19.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/64

Esittelijä:

Mindaugas MACIULEVIČIUS

1.1

ETSK toteaa, että elintarviketuotannon ja -kulutuksen moniin taloudellisiin, ympäristöön liittyviin ja sosiaalisiin seurauksiin on puututtava nopeasti, ja kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selkeän EU-strategian ja täytäntöönpanosuunnitelman, jotta voitaisiin luoda kestävä, sopeutumiskykyinen, terveellinen, oikeudenmukainen ja ilmastoystävällinen elintarvikejärjestelmä, jonka avulla edistetään kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden yhteistyötä ja keskinäistä ymmärrystä. On varmistettava elintarvikkeisiin liittyvien poliittisten tavoitteiden ja välineiden johdonmukaisuus ja yhdentäminen (esim. maatalouden, ympäristön, terveyden, ilmaston ja työllisyyden osalta) ottaen huomioon kestävyysajattelun kolme pilaria.

1.2

On ehdottomasti siirryttävä kestävämpiin elintarvikejärjestelmiin kaikissa vaiheissa tuotannosta kulutukseen – tuottajien on tuotettava aiempaa enemmän elintarvikkeita samalla kun ympäristövaikutuksia vähennetään, ja kuluttajia on kannustettava siirtymään ravitsevaan ja terveelliseen ruokavalioon, jonka hiilijalanjälki on entistä pienempi. EU:n olisi vauhditettava pyrkimyksiään YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi, koska niillä luodaan ratkaisevan tärkeät puitteet yhteisille toimille, jotta maailman väestölle voitaisiin tuottaa ruokaa kestävyysperiaatteiden mukaisesti vuoteen 2030 mennessä.

1.3

ETSK toteaa, että mikään elintarviketuotannon järjestelmä ei kykene yksinään tuottamaan ruokaa koko maailman väestölle, mutta erilaisten tavanomaisten, innovatiivisten ja akroekologisten menetelmien yhdistelmillä voitaisiin puuttua paremmin nykyisten elintarviketuotannon järjestelmien ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin. Etenkin täsmäviljelyn, johon liittyy tieto- ja viestintätekniikan sekä satelliittijärjestelmien kehittäminen, ja akroekologisten menetelmien yhdistelmä voisi täydentää tavanomaista maataloutta ja tarjota periaatteita ja käytäntöjä, joiden tavoitteena on vahvistaa maatalousjärjestelmien kestävyysajattelun mukaisuutta. Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi biomassan käytön lisääminen, biomassan varastoinnin ja käyttöönoton parantaminen, suotuisten maaperäolosuhteiden varmistaminen, viljelmien monipuolistaminen ja torjunta-aineiden käytön minimointi. Suljettujen maatalouden mallien edistäminen voisi johtaa maatalouden vapautumiseen fossiilisten polttoaineiden tarpeesta. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä on otettu käyttöön viherryttämisen ja maatalouden ympäristö- ja ilmasto-ohjelmien kaltaisia toimenpiteitä, joita voidaan pitää askeleena oikeaan suuntaan.

1.4

Kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden vakaa ja kohtuullinen tulotaso on välttämätön, jotta voidaan varmistaa kestävät ja tasaiset investoinnit maatalouden ympäristö- ja ilmastoystävällisiin teknologioihin.

1.5

Kaikilla elintarvikeketjun toimijoilla on yhteinen vastuu elintarvikejätteen ennaltaehkäisystä ja vähentämisestä. ETSK suhtautuu myönteisesti kiertotalouspakettiin kuuluvaan komission suunnitelmaan, jonka tavoitteena on luoda sidosryhmäfoorumi tarvittavien toimenpiteiden kartoittamiseksi sekä elintarvikejätteen ennaltaehkäisyä ja vähentämistä koskevien parhaiden käytäntöjen jakamiseksi. ETSK kehottaa komissiota tutkimaan, kuinka elintarvikkeiden käyttöön liittyvää hierarkiaa sovelletaan käytännössä eri jäsenvaltioissa, mukaan luettuina taloudelliset kannustimet, jotka voivat antaa yrityksille ristiriitaisia signaaleja. ETSK kannattaa jätehierarkian tehokasta toteuttamista ja kehottaa tarkistamaan asetusta (EY) N:o 1069/2009 siten, että ihmisravinnoksi kelpaamatonta ruokaa voitaisiin käyttää eläinten ravintona silloin, kun se on turvallista.

1.6

On edistettävä kestäviä elintarvikevaihtoehtoja parantamalla niiden saatavuutta kuluttajille. Kestävyysajattelun mukaisten elintarviketuotteiden kulutusta tulisi lisätä vahvistamalla markkinakysyntää ympäristöä säästävillä julkisilla hankinnoilla tai muilla lähestymistavoilla. ETSK kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan kansallisia ravitsemussuosituksia siten, että ne tukisivat kestävyysajattelua, ja kannattaa ravintotietouden sisällyttämistä koulujen opetusohjelmaan. EU:n olisi myös edistettävä alkuperämerkintöjä, sellaisten merkintöjen kehittämistä, jotka tuovat selkeästi esiin elintarvikkeiden kestävyysnäkökohdat, samoin kuin EU:n laajuisia terveellisen ruuan ja ruokavalioiden visuaalisia markkinointikampanjoja.

