2.6.2016

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/10

---

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

(2016/C 195/08)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”POULET DU PERIGORD”

EU-nro: FR-PGI-0005-01374–24.09.2015

SAN ( ) SMM ( X )

1.   Nimi/nimet

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotelaji

Luokka 1.1 Tuore liha (ja muut eläimenosat)

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Poulet du Périgord” on hitaasti kasvavista kanalinjoista peräisin oleva kana, jonka kaula on joko höyhenetön (keltainen kana) tai höyhenpeitteinen (valkoinen kana).

”Poulet du Périgord” -kanoja kasvatetaan vähintään 81 päivän ajan, ja niistä kasvaa lihaisia kanoja, joilla on hyvin kehittyneet ja kiinteät lihakset, jotka ovat jakautuneet tasaisesti ohuen luuston ympärille. Ohut, yhtenäisen värinen (keltainen tai valkoinen) nahka peittää nahanalaisen rasvakerroksen, joka on riittävän paksu mutta ei liiallinen. Rasvaisuus on jakautunut tasaisesti nahan alle, eikä vatsaontelossa taikka kainaloissa ole paikallisia rasvakasautumia.

Sitä voidaan pitää kaupan kokonaisina ruhoina tai paloiteltuna, joko tuoreena tai jäädytettynä. Se voidaan pakata suojakelmuun, tyhjiöpakkaukseen tai suojakaasuun.

”Poulet du Périgord” -kanan ruhojen tarjontamuotoja ovat:

—	suolistettu ruho (kynittynä, sisäelimet poistettuna, päineen, koipineen, muut eläimenosat mukana),

—	”paistovalmis” ruho (kynittynä, sisäelimet poistettuna, ilman päätä, jalkoineen tai jalattomana),

—	”métifet” tai ”méti-fait”-ruho (kynittynä, sisäelimet poistettuna, jalkoineen tai jalattomana, pää siiven alle taitettuna).

Paistovalmiiden ruhojen vähimmäispaino on 1 kg ja suolistettujen ruhojen 1,3 kg.

Kokonaisten ruhojen tarjontalaatu on erityisen huoliteltu, eikä siinä sallita mitään virheitä.

3.3   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Ravintona käytetään koko kasvatusjakson ajan ainoastaan kasveja, mineraaleja ja vitamiineja.

Kasveista ravintoseoksessa on oltava mukana:

—	maissia vaihtelevassa määrin kanan iän mukaan;

—	vähintään yhtä muuta viljaa, erityisesti vehnää, ohraa, ruisvehnää, durraa tai kauraa;

—	valkuaiskasveja annoksen tasapainottajana.

Kasvatusjakson aikana on erotettava toisistaan kolme vaihetta, joiden aikana fysiologiset tarpeet ovat erilaisia, minkä vuoksi viljoja annetaan erilaisissa suhteissa:

—   alkuvaihe (1.–28. päivä):

Alkuvaiheen ruokinta koostuu vähintään 50 prosenttisesti (painon mukaan) viljoista seoksena (viljat ja viljan sivutuotteet). Viljoista seoksessa on oltava pakollisesti maissia ja vähintään yhtä muuta korsiviljaa (vehnä, ohra, ruisvehnä, kaura) tai durraa.

Tässä viljaseoksessa maissin vähimmäisosuus (painosta) on keltaisella kanalla 25 prosenttia ja valkoisella kanalla 15 prosenttia.

—   kasvuvaihe (29.–52. päivä):

Kasvuvaiheen ruokinta koostuu vähintään 70 prosenttisesti (painon mukaan) viljoista seoksena (viljat ja viljan sivutuotteet). Viljoista seoksessa on oltava pakollisesti maissia ja vähintään yhtä muuta korsiviljaa (vehnä, ohra, ruisvehnä, kaura) tai durraa.

Tässä viljaseoksessa maissin vähimmäisosuus (painosta) on keltaisella kanalla 30 prosenttia ja valkoisella kanalla 15 prosenttia.

