1.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 240/9

1.

Kaupunkeja koskeva toimintaohjelma on erittäin tärkeä eurooppalainen hanke: kehitteillä on uusi työskentelytapa, jonka tarjoaman toimintakehyksen ja tehokkaiden välineiden avulla pyritään kaikkien kaupunkeihin ja niitä ympäröiviin toiminnallisiin alueisiin liittyvien politiikkojen johdonmukaisuuteen. Noin kaksi kolmasosaa kaikista EU:n alakohtaisista toimintapolitiikoista vaikuttaa Euroopan kaupunkialueisiin, joten kaupunkien pitäisi saada osallistua nykyistä enemmän niiden suunnitteluun ja toteutukseen. Tavoitteena on parantaa elämänlaatua kaupungeissa ja kehittää uusi kaupunkeja koskeva hallintotapa, jossa asetetaan ja saavutetaan tavoitteita eri tasoilla koordinoidun, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisen käytännönläheisen ja konkreettisen lähestymistavan kautta. Tämä uusi kaupunkeja koskeva malli tarjoaa suuria mahdollisuuksia: sen avulla ihmiset voivat kokea paikallistasolla eurooppalaisen lisäarvon yhteiskunnallisten ja väestörakenteellisten haasteiden ratkaisemisessa, se voi – tiiviissä yhteydessä Euroopan komission paremman sääntelyn agendan kanssa – parantaa unionin politiikkojen laatua yhdistämällä vastavuoroisesti kansalliset, alueelliset ja paikalliset strategiat ja näin mennä paljon tähänastista yhteistyötä pidemmälle. Komitea korostaa, että kaupunkeja koskevan toimintaohjelman on oltava osa kokonaisvaltaisempaa alueellista visiota, jossa huomioidaan sekä kaupunki- että maaseutualueet (1).

Toimintaohjelma voi myös antaa merkittävän panoksen pyrittäessä saavuttamaan EU:n perussopimuksen 3 artiklassa asetetut tavoitteet, etenkin taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, sekä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet (2).

Alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan ja monitasoisen hallinnon puitteissa prosessin onnistumisen kannalta keskeisessä asemassa ovat seuraavat kolme kriteeriä:

2.

AK palauttaa mieliin työn, jota on tehty vuodesta 1989 muun muassa kaupunkipolitiikan pilottihankkeissa, jotta kaupungit otettaisiin paremmin huomioon ja ne voisivat osallistua entistä enemmän politiikan muotoiluun unionin tasolla, ja joka on auttanut valmistelemaan kaupunkeja koskevaa toimintaohjelmaa EU:n tasolla.

3.

Kaupunkien merkitys: Maailmanlaajuinen suuntaus väestön keskittymiseen yhä enemmän kaupunkeihin on havaittavissa myös Euroopassa – Eurooppa on manner, jossa noin 70 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa tai taajamissa. Ne ovat talouskehityksen (yksin niissä tuotetaan yli 75 prosenttia bkt:stä) sosiaalisen osallisuuden ja kestävän kehityksen moottoreita. Kaupungeille on kuitenkin myös tyypillistä sosiaalisten vastakohtien välitön kohtaaminen. Esimerkkeinä mainittakoon köyhyys ja rikkaus, työllistymismahdollisuudet ja pitkäaikaistyöttömyys, työvoiman kysyntä ja puute, suuret erot koulutuksessa sekä erityiset ympäristöhaasteet. Kaupungit osallistuvat kotouttamisen edistäjinä myös merkittävällä panoksella nykyisistä pakolaisvirroista sekä EU:n sisäisestä muuttoliikkeestä selviämiseen. Yksikään Euroopan unionin politiikka ei ole toimiva, ellei siinä oteta huomioon kaupunkiulottuvuutta.

4.

