19.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/36

Esittelijä:

Jorge PEGADO LIZ

1.1

Puheenjohtajavaltio Alankomaat on esittänyt ETSK:lle pyynnön laatia valmisteleva lausunto aiheesta ”Jakamistalous ja itsesääntely”. Saatuaan työnsä päätökseen komitea esittelee nyt lausuntonsa sekä seuraavat päätelmät.

1.2

Useissa lausunnoissaan, joihin käsillä oleva lausunto luonnollisesti tukeutuu, ETSK on jo ehtinyt käsitellä useita tämän – kielen ja lähestymistavan mukaan eri nimillä kulkevan – ilmiön eri näkökohtia.

1.3

Esitetyn pyynnön mukaisesti komitea on pyrkinyt laatimaan nyt sellaisen määritelmän jakamistalouden erityispiirteistä, joka kattaa käsitteen piiriin kuuluvat taloudelliset käytännöt, sekä määrittämään, miten – millä tavoin ja keinoin erityisesti itse- ja yhteissääntelyn avulla – tätä taloudellista ja sosiaalista toimintaa tulee suojella oikeudellisesti.

1.4

Jakamistaloudessa, joka on ollut yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittävää 2000-luvulta lähtien internetin ja sosiaalisen median käytön myötä, ei ole kysymys keskinäisestä vaihdannasta, jota on harjoitettu ihmiskunnan alkuajoista lähtien, vaan ennemminkin yhteiskunnallisesti hyödyllisestä vastavuoroisuuteen perustumattomasta käyttäytymisestä tai täsmällisemmin ilmaistuna toiminnasta ja prosessista, jossa itselle kuuluvaa jaetaan muiden kanssa, jotta he voivat käyttää sitä, ja jossa saadaan tai otetaan jotakin muilta omaa käyttöä varten.

1.5

Jakamistalouden käsitteen määritelmää – jonka komitea kuitenkin pyrkii laatimaan – tärkeämpää on määritellä jakamistalouden erityispiirteet, joista voidaan mainita erityisesti seuraavat:

1.6

Tämä luonnehdinta, jota tukee käsite, josta vallitsee suhteellisen laaja yhteisymmärrys, mahdollistaa sen, että voidaan määritellä tämäntyyppisten taloudellisten suhteiden malli ja erottaa toisistaan jakamistalouden piiriin todella kuuluvat toimet, joihin tulee soveltaa erityisjärjestelyjä, ja toimet, joista tätä nimitystä käytetään toisinaan aiheettomasti vain, jotta voitaisiin kiertää sääntelyä, jota niihin tulisi soveltaa. Uber on tästä ajankohtainen esimerkki. On mahdollista tukea paremmin poliittista päätöksentekoa ja tarkoituksenmukaistaa sääntelyä, jos laaditaan täsmällisempi analyyttinen erittely käsitteen ”jakaminen” sisällöstä sekä siitä, mitä alustapohjaisuus tarkoittaa.

1.7

On myös ilmeistä, että jakamistalouden eri muodoilla on yhä suurempi taloudellinen painoarvo, sillä siihen liittyvän liiketoiminnan laajuus on yltänyt jo merkittäviin mittasuhteisiin Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. On myös syytä painottaa jakamistalouden sosiaalista ja ekologista ulottuvuutta, joka mahdollistaa solidaarisuuden siteiden tiivistämisen kansalaisten välillä, paikallistalouden elvyttämisen, työpaikkojen luomisen, kotitalouksien kulutuksen järkiperäistämisen tiettyjen hyödykkeiden yhteiskäytön avulla, energiajalanjäljen pienentämisen ja entistä vastuullisemman ja kestävämmän kulutuksen edistämisen. Eräitä varteenotettavia esimerkkejä esitetään kohdassa 5.2.

1.8

Tätä taustaa vasten ETSK kehottaa jälleen komissiota ryhtymään erilaisiin välttämättömiin poliittisiin toimenpiteisiin, jotta EU:n tasolla ja eri jäsenvaltioissa tuettaisiin ja otettaisiin käyttöön jakamistalouden monia eri muotoja ja toimintatapoja, jotta niiden uskottavuus kasvaisi ja jotta ne herättäisivät entistä enemmän luottamusta.

