31997D0239

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 4 päivänä joulukuuta 1996,

Belgian myöntämästä tuesta "Maribel kaksi ja kolme" -ohjelmien yhteydessä (Ainoastaan ranskan- ja hollanninkieliset tekstit ovat todistusvoimaisia) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (97/239/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,

on pyytänyt niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa näiden artiklojen mukaisesti,

sekä katsoo seuraavaa:

I

Komissio ilmoitti 9 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyssä kirjeessään (1) Belgian hallitukselle aloittavansa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen tukia koskevan menettelyn Maribel kahden ja kolmen yhteydessä sellaisille yrityksille myönnetyn tuen suhteen, jotka harjoittavat pääasiallista toimintaansa niillä aloilla, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua.

Komission 4 päivänä helmikuuta 1994 päivätyssä kirjeessä esittämän pyynnön perusteella Belgian viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle 29 päivänä maaliskuuta 1994 päivätyllä huomautuksellaan muutoksista Maribel-ohjelmaan, joka on nyt Maribel kaksi, ja jonka tarkoituksena on alkuperäiseen ohjelmaan verrattuna myöntää erityisetuja niille yrityksille, jotka toimivat "aloilla, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua". Komissiolle toimitettiin täydentäviä tietoja 12 päivänä syyskuuta 1994 sekä 7 päivänä maaliskuuta, 16 päivänä elokuuta, 28 päivänä syyskuuta ja 18 päivänä joulukuuta 1995. Komission tällä tavoin kokoamista tiedoista voidaan päätellä seuraavaa:

Maribel-ohjelma, jonka soveltamista ei ole ajallisesti rajattu, käynnistettiin Belgiassa 29 päivänä kesäkuuta 1981 annetulla lailla, jossa säädettiin palkattujen työntekijöiden sosiaaliturvaan liittyvistä yleisistä periaatteista. Tämän lain 35 artiklan mukaan työnantajat, joiden palveluksessa on ruumiillisen työn tekijöitä, hyötyvät näiden työntekijöiden osalta sosiaaliturvamaksujen alentamisesta. Tämän alennuksen vahvistettiin olevan aluksi 6,17 prosenttia kyseisten työntekijöiden palkasta. Ottaen huomioon kyseisen toimenpiteen soveltamisen yleisyyden ja automaattisuuden, sen ei katsottu olevan perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa tukea. Sosiaaliturvamaksujen alennus vahvistettiin 12 päivänä helmikuuta 1993 tehdyllä päätöksellä (arrêté royal) 1 875 Belgian frangiksi neljännesvuodessa työntekijää kohden, eli 7 500 Belgian frangiksi vuodessa.

Uuden muutoksen mukaan, josta määrättiin 14 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyssä päätöksessä ja joka nimettiin "Maribel kahdeksi", neljännesvuosittainen määrä 1 875 Belgian frangia muutettiin 6 250 Belgian frangiksi (8 437 Belgian frangia 1 päivästä tammikuuta 1994, eli "Maribel kolme" -ohjelmasta alkaen), jos työnantaja harjoittaa pääasiallista toimintaansa jollakin niistä aloista, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua. Alennus on siis näillä aloilla 1 päivästä tammikuuta 1994 alkaen (liikenteen alalla 1 päivästä huhtikuuta 1994 alkaen) 33 748 Belgian frangia vuodessa työntekijää kohden. Näille yrityksille myönnetty tuki, joka muodostuu perusalennuksen ja lisäalennuksen välisestä erotuksesta, on 26 248 Belgian frangia vuodessa työntekijää kohden.

Alle 20 henkilöä työllistävien yritysten osalta 12 päivänä helmikuuta 1993 tehdyllä päätöksellä vahvistettiin ensimmäisestä viidestä työntekijästä myönnettävä alennus 2 825 Belgian frangiksi neljännesvuodessa työntekijää kohden (3 000 Belgian frangia 1 päivästä heinäkuuta 1993 alkaen). Niillä aloilla, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua, tämän tuen määrä oli 7 200 Belgian frangia Maribel kahden soveltamisaikana ja 9 300 Belgian frangia Maribel kolmen aikana. Näissä tapauksissa on kuitenkin kysymys tuesta, joka luokitellaan merkitykseltään vähäiseksi ja joka ei näin ollen kuulu perustamissopimuksen 92 artiklan soveltamisalaan (nettotuki, eli muille yrityksille myönnetyn tuen ja kyseisille pienyrityksille myönnetyn tuen välinen erotus on enintään 1 744 ecua kolmessa vuodessa).

