(1)

Komissio hyväksyi 17 päivänä joulukuuta 2019 vuotuisen kestävän kasvun strategian, mikä aloitti vuoden 2020 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Komissio hyväksyi 17 päivänä joulukuuta 2019 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta.

(2)

Itävaltaa koskeva vuoden 2020 maaraportti julkaistiin 26 päivänä helmikuuta 2020. Siinä arvioitiin Itävallan edistymistä neuvoston 9 päivänä heinäkuuta 2019 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3), jäljempänä ’vuoden 2019 maakohtaiset suositukset’, noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Maailman terveysjärjestö julisti 11 päivänä maaliskuuta 2020 covid-19-epidemian virallisesti maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Pandemia on kansalaisten, yhteiskuntien ja talouden kannalta vakava kansanterveysuhka. Se asettaa kansalliset terveydenhuoltojärjestelmät kovan paineen alaisiksi ja vahingoittaa globaaleja toimitusketjuja, heiluttaa rahoitusmarkkinoita, häiritsee kulutuskysyntää ja vaikuttaa kielteisesti useilla eri aloilla. Se uhkaa ihmisten työpaikkoja ja toimeentuloa sekä yritysten liiketoimintaa. Pandemia on aiheuttanut merkittävän talouden häiriön, jolla on jo vakavia vaikutuksia unionissa. Komissio antoi 13 päivänä maaliskuuta 2020 tiedonannon, jossa kehotetaan toteuttamaan kriisin vaikutusten lieventämiseksi koordinoituja taloudellisia toimia, joihin osallistuvat kaikki kansallisen ja unionin tason toimijat.

(4)

Useat jäsenvaltiot ovat julistaneet hätätilan tai ottaneet käyttöön hätätoimenpiteitä. Hätätoimenpiteiden olisi oltava ehdottoman oikeasuhteisia, välttämättömiä, ajallisesti rajoitettuja ja eurooppalaisten ja kansainvälisten normien mukaisia. Niihin olisi sovellettava demokraattista valvontaa ja riippumatonta laillisuusvalvontaa.

(5)

Komissio antoi 20 päivänä maaliskuuta 2020 tiedonannon vakaus- ja kasvusopimuksen yleisen poikkeuslausekkeen aktivoinnista. Yleinen poikkeuslauseke, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdassa, 6 artiklan 3 kohdassa, 9 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 3 kohdassa sekä asetuksen (EY) N:o 1467/97 (4) 3 artiklan 5 kohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa, helpottaa finanssipolitiikan koordinointia talouden vakavan taantuman yhteydessä. Komissio katsoi 20 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa, että kun otetaan huomioon odotettavissa oleva covid-19-pandemian aiheuttama vakava talouden taantuma, yleisen poikkeuslausekkeen aktivoinnin edellytykset olivat täyttyneet, ja pyysi neuvostoa hyväksymään tämän johtopäätöksen. Jäsenvaltioiden valtiovarainministerit yhtyivät komission arvioon 23 päivänä maaliskuuta 2020. He olivat yhtä mieltä siitä, että vakava talouden laskusuhdanne vaatii määrätietoisia, tavoitteellisia ja koordinoituja vastatoimia. Yleisen poikkeuslausekkeen aktivoiminen mahdollistaa tilapäisen poikkeamisen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä. Korjaavan osion osalta neuvosto voi myös päättää komission suosituksesta hyväksyä tarkistetun julkisen talouden kehityskaaren. Yleinen poikkeuslauseke ei keskeytä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia menettelyjä. Se antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa niistä julkista taloutta koskevista vaatimuksista, joita tavallisesti sovellettaisiin, ja samalla komissiolla ja neuvostolla on mahdollisuus toteuttaa tarvittavat politiikan koordinointitoimenpiteet vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa.

(6)

On toimittava herkeämättä, jotta voidaan rajoittaa ja hillitä covid-19-pandemian leviämistä, parantaa kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kantokykyä, lieventää pandemian sosioekonomisia seurauksia toteuttamalla yrityksille ja kotitalouksille suunnattuja tukitoimia ja varmistaa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden kannalta asianmukaiset olosuhteet työpaikoilla, kun taloudellista toimintaa käynnistetään uudelleen. Unionin olisi hyödynnettävä käytettävissään olevia välineitä kaikilta osin tukeakseen jäsenvaltioiden toimia näillä osa-alueilla. Samaan aikaan jäsenvaltioiden ja unionin olisi yhdessä valmisteltava toimenpiteitä, joita tarvitaan, jotta yhteiskunnassa ja taloudessa voidaan palata normaaliin toimintaan ja jotta päästään takaisin kestävään kasvuun. Toimenpiteissä olisi otettava huomioon muun muassa vihreä siirtymä ja digitaalinen muutos ja hyödynnettävä kriisistä saadut kokemukset.

