Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tuotevastuusta”

(COM(2022) 495 final – 2022/0302 (COD))

(2023/C 140/06)

Yleisesittelijä:

Emilie PROUZET

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 17.10.2022 neuvosto, 28.10.2022
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla
Vastaava jaosto	sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus
Komitean työvaliokunnan päätös	20.9.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	24.1.2023
Täysistunnon numero	575
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	156/0/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää komission ehdotuksessaan esittämää siviilioikeudellisen vastuun järjestelmää merkityksellisenä, sillä se tarjoaa kaikille kansalaisille mahdollisuuden korvaukseen viallisen tuotteen aiheuttamasta vahingosta. Järjestelmä on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon, että oikeudessa käsitellään yhä enemmän uusien riskien seurauksia.

1.2

Tuottamuksesta riippumattoman vastuun järjestelmän ydintarkoituksena on tasapainottaa valmistajan ja mahdollisen vahingonkärsijän oikeudet. ETSK kehottaa lainsäätäjiä ja kansallisia viranomaisia säilyttämään ehdotuksessa saavutetun tasapainon, kun ehdotus hyväksytään ja se saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

1.3

ETSK katsookin, että oikeusvarmuus on taattava kaikille: kantajalle, jolla on oltava käytössään yksinkertainen oikeuskehys korvauksen saamiseksi, ja valmistajalle, joka voi jatkaa innovointia tietoisena vastuistaan ja budjetoida riskinsä.

1.4

ETSK toteaa, että käsillä olevan direktiivin tarkistus tarjoaa vastauksen kuluttajajärjestöjen useisiin vaatimuksiin, kuten vastuussa olevien yksilöimiseen, tiedon ja korvausten saamiseen ja soveltamisalan laajentamiseen kattamaan digitaaliset vahingot ja psyykkisen terveyden vahingoittumisen.

1.5

ETSK myöntää, että järjestelmää on mukautettava digitaalisiin haasteisiin, ja kannattaa ehdotuksessa esitettyjä toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi. Komitea puoltaakin Euroopan komission päätöstä sisällyttää tekoäly käsillä olevan ehdotuksen soveltamisalaan tuottamuksesta riippumattoman vastuun järjestelmällä ja rinnakkaisen direktiiviehdotuksen soveltamisalaan tuottamusperusteisen vastuun järjestelmällä. Komitea korostaa myös sitä, että tuotevastuun sääntelyssä on huolehdittava teknologianeutraaliudesta.

1.6

ETSK kehottaa mukauttamaan ehdotuksen unionin säännöstöön vastuiden määrittelyn ja hierarkian osalta mutta myös yksinkertaistamaan sitä parhaillaan hyväksyttävän lainsäädännön mukaisesti.

1.7

ETSK kehottaa lisäksi yhdenmukaistamaan eri säädöksissä eri tavoin esitetyn saman velvoitteen sanamuotoa. ETSK suosittaa, että päällekkäisyyden sijaan toimenpiteitä yksinkertaistetaan erityisesti viittaamalla olemassa oleviin velvoitteisiin tai laajentamalla niitä.

2.   Tausta

2.1

Tuotevastuudirektiivin tarkistamista koskevalla ehdotuksella ja ehdotuksella direktiiviksi tekoälyyn liittyvän vastuun säännöistä pyritään saattamaan ajan tasalle eurooppalainen tuottamuksesta riippumattoman vastuun järjestelmä, joka on peräisin vuodelta 1985. Molempien ehdotusten tavoitteena on sopeuttaa tämä kehys digitaaliseen ja kestävään siirtymään. Uusilla säännöillä pyritään siten varmistamaan tuottajille tarvittava oikeusvarmuus, jotta ne voivat innovoida, ja kantajille se, että järjestelmä kattaa uudenlaisia vahinkoja ja vikoja, että Euroopasta löytyy vastuullinen taho ja että he voivat saada näin korvauksen tuomioistuinkäsittelyssä.

