1.   

pitää myönteisenä EU:n jäsenvaltioiden ja itäisen Euroopan kumppanimaiden sitoutumista Pariisin ilmastosopimukseen; korostaa, että energian säästäminen, energiatehokkuus ja uusiutuvien energialähteiden käyttö ovat parhaita keinoja saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet, parantaa energiaturvallisuutta sekä vähentää riippuvuutta kolmansista maista tuodusta energiasta; vahvistaa, että kestävän energiapolitiikan ja sen ytimessä olevan kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tavoitteena on varmistaa kuluttajille – niin kotitalouksille kuin yrityksille – turvallisen, kestävän, kilpailukykyinen ja kohtuuhintaisen energian saanti; kannustaa kansallisia hallituksia tukemaan tutkimusta ja innovointia houkuttelevilla investoinneilla, mikä tosin edellyttää itäisen Euroopan maiden energiajärjestelmien perustavanlaatuista muuttamista;

2.   

kehottaa säilyttämään, suojelemaan ja parantamaan ympäristön laatua sekä edistämään luonnonvarojen harkittua ja järkevää käyttöä esimerkiksi ylläpitämällä energiatehokkuutta ja energiasäästöjä, kehittämällä uusia uusiutuvia energiamuotoja, toteuttamalla yhteensovitettuja toimia sekä yhdistelemällä lainsäädännöllisiä ja poliittisia toimia alueellisesti, kansallisesti ja paikallisesti;

3.   

panee tyytyväisenä merkille, että itäisen Euroopan kumppanimaat ovat vauhdittaneet yhteistyötään ja sitoutuneet yhdenmukaistamaan energialainsäädäntönsä unionin säännöstön kanssa, mikä luo edellytykset siirtyä kohti kestävää energiaa;

4.   

korostaa, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta energiapolitiikasta on luovuttava, ja kehottaa itäisen kumppanuuden maita käynnistämään prosessin kyseisten energialähteiden käytöstä poistamiseksi ja korvaamiseksi uusiutuvilla vaihtoehdoilla; muistuttaa, että energiasiirtymä on toteutettava sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja sen on edistettävä innovointia; katsoo myös, että energiasiirtymän on perustuttava solidaarisuuteen ja tulevan kehityksen huomioivaan infrastruktuuriin sekä parannettava energiaturvallisuutta; kehottaa huolehtimaan siitä, että tämänhetkiset ja tulevat energiaputkihankkeet turvaavat alueellisen energiahuollon estämällä riippuvuuden määräävässä asemassa olevasta kaasun- ja öljyntoimittajasta; korostaa, että energia-alan solidaarisuus ja lähentyminen EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden kesken voidaan taata vain siinä tapauksessa, että putki-infrastruktuurin uudet osat sekä maalla että merellä täyttävät EU:n lainsäädännössä asetetut vaatimukset; on tässä suhteessa huolestunut Nord Stream 2 -hankkeesta, joka hankaloittaa solidaarisuusperiaatteen ja yhteisen energiapolitiikan toteuttamista ja antaa siten huonon esimerkin; korostaa tarvetta siirtää muutettu kaasudirektiivi asianmukaisesti osaksi kaikkien jäsenvaltioiden kansalista lainsäädäntöä ja kehottaa Euroopan komissiota puuttumaan tiukasti kaikkiin pyrkimyksiin kiertää kyseisen direktiivin säännöksiä;

5.   

korostaa energiansäästö- ja energiatehokkuustoimenpiteiden merkitystä EU:n jäsenvaltioiden ja erityisesti itäisen kumppanuuden maiden energiaturvallisuudelle; toteaa, että itäisen kumppanuuden maat kuluttavat keskimäärin kolme kertaa enemmän energiaa kuin EU:n jäsenvaltiot; painottaa, että tämän eron kaventaminen on tehokkain yksittäinen keino vähentää asiaankuuluvien itäisen kumppanuuden maiden energiariippuvuutta kolmansista maista;

6.   

pelkää, että Nord Stream 2 -hankkeen jättäminen kolmannen energiapaketin ulkopuolelle antaa Gazpromille suhteettoman kilpailuedun ja vahvistaa entisestään sen määräävää asemaa markkinoilla;

7.   