Belgian viranomaisilta saatujen täydentävien tietojen perusteella lisäalennuksesta hyötyvät yritykset harjoittavat pääasiallista toimintaansa seuraavilla aloilla: energiaa tuottamattomien ja johdannaisaineiden louhintaan ja jalostukseen liittyvä toiminta, kemianteollisuus, metalleja jalostava teollisuus, mekaniikka ja tarkkuusoptiikka sekä eräät muut muokkaavan ja jalostavan teollisuuden alat kuten myös eräät liikenteen ja palvelujen alat, erityisesti kansainvälinen tieliikenne.

Maribelin kustannukset olivat vuonna 1995 18 miljardia Belgian frangia (465,1 miljoonaa ecua), josta lisäalennuksen eli tuen osuus oli 11,4 miljardia Belgian frangia (294,59 miljoonaa ecua).

Kaksi yhtiötä esitti komissiolle huomautuksen eräille yrityksille myönnetystä lisäalennuksesta. Toinen näistä yhtiöistä korosti, että sellaisten Belgian talouden toimialojen tukeminen, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua, ei vaikuta perustamissopimuksen 92 artiklan mukaiselta. Toinen yhtiö valitti syrjintää lisäalennuksen myöntämisessä ainoastaan eräille yrityksille, joiden ryhmään kyseinen yhtiö ei kuulunut, ja vaati tästä syystä samanlaista kohtelua kaikille.

Komissio päätti aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen tukia koskevan menettelyn todettuaan, että Maribel kaksi ja kolme -ohjelmien yhteydessä suunnitellut lisäalennukset olivat perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa valtion tukea ja että komissiolla olevien tietojen mukaan toimenpiteisiin ei voitu soveltaa kyseisen 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia.

Komissio kehotti menettelyn yhteydessä Belgian hallitusta toimittamaan sille huomautuksensa. Julkaisemalla menettelyn aloittamista koskeva päätös Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (2) komissio ilmoitti asiasta toisille jäsenvaltioille ja niille, joita asia koskee, ja myös näitä kehotettiin toimittamaan huomautuksensa.

Belgian hallituksen huomautukset toimitettiin komissiolle 5 päivänä elokuuta 1996 päivätyssä kirjeessä, joka kirjattiin komissiossa saapuneeksi 8 päivänä elokuuta 1996.

Komissio sai huomautuksia myös Alankomaiden hallitukselta sekä useilta Alankomaiden työnantaja- ja ammattijärjestöiltä. Nämä huomautukset toimitettiin Belgian viranomaisille 26 päivänä syyskuuta 1996 ja 1 päivänä lokakuuta 1996 päivätyissä kirjeissä. Belgian tästä asiasta esittämät näkemykset saapuivat komissioon 17 päivänä lokakuuta 1996.

II

Belgian viranomaisten näkemyksistä voidaan esittää yhteenvetona seuraavaa:

- Belgian hallitus ehdottaa muutosta järjestelyyn "laatimalla uusi tämänhetkisestä järjestelystä täysin poikkeava tukijärjestely, jolla on kuitenkin samat tavoitteet". Ehdotuksen mukaan lisäalennus (Maribel lisätuki) myönnettäisiin työnantajille, jotka toimivat seuraavilla NACE-luokituksen mukaisilla aloilla:

- maatalous, riistatalous, metsätalous ja kalastus (pääluokka A ja B)

- kaivostoiminta ja louhinta (pääluokka C)

- teollisuus (pääluokka D)

- kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (pääluokka I).

- Belgian hallitus perustelee järjestelmää seuraavilla seikoilla:

- Alennusten rajaaminen ainoastaan ruumiillisen työn tekijöihin on perusteltua "järjestelmän luonteen ja talouden kannalta, koska sosiaaliturvajärjestelmä, täydentävä sosiaaliturvajärjestelmä, työoikeus ja työntekijöiden järjestäytyminen eroavat huomattavasti toimihenkilöiden vastaavista järjestelmistä. Tästä seuraa esimerkiksi se, että näiden työntekijöiden irtisanomisen ja pitkäaikaistyöttymyyden uhka on suurempi kuin toimihenkilöillä". Lisäksi järjestelyn rajaaminen teollisuuteen katsotaan oikeutetuksi, koska "suurin osa ruumiillisen työn tekijöistä ja matalapalkkaisista työskentelee juuri teollisuudessa, mikä johtuu työntekijöiden vähäisestä koulutuksesta".

- Lisäalennuksen tavoitteena on toisaalta "edistää teollisuuden työpaikkojen luomista, jotta voitaisiin välttää Belgian talouden painottuminen tulevaisuudessa liiaksi yksinomaan palvelualoille".

