—

Komissio on rikkonut asetuksen N:o 2015/15899 1 artiklan d alakohtaa ja SEUT 197 artiklan 1 kohtaa, koska se on luokiteltu riidanalaisen säännöstön tukisäännöstöksi. Riidanalaista tukea ei voida myöntää yksinomaan Wetboek van de inkomstenbelastingen van 1992:n (vuoden 1992 tuloverolaki) 185 §:n 2 momentin b kohdan nojalla, vaan säännöksen soveltaminen edellyttää muita täytäntöönpanotoimenpiteitä.

—

Komissio on rikkonut SEUT 296 artiklaa, jonka kanssa komission perustelut ovat ristiriidassa. Ristiriita johtuu siitä, että komissio ei ole selittänyt, minkä vuoksi se on valikoivuuden arviointiperustetta tarkastellessaan katsonut, että aiemmat päätökset eivät perustuneet suoraan Wetboek van de inkomstenbelastingen 1992:n 185 §:n 2 kohdan b kohtaan, kun taas arvioidessaan tukisäännöstön olemassaoloa komissio olettaa, että edellä mainittu säännös ei edellytä muita täytäntöönpanotoimenpiteitä.

—

Komissio ei ole tutkinut, johtiko riidanalainen tukisäännöstö tosiasiallisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdassa mukaisesti edun myöntämiseen vastaanottaville yrityksille. Näin on siitä huolimatta, että tämä edellytys on valtiontuen olemassaolon edellytys, joka komission on siis tutkittava ennen kuin se voi päättää, onko kyseessä valtiontuki; muutoin se syyllistyy SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuutensa laiminlyöntiin

—

Belgian valtio on myöntäessään kantajalle riidanalaisen edun toiminut taloudellisena toimijana markkinataloudessa. Belgian valtio sijoitti rahaa kantajaan verohelpotuksen muodossa, mistä se voi kantajalle asetettujen ehtojen perusteella odottaa saavansa taloudellisesta näkökulmasta tarkastellen merkittävän tuoton. Koska yksityinen sijoittaja -arviointiperuste ei ole poikkeus, jota komission olisi sovellettava vain asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä, komissio on rikkonut SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja laiminlyönyt SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuutensa, koska ei ole tutkinut, täyttyivätkö yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen edellytykset.

—

Wetboek van de inkomstenbelastingen 1992:n 185 §:n 2 momentin b kohta ja siihen perustuva liian suurten voittojen vapauttamisjärjestelmä on avoin kaikille yrityksille, jotka ovat toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa ja toteuttavat taloudellisia toimia, jotka ovat riidanalaisen säännöstön kohteena. Riidanalaista säännöstöä ei siis ole rajoitettu koskemaan tiettyjä yrityksiä, jotka voitaisiin erottaa erityisten tunnusmerkkien perusteella, eikä se tämän vuoksi ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin valikoiva.

—

Komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että liian suurten voittojen vapauttaminen ei ole vertailujärjestelmän osa. Liian suurten voittojen vapauttaminen synergiaan ja mittakaavaetujen perusteella sovellettaessa arm’s length -periaatetta on olennainen osa toimenpiteitä, jotka määrittävät verotettavan kokonaisvoiton, eikä sitä näin ollen voida pitää sellaisena poikkeuksena vertailujärjestelmästä, joka johtaisi valikoivuuteen.

—

Komissio ei ole onnistunut näyttämään toteen, että Belgische Rulingcommissie olisi soveltanut markkinaehtoperiaatetta virheellisesti Wetboek van de inkomstenbelastingen 1992:n 185 §:n 2 momentin b kohdan soveltamisen yhteydessä. Komission päättely ei ole johdonmukaista – siinä otetaan huomioon tärkeitä seikkoja, jotka ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia tai niiltä puuttuu vaadittava johdonmukaisuus.