Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 105 artiklassa tarkoitetun, erään viinialan nimityksen eritelmän muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2022/C 369/07)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) 98 artiklassa tarkoitetulla tavalla kahden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

TUOTE-ERITELMÄÄN TEHTÄVÄÄ MUUTOSTA KOSKEVA HAKEMUS

”Montefalco”

PDO-IT-A0845-AM03

Hakemuksen jättöpäivä: 22.8.2016

1.   Muutokseen sovellettavat säännöt

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 105 artikla – Muu kuin vähäinen muutos

2.   Muutoksen kuvaus ja perustelut

2.1.   Uuden Montefalco Grechetto -viinityypin lisääminen

Viinityyppeihin lisätään uusi Montefalco Grechetto -tyyppi.

Tämä viini valmistetaan paikallisesta Grechetto-rypälelajikkeesta, joka ilmentää Umbrian ja erityisesti Montefalcon alueen valkoviiniperinnettä.

Alue tunnetaan kukkulaisesta pinnanmuodostaan ja subkontinentaalisesta pienilmastostaan. Tällaisilla alueilla Grechetto-lajike tuottaa rypäleitä, joilla on aivan erityiset analyyttiset ja aistinvaraiset ominaisuudet. Nämä ominaisuudet vaikuttavat viinien fysikaalisiin, kemiallisiin ja aistinvaraisiin ominaisuuksiin, kuten yhtenäisen asiakirjan 4.2 kohdassa selitetään.

Tästä syystä Montefalco Grechetto -viinityypin lisääminen auttaa ylläpitämään nimityksen korkeaa laatua, ja lisäksi se parantaa SAN-nimityksen ”Montefalco” imagoa ja tuotevalikoimaa.

Muutos koskee tuote-eritelmän 1 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja, joissa mainitaan Grechetto-rypälelajike, sekä yhtenäisen asiakirjan 4 kohtaa (Viini(e)n kuvaus) ja muita kohtia, joissa mainitaan tämä lajike.

2.2.   Muutos Montefalco Bianco -viinin (Montefalco-valkoviinin) rypälelajikeyhdistelmään

Tällä muutoksella muutetaan rypälelajikkeiden yhdistelmää nostamalla paremmin esille paikallinen Trebbiano Spoletino -lajike.

Aiemmin rypälelajikkeiden yhdistelmän tuli olla seuraavanlainen:

Grechetto: vähintään 50 prosenttia;

Trebbiano Toscano: 20–35 prosenttia;

muut valkoiset rypälelajikkeet: enintään 30 prosenttia.

Tämä on korvattu seuraavalla yhdistelmällä:

Trebbiano Spoletino: vähintään 50 prosenttia;

muut valkoiset rypälelajikkeet: enintään 50 prosenttia.

Perustelut

Montefalco Bianco -tyypin lajikeyhdistelmä on katsottu tarpeelliseksi päivittää korvaamalla Trebbiano Toscano -lajike, joka ei kuulu alueen kotoperäisiin lajikkeisiin, paikallisella Trebbiano Spoletino -lajikkeella. Näin parannetaan viinin laatua sekä aistinvaraisten että kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien osalta.

Tarkemmin sanottuna paikallinen lajike Trebbiano Spoletino tuottaa pienempiä tuotoksia kuin Trebbiano Toscano ja on paremmin sopeutunut paikallisiin ilmasto-olosuhteisiin. Tämä antaa Montefalco Bianco -viinille sen erityiset, kyseiseen alueeseen yhteydessä olevat laatuominaisuudet, joita kuluttajat odottavat.

Trebbiano Spoletino -lajike onkin viime vuosina herättänyt toimijoiden ja kuluttajien mielenkiinnon luontaisten ominaisuuksien ansiosta, jotka kuuluvat kiistatta Trebbiano-rypälelajikeperheen parhaisiin. Tästä syystä tuottajat ovat päättäneet pyytää tätä muutosta tuote-eritelmään.

Myös edellä mainitun uuden Montefalco Grechetto -viinityypin lisääminen vaikuttaa siten, että Montefalco Bianco -viinissä on vähennetty Grechetto-lajikkeen prosenttiosuutta. Aiemmin tämä lajike oli Bianco-viinin pääasiallinen rypälelajike, jonka osuuden tuli olla yli 50 prosenttia, mutta nyt sen ja muiden valkoisten rypälelajikkeiden osuus on alle 50 prosenttia.

Tämä muutos koskee tuote-eritelmän 2 artiklaa ja yhtenäisen asiakirjan 7 kohtaa (Pääasialliset rypälelajikkeet).

2.3.   Muutos Montefalco Rosso -viinin (Montefalco-punaviinin) ja Montefalco Rosso Riserva -viinin rypälelajikeyhdistelmiin

Rosso- ja Rosso Riserva -viinityyppien valmistamiseen käytetty lajikeyhdistelmä on tämänhetkisessä tuote-eritelmässä seuraavanlainen:

Sangiovese: 60–70 prosenttia;

Sagrantino: 10–15 prosenttia;

muut Umbrian alueella viljeltäväksi soveltuvat punaiset rypälelajikkeet: enintään 30 prosenttia.

Yhdistelmä on muutettu seuraavanlaiseksi:

Sangiovese: 60–80 prosenttia;

Sagrantino: 10–25 prosenttia;

muita ei-aromaattisia punaisia rypälelajikkeita voidaan käyttää jäljelle jäävän osuuden verran.