1.9

ETSK kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että näissä uusissa liiketoimintamuodoissa on noudatettava sovellettavaa kansallista ja EU:n lainsäädäntöä ja varmistettava erityisesti työntekijöiden oikeudet, asianmukainen verotus, asianomaisia tahoja koskeva tietosuoja ja yksityisyyden suoja, sosiaaliset oikeudet, tasapuolinen kilpailu sekä monopolien ja kilpailunvastaisten käytäntöjen torjunta, alustojen vastuu osapuolten välisissä transaktioissa ja niiden tarjonnan lainmukaisuus sekä ennen kaikkea kaikkien jakamistalouden puitteissa toimivien osapuolten – tuottajakuluttajat mukaan luettuina – oikeuksien suojelu siten, että EU:n koko voimassa oleva kuluttajien oikeuksia koskeva säännöstö sekä erityisesti säädökset, jotka liittyvät kohtuuttomiin ehtoihin, sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, terveyteen, turvallisuuteen ja sähköiseen kaupankäyntiin, mukautetaan näihin suhteisiin.

1.10

ETSK katsoo näin ollen, että EU:n – ja luonnollisesti neuvostossa puheenjohtajavaltio Alankomaiden johdolla kokoontuvien jäsenvaltioiden – on kiireellisesti määriteltävä selkeä ja avoin oikeudellinen kehys, jonka puitteissa tätä toimintaa tulee kehittää ja harjoittaa EU:n alueella siten kuin kohdassa 8.2.4 määritellään, ja kehottaa komissiota julkaisemaan viipymättä lupaamansa jakamis- tai yhteistyötaloutta koskevan toimintasuunnitelman, joka on jo viivästynyt.

1.11

Toimintasuunnitelmassa on määriteltävä selkeästi, millainen täydentävä rooli itse- ja yhteissääntelyllä tulee olla, niiden periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti, jotka ETSK on määritellyt jo vuosia sitten lausunnoissaan ja tiedonannoissaan, joissa keskitytään nimenomaan näihin näkökohtiin, ja jotka komitea tässä yhteydessä vahvistaa ja joihin se viittaa.

2.1

Puheenjohtajavaltio Alankomaat on pyytänyt ETSK:ta sosiaali- ja työministeriön kirjeessä laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta ”Jakamistalous ja itsesääntely” esittämättä minkäänlaisia suuntaviivoja tai täsmällisiä kysymyksiä.

2.2

Jakamistalous on erittäin ristiriitainen ja ajankohtainen aihe alkaen sen määritelmästä ja käsitteellisestä rajaamisesta aina siihen liittyviin erilaisiin käsitteisiin ja käytänteisiin sekä sen vaikutuksiin asti.

2.3

Viime vuosina tämä käsite on mainittu lukemattomien käytäntöjen yhteydessä, ja yhtä lailla aiheesta on laadittu lukemattomia erilaisia julkaisuja.

2.4

Ei siis ole ihme, että kansalaisyhteiskunnan erilaisia ilmiöitä seuraava ETSK on jo ehtinyt käsitellä useita tämän – kielen ja lähestymistavan mukaan eri nimillä kulkevan – ilmiön eri näkökohtia useissa eri lausunnoissaan, joihin käsillä oleva lausunto luonnollisesti tukeutuu (1) ja joissa esiteltyyn yleiseen ajatusmalliin se nojautuu sitä kehittäen.

2.5

Käsillä olevassa lausunnossa tavoitteena on vastata puheenjohtajavaltio Alankomaiden esittämään pyyntöön ja pyrkiä sellaiseen määritelmään jakamistalouden erityispiirteistä, joka mahdollistaa jakamistalouden käsitteellisen autonomian ja kattaa käsitteen piiriin kuuluvat taloudelliset käytännöt. Tavoitteena on myös määrittää, tuleeko tätä taloudellista ja sosiaalista toimintaa suojella oikeudellisesti ja miten – millä tavoin ja keinoin erityisesti itse- ja yhteissääntelyn avulla – se toteutetaan.

3.1

Niin sanotun jakamistalouden tiettyjen muotojen käytännöt ovat saaneet alkunsa jo ennen kyseisen käsitteen syntymistä. Niiden lähtökohtana on omistamiseen ja olemiseen liittyvä asennoituminen, joka perustuu ennen kaikkea ajatukseen siitä, ettei ihminen ole sitä, mitä hän omistaa, vaan sitä, mitä hän voi saada käyttöönsä.