- Kiinteän alennuksen periaatteen tarkoituksena on edistää saatavilla olevan työn uudelleenjakamista ja osa-aikaisten työpaikkojen luomista.

- Rakennusalan sulkemista järjestelmän piiristä perusteltiin paremmilla sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmillä.

III

Alankomaiden hallitus ja Alankomaiden työnantaja- ja ammattijärjestöt arvioivat esittämissään huomautuksissa, että sellaisille yrityksille myönnettävistä lisäalennuksista, joiden pääasiallinen toiminta keskittyy aloille, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua, muodostuu merkittävä etu kilpailevien alankomaalaisten yritysten kustannuksella. Ne katsovatkin, että kysymyksessä oleva tuki ei sovellu yhteismarkkinoille.

IV

Koska Belgian hallitus ei ilmoittanut komissiolle ennakolta Maribel kahteen sisältyvistä valtion tukea koskevista säännöksistä, Belgian hallitus ei noudattanut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaan sille kuuluvaa ilmoitusvelvollisuutta. Ohjelman mukaisesti myönnetyt tuet ovat siis laittomia.

Maribel kaksi ja kolme -ohjelmiin liittyvä etu, joka muodostuu sosiaaliturvamaksuista myönnettävän lisäalennuksen rajaamisesta vain tietyille erityisaloille, on perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa valtion tukea. Koska tästä edusta voivat hyötyä vain tietyt yritykset, järjestelmä keventää näiden yritysten kustannuksia ja antaa niille rahoitusetua, joka parantaa niiden kilpailuasemaa. Koska säännöksissä nimenomaisesti määrätään, että lisäalennus myönnetään ainoastaan sellaisille yrityksille, jotka harjoittavat pääasiallista toimintaa jollakin niistä aloista, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua, kyseisten yritysten tuotanto kilpailee ulkomaisten yritysten tuotannon kanssa, erityisesti muiden jäsenvaltioiden yritysten tuotannon kanssa. Kyseinen tuki vaikuttaa siis yhteisön sisäiseen kauppaan.

Näihin tukiin ei voi myöskään soveltaa perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei voida soveltaa, koska tuet eivät koske yksittäisiä kuluttajia, eivätkä luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamia vahinkoja, eivätkä tiettyjä Saksan liittotasavallan alueita.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua poikkeusta ei voida soveltaa, koska tukea myönnetään koko Belgian alueella.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua poikkeusta ei voida soveltaa, koska tukia ei myönnetä Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen eikä Belgian taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua poikkeusta ei myöskään voida soveltaa seuraavista syistä. Koska kysymyksessä on sosiaaliturvamaksujen alentamisen muodossa myönnetty tuki, Belgian hallituksen mukaan se merkitsee sitä, että toimenpide on luonteeltaan työllisyyden edistämiseen myönnettyä tukea. Tätä tulkintaa ei voida kuitenkaan hyväksyä asianmukaiseksi kyseisessä tapauksessa. Komissio esitti työllisyystuen suuntaviivoissa (3) ne perusteet, joiden mukaan se arvioi tukia 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen suhteen. Kyseisen järjestelmän yhteydessä myönnetyt tuet eivät kuulu mihinkään sellaiseen ryhmään, joihin komissio voi suhtautua myönteisesti: tuet eivät liity työpaikkojen luomiseen pk-yrityksissä tai aluetukikelpoisilla alueilla eivätkä sellaisten tiettyjen työntekijäryhmien työllistämiseen, joilla on erityisiä vaikeuksia sijoittua työmarkkinoille tai uudelleensijoittua siellä. Tuet eivät liity myöskään työn jakamiseen.

Komissio voi kyseisten suuntaviivojen nojalla antaa luvan tiettyihin tukiin työpaikkojen säilyttämiseksi luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien ollessa kysymyksessä ja tietyin edellytyksin tukiin sellaisten alueiden hyväksi, jotka voivat hyötyä 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta. Koska eräät työpaikkojen säilyttämiseen tarkoitetut tuet suunnitellaan myönnettäviksi vaikeuksissa olevien yritysten pelastus- ja/tai rakennemuutossuunnitelman yhteydessä, komissio voi antaa luvan niiden myöntämiseen arvioituaan tukia alaa koskevien yhteisön suuntaviivojen perusteella (4).