Muutoksella lisätään sekä Sangiovese- että Sagrantino-lajikkeen enimmäisosuutta. Muutoksen jälkeen ei ole myöskään enää pakollista käyttää näiden lajikkeiden lisäksi yhtä tai useampaa muuta punaista rypälelajiketta, vaan niiden käyttö on nyt vapaaehtoista.

Muutoksen taustalla on se, että on haluttu nostaa etualalle kaksi ensin mainittua paikallista lajiketta ja tuoda siten esiin kasvualueesta johtuvia piirteitä. Tämä on parempi vaihtoehto kuin sekoitukset, jotka sisältävät sellaisia kansainvälisiä lajikkeita, jotka eivät anna viinille mitään erityistä laatuominaisuutta tai paikasta johtuvaa erityispiirrettä.

Muutos koskee tuote-eritelmän 2 artiklaa, mutta se ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

2.4.   Viiniköynnösten istutustiheyden lisääminen sekä hehtaarikohtaisen rypäle- ja viinituotoksen muuttaminen

Montefalco Rosso- ja Riserva-viinien osalta istutustiheydeksi on asetettu vähintään 4 000 köynnöstä hehtaaria kohden ja Montefalco Bianco- ja Montefalco Grechetto -viinien osalta 3 000 köynnöstä hehtaaria kohden.

Tämän toimenpiteen tarkoituksena on parantaa tuotettujen rypäleiden laatua.

Istutustiheys määritellään viljelmällä kasvavien viiniköynnösten lukumääränä hehtaaria kohden. Suuremman istutustiheyden myötä kasvit joutuvat kilpailemaan maaperässä olevista ravinteista. Tämä kilpailu rajoittaa kasvin osien, lehtien ja hedelmien, kehitystä, minkä seurauksena tertut ja rypäleet jäävät pienemmiksi. Rypäleen halkaisijan pienentyessä rypäleen pinta-alan suhde sen tilavuuteen kasvaa, mikä parantaa tuotettujen rypäleiden laatua. Kun kasvissa on vähemmän lehtiä, se on myös vähemmän altis taudeille ja tuhoojille, kuten sienille, bakteereille, hyönteisille ja viruksille. Lisäksi tällä tavoin juuret suuntaavat kasvunsa pikemminkin alaspäin kuin sivulle, kun ne joutuvat tunkeutumaan syvemmälle maaperään löytääkseen vettä ja elintärkeitä mineraaleja. Näin saadaan aikaan korkealaatuisempia rypäleitä ja siten korkealaatuisempaa viiniä.

Valkoisille rypälelajikkeille asetettua hehtaarikohtaista tuotosta on pienennetty 13 000:sta 12 000 kilogrammaan. Tämä määrä, 12 000 kilogrammaa, on asetettu myös uuden Montefalco Grechetto -viinityypin tuotoksen rajaksi.

Lisäksi Montefalco Bianco -viinityypin osalta jalostetun tuotoksen raja-arvoa on pienennetty 72 prosentista 70 prosenttiin, joka on sama kuin muilla viinityypeillä.

Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa laatua.

Nämä muutokset koskevat tuote-eritelmän 4 ja 5 artiklaa sekä yhtenäisen asiakirjan 5 kohtaa (Viininvalmistusmenetelmät – Enimmäistuotokset).

2.5.   Hätäkastelun salliminen

Hätäkastelumahdollisuus on otettu käyttöön. Muutos johtuu ilmasto-olosuhteissa viime vuosina tapahtuneista muutoksista. Ilmasto-olosuhteet ovat muuttuneet siten, että sademäärä on vähentynyt ja kesän keski- ja enimmäislämpötilat ovat nousseet erityisesti sisämaan ilmastoalueilla, kuten Montefalcon alueella.

Muutos koskee tuote-eritelmän 4 artiklaa, mutta se ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

2.6.   Rypäleiden luonnollisen alkoholipitoisuuden kasvattaminen Montefalco Bianco -viinin osalta ja saman parametrin asettaminen Montefalco Grechetto -viinityypille

Montefalco Bianco -viinin valmistukseen käytettävien rypäleiden tilavuusprosentteina ilmaistua luonnollista vähimmäisalkoholipitoisuutta on kasvatettu 10,50:stä 11,00 tilavuusprosenttiin.

Tämä raja-arvo, 11,00 tilavuusprosenttia, on asetettu myös Montefalco Grechetto -viinille.

Muutos on tarpeen, jotta pystytään täyttämään rypäleiden laatuvaatimukset ja tuottamaan täyteläisiä viinejä.

Muutos koskee tuote-eritelmän 4 artiklaa, mutta se ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

2.7.   Pullotusta rajatulla alueella koskevan vaatimuksen lisääminen

Muutetaan säännöksiä, jotka koskevat pullotusta rajatulla tuotantoalueella.

Tällä muutoksella ”Montefalco” (SAN) -viinien tuottajat haluavat korjata alkuperäisessä tuote-eritelmässä olevan puutteen, joka johtuu siitä, että vuonna 1979, jolloin alkuperäinen tuote-eritelmä on hyväksytty, kansallisia tai EU:n alkuperänimityksiä koskevissa yleisissä säännöissä ei määrätty, että viini on pullotettava ja pakattava rajatulla maantieteellisellä alueella. Tämä yleinen sääntö otettiin käyttöön yhteisöjen tuomioistuimen 16 päivänä toukokuuta 2000 asiassa C-388/95 antaman tuomion jälkeen.

Muutoksen tarkoituksena on säilyttää SAN-merkinnän saaneiden Montefalco-viinien laatu, taata niiden alkuperä ja varmistaa, että tarkastukset ovat tehokkaita ja oikea-aikaisia.