3.2

On ilmeistä, että tietyntyyppinen jakamistalous, jonka historialliset juuret ovat alkukantaisten yhteisöjen ”vaihdantataloudessa”, on yhtä vanha kuin ihmiskunta ja että se korvattiin vähitellen vasta rahan – joka antaa haltijalleen mahdollisuuden ostaa ja siis omistaa – käyttöönoton myötä.

3.3

Se, mistä 2000-luvulta lähtien on tullut internetin ja sosiaalisen median käytön myötä sosiaalisesti ja taloudellisesti merkittävää, ei ole keskinäinen vaihdanta, vaan ennemminkin yhteiskunnallisesti hyödyllinen vastavuoroisuuteen perustumaton käyttäytyminen tai täsmällisemmin ilmaistuna toiminta ja prosessi, jossa itselle kuuluvaa jaetaan muiden kanssa, jotta he voivat käyttää sitä, ja jossa saadaan tai otetaan jotakin muilta omaa käyttöä varten. Jakamistalous onkin saanut vaikutteita monista erilaisista ajatussuuntauksista, jotka ulottuvat tiedon vapaasta, ilmaisesta ja yleisestä saatavuudesta toimintotalouteen ja lahjatalouteen (gift economy), joka perustuu vaihtoon ilman voitontavoittelua. Toisin kuin puhdas vaihdantatalous, jakamistalous perustuu ajatukseen rahallisesta tai muusta kuin rahallisesta vastineesta.

4.1

Tämä käsite on otettava lähtökohdaksi rajattaessa ala, joka on jakamistaloudelle ominainen ja erityinen sen eri muodoissaan, luettelemalla erityispiirteet, joita siihen kuuluvilla käytännöillä tulee olla ja joiden avulla se voidaan erottaa muista markkinatalouden käytännöistä.

4.2

Määräävä ja yhteinen ominaispiirre on ensinnäkin, että tämä käytäntö ei johda tavaroiden omistamiseen eikä niiden yhteisomistamiseen vaan yhteiskäyttöön tai -hyödyntämiseen.

4.3

Lisäksi on olennaista, että toimintaa harjoitetaan sellaisen alustan välityksellä, joka luo yhteyden nimenomaan sähköisin välinein (selain tai sovellus) useiden tavaroita tai palveluita tarjoavien ja useiden käyttäjien välille.

4.4

Tämäntyyppisen toiminnan yhtenä yhteisenä ja tunnusomaisena tavoitteena on hyödyntää asianomaisia tavaroita ja palveluja (käyttämätön kapasiteetti) entistä paremmin niiden jakamisen ansiosta.

4.5

Niin ikään pidetään tärkeänä, että tässä liiketoimintamallissa on kyse ennen kaikkea ”samanarvoisten” osapuolten välisistä liiketoimista (yksityishenkilöiden välinen kaupankäynti) eikä koskaan kuluttajien ja yritysten välisistä sopimussuhteista (B2C), on kyse sitten luonnollisista tai oikeushenkilöistä, yritykset mukaan luettuina, ja etteivät osapuolet harjoita tätä jakamista kaupallisessa tarkoituksessa (esimerkkinä yritys, joka jakaa autokannan tai offsetpainokoneiden käytön toisen yrityksen kanssa). Ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että samanarvoiset osapuolet käynnistävät varsinaisen liiketoiminnan.

4.6

Seuraavassa kaaviossa kuvataan kyseisten liiketoimintamallien eroja:

4.7

Tämäntyyppinen liiketoiminta edellyttää monimutkaista kolmitahoista sopimusrakennetta, joka perustuu sopimussuhteisiin hyödykkeen haltijan tai palvelun tarjoajan ja alustaa hallinnoivan tahon välillä, käyttäjän ja transaktiota alustassa – mahdollisesti maksua vastaan – käsittelevän välittäjätahon välillä sekä alustan eri käyttäjien välillä kulloistakin käyttöä varten.

