—

ensisijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen

—

joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan ensimmäisen kohdan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että verovapautus ei merkitse etua.

Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen tueksi, että riidanalaisten päätösten kohteena olevat verosta vapauttamista koskevat toimenpiteet eivät merkitse taloudellista etua vaan kyseisen vapautuksen poistaminen aiheuttaisi satamatoimijalle taloudellisen rasituksen, koska sen on edelleen rahoitettava yleiseen etuun liittyviä investointeja omalla varallisuudellaan.

2)

Toinen kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan ensimmäisen kohdan, SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että komissio ei edun olemassaolon arvioinnin yhteydessä tutkinut kattavasti kaikkia käytettävissä olevia tietoja.

Toisen kanneperusteen tueksi esitetään, että komissio sen, merkitsivätkö riidanalaisten päätösten kohteena olevat verosta vapauttamista koskevat toimenpiteet etua, tutkimisen yhteydessä arvioinut kattavasti kaikkia satamatoimijan menettelyn aikana toimittamia tietoja.

3)

Kolmas kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan ensimmäisen kohdan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että verovapautus ei vääristä eikä uhkaa kilpailua eikä sillä ole vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen vaihdantaan.

Kolmannen kanneperusteen tueksi väitetään, että riidanalaisten päätösten kohteena olevilla verosta vapauttamista koskevilla toimenpiteillä ei paranneta satamatoimijoiden kilpailuasemaa eikä siten ole mahdollista, että kilpailu vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen vaihdantaan. Niinpä kyseessä ei ole SEUT 107 artiklassa tarkoitettu valtiontuki.

4)

Neljäs kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan ensimmäisen kohdan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että verovapautus ei ole valikoiva.

Neljännen kanneperusteen tueksi väitetään, että riidanalaisten päätösten kohteena olevat verosta vapauttamista koskevat toimenpiteet eivät ole valikoivia, koska ne eivät merkitse poikkeamista viitejärjestelmästä, eikä kyse ole näin ollen SEUT 107 artiklassa tarkoitetusta valtiontuesta.

5)

Viides kanneperuste on toissijainen ja koskee sitä, että vaikka kyseessä olevat verosta vapauttamiset olisivat valtiontukea, ne soveltuisivat sisämarkkinoille.

Viidennen kanneperusteen tueksi ja toissijaisesti väitetään, että jopa siinä tapauksessa, että riidanalaisten päätösten kohteena olevia verosta vapauttamista koskevia toimenpiteitä pidettäisiin valtiontukena, ne olisivat sisämarkkinoille soveltuvaa tukea.