1.7

EU:n politiikkojen sekä tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien samoin kuin elintarviketuottajille suunnattujen taloudellisten kannustimien olisi

1.8

Siirtyminen kestävämpiin elintarvikejärjestelmiin edellyttää kokonaisvaltaista elintarvikepolitiikkaa yhdistettynä laajapohjaiseen biotalousstrategiaan – ei vain maatalouspolitiikkaa. Kärjistyneen keskustelun sijasta tarvitaan monialaista ajattelua sekä komission pääosastojen, jäsenvaltioiden eri ministeriöiden ja instituutioiden, paikallis- ja aluehallintotahojen sekä elintarvikejärjestelmien sidosryhmien yhteistyötä, jotta voidaan vastata tässä lausunnossa esiin tuotaviin, toisiinsa liittyviin haasteisiin. ETSK toivoo, että elintarviketuotannon ja -kulutuksen keskinäinen riippuvuus tunnustetaan ja että kehitetään asianmukainen eurooppalainen lähestymistapa sekä erilaisia yksityisiä aloitteita, joiden avulla luodaan edellytykset kestävyydelle, terveydelle ja selviytymiskyvylle. Yhteisellä maatalouspolitiikalla ja yhteisellä kalastuspolitiikalla on kuitenkin myös tulevaisuudessa tärkeä rooli EU:ssa.

2.1

ETSK antaa käsillä olevan lausunnon EU:n puheenjohtajavaltion Alankomaiden pyynnöstä tuodakseen esille kansalaisyhteiskunnan kasvavan huolen elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ympäristö-, terveys-, talous- ja sosiaalisista vaikutuksista ja siihen liittyvistä haasteista maapallon enenevän väestön ruokkimiseksi maailmassa, jonka luonnonvarat ovat rajalliset. Ravinto on keskeinen osatekijä kaikissa yhteiskunnissa. Sen tuotanto riippuu luonnonvaroista ja vaikuttaa niihin. Se vaikuttaa myös kansanterveyteen, ja sillä on olennainen rooli unionin taloudessa, koska elintarviketeollisuus on työllisyyden ja BKT:n kannalta sen suurin sektori.

2.2

Elintarviketurvallisuutta ja ravitsemusta käsittelevän maailman ruokakomitean korkean tason asiantuntijaryhmä toteaa, että kestävä elintarvikejärjestelmä on ”elintarvikejärjestelmä, jonka avulla varmistetaan elintarviketurvallisuus ja ravitsemus kaikille siten, että tulevien sukupolvien elintarviketurvallisuuden ja ravitsemuksen varmistamiseen tarvittavat taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät perustekijät eivät vaarannu” (1). Siirtyminen vahvempiin ja kestävämpiin elintarvikejärjestelmiin koskee näin ollen kaikkia toisiinsa liittyviä toimintoja elintarvikkeiden tuotannossa, jalostuksessa, kuljetuksessa, varastoinnissa, markkinoinnissa ja kulutuksessa. Myös maailmanlaajuisten kulutussuuntausten vaikutus elintarviketuotannon käytäntöihin ja elintarviketyyppeihin tunnustetaan.

2.3

ETSK käsittelee kestäviä elintarvikejärjestelmiä kokonaisvaltaisesti ja keskittyy pääasiassa EU:n puitteisiin, vaikka myös EU:n ulkopuoliset vaikutukset otetaan huomioon, koska EU on maailman suurin maatalous- ja elintarviketuotteiden viejä ja tuoja.

2.4

Kestäviä elintarvikejärjestelmiä käsittelevä tiedonanto oli määrä julkaista vuonna 2014, mutta se poistettiin sittemmin komission työohjelmasta. Joulukuussa 2015 julkistetussa kiertotaloutta koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa käsitellään eräitä näistä kysymyksistä, ja elintarvikkeiden haaskauksen vähentäminen on siinä keskeisenä painopisteenä. Tämä heijastaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekemää sitoumusta ja liittyy vuoteen 2030 mennessä toteutettaviin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, joiden mukaan elintarvikejäte puolitetaan henkeä kohti vähittäiskaupan ja kuluttajien tasolla ja elintarvikehävikkiä vähennetään tuotanto- ja toimitusketjuissa (kestävän kehityksen tavoite 12.3).

3.1

Luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen YK:n paneelin mukaan elintarvikkeiden tuotannolla on suuremmat ympäristövaikutukset kuin millään muulla sektorilla, kun ajatellaan resurssien käyttöä maailmanlaajuisella tasolla (2). EU:ssa vaikutukset ovat kuitenkin paljon vähäisemmät. Elintarvikejärjestelmät hyödyntävät monia luonnonvaroja, joihin kuuluvat maa, maaperä, vesi ja fosfori sekä energia muun muassa typpilannoitteiden tuotantoon, jalostukseen, pakkaamiseen, kuljetukseen ja jäähdytykseen. Ei ole yllättävää, että näin ollen sillä on myös maailmanlaajuisia ympäristövaikutuksia, joihin kuuluvat biologisen monimuotoisuuden väheneminen, metsäkato, maaperän heikentyminen, veden ja ilman saastuminen sekä kasvihuonekaasupäästöt. Maatalouden biologisen monimuotoisuuden jatkuva heikkeneminen maatiloilla on edelleen vakava ongelma (3). Maailmanlaajuisesti katsoen suurinta osaa kalastusalueista hyödynnetään täysimääräisesti tai liikaa. Onkin välttämätöntä hoitaa kaikkia näitä luonnonvaroja tehokkaasti ja kestävyysperiaatteiden mukaisesti, jotta terveellisen ja kohtuuhintaisen ruuan saanti voidaan varmistaa jatkossakin.

