1)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että avioerohakemuksen yhteydessä on niin, että kun hakija saattaa asian sen jäsenvaltion, jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat, tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaikka heidän asuinpaikkansa sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, kyseisellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista avioerohakemus kyseisen säännöksen b alakohdan nojalla. Koska vastapuolen suostumusta ei vaadita, ei ole tarpeen tutkia, merkitseekö se, ettei vastapuoli ole vedonnut toimivallan puuttumiseen, sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, toimivallan hiljaista hyväksymistä.

2)

Asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohtaa ja 17 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa sillä, että avioparilla, jonka avioliiton purkamista haetaan, on alaikäinen lapsi, ei ole merkitystä sen tuomioistuimen määrittämiseksi, jolla on toimivalta ratkaista avioerohakemus. Koska jäsenvaltion, jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat, tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi hakija on saattanut asian, on toimivaltainen antamaan ratkaisun kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, kyseinen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon kansainvälisen toimivallan puuttumista koskevaa perustetta, vaikka asianosaiset eivät olisi sopineet tuomioistuimen valinnasta.

3)

Asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltion, jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat, tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi hakija on saattanut asian, on asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla toimivaltainen ratkaisemaan avioeroasian, kyseisen 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn edellytyksen toimivallan hyväksymisestä ei voida katsoa täyttyneen, kun menettelyn kohteena ei ole vanhempainvastuu eikä vastapuoli ole vastannut asiassa. Tässä tilanteessa tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille ja jolla on toimivalta ratkaista puolisoiden avioeroa koskeva asia, ei ole toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 3 artiklan d alakohdan nojalla toimivaltainen ratkaisemaan kyseiseen lapseen liittyviä vanhempainvastuuta ja elatusvelvollisuutta koskevia kysymyksiä.

4)

Asetuksessa N:o 2201/2003 tarkoitettua vanhempainvastuun käsitettä on tulkittava siten, että se kattaa muun muassa oikeutta lapsen huoltoon ja tämän asuinpaikkaa koskevat päätökset mutta ei vanhempien osallistumista lapsen kasvatukseen ja koulutukseen liittyviin menoihin, joka liittyy elatusvelvoitteen käsitteeseen ja kuuluu asetuksen N:o 4/2009 soveltamisalaan.