Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”EU:n metsästrategian täytäntöönpano”

(2019/C 275/02)

Yleisesittelijä	:	Ossi Martikainen (FI, ALDE), Lapinlahden kunnanvaltuuston jäsen
Viiteasiakirja	:	Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Edistyminen EU:n metsästrategian täytäntöönpanossa – Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta COM(2018) 811 final

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

1.

pitää tervetulleena ja tarpeellisena Euroopan komission 7.12.2018 julkaisemaa kertomusta metsästrategian toimeenpanosta. Sen perusteella komitea katsoo, että metsästrategia on osoittautunut käyttökelpoiseksi eri politiikanaloja yhteen sovittavaksi välineeksi. Strategian painopistealueiden valinta on osoittautunut onnistuneeksi ja tavoitteissa on pääsääntöisesti edistytty. Vielä enemmän on kuitenkin mahdollista saavuttaa jatkamalla johdonmukaista toimintaa unionin jäsenvaltioissa, alue- ja paikallistasolla sekä ulkosuhteissa.

2.

viitaten aiempaan komission arvioiden kanssa monilta osin samansuuntaiseen lausuntoonsa (1) kannustaa komissiota edelleen kehittämään metsiin liittyvien politiikanalojen ja toimenpiteiden johdonmukaisuutta siten, että koko metsiin liittyvä arvoketju, luonnon monimuotoisuus ja monivaikutteisuus voidaan ottaa paremmin huomioon. Pysyvän metsäkomitean ottaminen mukaan metsiin ja niihin epäsuorasti liittyvien politiikkojen valmisteluun on tärkeää.

3.

kehottaa komissiota tarkastelemaan, ovatko metsäkysymysten nykyinen hallinto- ja käsittelytapa sekä voimavarat EU:ssa riittävät ja ajantasaiset ja mikä on kyseisten voimavarojen todellinen vaikutus arvoketjussa, kun otetaan huomioon metsien kasvava merkitys sekä kestäväpohjaisessa globaalipolitiikassa että jäsenvaltioiden ja niiden alueiden kannalta.

4.

katsoo, että komission tulisi esittää vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten uusi, päivitetty metsästrategia, jolla olisi nykyistäkin vahvempi ohjausvaikutus ja jossa tarkasteltaisiin eriytetysti metsänviljelyä ja määritettäisiin aavikoitumisvaarassa olevien alueiden metsittämistarve strategisesti tärkeäksi metsäalan selkeän ympäristöön liittyvän tehtävän johdosta, mikä voi edellyttää myös talousarvion kohdentamisen ja vaikutusten uudelleenarviointia.

5.

pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden, alueiden ja metsäalan asiantuntijoiden, tutkimuslaitosten ja järjestöjen riittävä edustus osallistuu mainitun strategian valmisteluun toivottujen tulosten ja osallisuuden varmistamiseksi.

6.

esittää metsästrategian toimeenpanon arviointiin seuraavat näkemykset niistä painopisteistä, jotka komission esittämässä kertomuksessa erityisesti koskevat AK:n tehtäväalaa:

7.   Rahoitus ja hallinto

7.1

Paikallis- ja alueviranomaiset on otettava tiiviisti mukaan EU-johtoisten ja -rahoitteisten metsäalan toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Metsänomistajat ja metsänhoidosta ja -hallinnosta vastaavat tahot, kunnat ja aluehallinnot mukaan lukien, ovat avainasemassa metsien kestävän käytön vahvistamisessa ja lujitettaessa yksiselitteistä sitoutumista maaseudun väestöön ja elinkeinoelämään.

