28.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/86

—

ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” (COM(2015)0339),

—

ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistäminen” (COM(2015)0340),

—

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lämmitystä ja jäähdytystä koskeva EU:n strategia” (COM(2016)0051),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (COM(2012)0663),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

—

ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

—

ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

—

ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY,

—

ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,

—

ottaa huomioon henkilötietojen suojelusta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY,

—

ottaa huomioon hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY,

—

ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU,

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2012 annetun komission suosituksen 2012/148/EU älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton valmistelusta,

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja” (1),

—

ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman energian sisämarkkinoiden toiminnasta (2),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus” (3),

—

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman älykkäiden verkkojen kehittämisen paikallisista ja alueellisista seurauksista (4),

—

ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kuluttajansuojasta yleishyödyllisissä palveluissa (5),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia” (6),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0161/2016),

1.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon energian kuluttajien aseman vahvistamisesta;

2.

korostaa, että käsillä olevassa mietinnössä keskitytään energiakäänteen alalla yksinomaan energian kotitalouskuluttajiin; tähdentää, että teollisuuden kuluttajia olisi käsiteltävä erillisessä yhteydessä;

3.

korostaa, että käynnissä oleva energiakäänne johtaa pois perinteiseen keskitettyyn tuotantoon perustuvasta energiajärjestelmästä kohti hajautetumpaa, energiatehokkaampaa, joustavampaa ja suurelta osin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa järjestelmää;

4.

kiinnittää huomiota uuteen markkinarakenteeseen siirtymisestä aiheutuviin kustannuksiin joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ottamaan nämä kustannukset asianmukaisesti huomioon kohtuuhintaisuutta ja kilpailukykyä silmällä pitäen;

5.

muistuttaa, että lopullisena tavoitteena olisi oltava talous, joka perustuu siihen, että hyödynnetään täysimääräisesti ”energiatehokkuus ensin / ensin polttoaine” -periaatetta ja asetetaan etusijalle energiansäästö ja kysyntäpuolen toimenpiteet tarjontapuolen toimenpiteisiin nähden, jotta voidaan saavuttaa unionin ilmastotavoitteet Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti ja taata energiavarmuus, kilpailukyky ja erityisesti kuluttajien pienemmät energialaskut;

6.

katsoo, että tässä suhteessa energiaunionin keskiöön olisi asetettava nykyisen ja tulevan sukupolven kansalaisten edut ja sen olisi

7.

katsoo, että luovuttaessa vähitellen kuluttajien energiahintojen sääntelystä olisi otettava huomioon energiaunionistrategian markkinakilpailun todellinen taso, jolloin voitaisiin varmistaa, että kuluttajille on tarjolla vakaita energiahintoja;

8.

katsoo, että yleisesti ottaen energiakäänteen olisi tarkoitus johtaa aikaisempaa tehokkaampaan, avoimempaan, kestävämpään, kilpailukykyisempään, vakaampaan, hajautetumpaan ja osallistavampaan energiajärjestelmään, joka hyödyttää yhteiskuntaa kokonaisuudessaan, lisää kansalaisten sekä paikallisten ja alueellisten toimijoiden ja yhteisöjen osallistumista ja antaa niille mahdollisuuden omistaa uusiutuvan energian tuotantoa, jakelua ja varastointia kokonaan tai osittain, samalla kun kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suojellaan ja varmistetaan, että heillä on mahdollisuus hyötyä energiatehokkuustoimista ja uusiutuvasta energiasta;

9.

katsoo, että vaikka edistystä on tapahtunut, kolmannen energiapaketin tavoite kilpailukykyisten, läpinäkyvien ja kuluttajaystävällisten energian vähittäismarkkinoiden tarjoamisesta ei ole vielä täysin toteutunut kaikissa unionin jäsenvaltioissa, sillä markkinat ovat sitkeästi keskittyneitä, alentuneita tukkuhintoja ei ole saatu siirrettyä vähittäishintoihin ja energiantoimittajan vaihdot ja kuluttajien tyytyväisyys ovat alhaisella tasolla;

10.

katsoo tämän vuoksi, että komission on määriteltävä tai kehitettävä muita indikaattoreita toimivia ja kuluttajaystävällisiä energiamarkkinoita varten; korostaa, että tällaisissa indikaattoreissa olisi otettava huomioon muun muassa energiantoimittajan vaihdon taloudelliset vaikutukset energiankuluttajaan, toimittajan tai energiasuunnitelman vaihdon tekniset esteet ja kuluttajan tietoisuuden tasot;