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja itäisen kumppanuuden maita vauhdittamaan energialähteiden ja toimitusreittien monipuolistamista muun muassa saattamalla loppuun ja toimintavalmiiksi nykyiset energia-infrastruktuurin liitäntähankkeet sekä varustamalla kaasuntoimitusreittejä vastavirtauksella, mikä on yksi parhaista osoittaa solidaarisuutta; panee tyytyväisenä merkille edistyksen LNG-terminaaleja koskevien säädösten ja hankkeiden kehittämisessä, koska se väistämättä tukee edistyksellisen sääntelykehyksen luomista ja vahvistaa yhteistä energiapolitiikkaa;

8.   

kannustaa itäisen kumppanuuden maita kehittämään kaasun vastavirtausta koskevia hankkeita sekä keskenään että EU:n kanssa; tukee vaihtoehtoisten kaasulähteiden, kuten nesteytetyn maakaasun, saatavuuden parantamista; kannustaa luomaan uusia suhteita Yhdysvaltain kaltaisiin nesteytetyn maakaasun toimittajiin ja kehittämään nesteytetyn maakaasun jälleenkaasutuslaitoksia ja siihen liittyvää infrastruktuuria;

9.   

painottaa, että energia-alan sääntelykehysten parantaminen on äärimmäisen tärkeää, koska energiaan liittyvät investointipäätökset ovat hyvin riippuvaisia hallinnollisista luvista; suosittaa, että itäisen Euroopan kumppanimaiden hallitukset varmistavat avoimuuden, johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden laadittaessa lainsäädäntö-, rahoitus- ja sääntelykehyksiä; kehottaa niitä myös jatkamaan korruptionvastaisia toimia sijoittajien luottamuksen vahvistamiseksi sekä jakamaan sääntelyyn liittyvää osaamista ja parhaita käytäntöjä;

10.   

painottaa tarvetta vahvistaa ydinenergiaturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä ja yhteistä lähestymistapaa itäisten kumppanimaiden ja EU:n jäsenvaltioiden välillä; pyytää kaikkia itäisiä kumppanimaita noudattamaan täysimääräisesti kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ydinturvallisuutta koskevaan säännöstöön kirjattuja perusperiaatteita sekä liittymään alan keskeisiin yleissopimuksiin, kuten ydinturvallisuutta koskevaan yleissopimukseen ja käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevaan yleissopimukseen, ja panemaan ne täytäntöön; tähdentää, että yhteiset toimet ydinturvallisuuden ja säteilysuojelun mahdollisimman korkean tason varmistamiseksi edellyttävät turvallisuusstandardien parempaa yhdenmukaistamista sekä tekniikkaa, sääntelyä ja lainsäädäntöä koskevien kehysten lähentämistä;

11.   

katsoo, että energia-alan investoinnit edellyttävät vakaata ja ennakoitavaa pitkän ajanjakson kehystä ja että itäisen kumppanuuden maiden on kyettävä lisäämään luottamusta uusien sääntöjen avulla saavutettavaan lopputulokseen; panee tässä yhteydessä merkille Ukrainan energialainsäädäntöön hiljattain tehdyt muutokset mutta toteaa, että sen mukauttamista energiayhteisön sääntöihin on vielä jatkettava ja että muutosten täytäntöönpanoa on tuettava enemmän;

12.   

korostaa, että itäiseen Eurooppaan on tärkeää luoda avoimet, kilpailukykyiset ja yhtenäiset energiamarkkinat, jotta voitaisiin luoda uusia kauppa- ja investointimahdollisuuksia ja vauhdittaa kapasiteetin rakentamista ja yhteisiä hankkeita uusiutuvan energian, älyverkkojen ja energiatehokkuuden alalla ilmastotavoitteiden mukaisesti; tähdentää, että yhtenäisten energiamarkkinoiden pitäisi perustua vastavuoroisuuteen ja tasapuolisuuteen markkinoille pääsyn ja infrastruktuurin osalta sekä varmistaa ympäristösuojelu ja ympäristönormien noudattaminen;

13.   