2.2

Käytännössä direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot vahvistavat erityisen siviilioikeudellisen vastuun järjestelmän. Siinä kaikki luonnolliset henkilöt voivat saada korvauksen aineellisesta menetyksestä, joka liittyy tuotteen viasta johtuvaan vahinkoon. Suurin osa tuotevastuudirektiivin nojalla esitetyistä valituksista koskee lähtökohtaisesti henkilövahinkoja ja joissakin tapauksissa vakavia aineellisia vahinkoja. Hyvin vähäisiä vaatimuksia koskevista asioista päästään yleensä sovintoratkaisuun. Tuotevastuudirektiivin säännöksiä sovelletaan siis sovintoratkaisujen, tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisumenettelyjen, verkkovälitteisten riidanratkaisumenettelyjen ja tuomioistuinmenettelyjen yhteydessä (1). Jotta käsiteltyjä asioita voitaisiin arvioida paremmin, ETSK kehottaa komissiota hankkimaan enemmän tietoa ja tilastoja tapauksista, jotka on käsitelty vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä tai verkkovälitteisessä riidanratkaisumenettelyssä.

2.3

Tuotevastuukanteet ovat yksi nopeimmin kasvavista kannelajeista EU:ssa. Kun otetaan huomioon tuomioistuinten tällaisissa menettelyissä antamat tuomiot ja viimeaikaiset keskustelut kehittymässä olevista riskeistä, päästään käsitykseen siitä, mistä tuotteista ja vahingoista on tällä hetkellä kyse: asbesti, rokotteet, torjunta-aineet, bisfenoli A, opioidit (2) sekä sähkömagneettiset aallot sähköherkkyydestä kärsivien kohdalla ja pelko vaarallisille aineille altistumisesta aiheutuvasta syövästä (3). Koska kehittymässä olevat riskit ovat moninkertaistuneet viime vuosina, tällainen järjestelmä on välttämätön. ETSK on tietoinen tulevista haasteista, joihin tätä järjestelmää voitaisiin soveltaa, ja kehottaa kaikkia kyseessä olevan lainsäädännön piiriin kuuluvia sidosryhmiä ottamaan tämän tilanteen huomioon.

2.4

Toinen suuri huolenaihe on se, että uudessa tekstissä on voitava säilyttää oikeudellinen kehys, joka takaa oikeusvarmuuden kaikille toimijoille (kantajille ja vastaajille). On varmistettava, että unionin säännöstön perustaa ei kyseenalaisteta (määritelmä, yksityisoikeus jne.).

2.5

Prosessissa on myös varmistettava teollisen ja teknologisen innovoinnin tukemista koskevien EU:n tavoitteiden sekä kuluttajien suojelun ja aiheutuneiden vahinkojen oikeudenmukaisen korvaamisen välinen tasapaino. Kuten komissio on todennut (4), ehdotetun kehyksen ei pidä haitata äskettäin hyväksytyn EU:n teollisuusstrategian täytäntöönpanoa. Samaan aikaan EU:n on myös tarjottava kuluttajille ja laajemmin unionin kansalaisille mahdollisimman korkea suojelun taso.

2.6

Tarkasteltavana olevan direktiivin tarkoituksena on lisäksi yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Yhdenmukaistaminen on erityisen tärkeää, sillä tämän vastuujärjestelmän piiriin kuuluvat tilanteet eivät yleensä pysähdy jäsenvaltioiden rajoille. Tarvitaan siis mahdollisimman pitkälle menevää yhdenmukaistamista, ja jotta se olisi optimaalista, toimenpiteiden on oltava selkeitä ja tarkoin määriteltyjä.

3.   Yleisiä huomioita tarpeesta varmistaa ehdotuksen yhdenmukaisuus unionin säännöstön kanssa

3.1

Hyvin laaja soveltamisala, joka on pantava täytäntöön johdonmukaisesti kansallisella tasolla. Direktiiviehdotus hyödyttää kaikkia luonnollisia henkilöitä, joille on aiheutunut vahinkoa viallisesta tuotteesta ja jotka haluavat saada korvauksen valmistajalta. Siinä ei siis ole kyse kuluttajasta tai loppukäyttäjästä, yritysten välisistä suhteista tai kuluttajakaupasta. Alkuperäistä direktiiviä on kuitenkin käytetty joissakin jäsenvaltioissa työntekijöiden ja työnantajien välisissä ja elinkeinonharjoittajien välisissä riitatapauksissa, jotka kuuluvat muiden järjestelmien kuin tuotevastuujärjestelmän piiriin. ETSK kiinnittää viranomaisten huomion tämän järjestelmän täytäntöönpanoon ja asianmukaiseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.2