3.2

Kolmannes kaikista maailmassa ihmisravinnoksi tuotetuista elintarvikkeista haaskataan, mikä tarkoittaa jopa 1,6 miljardia tonnia elintarvikkeita ja aiheuttaa 8 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä (4). Syömättä jäävien elintarvikkeiden tuotannosta johtuu yli 20 prosenttia biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvasta maailmanlaajuisesta paineesta ja siihen käytetään lähes 30 prosenttia maailman kaikesta maatalousmaasta.

3.3

EU:ssa haaskataan vuosittain noin 100 miljoonaa tonnia elintarvikkeita  (5), ja on ennustettu, että ilman ehkäiseviä toimia tämä määrä kasvaa 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Ruokahävikkiä syntyy Euroopassa kaikkialla toimitusketjussa, ja kotitalouksissa siitä syntyy arviolta 46 prosenttia (6). On huomattava, että vähittäiskauppa ja valmistusteollisuus ovat ryhtyneet viime vuosina merkittäviin toimiin elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tuotannon vahvistaminen ja toimitusketjun kestävyyden parantaminen edellyttää merkittäviä toimia jätteen vähentämiseksi.

3.4

Elintarvikehävikistä ja elintarvikejätteen syntymisestä maatilojen tasolla tiedetään tällä hetkellä hyvin vähän (7). Elintarvikehävikki voi johtua esimerkiksi joidenkin maatilojen vanhanaikaisista menetelmistä, tilausten peruutuksista ja hyödykkeiden hinnan heilahtelusta ja se johtaa satojen kyntämiseen peltoon silloin, kun ei ole taloudellisesti kannattavaa korjata satoa (ainakin tällä on myönteinen vaikutus ympäristöön, koska se edistää maaperän orgaanisen aineksen paranemista) tai sellaisten elintarvikkeiden hylkäämiseen ja kompostointiin, joita ei voida myydä uudelleen. Toinen merkittävä haaste, johon törmätään yhä useammin, ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset sääolosuhteisiin sekä mahdolliset tautiepidemiat. Kun otetaan huomioon tällaiset vaikutukset, on paljon sellaista, mikä voidaan laskea elintarvikejätteeseen kuuluvaksi vuosittain. Muuhun maailmaan verrattuna EU on puuttunut tähän ongelmaan hyvin aktiivisesti, ja näin ollen sen tulisikin tukea hyvien käytäntöjen ja tietämyksen levittämistä.

3.5

Elintarvikejärjestelmät ovat yksi ilmastonmuutoksen syistä, mutta ilmastonmuutos vaikuttaa myös merkittävästi niihin (8). Ilmastonmuutos vaikuttaa tärkeiden luonnonvarojen (vesi, maaperä) saatavuuteen ja johtaa eräillä alueilla merkittäviin muutoksiin elintarvike- ja teollisuustuotannon olosuhteissa (9). Äärimmäiset ilmasto-olosuhteet, kuten tulvat, kuivuus, maastopalot ja kovat tuulet sekä ilmastonmuutokseen liittyvä kasvi- ja eläintautien leviäminen, vaikuttavat jo elintarvikkeiden tuotantoon, ja tulevaisuudessa vaikutukset lisääntyvät.

3.6

Maailmassa esiintyy nykyään sekä aliravitsemusta että elintarviketuotteiden ylitarjontaa seurauksineen. Noin 795 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä, kun taas ylipainoisten ja hyvin lihavien määrä on maailmassa yli 1,4 miljardia, mikä tarkoittaa yli 30 prosenttia koko aikuisväestöstä. Samalla ylipainoon liittyvät terveysongelmat lisääntyvät nopeasti sekä kehitys- että kehittyneissä maissa (10). Nämä lukemat ovat osoitus syvästä epätasapainosta elintarvikkeiden tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa. Väestönkasvu ja ennustettu maailmanlaajuinen lihankulutuksen kasvu 82 prosentilla vuoteen 2050 mennessä pahentavat kumpaakin ongelmaa (11). Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana monissa maissa kaikkialla maailmassa on tapahtunut kaupungistumista ja talouskasvua, ja samalla on tapahtunut muutoksia ravitsemuksessa, mikä on muuttanut elintarvikkeiden tuotantoa ja kulutusta. Ravintotottumuksissa ollaan maailmanlaajuisesti siirtymässä yhä enemmän elintarvikesekoituksiin, ja lihan, maitotuotteiden, sokerin ja sokeria sisältävien juomien kulutus kasvaa (12). Samalla ihmisillä on entistä liikkumattomampi elämäntapa, joka ei edistä fyysistä aktiivisuutta.

3.7

Karjalla on huomattava merkitys elintarvikejärjestelmissä korkealaatuisen proteiinin ja muiden ravinteiden, kuten vitamiinien ja mineraalien lähteenä, ja se on välttämätön osa näitä järjestelmiä. Karjalla on myös merkittävä rooli maatilojen ja alueiden ravinnekierrossa sekä avoimen ja monipuolisen maaseudun, pysyvän nurmen ja osittain luonnontilaisten elinympäristöjen suojelussa sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Lisäksi se tarjoaa ihmisille tuloja, varoja ja elinkeinoja. Toisaalta EU:ssa on myös runsaasti maatalousmaata, joka käytännössä soveltuu ainoastaan karjan laidunmaaksi. Viimeksi kuluneina 50 vuotena lihan ja kananmunien tuotanto maailmassa on kuitenkin lisääntynyt nelinkertaisesti, ja maidontuotanto on enemmän kuin kaksinkertaistunut. Samana aikana maailman väestö kasvoi vain kaksinkertaiseksi (13). On huomattava, että kysynnän rakenne on myös muuttunut ja että lihan, maidon ja munien tuotannon lisäys liittyy tulojen nousuun, kun taas hinnat ovat pysyneet alhaisina.