—   loppuvaihe (53. päivästä kanojen poistopäivään eli vähintään 81. päivään):

Loppuvaiheen ruokinta koostuu vähintään 80 prosenttisesti (painon mukaan) viljoista seoksena (viljat ja viljan sivutuotteet). Viljoista seoksessa on oltava pakollisesti maissia ja vähintään yhtä muuta korsiviljaa (vehnä, ohra, ruisvehnä, kaura) tai durraa.

Tässä viljaseoksessa maissin vähimmäisosuus (painosta) on keltaisella kanalla 30 prosenttia ja valkoisella kanalla 15 prosenttia.

Kaikentyyppiseen ravintoon kuuluu järjestelmällisesti savi (bentoniitti) täydennysruokintana. Sitä lisätään ravintoon vähintään 2 kg/t.

3.4   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

”Poulet du Périgord” -kanan kasvatus ja teurastus tapahtuvat asianomaisella maantieteellisellä alueella.

Périgordin alueen teurastamot ovatkin kehittäneet ja pitäneet yllä erityistä taitotietoa ruhojen valinnassa, mikä vaikuttaa tuotteen maineeseen ja sen tarjontamuotojen lopulliseen laatuun.

Kalttaus ja kyniminen, sisäelinten poistaminen, koipien sitominen ja jäähdytys on suoritettava erittäin huolellisesti, sillä ainoastaan virheettömiä ruhoja voidaan pitää kaupan kokonaisina. Sitä varten suoritetaan kaksi lajittelua, yksi ennen sitomista ja toinen jäähdytyksen jälkeen.

”Métifet”- ja ”méti-fait”-tyyppisten kanojen sisäelinten poisto ja viimeistely suoritetaan käsin.

3.5   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt

Paloittelu ja pakkaaminen suoritetaan teurastuspaikalla. Siten toimenpiteet voidaan suorittaa peräjälkeen ja vältetään laatumuutokset, joita lihalle aiheutuu, jos se joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Koska sekä tuore että jäädytetty liha on tarjottava virheettömänä, sitä on käsiteltävä mahdollisimman vähän, varsinkin kun ”Poulet du Périgord” -kanalla on ohut nahka. Jäädyttäminen on suoritettava 24 tunnin kuluessa teurastuksesta. Mainittujen seikkojen vuoksi pakkaamisen on tapahduttava nopeasti, ja kun se suoritetaan teurastuspaikalla, voidaan varmistaa tarjontamuotoja koskevien kriteerien täyttyminen.

3.6   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkintöjä koskevat erityiset säännöt

Merkintöihin on sisällyttävä suojatun maantieteellisen merkinnän nimi ”Poulet du Périgord”.

Merkinnöissä ja myyntiasiakirjoissa on oltava seuraava yhteinen tunnus:

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Maantieteellinen alue kattaa seuraavat departementit:

—	Charente, ainoastaan seuraavat kantonit: Aubeterre-sur-Dronne, Chalais, Montbron, Montemboeuf, Montmoreau-Saint-Cybard, Villebois-Lavalette;

—	Charente-Maritime, ainoastaan seuraava kantoni: Montguyon;

—

Corrèze, ainoastaan seuraavat kantonit: Argentat, Ayen, Beaulieu-sur-Dordogne, Beynat, Brive-la-Gaillarde-Centre, Brive-la-Gaillarde-Nord-Est, Brive-la-Gaillarde-Nord-Est, Brive-la-Gaillarde-Sud-Est, Brive-la-Gaillarde-Sud-Ouest, Corrèze, Donzenac, Égletons, Juillac, Larche, Lubersac, Malemort-sur-Corrèze, Meyssac, Seilhac, Treignac, Tulle-Campagne-Nord, Tulle-Campagne-Sud, Tulle-Urbain-Nord, Tulle-Urbain-Sud, Uzerche, Vigeois;

—

Dordogne;

—	Gironde, ainoastaan seuraavat kantonit: Castillon-la-Bataille, Coutras, Lussac, Pujols, Sainte-Foy-la-Grande;