(7)

Covid-19-kriisi on korostanut sisämarkkinoiden tarjoamaa joustavuutta sopeutua poikkeuksellisiin tilanteisiin. Poikkeustoimenpiteet, jotka estävät sisämarkkinoiden normaalia toimintaa, olisi kuitenkin poistettava heti, kun ne eivät enää ole välttämättömiä. Näin voidaan varmistaa nopea ja sujuva siirtyminen elpymisvaiheeseen sekä palauttaa tavaroiden, palveluiden ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus. Vallitseva kriisi on osoittanut, että terveydenhuoltoalalla tarvitaan vankkoja kriisivalmiussuunnitelmia. Muun muassa parannetuilla hankintastrategioilla, monipuolisilla toimitusketjuilla ja välttämättömien tarvikkeiden strategisilla varastoilla on tärkeä merkitys laadittaessa laajempia kriisivalmiussuunnitelmia.

(8)

Jotta jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön kaikki Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttämättä olevat varat lieventääkseen covid-19-pandemian poikkeuksellisia vaikutuksia, unionin lainsäätäjä on jo tehnyt muutoksia lainsäädäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EU) 2020/460 (5) ja (EU) 2020/558 (6). Näillä muutoksilla lisätään joustavuutta sekä yksinkertaistetaan ja virtaviivaistetaan menettelyjä. Lisäksi jäsenvaltiot voivat tilivuonna 2020–2021 kassavirtapaineiden vähentämiseksi hyödyntää 100 prosentin yhteisrahoitusosuutta unionin talousarviosta. Itävaltaa kannustetaan hyödyntämään näitä mahdollisuuksia kaikilta osin, jotta se voi auttaa niitä yksittäisiä henkilöitä ja aloja, joihin vaikutukset kohdistuvat eniten.

(9)

Covid-19-pandemian sosioekonomiset seuraukset jakautuvat todennäköisesti epätasaisesti eri alueiden välillä erilaisen erikoistumisen vuoksi, erityisesti matkailusta vahvasti riippuvaisilla alueilla. Tähän liittyy riski, että alueelliset erot Itävallassa kasvavat. Kun otetaan huomioon, että riskinä on myös jäsenvaltioiden välisen lähentymisprosessin väliaikainen taantuminen, tämänhetkinen tilanne edellyttää kohdennettuja toimia.

(10)

Itävalta toimitti vuoden 2020 kansallisen uudistusohjelmansa 14 päivänä huhtikuuta 2020 ja vuoden 2020 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2020. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(11)

Itävaltaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä.

(12)

Vuoden 2020 vakausohjelman teknisessä päivityksessä hallitus ennakoi julkisen talouden nimellisen rahoitusaseman, joka vuonna 2019 oli 0,7 prosenttia ylijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT), heikkenevän niin, että vuonna 2020 se on 8,0 prosenttia alijäämäinen. Alijäämän ennustetaan supistuvan 1,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen laski 70,4 prosenttiin vuonna 2019, ja vuoden 2020 vakausohjelman mukaan sen odotetaan kasvavan 81,4 prosenttiin vuonna 2020. Covid-19-pandemian aiheuttama suuri epävarmuus vaikuttaa makrotalouden ja julkisen talouden näkymiin.

(13)

