28.2.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 58/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 318/2006

annettu 20 päivänä helmikuuta 2006,

sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 artiklan ja 37 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen olisi liityttävä sellaisen yhteisen maatalouspolitiikan toteuttaminen, johon sisältyvät erityisesti maatalouden yhteiset markkinajärjestelyt, joiden muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan.

(2)

Yhteisön sokerimarkkinoiden perustana ovat periaatteet, joita on aiemmin muiden yhteisten markkinajärjestelyjen osalta uudistettu merkittävästi. Sokerialan yhteinen markkinajärjestely on tarpeen uudistaa perusteellisesti pyrittäessä perustamissopimuksen 33 artiklassa määrättyihin tavoitteisiin ja erityisesti markkinoiden vakauttamiseksi ja kohtuullisen elintason varmistamiseksi sokerialalla toimivalle maatalousväestölle.

(3)	Näiden kehityssuuntausten perusteella olisi sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/2001 (3) kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(4)

Valkoisen sokerin ja raakasokerin vakiolaaduille olisi vahvistettava viitehinnat. Vakiolaatujen olisi vastattava yhteisössä tuotettujen sokerien keskimääräisiä edustavia ominaisuuksia, ja vakiolaadut olisi määritettävä sokerikaupassa käytettävien perusteiden mukaan. Vakiolaatuja olisi myös voitava tarkistaa erityisesti kaupallisten vaatimusten ja analyysitekniikan kehittymisen huomioon ottamiseksi.

(5)	Jotta sokerin yhteisön markkinahinnoista saataisiin luotettavaa tietoa, olisi otettava käyttöön hintaselvitysjärjestelmä, jonka perusteella olisi määriteltävä valkoisen sokerin markkinahinnan tasot.

(6)	Jotta yhteisön sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelijöille varmistettaisiin kohtuullinen elintaso, olisi vahvistettava vähimmäishinta vakiolaatua vastaavalle kiintiösokerijuurikkaalle ja tämä vakiolaatu olisi määriteltävä.

(7)

Sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainon varmistamiseksi tarvitaan erityiset välineet. Sen vuoksi olisi annettava vakiosäännökset, joilla säännellään sokerijuurikkaan ostajien ja myyjien sopimussuhteita. On vaikea vahvistaa koko yhteisölle yhtenäisiä sokerijuurikkaiden ostoehtoja, koska luontoa koskevat, taloudelliset ja tekniset olosuhteet ovat moninaiset. Toimialalla on jo sokerijuurikkaan viljelijöiden yhdistysten ja sokeriyritysten välisiä sopimuksia. Sen vuoksi vakiomääräyksissä olisi määriteltävä ainoastaan sekä sokerijuurikkaan viljelijöiden että sokeriteollisuuden vaatimat vähimmäisvaatimukset, joilla varmistetaan sokerimarkkinoiden moitteeton toiminta, ja tietyistä säännöistä olisi oltava mahdollisuus poiketa toimialan sisäisillä sopimuksilla.

(8)

Syyt, joiden vuoksi yhteisö otti aikanaan käyttöön sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappialalla tuotantokiintiöjärjestelmän, ovat edelleen perusteltuja. Kun otetaan huomioon yhteisössä ja kansainvälisesti tapahtunut kehitys, tuotantojärjestelmää on kuitenkin tarpeen mukauttaa uusien järjestelyjen käyttöönottamiseksi ja kiintiöiden pienentämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä kiintiöt alueelleen sijoittautuneille yrityksille, kuten aiemmassakin kiintiöjärjestelmässä. Sokerialan uudessa yhteisessä markkinajärjestelyssä olisi säilytettävä kiintiöiden oikeudellinen asema, sillä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kiintiöjärjestelmä on sokerialan markkinoita säätelevä mekanismi, jolla pyritään saavuttamaan yleisen edun kannalta tärkeitä tavoitteita.

(9)

Kun otetaan huomioon hiljattaiset päätökset, jotka Maailman kauppajärjestön (WTO) paneeli on tehnyt vientitukia ja riitojenratkaisuelin Euroopan unionin sokerin vientitukea koskevissa kysymyksissä, ja jotta yhteisön toimijat voisivat siirtyä aiemmasta kiintiöjärjestelmästä nykyiseen järjestelmään sujuvasti, sokeriyrityksille olisi voitava markkinointivuonna 2006/2007 myöntää lisäkiintiö ehdoin, joissa otetaan huomioon C-sokerin alhaisempi arvo.

(10)

Nykyisille isoglukoosikiintiön haltijoille olisi myönnettävä lisäkiintiöitä vastapainona vaikutukselle, joka sokerin hintojen alenemisella on isoglukoosiin, ja jottei eräiden isoglukoosilaatujen tuotanto kärsisi. Lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden makeutusalan mukautuksia varten olisi myönnettävä lisäkiintiöitä sokerin lisäkiintiöiden myöntämiselle säädettyjen ehtojen mukaisesti.

(11)	Komission olisi voitava sen jälkeen, kun rakenneuudistusrahasto vuonna 2010 lakkautetaan, mukauttaa kiintiöitä kestävälle tasolle, jotta varmistetaan, että yhteisön sokerin-, isoglukoosin- ja inuliinisiirapintuotanto vähenee riittävästi.

(12)

Koska jalostusteollisuuden sekä sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelyn rakenteellisen mukauttamisen osalta on tarpeen sallia kiintiöiden soveltamisaikana tietty kansallinen joustovara, jäsenvaltioiden olisi voitava muuttaa yritysten kiintiöitä tietyissä rajoissa rajoittamatta kuitenkaan yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 320/2006 (4) perustetun rakenneuudistusrahaston toimintaa välineenä.

(13)

Kun yrityksiä sulautuu tai niitä luovutetaan tai kun tehdas luovutetaan tai annetaan vuokralle, sokerikiintiöitä myönnetään tai vähennetään. Olisi vahvistettava ne edellytykset, joilla jäsenvaltiot voivat mukauttaa kyseisten yritysten kiintiöitä varmistaen, ettei sokeriyritysten kiintiöitä muuteta asianomaisten sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on viljelijöiden etujen vastaisesti.

(14)

Koska myöntämällä yrityksille tuotantokiintiöitä varmistetaan, että sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on viljelijöille maksetaan yhteisön hinnat ja että näillä on markkinat tuotannolleen, olisi kiintiöitä tuotantoalueiden sisällä siirrettäessä otettava huomioon kaikkien asianomaisten osapuolten ja erityisesti sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on viljelijöiden edut.

(15)

Sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin yhteisön sisämarkkinoiden laajentamiseksi olisi sokeria, isoglukoosia ja inuliinisiirappia, joita käytetään yhteisössä eräiden tuotteiden (kuten kemian- ja lääketeollisuuden tuotteiden, alkoholin tai rommin) valmistuksessa, voitava pitää tietyin määriteltävin edellytyksin pitää kiintiöjärjestelmän ulkopuoliseen tuotantoon kuuluvana.

(16)	Osa kiintiön ulkopuolisesta tuotannosta olisi käytettävä riittävän saatavuuden varmistamiseksi syrjäisimmillä alueilla, tai sitä voitaisiin käyttää vientiin Euroopan yhteisön WTO-sitoumusten mukaisesti.

(17)	Jos sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuotanto ylittää kiintiöt, olisi voitava säätää mekanismista, jolla ylijäämäsokeri, -isoglukoosi tai -inuliinisiirappi siirretään seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon, jotta ylijäämäsokeri ei vääristäisi sokerimarkkinoita.

(18)	Kiintiön ulkopuolista tuotantoa varten on käytettävissä tiettyjä mekanismeja. Jos sovellettavat edellytykset eivät joidenkin määrien osalta täyty, olisi perittävä ylijäämämaksu, jotta tällaiset markkinatilannetta uhkaavat määrät eivät kasaantuisi.

(19)	Olisi otettava käyttöön tuotantomaksu, jolla rahoitetaan sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvia menoja.

(20)	Jotta sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavien toimijoiden tuotantoa voitaisiin tehokkaasti valvoa, olisi otettava käyttöön toimijoiden hyväksyntäjärjestelmä ja asianomaiselle jäsenvaltiolle olisi toimitettava näiden tuotantoa koskevia yksityiskohtaisia tietoja.

(21)	Olisi säilytettävä väliaikainen ja rajoitettu interventio-ostojärjestelmä markkinoiden vakauden edistämiseksi sellaisia tapauksia silmällä pitäen, joissa markkinahinnat tiettynä markkinointivuotena laskisivat seuraavaksi markkinointivuodeksi vahvistetun viitehinnan alle.