11.

korostaa, että avoimet, läpinäkyvät ja kilpailukykyiset hyvin säännellyt markkinat ovat tärkeät, jotta voidaan pitää hinnat alhaalla, edistää innovointia, parantaa asiakaspalvelua ja poistaa esteitä innovatiivisilta uusilta liiketoimintamalleilta, jotka voivat tarjota kansalaisille vastinetta rahoille lisäämällä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan ja ehkäisemällä energiaköyhyyttä;

12.

muistuttaa, että kuluttajan valinnanmahdollisuudet jakeluverkoissa ovat rajalliset verkkojen luonnollisen monopoliaseman vuoksi, jolloin asiakkaat eivät voi vaihtaa jakeluverkonhaltijaansa; korostaa, että tarvitaan jakeluverkonhaltijoiden asianmukaista markkinaseurantaa, jotta voidaan suojella asiakkaita jakelulaskujen äkkinäisiltä korotuksilta;

13.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen, että kansallisten verkkojen yhteenliitäntätason nostamisesta koituva hyöty siirretään jakeluverkonhaltijoiden sijasta suoraan loppukuluttajille; katsoo myös, että yhteenliitäntätason nostamisella on oltava myönteinen vaikutus kuluttajien maksamaan energianhintaan ja siksi on vältettävä hyötyjen siirtämistä pelkästään jakelunverkonhaltijoille;

14.

kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan huolellisesti kolmannen energiapaketin täysimääräisen täytäntöönpanon ja kehottaa tarkistamaan sitä uudistamalla energiamarkkinoiden rakenne, jotta voidaan ottaa huomioon seuraavassa esitetyt suositukset kotitalouskuluttajien osalta:

15.

katsoo, että kaikkien energiantoimittajien verkkosivustojen ja sähköisen laskutuksen olisi oltava kokonaisuudessaan vammaisten henkilöiden saatavilla ja että niiden olisi täytettävä eurooppalaisen standardin EN 301 549 asiaankuuluvat vaatimukset;

16.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön toimittajan vaihtamista koskevat säännökset kolmannessa energiapaketissa ja että kansallisessa lainsäädännössä olisi turvattava kuluttajien oikeus vaihtaa toimittajaa nopeasti, helposti ja maksuttomasti ja että heitä ei saisi estää vaihtamasta toimittajaa määräämällä irtisanomismaksuja tai -sakkoja; toteaa, että tämän oikeuden toteutumisen valvonta markkinavalvonnan keinoin sekä tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamuksilla on olennaisen tärkeää, ja tukee energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ”Bridge to 2025” -asiakirjan suosituksia energiantoimittajan vaihtamisesta;

17.

katsoo, että kollektiivisilla vaihtojärjestelmillä ja -kampanjoilla voitaisiin auttaa kuluttajia hinnaltaan ja laadultaan parempien tarjousten löytämisessä; korostaa, että tällaisten järjestelmien olisi oltava riippumattomia, luotettavia, avoimia, kattavia ja osallistavia ja niiden olisi saavutettava myös huonommin perillä olevat kuluttajat; ehdottaa, että paikallisviranomaiset, sääntelyviranomaiset ja kuluttajajärjestöt ja muut voittoa tavoittelemattomat järjestöt toimisivat tässä roolissa, jotta voitaisiin välttää väärinkäytökset;

18.

toteaa, että kaupustelua, kohtuuttomia ehtoja ja käytäntöjä sekä aggressiivisia markkinointitapoja koskevat, sopimattomista kaupallisista menettelyistä ja kuluttajan oikeuksista annettujen direktiivien säännökset olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön ja jäsenvaltioiden olisi valvottava täytäntöönpanoa energian kuluttajien ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien suojelemiseksi; panee merkille, että kaupustelua koskevien valitusten määrä on kasvanut useissa jäsenvaltioissa;

19.

pitää myönteisenä komission aikomusta sisällyttää erityisesti energiaa koskevia säännöksiä kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (7) liitteeseen;

20.

katsoo, että paikallisviranomaiset, yhteisöt, osuuskunnat, kotitaloudet ja yksityishenkilöt ovat tärkeässä asemassa hyvin toimivan energiajärjestelmän kannalta ja niiden olisi edistettävä merkittävästi energiakäännettä ja niitä olisi kannustettava energiantuottajiksi ja -toimittajiksi ryhtymisessä, mikäli ne siihen päätyvät; huomauttaa tästä syystä olevan tärkeää, että Euroopan unionissa otetaan käyttöön ”tuottajakuluttajien” yhteinen käytännön määritelmä;