Integroidut ja monialaiset lähestymistavat: Jo vuonna 2007 julkaistussa Leipzigin peruskirjassa korostettiin, että vain integroidut lähestymistavat voivat onnistua kaupungeissa ja että monitasoinen hallintotapa on avain kaupunkien monitahoisten ongelmien ratkaisuun. Onnistuneita lähestymistapoja ovat siiloajattelusta eroon pääseminen julkishallinnossa, eli monialainen toimintatapa ongelmien ratkaisussa, perinteiset hierarkiat ylittävä yhteistoiminta ja erilaisten sidosryhmien osallistaminen ottaen huomioon paikallis- ja alueyhteisöjen erityispiirteet. Nämä ovat tekijöitä, jotka vastaavat läheisesti Euroopan komission käsityksiä paremmasta sääntelystä, paremmasta rahoituksesta ja paremmasta koordinoinnista. Integroidut lähestymistavat edellyttävät kuitenkin huomattavaa koordinointia ja yhteistyötä kaikilla tasoilla – paikallisella, alueellisella, valtiollisella ja eurooppalaisella tasolla – ja niiden välillä.

5.

Kaupunki- ja maaseutualueet ovat toisiaan täydentäviä funktionaalisia alueita: keskustelussa kaupunkeja koskevasta toimintaohjelmasta tuodaan toistuvasti esiin pelko siitä, että voimakkaampi keskittyminen kaupunkiasioihin heikentää maaseutualueiden tukemista. AK korostaa kuitenkin kaupunki- ja maaseutualueiden välisten yhteyksien merkitystä ja tiedostaa sen, että myös maaseutualueet edistävät osaltaan kasvua ja työpaikkojen luomista. Unionin toimenpiteillä ei saa edistää kilpailuasetelmaa näiden kahden ulottuvuuden välillä, jotka liittyvät toisiinsa maantieteellisesti, hallinnollisesti sekä toiminta- ja aihekohtaisten politiikanalojensa osalta. Kyse on siis molempien ulottuvuuksien keskinäisen täydentävyyden korostamisesta niin, että voidaan kokeilla myös uudenlaisia hallintomuotoja niiden välillä ja mahdollistaa ne erityisesti parantamalla palvelujen saatavuutta ja kehittämällä digitaalitekniikkoja. Vain jos molemmat lohkot ovat vahvoja, voidaan saavuttaa perimmäinen tavoite: ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti vahva Eurooppa sekä entistä vahvempi alueellinen yhteenkuuluvuus. Eurooppalaisen kaupunkipolitiikan piiriin kuuluvat kaikki kaupungit ja niitä ympäröivät toiminnalliset alueet: eivät siis vain pää- ja suurkaupungit, vaan myös pienet ja keskisuuret kaupungit, jotka ovat erittäin tärkeitä niitä ympäröivälle alueelle.

6.

Kaupunkeja koskevassa EU:n toimintaohjelmassa olisi myös annettava ohjeita siitä, mitkä ovat EU:n neuvottelukannat Habitat III -konferenssissa, joka pidetään Quitossa 17.–20. lokakuuta 2016. Sen lisäksi ja mukaisesti, että EU on asettanut tavoitteekseen päästä vahvemmaksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi, ja kun otetaan huomioon tarve parantaa EU:n ulko- ja sisäpolitiikan johdonmukaisuutta, EU:n tulisi tiivistää ja edistää kansainvälistä yhteistyötä ja vaihdantaa kaupunkiviranomaisten välillä.

7.

Jotta kaupunkeja koskeva toimintaohjelma voidaan toteuttaa onnistuneesti, sen on myös perustuttava institutionaaliset ja hallinnolliset toimintaympäristöt kattavaan kaupunkien ja alueiden hallinnon väliseen integroituun lähestymistapaan.

8.

Kaupunkeja koskevaan EU:n toimintaohjelmaan, jossa kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta ja varmistetaan paikallis- ja alueviranomaisten alhaalta ylöspäin suuntautuva osallistuminen, sisältyy ehdottomasti sellaisia tekijöitä kuin vaaleilla valittujen paikallisten ja alueellisten elinten sekä niitä edustavien valtio- ja unionitason järjestöjen osallisuus päätöksenteossa sekä näiden vastuullinen osallistuminen toimintaohjelmien määrittelyyn ja koheesiopolitiikan toteuttamiseen ja arviointiin kulloistenkin institutionaalisten roolien mukaisesti.