4.8

Siksi seuraavia ominaispiirteitä ei pidetä jakamistaloudelle erityisesti tunnusmerkillisinä tai erityisinä:

5.1

Käsillä olevan lausunnon pituudelle asetetut rajoitukset eivät mahdollista laajaa kuvausta puhumattakaan yksityiskohtaista keskustelua sellaisten hyvin moninaisten tilanteiden luonteesta, joiden oletetaan liittyvän jakamistalouden mainittuihin erityispiirteisiin.

5.2

Eräät niistä ansaitsevat kuitenkin erityisen maininnan lausunnossa tarkasteltavan aiheen kuvailemiseksi:

5.2.1

Majoitusalalta on syytä mainita erityisesti Airbnb, Rentalia, Homeaway, Couchsurfing ja Bedycasa, jotka ovat alustoja, joihin kiinteistönomistajat voivat rekisteröityä jakaakseen huoneen tai koko asunnon väliaikaisesti. On myös mahdollista, että retkeilymajat, majatalot ja muut majoitusliikkeet ilmoittavat tarjonnastaan näillä alustoilla. Koska kuka tahansa voi helposti ilmoittaa kiinteistöstään näissä jakamisverkostoissa, ja kun otetaan huomioon taloudellinen hyöty, jonka omistajat saavat tästä toiminnasta, majoitustarjonnan yleistyminen markkinoiden tällä lohkolla on johtanut muun muassa Pariisissa ja Amsterdamissa alustojen ja veroviranomaisten välisiin yhteistyösopimuksiin verojen keräämisen ja verotuksen toimittamisen alalla. Amsterdamissa, Barcelonassa, Lontoossa ja Berliinissä on luotu järjestelmä tällaisen majoituksen pakollista rekisteröimistä varten sekä ajallisia rajoituksia koskevat säännöt, jotta ei aiheutettaisi haittaa pitkän aikavälin vuokraamiselle ja jotta näin estettäisiin vuokrien nousu.

5.2.2

Liikenteen alalta voidaan mainita Blablacar, Umcoche, Liftshare ja Karzoo. Ne ovat sovelluksia, joihin voivat rekisteröityä ajoneuvojen yksityisomistajat, jotka haluavat jakaa ajoneuvojensa vapaat matkustajapaikat matkoillaan (kimppakyyti). Joillakin näistä alustoista matkakulut voidaan jakaa, mutta maksujen periminen voitontavoittelumielessä ei ole sallittua. Uber on kuitenkin tapaus, joka on aiheellista mainita erikseen, sillä se sekä tarjoaa yksityishenkilöiden ajoneuvojen yhteiskäyttöpalveluja (UberPop, joka on kielletty lähes koko EU:ssa) että mahdollistaa ammattikuljettajien tarjoamien kuljetuspalveluiden käyttämisen (Uberblack ja UberX, jotka ovat perinteisten taksipalveluiden kaltaisia). Luonnehtiminen ei ole yksiselitteistä, sillä yrityksen liiketoimintamalli ei ole avoin, ja tuomioistuimessa onkin jo tarkasteltu sitä, ovatko Uberin kuljettajat yrityksen työntekijöitä (2). Tämä palvelu on johtanut toisinaan väkivaltaisiin mielenilmauksiin ja jopa oikeudenkäynteihin lähes kaikkialla EU:ssa. Ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Viron lainsäädännössä nämä palvelut on laillistettu, ja parhaillaan odotetaan Euroopan unionin tuomioistuimen vastausta barcelonalaisen ja brysseliläisen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin palveluiden luonteen selkiyttämiseksi (3).

5.2.3

Esimerkkejä joukkorahoituksesta ovat lainarahoitus, josta maksetaan korkoa (esimerkiksi Zopa ja Auxmoney); pääomarahoitus, jossa hankitaan osuus perustetusta yrityksestä (esimerkiksi Fundedbyme ja Crowdcube); rahoitus hyvitystä vastaan (esimerkiksi Kickstarter ja Indiegogo) sekä lahjoituksen muodossa annettu rahoitus, johon ei sisälly minkäänlaista vastinetta.

6.1

On tavallista, että pyrkimyksissä määritellä käsitteitä erityisesti, kun käytetään induktiivista menetelmää, ei edetä lineaarisesti, sillä määritelmien vakiintuminen ja niistä yhteisymmärrykseen pääseminen vievät aikaa. Tämä koskee myös jakamistalouden käsitettä, jota käytetään joukkoviestimissä rinnakkain muiden käsitteiden kanssa, joista esimerkkeinä mainittakoon ”yhteisö- tai yhteisvastuullinen talous”, ”kiertotalous”, ”toimintotalous”, ”vihreä talous”, ”sininen talous”, ”ratkaisujen talous”, ”horisontaalinen talous”, ”kysyntäohjauksinen (on demand) talous”, ”alustatalous” ja ”keikkatalous (gig economy)”.