Itävalta on covid-19-pandemian seurauksena toteuttanut osana unionin koordinoitua lähestymistapaa oikea-aikaisia budjettitoimenpiteitä terveydenhuoltojärjestelmänsä kapasiteetin lisäämiseksi, pandemian hillitsemiseksi ja avun tarjoamiseksi niille ihmisille ja aloille, joihin vaikutukset ovat erityisesti kohdistuneet. Vuoden 2020 vakausohjelman mukaan kyseiset budjettitoimenpiteet ovat 5,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Toimenpiteitä ovat muun muassa terveydenhuoltopalvelujen vahvistaminen, hätäapu vaikeuksissa oleville yrityksille ja työajan lyhentämisjärjestelyt. Lisäksi Itävalta on ilmoittanut yritysten maksuvalmiutta tukevista toimenpiteistä, vaikka niillä ei olekaan suoria budjettivaikutuksia. Vuoden 2020 vakausohjelmassa niiden arvioidaan olevan 5,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa henkilökohtaisten tuloverojen ja yhtiöverojen lykkäykset (2,6 % suhteessa BKT:hen) ja lainatakaukset (2,4 % suhteessa BKT:hen). Itävallan toteuttamat toimenpiteet ovat kaiken kaikkiaan niiden suuntaviivojen mukaisia, jotka komissio on esittänyt 13 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa. Toteuttamalla hätätoimenpiteet ja kasvua tukevat julkisen talouden toimenpiteet täysimääräisesti ja – sitten kun taloustilanne sen sallii – palauttamalla finanssipolitiikan tavoitteeksi maltillisella tasolla olevan julkisen talouden rahoitusaseman saavuttaminen keskipitkällä aikavälillä edistetään julkisen talouden kestävyyden säilymistä keskipitkällä aikavälillä.

(14)

Komission kevään 2020 talousennusteen mukaan Itävallan julkisen talouden rahoitusasema on –6,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020 ja –1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2021 olettaen, että politiikka säilyy muuttumattomana. Julkisen talouden velkasuhteen ennustetaan olevan 78,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020 ja 75,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2021.

(15)

Komissio antoi 20 päivänä toukokuuta 2020 perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisesti laaditun kertomuksen, koska Itävallan ennakoidaan ylittävän vuonna 2020 alijäämän viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kaiken kaikkiaan komission analyysi viittaa siihen, että perussopimuksessa ja asetuksessa (EY) N:o 1467/97 määriteltyä alijäämäkriteeriä ei ole noudatettu.

(16)

Itävallan hallitus on toteuttanut ennennäkemättömiä toimenpiteitä hillitäkseen covid-19:n leviämistä. Se on ottanut käyttöön tiukat karanteenisäännöt ja lähikontaktien välttämistä koskevat säännöt ja suunnannut terveydenhuoltojärjestelmälle huomattavasti varoja laitteiden ja tarvikkeiden hankintaan sekä laboratoriokapasiteetin ja henkilöstöresurssien lisäämiseen. Perusterveydenhuoltoon on kohdistunut poikkeuksellisia paineita, kun etävastaanottojen, lääkärikäyntien ja kotikäyntien tarve on kasvanut ennennäkemättömällä tavalla. Covid-19-epidemian nopea leviäminen on vaikuttanut voimakkaasti Itävallan talouteen. Kansalliset ja kansainväliset rajoittamistoimenpiteet viruksen leviämisen estämiseksi ovat vaikuttaneet sekä kysyntään että tarjontaan, mikä on johtanut laajaan laskusuhdanteeseen. Sen vuoksi BKT:n ennustetaan vuonna 2020 supistuvan 5,5 prosenttia, mikä on enemmän kuin vuosien 2008–2009 talous- ja finanssikriisin aikana. Uusien tartuntojen suhteellisen nopean vähenemisen vuoksi Itävalta oli yksi ensimmäisistä jäsenvaltioista, jotka ilmoittivat rajoittamistoimenpiteiden höllentämisestä huhtikuun puolivälistä alkaen. Pitkäaikaisten taloudellisten vahinkojen välttämiseksi ja kriisin työllisyys- ja sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi hallitus on hyväksynyt kattavan toimenpidepaketin Itävallan talouden tukemiseksi (noin 10 % suhteessa BKT:hen). Pakettiin sisältyy työajan lyhentämisjärjestely (Kurzarbeit), jonka yhteydessä työaikaa voidaan lyhentää keskimäärin jopa 90 prosenttia tietyllä ajanjaksolla ja työnantajille korvataan työntekijän viimeisimmän bruttotulon perusteella 80–90 prosenttia työntekijän viimeisimmästä nettotulosta. Yrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevalla laajalla toimenpidepaketilla pyritään ehkäisemään tilapäisesti maksuvalmiusongelmia ja kohdentamaan suoraa tukea erityisesti vaikeuksissa oleville yrityksille ja toimialoille, varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset). Näitä ovat varojen siirrot sekä lainojen, takausten, pääomasijoitusten ja veronmaksun lykkäysten muodossa annettava maksuvalmiustuki. Näitä toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon pankkialan häiriönsietokyky.