(22)

Olisi otettava käyttöön komission hallinnoimia uusia markkinavälineitä. Ensinnäkin, jos markkinahinnat laskevat alle valkoisen sokerin viitehinnan, toimijoiden olisi komission määrittämin edellytyksin voitava hyödyntää yksityisen varastoinnin järjestelmää. Toiseksi komission olisi voitava poistaa sokeria markkinoilta niin kauan kuin on tarpeen markkinoiden tasapainottamiseksi, jotta sokerimarkkinoiden rakenteellinen tasapaino pysyisi viitehintaa lähellä olevalla hintatasolla.

(23)

Yhteisön sokerialan yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen edellyttää erityisen kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä tuontitulli- ja vientitukijärjestelmä, ja sen pitäisi periaatteessa vakauttaa yhteisön markkinat. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyihin sitoumuksiin.

(24)	Jotta kolmansien maiden kanssa käytävään sokerikauppaan liittyviä määriä voitaisiin seurata, olisi säädettävä tuonti- tai vientitodistusten myöntämisestä niihin liittyvine vakuusvaatimuksineen, joilla varmistetaan niiden toimien toteutuminen, joille tällaiset todistukset on myönnetty.

(25)	Tämän kauppajärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta säännellä sisäisen jalostuksen menettelyn käyttöä tai markkinatilanteen edellyttäessä kieltää sen käyttö kokonaan.

(26)

Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Yhteisön olisi tällöin voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä vastaan. Toimenpiteiden olisi oltava yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien mukaisia.

(27)	WTO-sopimusten mukaisesti maataloustuotteisiin sovellettavat tullit vahvistetaan yleensä yhteisessä tullitariffissa. Joidenkin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta on kuitenkin tarpeen säätää mahdollisuudesta tehdä poikkeuksia lisämekanismien käyttöönoton vuoksi.

(28)	Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuonnista olisi maksettava lisätulli, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(29)	On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä.

(30)

Yhteisöllä on kolmansien maiden kanssa useita yhteisön markkinoille pääsyä koskevia etuuskohtelujärjestelmiä, joiden ansiosta nämä maat voivat viedä ruokosokeria yhteisöön edullisin ehdoin. Sen vuoksi on tarpeen arvioida puhdistamoiden puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tarve ja varata tuontitodistukset tietyin ehdoin yhteisössä päätoimisina puhdistamoina pidettäville, tuodun raa'an ruokosokerin merkittävien määrien erikoistuneille käyttäjille.

(31)

Yhteisön mahdollinen osallistuminen sokerin kansainväliseen kauppaan olisi voitava turvata mahdollisuudella myöntää kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille yhteisön hintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvaa Euroopan yhteisön WTO-sitoumusten mukaista vientitukea. Tuettuun vientiin olisi sovellettava määrällisiä ja talousarvioon perustuvia rajoituksia.

(32)

Arvoon perustuvien rajoitusten noudattaminen olisi vientitukia vahvistettaessa varmistettava valvomalla, että tuet maksetaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston sääntöjen mukaisesti. Valvontaa voidaan helpottaa vientitukien pakollisella ennakkovahvistuksella; eriytetyn tuen osalta olisi kuitenkin sallittava ennalta vahvistetun määräpaikan muuttaminen sillä maantieteellisellä alueella, jolla sovelletaan yhtenäistä tuen määrää. Jos määräpaikkaa muutetaan, olisi maksettava todelliseen määräpaikkaan sovellettavaa vientitukea siten, että enimmäismäärä on ennalta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettava tuen määrä.

(33)

Määrällisten rajoitusten noudattaminen olisi varmistettava luotettavan ja tehokkaan seurantajärjestelmän avulla. Vientitukien myöntämisen edellytyksenä olisi tätä varten oltava vientitodistus. Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevien enimmäismäärien rajoissa kunkin tuotteen tilanteen mukaan. Tähän sääntöön olisi sallittava poikkeuksia vain perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen tuotteiden osalta, joihin ei sovelleta määrällisiä rajoituksia. Olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa hallintoa koskevien sääntöjen tiukasta noudattamisesta sellaisen tukea saavan viennin osalta, joka ei todennäköisesti ylitä vahvistettuja määriä.

(34)

Kansallisen tuen myöntäminen vaarantaisi yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Tähän yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluviin tuotteisiin olisi sen vuoksi sovellettava valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Niiden vaikutusten lieventämiseksi, joita sokerialan uudistuksella odotetaan olevan joissakin olosuhteissa, olisi tietyn valtiontuen myöntäminen kuitenkin sallittava.

(35)

Jäsenvaltioissa, joiden sokerikiintiöitä supistetaan merkittävästi, sokerijuurikkaan viljelijät kohtaavat erityisen vakavia sopeutumisongelmia. Tällöin sokerijuurikkaan viljelijöille myönnettävä yhteisön siirtymäkauden tuki ei täysin riitä viljelijöiden vaikeuksien ratkaisemiseen. Sen vuoksi jäsenvaltioille, jotka ovat vähentäneet kiintiötään yli 50 prosenttia, olisi annettava lupa myöntää tukea sokerijuurikkaan viljelijöille yhteisön siirtymäkauden tuen soveltamisaikana. Jotta jäsenvaltiot eivät myöntäisi sokerijuurikkaan viljelijöidensä tarpeita suurempaa valtion tukea, tuen kokonaissumman määrittämisessä olisi edellytettävä komission hyväksyntää lukuun ottamatta Italiaa, jossa eniten tuottavan sokerijuurikkaan osalta voidaan arvioida tarvittavan enintään 11 euroa tuotettua sokerijuurikastonnia kohti markkinaehtoihin sopeutumiseksi uudistuksen jälkeen. Lisäksi olisi säädettävä järjestelyistä, joiden ansiosta sokerijuurikkaan viljelijät voisivat hyötyä valtion tuesta suoraan tai epäsuorasti, ottaen huomioon Italiassa todennäköisesti ilmenevät erityisongelmat.

(36)

Suomessa sokerijuurikasta viljellään erityisissä maantieteellisissä ja ilmastollisissa oloissa, jotka sokeriuudistuksen yleisten vaikutusten lisäksi haittaavat viljelyä. Sen vuoksi olisi säädettävä, että tämä jäsenvaltio voi myöntää sokerijuurikkaan viljelijöilleen pysyvästi asianmukaisen määrän valtion tukea.

(37)

On aiheellista säätää toimenpiteistä, joita toteutetaan, jos hintojen merkittävä nousu tai lasku häiritsee tai uhkaa häiritä yhteisön markkinoita. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua sellaisen kiintiön avaaminen tarvittavaksi ajanjaksoksi, jossa kannetaan alennettu tulli maailmanmarkkinoilta tuotavalta sokerilta.

(38)	Koska sokerialan yhteismarkkinat kehittyvät jatkuvasti, jäsenvaltioiden ja komission olisi annettava toisilleen tietoja tällaisesta kehityksestä.

(39)	Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(40)	Komissio olisi valtuutettava toteuttamaan tarvittavat toimenpiteitä erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi hätätilanteissa.

(41)

Sokerintuotannon ominaispiirteet yhteisön syrjäisimmillä alueilla tekevät siitä erilaisen kuin muualla yhteisössä. Sen vuoksi alalle olisi ohjattava taloudellista tukea myöntämällä kyseisten alueiden viljelijöille määrärahoja sen jälkeen, kun paikallista maataloustuotantoa edistävät tukiohjelmat, jotka jäsenvaltiot laativat unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 247/2006 (6), ovat tulleet voimaan. Samasta syystä Ranskalle olisi annettava lupa myöntää kiinteä määrä valtion tukea syrjäisimmille alueilleen.

(42)

Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta johtuvista velvoitteista aiheutuvat menot yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 (7) ja 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 mukaisesti.