6.2

Tästä syystä eräät tahot katsovat, että on parempi olla edes yrittämättä laatia määritelmää, koska he pelkäävät, että se ei olisi riittävän kattava, tai päinvastoin, että se ei rajoittaisi asianmukaisesti käsitteen soveltamisalaa.

6.3

Vaikka ETSK:n lausunnoissa on lukuisia viittauksia tähän käsitteeseen, niissä ei ole koskaan yritetty määritellä sitä. Samaan tapaan AK:n lausunnossa (4) pyritään luomaan luokittelu, joka käsittää kaksi peruskategoriaa ja neljä tyyppiä, mutta siinä ei uskalleta laatia määritelmää. Lisäksi komissio asettaa äskettäin antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden päivitys” (5) etusijalle ilmauksen ”vuorovaikutustalous”, jota pidetään jakamistalouden synonyymina, mutta käsitteen määrittelemisen sijasta se tyytyy luettelemaan edut tiettyjen toimijoiden (kuluttajat, työntekijät) kannalta sekä tuomaan esille sen vaikutukset tuottavuuteen ja kestävyyteen. Komissio myös ilmoittaa, että vuonna 2016 julkaistaan vuorovaikutustaloutta koskeva eurooppalainen toimintaohjelma. Euroopan parlamentin tähän mennessä antama panos ei ole ollut merkittävä lukuun ottamatta 21. joulukuuta 2015 annettua päätöslauselmaa digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista (6), eräitä korkeatasoisia tutkimuksia sekä muutamia erityisaiheista laadittuja katsauksia. Missään edellä mainituista asiakirjoista ei ole kuitenkaan tähän mennessä tehty työllisyyteen ja kasvuun liittyvää vaikutustenarviointia.

6.4

ETSK katsoo, ettei tässä kysymyksessä tarvitse ryhtyä keksimään pyörää uudelleen, sillä lukuisista esitetyistä määritelmistä yksi näyttää saavuttaneen laajan yhteisymmärryksen. Komitea ottaa näin ollen käyttöön Botsmanin ja Rogersin laatiman määritelmän, jonka mukaan jakamistalous on talousjärjestelmä, joka perustuu siihen, että yksityishenkilöt jakavat keskenään suoraan vähän käytettyjä tavaroita ja palveluja ilmaiseksi tai maksua vastaan verkkoalustojen kautta. Poliittisen päätöksenteon tukeminen ja tarkoituksenmukaisempi sääntely onnistuisivat kuitenkin paremmin, jos laadittaisiin täsmällisempi analyyttinen erittely käsitteen ”jakaminen” sisällöstä, toisin sanoen sen voittoa tavoittelemattomasta luonteesta, sekä siitä, mitä alustapohjaisuus tarkoittaa.

6.5

Tämä määritelmä on riittävän kattava käsittääkseen niinkin erilaiset alat kuin tuotannon, kulutuksen, rahoituksen (joukkorahoitus) ja varsinaisen osaamisen ja jotta siinä voidaan erottaa neljä suhteellisen itsenäistä alaa: yhteisöllinen kuluttaminen, yhteisöllinen koulutus ja osaaminen, joukkorahoitus ja yhteistuotanto (7).

6.6

Tämän määritelmän ansiosta voidaan myös erottaa liiketoimintamallit, jotka kuuluvat näennäisesti jakamistalouden piiriin mutta joissa todellisuudessa tavoitellaan yksinomaan voittoa ja jotka edustavat kuluttajien ja yritysten välisen kaupankäynnin mallia (B2C). Tämä päätelmä on todennettavissa analysoimalla näiden alustojen toimintatapaa (joka ei tosin aina ole avoin). Voidaankin löytää esimerkkejä järjestelyistä, jotka kuuluvat todellisen jakamistalouden piiriin, joissa alustan välityksellä luotu yhteys vastaa yksityishenkilöiden välisiin transaktioihin perustuvaa mallia ja joissa alustan ainoana tehtävänä on luoda yhteys samanarvoisten osapuolten välille. On kuitenkin myös esimerkkejä yrityksistä, jotka näennäinen samanarvoisten osapuolten (P2P) välinen alusta verhonaan harjoittavat liiketoimintaa palkkioita nostamalla, maksuja vastaanottamalla ja lisäpalveluja tarjoamalla ja joita ei näin ollen pidä kohdella jakamistalouden osapuolina vaan kuluttajien ja yritysten välisiin transaktioihin perustuvien palvelujen tarjoajina siitä aiheutuvine seurauksineen.