7.2

Paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla metsäalan toimenpiteiden johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta vahvistava ja kokoava rooli tilanteessa, jossa yksityisestä metsänomistuksesta monissa jäsenvaltioissa luovutaan tai se hajautuu ja pirstaloituu yhteiskuntien rakennemuutoksien seurauksena. Mahdollisina toimenpiteinä ne voisivat harkita metsäryhmittymien ja -yhdistysten kaltaisten yhteisten metsänhoitomuotojen edistämistä ja aktiivisen metsänhoitajan roolin kehittämistä. Paikallis- ja alueviranomaisten pitäisi tätä ajatellen tukea metsäalan yhteistyötä. Julkista tukea olisi annettava toteutettavuustutkimuksiin, toiminnan alueelliseen edistämiseen sekä tunnetuksi tekemiseen, jotta metsäalan tarjoamiin moninaisiin ekosysteemihyödykkeisiin ja -palveluihin kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota.

7.3

Metsäala tarvitsee riittävän rahoituksen YMP:ssa, erityisesti maaseudun kehittämisen rahoituksessa, koska monet alue- ja paikallistoimijat ovat käyttäneet näitä varoja alueidensa metsätalouden ja kestävän käytön vahvistamiseen. YMP:n muuttuessa kansallisesti joustavammaksi voi metsäalan merkitys monilla alueilla yhä kasvaa tai päinvastoin myös pienentyä maaseudun kehittämisen toimenpiteissä. Tämä on tärkeää maaseutualueiden työllisyyden, aluetalouksien ja kestävän kehityksen kannalta. Sen vuoksi nyt on otollinen hetki varmistaa metsäalan toimenpiteiden riittävä rahoitus YMP:n maaseudun kehitysvarojen puitteissa. Kansallisten ohjelmien ilmasto- ja ympäristövaikutuksien saavuttamiseksi tarvitaan alue- ja paikallishallintojen panosta ja monitasoisen hallinnon yhteistyötä. Kaikilla hallinnon tasoilla on myös tehtävä tunnetuksi alan rahoitusmahdollisuudet, jotta ne tulisivat täysimääräisesti ja tarkoituksenmukaisesti käytetyiksi.

7.4

Komitea huomauttaa, että monien EU:n jäsenvaltioiden metsätieverkosto on erittäin huono, ja korostaa siksi tarvetta rahoittaa eurooppalaista tutkimusta metsätieverkoston arvioimiseksi.

7.5

Metsäala tarjoaa myös suuren potentiaalin EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien rahoituksen hyödyntämiselle aiempien pääasiassa YMP:aan liittyneiden välineiden rinnalla; YMP:n lisäksi tulee metsäalan voida hyödyntää myös Horisontti-, Life+-, Erasmus+-, rakennerahasto- ja solidaarisuusrahastojen erityisvaroja.

8.   Paikallis- ja aluetaloudet, vihreä talous, työllisyys

8.1

Metsät ovat avainasemassa Euroopan ja sen alueiden biotalouden ja biologisen monimuotoisuuden kehittymisessä sekä siirtymisessä vähähiiliseen vihreään talouteen. Paikallis- ja aluehallintojen panos voi liittyä mm. alueellisiin kestävän kehityksen suunnitelmiin, biotalousstrategioihin, koulutukseen, ekologisesti kestävään rakentamiseen, hiilen sitoutumiseen pitkäikäisiin puutuotteisiin, uusiutuvan energian käyttöönottoon ja metsäalan pk-yrittäjyyden edistämiseen. Soveltuvilla alueilla tulisi muodostaa metsäalan alueellisia yhteistyöryhmiä, joissa metsäalan yritysten, metsänomistajien sekä alue- ja paikallishallintojen lisäksi olisivat mukana myös alueen kunnat, aluehallinto, oppilaitokset, yliopistot ja kansalaisjärjestöt, samoin kuin yksityiset metsäpohjaisia raaka-aineita ja tuotteita hyödyntävien toimialojen yritykset.