(43)

Siirtyminen asetuksen (EY) N:o 1260/2001 mukaisista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin ja markkinointivuoden 2005/2006 tilanteesta vuoden 2006/2007 tilanteeseen, ja sen varmistaminen, että yhteisö noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan asetuksen (EY) N:o 1260/2001 13 artiklassa tarkoitetun C-sokerin osalta, voivat aiheuttaa vaikeuksia, joita ei tässä asetuksessa ole kosketeltu. Tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi komissiolle olisi annettava oikeus hyväksyä siirtymätoimenpiteitä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tällä asetuksella käyttöön otettava sokerialan yhteinen markkinajärjestely koskee seuraavia tuotteita:

CN-koodi		Kuvaus
a)	1212 91	Sokerijuurikas
	1212 99 20	Sokeriruoko
b)	1701	Ruoko- ja juurikassokeri sekä kemiallisesti puhdas sakkaroosi, jähmeä
c)	1702 20	Vaahterasokeri ja vaahterasiirappi
	1702 60 95 ja 1702 90 99	Muut jähmeät sokerit ja sokerisiirapit, lisättyä maku- tai väriainetta sisältämättömät, ei kuitenkaan laktoosi, glukoosi, maltodekstriini ja isoglukoosi
	1702 90 60	Keinotekoinen hunaja, myös luonnonhunajan kanssa sekoitettuna
	1702 90 71	Sokeriväri, jossa on sakkaroosia vähintään 50 prosenttia kuivapainosta
	2106 90 59	Lisättyä maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit, muut kuin isoglukoosi-, laktoosi-, glukoosi- ja maltodekstriinisiirapit
d)	1702 30 10 1702 40 10 1702 60 10 1702 90 30	Isoglukoosi
e)	1702 60 80 1702 90 80	Inuliinisiirappi
f)	1703	Sokerin erottamisessa tai puhdistamisessa syntyvä melassi
g)	2106 90 30	Maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit
h)	2303 20	Sokerijuurikasjätemassa, sokeriruokojäte ja muut sokerinvalmistuksen jätteet

2.   Edellä 1 kohdassa lueteltujen tuotteiden markkinointivuosi alkaa 1 päivänä lokakuuta ja päättyy seuraavan vuoden 30 päivänä syyskuuta.

Markkinointivuosi 2006/2007 alkaa kuitenkin 1 päivänä heinäkuuta 2006 ja päättyy 30 päivänä syyskuuta 2007.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)	”valkoisella sokerilla” tarkoitetaan maustamatonta ja värjäämätöntä sokeria, johon ei ole lisätty muita aineita ja jonka sakkaroosipitoisuus polarimetrimenetelmällä kuivapainosta määritettynä on vähintään 99,5 prosenttia;

2)	”raakasokerilla” tarkoitetaan maustamatonta ja värjäämätöntä sokeria, johon ei ole lisätty muita aineita ja jonka sakkaroosipitoisuus polarimetrimenetelmällä kuivapainosta määritettynä on pienempi kuin 99,5 prosenttia;

3)	”isoglukoosilla” tarkoitetaan tuotetta, joka on valmistettu glukoosista tai sen polymeereista ja jossa on kuivapainosta määritettynä vähintään 10 prosenttia fruktoosia;

4)

”inuliinisiirapilla” tarkoitetaan tuotetta, joka on saatu välittömästi inuliinin tai oligofruktoosien hydrolyysilla ja joka sisältää kuiva-aineesta laskettuna vähintään 10 prosenttia vapaassa muodossa olevaa fruktoosia tai sakkaroosiksi laskettuna ja ilmoitettuna sokeri/isoglukoosiekvivalentteina. Tätä määritelmää voidaan muuttaa 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, jotta vältetään markkinarajoituksia, jotka koskevat inuliinikuituvalmistajan inuliinisiirappikiintiön ulkopuolella valmistamia lievästi makeuttavia tuotteita;

5)	”kiintiösokerilla”, ”kiintiöisoglukoosilla” tai ”kiintiöinuliinisiirapilla” tarkoitetaan sokeri-, isoglukoosi- tai inuliinisiirappimäärää, joka tuotetaan tiettynä markkinointivuonna asianomaisen yrityksen kiintiön rajoissa;

6)	”teollisuudelle tarkoitetulla sokerilla” tarkoitetaan sokerimäärää, joka tuotetaan tiettynä markkinointivuonna, joka ylittää 5 kohdassa tarkoitetun sokerimäärän ja joka on tarkoitettu teollisuuden käyttöön jonkin 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen valmistukseen;

7)

”teollisuudelle tarkoitetulla isoglukoosilla” tai ”teollisuudelle tarkoitetulla inuliinisiirapilla” tarkoitetaan isoglukoosi- tai inuliinisiirappimäärää, joka tuotetaan tiettynä markkinointivuonna ja joka on tarkoitettu teollisuuden käyttöön jonkin 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen valmistukseen;

8)	”ylijäämäsokerilla”, ”ylijäämäisoglukoosilla” tai ”ylijäämäinuliinisiirapilla” tarkoitetaan sokeri-, isoglukoosi- tai inuliinisiirappimäärää, joka tuotetaan tiettynä markkinointivuonna ja joka ylittää asianomaisen 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetun määrän;

9)	”kiintiösokerijuurikkaalla” tarkoitetaan kiintiösokeriksi jalostettavia sokerijuurikkaita;

10)	”toimitussopimuksella” tarkoitetaan myyjän ja yrityksen tekemää sopimusta toimittaa sokerijuurikasta sokerin valmistukseen;

11)

”toimialakohtaisella sopimuksella” tarkoitetaan jotakin seuraavista: a) kansallisten yritysten järjestöjen ryhmittymän ja kansallisten myyjien järjestöjen ryhmittymän yhteisön tasolla ennen toimitussopimusten tekemistä tekemä sopimus; b) yritysten tai asianomaisen jäsenvaltion hyväksymän yritysten järjestön ja asianomaisen jäsenvaltion hyväksymän myyjien järjestön ennen toimitussopimusten tekemistä tekemä sopimus; c) jollei a tai b alakohdassa tarkoitettua sopimusta ole, yhtiö- tai osuuskuntalainsäädäntö siinä määrin kuin se koskee sokeria valmistavan yhtiön osakkeenomistajien tai sokeria valmistavan osuuskunnan jäsenten suorittamaa sokerijuurikkaiden toimittamista; d) jollei a tai b alakohdassa tarkoitettua sopimusta ole, ennen toimitussopimusten tekemistä voimassa olevat järjestelyt, jos järjestelyn hyväksyvät myyjät toimittavat vähintään 60 prosenttia kaikista yrityksen ostamista sokerijuurikkaista, jotka on tarkoitettu sokerinvalmistukseen yhdessä tai useammassa tehtaassa;

12.

”AKT-maista/Intiasta peräisin olevalla sokerilla” tarkoitetaan CN-koodiin 1701 kuuluvaa sokeria, joka on peräisin liitteessä VI luetelluista maista ja joka tuodaan yhteisöön: — AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä V olevan pöytäkirjan nro 3 mukaisesti, tai — Euroopan yhteisön ja Intian tasavallan välisen ruokosokeria koskevan sopimuksen (8) mukaisesti;

13.	”päätoimisella puhdistamolla” tarkoitetaan tuotantoyksikköä — jonka ainoa toiminta on tuodun raa'an ruokosokerin puhdistaminen, tai — joka puhdisti markkinointivuonna 2004/2005 vähintään 15 000 tonnia tuotua raakaa ruokosokeria.

II OSASTO

SISÄMARKKINAT

1 LUKU

Hinnat

3 artikla

Viitehinnat

1.   Valkoisen sokerin viitehinta on:

a)	631,9 euroa tonnilta markkinointivuosina 2006/2007 ja 2007/2008;

b)	541,5 euroa tonnilta markkinointivuonna 2008/2009;

c)	404,4 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2009/2010 alkaen.

2.   Raakasokerin viitehinta on:

a)	496,8 euroa tonnilta markkinointivuosina 2006/2007 ja 2007/2008;

b)	448,8 euroa tonnilta markkinointivuonna 2008/2009;

c)	335,2 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2009/2010 alkaen.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja viitehintoja sovelletaan pakkaamattomaan sokeriin, vapaasti tehtaalla. Niitä sovelletaan vakiolaatuiseen valkoiseen sokeriin ja raakasokeriin, joiden ominaisuudet on kuvattu liitteessä I.

4 artikla

Hintaselvitykset

Komissio ottaa käyttöön sokerimarkkinoilla esiintyviä hintoja koskevan tietojärjestelmän, johon kuuluu järjestelmä sokerimarkkinoiden hintatasojen julkaisemiseksi.

Järjestelmän perustana ovat valkoista sokeria tuottavien yritysten tai muiden sokerikauppaan osallistuvien toimijoiden toimittamat tiedot. Näitä tietoja käsitellään luottamuksellisina. Komissio varmistaa, että julkaistavista tiedoista ei voida tunnistaa yksittäisten yritysten tai toimijoiden hintoja.

5 artikla

Sokerijuurikkaan vähimmäishinta

1.   Sokerijuurikkaan vähimmäishinta on:

a)	32,86 euroa tonnilta markkinointivuonna 2006/2007;

b)	29,78 euroa tonnilta markkinointivuonna 2007/2008;

c)	27,83 euroa tonnilta markkinointivuonna 2008/2009;

d)	26,29 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2009/2010 alkaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua vähimmäishintaa sovelletaan liitteessä I kuvattuun vakiolaatuiseen sokerijuurikkaaseen.

3.   Kiintiösokerin valmistukseen tarkoitettuja, sokerin valmistukseen soveltuvia kiintiösokerijuurikkaita ostavien sokeriyritysten on maksettava vähintään vähimmäishinta, jota mukautetaan nostamalla tai laskemalla hintaa, jos juurikkaat poikkeavat vakiolaadusta.