9.

Euroopan komissio on yhdessä puheenjohtajavaltio Alankomaiden kanssa aloittanut Amsterdamin sopimuksen valmistelun ja ottanut siihen mukaan lukuisia sidosryhmiä. Komission tavoitteena on laatia ja panna täytäntöön kahdentoista temaattisen kumppanuuden puitteissa kolmen vuoden aikana toimintasuunnitelmia kaupunkien keskeisiä ongelmia käsittelevien integroitujen politiikkojen edistämiseksi.

Kumppanuuksien on tarkoitus olla yksi kaupunkeja koskevan toimintaohjelman keskeisistä toteuttamisvälineistä. Niissä yhdistyy aiempaa suurempi määrä EU:n kaupunkialueisiin vaikuttavia alakohtaisia toimintapolitiikkoja. Kumppanuuksien ja prosessia seuraavan, EU:n kaupunkeja koskevasta toimintaohjelmasta vastaavan lautakunnan työn onnistumisen kannalta on lisäksi ratkaisevan tärkeää, että ne tekevät tiivistä yhteistyötä kaupunkien ja paikallis- ja aluetason viranomaisten, jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten (mm. AK:n) ja asiaankuuluvien paikallisten sidosryhmien kanssa.

AK kehottaa keskittymään muutamaan tärkeään politiikanalaan, jotta olisi mahdollista saavuttaa näkyviä tuloksia ja osoittaa kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman lisäarvo. Kaksitoista määriteltyä painopistealaa eivät muodosta tyhjentävää luetteloa. Kumppanuuksia olisi muodostettava myös muissa aiheissa, joiden yhteydessä tarvitaan integroituja poliittisia lähestymistapoja; huomioon olisi otettava esimerkiksi kulttuuri- ja matkailu-ulottuvuus kaupunkikehityksessä, osallistumisen uudet osallistavat muodot, innovointi ja älykkäät kaupungit. Temaattisia painopisteitä voidaan kuitenkin arvioida kattavasti vasta sitten, kun kumppanuudet on muodostettu, sillä vasta tällöin voidaan todeta, onko Euroopan unionille keskeisiä aiheita, kuten nuorisotyöttömyys, nivottu mukaan ja miten. Komitea on tyytyväinen siihen, että neljä pilottikumppanuutta (ilmanlaatu, asuntorakentaminen, köyhyys kaupungeissa sekä muuttoliike ja pakolaisten kotouttaminen) on jo käynnistetty. Kumppanuuksien jatkon kannalta on erittäin tärkeää, että alun pitäen sovitaan merkittävästä sitoutumisesta, esimerkiksi puolivuosittaisesta raportoinnista komissiolle, parlamentille, neuvostolle ja AK:lle. AK painottaa myös mahdollisuutta, että temaattisista kumppanuuksista saadaan hyödyllistä antia EU:n tulevan lainsäädännön suunnittelua ja voimassa olevan lainsäädännön tarkistamista varten. Temaattisiin kumppanuuksiin odotetaan osallistuvan noin 15 kumppania, ja Alankomaat on jo varannut 50 000 euroa kunkin kumppanuuden tukemiseen. AK kehottaa komissiota tutkimaan tältä pohjalta mahdollisuutta rahoittaa teknistä tukea kiinnostuneiden paikallisviranomaisten kumppanuuteen liittymisen helpottamiseksi.

10.

Amsterdamin sopimuksen temaattisten kumppanuuksien tai muiden EU:n ohjelmien (esimerkiksi Urbact) puitteissa laadittavia kaupunkeihin liittyviä toimintasuunnitelmia voitaisiin tulevalla ohjelmakaudella edistää ja rahoittaa toimenpideohjelmissa.

11.

