Valitus, jonka Carsten René Beul on tehnyt 29.1.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-640/14, Beul v. parlamentti ja neuvosto, 23.11.2015 antamasta määräyksestä

(Asia C-53/16 P)

(2016/C 191/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Carsten René Beul (edustajat: Rechtsanwalt H.-M. Pott ja Rechtsanwalt T. Eckhold)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja halusi saavuttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamallaan kanteella, että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta 16.4.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 537/2014 (1) kumotaan.

Kantaja on Saksassa hyväksytty tilintarkastaja (sen lisäksi hän on myös Luxemburgin herttuakunnan ja Italian tasavallan lainsäädännön mukaan hyväksytty tilintarkastaja). Hänellä on valtuus suorittaa yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia. Hän kuuluu tilintarkastajana koko toimintansa osalta Wirtschaftsprüferkammerin (tilintarkastajien ammattikuntakamari) suorittaman valvonnan alaisuuteen. Wirtschaftskammer on julkisoikeudellinen yhteisö, jossa tilintarkastajat ovat jäseninä ja jonka elimet he valitsevat.

Riidanalaisessa asetuksessa (jäljempänä asetus) säädetään, että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastusta suorittavia lakisääteisiä tilintarkastajia valvoo itsenäinen viranomainen, eli viranomainen, joka ei myöskään ole velvollinen noudattamaan valtion taholta tulevia määräyksiä. Tilintarkastustoimintaa harjoittava tilintarkastaja ei saa missään tapauksessa toimia tässä viranomaisessa ja entinenkin tilintarkastaja ainoastaan silloin, kun hänen tilintarkastajan toimintansa harjoittamisesta on kulunut pitkä aika.

Kantaja katsoo, että uusi sääntely on hänelle epäedullinen. Hän väittää, että asetuksella rikotaan unionin oikeutta.

Unionin yleinen tuomioistuin jätti kantajan kanteen tutkimatta. Kyseinen tuomioistuin katsoo, ettei kantajalla ole valtuutta riitauttaa asetusta. Se perustelee tämän sillä, että asetus ei koske kantajaa erikseen, koska tämä kuuluu abstraktisesti määriteltyjen henkilöiden piiriin eikä voi esittää henkilökohtaisia oikeuksia koskevia vaatimuksia.

Kantaja esittää tämän osalta, että normi koskee häntä suoraan ja erikseen. Kantajan mukaan erityisesti normin adressaattien piiri on avoin – eikä vähiten myös siitä syystä – että asetuksen antamisen ja sen voimaantulon välillä on ajanjakso, jonka kuluessa tähän ammattia harjoittavien henkilöiden piiriin voi tulla mukaan henkilöitä, joiden lukumäärä ei ole määritetty.

Kantajan mukaan asetus ei ainoastaan koske häntä suoraan vaan myös erikseen. Yleinen tuomioistuin ei hänen mukaansa ole ottanut huomioon tätä seikkaa. Kantajan mukaan erityisesti ammattia harjoittavien henkilöiden piiri on koko ajan määrättävissä unionin oikeuden soveltamiseen perustuvan valvonnan perusteella. Se, onko säädöksen antamisen ja sen voimaantulon välillä aikaväli, ei voi olla ratkaiseva oikeussuojan olemassaolon kannalta.

Lisäksi kantaja katsoo, että oletus, jonka mukaan asetus ei koske häntä erikseen, johtaa aukkoon oikeussuojassa. Tämä aukko on suljettava perusoikeuskirjan, jolla suojataan myös ammatillista vapautta, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusteella. Tämä asia on Euroopan unionin tuomioistuinten vastuulla ja valvonnassa, koska ne ovat aikaansaaneet tilanteen, joka on johtanut tähän oikeussuoja-aukkoon.

(1)  EUVL L 158, s. 77.