4.   Kun kyseessä ovat sokerijuurikasmäärät, jotka vastaavat teollisuudelle tarkoitetun sokerin tai ylijäämäsokerin määriä, joihin sovelletaan 15 artiklassa säädettyä ylijäämämaksua, asianomaisen sokeriyrityksen on mukautettava ostohintaa siten, että se on vähintään yhtä suuri kuin kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta.

6 artikla

Toimialakohtaiset sopimukset

1.   Toimialakohtaisten sopimusten ja toimitussopimusten on oltava 3 kohdan ja liitteessä II vahvistettujen ostoehtojen mukaisia erityisesti sokerijuurikkaan osto-, toimitus-, haltuunotto- ja maksuehtojen osalta.

2.   Sokerijuurikkaan ja -ruo'on ostoehtoihin sovelletaan näiden raaka-aineiden yhteisön viljelijöiden ja yhteisön sokeriyritysten välisiä toimialakohtaisia sopimuksia.

3.   Toimitussopimuksessa on tehtävä ero sen mukaan, tulevatko sokerijuurikkaasta valmistettavat sokerimäärät olemaan:

—	kiintiösokeria, vai

—	kiintiön ulkopuolista sokeria.

4.   Kunkin sokeriyrityksen on toimitettava jäsenvaltiolle, jossa se tuottaa sokeria, seuraavat tiedot:

a)	edellä 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetut sokerijuurikasmäärät, joista ne ovat tehneet toimitussopimukset ennen kylvöä, sekä sopimuksen perustana oleva sokeripitoisuus;

b)	vastaava arvioitu saanto.

Jäsenvaltiot voivat vaatia lisätietoja.

5.   Jos sokeriyritys ei ole tehnyt ennen kylvöä toimitussopimusta, jonka mukaan yrityksen kiintiösokeria vastaavan sokerijuurikasmäärän osalta maksetaan kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta, sen on maksettava vähintään kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta kaikista sokerijuurikkaista, jotka se jalostaa sokeriksi.

6.   Toimialakohtaisissa sopimuksissa voidaan asianomaisen jäsenvaltion luvalla poiketa 3 ja 4 kohdasta.

7.   Jos toimialakohtaisia sopimuksia ei ole, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kyseisten osapuolten etujen suojaamiseksi tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen mukaisesti.

2 LUKU

Kiintiötuotanto

7 artikla

Kiintiön myöntäminen

1.   Liitteessä III vahvistetaan sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin tuotantokiintiöt kansallisella tai alueellisella tasolla.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä kiintiö kullekin alueelleen sijoittautuneelle sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavalle yritykselle, joka on hyväksytty 17 artiklan mukaisesti.

Kunkin yrityksen kiintiö on yhtä suuri kuin sille markkinointivuodeksi 2005/2006 asetuksen (EY) N:o 1260/2001 mukaisesti myönnetyt A- ja B-kiintiöt yhteensä.

3.   Jos kiintiö myönnetään sokeriyritykselle, jolla on useampia kuin yksi tuotantoyksikkö, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet, jotka ne katsovat tarpeellisiksi sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelijöiden etujen huomioon ottamiseksi.

8 artikla

Sokerin lisäkiintiö

1.   Sokeriyritys voi viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2007 hakea sokerin lisäkiintiötä jäsenvaltiolta, johon se on sijoittautunut.

Suurimmat mahdolliset sokerin lisäkiintiöt jäsenvaltiota kohden vahvistetaan liitteessä IV olevassa I kohdassa.

2.   Jäsenvaltiot päättävät pyyntöjen perusteella sekä objektiivisin ja syrjimättömin perustein hyväksyttävät määrät. Jos nämä lisämääriä koskevat hakemukset yhteen laskettuina ylittävät käytettävissä olevan kansallisen määrän, asianomaisen jäsenvaltion on sovellettava hyväksyttäviin määriin suhteellista vähennyskerrointa. Tämän tuloksena saadut määrät ovat kyseisille yrityksille myönnettävä lisäkiintiö.

3.   Yrityksille 1 ja 2 kohdan mukaisesti myönnetyistä lisäkiintiöistä on perittävä 730 euron kertamaksu. Se peritään myönnettyä lisäkiintiötonnia kohden.

4.   Jäsenvaltion on perittävä 3 kohdan mukainen kertamaksu kokonaisuudessaan alueelleen sijoittautuneilta yrityksiltä, joille on myönnetty lisäkiintiö.

Asianomaisten sokeriyritysten on maksettava kertamaksu jäsenvaltion vahvistamaan määräpäivään mennessä. Määräpäivä ei voi olla myöhäisempi kuin 28 päivää helmikuuta 2008.

5.   Jos sokeriyritys ei ole maksanut kertamaksua ennen 28 päivää helmikuuta 2008, katsotaan, ettei kyseiselle yritykselle ole myönnetty lisäkiintiöitä.

9 artikla

Isoglukoosin lisä- ja täydentävä kiintiö

1.   Liitteessä III vahvistettuun isoglukoosin kokonaiskiintiöön lisätään 100 000 tonnin isoglukoosikiintiö markkinointivuonna 2006/2007. Markkinointivuosina 2007/2008 ja 2008/2009 edellisen markkinointivuoden kiintiöön lisätään isoglukoosin lisäkiintiö, jonka suuruus on 100 000 tonnia.

Jäsenvaltion on myönnettävä yrityksille lisäkiintiöt suhteessa isoglukoosikiintiöihin, jotka niille on myönnetty 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Italia, Liettua ja Ruotsi voivat pyynnöstä myöntää alueelleen sijoittautuneelle yritykselle täydentävän isoglukoosikiintiön markkinointivuodesta 2006/2007 markkinointivuoteen 2009/2010 ulottuvalle kaudelle. Suurimmat mahdolliset täydentävät kiintiöt jäsenvaltiota kohden vahvistetaan liitteessä IV olevassa II kohdassa.

3.   Yrityksille 2 kohdan mukaisesti myönnetyistä täydentävistä kiintiöistä on perittävä 730 euron kertamaksu. Se peritään myönnettyä täydentävän kiintiön tonnia kohden.

10 artikla

Kiintiöiden hallinnointi

1.   Liitteessä III vahvistettuja kiintiöitä mukautetaan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen markkinointivuoden 2006/2007 osalta viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2006 ja markkinointivuosien 2007/2008, 2008/2009, 2009/2010 ja 2010/2011 osalta viimeistään edellisen markkinointivuoden helmikuun lopussa. Mukautuksissa on otettava huomioon tämän asetuksen 8 artiklan ja 9 artiklan, tämän artiklan 2 kohdan, tämän asetuksen 14 ja 19 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan soveltamisen tulokset.

2.   Jotta vältetään markkinoiden epätasapaino markkinointivuodesta 2010/2011 alkaen, komissio päättää asetuksessa (EY) N:o 320/2006 säädetyn rakenneuudistusjärjestelmän tulokset huomioon ottaen viimeistään vuoden 2010 helmikuun lopussa 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yhteisestä prosenttiosuudesta, jolla on tarpeen vähentää olemassa olevia sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappikiintiöitä jäsenvaltiota tai aluetta kohden.

3.   Jäsenvaltioiden on mukautettava kunkin yrityksen kiintiötä tämän mukaisesti.

11 artikla

Kansallisen kiintiön uudelleenjakaminen

1.   Jäsenvaltio saa alentaa alueelleen sijoittautuneelle yritykselle myönnettyä sokeri- tai isoglukoosikiintiötä

—	enintään 25 prosentilla markkinointivuosien 2006/2007 ja 2007/2008 osalta kunnioittaen kuitenkin yritysten oikeutta osallistua asetuksella (EY) N:o 320/2006 perustettuihin mekanismeihin, ja

—	enintään 10 prosentilla markkinointivuoden 2008/2009 ja sitä seuraavien markkinointivuosien osalta.

2.   Jäsenvaltiot voivat siirtää kiintiöitä yritysten välillä liitteessä V säädettyjä sääntöjä noudattaen sekä ottaen huomioon kunkin asianomaisen osapuolen ja erityisesti sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on viljelijöiden edut.

3.   Asianomaisen jäsenvaltion on myönnettävä 1 ja 2 kohdan mukaisesti alennetut määrät yhdelle tai useammalle alueelleen sijoittautuneelle yritykselle riippumatta siitä, onko niillä kiintiö.