6.7

Lisäksi tämä määritelmä tarjoaa näin ollen mahdollisuuden sulkea jakamistalouden käsitteen ulkopuolelle tietyntyyppisiä toimia, joiden muutoin saatettaisiin katsoa kuuluvan sen piiriin ja joista esimerkkeinä mainittakoon

7.1

Vaikka jakamistalouden soveltamisalaa ei ole vielä määritelty kovin selkeästi, on toteutettu lukuisia tutkimuksia ja kyselyitä jakamistalouden taloudellisen painoarvon määrittämiseksi EU:ssa ja maailmanlaajuisesti.

7.2

Onkin kiistämätöntä, että viime vuosina ja nimenomaan nykyisen kriisin aikana sekä vastauksena kriisiin jakamistalouden aloitteiden lukumäärä on kasvanut jatkuvasti: verkkosivulla www.collaborativeconsumption.com luetellaan yli tuhat aloitetta.

7.3

Euroopan komission käyttämien arvioiden mukaan jakamistalouden nimityksen piiriin kuuluvan toiminnan maailmanlaajuinen liikevaihto kohosi 3,5 miljardiin dollariin vuonna 2013, mikä merkitsee 25 prosentin vuotuista kasvua. Nykyisin liikevaihto olisi näin ollen jo 20 miljardia dollaria. Konsulttiyritys PwC:n ennusteiden mukaan kasvu on hyvin voimakasta vuoteen 2025 saakka (8).

7.4

Sen lisäksi, että jakamistalous luo taloudellista arvoa, se mahdollistaa sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuutensa ansiosta solidaarisuuden siteiden tiivistämisen kansalaisten välillä, paikallistalouden elvyttämisen, työpaikkojen luomisen, kotitalouksien kulutuksen järkiperäistämisen tiettyjen hyödykkeiden yhteiskäytön avulla, energiajalanjäljen pienentämisen ja entistä vastuullisemman ja kestävämmän kulutuksen edistämisen.

7.5

ETSK katsoo, että tämäntyyppinen talous ”merkitsee [– –] innovatiivista käyttötalouden yleistymistä tuotantotalouteen nähden, ja se tarjoaa taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä etuja”, ja ”[s]e myös tarjoaa yhden ratkaisun talous- ja rahoituskriisiin” (9).

7.6

Tästä syystä ETSK ei ole epäröinyt kehottaa komissiota ryhtymään erilaisiin välttämättömiin poliittisiin toimenpiteisiin, jotta EU:n tasolla ja eri jäsenvaltioissa tuettaisiin ja otettaisiin käyttöön jakamistalouden monia eri muotoja ja toimintatapoja, jotta niiden uskottavuus kasvaisi ja jotta ne herättäisivät entistä enemmän luottamusta. Tässä lausunnossa voidaan vain toistaa näkökannat, jotka ETSK on jo asiasta esittänyt ja joihin se nimenomaisesti viittaa. Komitea katsoo näin ollen, että uudet liiketoimintamallit, joita alustat edustavat, herättävät kiireellisiä kysymyksiä muun muassa kansallisen lainsäädännön soveltamisesta, työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta ja asianmukaisen verotuksen varmistamisesta. ETSK kehottaa komissiota tarttumaan näihin kysymyksiin, jos halutaan, että näiden liiketoimintamallien tarjoamat yhteiskunnalliset edut todella konkretisoituvat.

7.7

On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että EU:n tasolla tarvitaan kiireellisesti määritelmiä, ohjeita ja suuntaviivoja, sillä eräät jäsenvaltiot laativat jo nyt itsenäisesti omia toimintapolitiikkojaan samalla, kun EU:n toimielimissä vitkastellaan ja ollaan ilmeisen epätietoisia.