Lisäksi on tärkeää, että Euroopan komissiolla on vahva ja sitova koordinointirooli. Tähän liittyen ensimmäinen varapuheenjohtaja olisi nimitettävä kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman koordinaattoriksi, ja tämä varmistaisi tehtävänsä kautta myös tiiviin yhteyden paremman sääntelyn agendaan. Koordinoinnilla poistettaisiin myös kaupunkien hajanainen tarkastelu, joka johtuu yksittäisten pääosastojen alakohtaisesta näkökulmasta. Älykkäät kaupungit ja – maaseudun ollessa kyseessä – älykkäät alueet eivät näin ollen olisi vain teknologisesti vaan myös sosiaalisesti älykkäitä kaupunkeja ja alueita. Kaupunkeja koskevassa EU:n toimintaohjelmassa olisi myös sovellettava yhdennettyä toimintapolitiikkaa, jolla tehostetaan älykkäitä kaupunkeja ja älykästä erikoistumista (RIS3) koskevia strategioita. Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa on välttämätön etenkin, kun ajatellaan pakolaistulvan ja siihen liittyvien kotouttamisvaatimusten kaltaista haastetta. Tärkeä tekijä on myös kaupunkeja koskevan toimintaohjelman sisällyttäminen Euroopan komission vuosittaiseen työohjelmaan. Tämäkin edistää prosessin avoimuutta ja sitovaa luonnetta.

12.

AK painottaa, että jatkossa on edelleen panostettava siihen, että paikallis- ja alueyhteisöt ja myös kaupunkien ja alueiden verkostot ja muut sidosryhmät pääsisivät nykyistä enemmän osallistumaan sellaisen EU:n politiikan valmisteluun ja arviointiin, joka vaikuttaa tai kohdistuu kaupunkialueista vastaaviin tahoihin.

13.

Vaikutustenarvioinnin ulottaminen kaupunkiulottuvuuteen: AK:n ja Euroopan komission aloitteesta käynnistetty kokeiluhanke alueellisen vaikutuksen arvioinnista esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden alalla on osoittanut, että käytettävissä on asianmukaisia välineitä, joiden avulla vaikutustenarviointi voidaan ulottaa alueellisen ja paikallisen ulottuvuuden tutkimiseen. Kokeiluhankkeessa on lisäksi tullut ilmi, että kaupungit ja alueet ovat erittäin kiinnostuneita, halukkaita ja kykeneviä osallistumaan aktiivisesti asianomaisiin toimiin ja antamaan niihin tarvittavan panoksen.

14.

Tietojenvaihtoa koskevan ja kaupunkien välisen yhteistyön toteuttaminen on tarpeen, jotta voidaan edistää kaupunkien ja paikallisyhteisöjen välistä osaamisen ja hyvien käytänteiden vaihtoa mahdollisimman vähin hallinnollisin rasituksin. Kaupunkikehitykseen liittyviin asioihin keskittyvää tiedonkeruuta olisi harkittava vain poikkeustapauksissa, ja sen olisi rajoituttava vain ehdottoman välttämättömään.

15.

AK kehottaa edelleen tutkimaan järjestelmällisesti mahdollisuuksia parantaa kaupunkien ja niiden toiminnallisten alueiden tukemista. Tässä yhteydessä voitaisiin ajatella seuraavia toimia:

16.

Koska eurooppalaisen ohjausjakson merkitys talouspoliittisena koordinointivälineenä kasvaa, AK kehottaa ottamaan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä asianmukaisesti huomioon myös kaupunki- ja maaseutunäkökohdat. Tämä voitaisiin toteuttaa ottamalla paikallis- ja alueviranomaiset hyvissä ajoin mukaan jäsenvaltioiden vuosittaiseen kansallisten uudistusohjelmien laadintatyöhön. Tässä yhteydessä myös Euroopan komission kuhunkin jäsenvaltioon nimittämällä EU-ohjausjaksosta vastaavalla edustajalla voisi olla tärkeä rooli.

17.