Maribel kahden ja kolmen yhteydessä myönnettävät tuet eivät kuulu mihinkään näistä ryhmistä. Itse asiassa ne ovat luonteeltaan toimintatukea tuensaajayrityksille ilman, että tukeen liittyisi yhteiskunnallisen tai taloudellisen vastineen vaatimusta yrityksiltä, sillä lisäalennus myönnetään jatkuvakestoisesti kaikille yrityksen palveluksessa oleville ruumiillisen työn tekijöille, vaikka työpaikat yrityksessä olisivatkin vähentyneet.

Lisäksi kysymyksessä ovat varmastikin tuet, joiden ensisijainen päämäärä on pienentää niiden yritysten kustannuksia, jotka joko harjoittavat vientiä tai kilpailevat Belgiaan tuotavien ulkomaisten, eli toisista jäsenvaltioista tuotujen tuotteiden kanssa. Tässä suhteessa voidaan huomauttaa, että komissiolle 27 päivänä joulukuuta 1993 toimitetussa yleistä työllisyyssuunnitelmaa koskevassa selvityksessä Belgian hallitus esitti, että erityisesti viennin tulosten heikentyminen oikeuttaa sosiaaliturvamaksujen suuremmat alennukset.

Tällä hetkellä Maribel kaksi ja kolme -ohjelmien osana yrityksille myönnettävät tuet ovat siis yksinkertaisesti toimintatukea, jonka tarkoituksena on yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen muiden jäsenvaltioiden kilpailijoiden kustannuksella. Tällaisiin tukiin liittyy välitön uhka muuttaa muiden jäsenvaltioiden kilpailevien yritysten tilannetta, eivätkä ne ole millään tavalla yhteisön edun mukaisia. Näin ollen tuet eivät sovellu yhteismarkkinoille.

V

Belgian hallituksen 5 päivänä elokuuta 1996 ja 17 päivänä lokakuuta 1996 päivätyissä kirjeissä esittämien huomautusten osalta voidaan todeta seuraavaa.

Olisi ensiksikin huomattava, että komissio esitti jäsenvaltioille lähetetyssä 13 päivänä syyskuuta 1996 päivätyssä (5) valtion tukien valvontaa ja työvoimakustannusten pienentämistä koskevassa tiedonannossaan, että kustannusten pienentämisen rajaaminen ainoastaan ruumiillisen työn tekijöihin ei sinänsä anna järjestelmälle valtion tuen luonnetta siksi, että se ei rajaa hyötyä erityiseen edunsaajayritysten ryhmään. Näin ollen tämän rajoituksen oikeuttamista järjestelmän luonteen ja talouden kannalta Belgian viranomaisten mukaisesti ei voida katsoa tässä tapauksessa asianmukaiseksi.

Tiettyihin talouden toimialoihin, tässä tapauksessa pääasiassa teollisuuteen, rajoittumisen osalta tätä toimenpidettä ei voida oikeuttaa tukena ruumiillisen työn tekijöiden työllistämiseen, sillä lisäalennus koski ainoastaan 47 prosenttia näistä työntekijöistä (582 516 yhteensä 1 235 954 työntekijästä; tilanne 30 päivänä kesäkuuta 1993) ja että toisaalta on ilmeistä, että muihin talouden osa-alueisiin, joilla työskentelee 53 prosenttia ruumiillisen työn tekijöistä, sisältyy tiettyjä toimialoja kuten palvelualat ja rakentaminen, jotka työllistävät erityisen paljon tämän ryhmän työntekijöitä. Toimenpiteen rajaaminen tietyille aloille tekee siitä erittäin valikoivan, mistä johtuen ne yritykset, joiden toimialoilla kansainvälinen kilpailu on suurempaa (6), saavat ylimääräistä etua, vaikka enää ei nimenomaisesti puhuttaisikaan aloista, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua. Tätä seikkaa vahvistaa myös Belgian viranomaisten komissiolle osoittaman 9 päivänä elokuuta 1995 päivätyn kirjeen sisältö, jossa viranomaiset selvittävät, että "päätöksen 1 artiklan `kohentamisen` osalta, eli täsmällisemmin sanottuna lauseen `harjoittaa pääasiallista toimintaansa aloilla, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua` osan poistaminen ei aiheuta ongelmia Rijksdienst voor sociale verzekeringille (RSZ) kyseisten työntekijöiden kuvauksen osalta, sillä viittaus NACE-luokitukseen riittää".

Järjestelmän tarkoituksena ei siis ole tukea ruumiillisen työn tekijöitä sinänsä eikä kysymyksessä ole toimenpide, jolla edistetään työllisyyttä, vaan kysymys on yrityksille aiheutuvien kustannusten pienentämisestä riippumatta yritysten panoksesta työllisyystilanteen parantamiseen. Itse asiassa tukien myöntämistä jatketaan suhteessa yrityksen palveluksessa oleviin ruumiillisen työn tekijöihin, vaikka työpaikat yrityksessä olisivat vähentyneet kuluneen vuoden aikana.