3 LUKU

Kiintiön ulkopuolinen tuotanto

12 artikla

Soveltamisala

Sokeri, isoglukoosi tai inuliinisiirappi, jota tuotetaan jonakin markkinointivuonna 7 artiklassa tarkoitetun kiintiön ulkopuolella, voidaan:

a)	käyttää tiettyjen 13 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon;

b)	siirtää seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon 14 artiklan mukaisesti;

c)	käyttää syrjäisimpien alueiden erityistä hankintajärjestelmää varten asetuksen (EY) N:o247/2006 II osaston mukaisesti; tai

d)	viedä 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vahvistetun määrällisen rajoituksen puitteissa ja perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten sitoumuksia noudattaen.

Muihin määriin sovelletaan 15 artiklassa tarkoitettua ylijäämämaksua.

13 artikla

Teollisuudelle tarkoitettu sokeri

1.   Teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi on varattava jonkin 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen valmistukseen silloin kun:

a)	siitä on tehty ennen markkinointivuoden loppua toimitussopimus sellaisen tuottajan ja käyttäjän välillä, joille molemmille on myönnetty hyväksyntä 17 artiklan mukaisesti; ja

b)	se on toimitettu käyttäjälle viimeistään 30 päivänä marraskuuta seuraavana markkinointivuonna.

2.   Komissio laatii 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon tuotteista, joiden tuotannossa käytetään teollisuudelle tarkoitettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

Luettelo käsittää muun muassa seuraavat tuotteet:

a)	bioetanoli, alkoholi, rommi, elävä hiiva sekä levitteiksi tarkoitettujen ja ”Rinse appelstroopiksi” jalostettavien siirappien määrät;

b)	tietyt teollisuustuotteet, jotka eivät sisällä sokeria mutta joiden valmistuksessa käytetään sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia;

c)	tietyt kemian- ja lääketeollisuuden tuotteet, jotka sisältävät sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

3.   Edellä 1 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa luetelluille tuotteille voidaan myöntää tuotantotukea, jos tämän artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen ei ole saatavilla ylijäämäsokeria tai tuontisokeria, ylijäämäisoglukoosia tai ylijäämäinuliinisiirappia maailmanmarkkinahintaan.

Tuotantotuki vahvistetaan ottaen huomioon erityisesti tuontisokerin käytöstä alalle aiheutuvat kustannukset siinä tapauksessa, että sokeri olisi hankittava maailmanmarkkinoilta, sekä yhteisön markkinoilla saatavilla olevan ylijäämäsokerin hinta tai viitehinta, jos ylijäämäsokeria ei ole.

14 artikla

Ylijäämäsokerin siirtäminen

1.   Jokainen yritys voi siirtää sokeri-, isoglukoosi- tai inuliinisiirappikiintiönsä ylittävän tuotantonsa kokonaan tai osittain siten, että se luetaan seuraavan markkinointivuoden tuotantoon. Tätä koskeva päätös on peruuttamaton, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tehneiden yritysten:

a)

on ilmoitettava asianomaiselle jäsenvaltiolle ennen sen määräämää päivämäärää: — siirrettävän sokeriuo'on määrät kuluvan markkinointivuoden 1 päivän helmikuuta ja 30 päivän kesäkuuta välisenä aikana, — siirrettävän sokerin tai inuliinisiirapin muut määrät kuluvan markkinointivuoden 1 päivän helmikuuta ja 15 päivän huhtikuuta välisenä aikana;

b)	sitouduttava varastoimaan siirrettävät määrät omalla kustannuksellaan kuluvan markkinointivuoden loppuun sakka.

3.   Jos yrityksen lopullinen tuotanto on asianomaisena markkinointivuonna pienempi kuin 1 kohdan mukaisen päätöksen tekohetkellä tehty arvio, siirrettyä määrää voidaan mukauttaa taannehtivasti viimeistään 31 päivänä lokakuuta seuraavana markkinointivuonna.

4.   Siirrettyjä määriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä.

15 artikla

Ylijäämämaksu

1.   Ylijäämämaksu peritään seuraavien tuotteiden määristä:

a)	minä tahansa markkinointivuonna tuotettu ylijäämäsokeri, -isoglukoosi ja -inuliinisiirappi lukuun ottamatta seuraavan markkinointivuoden tuotantokiintiöön siirrettyjä ja 14 artiklan mukaisesti varastoituja määriä tai 12 artiklan c ja d alakohdassa tarkoitettuja määriä;

b)	teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, josta ei ole vahvistettavaan määräpäivään mennessä toimitettu todisteita, joiden mukaan se on valmistettu joksikin 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi tuotteeksi;

c)	sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, joka on poistettu markkinoilta 19 artiklan mukaisesti ja jonka osalta 19 artiklan 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia ei ole täytetty.

2.   Ylijäämämaksu vahvistetaan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen riittävän korkealle tasolle, jotta estetään 1 kohdassa tarkoitettujen määrien kasaantuminen.

3.   Jäsenvaltion on perittävä 1 kohdassa tarkoitettu ylijäämämaksu alueelleen sijoittautuneilta yrityksiltä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotantomäärien mukaan, jotka on niiden osalta todettu asianomaisen markkinointivuoden osalta.

4 LUKU

Markkinoiden hallinto

16 artikla

Tuotantomaksu

1.   Sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottaville yrityksille myönnetyistä sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappikiintiöistä peritään markkinointivuodesta 2007/2008 alkaen tuotantomaksu.

2.   Tuotantomaksu on 12 euroa tonnilta kiintiösokeria ja -inuliinisiirappia. Isoglukoosin tuotantomaksu on 50 prosenttia sokeriin sovellettavasta tuotantomaksusta.

3.   Jäsenvaltion on perittävä 1 kohdan mukaisesti maksettu tuotantomaksu kokonaisuudessaan alueelleen sijoittautuneilta yrityksiltä suhteessa niiden asianomaisen markkinointivuoden kiintiöön.

Yritysten on suoritettava tuotantomaksut ennen asianomaisen markkinointivuoden helmikuun loppua.

4.   Yhteisön sokeri- ja inuliinisiirappiyritykset voivat vaatia, että sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on viljelijät tai juurisikurin toimittajat vastaavat 50 prosentista asianomaisesta tuotantomaksusta.

17 artikla

Hyväksytyt toimijat

1.   Jäsenvaltion on pyynnöstä myönnettävä hyväksyntä sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavalle yritykselle tai kyseisiä tuotteita joksikin 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisältyväksi tuotteeksi jalostavalle yritykselle, jos yritys täyttää seuraavat edellytykset:

a)	se todistaa, että sillä on ammattimainen tuotantokapasiteetti;

b)	se lupautuu toimittamaan tarvittavat tiedot ja hyväksyy tähän asetukseen liittyvät tarkastukset;

c)	sen hyväksyntää ei ole keskeytetty eikä peruutettu.

2.   Hyväksytyn yrityksen on toimitettava seuraavat tiedot sille jäsenvaltiolle, jonka alueella sokerijuurikas tai -ruoko korjataan tai jossa puhdistaminen tapahtuu:

a)	sokerijuurikkaan tai -ruo'on määrät, joista on tehty toimitussopimus, sekä arvioitu sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja sokerin vastaava saanto hehtaaria kohden;

b)	tiedot, jotka koskevat sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja raakasokerin suunniteltuja ja tosiasiallisia toimituksia sekä sokerintuotantoa ja sokerivarastoja;

c)	myydyn valkoisen sokerin määrät sekä vastaavat hinnat ja ehdot.

18 artikla

Yksityinen varastointi ja interventio

1.   Jos edustavana ajanjaksona todettu yhteisön keskihinta on alhaisempi kuin viitehinta ja markkinoiden tilanne huomioon ottaen todennäköisesti pysyy mainitulla tasolla, yrityksille, joille on myönnetty sokerikiintiö, voidaan myöntää tukea valkoisen sokerin yksityistä varastointia varten.

2.   Kunkin sokeria tuottavan jäsenvaltion nimeämä interventioelin ostaa yhteisössä markkinointivuosina 2006/2007, 2007/2008, 2008/2009 ja 2009/2010 markkinointivuotta kohden enintään 600 000 tonnia sille tarjottua valkoista sokeria tai raakasokeria edellyttäen, että

—	kyseinen sokeri on tuotettu kiintiön mukaisesti ja valmistettu yhteisössä korjatusta sokerijuurikkaasta tai -ruo'osta;

—	myyjä ja interventioelin ovat tehneet kyseistä sokeria koskevan varastointisopimuksen.

Interventioelimet ostavat hinnalla, joka on 80 prosenttia 3 artiklassa sitä markkinointivuotta seuraavaksi markkinointivuodeksi vahvistetusta viitehinnasta, jona tarjous jätetään. Jos sokerin laatu eroaa vakiolaadusta, jolle viitehinta on vahvistettu, tätä hintaa nostetaan tai lasketaan vastaavasti.

3.   Interventioelimet saavat myydä sokerin vain hinnalla, joka on korkeampi kuin siksi markkinointivuodeksi vahvistettu viitehinta, jona myynti tapahtuu.