Tiettyjä määritelmiä on selvennettävä järjestelmän johdonmukaisuuden takia. Ehdotetun direktiivin 4 artiklassa esitetyt komponentin, valmistajan ja tuotteen määritelmät on yhdistettävä toisiinsa, sillä ne on kaikki mainittu 7 artiklassa, jossa määritellään toimijan vastuu. Ehdotetun direktiivin 4 artiklan 10 alakohdassa esitetyssä käyttöönoton määritelmässä olisi mainittava sinisen oppaan ja muun yhdenmukaistamislainsäädännön mukaisesti, että tuote otetaan käyttöön, kun loppukäyttäjä käyttää sitä ensimmäisen kerran. Ensimmäisen käytön ajankohta on tärkeä, sillä se määrittää vanhentumisajat. Ehdotetun direktiivin 6 artiklassa tuotteen käytön käsite on yhdenmukaistettava EU:n lainsäädännön kanssa. Tuotteen viallisuuden arvioinnissa ja osoittamisessa ei voida vedota sen väärinkäyttöön. Siihen ei voida vedota EU:n yhdenmukaistamislainsäädännön piiriin kuuluvien tuotteiden, esimerkiksi lelujen, vaatimustenmukaisuuden ja turvallisuuden arvioinnissa. Niin kuin sinisessä oppaassa todetaan, unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä sovelletaan, kun markkinoilla saataville asetettua tai käyttöönotettua tuotetta käytetään suunnitellun käyttötarkoituksen mukaisesti. Valmistajan ei voida kuitenkaan katsoa olevan vastuussa tuotteen väärinkäytöstä aiheutuneesta vahingosta.

3.3

Talouden toimijoiden vastuuhierarkian on oltava oikeassa suhteessa niiden rooliin ketjussa. ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotukseen on sisällytetty vaatimuksenmukaisuudesta ja turvallisuudesta vastaavat eri toimijat, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksessa (EU) 2019/1020 (5) ja ehdotuksessa asetukseksi digipalvelusäädöksestä (6). Ehdotuksella yhdenmukaistetaan näin tuotteen vaatimustenmukaisuutta ja turvallisuutta koskeva vastuu tuotevastuujärjestelmän kanssa. Ehdotetun direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa ei kuitenkaan noudateta yhdenmukaistettuja tuotteita koskevassa unionin kehyksessä vahvistettua tehtävien ja vastuiden hierarkiaa (7). Johdonmukaisuuden vuoksi 7 artiklan 2 kohtaa olisi tarkistettava siten, että siinä tuodaan selkeästi esiin toimijoiden oletusarvoinen hierarkia eikä viitata niiden yhteiseen vastuuseen.

4.   Mahdollisten vahingonkärsijöiden vaatimuksiin vastaamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden arviointi

4.1

Korvausvelvollisen toimijan löytäminen varmistetaan nyt useilla toimenpiteillä. Ensinnäkin tuotteen valmistaja ja tuotteen viallisuuden aiheuttaneen komponentin valmistaja voidaan todeta yhdessä vastuullisiksi. ETSK arvostaa sitä, että tämä kaksinkertainen vastuu kuuluu Euroopan kuluttajaliiton (8) suosituksiin. Lisäksi sovelletaan viallisen tuotteen toimitusketjuun osallistuvien talouden toimijoiden välistä vastuuhierarkiaa. Jos ensimmäistä vastuullista ei löydy, toimitusketjussa sitä alempana oleva kantaa vastuun. Jos valmistaja ei ole sijoittautunut EU:hun, maahantuoja tai sen puuttuessa valtuutettu edustaja voidaan saattaa vastuuseen. Vastaavasti jakelijan ja kauppapaikan vastuu riippuu niiden kyvystä antaa tietoja toimittajistaan ja kauppiaistaan.

4.2

ETSK toteaa, että nämä kaksi toimenpidettä helpottavat Euroopan markkinoilla vastuussa olevan toimijan määrittämistä ja siten korvauksen saamista.

4.3

Lisäksi jakelijan velvollisuudet ovat yhteydessä velvollisuuksiin, jotka on määritelty tarkistetussa yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä (9) ja yhdenmukaistettuja tuotteita koskevassa tarkistetussa lainsäädännössä (jäljitettävyyssäännöt).