—

Haute-Vienne, ainoastaan seuraavat kantonit: Aixe-sur-Vienne, Ambazac, Châlus, Châteauneuf-la-Forêt, Eymoutiers, Laurière, Limoges-Beaupuy, Limoges-Isle, Limoges-Landouge, Limoges-Couzeix, Limoges-Cité, Limoges-Le Palais, Limoges-Condat, Limoges-Panazol, Limoges-Corgnac, Limoges-Puy-las-Rodas, Limoges-Grand-Treuil, Limoges-Vigenal, Limoges-Émailleurs, Limoges-Carnot, Limoges-Centre, Limoges-La Bastide, Nexon, Nieul, Oradour-sur-Vayres, Pierre-Buffière, Rochechouart, Saint-Germain-les-Belles, Saint-Junien-Est, Saint-Junien-Ouest, Saint-Laurent-sur-Gorre, Saint-Léonard-de-Noblat, Saint-Mathieu, Saint-Yrieix-la-Perche;

—

Lot, ainoastaan seuraavat kantonit: Bretenoux, Cahors-Nord-Est, Cahors-Nord-Ouest, Cahors-Sud, Cajarc, Castelnau-Montratier, Catus, Cazals, Gourdon, Gramat, Labastide-Murat, Lacapelle-Marival, Lalbenque, Lauzès, Limogne-en-Quercy, Livernon, Luzech, Martel, Montcuq, Payrac, Puy-l’Évêque, Saint-Céré, Saint-Germain-du-Bel-Air, Saint-Géry, Salviac, Souillac, Vayrac;

—	Lot-et-Garonne, ainoastaan seuraavat kantonit: Cancon, Castelmoron-sur-Lot, Castillonnès, Duras, Fumel, Lauzun, Marmande-Est, Marmande-Ouest, Monclar, Monflanquin, Sainte-Livrade-sur-Lot, Seyches, Tonneins, Tournon-d’Agenais, Villeneuve-sur-Lot-Sud, Villeréal, Le Mas-d’Agenais.

5.   Yhteys maantieteelliseen alkuperään

Maantieteellisen alueen erityisyys

Maantieteellinen alue sijaitsee Ranskan lounaisneljänneksellä, ja sen keskuksena on Dordognen departementti.

Näin määriteltynä Périgordin alue kattaa laajan vyöhykkeen esivuoriston useimmiten koillis-lounaissuuntaisia rinteitä. Lukuisat joet ovat alueen vaihtelevan kovuisen kallioperän halki virratessaan muovanneet pieniä laaksoja. Näiden suunnaltaan ja profiililtaan erilaisten laaksojen muodostama verkosto on yksi tärkeistä Périgordin maisemaa jäsentävistä tekijöistä. Ainoastaan laaksot, joissa on runsaasti lietemaata, soveltuvat varsinaisesti viljanviljelyyn. Rinteillä, jotka ovat usein jyrkkiä ja puustoisia, harjoitetaan pikemminkin karjankasvatusta.

Geologisen monimuotoisuuden ansiosta alueella on lukuisia mineraaliesiintymiä (rautaa, kultaa, kalkkikiveä, kaoliinia). Niistä joitakin hyödynnetään erityisominaisuuksia omaavan kuohusaven (bentoniitin ja montmorilloniitin kaltaisen) tuotantoa varten.

Asianomaisella maantieteellisellä alueella on yleisesti lauhkea ilmasto, jota voidaan kuvailla ”miedoksi meri-ilmastoksi”, sillä siellä vallitsee Atlantin valtameren pohjoisosien ilmastojärjestelmä, jossa on kuitenkin selvästi havaittavia mannerilmaston ja Välimeren ilmaston vaikutuksia.

Maissinviljely on yleistä koko maantieteellisellä alueella. Korsiviljoja viljellään runsaasti, niistä eniten vehnää ja ruisvehnää.

Ihmisen vaikutuksen osalta voidaan todeta, että Périgordissa siipikarjan kasvatus lisääntyi huomattavassa määrin 1300-luvulta alkaen.