Jäljempänä 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja noudattaen perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten sitoumuksia voidaan kuitenkin päättää, että interventioelimet:

a)

saavat myydä sokeria ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla viitehinnalla tai sitä alemmalla hinnalla, jos sokeri on tarkoitettu — käytettäväksi rehuna, tai — vietäväksi joko jalostamattomana tai jalostettuna perustamissopimuksen liitteessä I tai tämän asetuksen liitteessä VII luetelluiksi tuotteiksi.

b)

antavat jalostamattoman sokerinsa yhteisön sisämarkkinoilla ihmisravintona käytettäväksi hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka kyseinen jäsenvaltio on tunnustanut tai komissio on tunnustanut tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio ei ole tunnustanut yhtään tällaista järjestöä, asianomaisena ajankohtana sovellettavaa viitehintaa alemmalla hinnalla tai ilmaiseksi jaettavaksi osana yksittäisiä hätäapuoperaatioita.

19 artikla

Sokerin poistaminen markkinoilta

1.   Jotta markkinoiden rakenteellinen tasapaino säilyisi viitehintaa lähellä olevalla hintatasolla, markkinoilta voidaan poistaa seuraavan markkinointivuoden alkuun asti tietty, kaikille jäsenvaltioille sama prosenttiosuus kiintiösokeria, -isoglukoosia ja -inuliinisiirappia ottaen huomioon perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat yhteisön sitoumukset.

Tällöin asianomaisena markkinointivuonna sama prosenttiosuus vähennetään tämän asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta puhdistettavaksi tarkoitetun tuontiraakasokerin perinteisestä hankintatarpeesta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu markkinoiltapoistamisen prosenttiosuus vahvistetaan viimeistään 31 päivänä lokakuuta asianomaisena markkinointivuonna kyseisen markkinointivuoden odotettavissa olevien markkinasuuntausten perusteella.

3.   Kunkin yrityksen, jolle on myönnetty kiintiö, on varastoitava markkinoiltapoistamisjaksona omalla kustannuksellaan sokerimäärät, jotka johtuvat 1 kohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden soveltamisesta yrityksen tuotantokiintiöön.

Minä tahansa markkinointivuonna markkinoilta poistettuja sokerimääriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä. Odotettavissa olevat markkinasuuntaukset huomioon ottaen voidaan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kuitenkin päättää, että kuluvana ja/tai seuraavana markkinointivuonna markkinoilta poistettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia pidetään kokonaan tai osittain:

—	ylijäämäsokerina, -isoglukoosina tai -inuliinisiirappina, jota voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina, isoglukoosina tai inuliinisiirappina; tai

—	väliaikaisena kiintiötuotantona, josta osa voidaan varata vientiä varten noudattaen perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvia yhteisön sitoumuksia.

4.   Jos yhteisön sokeritarjonta on riittämätön, voidaan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää, että tietty määrä markkinoilta poistettua sokeria, glukoosia tai inuliinisiirappia voidaan myydä yhteisön markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä.

20 artikla

Varastointi eri järjestelmissä

Sokeria, joka varastoidaan markkinointivuoden aikana jossakin 14, 18 tai 19 artiklassa tarkoitetussa järjestelmässä, ei voida varastoida yksityisesti tai julkisesti minkään muun mainitun säännöksen mukaisesti.

III OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

1 LUKU

Tuontia ja vientiä koskevat yhteiset säännökset

21 artikla

Yhdistetty nimikkeistö

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tariffiluokitteluun sovelletaan yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja sen soveltamista koskevia erityissääntöjä. Tämän asetuksen soveltamiseen perustuva tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

22 artikla

Yleiset periaatteet

Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa kielletään:

a)	vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen kantaminen;

b)	määrällisten rajoitusten tai vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

23 artikla

Vienti- ja tuontitodistukset

1.   Tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa lueteltuja tuotteita, h alakohdassa lueteltuja lukuun ottamatta, yhteisöön tuotaessa tai yhteisöstä vietäessä on esitettävä tuonti- tai vientitodistus. Jos jonkin sokerintuonnin hallinnoinnissa ei edellytetä todistusta, voidaan kuitenkin säätää poikkeuksista.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä todistus kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta yhteisössä ja rajoittamatta tämän asetuksen 28 ja 32 artiklan ja yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005 (9) 12 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden sekä perustamissopimuksen 133 tai 300 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten soveltamista.

3.   Tuonti- ja vientitodistukset ovat voimassa koko yhteisössä.

Todistusten myöntämisen edellytyksenä on vakuus, jolla taataan, että tuotteet tuodaan tai viedään todistuksen voimassaoloaikana. Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus pidätetään kokonaan tai osittain, jos tuonti tai vienti ei mainittuna aikana toteudu lainkaan tai se toteutuu vain osittain.

4.   Todistusten voimassaoloajat vahvistetaan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

24 artikla

Sisäisen jalostuksen menettely

Siinä määrin kuin sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaisen toiminnan kannalta on tarpeellista, 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tuotteita koskeva sisäisen jalostuksen menettely voidaan kieltää kokonaan tai osittain 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

25 artikla

Suojatoimenpiteet

1.   Jos tuonnin tai viennin seurauksena yhden tai useamman 1 artiklan 1 kohdassa luetellun tuotteen markkinat yhteisössä häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä vakavasti siten, että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kauppaan voidaan kohdistaa aiheellisia toimenpiteitä yhteisön kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen, kunnes häiriö tai häiriön uhka on väistynyt.

2.   Jos ilmenee 1 kohdassa tarkoitettu tilanne, komissio päättää tarvittavista toimenpiteistä jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen kolmen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

3.   Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission 2 kohdan mukaisesti toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi kolmen päivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

4.   Tämän artiklan mukaisesti hyväksyttyjä toimenpiteitä, joita sovelletaan WTO:n jäseniin, sovelletaan kuitenkin tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3285/94 (10) perusteella.

2 LUKU

Tuontiin sovellettavat säännökset

26 artikla

Tuontitullit

1.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, 1 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tuontitulleja.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi keskeyttää tuontitullien soveltamisen kokonaan tai osittain tiettyjen määrien osalta sen varmistamiseksi, että yhteisön markkinoilla on kolmansista maista tapahtuvan tuonnin avulla riittävä saatavuus, kun kyseessä ovat seuraavat tuotteet:

—	puhdistettavaksi tarkoitettu CN-koodeihin 1701 11 10 ja 1701 12 10 kuuluva raakasokeri;

—	CN-koodiin 1703 kuuluvat melassit.

3.   Jotta varmistetaan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistamiseksi tarvittava saatavuus, komissio voi keskeyttää tuontitullien soveltamisen kokonaan tai osittain tiettyjen määrien osalta, kun kyseessä ovat CN-koodiin 1701 kuuluva sokeri ja CN-koodeihin 1702 30 10, 1702 40 10, 1702 60 10 ja 1702 90 30 kuuluva isoglukoosi.

27 artikla

Tuonnin hallinnointi

1.   Tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tiettyjen tuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille mahdollisesti johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai torjumiseksi yhden tai useamman tällaisen yhteisessä tullitariffissa säädetyn tullin alaisen tuotteen tuonnille määrätään lisätuontitulli, jos 40 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla määritettävät edellytykset täyttyvät, paitsi jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos vaikutukset eivät ole oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

2.   Jos tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut Maailman kauppajärjestölle (käynnistyshinta), voidaan vahvistaa lisätuontitulli.

Lisätuontitullia asetettaessa huomioon otettavat tuontihinnat määritetään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella.

3.   Lisätulli voidaan vahvistaa myös, jos tuonnin määrä minä tahansa vuonna, jona 1 kohdassa tarkoitettuja epäsuotuisia vaikutuksia ilmenee tai todennäköisesti ilmenee, ylittää markkinoille pääsyn mahdollisuuksiin perustuvan tason, joka määritellään prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta (käynnistysmäärä).

28 artikla

Tariffikiintiöt

1.   Tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa luetelluille tuotteille perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa muusta neuvoston säädöksestä johtuvat tariffikiintiöt otetaan käyttöön ja niitä hallinnoidaan tämän asetuksen 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää välttäen kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää:

a)	hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (ensin tullutta palvellaan ensin -periaate);

b)	jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä (samanaikaisen tarkastelun menetelmä);

c)	perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (perinteiset/uudet toimijat -menetelmä).

3.   Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava riittävästi huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

29 artikla

Perinteinen hankintatarve puhdistusta varten

1.   Sen estämättä, mitä 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin perinteiseksi hankintatarpeeksi yhteisössä vahvistetaan markkinointivuotta kohden 1 796 351 tonnia valkoisena sokerina ilmaistuna.