3.8

Kun otetaan huomioon kasvipohjainen ihmisille tuotettu ravinto, karjalle kasvatettu kasvipohjainen rehu ja ravintona käytettävien viljelykasvien käyttö siemenviljana ja teollisiin tarkoituksiin, kuten biopolttoaineeksi, maailmassa tuotetaan nykyään puolitoista kertaa se ravintomäärä, jota tarvitaan ruokkimaan tämänhetkinen väestö, ja todennäköisesti tämä riittäisi ruokkimaan väestön myös vuonna 2050. Nykyinen maailmanlaajuinen elintarvikkeiden haaskauksen taso ja rehuntuotanto lihankulutuksen kasvun tukemiseksi luo tarvetta elintarviketuotannon lisäämiseksi merkittävällä tavalla. Jotta maailman väestölle pystytään tuottamaan ravintoa kestäväpohjaisesti vuonna 2050 ja sen jälkeenkin, on luotava nykyisen maatalousmaan ja kalastusalueiden tuottavuuden ja optimoinnin yhdistelmä, joka on sopusoinnussa ympäristön vakauden ja laadun, työterveyden ja -turvallisuuden sekä sosiaalisen oikeuden kanssa, siirryttävä kestäväpohjaisiin ruokavalioihin sekä vähennettävä merkittävästi elintarvikehävikkiä ja -jätettä.

3.9

Viimeisen kymmenen vuoden aikana maataloustuotteiden ja maatalouden tuotantovälineiden hintojen nousu ja niiden vaihtelu ovat lisänneet haasteita elintarviketurvallisuuden ja elintarvikejärjestelmän vakauden kannalta. Yhtäältä korkeat kuluttajahinnat eivät ole tuoneet korkeampia tuloja elintarviketuottajille – näiden tulojen väheneminen ja stagnaatio synnyttävät päinvastoin paineen vähentää työvoimaa, mikä uhkaa kaikkien toimijoiden tulojen vakautta. Toisaalta talouskriisi on rapauttanut kuluttajien ostovoimaa. Kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden vakaa ja kohtuullinen tulotaso on välttämätön, jotta voidaan varmistaa kestävällä pohjalla olevat ja jatkuvat investoinnit maatalouden ympäristö- ja ilmastoystävällisiin teknologioihin.

3.10

Maatalousmarkkinoiden viimeaikainen kehitys etenkin maitoalalla osoittaa selvästi merkkejä sellaisesta mahdollisesta epätasapainosta, jonka syynä ei ole ylitarjonta markkinoilla, vaan myös poliittisista syistä johtuvat kiellot aiemmilla vientimarkkinoilla. Tuleva vakaus riippuu laajalti toimituspohjan kyvystä selviytyä tasapainoa järkyttävistä tilanteista, joista ilmastonmuutos on huomattavin. EU:n politiikoissa olisi edistettävä voimakkaasti maatilojen monipuolistamista, innovatiivista rahoitusta, tulovakuutusjärjestelmiä ja muita innovatiivisia markkinoiden hallintavälineitä, jotka antavat suojaa ilmastonmuutokselta tai markkinahäiriöiltä.

3.11

Elintarvikkeiden hintojen sosiaalisia ja tulonjakovaikutuksia on tarkasteltava sekä tuottajan että kuluttajan näkökulmasta. Nykyään monilla kuluttajilla ei ole varaa hyvään, korkealaatuiseen ravintoon. Viime vuosina elintarvikeketjun voimasuhteet ovat muuttuneet, mikä on johtanut elintarvikevalmistajien ja alan vähittäiskauppiaiden asteittaiseen keskittymiseen sekä neuvotteluvoiman siirtymiseen enimmäkseen vähittäiskaupan alan eduksi ja alkutuottajien vahingoksi. Tätä ongelmaa käsitellään ETSK:n erillisessä lausunnossa aiheesta ”Oikeudenmukaisempi elintarvikeketju”.

3.12

Maailmankaupan painopisteen siirtyessä yhä enemmän kahdenvälisiin ja ”mega-alueellisiin” neuvotteluihin, kun WTO:n Dohan kierrosta ei ole saatu päätökseen, on tärkeää, että ympäristö- ja ilmastovaikutukset, ruuan laatuun ja terveyteen liittyvät normit, laajemmat terveys- ja kasvinsuojelustandardit sekä tuotantoprosessi (”teollinen ekosysteemi”, jossa tuotanto tapahtuu, työolot, tuotannon kulttuurinen konteksti ja työmarkkinasuhteet), otetaan täysimääräisesti huomioon. EU:n kannalta on ehdottoman tärkeää, että vältetään elintarviketuotannon siirtäminen kolmansiin maihin silloin, kun se johtuu yksinomaan tai pääasiassa siitä, että elintarviketuotannon oikeudellinen perusta ei ole niin vaativa kuin EU:ssa. EU-politiikoilla on maailmanlaajuinen rooli edistettäessä turvallista ja terveellistä elintarviketuotantoa ja pyrittäessä kieltämään sellaisten elintarvikkeiden tuonti, jotka eivät täytä kansainvälisiä terveys- ja kasvinsuojelustandardeja tai eurooppalaisia elintarviketurvallisuusstandardeja.