8.1.1

Kuten mikä tahansa toiminta, joka saattaa yhteen ihmisiä omine ja mahdollisesti ristiriitaisine intresseineen, jakamistalous kuuluu kyseisiä intressejä säätelevän oikeuden ja sääntelyn piiriin. Komitea ei näin ollen pidä vakavasti otettavana näkemystä, jonka mukaan jakamistalouden tulee olla laeista vapaa vyöhyke, jolla vapauden tulee vallita ilman minkäänlaisia esteitä tai rajoitteita ja joka perustuu yksinomaan luottamukseen ja luonnolliseen hyväntahtoisuuteen (Rousseaun ”jalon villin” esikuvan mukaisesti).

8.1.2

ETSK on järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti puolustanut käsitystä siitä, että kaikenlaisella taloudellisella toiminnalla tulee olla oikeudellinen suoja. Se on kuitenkin myös todennut, että tämä sääntely voi käsittää monia erilaisia muotoja, joita on koordinoitava yhdenmukaisella tavalla.

8.1.3

Erityisesti tuoreimmassa itse- ja yhteissääntelyn roolia EU:ssa käsittelevässä lausunnossaan (10), jonka sisältöön komitea tässä yhteydessä viittaa, ETSK puolustaa nimenomaisesti käsitystä siitä, että ”itsesääntely ja yhteissääntely ovat oma-aloitteisesti tai määräyksestä käyttöön otettuja mekanismeja, joilla säännellään monien eri taloudellisten toimijoiden (stakeholders) taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja tai kaupallisia suhteita ja käytänteitä”, että ”niitä on pidettävä merkittävinä ulkopuolisen sääntelyn (sitova oikeus, hard law) täydentävinä ja kartuttavina välineinä, mutta ei koskaan sen vaihtoehtona” ja että niiden pätevyys riippuu siitä, että ”niiden ominaispiirteet ja soveltamisala” määritellään ”sitovan lainsäädännön nimenomaisin ja yksiselitteisin säännöksin, jotka ovat oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia sekä jäsenvaltio- että unionitasolla. Samalla on kunnioitettava näiden välineiden luonnetta ja erityisesti osapuolten välisten sopimusten vapaaehtoisuutta.”

8.2.1

Kun yksityishenkilöiden välillä harjoitettavat puhtaasti spontaanit käytännöt alkavat olla painoarvoltaan taloudellista toimintaa ja osapuolten keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet saavat sopimuksellisen luonteen, niihin on sovellettava kansallisia tai eurooppalaisia säädöksiä, jotka muodostavat oikeudellisen kehyksen eri tahojen oikeuksille ja velvollisuuksille.

8.2.2

Jakamistaloudessa syntyvien suhteiden monitahoisuus, jota kuvaillaan kohdassa 4.7, antaa perusteet sellaisen oikeudellisen kehyksen määrittelylle, jonka puitteissa osapuolten tulee toimia, erityisesti kun nämä toimet osoittautuvat luonteeltaan hybridimäisiksi. Esimerkkejä tästä ovat freemium (tuotteen perusversio on ilmainen ja lisätoiminnot maksullisia) ja donationware (ohjelmistot, joista maksettavasta mahdollisesta korvauksesta käyttäjä päättää itse). Geokätköily (geocaching) on varsin havainnollinen esimerkki.

8.2.3

Koska jakamistalous on nykyisin luonteeltaan selkeästi jäsenvaltioiden rajat ylittävä ilmiö, EU:n on määriteltävä laajojen sisämarkkinoiden käsittämää yhteistä ja yhdennettyä aluettaan varten oikeudellinen kehys, jota sovelletaan aina, kun näitä toimia harjoitetaan rajojen yli. Tällaisen kehyksen puuttuminen on jo johtanut siihen, että eri jäsenvaltioissa omaksuttu kanta suhteessa tiettyihin konkreettisiin tapauksiin (esimerkkinä Uber) on erilainen ja ristiriitainen, kuten on asian laita myös Yhdysvalloissa.