painottaa, että vaikka energiapoliittiset tavoitteet on asetettu ja sovitettu yhteen EU:n tasolla, EU:n jäsenvaltioiden ja itäisen kumppanuuden maiden on laadittava niitä täydentävät strategiat kansallisten energiamarkkinoidensa rakenteet ja energiasiirtymään liittyvät lähtökohtansa huomioon ottaen; korostaa, että nesteytetyn maakaasun tarjoamat uudet mahdollisuudet ja edut on myös tutkittava;

14.   

toteaa, että maakaasua aiotaan käyttää eräänlaisena siltapolttoaineena energiasiirtymän yhteydessä; painottaa, etteivät energiamarkkinoiden uudistus ja energiasiirtymä voi onnistua ilman vakaata kauppa-, lainsäädäntö- ja sääntelykehystä, jolla tuetaan tarvittavia muutoksia, tai ilman oikeudenmukaista ja teknologianeutraaliuteen perustuvaa rahoituskehystä; on huolissaan Euroopan investointipankin (EIP) päätöksestä lopettaa sellaisten maakaasuhankkeiden rahoitus, joiden hiilidioksidipäästöjä ei ole vähennetty;

15.   

muistuttaa, että energia-alalla vallitseva tilanne, markkinatoimijoiden välinen vuorovaikutus, valtiontukisäännöt ja eri uudistusvaihtoehtojen vaikutukset kuhunkin sidosryhmään ja laajemmin koko yhteiskuntaan on tärkeää arvioida kattavasti otettaessa käyttöön ja toteutettaessa EU:n energiamarkkinoiden periaatteita; toteaa huolestuneena, että itäisen kumppanuuden maiden energiamarkkinat ovat edelleen joidenkin harvojen oligarkkien määräysvallassa; kehottaa itäisen kumppanuuden maita luomaan välineitä sellaisten hajauttamisstrategioiden edistämiseksi, joilla mahdollistetaan sähkön ottaminen useista paikallisista energiaverkoista (paikalliset aurinkovoimalat, pienet tuulipuistot, akkuvarastointijärjestelmät ja sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset). kehottaa EU:ta tukemaan tätä prosessia jakamalla parhaita käytäntöjä;

16.   

korostaa, että kyberhyökkäykset aiheuttavat energian toimitusvarmuudelle uusia uhkia, jotka vaativat uudenlaisia toimenpiteitä; tähdentää, että EU:n jäsenvaltioiden energiaverkot ovat yhä riippuvaisempia toisistaan, mikä on vahvistanut EU:hun kohdistuvia kyberuhkia; suosittaa, että sekä EU:n jäsenvaltiot että itäisen Euroopan kumppanimaat kehittävät ja panevat täytäntöön energia-alaa koskevan kyberturvallisuusstrategian, jolla pyrittäisiin esimerkiksi parantamaan valmiuksia reagoida kyberturvallisuuteen kohdistuviin uhkiin energia-alalla; yhteensovittamaan verkkoympäristössä toteuttavia vastatoimia; nopeuttamaan teknologista muutosta turvallisuusjärjestelmien kestävyyden parantamiseksi;

17.   

suosittaa, että EU:n jäsenvaltiot ja itäisen Euroopan kumppanimaat sitoutuvat lisäämään vaihtoa ja yhteistyötä uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevan tutkimuksen ja päätöksenteon alalla sekä tarttuvat energiaköyhyyden ongelmaan kiinnittämällä erityistä huomiota sellaisiin pienituloisiin ja heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin, jotka kamppailevat energialaskujensa maksamisen kanssa eivätkä kykene lämmittämään kotiaan riittävästi tai investoimaan energiatehokkuuteen ja nykyaikaistamishankkeisiin mutta jotka voisivat hyötyä kysyntäjoustosta, jos infrastruktuuri ja markkinaolosuhteet mahdollistavat tämän;

18.   