8.2

Monet Euroopan maaseutumaisista alueista kärsivät väestö- ja työpaikkakadosta. Metsäpohjaisiin tuotteisiin siirtyminen mm. rakentamisessa ja energiantuotannossa toisi työpaikkoja ja verotuloja myös harvaan asutuille alueille. Sama pätee laajemmin ymmärrettyyn vihreään talouteen, jossa metsät ovat myös matkailun, biologisen monimuotoisuuden, virkistyksen ja kansalaisten hyvinvoinnin tärkeä voimavara. Euroopan kolmanneksi suurimpana työnantajana (3,5 miljoonaa työpaikkaa) metsätaloudella on merkittävä vaikutus Euroopan sosiaaliseen ja alueelliseen lähentymiseen. Metsästrategiassa on myös kiinnitettävä huomiota kaikkien metsän tarjoamien ekosysteemihyödykkeiden ja -palvelujen kehittämiseen, jotta edistetään taloudellista elpymistä ja tuetaan taloutta.

8.3

Odotettavissa olevaan puun ja biomassan kysynnän kasvuun tulee liittyä metsien kestävä hoito ja käyttö, jota koskevasta sertifioinnista voi vastata metsähallinto, kun on kyse julkisessa omistuksessa olevista metsistä, ja yksityiset sertifiointijärjestelmät, kun on kyse yksityisomistuksessa olevista metsistä.

8.4

Eri hallintotasojen tulisi työskennellä yhdessä: hyvien alueellisten käytäntöjen ja tulosten tulisi vaikuttaa siihen, miten EU ja jäsenvaltiot kohdistavat rahoitusta metsäalan innovaatioihin, teknologiaan ja metsien erilaisten käyttötapojen yhdistämiseen. Näin voisi myös muodostua alueille käyttökelpoisia ja helpommin saavutettavia rahoitusvälineitä metsäsektorin kehittämiseen. Metsäsektorilla tarvitaan uusia, oikein kohdennettuja toimia, jotta voidaan saavuttaa hiilineutraali Eurooppa 2050 -tavoite. Eri jäsenvaltioissa alue- ja paikallishallintojen tehtävät ja toimivalta ovat erilaiset. Kaikkialla tulisi kuitenkin pyrkiä kokonaisvaltaiseen ja johdonmukaiseen strategiseen lähestymistapaan, jossa yhdistyvät eri tasojen yhteiset tavoitteet ja tarpeet mm. infrastruktuurin, tietojärjestelmien ja tiedon jakamisen sekä viranomaistehtävien, kuten lupahallinnon ja valvonnan, aihekokonaisuuksissa. Kaikkien jäsenvaltioiden ja talouden alojen olisi annettava panoksensa päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen noudattaen tasapuolisesti oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden näkökohtia.

8.5

Komitea katsoo, että kaikilla EU:n hallintotasoilla on yhteinen tarve parantaa tiedottamista metsäalueiden kestävän hoidon merkityksestä sekä mahdollisuus vahvistaa, toteuttaa ja koordinoida tiedotuskampanjoita metsien monikäyttöisyydestä ja niistä lukuisista hyödyistä, joita kestävä metsätalous tuottaa taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristöön liittyvästä näkökulmasta.

9.   Luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos, metsien terveys

9.1

AK korostaa, että on erittäin tärkeää edistää metsien asianmukaista hoitoa ja integroida maa- ja metsätalouspolitiikat hydrogeologisten ja ilmastoriskien hallintapolitiikkojen kanssa.

9.2

AK panee merkille komission havainnon, että biologisen monimuotoisuuden osalta kehitys ei ole ollut toivotun mukaista, huolimatta mittavista toimenpiteistä erilaisten metsä- ja luontotyyppien säilyttämiseksi mm. Natura 2000 -verkoston sekä lintu- ja luontodirektiivien avulla. Komission tulisi esittää yksityiskohtaisempi arvio siitä, missä tuloksia on saavutettu, millaisia välineitä tarvittaisiin myönteisen kehityksen aikaansaamiseksi ja ovatko toimenpiteet olleet tasapainoisia koko EU:ssa esiintyvien metsäluontotyyppien esiintymisen ja harvinaisuuden suhteen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä syrjäisimpien alueiden kaltaisiin alueisiin, joilla lajien kirjo on erityisen runsas. On rahoitettava tutkimusta, jolla arvioidaan laajamittaisesti metsien ja niiden ekosysteemipalveluiden tilaa erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Kaiken tämän ansiosta ympäristöarvoltaan merkittävää luonnonperintöä voidaan pitää yllä ja kehittää vahvistamalla olemassa olevia ekologisia verkostoja.