Vähitellen 1800-luvun kuluessa Périgordista tuli täysimittainen siipikarjantuotantoalue, jonka tuotanto säilyi kuitenkin luonteeltaan perinteisenä, perhetilatyyppisenä.

Vuonna 1953 perustettiin ensimmäinen Périgordin ulkokanojen kasvattajien etujärjestö (”Syndicat de défense du Poulet Fermier du Périgord”). Järjestön silloisissa teknisissä säännöissä määritellään siipikarjan kasvatustavaksi ”Périgordin maatilallisten perinteisesti käyttämä menetelmä”.

Yhä nykyään ”Poulet du Périgord” -kanojen hoidossa noudatetaan entisaikojen luonnonmukaisempia kasvatusolosuhteita. Kanat kasvatetaan vapaalla laitumella, ja ne ovat peräisin hidaskasvuisista maatiaislinjoista.

Ruokinta koostuu lintujen iästä riippumatta seoksesta, jossa on vähintään kahta eri viljaa, joista toisen on oltava maissi, sekä yhtä tai useampaa seuraavista: vehnä, ohra, ruisvehnä, durra ja kaura. Périgordilainen kanankasvattaja jakelee joka päivä muutamia kourallisia kokonaisia viljanjyviä kanalan kuivikkeisiin.

Ruoka-annosta täydennetään bentoniitilla eli savella, joka tunnetaan Périgordissa hyvin siipikarjan ruoansulatusta parantavana aineena ja jota esiintyy alueen mineraalikerrostumissa.

Tuotteen erityisyys

”Poulet du Périgord” -kanalla on väriltään yhtenäinen nahka, jonka alta erottuvat hyvin kehittyneet ja kiinteät, tasaisesti koko luustolle jakautuneet lihakset. Riittävä, muttei liiallinen rasvaisuus on jakautunut tasaisesti nahan alle ja lihaksiin (kudosrasva), eikä vatsaontelossa taikka kainaloissa ole paikallisia rasvakerrostumia.

Kokonaisten ruhojen tarjontalaatu on erityisen huoliteltu, eikä siinä sallita mitään virheitä.

Näiden erityispiirteiden ansiosta ”Poulet du Périgord” -kanalla on vakiintunut maine.

Syy-yhteys

”Poulet du Périgord” -kanan yhteys alkuperään perustuu laatuun ja maineeseen.

Asianomainen maantieteellinen alue, jolla vallitsee lauhkea meri-ilmasto ja joka sijaitsee matalalla ja keskikorkealla, on siipikarjan kasvatukseen hyvin soveltuva.

Runsaasti lietemaata sisältäviä laaksoja käytetään viljojen viljelyyn ja usein jyrkkiä ja puustoisia rinteitä siipikarjan laitumena.

Kyseisten viljojen sisällyttäminen ruokintaan perustuu niiden vakiintuneeseen ja hyväksi havaittuun käyttöön jo erittäin pitkän aikaa périgordilaistilojen harjoittamassa vuoroviljelyssä. Viljat tarjoavat erityisen ravintosisältöprofiilin, jonka tasapaino sopii erityisen hyvin kanojen kasvatukseen.

Käytetyistä viljoista tärkeimmällä sijalla on maissi, jota viljellään kaikkein eniten: koska sen jyvässä ei ole akanaa, se on helpommin sulavaa ja siten paremmin imeytyvää. Sen korkea rasva- ja tärkkelyspitoisuus tekevät siitä erityisen energiapitoisen viljan, jonka avulla saadaan kasvatettua lihaisia, jopa lihavia kanoja.

Täydentämällä ruoka-annosta järjestelmällisesti savella (bentoniitilla) voidaan varmistaa kanojen hyvä terveys ja paremmat olosuhteet kanalassa, mikä tukee lintujen tasapainoista ja säännöllistä kasvua. Tämä périgordilaisten kanankasvattajien tapa on osoittautunut erittäin merkittäväksi ja perustelluksi hidaskasvuisista kanalinjoista peräisin olevien ”Poulet du Périgord” -kanojen lihasmassan ja rasvaisuuden kehittymisen kannalta.