8.2.4

Tämä oikeudellinen kehys koskee erityisesti seuraavia ensisijaisia aloja:

8.3.1

ETSK katsoo, että EU:n tasolla – joka on ainoa taso, jolla on tämän lausunnon kannalta merkitystä – toimielinten, ennen kaikkea komission sen aloiteoikeuden takia mutta myös neuvoston ja Euroopan parlamentin, on otettava tavoitteekseen kiinnittää kiireellisesti aivan erityistä huomiota siihen, että otetaan käyttöön sääntelykehys, jossa määritellään täsmällisesti sen soveltamisala sekä parametrit, joiden puitteissa tätä toimintaa tulee harjoittaa. On selvää, että toimenpiteet on mukautettava jakamistalouden eri muotoihin.

8.3.2

Tässä kehyksessä keskeinen asema on annettava yleistä etua ja yleistä järjestystä koskeville yhteisille periaatteille, joita on pidettävä tämänkaltaiseen taloudelliseen toimintaan osallistuvia tahoja velvoittavina, sekä erityisesti kohdassa 8.2.4 mainituille näkökohdille.

8.3.3

ETSK on kuitenkin aina korostanut, että tämän kanssa rinnakkain ja samanaikaisesti on oltava olemassa alue, joka jätetään itse- ja yhteissääntelylle. Komitea katsookin, että tämä on malliesimerkki siitä, mitä jotkut jo kutsuvat keskinäiseksi sääntelyksi (shared regulation), kuten on todennut äskettäin lontoolainen Royal Society for the encouragement of Arts, Manufactures and Commerce (RSA) tai Sharing Economy UK (SEUK) käytännesäännöistä laatimassaan mallissa (12).

8.4.1

ETSK:n käsityksenä on aina ollut, ettei EU:n toimielinten tai kansallisten viranomaisten pidä määritellä itsesääntelyä koskevien sääntöjen sisältöä, vaan se tulee jättää osapuolten yksinomaiseen harkintavaltaan, kun pyrkimyksenä ei ole saada sitovaa tunnustusta osapuolten välillä.

8.4.2

ETSK toteaa edellä mainitussa lausunnossaan, että mikäli pyrkimyksenä on kuitenkin se, että tällaiset sopimukset tunnustetaan sääntelyä tukevaksi välineeksi asianomaisessa oikeusjärjestelmässä, EU:n ”on määritettävä selkeästi parametrit itse- ja yhteissääntelyn tunnustamiseksi, itse- ja yhteissääntelyssä noudatettavat periaatteet sekä niiden rajoitukset”. Tämä näkemys on kaikilta osin sovellettavissa jakamistalouden tapaukseen, jonka ei tule muodostaa siitä poikkeusta.

8.4.3

ETSK pitää valitettavana sitä, etteivät neuvosto, parlamentti ja komissio käyttäneet tilaisuutta hyväkseen uudessa toimielinten välisessä sopimuksessaan, joka hyväksyttiin 13. huhtikuuta 2016, ja tehneet edelliseen sopimukseen tällä alalla itse- ja yhteissääntelyä käsittelevässä komitean lausunnossa suositeltuja parannuksia. Komitean mielestä on niin ikään valitettavaa, että itse- ja yhteissääntelyä koskevasta aiheesta on nyt vain epämääräinen maininta sääntelyn parantamista koskevaa pakettia käsittelevässä tiedonannossa, johon sisältyy alaviite itse- ja yhteissääntelyn parempaa hyödyntämistä koskevista periaatteista ja CoP-foorumista (Pilot Community of Practice for better self and co-regulation) sekä muutamia hajanaisia mainintoja kyseisen paketin suuntaviivoissa ja välineissä.

8.4.4

Jos on olemassa ala, jolla on yhä välttämättömämpää määritellä edellä mainitut parametrit uskottavuuden ja käyttäjien luottamuksen lisäämiseksi, se on nimenomaan jakamistalous, joka hyötyisi merkittävästi vankasta perustasta, jonka itse- ja yhteissääntelyn luotettavat puitteet EU-tasolla tarjoaisivat.

8.4.5

Komitea jää näin ollen mielenkiinnolla odottamaan luvattua vuorovaikutustalouden eurooppalaista toimintaohjelmaa ja kehottaa jo tässä vaiheessa komissiota kiinnittämään huomiota näkökohtiin, jotka liittyvät tämän toiminnan sääntelyyn sekä rooliin, joka itse- ja yhteissääntelyllä tulee siinä olla.