On havaittu, että Montefalco-viinin laatu voi vaarantua, kun sitä kuljetetaan ja pullotetaan tuotantoalueen ulkopuolella, koska tällöin viini voi altistua hapetus-pelkistysreaktioille, äkillisille lämpötilanmuutoksille ja mikrobiologiselle saastumiselle. Erityisesti nämä ilmiöt voivat vaikuttaa kielteisesti viinin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin (kuten vähimmäishappopitoisuuteen ja sokerittoman uutoksen vähimmäismäärään) ja aistinvaraisiin ominaisuuksiin (väriin, aromiin ja makuun).

Nämä riskit ovat sitä suurempia, mitä kauemmas viiniä kuljetetaan. Sitä vastoin viinin pullottaminen tuotantoalueella, jolloin viinieriä ei tarvitse kuljettaa lainkaan tai niitä kuljetetaan vain lyhyitä matkoja, auttaa säilyttämään tuotteen omaisuudet ja laadun muuttumattomana.

Alkuperänimityksen ”Montefalco” kattamien viinien tuottajille on vuosien mittaan kertynyt kokemusta ja syvällistä teknistä ja tieteellistä tietämystä näiden viinien erityispiirteistä. Edellä esitetyn lisäksi tämän ansiosta tuotantoalueella tapahtuvan pullotuksen yhteydessä käytetään parhaita teknisiä varotoimenpiteitä. Tavoitteena on varmistaa kaikkien eritelmän kattamien viinien fyysisten, kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien säilyminen.

Lisäksi tuotantoalueella tapahtuvan pullotuksen avulla halutaan varmistaa, että toimivaltainen elin pystyy valvomaan viinintuotantoa mahdollisimman tehokkaasti ja että valvonnan kustannukset ovat mahdollisimman pienet. Tuotantoalueen ulkopuolella näiden edellytysten täyttymistä ei voida varmistaa yhtä hyvin.

Valvontaelin, joka tarkastaa vuosittain, että eritelmän säännöksiä on noudatettu, pystyy tarkastussuunnitelmansa mukaisesti tarkastamaan kaikki tuotantoalueella toimivat yritykset nopeasti siinä vaiheessa, kun Montefalco-viini pullotetaan.

Tavoitteena on varmistaa järjestelmällisesti, että vain ne Montefalco-viinierät pullotetaan, jotka ovat todistetusti läpäisseet valvontaelimen suorittamat fysikaaliset, kemialliset ja aistinvaraiset testit. Tarkastusten tarkoituksena on antaa kuluttajille vahvat takeet siitä, että viini on aitoa Montefalco-viiniä. Kun viini pullotetaan tuotantoalueella, tarkastukset voidaan toteuttaa tehokkaasti ja niistä myös koituu tuottajille vähemmän kustannuksia.

Tämä muutos koskee tuote-eritelmän 5 artiklaa sekä yhtenäisen asiakirjan 9 kohtaa (Olennaiset lisäedellytykset).

2.8.   Montefalco Grechetto -viinityypin analyyttisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien kuvauksen lisääminen

Tekstiin on lisätty uuden Montefalco Grechetto -viinityypin osalta seuraava kuvaus kyseisen viinin analyyttisista ja aistinvaraisista ominaisuuksista:

Väri: oljenkeltaisen eri sävyt tai kullanväriseen taittuva, toisinaan vihertäviä vivahteita.

Tuoksu: hienovarainen, hienostunut, hedelmäinen (omenan, päärynän, persikan ja toisinaan ananaksen tai sitrushedelmien aromeja) ja kukkainen (orapihlajan ja toisinaan väriherneen tai kamomillan aromeja).

Maku: harmoninen, raikas, miellyttävän karvas, hyvärakenteinen ja hedelmäinen (omenan, päärynän, persikan ja toisinaan ananaksen tai sitrushedelmien aromeja).

Kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina vähintään: 11,50 %.

Vähimmäishappopitoisuus: 5,0 grammaa litrassa.

Sokeriton uutos vähintään: 17,0 grammaa litrassa.

Muutos koskee tuote-eritelmän 6 artiklaa ja yhtenäisen asiakirjan 4 kohtaa (Viini(e)n kuvaus).

2.9.   Viinien kokonaishappopitoisuuden alarajan alentaminen

Viinien kokonaishappopitoisuuden alarajaa on alennettu 0,5 grammaa litraa kohden, jolloin kokonaishappopitoisuudet ovat seuraavat:

Montefalco Bianco – vähimmäishappopitoisuus: 5 grammaa litrassa;

Montefalco Rosso ja Riserva – vähimmäishappopitoisuus: 4,5 grammaa litrassa.

Aikaa myöten on käynyt ilmi, että kokonaishappopitoisuus on asteittain vähentynyt, mikä epäilemättä johtuu ilmastonmuutoksesta.

Vähimmäishappopitoisuuden hienoinen vähentyminen ei vaikuta viinien laatuun, ja lisäksi kyseisen parametrin alaraja on joka tapauksessa EU:n tämänhetkisessä lainsäädännössä säädetyn rajan (3,5 grammaa litrassa) yläpuolella.

Tämä muutos koskee tuote-eritelmän 6 artiklaa sekä yhtenäisen asiakirjan 4 kohtaa (Viini(e)n kuvaus).