3.13

Jo 140 vuoden ajan tuottajien osuuskunnat ovat selvästi osoittaneet, että ne pystyvät selviytymään paremmin maatalousmarkkinoiden myllerryksestä ja auttavat välttämään maataloustuotannon siirtämistä. Sen vuoksi on edistettävä yhä vahvempaa sekä ala- ja aluesuuntautunutta tuottajien ja etenkin pienten osuuskuntien välistä yhteistyötä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota aloihin ja alueisiin, missä yhteistyötä on vähän.

4.1

Maatalouden, vesiviljelyn ja kalastuksen ympäristövaikutusten sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen edellyttää muutoksia elintarvikkeiden tuotantotavoissa. On otettava käyttöön kestävämmällä pohjalla olevia käytäntöjä, jotta voidaan pysäyttää luonnonvarojen kuluminen loppuun sekä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja lieventää niitä. Monet toimenpiteet voisivat lisätä tuottavuutta ja samalla parantaa ekologista kestävyyttä ja kykyä sietää ilmastonmuutosta, kuten kasvi- ja eläinlajien monipuolisuuden lisääminen, eläinaineksen parantaminen, kasvinjalostus, maatalouden ekosysteemien ja vesihuollon toimivuuden vahvistaminen, tutkimuksen ja innovaation edistäminen ja soveltaminen käytäntöön, maaperän toimintojen optimointi, tietämyksen siirron ja koulutuksen helpottaminen sekä teknologiamuutosten edistäminen investointituen avulla. EU:n satelliittijärjestelmien ja suurten datakeskusten kehittämistä olisi edistettävä, jotta helpotettaisiin äärimmäisten sääolosuhteiden ja erilaisten tautien varhaista havaitsemista ja estämistä ja niihin valmistautumista. Myös täsmäviljelyä olisi edistettävä.

4.2

Perheviljelmämallin säilyttäminen Euroopassa on myös olennaisen tärkeää ja edellyttää sukupolvenvaihdoksen tukemista tiloilla väestön ikääntymisen vuoksi. Tällä olisi myönteinen vaikutus maaseutualueiden työllisyyteen. On myös tärkeää, että monipuolinen maataloustuotanto kyetään säilyttämään EU:n kaikilla alueilla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää epäsuotuisiin maatalousalueisiin. On tunnustettava, että maatilojen tyypit poikkeavat toisistaan, ja sitä varten on luotava erityisiä kohdennettuja välineitä.

4.3

Viime vuosina on tehty elintarvikkeiden toimitusketjujen uudelleenjärjestelyjä, joiden tavoitteena on tuoda tuottajat ja kuluttajat jälleen yhteen sekä siirtää maatalous- ja elintarviketuotantoa. Näihin sisältyvät yhteisön tukema maatalous, lyhyet toimitusketjut, vaihtoehtoiset elintarvikeverkostot, paikalliset viljelyjärjestelmät ja suoramyynti. Vaikka ala on verrattain suppea, sen kasvua olisi edistettävä, koska tuoreiden, laadukkaiden, terveellisten ja perinteikkäiden elintarvikkeiden myynnillä on erittäin myönteisiä vaikutuksia ja sitä kautta myös myönteisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Myös pk-yritykset ovat tärkeitä osatekijöitä tällä alalla. Olisi korostettava kaupunkikuntien erityisroolia, koska kaupunkialueilla on toteutettava tarvittava infrastruktuuri ja asianmukaiset investoinnit, jotta voitaisiin helpottaa tuottajien käynnistämää suoramyyntiä. Olisi kannustettava myös hyviä yksityisen sektorin käytäntöjä, esimerkiksi sitä, että paikalliset ostoskeskukset luovat tällaisen infrastruktuurin omasta aloitteestaan.

4.4

Resurssitehokkaan elintarviketuotannon vauhdittamiseksi yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen sisältyi lukuisia toimenpiteitä, kuten pakollinen viherryttäminen, maatalouden ympäristöohjelmat sekä maatilojen neuvontajärjestelmän ja sovelletun tutkimuksen laaja tuki elintarviketurvallisuuteen, ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen kestävään hoitoon liittyviin haasteisiin vastaamiseksi maaseudusta huolehtimisen ja maaseudun taloudellisen elinkelpoisuuden säilyttämisen ohella. Tämä on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Sen toteuttamista voitaisiin kuitenkin parantaa sekä byrokratian vähentämisen että tuottavuuden lisäyksen osalta.

4.5

Kalastusketjun osalta on tärkeää varmistaa oikea tasapaino terveellisyyden ja kestävyysajattelun välillä, koska kalan syöminen on terveellistä, mutta liiallinen kalatalouteen kohdistuva paine on usein täysin vastakkaista ekologiselle kestävyydelle. Vuonna 2013 tehdyn yhteisen kalastuspolitiikan uudistus tehostanee osaltaan kalavarojen käyttöä etenkin kaikille eurooppalaisille kalakannoille asetettua kestävää enimmäistuottoa koskevan pakollisen tavoitteen avulla. Myös avomerellä ja sisävesillä harjoitettavan vesiviljelyn mallien kestäväpohjainen kehittäminen on tärkeää.

4.6

Kiertotaloutta käsittelevässä paketissa viitataan EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoumukseen saavuttaa YK:n asettama kestävän kehityksen tavoite 12.3, joka koskee elintarvikejätteen määrän puolittamista vuoteen 2030 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi elintarvikkeiden käyttöön liittyvän hierarkian tulisi olla perusperiaatteena ruokavarojen hallinnassa, ja taloudellisten kannustimien olisi tuettava sitä kaikissa asiaankuuluvissa EU:n politiikoissa. Siten vältettäisiin nykyinen tilanne, jossa on usein edullisempaa viedä syömäkelpoista ruokaa kaatopaikalle kuin valmistaa ja jakaa elintarvikkeita ruokapankkeihin.