Kun kaikkea ravintoa täydennetään bentoniitilla, ruoka-annos imeytyy paremmin eläinten koko eliniän ajan. Ravinnon parempi imeytyminen edistää kaikkien kudosten ja erityisesti lihasten parempaa kehittymistä samoin kuin rasvan parempaa jakautumista. Tästä syystä ruhoissa on vähemmän rasvakasautumia vatsaontelossa ja vähemmän nahanalaista rasvaa. Nahkasta tulee ohuempaa ja väriltään yhtenäisempää koko ruhon osalta, ja lihasmassa erottuu nahan alta.

Ruokintakäytäntöihin liittyy myös perinteinen tapa levittää päivittäin muutamia kourallisia kokonaisia viljanjyviä kanalan kuivikkeisiin. Tämä on vanha keino, jolla viljelijöillä oli tapana koota siipikarja yhteen, ja se vahvistaa kasvattajan ja lintujen välistä sidettä, stimuloi kananpoikien nokkimisvaistoa ja lopulta helpottaa niiden ravinnonetsintää laitumella. Tällainen käyttäytyminen lisää fyysistä aktiivisuutta, mikä puolestaan kehittää lihaksista vahvemmat ja saa rasvan jakaantumaan lihaksiin suotuisammin.

Se myös kiihdyttää varhaisesta iästä asti kivipiiran toimintaa ja siten osaltaan parantaa lihasmassan kehittymiseen vaikuttavien ruoka-annoksen ainesosien imeytymistä.

Sen ansiosta kananpojat myös kaivelevat kuivikkeita jatkuvasti, mikä pitää kuivikkeet ilmavina ja edistää niiden säilymistä kuivempina pidempään, mikä on kyseisen siipikarjan kasvatusaika huomioon ottaen merkittävää.

Sen lisäksi puhtaat kuivikkeet kanalassa parantavat lintujen höyhenpeitteen kuntoa, minkä ansiosta kyniminen on helpompaa, mikä puolestaan edistää kokonaisten ruhojen tarjontamuotojen moitteetonta laatua.

Myös ulkokasvatuksella usein jyrkillä ja puustoisilla rinteillä on vaikutusta ”Poulet du Périgord” -kanan erityispiirteisiin: sen ansiosta luustosta tulee vahvempi, mikä puolestaan tekee mahdolliseksi lihasmassan (selkä- ja reisilihasten) kasvamisen nahanalaisen rasvakerroksen paksuuntumisen sijaan.

Vuonna 1929 alueen kuuluisa kokki La Mazille nosti esiin kaikki edellä mainitut tekijät kokoamissaan paikallisruokien ohjeissa: ”Yksi tärkeimmistä syistä siipikarjan erinomaisuuteen Périgordissa on tapa ruokkia ja lihottaa lintuja maissilla.”

Lisäksi ”Poulet du Périgord” -kanan maine osoitettiin jo 1800-luvulla kilpailuissa, joita järjestettiin ensiksi Dordognessa (1862) ja sitten kaikissa sen naapuridepartementeissa (Limoges 1862, Agen 1863, Niort 1866) ja joissa palkitut olivat pääasiassa périgordilaisia kasvattajia.

Tuoreempi osoitus sen suosiosta ovat yleisen maataloustuotekilpailun (Pariisin kansainväliset maatalousmessut, ”Concours général agricole” -kilpailu) palkintojärjestykset viime vuosikymmeneltä. Niissä ”Poulet du Périgord” – niin kokonainen kana kuin paloitellut tuotteet – on sijoittunut hyvin kansallisessa vertailussa:

—   Kokonainen kana: kultaa (2005–2010), hopeaa (2004–2005-2010), pronssia (2006);

—   Kananfileet: kultaa (2010), pronssia (2005–2006);

—   Kanankoipi: kultaa (2003–2007), hopeaa (2009), pronssia (2004–2010);

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-7f021529-d866-4d12-9860-ec61a860a6b0

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

---