21.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nettomittausjärjestelmiä, jotta tuetaan sähkön tuotantoa omaan käyttöön ja osuustoiminnallista energiantuotantoa;

22.

katsoo, että kansalaisten on muutettava käyttäytymistään merkittävästi, jotta energiakäänteestä tulisi optimaalinen; katsoo, että kannustimet ja saatavilla oleva laadukas tieto ovat tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä, ja pyytää komissiota käsittelemään tätä asiaa tulevissa ehdotuksissa; toteaa, että valistus- ja tiedotuskampanjat ovat tärkeässä asemassa, kun tavoitteena on saada kansalaiset muuttamaan käyttäytymistään;

23.

toteaa, että pääoman rajallinen saanti ja rajallinen rahoitusalan taitotieto, korkeat ennakkoinvestointikustannukset ja pitkät takaisinmaksuajat ovat esteitä oman energiantuotannon käynnistämiselle ja energiatehokkuustoimien toteuttamiselle; kannustaa siksi kehittämään uusia liiketoimintamalleja, yhteisostojärjestelmiä ja innovatiivisia rahoitusvälineitä, joilla kannustetaan kaikkien kuluttajien omaa energiantuotantoa ja -kulutusta ja energiatehokkuutta; ehdottaa, että tästä tehtäisiin tärkeä tavoite Euroopan investointipankille, Euroopan strategisten investointien rahastolle, Horisontti 2020 -ohjelmalle ja rakennerahastoille, ja katsoo, että julkisten elinten ja markkinatoimijoiden olisi hyödynnettävä näitä täysimääräisesti; muistuttaa, että hankkeita olisi rahoitettava suhteelliseen kustannustehokkuuteen perustuen ja ottaen huomioon kansalliset ja unionin ilmasto- ja energiatavoitteet ja -velvoitteet;

24.

kehottaa luomaan vakaita, riittäviä ja kustannustehokkaita palkkiojärjestelmiä, joilla taataan investointivarmuus ja lisätään pienimuotoisten ja keskisuurten uusiutuvan energian hankkeiden yleistymistä ja samalla pidetään markkinoiden vääristyminen mahdollisimman vähäisenä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita hyödyntämään kaikilta osin vähämerkityksistä tukea koskevia poikkeuksia, jotka on vahvistettu valtiontukea koskevissa vuoden 2014 suuntaviivoissa; katsoo, että verkkotariffien ja muiden maksujen olisi oltava läpinäkyviä ja syrjimättömiä ja niiden olisi heijastettava asianmukaisesti kuluttajan vaikutusta sähköverkkoon ja samalla olisi vältettävä kaksinkertainen veloitus ja taattava riittävä rahoitus jakeluverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen; pitää valitettavina uusiutuvan energian tukijärjestelmiin taannehtivasti tehtyjä muutoksia ja sitä, että on otettu käyttöön epäoikeudenmukaisia ja rankaisevia veroja tai maksuja, jotka haittaavat oman energiantuotannon yleistymistä; korostaa asianmukaisesti suunniteltujen ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien tukijärjestelmien merkitystä, jotta voidaan lisätä investointivarmuutta ja saada enemmän vastinetta rahalle ja välttää vastaavat muutokset tulevaisuudessa; korostaa, että tuottajakuluttajia, jotka tarjoavat verkolle varastointikapasiteettia, olisi palkittava;

25.

suosittaa, että vähennetään uutta omaa energiantuotantoa koskevien hallinnollisten esteiden määrä mahdollisimman pieneksi erityisesti siten, että poistetaan markkinoille ja sähköverkkoon pääsyn rajoituksia; ehdottaa, että lyhennetään ja yksinkertaistetaan lupamenettelyjä esimerkiksi siten, että siirrytään pelkkään ilmoitusvelvollisuuteen, kunhan noudatetaan kaikkia oikeudellisia vaatimuksia ja varmistetaan jakeluverkonhaltijoille tiedottaminen; ehdottaa, että uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin tarkistamisessa siihen voitaisiin sisällyttää erityissäännöksiä, joilla poistettaisiin esteitä ja edistettäisiin yhteisöllisiä ja osuustoiminnallisia energiajärjestelmiä hankkeiden toimilupia käsittelevien sekä rahoitusalan ja teknistä asiantuntemusta tarjoavien keskitettyjen yhteyspisteiden ja/tai paikallisella ja yhteisön tasolla järjestettyjen erityisten tiedotuskampanjojen välityksellä sekä takaamalla tuottajakuluttajille mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja;