4.4

Sama koskee kauppapaikkoja. Digipalvelusäädöksessä asetetaan kauppiaan tuntemista koskeva velvoite, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että kauppapaikalla on oltava tiedot valmistajasta ja EU:ssa vastuussa olevasta tahosta. Lisäksi saman direktiivin eli digipalvelusäädöstä koskevan alkuperäisen ehdotuksen 5 artiklan 3 kohdassa määritellään myös edellytykset verkkoalustojen vastuuvapauden menettämiselle, jos niillä ei ole tietoja myyjästä. Vastaava velvoite sisältyy koontidirektiiviin: jos kuluttajansuojadirektiivissä (EU) 2019/2161 (10) vaadittuja tietoja ei anneta, verkkoalusta kantaa vastuun tavallisesti myyjälle kuuluvasta kuluttajien suojelusta. Vaikka velvoitteet ovat verrannollisia, niitä ei ole otettu samanlaisina käsillä olevaan ehdotukseen. ETSK kehottaakin yhdenmukaistamaan saman velvoitteen sanamuotoa.

4.5

Tämän uuden järjestelmän nojalla voidaan nyt myös korvata viallisista digitaalisista palveluista aiheutuneet menetykset. Euroopan komissio puuttuu asiaan erityisesti esittämällä rinnakkaisen ehdotuksen tekoälyyn liittyvästä vastuusta. Samaan aikaan se pyrkii antamaan ehdotuksessaan kuluttajille vastauksen digitaalisen osatekijän vikojen osalta erinäisin toimenpitein: — Komponentin (4 artiklan 3 alakohta), tuotteeseen liittyvän palvelun (4 artiklan 4 alakohta) ja valmistajan (4 artiklan 11 alakohta) määritelmät kattavat tuotteeseen integroidut tai liitetyt sovellukset ja muut ohjelmistot. — Lisäksi tietojen häviämisestä tai korruptoitumisesta johtuvat aineelliset menetykset katsotaan vahingoksi, joka antaa oikeuden korvaukseen. — Tuotteeseen liittyvien palvelujen tuottajaa ei myöskään vapauteta vastuusta sillä verukkeella, että vikaa ei ollut, kun tuote saatettiin markkinoille.

4.6

ETSK kannattaa ehdotuksessa esitettyjä toimenpiteitä, joilla pyritään sääntelemään digitaalialaa. Komitea kehottaa kuitenkin lainsäätäjiä ottamaan huomioon äskettäin hyväksytyt tai neuvoteltavina olevat rinnakkaiset säädökset, erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen (11), ehdotuksen tekoälyyn liittyvästä vastuusta, tekoälysäädöksen, datasäädöksen, yleisen tuoteturvallisuusasetuksen, tarkistetun verkko- ja tietoturvadirektiivin (12) ja kyberresilienssisäädöksen. On varmistettava johdonmukaisuus ja vältettävä oikeudellisten toimenpiteiden päällekkäisyyttä.

4.7

Ehdotuksessa puututaan usein eri tavoin ongelmiin, jotka koskevat teknisten tietojen saamista ja ymmärtämistä. Kyseessä olevaa oikeudellista kehystä sovelletaan, jos tuotteesta on aiheutunut aineellista vahinkoa henkilölle tai hänen omaisuudelleen. Nämä tuotteet ovat usein tieteellisesti tai teknisesti monimutkaisia. Komissio reagoi kyseisten tuotteiden monimutkaisuuteen vuonna 1985 ottamalla siviilioikeudessa käyttöön tuottamuksesta riippumattoman vastuun. Siinä kantajan on osoitettava tuotteen vika, vahinko ja näiden välinen syy-yhteys saadakseen asianmukaisen korvauksen kärsimästään vahingosta. Valmistusvirhettä ei tarvitse näyttää toteen. Euroopan unioni totesi johdanto-osassa, että tuottamuksesta riippumaton vastuu on välttämätön, koska ajallemme on ominaista teknologian käytön lisääntyminen. Tämä poikkeaminen siviilioikeudesta merkitsi jo huomattavaa yksinkertaistamista kantajalle. Meneillään olevassa lainsäädännön tarkistamisprosessissa kuluttajajärjestöt ovat kuitenkin kehottaneet menemään vielä pidemmälle ja kääntämään todistustaakan tai kieltämään tieteelliseen tietämykseen liittyvän vastuusta vapauttamisen. Komissio ei ole ottanut huomioon kahta viimeksi mainittua toimenpidettä, mutta on esittänyt uusia ehdotuksia kuluttajien vaatimuksiin vastaamiseksi.