4.7

Resurssien kestäväpohjainen hallinta edellyttää myös energiajäämävirtojen käytön tehostamista mahdollisimman pitkälle. Uudet tutkimukset, joissa vertaillaan elintarvikkeiden valmistelun kustannuksia uudelleenjakeluun, rehuksi, anaerobiseen mädättämiseen ja kaatopaikalle vietäväksi EU:n 28 jäsenvaltiossa, auttaisivat kartoittamaan taloudellisten kannustimien roolia EU:n jätehierarkian asianmukaisessa soveltamisessa. Majoitus- ja ravitsemusalan tekemät elintarvikkeiden lahjoitukset ovat edelleen haastavia ja siihen liittyvä lainsäädäntö on huonosti tunnettua. Tämä on keskeinen osa-alue, jolla olisi erityisen hyödyllistä levittää EU:n ohjeistusta laajalti alan yrityksille.

4.8

Kiertotalouspaketissa tuodaan esiin myös tarve selkiyttää nykyistä ohjeistusta, joka koskee ihmisravinnoksi kelpaamattomien elintarvikkeiden käyttöä eläinten rehuksi. Vakaalla lainsäädännöllä, jolla säännellään keskitetysti uusia teollisuuden hyödyntämiä elintarvikejätteen sterilointiteknologioita, voitaisiin varmistaa rehun mikrobiologinen turvallisuus, luoda uusia työpaikkoja ja investointimahdollisuuksia sekä saada ympäristöhyötyjä jätehierarkian soveltamisen tehostamisesta.

4.9

Koska kuluttajien tietoisuus ja hyväksyntä on ratkaisevan tärkeää, elintarvikkeisiin, elintarviketuotannon kestävyyteen ja elintarvikejätteeseen liittyvien opetusmateriaalien tarjonnalla pyritään vahvistamaan elintarvikkeiden arvoa ja tukemaan järjestelmällisiä muutoksia käyttäytymisessä. Moduuleja perus- ja keskiasteen kouluille ja yliopistoille sekä monenlaisiin hyviin käytäntöihin perustuvia erityisohjelmia maatalous-, valmistusteollisuus- ja majoitus- ja ravitsemusalalle on jo saatavilla.

4.10

EU on aktiivisesti edistänyt toimia elintarvikejätteen vähentämiseksi jo useiden vuosien ajan. EU:n johtavalla esimerkillä on keskeinen rooli tavoitteen 12.3 saavuttamisessa maailmanlaajuisesti esimerkiksi eurooppalaisten hyvien käytäntöjen ja osaamisen levittämisen välityksellä.

4.11

Ilmastonmuutos vaikuttaa elintarviketurvallisuuden kaikkiin osa-alueisiin – ei ainoastaan satoihin vaan myös maataloustuottajien terveyteen, tuholaisten ja tautien leviämiseen, monimuotoisuuden heikkenemiseen, tulojen epävakauteen, veden laatuun jne. Myös viljelykelpoisen maan menetys maaperän huononemisen ja maatalousmaan kaupungistumisen vuoksi on mahdollinen aihe huoleen. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää pitää maan käyttö ruuan tuotantoon etusijalla. Instituutioilla ja yksityisellä sektorilla on ratkaiseva rooli elintarvikejärjestelmien kestokyvyn varmistamisessa esimerkiksi vahvistamalla sosiaaliturvajärjestelmiä kotitalouksien kohtaamien ongelmien lieventämiseksi ja varmistamalla investointien jatkuminen vähähiilisiin teknologioihin maataloudessa ja elintarvikealalla, monipuolistamalla viljelyä ja kehittämällä geenivaroja, investoimalla sopeutumiskykyisen maatalouden kehittämiseen sekä tiloilla että niiden ulkopuolella, ja toteuttamalla järjestelmiä, joilla hallitaan paremmin ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä.

4.12

Kun otetaan huomioon kestävyyden taloudellinen pilari, komission ja jäsenvaltioiden on pohdittava sekä ilmastonmuutoksen lieventämisen että hiilidioksidin talteenoton potentiaalia ja tarjottava kaikki mahdolliset rahoituskeinot innovatiivisten julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömekanismien toteuttamiseen ja edistämiseen. Lisäindikaattorit, jotka mittaavat maatalouden tuottavuuden nousua, olemassa olevaa maata, ruokavalioita sekä elintarvikejätettä, täydentäisivät kuvaa elintarvikejärjestelmien vaikutuksesta ilmastonmuutokseen.

4.13

Terveellinen ruoka on usein kestäväpohjainen vaihtoehto (14) etenkin tasapainoisen ruokavalion osana. Esimerkiksi kausittaisten, paikallisten ja eri viljelykasveja sisältävien ruokien syöminen on hyväksi sekä terveydelle että ympäristölle. Terveellinen ruokavalio vähentää myös kroonisten sairauksien riskiä, terveydenhuollon kustannuksia ja työn tuottavuuden menetyksiä taloudessa. Tarvitaan periaatteet terveellistä ja kestäväpohjaista ruokavaliota koskeville ohjeille, joita jäsenvaltiot voivat harkita. Ruokavaliota ja hankintoja koskevilla ohjeilla on suora vaikutus kulutukseen silloin, kun koulujen ja sairaaloiden kaltaiset julkiset laitokset soveltavat niitä. On myös syytä ottaa huomioon maailmanlaajuinen ravitsemuksen muutos, ja EU:n tehtävänä on tarjota myönteisiä esimerkkejä kestäväpohjaisista ruokavalioista. Esimerkiksi Alankomaissa edistettyä ”osittaisen vegetarismin” mallia, jossa lihansyöntiä vähennetään vähintään kerran viikossa, voidaan pitää hyvänä esimerkkinä.