Lisäksi Belgian viranomaisten ilmoittamaa tavoitetta, joka on "teollisuuden työpaikkojen luomisen edistäminen, jotta voitaisiin välttää Belgian talouden painottuminen tulevaisuudessa liiaksi yksinomaan palvelualoille", ei voida saavuttaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kanssa yhteensopimattomilla toimenpiteillä. Esimerkkitapauksessa käytetty keino ei myöskään vastaa ilmoitettua tavoitetta, koska kuten edellä on esitetty, kyseessä on yrityksille myönnettävä toimintatuki eikä tuki työpaikkojen luomiseen.

Belgian viranomaiset vetoavat myös siihen, että vaikka belgialaiset työnantajat saisivatkin Maribel kahden ja kolmen mukaisen lisäalennuksen, heidän maksamansa sosiaalimaksuosuudet ovat edelleen selkeästi korkeammat kuin vastaavat maksut Alankomaissa, ja että näin ollen kyseinen alennus ei vääristä kilpailua.

Tätä perustelua ei voida katsoa asianmukaiseksi. Itse asiassa komissio on aina puolustanut näkökantaa, jonka myös yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti vahvistanut (7). Vaikka ne olosuhteet, joissa yritykset harjoittavat toimintaansa, vaihtelisivat eri jäsenvaltioissa, jäsenvaltio ei kuitenkaan saa tarkastella olosuhteista irrallisena tällaista sen yleisten toimintaolosuhteiden yksittäistä osatekijää, kyseisessä tapauksessa sosiaalimaksuja, ja tasapainottaa tilannetta vähentämällä maan yrityksille suhteessa toisten jäsenvaltioiden kilpailijoihin aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia ottamatta samanaikaisesti huomioon muita tilanteen osatekijöitä, jotka voisivat hyödyttää jäsenvaltion yrityksiä.

VI

Menettelyn yhteydessä komissiolle osoittamissaan huomautuksissa Belgian viranomaiset korostavat uuden järjestelmän laatimisen mahdollisuutta, joka eroaisi tämänhetkisestä järjestelmästä, vaikka sillä olisikin samat tavoitteet. Jos Belgian viranomaiset päättävät toteuttaa tämän mahdollisuuden, kyseisestä hankkeesta on perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettava komissiolle, jotta komissio voi ottaa kantaa siihen, soveltuuko hanke yhteismarkkinoille.

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Maribel kahden ja kolmen yhteydessä niille työnantajille ruumiillisen työn tekijöiden sosiaaliturvamaksujen osalta myönnetty lisäalennus, jotka harjoittavat pääasiallisesti toimintaansa aloilla, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua, on laitonta valtion tukea ottaen huomioon, että siitä ei ole ilmoitettu ennakolta komissiolle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Lisäksi tuki on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan määräysten mukaisesti yhteismarkkinoille soveltumatonta, eikä siihen voida soveltaa kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia.

2 artikla

Belgian on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen viipymättä 1 artiklassa tarkoitettujen sosiaaliturvamaksujen lisäalennusten myöntäminen ja sen on vaadittava tuensaajayrityksiä maksamaan takaisin laittomasti myönnetty tuki. Takaisinmaksun on tapahduttava Belgian lainsäädännön menettelyjen ja säännösten mukaisesti korolla, joka perustuu Belgian aluetukien nettoavustusekvivalentin laskemiseen käytettävään viitekorkoon ja jota lasketaan laittoman tuen myöntämispäivästä sen takaisinmaksupäivään asti.

3 artikla

Belgian on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksisaamisesta niistä toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut tämän päätöksen noudattamiseksi.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 4 päivänä joulukuuta 1996.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) SG(96) D/6225.

(2) EYVL N:o C 227, 6.8.1996, s. 8

(3) EYVL N:o C 334, 12.12.1995, s. 7

(4) Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakennemuutokseen myönnettävää valtion tukea koskevat yhteisön suuntaviivat, EYVL N:o C 368, 23.12.1994, s. 12.

(5) SG(96) D/8024

(6) Katso valtion tukien valvontaa ja työvoimakustannusten pienentämistä koskeva komission tiedonanto, 21 ja 22 kohta (SG(96) D/8024).

(7) Yhdistetyt asiat 6 ja 11/69, Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta, tuomio 10.12.1969, ja asia 173/73, Italia v. Euroopan yhteisöjen komissio, tuomio 2.7.1974, Kok. 1974 s., 720.