31998L0032

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 98/32/EY,

annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998,

luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetun neuvoston direktiivin 89/647/ETY muuttamisesta erityisesti kiinnitysten osalta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklan mukaista menettelyä (3),

sekä katsovat, että

1) arvopapereita, joiden vakuutena on kiinnitys, on asianmukaista pitää luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetun neuvoston direktiivin 89/647/ETY (4) 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan 1 alakohdassa ja 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina lainoina, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että ne ovat vastaavat luottoriskin osalta; arvopaperistamismarkkinat kehittyvät nopeasti; sen vuoksi on toivottavaa, että komissio tarkastelee jäsenvaltioiden kanssa esinevakuudellisten arvopapereiden vakavaraisuusvalvonnan kannalta asianmukaista kohtelua ja esittää vuoden kuluessa tämän direktiivin antamisesta ehdotuksia, joiden tarkoituksena on mukauttaa olemassa oleva lainsäädäntö vakavaraisuusvalvonnan kannalta asianmukaisen kohtelun määrittämiseksi esinevakuudellisille arvopapereille,

2) direktiivin 89/647/ETY 11 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tietyin edellytyksin neljä jäsenvaltiota voi poiketa 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan 1 alakohdan säännöksistä sellaisiin varoihin sovellettavan painotuksen osalta, joiden vakuutena onkiinnitys toimisto- tai monitoimiliiketiloihin, tämän poikkeuksen voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 1996,

3) komissio on sitoutunut direktiivin 89/647/ETY antamisen yhteydessä tutkimaan tätä poikkeusta selvittääkseen sen, onko komission havaintojen ja kansainvälisen kehityksen valossa ja ottaen huomioon tarpeen välttää kilpailun vääristymistä syytä muuttaa kyseistä säännöstä, ja jos on, tekemään asianmukaisia ehdotuksia; säännöstä koskevan tutkimuksen tulokset, vaikka ne eivät olekaan ehdottoman yksiselitteisiä, osoittavat, että niiden jäsenvaltioiden, joihin poikkeusta sovelletaan, ja niiden, joihin sitä ei sovelleta, välillä ei ole merkittäviä eroja todettujen tappioiden määrissä; tämän vuoksi on mahdollista ulottaa tämä poikkeus 31 päivään joulukuuta 2006 saakka koskemaan kaikkia jäsenvaltioita, jotka sitä haluavat,

4) kiinnitetty omaisuus on arvioitava erittäin tiukkoja perusteita noudattaen ja arviointi on uusittava säännöllisesti liiketilamarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi; omaisuuden on oltava omistajan käytössä tai tämän vuokralle antama; tämä säännös ei koske kiinteistönjalostukseen annettuja lainoja,

5) tämän direktiivin antaminen on tarkoituksenmukaisin keino asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi ja direktiivissä rajoitutaan vain tavoitteiden toteuttamisen kannalta tarpeelliseen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiiviä 89/647/ETY seuraavasti:

1. Lisätään 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan 1 alakohtaan seuraava alakohta:

""arvopaperit, joiden vakuutena on kiinnitys" ja joita voidaan pitää ensimmäisessä alakohdassa tai 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina lainoina, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että ne ovat, kunkin jäsenvaltion voimassa oleva lainsäädäntö huomioon ottaen, vastaavia luottoriskin osalta. "Arvopapereihin, joiden vakuutena on kiinnitys", voi kuulua sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/22/ETY (*) liitteen B osan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja välineitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niitä arvopaperien lajeja, jotka voidaan sisällyttää tähän 1 kohtaan ja jotka täyttävät tämän 1 kohdan edellytykset. Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti varmistettava:

i) että kyseisten arvopaperien täytenä ja välittömänä vakuutena on joukko sellaisia kiinnityksiä, jotka ovat luonteeltaan samanlaisia kuin ensimmäisessä alakohdassa tai 11 artiklan 4 kohdassa määritellyt kiinnitysvakuudet ja jotka ovat täysin kunnossa silloin, kun nämä arvopaperit annetaan,

ii) että kiinnitysvakuudellisiin arvopapereihin sijoittavilla joko suoraan tai heidän lukuunsa uskottuna miehenä tai toimeksisaaneena edustajana toimivilla on riittävän hyvä etuoikeus asianomaisiin kiinnitettyihin varoihin heidän arvopaperiomistustensa mukaisessa suhteessa.

(*) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/26/EY (EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7).";

2. Korvataan 11 artiklan 4 kohta seuraavasti:

"4. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2006 saakka sallia luottolaitostensa soveltaa 50 prosentin painotusta lainoihin, joiden viranomaisen hyväksymänä täytenä vakuutena on kiinnitys sellaisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan toimisto- tai monitoimiliiketilaan, joka hyväksyy 50 prosentin painotuksen, seuraavin ehdoin:

i) 50 prosentin riskipainotusta sovelletaan lainan siihen osaan, joka ei ylitä a tai b alakohdan mukaisesti laskettuja rajoja:

a) 50 prosenttia kyseisen kiinteistön markkina-arvosta.