2.10.   Termin ”vigna” käyttöä koskevan säännöksen lisääminen

Tekstiin on lisätty merkintöjä koskeva valinnainen säännös, joka mahdollistaa termin ”vigna” tai ”vigneto” (molemmat nämä termit tarkoittavat viinitarhaa) käytön yhdessä kulloisenkin paikannimen kanssa. Tämä mahdollistaa Montefalco-viinin yksityiskohtaisemman kuvauksen, kun tuottajat voivat nimetä etiketissä viinitarhan, josta viini on peräisin.

Kyseessä on valinnainen säännös, joka mainitaan tuote-eritelmässä vain lisätietona, sillä myös tätä asiaa koskevassa EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä sallitaan tällaisten termien käyttö etiketissä markkinointitarkoituksiin.

Tämä muutos koskee tuote-eritelmän 7 artiklaa, mutta se ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

2.11.   Pakkausten enimmäisvetoisuuden kasvattaminen

Montefalco-viinien pakkaamiseen sallittujen lasipullojen enimmäisvetoisuutta on lisätty viidestä litrasta 18 litraan.

Lisäksi Montefalco Rosso Riserva -viinityypin osalta säilytetään edelleen voimassa vaatimus, jonka mukaan edellä kuvattujen pakkausten sulkemiseen on käytettävä korkkia, joka on asetettu kokonaan pullon kaulan sisään.

Nämä toimenpiteet ovat rajoittavampia kuin EU:n yleinen pakkauslainsäädäntö, ja niiden tarkoituksena on vakiinnuttaa Montefalco (SAN) -viinien maine ja imago. Tässä yhteydessä merkitystä on myös sillä, että joidenkin majoitus- ja ravitsemisalan vaatimusten vuoksi 5–18 litran pulloja arvostetaan suuresti.

Tämä muutos koskee tuote-eritelmän 8 artiklaa sekä yhtenäisen asiakirjan 9 kohtaa (Lisäedellytykset).

2.12.   Viinin ja maantieteellisen alueen yhteyttä koskevan kuvauksen päivittäminen

Viinityyppeihin on lisätty uutena Montefalco Grechetto -tyyppi, ja lajikeyhdistelmiä on päivitetty Montefalco Bianco -viinin osalta korvaamalla Trebbiano Toscano -lajike Trebbiano Spoletino -lajikkeella. Sen vuoksi viinin ja maantieteellisen alueen yhteyttä koskevaa kuvausta on päivitetty lisäämällä siihen tiedot näiden paikallisten lajikkeiden perinteisistä kasvatusoloista tämän SAN-nimityksen tuotantoalueella.

Tämä muutos koskee tuote-eritelmän 9 artiklaa sekä yhtenäisen asiakirjan 8 kohtaa (Yhteys maantieteelliseen alueeseen).

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1.   Tuotteen nimi

Montefalco

2.   Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3.   Rypäletuotteiden luokat

1.

Viini

4.   Viini(e)n kuvaus

4.1.   Montefalco Bianco

Väri: oljenkeltaisen eri sävyt, toisinaan vihertäviä vivahteita.

Tuoksu: hienovarainen, viinimäinen, erivahvuisia keltamaltoisten, sitrus- tai trooppisten hedelmien vivahteita; lisäksi kukkaisia vivahteita.

Maku: raikas tai kevyen hapokas, maukas ja viipyilevä; hedelmäinen ja harmoninen. Jälkimaussa on miellyttävää karvautta.

Luonnollinen vähimmäisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina: 11,00 %.

Sokeriton uutos vähintään: 17,0 grammaa litrassa.

Kaikki analyyttiset parametrit, joita ei esitetä seuraavassa taulukossa, ovat kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen mukaiset.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus	5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

4.2.   Montefalco Grechetto

Väri: oljenkeltaisen eri sävyt tai kullanväriseen taittuva, toisinaan vihertäviä vivahteita.

Tuoksu: hienovarainen, hienostunut, hedelmäinen (omenan, päärynän, persikan ja toisinaan ananaksen tai sitrushedelmien aromeja) ja kukkainen (orapihlajan ja toisinaan väriherneen tai kamomillan aromeja).

Maku: harmoninen, raikas, miellyttävän karvas, hyvärakenteinen ja hedelmäinen (omenan, päärynän, persikan ja toisinaan ananaksen tai sitrushedelmien aromeja).

Kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina vähintään: 11,50 %.

Sokeriton uutos vähintään: 17,0 grammaa litrassa.

Kaikki analyyttiset parametrit, joita ei esitetä seuraavassa taulukossa, ovat kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen mukaiset.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus	5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

4.3.   Montefalco Rosso

Väri: rubiininpunainen.

Tuoksu: tyypillisiä kirsikan ja metsämarjojen, vadelman ja mustikan vivahteita.

Maku: kuiva, harmoninen; rakenteeltaan hyvin tasapainoinen.

Kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina vähintään: 12 %.

Sokeriton uutos vähintään: 23,0 grammaa litrassa.

Kaikki analyyttiset parametrit, joita ei esitetä seuraavassa taulukossa, ovat kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen mukaiset.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus	4,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

4.4.   Montefalco Riserva

Väri: rubiininpunainen, viinin ikääntyessä granaatinpunaisia sävyjä.

Tuoksu: intensiivinen ja hedelmäinen; toisinaan mausteisia ja balsamimaisia vivahteita.

Maku: kuiva, harmoninen, hyvärakenteinen ja viipyilevä.

Kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina vähintään: 12,50 %.

Sokeriton uutos vähintään: 23,0 grammaa litrassa.