4.14

EU:n kouluruokajärjestelmän kaltaiset aloitteet, jotka sisältävät ravitsemusneuvontaa sekä elintarvikkeiden jakelua, edistävät osaltaan tasapainoista ruokavaliota. Komission olisi kehotettava jäsenvaltioita edistämään terveellistä ja kestäväpohjaista kulutusta. Olisi edistettävä EU:n laajuisia terveellisen ruuan visuaalisia markkinointikampanjoja. Tämä voisi olla myös hyvä tapa lisätä paikallista kulutusta globaalien markkinoiden myllerryksen aikana.

4.15

Samalla kun kuluttajat ovat tulleet yhä tottuneemmiksi elintarvikkeiden halpoihin hintoihin, olisi jälleen korostettava ruuan todellista arvoa. Halvoissa tuotteissa ei oteta huomioon jäteveden puhdistukseen liittyvien kustannusten kaltaisia ulkoisia tekijöitä. Kuten edellä mainittiin, kouluihin tarvitaan elintarvikkeisiin liittyvää valistusta, tietoa terveellisestä ruokavaliosta ja peruskeittotaidon opetusta, jotta voidaan edistää terveyttä ravitsemussuositusten mukaisten, kotona valmistettujen aterioiden avulla ja vähentää elintarvikejätettä.

4.16

Alankomaiden terveys-, hyvinvointi- ja urheiluministeriö on laatinut sopimuksen elintarvikkeiden koostumuksen parantamisesta tuotanto-, vähittäiskauppa- sekä hotelli- ja ravintola-alan liittojen kanssa, jotta tuotteista tehtäisiin aiempaa terveellisempiä ja jotta terveellinen vaihtoehto olisi myös helpoin vaihtoehto. Sopimukseen sisältyy kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskevat suolan, tyydyttyneiden rasvojen ja kalorien vähentämistä elintarvikkeissa asteittain vuoteen 2020 mennessä ja mauissa havaittavien muutosten minimoimista (15). Käsillä olevassa lausunnossa kehotetaan toteuttamaan EU:n puitteet tiettyjä ravintoaiheita koskeville kansallisille aloitteille ja erityisesti lisättyä sokeria koskeva äskettäin hyväksytty liite.

4.17

Tuotekehitys, markkinoiden kehitys ja keskeisten kumppanuuksien luominen voi auttaa tekemään terveellisistä ja kestäväpohjaisista valinnoista sekä helppoja että houkuttavia. Teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan olisi tutkittava ja hyödynnettävä mahdollisuuksia lisätä kausittaisten ja paikallisten hedelmien ja vihannesten sekä muiden luonnostaan kuitupitoisten tuotteiden, kuten kokojyväviljan ja kuivattujen palkokasvien, kulutusta. Lähtökohtana on tämän vuoden nimeäminen YK:n kansainväliseksi palkokasvien vuodeksi.

4.18

Tuotteen alkuperää, tuotantovälineitä ja ravintoarvoa koskevan selkeän merkintäjärjestelmän käyttöönotto helpottaisi kuluttajien valintoja. Jäljitettävyys on myös hyvin tärkeää elintarviketuottajille ja kuluttajille elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi. Komission olisi harkittava yksittäisen, helposti ymmärrettävän ”kestävyysperiaatteiden mukaisesti tuotettu elintarvike” -merkinnän toteutettavuutta. Olisi myös tuotava esiin mobiilisovellusten kaltaisia teknologioita ja edistettävä kuluttajille suunnattujen näyttöpaneelien käyttöönottoa vähittäiskaupassa kaiken tarvittavan tiedon tarjoamiseksi ja jäljitettävyyden tukemiseksi.

4.19

Moniin elintarvike- ja ravitsemusturvallisuuteen liittyviin haasteisiin vastaaminen edellyttää tutkimusyhteisön osallistumista tiedon tuottamiseksi, innovoinnin edistämiseksi, kansalaisten saavuttamiseksi ja kestävämmän elintarvikejärjestelmän laatimiseksi. Tähän tarkoitukseen on varattu huomattavasti rahoitusta EU:n tutkimus- ja innovaatiopuiteohjelmassa ”Horisontti 2020” ja aiemmassa seitsemännessä puiteohjelmassa. Ruokavaliota, elintarvikehävikkiä ja -jätettä koskevaa tutkimusta ei ole kuitenkaan tuettu riittävästi, ja niihin on suunnattava lisähuomiota. ETSK tukee voimakkaasti komission aloitetta Euroopan maatalouden tutkimusta ja innovointia koskevan pitkän aikavälin strategian kehittämisestä sekä tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston äskettäistä tavoitteiltaan kunnianhimoista päätöstä kehittää kattava strategia EU:n elintarviketutkimusalueelle. EU voi myös tukea kestävyysperiaatteiden mukaisia ruokavaliomuutoksia sekä elintarvikehävikin ja -jätteen vähentämistä maailman muilla alueilla Switch-ohjelman avulla (16).

4.20

Milanon Expo 2015 -maailmannäyttelyn tiimoilta EU:n tieteellinen ohjauskomitea kartoitti tutkimushaasteita seitsemällä laajalla osa-alueella ja korosti järjestelmäajattelun edistämisen sekä monitieteiseen ja tieteidenväliseen tutkimukseen investoimisen merkitystä. Lisäksi suositeltiin elintarvike- ja ravitsemusturvaa käsittelevän kansainvälisen paneelin perustamista, mikä olisi selkeä askel eteenpäin moni- ja poikkialaisen lähestymistavan hyväksi.