Kahden riippumattoman arvioijan on tehtävä lainanantohetkellä toisistaan riippumattomat arviot kiinteistön markkina-arvosta. Lainan on perustuttava näistä alhaisempaan arvioon.

Vähintään kerran vuodessa yhden arvioijan on arvioitava kiinteistö uudelleen. Niiden lainojen osalta, jotka eivät ylitä yhtä miljoonaa ecua ja viittä prosenttia luottolaitosten omista varoista, yksi arvioija arvioi kiinteistön uudelleen vähintään joka kolmas vuosi,

b) 50 prosenttia kyseisen kiinteistön markkina-arvosta tai 60 prosenttia kiinnitysluoton arvosta, kumpi näistä on alhaisempi, niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet lailla tai asetuksella tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista.

`Kiinnitysluoton arvolla` tarkoitetaan sitä kiinteistön arvoa, jonka arvioija on määritellyt arvioimalla huolellisesti kiinteistön myöhempää myytävyyttä ottaen huomioon omaisuuden pitkän aikavälin kestävät ominaisuudet, normaalit ja paikalliset markkinaolosuhteet, kiinteistön senhetkisen käytön ja asianmukaiset vaihtoehtoiset käyttötavat. Spekulatiivisia tekijöitä ei saada ottaa huomioon arvioitaessa kiinnitysluoton arvoa. Kiinnitysluoton arvo on esitettävä avoimella ja selkeällä tavalla.

Kiinnitysluoton arvo ja erityisesti taustalla olevat asianomaisten markkinoiden kehitystä koskevat oletukset arvioidaan uudelleen vähintään joka kolmas vuosi tai jos markkinat laskevat yli 10 prosenttia.

Sekä a että b alakohdassa `markkina-arvolla` tarkoitetaan sitä hintaa, jolla kiinteistö arviointipäivänä voitaisiin myydä yksityisellä, vapaaehtoisesti myyjän ja hänestä riippumattoman ostajan välillä tehdyllä sopimuksella olettaen, että kiinteistöä tarjotaan julkisesti markkinoilla ja että markkinaolosuhteet sallivat asianmukaisen myynnin ja että kaupan neuvottelemiselle on käytettävissä tavanomainen aika kiinteistön luonne huomioon ottaen;

ii) 100 prosentin riskipainotusta sovelletaan lainan siihen osaan, joka ylittää i alakohdassa asetetut rajat,

iii) omaisuuden on joko oltava omistajan käytössä tai tämän vuokralle antama.

Ensimmäinen alakohta ei estä alueellaan korkeampaa riskipainotusta soveltavan jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia sallimasta edellä määriteltyjen edellytysten mukaisesti 50 prosentin riskipainotuksen soveltamista tämäntyyppiseen lainaukseen niiden jäsenvaltioiden alueella, jotka hyväksyvät 50 prosentin riskipainotuksen.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia luottolaitostensa soveltaa 50 prosentin riskipainotusta 21 heinäkuuta 2000 olemassa oleville lainoille, jos tässä kohdassa luetellut edellytykset täyttyvät. Tässä tapauksessa kiinteistö arvioidaan edellä säädettyjen arviointiperusteiden mukaisesti viimeistään 21 heinäkuuta 2003.

Ennen 31 päivää joulukuuta 2006 myönnettyihin lainoihin sovelletaan edelleen 50 prosentin riskipainotusta kyseisten lainojen erääntymiseen asti, jos luottolaitos on sitoutunut noudattamaan sopimuksen ehtoja.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myös 31 päivään joulukuuta 2006 saakka sallia luottolaitostensa soveltaa 50 prosentin riskipainotusta lainojen siihen osaan, jonka viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, johon sovelletaan Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölakia tai vastaavaa myöhempää lainsäädäntöä, jos tässä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka ne soveltavat tätä kohtaa."

3. Korvataan 11 artiklan 5 kohta seuraavasti:

"5. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 50 prosentin riskipainotusta ennen 31 päivää joulukuuta 2006 tehtyihin pääkonttorimaassa sijaitsevaa liikeomaisuutta koskeviin leasingvuokrasopimuksiin, joita koskevien säännösten mukaan vuokranantajalla on täysi omistusoikeus vuokrattuun omaisuuteen, kunnes vuokralleottaja käyttää osto-oikeuttaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka ne soveltavat tätä kohtaa."

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 24 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 22 päivänä kesäkuuta 1998.

Euroopan parlamentin puolesta

J. M. GIL-ROBLES

Puhemies

Neuvoston puolesta

J. CUNNINGHAM

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 114, 19.4.1996, s. 9.

(2) EYVL C 30, 30.1.1997, s. 99.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17 päivänä syyskuuta 1996 (EYVL C 320, 28.10.1996, s. 26) neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 9 päivänä maaliskuuta 1998 (EYVL C 135, 30.4.1998, s. 1) ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 30. huhtikuuta 1998 (EYVL C 152, 18.5.1998). Neuvoston päätös, tehty 19. toukokuuta 1998.

(4) EYVL L 386, 30.12.1989, s. 14, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/10/EY (EYVL L 85, 3.4.1996, s. 17).