9.3

Metsät ovat keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen torjumisessa hiilidioksidipäästöjen talteenoton, varastoinnin ja korvaamisen kautta. Ilmastovaikutuksista on tehtävä kestävän metsätalouden periaatteita läpileikkaava teema, jossa metsien mahdollisuuksia tarkastellaan kokonaisvaltaisesti: miten korvataan fossiilisia rakennus- ja polttoaineita ja niiden sivuvirtoja; miten metsänhoito vaikuttaa hiilen sidontaan ja – siihen liittyen – miten kannustetaan metsänomistajia metsien kestävään hoitoon ja käyttöön tai minkälaista hyvitystä heille tulisi siitä antaa verrattuna niihin, jotka eivät toimi näin; mitä uhkia ilmastonmuutos metsille aiheuttaa; miten voidaan varmistaa paikallisten puulajien tuotantopotentiaali ja missä määrin muita kuin paikallisia puulajeja voidaan käyttää kompensoivasti jne.

9.4

AK kehottaa Euroopan komissiota ottamaan alueet ja paikallisviranomaiset täysimääräisesti mukaan taakanjakopäätöstä koskevan asetuksen (2) sekä maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta (LULUCF) koskevan asetuksen (3) täytäntöönpanoon, vuoteen 2030 ulottuvien päästövähennystavoitteiden asettamiseen sekä konkreettisten aloitteiden kehittämiseen niiden saavuttamiseksi.

9.5

Ilmastonmuutos ja metsien yksipuolistuminen saattavat altistaa laajoja metsäalueita tulipalojen aiheuttamille vahingoille ja myrsky-, tauti- ja tuholaisvahingoille. Tällaisissa tilanteissa hallinnollisia päätöksiä tehtäessä on aina punnittava, mitkä ovat toimimatta jättämisestä aiheutuvat vaihtoehtoiset riskit. Kyseisiin tilanteisiin tulee varautua metsäsuunnittelua edistävän ja näitä haittoja torjuvan lainsäädännön pitämisellä ajan tasalla sekä rahoituksessa, jota voitaisiin kohdistaa haittojen torjuntaan, katastrofien hallintaan ja tuhoalueiden hoitoon, kunnostukseen ja uudelleen metsittämiseen ja laajojen tuhoalueiden kohtaamien taloudellisten häiriöiden tasapainottamiseen. Tähän liittyen on tarpeen rahoittaa mahdollisten riskien kartoitusta alueellisella tasolla. Aktiivinen metsänhoito voi olla hyödyllinen ennaltaehkäisevä ja varhaista havaitsemista helpottava väline metsäalueiden terveyden parantamisessa.

9.6

Metsien yhteiskunnalle tarjoamat luonnonpääomat ja ekosysteemipalvelut tulisi selittää yhteiskunnalle paremmin, ja mahdollisuuksien mukaan olisi tiivistettävä yhteyksiä paikallisyhteisöjen ja niiden omistamien ja muidenkin metsien välillä.

9.7

Komitea korostaa alhaalta ylöspäin suuntautuvien toimien ensiarvoista merkitystä katastrofiriskin hallinnan alalla. Sama koskee niitä täydentäviä EU-välineitä tapauksissa, joissa katastrofin laajuus ylittää jäsenvaltion voimavarat. Myrskyjen ja maastopalojen sattuessa erityisen hyödyllisiä EU-välineitä ovat mm. unionin pelastuspalvelumekanismi, EU:n solidaarisuusrahasto sekä Euroopan komission rahoittamat pilottihankkeet, joilla pyritään poistamaan hallinnollisia ja oikeudellisia esteitä katastrofiriskien hallinnalle rajatylittävillä alueilla.