26.

korostaa, että vuokralaisille ja monia asuntoja käsittävissä rakennuksissa asuville on kehitettävä suotuisa, vakaa ja tasapuolinen kehys, jotta hekin voivat hyötyä yhteisomistuksesta, omasta energiantuotannosta ja energiatehokkuustoimista;

27.

kehottaa komissiota lisäämään tukeaan pormestarien sopimukselle, Älykkäät kaupungit -hankkeelle ja sataprosenttisesti uusiutuvia energialähteitä käyttäviä yhteisöjä koskevalle hankkeelle, jotta niitä kehitetään ja laajennetaan välineeksi omalle energiantuotannolle ja energiatehokkuustoimille, energiaköyhyyden torjumiselle, parhaiden käytäntöjen vaihtamiselle kaikkien paikallisviranomaisten, alueiden ja jäsenvaltioiden kesken sekä sen varmistamiselle, että kaikki paikallisviranomaiset ovat perillä tarjolla olevasta rahoitustuesta;

28.

korostaa, että kysynnänohjauksen kannustamiseksi energian hintojen on vaihdeltava huippujaksojen ja tasaisen kulutuksen jaksojen välillä, ja tukee siksi dynaamisen hinnoittelun kehittämistä vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuen sillä edellytyksellä, että hinnoittelun vaikutukset kaikkiin kuluttajiin selvitetään tarkasti; korostaa, että on otettava käyttöön hintasignaaleja antavia tekniikoita, jotka palkitsevat joustavasta kulutuksesta ja lisäävät kuluttajien reagointia; katsoo, että tariffien on oltava avoimia, vertailukelpoisia ja helppotajuisia; suosittaa, että analysoidaan perusteellisemmin keinoja luoda ja panna täytäntöön progressiivisia ja muuttuvia tariffijärjestelmiä, jotta voidaan kannustaa energiansäästöihin, omaan energiantuotantoon, kysynnänohjaukseen ja energiatehokkuuteen; muistuttaa komissiota siitä, että tulevia säädösehdotuksia laadittaessa olisi taattava, että dynaamisen hinnoittelun käyttöönoton lisäksi kuluttajille annetaan enemmän tietoa;

29.

katsoo, että kuluttajilla olisi oltava helppo ja oikea-aikainen mahdollisuus tutustua kulutustietoihinsa ja asiaan liittyviin kustannuksiin tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi; ottaa huomioon, että ainoastaan 16 jäsenvaltiota on sitoutunut älykkäiden mittarien laaja-alaiseen käyttöönottoon vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että kun älykkäät mittarit otetaan käyttöön, jäsenvaltioiden olisi varmistettava vakaa oikeudellinen kehys varmistaakseen, että taannehtiva laskutus lopetetaan ja että yleinen käyttöönotto on tehokas ja kohtuuhintainen kaikille kuluttajille ja erityisesti energiaköyhille kuluttajille; vaatii jakamaan älykkäiden mittarien hyödyt oikeudenmukaisesti verkonhaltijoiden ja käyttäjien kesken;

30.

korostaa, että älykkään tekniikan kehittäminen on keskeistä energiakäänteen kannalta ja voi auttaa kuluttajia vähentämään energiakustannuksiaan ja parantamaan energiatehokkuutta; kehottaa ottamaan nopeasti käyttöön tieto- ja viestintätekniikkaa, mukaan lukien mobiilisovellukset, verkkoalustat ja verkkolaskutus; korostaa kuitenkin, että älykkään tekniikan kehittämisessä ei saa jättää jälkeen kaikkein heikoimmassa asemassa olevia tai huonommin perillä olevia kuluttajia eikä korottaa heidän sähkölaskujaan, jos heille ei ole aiheutunut suoraa hyötyä; huomauttaa, että näille ryhmille olisi tarjottava erityistä tukea ja olisi vältettävä mahdollista lukkiutumisvaikutusta, joka saattaisi estää kuluttajia valitsemasta vapaasti tariffeja ja toimittajia;

31.