4.8

Käsillä olevaan ehdotukseen sisältyy näin ollen uusia toimenpiteitä todisteiden esittämisestä ja virhettä tai syy-yhteyttä koskevasta olettamasta. Todisteiden esittämisen kohdalla on ennen kaikkea kyse tämän oikeuden luomisesta Euroopan tasolle. Useimmissa jäsenvaltioissa on jo vastaavia sääntöjä. Olettaman kohdalla on puolestaan kyse oikeuskäytännön kodifioinnista. Oikeuskäytäntöä pidetään suotuisana kantajalle. Asiaa käsitellään tarkemmin kohdassa 5.

4.9

Komission ehdotuksessa käsitellään myös tilanteita, joissa vahinko ilmenee vuosia tai vuosikymmeniä sen jälkeen, kun tuote on ostettu tai saatettu markkinoille. Siinä annetaan kaksi erilaista vastausta. Digitaalialalla (digitaalipalvelut) ei ole vastuusta vapauttamista, joka liittyisi todennäköisyyteen, että vikaa ei ollut olemassa markkinoille saattamisen tai käyttöönoton yhteydessä. Lisäksi vaikuttaa varsin monimutkaiselta perustella vastuusta vapauttamista, joka liittyisi kehityksen tasoon. Viiveellä henkilövahingon aiheuttavien vaarallisten aineiden kohdalla vanhentumisaika on 15 vuotta.

5.   Yritysten vaatimuksiin vastaavien toimenpiteiden arviointi

5.1

Olennaisen muutoksen käsite on tässä järjestelmässä keskeisessä asemassa. Se olisi määriteltävä ja sitä olisi selvennettävä. Kun tuotetta muutetaan olennaisesti, vastuu on muutoksen tekijällä ja vanhentumisaika alkaa uudelleen. ETSK kehottaakin selventämään tätä käsitettä sinisen oppaan (13) pohjalta.

5.2

Niiden tapausten arviointi, joissa jotain kolmesta osatekijästä (vika, vahinko, syy-yhteys) ei tarvitse näyttää toteen. Ehdotetun direktiivin 9 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kantajan edellytetään osoittavan viallisuus, aiheutunut vahinko sekä näiden välinen syy-yhteys. On siis osoitettava aineellinen vahinko, joka liittyy henkilölle tai henkilökohtaiselle omaisuudelle aiheutuneeseen aineelliseen tai aineettomaan vahinkoon taikka tietojen häviämiseen tai korruptoitumiseen, JA tuotteen tai sen jonkin komponentin (esine tai palvelu) vika JA niiden välinen yhteys, lukuun ottamatta kahta tapausta. Huomattakoon, että todistustaakka on vahvistettu jo käynnistetyssä oikeusmenettelyssä. Valitus on siis katsottu riittävän perustelluksi ja vahinko riittävän suureksi, jotta asiasta kannattaa panna vireille oikeudenkäynti, joka käy yleensä kantajalle kalliiksi.

5.2.1

Todistustaakkaa koskevan 9 artiklan 3 kohdassa täsmennetään ensinnäkin tapaukset, joissa viallisuuden ja vahingon välillä oletetaan olevan syy-yhteys, eli jos on näytetty toteen, että tuote oli viallinen ja vahinko on johdonmukainen kyseisestä viasta tyypillisesti aiheutuvan vahingon kanssa. Tässä tapauksessa virheen toteen näyttämisen jälkeen on osoitettava ainoastaan vahinkoon liittyvä aineellinen menetys. Syy-yhteyden osoittamiseen riittää olettamus. Tämä säännös voidaan myös rinnastaa mahdollisen vian tunnustamiseen. Tässä yhteydessä valmistajan, joka on havainnut tuotteessa vian, on vedettävä markkinoilta kaikki samaan erään kuuluvat tuotteet, mikä johtaisi suureen tuhlaukseen.

5.2.2

Toiseksi 9 artiklan 4 kohdassa määritellään tapaukset, joissa vian ja syy-yhteyden osoittaminen perustuu oletuksiin. Näin voi olla silloin, kun tuomioistuin katsoo, että teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi kantajan on kohtuuttoman vaikea esittää todisteita. Kantajan on näin ollen osoitettava, että tuote on vaikuttanut vahingon syntymiseen JA että on todennäköistä, että tuote oli viallinen ja sen viallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys. Tässä tapauksessa vikaa ja syy-yhteyttä ei tarvitse näyttää tieteellisesti toteen.