(17)

Itävallan terveydenhuoltojärjestelmä on tähän mennessä hallinnut covid-19-pandemiaa onnistuneesti. Väestön terveyttä voitaisiin parantaa entisestään laajentamalla perus- ja avohoitopalveluja siten, että keskityttäisiin terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn. Kustannustehokkuutta voitaisiin lisätä tehostamalla julkisia hankintoja ja käyttämällä rinnakkaisvalmisteita, mutta samalla on kuitenkin säilytettävä korkeat laatuvaatimukset. Lisäksi Itävallan pitkäaikaishoitojärjestelmään kohdistuu rakenteellisia ja julkistaloudellisia haasteita, joita ei ole tähän mennessä ratkaistu perinpohjaisesti. Järjestelmä tarjoaa suhteellisen korkealaatuisia palveluja, mutta sillä on henkilöstöhaasteita, jotka tämänhetkisen kriisin yhteydessä tulevat vieläkin näkyvämmiksi ja ilmeisemmiksi. Pitkäaikaishoidon ala on vahvasti muista jäsenvaltioista tulevien hoitoalan työntekijöiden varassa, mikä viittaa tarpeeseen turvata rajatyöntekijöiden vapaa liikkuvuus. Lisäksi hoitohenkilökunnan työn houkuttelevuutta voitaisiin mahdollisesti lisätä riittävillä palkoilla.

(18)

Veropolitiikalla on tärkeä merkitys kotitalouksien ja yritysten tukemisessa covid-19:ään liittyvien rajoittamistoimenpiteiden aikana, ja se on keskeisessä asemassa myös edistettäessä talouden elpymistä covid-19-kriisin jälkeen. Itävallan veroyhdistelmälle on ominaista työhön kohdistuva suuri verorasitus, kun taas varallisuus- ja ympäristöverojen tulopotentiaali jää suurelta osin hyödyntämättä ja kulutusveroja voitaisiin tehostaa. Verouudistukset voisivat auttaa siirtämään veroyhdistelmän painopistettä kestävän ja osallistavan kasvun kannalta vähemmän haitallisiin verotulojen lähteisiin ja tarjota vakaan perustan elpymiselle. Erityisesti alkoholi-, tupakka- ja päästöverojen sekä luonnonvarojen käytön verotuksen riittämätön hyödyntäminen viittaa siihen, että ohjaavia vaikutuksia ja tulopotentiaalia jää käyttämättä. Energiaverotuksen epätasainen mutta yleisesti ottaen alhainen taso heikentää sen tehokkuutta ja vaikuttavuutta poliittisena välineenä, jolla on määrä kannustaa ympäristöä säästävään kulutukseen. Erityisesti hiilidioksidipäästöjen johdonmukainen verotus tekisi ilmastoystävällisistä energialähteistä kilpailukykyisempiä ja antaisi finanssipoliittista liikkumavaraa vääristävämpien verojen alentamiseen. Korkeampi hiilidioksidiperusteinen energiaverotus auttaisi ottamaan huomioon ympäristön pilaantumisesta johtuvat sosiaaliset kustannukset, ohjaisi kuluttajia laajempaan uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja kannustaisi investoijia investoimaan ilmastoystävälliseen teknologiaan. Verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta voitaisiin parantaa myös laajentamalla varallisuusverojen käyttöä, varsinkin kun otetaan huomioon Itävallan jatkuvasti suuret varallisuuserot. Erityisesti juoksevat kiinteistö- ja perintöverot ovat osoittautuneet suhteellisen kasvuystävällisiksi ja progressiivisiksi, eikä niitä pitäisi jättää huomiotta pyrittäessä tuottamaan verotuloja julkisen talouden tasapainon palauttamiseksi.

(19)

