja varsinkin sen laatua, jotta koulutus muodostuisi entistä avoimemmaksi ja luotettavammaksi Euroopan kansalaisille ja muiden maanosien opiskelijoille ja akateemisille henkilöille.

(2)

Suosituksessa 98/561/EY kehotetaan tukemaan ja tarpeen vaatiessa ottamaan käyttöön avoimia laadunarviointijärjestelmiä. Melkein kaikki jäsenvaltiot ovat luoneet kansallisia järjestelmiä ja panneet alulle tai mahdollistaneet yhden tai useamman laadunvarmistus- tai akkreditointielimen perustamisen.

(3)

Suosituksessa 98/561/EY kehotetaan luomaan laadunarviointijärjestelmiä, jotka perustuvat tiettyihin pääpiirteisiin, joihin kuuluvat ohjelmien tai laitosten sisäinen itsearviointi, ulkopuolisten suorittama tarkastelu sekä opiskelijoiden osallistuminen, tulosten julkaiseminen ja kansainvälinen osallistuminen. Laadunarvioinnin tuloksilla on huomattava merkitys autettaessa korkeakoululaitoksia parantamaan suorituskykyään.

(4)

Edellä johdanto-osan 3 kappaleessa tarkoitetut pääpiirteet on yleisesti pantu täytäntöön kaikissa laadunvarmistusjärjestelmissä, ja Berliinissä syyskuussa 2003 Euroopan opetusministerit vahvistivat ne osana Bolognan prosessia, jossa pyritään kohti Euroopan korkeakoulutusalueen toteutumista.

(5)

Eurooppalainen korkeakoulutuksen laadunvarmistusyhdistys (ENQA) perustettiin vuonna 2000, ja sen kasvavaan jäsenistöön kuuluu kaikkien jäsenvaltioiden laadunvarmistus- ja akkreditointielimiä.

(6)

Bergenissä 19 ja 20 päivänä toukokuuta 2005 pitämässään kokouksessa ja jatkona Berliinissä syyskuussa 2003 pidetylle kokoukselle 45 maan opetusministerit hyväksyivät osana Bolognan prosessia ENQA:n ehdotuksen mukaiset laadunvarmistuksen standardit ja ohjeistot Euroopan korkeakoulutusalueella. He myös panivat tyytyväisenä merkille periaatteen Euroopan laadunvarmistuselinten rekisteristä, joka perustuu kansalliseen arviointiin, ja pyysivät, että ENQA kehittäisi täytäntöönpanokäytäntöjä edelleen yhteistyössä Euroopan yliopistoliiton (EUA), Korkea-asteen oppilaitosten eurooppalaisen liiton (EURASHE) ja Opiskelijaliittojen kattojärjestön (ESIB) kanssa ja raportoisi ministereille Bolognan seurantaryhmän kautta. He myös korostivat yhteistyön tärkeyttä kansallisesti tunnustettujen elinten välillä, jotta tehostettaisiin akkreditointi- tai laadunvarmistuspäätösten vastavuoroista tunnustamista.

(7)

Euroopan unionin toimia laadunvarmistuksen tukemiseksi olisi kehitettävä yhdenmukaisesti osana Bolognan prosessia toteutettavien toimien kanssa.

(8)

On suotavaa laatia rekisteri riippumattomista ja luotettavista Euroopassa toimivista laadunvarmistuselimistä, jotka voivat olla alueellisia tai kansallisia, yleisiä tai erikoistuneita, julkisia tai yksityisiä, ja jotka edistävät korkea-asteen koulutuksen avoimuutta ja auttavat ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojen tunnustamisessa.

(9)

Lissabonin strategian yhteydessä Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi päätelmänään, että Euroopan koulutusjärjestelmistä olisi tultava ”laatunsa puolesta maailmanlaajuisia esikuvia”,

1.

kannustavat kaikkia alueellaan toimivia korkeakoululaitoksia ottamaan käyttöön tai kehittämään tiukat sisäiset laadunvarmistusjärjestelmät Bergenissä osana Bolognan prosessia Euroopan korkeakoulutusalueelle hyväksyttyjen laadunvarmistuksen standardien ja ohjeistojen mukaisesti;

2.

kannustavat kaikkia alueellaan toimivia laadunvarmistus- tai akkreditointielimiä noudattamaan arvioinneissaan riippumattomuutta, soveltamaan suosituksessa 98/561/EY esitettyjä laadunarvioinnin pääpiirteitä ja soveltamaan arvioinneissaan yhteisiä ja yleisiä standardeja ja ohjeistoja, jotka hyväksyttiin Bergenissä. Näitä standardeja olisi edelleen kehitettävä yhteistyössä korkea-asteen koulutuksen edustajien kanssa. Niitä olisi sovellettava siten, että monipuolisuutta ja innovaatiota suojellaan ja edistetään;

3.

kannustavat kansallisten viranomaisten, korkea-asteen koulutuksen sekä laadunvarmistus- ja akkreditointielinten edustajia yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa perustamaan ”Euroopan laadunvarmistuselinten rekisterin”, jäljempänä ”Euroopan rekisteri”, joka perustuu liitteessä vahvistetut periaatteet huomioon ottavaan kansalliseen arviointiin, ja määrittelemään rekisteröintiedellytykset ja säännöt rekisterin hallinnoimiseksi;

4.

mahdollistavat sen, että niiden alueella toimivat korkeakoululaitokset voivat valita Euroopan rekisteriin merkittyjen laadunvarmistus- ja akkreditointielinten joukosta sen, joka parhaiten vastaa niiden tarpeita ja profiilia edellyttäen, että menettely on niiden kansallisen lainsäädännön mukaista tai saanut hyväksynnän kansallisilta viranomaisilta;

5.

sallivat korkea-asteen oppilaitosten toimet, joilla pyritään saamaan täydentävä arviointi toiselta Euroopan rekisteriin merkityltä elimeltä esimerkiksi oppilaitoksen kansainvälisen arvostuksen vahvistamiseksi;

6.

edistävät elinten yhteistyötä vastavuoroisen luottamuksen lisäämiseksi ja laadunvarmistusta ja akkreditointia koskevien arviointien tunnustamiseksi ja siten helpottavat tutkintojen tunnustamista toisessa maassa tehtäviä opintoja tai työtä varten;

7.

varmistavat, että Euroopan rekisterissä olevat laadunvarmistus- ja akkreditointielinten tekemät arvioinnit ovat yleisön saatavilla,

1.

jatkamaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa korkeakoululaitosten, laadunvarmistus- ja akkreditointielinten, toimivaltaisten viranomaisten ja muiden alalla toimivien elinten välisen yhteistyön tukemista;

2.

esittämään joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen laadunvarmistusjärjestelmien kehittämisestä eri jäsenvaltioissa ja alan eurooppalaisesta yhteistyöstä, sekä myös edellä mainittujen tavoitteiden suhteen tapahtuneesta kehityksestä.