4.21

Tutkimus, innovaatio ja kehitys ovat tärkeimpiä tekijöitä, jotka edistävät siirtymistä kestävään elintarvikejärjestelmään ilmastopolitiikan tavoitteiden mukaisesti. ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään tämän alan rahoitusta sekä tekemään yhteistyötä ja jakamaan tulokset tutkimusyhteisöjen, alan ammattilaisten ja muiden sidosryhmien kesken. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tukemalla maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevalla eurooppalaisella innovaatiokumppanuudella on aivan keskeinen rooli eri sidosryhmien yhteistyön edistämisessä sekä käytännön toimijoiden ja tutkijoiden välisten yhteyksien lujittamisessa. Lisäksi Horisontti 2020 -puiteohjelmassa sovellettava useisiin toimijoihin perustuva lähestymistapa on tärkeä väline varmistettaessa maataloustuottajien asema prosessin avaintoimijoina. Innovaation onnistunut toteuttaminen edellyttää, että sitä tuodaan aktiivisesti esille neuvoa-antavissa elimissä ja oppilaitoksissa kaikille elintarvikejärjestelmän loppukäyttäjille ja otetaan loppukäyttäjät aktiivisesti mukaan tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

4.22

ETSK korostaa, että uuden tieto- ja viestintäteknologian sekä Galileon ja Copernicuksen kaltaisten olemassa olevien komission ohjelmien hyödyntäminen maataloudessa helpottaa raaka-aineiden kestävien tuotantomenetelmien kehittämistä EU:ssa. ETSK kehottaa jatkamaan tieto- ja viestintätekniikan soveltamisen tutkimusta ja kehittämistä kaikilla elintarviketuotannon osa-alueilla. Nämä tekniikat ovat olennaisen tärkeitä pyrittäessä laatimaan täsmällisiä ja resurssitehokkaita elintarviketuotannon tekniikkoja, kehittämään tautien varhaista havaitsemista sekä torjumaan ilmastohäiriöiden ja äärimmäisten sääolosuhteiden aiheuttamia ongelmia. Tämä voi puolestaan edistää elintarvikehävikin vähentämistä alkutuotannossa. Olisi myös tutkittava enemmän innovatiivisten maatalouden muotojen (esim. kaupunkiviljely) potentiaalia ja eläinten ruokinnan parantamista.

4.23

Eläin- ja kasvituholaisten ja tautien leviäminen on nopeutunut globaalistuneen kaupan ja ilmastonmuutoksen myötä ja sillä on haitallinen vaikutus elintarvikejärjestelmiin. Äskettäiset afrikkalaisen sikaruton epidemiat ja Etelä-Italiassa oliivipuita koettelevan Xylella fastidiosa -bakteerin esiintymät ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka kasvi- ja eläintaudit voivat häiritä elintarvikejärjestelmää ja aiheuttaa elintarvikehävikkiä. Vaikka EU:lla on erittäin hyvä varhaisen havaitsemisen ja ennalta ehkäisemisen järjestelmä, eläinten ja kasvien terveyttä koskevaa toimenpide- ja lainsäädäntökehystä voitaisiin kehittää edelleen ja vahvistaa korostamalla kriisien ennaltaehkäisyä, valvonnan ja varhaisen havaitsemisen parantamista, valmistautumista ja hallintaa sekä syntymässä olevien ja uusien riskien yksilöintiä ja arviointia sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Eläintauteja tutkivien vertailulaboratorioiden verkosto on jo olemassa, mutta kasvitautien osalta sitä ei ole. Tieto ja tutkimus ovat ennaltaehkäisyn tärkeimpiä osa-alueita. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita entistä suurempaan kunnianhimoisuuteen eläintautien tutkimuskeskusten rahoittamiseksi ja kasvitautien vertailulaboratorioiden perustamiseksi kiireellisesti. Myös varhaisen havaitsemisen ja ennaltaehkäisyn järjestelmiä olisi vahvistettava. Samalla on varmistettava, että mahdolliset menetykset korvataan elintarvikkeiden tuottajille ja muille toimijoille (esim. maataloustyöntekijöille) asianmukaisesti. Tämä koskee myös taloudellisia vahinkoja, joita maanviljelijöille aiheutuu, kun epidemioiden puhjetessa asetetaan kaupparajoituksia yleisen edun mukaisesti. Lisäksi on pyrittävä luomaan aiempaa monimuotoisempia maatalousjärjestelmiä, jotka kestävät paremmin bioottista stressiä.

4.24

Tutkimusinvestoinneissa olisi keskityttävä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen havaitsemiseen, koska jo meneillään olevan tautiepidemian hoito ja hävittäminen voi olla hyvin kallista ja häiritsevää. Valmiuksien kehittäminen ja tietoisuuden lisääminen ovat olennaisen tärkeitä samoin kuin tiedonsiirto tutkijoilta maataloustuottajille ja muille toimijoille. Tärkeää on myös tiedonsiirto ja yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. EU:n olisi tarjottava ei-sitovia säädöksiä, ohjeita ja välineitä valvonnan parantamiseksi, mutta myös tuontivalvonnan tiukentaminen on tarpeen. Lisäksi on tärkeää puuttua antibioottiresistenssiin ja omaksua ihmisten ja eläinten terveydenhoidon yhdistävä integroitu lähestymistapa (One Health).