AK painottaa myös kaupunkiverkostojen dynaamisuutta ja kykyä edistää Euroopan unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamista. Mitä tulee kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen, jossa yli 6 000 paikallis- tai aluehallintotahoa on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä EU:n vuodeksi 2020 asettamia ilmastointitavoitteita enemmän, AK kehottaa Euroopan komissiota kehittämään sopimuksen roolia, jotta sopimukseen perustuva toiminta jatkuisi vuoden 2020 jälkeen ja sopimuksesta tulisi väline, jonka avulla kaupungit ja alueet voisivat osallistua konkreettisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan laajemmassa EU:n kehyksessä (4).

18.

Amsterdamin sopimuksen olisi johdettava sitovaan sopimukseen kaupunkeja koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanosta. Kahdeksan kumppanuutta, joita ei ole vielä aloitettu, olisi käynnistettävä mahdollisimman pian. Sen jälkeen olisi tarkistettava viipymättä temaattinen luettelo, jotta voidaan arvioida, otetaanko kumppanuuksissa huomioon kaupunkien todellisuuteen kuuluvat keskeiset elementit. Komitea on tyytyväinen ehdotukseen, jonka puheenjohtajavaltio Alankomaat on esittänyt Amsterdamin sopimusluonnoksessa ja jonka mukaan monialaiset kysymykset, kuten kaupunkien hallinto, hallintorajat ylittävä hallinto – kaupunki- ja maaseutualueiden yhteistyö ja rajatylittävä yhteistyö mukaan luettuina – tai yleishyödyllisten julkisten palveluiden tarjonta, sisällytetään kaikkiin temaattisiin kumppanuuksiin. Viimeksi mainitun seikan osalta on varmistettava, että kaupunkeja koskevassa EU:n toimintaohjelmassa kunnioitetaan paikallista ja alueellista itsehallintoa ja siihen EU:n primaarioikeuden nojalla liittyvää harkintavaltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti ja erityisesti että siihen temaattisella tasolla sisältyvät yleishyödylliset kunnalliset peruspalvelut.

19.

Amsterdamin sopimuksessa mainittujen elinten ja raportointivelvoitteiden ohella Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja AK:lle olisi raportoitava säännöllisesti, jotta varmistetaan avoin ja myös laajalti ulottuvilla oleva menettely, jossa välittömästi asianosaisten lisäksi myös suuri yleisö voi seurata prosessia (5).

20.

Jotta varmistetaan, että kaupunkeja koskeva toimintaohjelma sitoo mahdollisimman paljon tulevia neuvoston puheenjohtajavaltioita, olisi Amsterdamin sopimus, sen jälkeen kun se on 30. toukokuuta 2016 hyväksytty kaupunkikehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa, sisällytettävä kesäkuussa 2016 yleisten asioiden neuvoston päätelmiin. Niihin olisi nivottava kehotus tuleville neuvoston puheenjohtajavaltioille, että ne ottaisivat kaupunkeja koskevan toimintaohjelman mukaan työohjelmiinsa.

Slovakian puheenjohtajuuskautena olisi vuoden 2016 loppuun mennessä raportoitava ensimmäisen kerran kumppanuuksien täytäntöönpanon tilasta.

21.

Jotta varmistetaan kaupunkeja koskevan toimintaohjelman mukainen sitoutuminen politiikan kehittämiseen ja kestävyyteen, olisi annettava valkoinen kirja, jossa arvioidaan ja systemoidaan kumppanuuksien tuloksia sekä kuvataan paremman hallintotavan osatekijöitä ja helpotetaan niiden siirrettävyyttä. Näin varmistetaan yhtäältä sitovuus ja toisaalta avoimuuden lisääntyminen. Valkoista kirjaa ei kuitenkaan tulisi laatia vasta sitten, kun kolmivuotiset kumppanuudet ovat päättyneet, vaan vuonna 2017 puoliväliarvioinnin jälkeen. Siinä olisi tiivistettävä ja systemoitava jo saadut kokemukset, ja ne olisi otettava huomioon valmisteltaessa tulevaa, vuonna 2021 käynnistyvää eurooppalaisten rakenne- ja investointirahastojen tukikautta ja vuoden 2020 jälkeistä EU:n strategiaa.