Itävalta menestyi hyvin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria tukevassa sosiaali-indikaattoreiden tulostaulussa, mutta sosiaaliturvan kattavuudessa olevat aukot saattavat merkitä covid-19-kriisin yhteydessä puutteita heikommassa asemassa olevien ryhmien toimeentuloturvassa ja edellyttää lisätoimenpiteitä. Nuorisotyöttömyys kasvaa, minkä lisäksi etenkin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, epätyypillisessä työsuhteessa oleviin työntekijöihin ja ulkomailla syntyneisiin kohdistuu köyhyysriski. Ratkaisevan tärkeässä asemassa on aktiivinen työvoimapolitiikka, joka tarjoaa mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja täydennyskoulutukseen. Etäopiskelua edellyttävät olosuhteet tuottavat hankaluuksia erityisesti muita heikommassa asemassa oleville opiskelijoille, kuten vammaisille. Alle 15-vuotiaista oppilaista noin 10 prosentilla ei ole pääsyä virtuaaliseen oppimisympäristöön, joten Itävallan hallitus on toteuttanut covid-19-kriisin yhteydessä lieventäviä toimenpiteitä ja tarjonnut tietokoneita oppilaille, jotka ovat vaarassa jäädä virtuaalisen oppimisympäristön ulkopuolelle. Jo olemassa olevat sosioekonomiseen ja maahanmuuttajataustaan liittyvät koulutustason erot ovat kuitenkin vaarassa kasvaa. Elvytysstrategia, jolla parannetaan pääsyä osallistavaan ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen (jonka on osoitettu korjaavan sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien tilannetta), tuottaisi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sosioekonomisia etuja ja tarjoaisi naisille mahdollisuuksia päästä täysimääräisesti työmarkkinoille. Ennen kriisiä naisten työllisyysaste oli yleisesti ottaen korkea, mutta lähes puolet heistä työskenteli osa-aikaisesti (liittyy koulujen ja lastenhoitopalvelujen lyhyisiin aukioloaikoihin), mikä aiheutti huomattavan tasoittamattoman palkkaeron sukupuolten välillä.

(20)

Covid-19-tukitoimenpiteiden tehokkuus kovan paineen alla olevien yritysten auttamisessa, liiketoimintaympäristöjen säilyttämisessä ja maksukyvyttömyystilanteiden välttämisessä riippuu siitä, miten nopeasti ja epäbyrokraattisesti viranomaiset ja rahoituksen välittäjät panevat ne täytäntöön. Startup- ja scale-up-yritykset saattavat tarvita erityistukea esimerkiksi julkisten laitosten hankkimien pääomaosuuksien muodossa ja riskipääomarahastoille suunnattuina kannustimina, joiden tarkoituksena on lisätä sijoituksia tällaisiin yrityksiin. Tarkoituksena on vahvistaa elpymisen kannalta olennaisia yrityksiä mutta myös välttää strategisesti tärkeiden eurooppalaisten yritysten pakkomyynti. Kovan paineen alla olevat, erityisesti pienemmät yritykset, tarvitsevat rahoitustuen lisäksi kannustavan liiketoimintaympäristön. Hallinnollinen rasitus ja sääntelyn yksityiskohtaisuus aiheuttavat yrityksille kustannuksia, joiden maksaminen on niille nyt vaikeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Tehokas tapa tarjota yrityksille välitöntä ja konkreettista apua veronmaksajia kuormittamatta on pyrkiä vähentämään tarpeettomia rasitteita ja tarjoamaan tehokkaita digitaalisia julkisia palveluja. Maksukyvyttömyyssäännöstön painopisteen olisi oltava ennaltaehkäisyssä mutta myös yritysten nopeassa purkamisessa ja uuden mahdollisuuden antamisessa. Riitojenratkaisuverkostot, kuten SOLVIT, auttavat yrityksiä sisämarkkinoiden häiriötilanteissa, ja niille on kohdennettava riittävät resurssit.

(21)

Talouden elpymisen edistämiseksi on tärkeää aikaistaa toteutusvalmiita julkisia investointihankkeita ja edistää yksityisiä investointeja, myös niihin vaikuttavien uudistusten avulla. Nämä investoinnit ovat tehokkaimpia, jos niissä keskitytään innovointiin, digitalisaatioon ja vihreään siirtymään tuottavuuden lisäämiseksi ja kestävän kilpailukyvyn varmistamiseksi. Itävallan tutkimuksen ja kehityksen (T&K) intensiteetti on ollut unionin korkeimpia, mutta innovointitulosten osalta maa on ollut innovaatiojohtajia jäljessä. Monien yritysten tutkimusmäärärahoihin kohdistuu nyt paineita, joten on entistäkin tärkeämpää muuntaa Itävallan T&K-toimet huipputason tieteellisiksi tuloksiksi ja innovaatioiksi, pitää yllä julkisia investointeja perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen ja varmistaa oman pääoman ehtoinen rahoitus innovatiivisille scale-up-yrityksille. Olennaisen tärkeässä asemassa talouden avaamisessa ja covid-19:ään liittyvien sulkutoimien jälkeiseen ”uuteen normaaliin” valmistautumisessa on edelleen digitalisaatio. Digitaaliteknologian ja digitaalisten liiketoimintamallien vähäinen levinneisyys pienten yritysten keskuudessa muodostaa pullonkaulan tuottavuuden kasvulle. Vaikka itävaltalaisten digitaidot ovat yleisesti ottaen EU:n keskiarvoa paremmat, tietotekniikan alalta ei valmistu riittävästi opiskelijoita täyttämään kaikkia tarjolla olevia paikkoja. Muun muassa verkkokaupan, kotoa käsin työskentelyn ja sähköisen viranomaisasioinnin yleistyminen edellyttää lisäinvestointeja infrastruktuuriin (kuten 5G-verkkoihin ja maaseudun laajakaistayhteyksiin), laitteisiin ja taitoihin.