9.8

Tarvitaan kiireisesti Euroopan parlamentin ja keskeisten sidosryhmien vaatimaa EU:n toimintasuunnitelmaa metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjumiseksi, jotta voidaan arvioida tarkemmin sellaisten tuotteiden ja raaka-aineiden EU:ssa tapahtuvan kulutuksen ympäristövaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä EU:n ulkopuolella. Näin ollen AK kehottaa uutta Euroopan komissiota sisällyttämään asian poliittisiin painopisteisiinsä.

10.   Metsäalan kansainvälinen ja alueidenvälinen yhteistyö

10.1

On tärkeää, että EU jatkaa toimintaansa metsäalan ja metsätuotteiden kaupan paneurooppalaisen ja maailmanlaajuisen yhteistyön ja sopimuspohjan aikaansaamiseksi ja kestävän metsätalouden periaatteiden vakiinnuttamiseksi lähialueillaan, taloudellisissa ulkosuhteissaan ja kehityspolitiikassaan. Forest Europe, metsien sertifiointi, YK:n strateginen metsäsuunnitelma 2030 ja globaalit metsätavoitteet ovat esimerkkejä vaikutusmahdollisuuksista.

10.2

Monet EU:n merkittävistä metsäalueista rajoittuvat unionin ulkorajoihin, kun taas metsätyypit, metsiin pohjautuva talous ja metsiin kohdistuvat uhkat usein ylittävät nämä rajat. On tärkeää, että raja-alueiden alue- ja paikallishallinnot voivat hyödyntää unionin ulkosuhdeohjelmia metsäalalla entistä tehokkaammin.

10.3

Alue- ja paikallisviranomaisten edustus tulee pitää tiiviisti mukana EU:n kansainvälisten metsäalan sitoumusten valmistelussa, toimeenpanossa ja seurannassa ja luoda käytännössä tämän tavoitteen turvaavat pysyvät menettelyt.

10.4

On erittäin tärkeää edistää valtiollista ja alueellista yhteistyötä EU:ssa tietämyksenvaihdon edistämiseksi ja alueiden kilpailukyvyn kasvattamiseksi. Verkostojen vahvistamisella nopeutettaisiin myös valmiutta antaa tukea luonnontuhojen, kuten metsäpalojen, myrskyjen, kuivuuden ja tulvien, tapauksessa.

11.   Valistus ja tiedotus

11.1

On edistettävä yhteiskunnallisia vaatimuksia, joissa tunnustetaan metsien keskeinen rooli tulevien ilmastoon ja talouteen liittyvien haasteiden kannalta ja puolustetaan sitä.

11.2

Tässä onnistuminen edellyttää, että ryhdytään ennennäkemättömiin tiedotus- ja valistustoimiin, joissa huomion kohteena on metsäalan merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja luonnonvaroihin perustuvaan biotalouteen siirtymisessä, toteuttamalla erityisiä kampanjoita paitsi valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla myös paikallis- ja aluetasolla, joka on kansalaisia lähimpänä oleva taso.

11.3

Tiedotus- ja valistustoimenpiteillä tulisi pyrkiä erityisesti murtamaan kaksi nykyisin vallitsevaa ajatusmallia: yhtäältä siihen, että puun hyödyntämistä koskevan kielteisen näkemyksen sijasta metsätalous ymmärrettäisiin metsätieteisiin perustuvaksi kestäväpohjaiseksi hoitojärjestelmäksi, ja toisaalta siihen, että päästään eroon suojelun ja hoidon vastakkainasettelusta niiden yhteensopivuuden mahdollistavan kestävän metsätalouden käsitteen avulla.

11.4

Tiedotus- ja valistustoimia toteuttavissa ryhmissä on oltava mukana metsäalan ammattilaisia, jotka ovat perillä sekä metsätaloudesta että kestävästä metsänhoidosta.

---

(1)  Euroopan alueiden komitean lausunto – EU:n metsästrategian väliarviointi (EUVL C 361, 5.10.2018, s. 5).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1), https://unfccc.int/topics/land-use/workstreams/land-use–land-use-change-and-forestry-lulucf