tähdentää, että on helpotettava sellaisten älykkäiden verkkojen ja laitteiden kehittämistä, jotka automatisoivat energian kysynnänohjausta hintasignaalien niin edellyttäessä; huomauttaa, että älykkäiden laitteiden on varmistettava korkeatasoinen tietosuoja ja oltava yhteentoimivia ja loppukäyttäjän etua silmällä pitäen suunniteltuja, minkä lisäksi niissä on oltava toimintoja, joilla edistetään energiansäästöä ja tuetaan markkinoiden kehittämistä energiapalveluille ja kysynnän hallinnalle;

32.

painottaa, että kuluttajien olisi voitava vapaasti valita yhteisostoryhmät ja energiapalveluyritykset energiantoimittajista riippumatta;

33.

katsoo, että kansalaisten energiatietojen kerääminen, käsittely ja varastointi olisi annettava tietoihin tutustumista syrjimättömällä tavalla hallinnoivien yhteisöjen haltuun ja asiassa olisi noudatettava yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevaa voimassa olevaa EU:n kehystä, jossa todetaan, että kuluttajien olisi aina hallittava omia henkilötietojaan ja että tietoja voidaan antaa kolmansille vain kuluttajan nimenomaisella suostumuksella; katsoo lisäksi, että kansalaisten olisi voitava käyttää oikeuksiaan henkilötietojen oikaisemiseksi ja poistamiseksi;

34.

kehottaa lisäämään koordinointia unionin tasolla energiaköyhyyden torjumiseksi siten, että jaetaan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden kesken ja kehitetään energiaköyhyydelle sellainen määritelmä, jossa käsite määritellään laajalla, yleisellä tavalla ja jossa keskitytään ajatukseen siitä, että kohtuuhintainen energia on sosiaalinen perusoikeus;

35.

muistuttaa, että tiedon parempi saatavuus ja kerääminen on olennaisen tärkeää, kun tilannetta arvioidaan; vaatii kohdentamaan tuen energiaköyhille kansalaisille, kotitalouksille ja yhteisöille mahdollisimman tehokkaasti;

36.

korostaa, että alalla on tärkeää edistää erityisesti paikallisviranomaisten ja jakeluverkonhaltijoiden välisiä synergioita, sillä kyseiset toimijat voivat antaa eniten tietoa energiaköyhyyden tasosta ja havaita riskitilanteita, mutta huomauttaa, että tämän on tapahduttava tietosuojaa koskevia unionin ja kansallisia säännöksiä täysin noudattaen;

37.

katsoo, että energiaunionin hallintokehykseen olisi sisällytettävä jäsenvaltioiden energiaköyhyyttä koskevat tavoitteet ja raportointi ja että olisi kehitettävä hyvien käytäntöjen työkalulaatikko;

38.

katsoo, että energiatehokkuustoimet ovat keskeisen tärkeitä kaikille kustannustehokkaille strategioille, jotka käsittelevät energiaköyhyyttä ja kuluttajien haavoittuvuutta, ja että ne täydentävät sosiaaliturvaa koskevia politiikkatoimia; kehottaa rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin sekä energiatehokkuusdirektiivin ja erityisesti sen 7 artiklan uudelleentarkastelun yhteydessä toimiin, joilla varmistetaan, että jo olemassa olevien rakennusten energiatehokkaassa kunnostamisessa kiinnitetään enemmän huomiota energiaköyhiin kansalaisiin; ehdottaa, että olisi harkittava tavoitetta energiatehottomien asuntojen määrän vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä ja että etusijalla olisivat vuokra-asunnot ja sosiaalinen asuminen; katsoo, että viranomaisten omistamissa ja hallussa pitämissä rakennuksissa olisi näytettävä esimerkkiä tällä alalla;

39.

pyytää unionia kiinnittämään enemmän huomiota energiaköyhiin ja pienituloisiin kuluttajiin, kun se myöntää rahoitusta energiatehokkuuteen ja tukee energian tuottamista omaan käyttöön, ja pyytää sitä puuttumaan vuokralaisen ja omistajan kesken jaettujen kannustimien ongelmaan;

40.

toteaa, että vaikka onkin kunnioitettava jäsenvaltioiden toisistaan eroavia käytäntöjä, hyvin kohdennetuilla sosiaalitariffeilla autetaan pienituloisia ja heikossa asemassa olevia kansalaisia, ja katsookin, että niitä olisi edistettävä; katsoo, että sosiaalitariffien olisi oltava täysin läpinäkyviä;

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.