1)

Onko ensinnäkin direktiivin 2008/118/EY (1) 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä tapahtuvaan menetykseen johtavan ennalta-arvaamattoman tapahtuman käsite ymmärrettävä samoin kuin ylivoimaisen esteen tapauksessa siten, että sillä viitataan valtuutetusta varastonpitäjästä riippumattomiin, epätavallisiin ja odottamattomiin olosuhteisiin, joita tämä ei olisi voinut välttää millään asianmukaisilla varotoimilla ja joihin tällä ei objektiivisesti tarkastellen ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa?

2)

Lisäksi, onko vastuun poissulkemiseksi ennalta-arvaamattoman tapahtuman sattuessa merkitystä sillä, kuinka huolellisilla varotoimilla vahinko on pyritty välttämään, ja jos on, niin missä määrin?

3)

Toissijaisesti kahteen ensimmäiseen kysymykseen nähden, onko 26.10.1995 annetun asetuksen nro 504 4 §:n 1 momentin kaltainen säännös, jossa (saman toimijan tai kolmannen osapuolen) muu kuin törkeä huolimattomuus rinnastetaan ennalta-arvaamattomaan tapahtumaan ja ylivoimaiseen esteeseen, yhteensopiva direktiivin 2008/118/EY 7 artiklan 4 kohdassa, jossa ei mainita muita edellytyksiä eikä erityisesti teon tekijän tai veroviranomaisen huolimattomuuteen liittyviä tekijöitä, tarkoitetun lainsäädännön kanssa?

4)

Lopuksi, voidaanko niin ikään mainittuun 7 artiklan 4 kohtaan sisältyvää ilmausta ”taikka jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten luvan perusteella” tulkita siten, että jäsenvaltiolla on mahdollisuus määrittää ylimääräinen yleinen kategoria (lievä huolimattomuus), joka tavaran tuhoutumisen tai menettämisen yhteydessä on omiaan vaikuttamaan kulutukseen luovuttamisen käsitteeseen, vai onko niin, että mainittua ilmausta ei voida ymmärtää näin, vaan se on sen sijaan ymmärrettävä viittaukseksi yksittäisiin tapauksiin, joihin saadaan tapauskohtainen lupa tai jotka yksilöidään joka tapauksessa objektiivisesti määriteltyjen tapauskohtaisten tekijöiden perusteella?