Kaikki analyyttiset parametrit, joita ei esitetä seuraavassa taulukossa, ovat kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen mukaiset.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus	4,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

5.   Viininvalmistusmenetelmät

a.   Olennaiset viininvalmistusmenetelmät

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Montefalco Rosso -tyyppiseen viiniin voidaan lisätä Riserva-merkintä, jos rypäleet kuuluvat tätä koskevan vuotuisen raportoinnin piiriin ja ne on merkitty viininvalmistusrekisteriin ja viiniä on kypsytetty rypäleiden tuotantovuoden marraskuun 1. päivän jälkeen vähintään 30 kuukautta, josta vähintään 12 kuukautta tynnyrissä.

b.   Enimmäistuotokset

Montefalco Bianco

12 000 kilogrammaa rypäleitä hehtaaria kohden

Montefalco Bianco

84 hehtolitraa hehtaaria kohden

Montefalco Grechetto

12 000 kilogrammaa rypäleitä hehtaaria kohden

Montefalco Grechetto

84 hehtolitraa hehtaaria kohden

Montefalco Rosso

11 000 kilogrammaa rypäleitä hehtaaria kohden

Montefalco Rosso

77 hehtolitraa hehtaaria kohden

Montefalco Rosso Riserva

11 000 hehtolitraa hehtaaria kohden

Montefalco Rosso Riserva

77 hehtolitraa hehtaaria kohden

6.   Rajattu maantieteellinen alue

SAN-nimityksen ”Montefalco” kattamien viinien tuotantoalue sijaitsee Montefalcon, Bevagnan, Gualdo Cattaneon, Castel Ritaldin ja Giano dell’Umbrian kunnissa Perugian maakunnassa.

7.   Pääasiallinen rypälelajike / pääasialliset rypälelajikkeet

Grechetto B

Sagrantino N

Sangiovese N

Trebbiano Spoletino B - Trebbiano

8.   Yhteyden/yhteyksien kuvaus

8.1.   Montefalco SAN

Yhteyden kannalta merkitykselliset luontoon liittyvät tekijät

SAN-nimityksen ”Montefalco” kattamien viinien tuotantoalue sijaitsee Perugian maakunnassa Umbrian alueen keskiosassa. Kyseessä on hyvin runsassatoinen alue. Lohkot sijaitsevat loivan kumpareisilla rinteillä, jotka nousevat ylös kohti keskiajalta peräisin olevia asutuskeskittymiä kukkuloiden huipulla. Viljelyalue sijaitsee korkeimmilla kukkuloilla 220–472 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta yksittäisten viljelylohkojen kaltevuus ja ilmansuunta vaihtelevat. Lopputuloksena on useita erilaisia pienilmastoja ja viljelyolosuhteita, minkä ansiosta yksittäiset viininvalmistamot voivat tuottaa viinejä, joilla on kullakin omat erityiset mielenkiintoiset ominaisuutensa.

Ilmasto on subkontinentaalinen, ja siinä on joitakin piirteitä Välimeren ilmastosta. Kesät ovat kuumia mutta eivät tukahduttavan kuumia, talvet melko kylmiä mutta eivät liian sateisia. Kesälämpötilat ovat keskimäärin 18–23 °C ja talvilämpötilat 4–6 °C. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 750–1 300 mm; vähiten sataa kesällä ja eniten syksyllä.

Maaperä: Maaperän osalta tuotantoalue jakautuu neljään alueeseen seuraavasti:

—	jokien ja järvien konglomeraattimaaperä, jonka tyypillisenä piirteenä on keltainen, toisinaan tiivistynyt hiekka; tämä maalaji antaa viineille mineraalisuutta;

—	järvien savi- ja hiekkamaaperä, johon kuuluvat maalajit ovat hiekkaisia ja kivisiä; tämä maalajikerros ulottuu syvälle, ja sillä on hyvä vedenläpäisykyky;

—	tulvarajalla ja sen ylä- ja alapuolella sijaitseva, pääasiassa hiekkainen ja kivinen (holoseenikauden) lietemaa tasaisemmilla alueilla;

—	merkeli, jota esiintyy tyypillisesti avarilla alueilla, joilla on mioseenikaudelta peräisin olevia kalliopaljastumia; tällaisessa maaperässä maalajit ovat tyypillisesti kellertävää hiekkakiveä ja harmahtavaa silttimerkeliä tai harmahtavaa hiesusavea.

Niillä aloilla, joille tällä alueella viiniköynnöksiä pääosin on istutettu, maaperä koostuu kalkkikivi- ja savimatriksista, jossa on kohtalainen kivipitoisuus ja runsaasti (5,5–9,2 %) aktiivista kalkkikiveä.

Koska maaperässä on runsaasti hienojakoisia karbonaatteja, se on aina jossain määrin emäksistä, toisinaan vahvastikin (7,8–8,2). Vähemmän emäksisiä arvoja mitataan vanhasta lietemaasta muodostuneilla joenpengermillä ja eniten emäksisiä savessa.

Maaperän orgaanisen aineksen pitoisuus on suuri, 1,5–2,2 prosenttia, usein yli prosentin vielä yhden metrin syvyydessäkin. Tämä on huomionarvoinen seikka, joka johtuu maaperän muokkauksesta, jonka aikana maaperä on sekoittunut nopeasti tasakoosteiseksi.

Käytettävissä olevaa fosforia ja vaihtuvaa kaliumia on runsaasti erityisesti mioseenikaudelta peräisin olevien kalliopaljastumien päällä sijaitsevassa maaperässä (fosforia enintään 43 ppm ja kaliumia enintään 404 ppm).