(22)

Itävallan siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen edellyttää mittavia yksityisiä ja julkisia investointeja pitkällä aikavälillä. Itävallan kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa todetaan, että unionin päästökauppajärjestelmän piiriin kuulumattomia kasvihuonekaasupäästöjä koskevan vuodeksi 2030 asetetun tavoitteen saavuttamisessa on huomattavia haasteita. Keskeinen tulevan kasvun vauhdittaja on resurssituottavuuden parantaminen, mutta samalla on minimoitava ympäristövaikutukset. Ilmanlaatunormien ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta on olennaista vähentää liikenteeseen liittyviä päästöjä. Vihreää siirtymää tukevien uusien investointien aikaistaminen ja jatkaminen auttaa luomaan uusia vihreitä työpaikkoja ja polkaisemaan talouden käyntiin covid-19-kriisin hallintaan keskittyneen tilanteen jälkeen. Tuottavuuden kasvua voitaisiin edistää ja Itävallan ekologista jalanjälkeä pienentää investoimalla ekoinnovointiin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa, joka on komission ehdotuksen kohteena, koskeva ohjelmasuunnittelu kaudeksi 2021–2027 voisi auttaa Itävaltaa vastaamaan joihinkin haasteisiin, joita siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen aiheuttaa, erityisesti vuoden 2020 maaraportin liitteen D kattamilla alueilla. Näin Itävalta voisi hyödyntää kyseistä rahastoa parhaalla mahdollisella tavalla.

(23)

Vaikka tässä suosituksessa esitetyissä maakohtaisissa suosituksissa, jäljempänä ’vuoden 2020 maakohtaiset suositukset’, keskitytään covid-19-pandemian sosioekonomisten vaikutusten korjaamiseen ja talouden elpymisen helpottamiseen, vuoden 2019 maakohtaiset suositukset koskevat kuitenkin myös uudistuksia, jotka ovat keskipitkän ja pitkän aikavälin rakenteellisiin haasteisiin vastatessa olennaisia. Vuoden 2019 maakohtaiset suositukset ovat edelleen ajankohtaisia, ja niiden seuraamista jatketaan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä koko ensi vuoden. Tämä koskee myös investointeihin liittyvästä talouspolitiikasta annettuja vuoden 2019 maakohtaisia suosituksia. Kaikki vuoden 2019 maakohtaiset suositukset olisi otettava huomioon vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikan rahoituksen strategisessa ohjelmasuunnittelussa, kriisiä lieventävät toimenpiteet ja ulospääsystrategiat mukaan lukien.

(24)

Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso tarjoaa unionissa puitteet talous- ja työllisyyspolitiikan jatkuvalle koordinoinnille, jolla voidaan edistää kestävää taloutta. Jäsenvaltiot ovat vuoden 2020 kansallisissa uudistusohjelmissaan arvioineet edistymistä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Varmistamalla, että vuoden 2020 maakohtaisia suosituksia noudatetaan kaikilta osin, Itävalta edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja yhteisiä pyrkimyksiä varmistaa kilpailukykyinen kestävyys unionissa.

(25)

Talouksien tiivis koordinointi talous- ja rahaliitossa on keskeistä, jotta covid-19-pandemian taloudellisista vaikutuksista voidaan toipua nopeasti. Koska Itävalta kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, sen olisi euroryhmän antaman poliittisen ohjauksen huomioon ottaen varmistettava, että sen politiikka on euroalueelle annettujen vuoden 2020 suositusten mukaista ja muiden jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkönä on euro, politiikkojen kanssa yhteen sovitettua.

(26)

Komissio on vuoden 2020 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Itävallan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2020 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2020 vakausohjelman, vuoden 2020 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Itävallalle viime vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(27)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2020 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.

3.

4.