5.2.3

Tämän säännöksen arvioimiseksi on otettava huomioon sen taustalla oleva oikeuskäytäntö. Asiassa Sanofi Pasteur (14) annetussa tuomiossa tuomioistuimet katsoivat, että tieteellisen yksimielisyyden puuttuessa rokotteen puutteellinen turvallisuus sekä syy-yhteys puutteellisen turvallisuuden ja sairauden välillä voitiin osoittaa vakavasti otettavien, täsmällisten ja yhtäpitävien aihetodisteiden avulla. Menettelyä on yksinkertaistettu huomattavasti kantajan kannalta, jonka on viime kädessä esitettävä joukko tosiseikkoja tieteellisten todisteiden sijaan. ETSK myöntää, että tietyissä monimutkaisissa tapauksissa vian todennäköisyyden arvioimiseen tarvitaan tuomaria ilman että tämä johtaa automaattiseen syy-yhteysolettamaan.

---

(1)  Ks. Euroopan komission tekemän vaikutustenarvioinnin yhteydessä esitetyt arviot.

(2)  Näistä käydään parhaillaan keskusteluja, muun muassa Ruotsissa. Huomattakoon, että kymmenen vuoden aikana ennen covid-19-pandemiaa opioidien käyttö lisääntyi Ranskassa yli 150 prosenttia.

(3)  Ranskassa voidaan maksaa korvauksia ahdistumisesta aiheutuvan haitan takia sillä perusteella, että joku on huolestunut sairauden ilmaantumisesta tulevaisuudessa. Espanja ja Italia näyttävät haluavan noudattaa samaa esimerkkiä. Tämä peruste tunnustettiin vuonna 2019 asbestialtistumistapauksissa, ja pian sen jälkeen se laajennettiin koskemaan kaikkia vaarallisia aineita ja tuotteita. Asbesti kiellettiin vuonna 1997, ja 20 vuotta myöhemmin on edelleen olemassa suuri riski siitä, että yritykset joutuvat maksamaan korvauksia.

(4)  Euroopan komissio muistutti tammikuussa 2020 tuotevastuudirektiivin tarkistamisesta järjestämässään kuulemisessa, että aihe on äärimmäisen tärkeä, jotta voidaan vahvistaa EU:n teollista kapasiteettia niin, että unioni voisi olla teknologisesti itsenäinen, ja tarjota tuottajille kilpailuetuja innovointiin ja kilpailuun Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1).

(6)  COM(2020) 825 final – 2020/0361 (COD)

(7)  i) Unioniin sijoittautunut valmistaja; ii) (lähtökohtaisesti unioniin sijoittautunut) maahantuoja silloin, kun valmistaja ei ole sijoittautunut unioniin; iii) (lähtökohtaisesti unioniin sijoittautunut) valtuutettu edustaja, jolla on valmistajan antama kirjallinen valtuutus suorittaa valmistajan puolesta tiettyjä tehtäviä; iv) unioniin sijoittautunut jakelupalvelujen tarjoaja silloin, kun ei ole unioniin sijoittautunutta valmistajaa, maahantuojaa tai valtuutettua edustajaa.

(8)  BEUC – www.beuc.eu

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3 päivänä joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).

(10)  Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi (EU) 2019/2161, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 7).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2555, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, toimenpiteistä kyberturvallisuuden yhteisen korkean tason varmistamiseksi kaikkialla unionissa, asetuksen (EU) N:o 910/2014 ja direktiivin (EU) 2018/1972 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2016/1148 kumoamisesta (NIS 2 -direktiivi) (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 80).

(13)  Tuotetta, jota on muutettu tai korjattu merkittävällä tavalla sen käyttöönoton jälkeen, on pidettävä uutena tuotteena jos i) sen alkuperäistä suorituskykyä, käyttötarkoitusta tai tyyppiä on muutettu ilman mainintaa alkuperäisessä riskinarvioinnissa; ii) vaaran luonne on muuttunut tai riskitaso on kohonnut asiaankuuluvaan unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön verrattuna; iii) se on asetettu saataville (tai otettu käyttöön, jos sovellettavan lainsäädännön soveltamisalaan kuuluu myös käyttöönotto). Tätä on tarkasteltava tapauskohtaisesti ja etenkin ottamalla huomioon lainsäädännön tavoitteet ja kyseisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tyyppi.

(14)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21.6.2017, N. W ym. vastaan Sanofi Pasteur MSD SNC ym., C-621/15, ECLI:EU:C:2017:484.