Syvemmälle mentäessä maalajikerrokset hiljalleen ohenevat (ensimmäisten kerrosten paksuus on yli 150 cm, mutta lopulta enää alle 70 cm, kun juuret tunkeutuvat lietemaakerrosten ja savi- ja hiekkamaaperän läpi alimmaisena sijaitsevaan turbidiittiin ja konglomeraattiin), mutta juurilla on silti joka kerroksessa riittävästi tilaa kehittyä. Tämän ominaispiirteen lisäksi maaperän kenttäkapasiteetti on erinomainen, viininviljelijät ovat valinneet perusrungot viisaasti ja vesivarojen käyttöä säädellään noudattamalla kuhunkin aikaan vuodesta parhaita viljelykäytäntöjä. Tämän ansiosta viiniviljelmät kykenevät selviytymään kesäaikaan pahastakin vesistressistä ja niiden tuottamat rypäleet pystyvät saavuttamaan juuri oikean kypsyysasteen ja niihin kehittyy ihanteellinen hapokkuus ja rakenne.

8.2.   Montefalco SAN

Yhteyden kannalta merkitykselliset historialliset ja inhimilliset tekijät

Montefalco ja nimityksen kattamaan tuotantoalueeseen kuuluvat kunnat on aina tunnettu erinomaisena viinintuotantoalueena, mistä ovat osoituksena lukuisat historialliset lähteet, joissa kerrotaan viininviljelyyn keskittyneestä kukkula-alueesta.

Varhaisimmat kirjalliset viittaukset näihin viiniviljelmiin ovat peräti vuodelta 1088. Lukuisat 1200-luvulta peräisin olevat lähteet todistavat, kuinka hartaasti ja herkeämättä alueen viljelijät hoitivat viiniviljelmiään, joita oli jopa kaupunkien keskustoissa ja puutarhoissa. Samalla he loivat maataloustuotteen, jonka aito alkuperä näkyy tänä päivänä pitkin erityistä historiallisten viiniviljelmien reittiä. Viiniköynnösten ja viinien suojelemiseksi alettiin 1300-luvun alkupuoliskolla säätää paikallisia lakeja, ja kunnallisissa sääntökirjoissa niille omistettiin kokonaisia kappaleita ja osia.

Vuonna 1622 kardinaali Boncompagni, Perugian maakunnan legaatti, kovensi huomattavasti kunnallisissa sääntökirjoissa säädettyjä rangaistuksia, minkä myötä viiniköynnösten vahingoittamisesta saattoi saada jopa hirttotuomion.

Vuonna 1925 pidettyjen Umbrian viinimarkkinoiden yhteydessä kaupunkia kuvattiin alueen tärkeimmäksi viininviljelyn keskukseksi (”Montefalco on erikoistuneen viininviljelyn merkittävintä aluetta”). Kirjallisista lähteistä käy ilmi myös alueen viinikulttuurin monipuolisuus, ja lähteet osoittavat, että alueella valmistettiin monentyyppisiä valko- ja punaviinejä.

Inhimilliset tekijät ovat vaikuttaneet Montefalco-viinien viljely- ja valmistusmenetelmien kehittymiseen sekä myös nimityksen tuote-eritelmässä esitettyihin teknisiin ja tuotannollisiin näkökohtiin.

Nämä inhimilliset tekijät ilmenevät erityisesti valituissa rypälelajikeyhdistelmissä ja perinteisissä kasvatusmenetelmissä: alun perin köynnökset kasvatettiin viuhkan muotoon (éventail) tai kasvatustapana oli kannusleikkaus, kunnes myöhemmin otettiin käyttöön Guyot-leikkaus.

Sato korjataan yleensä myöhäisessä vaiheessa rypäleiden kypsymiskautta, erityisesti Sagrantino- ja Trebbiano Spoletino -lajikkeiden mutta myös Sangiovese- ja Grechetto-lajikkeiden tapauksessa. Sato korjataan, kun rypäleet ovat terveitä ja ne ovat saavuttaneet hyvän sokeripitoisuuden.

Viinien valmistuksessa noudatetaan alueen perinteisiä vakiintuneita käytäntöjä. Erityisesti Sangiovese- ja Sagrantino-rypäleiden käyttö viinien valmistuksessa takaa parhaan mahdollisen laadun. Tässä yhteydessä noudatetaan valmistusmenetelmiä, joilla rypäleistä saadaan uutettua mahdollisimman paljon väriaineita ja fenoleja, minkä jälkeen seuraa keskipitkä tai pitkä kypsytys, jolloin syntyy hyvärakenteisia punaviinejä. Valkoviinien valmistuksessa noudatetaan menetelmiä, joilla pyritään säilyttämään luonnollinen raikkaus ja aromaattiset ominaisuudet.

8.3.   Montefalco SAN

Syy-seuraussuhde tuotteen laadun, ominaisuuksien ja luonnollisten ja inhimillisten tekijöiden muovaaman maantieteellisen ympäristön välillä

Montefalco Bianco ja Montefalco Grechetto

Montefalco Bianco -viinin väri vaihtelee oljenkeltaisen eri sävyissä. Havaittavissa voi olla myös vihertäviä vivahteita. Aromi on hienovarainen ja viinimäinen, ja siinä on erivahvuisia keltamaltoisten, sitrus- ja trooppisten hedelmien sekä kukkien vivahteita.

Maku on raikas ja kevyen hapokas, maukas ja viipyilevä, hedelmäinen, tunnusomainen ja harmoninen. Jälkimaussa on miellyttävää karvautta.

