(5)

Direktiivin 2014/107/EU soveltamisala on pääsääntöisesti laajempi kuin direktiivissä 2003/48/EY, ja siinä säädetään, että tapauksissa, joissa soveltamisaloissa on päällekkäisyyttä, direktiivi 2014/107/EU on etusijalla. On vielä marginaalisia tapauksia, joissa muutoin sovellettaisiin ainoastaan direktiiviä 2003/48/EY. Nämä marginaaliset tapaukset johtuvat näissä kahdessa direktiivissä säädettyjen periaatteiden pienistä eroista ja erilaisista yksittäisistä vapautuksista. Jos tällaisissa harvoissa tapauksissa direktiivin 2003/48/EY soveltamisala ei sisälly direktiivin 2014/107/EU soveltamisalaan, direktiivin 2003/48/EY asianomaisia säännöksiä sovellettaisiin edelleen, minkä vuoksi unionissa olisi käytössä kahdet tietojen ilmoittamista koskevat standardit. Näiden kahden standardin säilyttämisestä koituvat hyödyt olisivat vähäiset niistä aiheutuviin kustannuksiin verrattuna.

(5)

Direktiivin 2014/107/EU soveltamisala on pääsääntöisesti laajempi kuin direktiivissä 2003/48/EY, ja siinä säädetään, että tapauksissa, joissa soveltamisaloissa on päällekkäisyyttä, direktiivi 2014/107/EU on etusijalla. On vielä marginaalisia tapauksia, joissa muutoin sovellettaisiin ainoastaan direktiiviä 2003/48/EY. Nämä marginaaliset tapaukset johtuvat näissä kahdessa direktiivissä säädettyjen periaatteiden pienistä eroista ja erilaisista yksittäisistä vapautuksista. Jos tällaisissa harvoissa tapauksissa direktiivin 2003/48/EY soveltamisala ei sisälly direktiivin 2014/107/EU soveltamisalaan, direktiivin 2003/48/EY asianomaisia säännöksiä sovellettaisiin edelleen, minkä vuoksi unionissa olisi käytössä kahdet tietojen ilmoittamista koskevat standardit. Vaikka kaksinkertaisesta ilmoitusjärjestelmästä ei olekaan tehty erityistä kustannus-hyötyanalyysia edes kahden standardin väliseltä väliaikaiselta siirtymäajalta, voidaan kohtuudella olettaa, että näiden kahden standardin säilyttämisestä koituvat hyödyt olisivat vähäiset niistä aiheutuviin kustannuksiin verrattuna.

(11 a)

Direktiivin 2003/48/EY säännöksiä vastaavia säännöksiä sovelletaan tällä hetkellä erillisillä kahdenvälisillä sopimuksilla unionin ja viiden sellaisen Euroopan maan välillä, jotka eivät ole unionin jäseniä (Sveitsin valaliitto, Liechtensteinin ruhtinaskunta, San Marinon tasavalta, Monacon ruhtinaskunta ja Andorran ruhtinaskunta), sekä kunkin jäsenvaltion ja 12:n niistä riippuvaisen tai niihin assosioituneen alueen välillä (Kanaalisaaret, Mansaari ja riippuvaiset tai assosioituneet alueet Karibialla). On tärkeää, että kaikki tällaiset kahdenväliset sopimukset mukautetaan OECD:n uuteen globaaliin standardiin sekä direktiiviin 2014/107/EU. On myös tärkeää, että siirryttäessä nykyisestä standardista uuteen ei synny porsaanreikiä tai muita puutteita. Komissiolla on selkeä mandaatti neuvotella sopimusten muuttamisesta niiden viiden Euroopan maan kanssa, jotka eivät ole unionin jäseniä, ja komission olisi asiantuntemuksensa puitteissa myös omaksuttava aktiivinen rooli pyrittäessä helpottamaan ja edistämään jäsenvaltioiden 12:n niistä riippuvaisen tai niihin assosioituneen alueen kanssa tekemien sopimusten tarkistamista. Asian helpottamiseksi ja tehostamiseksi komission olisi tarvittaessa johdettava tällaisia neuvotteluja edellyttäen, että jäsenvaltiot antavat siihen nimenomaisen suostumuksensa.