Perinteinen hankintatarve jakautuu markkinointivuosina 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 seuraavasti:

—	Ranska 296 627 tonnia

—	Portugali 291 633 tonnia

—	Slovenia 19 585 tonnia

—	Suomi 59 925 tonnia

—	Yhdistynyt kuningaskunta 1 128 581 tonnia.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua perinteistä hankintatarvetta korotetaan:

a)	50 000 tonnilla markkinointivuonna 2007/2008 ja 100 000 tonnilla markkinointivuodesta 2008/2009 alkaen. Nämä määrät on markkinointivuosina 2007/2008 ja 2008/2009 annettava Italian käyttöön.

b)	30 000 tonnilla markkinointivuodesta 2006/2007 alkaen ja täydentävällä 35 000 tonnilla siitä markkinointivuodesta alkaen, jona sokerikiintiötä on alennettu vähintään 50 prosenttia.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut määrät koskevat raakaa ruokosokeria, ja ne on varattava markkinointivuosiksi 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 ainoata Portugalissa vuonna 2005 toiminnassa olevaa sokerijuurikkaan jalostustehdasta varten. Tätä jalostustehdasta pidetään päätoimisena puhdistamona.

3.   Puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tuontitodistuksia saa myöntää vain päätoimisille puhdistamoille sillä edellytyksellä, että asianomaiset määrät eivät ylitä määriä, jotka saadaan tuoda 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun perinteisen hankintatarpeen puitteissa. Kyseisiä todistuksia voidaan siirtää ainoastaan päätoimisten puhdistamojen kesken, ja niiden voimassaolo lakkaa sen markkinointivuoden lopussa, jolle ne on myönnetty.

Tätä kohtaa sovelletaan markkinointivuosiin 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 ja kunkin seuraavan markkinointivuoden ensimmäisiin kolmeen kuukauteen.

4.   Tuontitullien soveltaminen liitteessä VI tarkoitetuista maista peräisin olevaan puhdistettavaksi tarkoitettuun, CN-koodiin 1701 11 10 kuuluvaan ruokosokeriin keskeytetään sellaisen täydentävän määrän osalta, joka tarvitaan markkinointivuosina 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 päätoimisten puhdistamojen riittävien hankintojen varmistamiseksi.

Täydentävä määrä vahvistetaan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja se perustuu tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perinteisen hankintatarpeen ja puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin hankintaennusteiden väliseen tasapainoon asianomaisena markkinointivuonna. Tätä tasapainoa voidaan markkinointivuoden aikana tarkistaa 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, ja se voi perustua kulutukseen tarkoitetun raakasokerin historiallisiin kiinteisiin arvioihin.

30 artikla

Takuuhinta

1.   AKT-maista/Intiasta peräisin olevalle sokerille vahvistettuja takuuhintoja sovelletaan tuotaessa vakiolaatuista raakasokeria ja valkoista sokeria:

a)	vähiten kehittyneistä maista asetuksen (EY) N:o 980/2005 12 ja 13 artiklassa tarkoitettujen järjestelyjen mukaisesti;

b)	tämän asetuksen liitteessä VI luetelluista maista silloin kun kyseessä ovat 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu täydentävä määrä.

2.   Takuuhintaista sokeria koskevissa tuontitodistushakemuksissa on oltava mukana vientimaan viranomaisten myöntämä vientitodistus, jossa todistetaan sokerin olevan asianomaisissa sopimuksissa vahvistettujen sääntöjen mukaista.

31 artikla

Sokeripöytäkirjan mukaiset sitoumukset

Toimenpiteitä voidaan toteuttaa 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sen varmistamiseksi, että AKT-maista/Intiasta peräisin oleva sokeri tuodaan yhteisöön AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä V olevassa pöytäkirjassa nro 3 ja Euroopan yhteisön ja Intian tasavallan välisessä ruokosokeria koskevassa sopimuksessa vahvistetuin edellytyksin. Kyseiset toimenpiteet voivat tarvittaessa poiketa tämän asetuksen 29 artiklasta.

3 LUKU

Vientiin sovellettavat säännökset

32 artikla

Vientitukien soveltamisala

1.   Siinä määrin kuin on tarpeen 1 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa lueteltujen tuotteiden viennin mahdollistamiseksi sellaisenaan tai liitteessä VII lueteltuina jalostettuina tuotteina sekä sokerin maailmanmarkkinanoteerausten tai -hintojen pohjalta ja perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten rajoissa, näiden noteerausten tai hintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella.

2.   Voidaan säätää vientituen myöntämisestä sellaisille 1 artiklan 1 kohdan d ja g alakohdassa luetelluille tuotteille, jotka viedään sellaisenaan tai liitteessä VII lueteltuina jalostettuina tuotteina.

Laskettaessa tuen määrää kuiva-ainetonnia kohti otetaan tällöin erityisesti huomioon:

a)	CN-koodiin 1702 30 91 kuuluvien tuotteiden vientiin sovellettava tuki;

b)	edellä 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa lueteltujen tuotteiden vientiin sovellettava tuki;

c)	suunnitellun viennin taloudelliset näkökohdat.

3.   Liitteessä I määritellyn vakiolaatuisen raakasokerin vientituki saa olla enintään 92 prosenttia valkoiselle sokerille myönnetystä vientituesta. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta kandisokerille vahvistettaviin vientitukiin.

4.   Vientituki tuotteille, jotka viedään liitteessä VII lueteltuina jalostettuina tuotteina, ei saa olla suurempi kuin sellaisenaan vietävien samojen tuotteiden vientituki.

33 artikla

Vientituen vahvistaminen

1.   Määrät, jotka voidaan viedä vientituella, myönnetään noudattamalla menetelmää, joka:

a)

sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla hyödynnetään käytettävissä olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti, ottaen huomioon yhteisön viennin tehokkuus ja rakenne, aiheuttamatta kuitenkaan syrjintää asianomaisten toimijoiden ja etenkään suurten ja pienten toimijoiden välillä;

b)	on toimijoille hallinnollisesti kevein, kun hallinnolliset vaatimukset otetaan huomioon.

2.   Vientituki on samansuuruinen kaikkialla yhteisössä. Se voi vaihdella määräpaikan mukaan, jos maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset niin edellyttävät.

Vientituet vahvistetaan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Vientituet voidaan vahvistaa:

a)	säännöllisin määräajoin;

b)	sellaisia tuotteita koskevilla tarjouskilpailuilla, joiden osalta on aiemmin säädetty tällaisesta menettelystä.

Komissio voi tarvittaessa joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa säännöllisin määräajoin vahvistettua vientitukea muuna ajankohtana.

3.   Sellaisenaan vietävien 32 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta vientitukea myönnetään vain hakemuksesta ja sikäli kun esitetään vientitodistus.

Sellaisenaan vietävien 32 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientiin sovelletaan vientitodistuksen hakemispäivänä sovellettavaa vientitukea ja eriytetyn tuen osalta vientitukea, jota kyseisenä päivänä sovelletaan:

a)	todistuksessa ilmoitettuun määräpaikkaan; tai

b)	tapauksen mukaan todelliseen määräpaikkaan, jos se ei ole sama kuin todistuksessa mainittu; tällöin sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin vientitodistuksessa mainittuun määräpaikkaan sovellettava määrä.

4.   Edellä 3 kohdan säännökset voidaan ulottaa koskemaan liitteessä VII lueteltuina jalostettuina tuotteina vietäviä tuotteita tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 (11) 16 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään mainittua menettelyä noudattaen.

34 artikla

Vientiä koskevat rajat

Perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvien määrällisten sitoumusten noudattaminen taataan kyseisiin tuotteisiin sovellettavien viiteajanjaksojen osalta myönnettyjen vientitodistusten perusteella.

35 artikla

Vientirajoitukset

1.   Jos yhden tai useamman 1 artiklan 1 kohdassa luetellun tuotteen maailmanmarkkinanoteeraukset tai -hinnat saavuttavat tason, joka häiritsee tai on vaarassa häiritä tuotteiden saatavuutta yhteisön markkinoilla, ja jos tilanne näyttää jatkuvan samanlaisena ja huononevan, voidaan erityisen vakavissa hätätilanteissa toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä.

2.   Tämän artiklan mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä sovelletaan perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan mukaisista kansainvälisistä sopimuksista johtuvia velvoitteita noudattaen.

IV OSASTO

YLEISET, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Yleiset säännökset

36 artikla

Valtiontuki

1.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua valtiontukea lukuun ottamatta.