Montefalco Grechetto -viinin väri vaihtelee oljenkeltaisen eri sävyissä tai taittuu kullanväriseen, ja siinä on toisinaan myös vihertäviä vivahteita. Aromi on hienovarainen, hienostunut, hedelmäinen (omenan, päärynän, persikan ja toisinaan ananaksen tai sitrushedelmien aromeja) ja kukkainen (orapihlajan ja toisinaan väriherneen tai kamomillan aromeja). Maussa on karvautta, ja se on hyvärakenteinen ja hedelmäinen. Esiin nousevat erityisesti omenaiset, päärynäiset, persikkaiset ja toisinaan myös ananakseen tai sitrushedelmiin viittaavat vivahteet.

Molemmissa näissä viineissä on hyvä hapokkuus (vähintään viisi grammaa litrassa viinihappona ilmaistuna) ja sokerittoman uutoksen osuus (vähintään 17 grammaa litrassa), jotka tuovat esiin niiden raikkauden ja rakenteen. Nämä viinit soveltuvat nauttiviksi nuorina mutta voivat parantua myös kypsyessään.

Nämä ominaisuudet johtuvat tuotantoalueen maaperä- ja ilmasto-olosuhteista. Maasto on kukkulaista, ja ilmasto vaihtelee Välimeren ilmastosta subkontinentaaliseen. Kesät ovat kuumia mutta eivät kuitenkaan tukahduttavan kuumia, talvet melko kylmiä mutta eivät liian sateisia. Nämä tekijät määrittävät lämpötilan vaihteluvälin, ja niiden ansiosta rypäleet kypsyvät ihanteellisesti, jolloin niihin kehittyy hyvä sokeripitoisuus sekä hyvin orgaanisia happoja, fenoleita ja aromikkuutta. Nämä osatekijät ilmenevät viinien analyyttisina ja aistinvaraisina ominaisuuksina sekä niiden raikkaina vivahteina.

Lisäksi käytettävissä olevan fosforin ja kaliumin suuri pitoisuus maaperässä tuovat esiin viinien maun.

Viininviljelijöiden tekniset taidot puolestaan tulevat ilmi siinä, että kasvatustavoiksi on valittu perinteinen kannusleikkaus tai Guyot-leikkaus. Näitä kasvatustapoja käytettäessä silmuja kehittyy vähän, ja ne ovat ihanteellisia silloin, kun halutaan hallita köynnöksen elinvoimaa ja satomäärää. Viininvalmistuksen myöhemmissä vaiheissa käytetään myös nykyaikaista tuotantoteknologiaa. Yhdessä nämä tekijät saavat aikaan viinien edellä lueteltujen analyyttisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien kehittymisen.

Montefalco Rosso ja Montefalco Rosso Riserva

Montefalco Rosso on väriltään rubiininpunaista, ja siinä on tyypillisesti kirsikan, metsämarjojen, vadelman ja mustikan vivahteita. Kyseessä on maultaan hedelmäinen, kuiva ja harmoninen viini, jonka rakenne on hyvässä tasapainossa.

Montefalco Rosso Riserva -viinin rubiininpunainen väri taittuu granaatinpunaiseen viinin ikääntyessä. Aromi on intensiivinen ja hedelmäinen, ja siinä on toisinaan mausteisia ja balsamimaisia vivahteita.

Maku on kuiva, harmoninen, hyvärakenteinen ja viipyilevä.

Molemmissa näissä viineissä on hyvä hapokkuus (vähintään 4,5 grammaa litrassa viinihappona ilmaistuna) ja sokerittoman uutoksen osuus (vähintään 23 grammaa litrassa), jotka tuovat esiin voimakkaan rakenteen.

Nämä viinit soveltuvat erinomaisesti kypsytettäviksi. Ne pystyvät kehittymään pulloissa, ja asianmukaisesti säilytettynä erityisesti Rosso Riserva säilyttää ihanteelliset ominaisuutensa myös viiden vuoden säilytyksen jälkeen.

Nämä ominaisuudet johtuvat tuotantoalueen maaperä- ja ilmasto-olosuhteista.

Ilmaston lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat kukkulainen maasto, ilmansuunta ja se, että köynnöksiä ei saa istuttaa liian märille alueille tai alueille, joilla auringonvalo jää liian vähäiseksi. Ilmasto vaihtelee Välimeren ilmastosta subkontinentaaliseen. Kesät ovat kuumia mutta eivät kuitenkaan tukahduttavan kuumia, talvet melko kylmiä mutta eivät liian sateisia, ja lämpötilan vaihteluväli on suuri. Näiden tekijöiden ansiosta ilma vaihtuu hyvin, valoa on runsaasti eikä vesi jää seisomaan. Tällainen ympäristö on ihanteellinen viininviljelyn ja rypäleiden kypsymisen kannalta.

Lisäksi maaperän rakennetta ja kemiallista ja fyysistä koostumusta määrittävät kalkkikivi ja savi, ja fosforia ja kaliumia on runsaina pitoisuuksina. Tällaisessa maaperässä rypäleiden kuoriin kehittyy fenoli- ja väriyhdisteitä, jotka antavat viineille väriä, aromeja ja rakennetta.

Tuotantoalueen maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaikuttavat erityisen myönteisesti Sangiovese-lajikkeen rypäleisiin. Tällä lajikkeella on keskeisin rooli näiden viinien valmistuksessa. Tällä alueella viinien väri, rakenne ja ryhdikkyys muodostuvat ihanteellisiksi, ja niihin kehittyy näille viineille luontaista hienostuneisuutta, syvyyttä ja raikkautta, jotka kaikki kuuluvat Sangiovese-lajikkeen erityispiirteisiin.