muistuttaa, että energiamarkkinoiden uudistamisessa ei ole kyse pelkästään vapaan ja hyvin kilpailukykyisen toimintaympäristön luomisesta, vaan kyse on myös valtion kyvystä hoitaa velvollisuutensa suojella sosiaalisesti kaikkein heikoimmassa olevia kuluttajia, jotka eri syistä eivät pysty täyttämään perusenergiantarpeitaan; korostaa, että energiamarkkinoiden uudistaminen ja energiasiirtymä voivat onnistua vain, jos niille on laaja tuki yhteiskunnassa ja kansalaiset asetetaan niiden keskiöön; muistuttaa, että arvioiden mukaan energiaköyhyydestä kärsii pelkästään EU:n alueella yli 50 miljoonaa kotitaloutta; kehottaa näin ollen tukeutumaan enemmän Euroopan energiaköyhyyden seurantakeskukseen tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakamisessa, perustamaan energiaköyhyyden parissa toimivien sidosryhmien asiantuntijaverkoston sekä määrittämään kansallisesti suuntaa-antavat tavoitteet energiaköyhyyden vähentämiseksi;

19.   

on tietoinen energiayhteisön perustamissopimuksen merkityksestä; toteaa, että kyseinen sopimus, jossa huomioidaan molemminpuolinen etu ja yksittäisten maiden erityispiirteet, luo puitteet EU:n ja sen itäisten naapureiden välisten alueellisten energiamarkkinoiden edistämiselle Moldovan, Ukrainan ja Georgian liittymisen ja (tarkkailijajäsenenä osallistuvan) Armenian kanssa tehtävän yhteistyön ansiosta;

20.   

on tietoinen siitä merkityksestä, joka EU:n lainsäädännöllisellä ja teknisellä tuella on itäisen kumppanuuden maille, kun ne toteuttavat uudistuksia lähentääkseen lainsäädäntöään EU:n säännöksiin ja standardeihin; panee tyytyväisenä merkille EU4Energy-aloitteen kautta tehdyn työn kuudessa itäisen kumppanuuden maassa niiden lainsäädäntö- ja sääntelykehysten vahvistamiseksi ja energian toimitusvarmuuden ja liitettävyyden parantamiseksi alueella;

21.   

korostaa, että EU:n ja itäisen Euroopan maiden välistä rajatylittävää infrastruktuuria on edelleen laajennettava, sillä siihen liittyvät puutteet haittaavat yhä merkittävästi kilpailukykyisten ja yhtenäisten sähkö- ja kaasumarkkinoiden kehittämistä; kehottaa EU:ta ja itäisen kumppanuuden maita tehostamaan toimia, joilla helpotetaan eteläisen kaasukäytävän oikea-aikaista toteuttamista ja täysimääräistä käyttöönottoa; toteaa, että eteläisen kaasukäytävän avulla on tarkoitus parantaa energiaturvallisuutta ja monipuolistaa energiantoimituksia kuljettamalla maakaasua Kaspianmeren alueelta ja mahdollisesti myös Keski-Aasiasta Eurooppaan; ilmaisee tukensa neljännelle yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelolle, joka sisältää useita merkittäviä hankkeita kattavasti yhteenliitetyn ja häiriönsietokykyisen kaasuverkon luomiseksi EU:hun ja sen lähialueille;

22.   

muistuttaa, että EU:n ja itäisen Euroopan maiden rajatylittävän infrastruktuurin laajentaminen parantaa osaltaan yleistä energiaturvallisuutta alueella; kehottaa edistämään EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden sähköverkkojen yhteenliitettävyyttä synkronoimalla Ukrainan ja Moldovan verkot sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Sähkö-ENTSO) Manner-Euroopan verkon kanssa; suosittaa, että asiaankuuluvat itäiset kumppanit osallistuvat säännöllisesti EU:n energiaturvallisuutta koskeviin stressitesteihin;

23.   

korostaa, että kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on ehdottomasti noudatettava yhteisiä sääntöjä, mukaan lukien direktiivi (EU) 2019/692, ja muistuttaa itäisen kumppanuuden maille esittämästään kehotuksesta jatkaa lainsäädäntönsä kehittämistä EU:n energialainsäädännön mukaisesti;

24.   

kehottaa yhteispuheenjohtajia välittämään tämän päätöslauselman Euroopan parlamentin puhemiehelle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavalle komission jäsenelle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä EU:n jäsenvaltioiden ja itäisen Euroopan kumppanimaiden hallituksille ja parlamenteille.