2.   Jäsenvaltiot, jotka alentavat sokerikiintiötään yli 50 prosenttia, voivat myöntää väliaikaista valtiontukea ajanjaksona, jona sokerijuurikkaan viljelijöille tarkoitettua siirtymäkauden tukea maksetaan yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 319/2006 (12) 10 f luvun mukaisesti. Komission on kyseessä olevan jäsenvaltion hakemuksesta tehtävä päätös tätä toimenpidettä varten käytettävissä oleva valtiontuen kokonaismäärästä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu väliaikainen tuki ei saa Italian osalta olla yli 11 euroa markkinointivuotta ja sokerijuurikastonnia kohden, ja se on myönnettävä sokerijuurikkaan viljelijöille ja sokerijuurikkaiden kuljetuksiin.

3.   Suomi saa myöntää sokerijuurikkaan viljelijöille tukea enintään 350 euroa hehtaaria ja markkinointivuotta kohden.

4.   Kyseisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle markkinointivuonna tosiasiallisesti myönnetty valtiontuen määrä 30 päivän kuluessa ennen kunkin markkinointivuoden päättymistä.

37 artikla

Häiriölauseke

Jos yhteisön markkinoilla todetaan hintojen merkittävää nousua tai laskua ja

—	kaikki tämän asetuksen muiden artiklojen nojalla käytettävissä olevat toimenpiteet on toteutettu, ja

—	tilanne jatkuu todennäköisesti sellaisena, että markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä,

voidaan toteuttaa tarvittavia lisätoimenpiteitä.

38 artikla

Tietojen antaminen

Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tämän asetuksen soveltamisen ja 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien kansainvälisten velvoitteiden noudattamisen kannalta tarpeelliset tiedot.

39 artikla

Sokerin hallintokomitea

1.   Komissiota avustaa sokerin hallintokomitea, jäljempänä ”komitea”.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

40 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat säännöt

1.   Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Niihin sisältyvät erityisesti:

a)	yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 3—6 artiklan soveltamista ja erityisesti ne, jotka koskevat hintojen korotuksia ja alennuksia ja joita sovelletaan poikettaessa 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta viitehinnasta tai 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta vähimmäishinnasta;

b)	yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 7—10 artiklan soveltamista;

c)	yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 12, 13, 14 ja 15 artiklan soveltamista, ja erityisesti tuotantotukien myöntämisen edellytykset ja määrät sekä tukikelpoiset tuotemäärät;

d)	yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 8, 9, 15 ja 16 artiklassa tarkoitettujen määrien vahvistamista ja niistä ilmoittamista;

e)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 26, 27 ja 28 artiklan soveltamista. Näihin sääntöihin voivat sisältyä erityisesti: i) 26 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu tuontitullien soveltamisen keskeyttäminen, joka voidaan toteuttaa tarjouskilpailulla; ii) niiden tuotteiden määrittäminen, joihin voidaan soveltaa lisätuontitulleja 27 artiklan mukaisesti; iii) 28 artiklan 1 kohdan mukaiset vuotuiset tariffikiintiöt, jotka jaetaan tarvittaessa koko vuodelle, sekä käytettävän hallintomenetelmän määrittäminen, johon sisältyvät tapauksen mukaan: — takeet tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä; — ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitut takeet todistavan asiakirjan hyväksyminen; — tuontitodistusten myöntämisedellytykset ja voimassaoloaika;

f)	yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 36 ja 38 artiklan soveltamista;

g)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat III osastossa olevan 3 luvun säännösten soveltamista. Näihin sääntöihin voivat sisältyä erityisesti: i) yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat sellaisten vietävissä olevien määrien uudelleenjakamista, joita ei ole myönnetty eikä käytetty; ii) 35 artiklassa tarkoitetut asianmukaiset toimenpiteet.

2.   Lisäksi voidaan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyä:

a)	perusteet, joita sokeriyrityksiin sovelletaan myönnettäessä sokerijuurikkaan myyjille juurikasmäärät, joista on tehtävä ennen kylvöä toimitussopimukset 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

b)	liitteiden I ja II muutokset;

c)	poikkeuksen tekeminen 14 artiklan 2 kohdassa säädetyistä päivämääristä;

d)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 16—19 artiklan soveltamista, ja erityisesti; i) lisätiedot, jotka hyväksyttyjen toimijoiden on toimitettava; ii) seuraamuksia sekä toimijan hyväksynnän keskeyttämistä ja peruuttamista koskevat perusteet; iii) 18 artiklan 1 kohdassa säädetyn yksityisen varastointia varten myönnettävää tukea ja tämän tuen määrä; iv) vähimmäislaatua ja -määrää koskevat vaatimukset, sovellettavat hinnankorotukset ja -alennukset sekä menettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan interventioelinten toteuttamiin haltuunottoihin sekä 18 artiklan 2 kohdassa säädettyihin interventio-ostoihin; v) 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu markkinoilta poistetun kiintiösokerin prosenttiosuus; vi) edellytykset, jotka liittyvät vähimmäishinnan maksamiseen silloin kun markkinoilta poistettu sokeri myydään yhteisön markkinoilla 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

e)	23 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamista koskevat säännöt;

f)	yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 29 ja 30 artiklan soveltamista erityisesti kansainvälisten sopimusten noudattamiseksi: i) 2 artiklan 11 kohdassa säädetyn määritelmän muutokset; ii) liitteen VI muutokset.

g)	37 artiklan soveltamista koskevat toimenpiteet.

41 artikla

Asetuksen (EY) N:o 247/2006 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 247/2006 seuraavasti:

1)

Lisätään 16 artiklaan kohta seuraavasti: ”3.   Ranska voi myöntää kansallista tukea sokerialalle Ranskan syrjäisimmillä alueilla enintään 60 miljoonaa euroa markkinointivuoden 2005/2006 osalta ja enintään 90 miljoonaa euroa markkinointivuodesta 2006/2007 alkaen. Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta tässä kohdassa tarkoitettuun tukeen. Ranskan on ilmoitettava komissiolle tosiasiallisesti myönnetty tuen määrä 30 päivän kuluessa ennen kunkin markkinointivuoden päättymistä.”

2)

Korvataan 23 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2.   Yhteisö rahoittaa tämän asetuksen II ja III osastossa säädettyjä toimenpiteitä seuraavilla vuotuisilla enimmäismäärillä: (miljoonaa euroa)   Varainhoitovuosi 2007 Varainhoitovuosi 2008 Varainhoitovuosi 2009 Varainhoitovuosi 2010 ja sitä seuraavat vuodet Ranskan merentakaiset departementit 126,6 133,5 140,3 143,9 Azorit ja Madeira 77,9 78,0 78,1 78,2 Kanariansaaret 127,3 127,3 127,3 127,3”

42 artikla

Erityistoimenpiteet

Toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja käytännön erityisongelmien ratkaisemiseksi kiireellisissä tapauksissa, päätetään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat poiketa tämän asetuksen säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja sellaisen ajan kuin on ehdottoman välttämätöntä.

43 artikla

Rahoitusta koskevat säännökset

Asetusta (EY) N:o 1258/1999 ja, 1 päivästä tammikuuta 2007, asetusta (EY) N:o 1290/2005 sekä niiden täytäntöön panemiseksi annettuja säännöksiä sovelletaan menoihin, jotka aiheutuvat jäsenvaltioille tästä asetuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.

2 LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

44 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Toimenpiteitä voidaan toteuttaa 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jotta

a)

siirtyminen markkinointivuoden 2005/2006 markkinatilanteesta markkinointivuoden 2006/2007 markkinatilanteeseen erityisesti alentamalla määrää, joka voidaan tuottaa kiintiön mukaisesti, ja siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 1260/2001 annetuista säännöistä tässä asetuksessa vahvistettuihin sääntöihin olisi helpompaa, ja

b)	varmistetaan, että yhteisö täyttää asetuksen (EY) N:o 1260/2001 13 artiklassa tarkoitettuja C-sokeria koskevat kansainväliset velvoitteensa samalla kun vältetään aiheuttamasta häiriötä yhteisön sokerimarkkinoilla.

45 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1260/2001.

46 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan markkinointivuodesta 2006/2007. Tämän asetuksen 39, 40, 41 ja 44 artiklaa sovelletaan kuitenkin sen voimaantulopäivästä. Sen II osastoa sovelletaan markkinointivuoden 2014/2015 loppuun.

---

(1)  Lausunto annettu 19. tammikuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Lausunto annettu 26. lokakuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(4)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 42.

(5)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6)  EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

(7)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103, asetus on kumottu asetuksella (EY) N:o 1290/2005 (EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1).

(8)  EYVL L 190, 23.7.1975, s. 36.

(9)  EUVL L 169, 30.6.2005, s. 1.

(10)  EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2200/2004 (EUVL L 374, 22.12.2004, s. 1).

(11)  EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2580/2000 (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 5).

(12)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 32.

---

---

---

---

---

---

---

---