Lisäksi viininviljelijöiden teknisestä osaamisesta kertovat maiden ja viljelmien harras ja herkeämätön hoito sekä se, että kasvatustavoiksi on valittu perinteinen kannusleikkaus tai Guyot-leikkaus. Näitä kasvatustapoja käytettäessä silmuja kehittyy vähän, ja ne ovat ihanteellisia silloin, kun halutaan hallita köynnöksen elinvoimaa ja satomäärää. Viininvalmistuksen myöhemmissä vaiheissa käytetään myös nykyaikaista tuotantoteknologiaa. Kun nämä tekijät yhdistyvät, syntyy lopputuloksena erittäin hyvärakenteisia punaviinejä erinomaisin aistinvaraisin ominaisuuksin.

9.   Olennaiset lisäedellytykset

Pakkaaminen rajatulla alueella

Oikeudellinen kehys:

EU:n lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Edellytyksen kuvaus:

Viinin pullottamista rajatulla maantieteellisellä alueella koskevan vaatimuksen tarkoituksena on säilyttää SAN-merkinnän saaneiden Montefalco-viinien laatu, taata niiden alkuperä ja varmistaa, että tarkastukset ovat tehokkaita, kustannustehokkaita ja oikea-aikaisia.

On havaittu, että Montefalco-viinin laatu voi vaarantua, kun sitä kuljetetaan ja pullotetaan tuotantoalueen ulkopuolella, koska tällöin viini voi altistua hapetus-pelkistysreaktioille, äkillisille lämpötilanmuutoksille ja mikrobiologiselle saastumiselle. Erityisesti nämä ilmiöt voivat vaikuttaa kielteisesti viinin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin (kuten vähimmäishappopitoisuuteen ja sokerittoman uutoksen vähimmäismäärään) ja aistinvaraisiin ominaisuuksiin (väriin, aromiin ja makuun).

Nämä riskit ovat sitä suurempia, mitä kauemmas viiniä kuljetetaan. Sitä vastoin viinin pullottaminen tuotantoalueella, jolloin viinieriä ei tarvitse kuljettaa lainkaan tai niitä kuljetetaan vain lyhyitä matkoja, auttaa säilyttämään tuotteen omaisuudet ja laadun muuttumattomana.

Alkuperänimityksen ”Montefalco” kattamien viinien tuottajille on vuosien mittaan kertynyt kokemusta ja syvällistä teknistä ja tieteellistä tietämystä näiden viinien erityispiirteistä. Edellä esitetyn lisäksi tämän ansiosta tuotantoalueella tapahtuvan pullotuksen yhteydessä käytetään parhaita teknisiä varotoimenpiteitä. Tavoitteena on varmistaa kaikkien eritelmän kattamien viinien fyysisten, kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien säilyminen.

Näiden syiden lisäksi tuotantoalueella tapahtuvan pullotuksen avulla halutaan varmistaa, että toimivaltainen elin pystyy valvomaan viinintuotantoa mahdollisimman tehokkaasti ja että valvonnan kustannukset ovat mahdollisimman pienet. Tuotantoalueen ulkopuolella näiden edellytysten täyttymistä ei voida varmistaa yhtä hyvin.

Valvontaelin, joka tarkastaa vuosittain, että eritelmän säännöksiä on noudatettu, pystyy tarkastussuunnitelmansa mukaisesti tarkastamaan kaikki tuotantoalueella toimivat yritykset nopeasti siinä vaiheessa, kun Montefalco-viini pullotetaan.

Tavoitteena on varmistaa järjestelmällisesti, että vain ne Montefalco-viinierät pullotetaan, jotka ovat todistetusti läpäisseet valvontaelimen suorittamat fysikaaliset, kemialliset ja aistinvaraiset testit. Tarkastusten tarkoituksena on antaa kuluttajille vahvat takeet siitä, että viini on aitoa Montefalco-viiniä. Kun viini pullotetaan tuotantoalueella, tarkastukset voidaan toteuttaa tehokkaasti ja niistä myös koituu tuottajille vähemmän kustannuksia.

Lisäksi pullotuksesta vastaavat yritykset voivat olemassa olevien oikeuksiensa suojelemiseksi hakea poikkeuslupaa, jonka nojalla ne voivat jatkaa pullotusta rajatun alueen ulkopuolella. Poikkeuksen saamiseksi yrityksen on toimitettava maatalous-, elintarvike- ja metsätalousministeriölle asiaa koskeva hakemus ja asiakirjat, jotka todistavat, että yritys on pullottanut SAN-merkinnällä varustettuja Montefalco-viinejä vähintään kahden vuoden ajan pullotusaluetta koskevan muutossäädöksen voimaantuloa edeltäneestä viidestä vuodesta (tämän kahden vuoden ajanjakson ei tarvitse olla katkeamaton).

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisämääräykset

Edellytyksen kuvaus:

Pakkausmääräykset

Alkuperänimityksellä varustettujen viinien pakkaamista koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti SAN-nimityksellä ”Montefalco” varustetut viinit on saatettava kulutukseen enintään 18 litran lasipulloissa, jotka suljetaan viinikorkilla tai kierrekorkilla ja pullon kaulassa olevalla kapselilla.

Montefalco Rosso Riserva -viinin osalta edellytetään edelleen kokonaan pullon kaulan sisään asetetun korkin käyttöä.

Linkki tuote-eritelmään

https://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/13898

---

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.