22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/100

—

ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) vuosikertomuksen 2011,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15, 126, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä,

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Euroopan investointipankki (EIP) – vuosikertomus 2010” (1),

—

ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa ennakoidaan 10 miljardin euron lisäystä EIP:n pääomaan,

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2012 pidetyn EU-huippukokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 26. kesäkuuta 2012 antaman selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”,

—

ottaa huomioon riskinjakovälineitä koskevan mietinnön (hyväksytty viime vuonna yhteispäätösmenettelyssä) ja erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon,

—

ottaa huomioon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) pääoman korottamisen ja sen vaikutuksen etenkin EIP:n ja EBRD:n keskinäisiin suhteisiin ja mahdollisiin päällekkäisyyksiin,

—

ottaa huomioon päätöksen EBRD:n toiminta-alan laajentamisesta koskemaan Välimeren aluetta,

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 1639/2006/EY sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla annetun asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttamisesta (COM(2011)0659), johon sisältyy Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskeva aloite,

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille COM(2012)0511) ja ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä viimeksi mainitun asetuksen ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o …/… välisen vuorovaikutuksen osalta (COM(2012)0512), joiden tavoitteena on perustaa Euroopan pankkiunioni,

—

ottaa huomioon EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta ja päätöksen N:o 633/2009/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A7-0016/2013),

A.

ottaa huomioon, että tiukan julkisen talouden, valtioiden ylivelkaantumisen ja siihen liittyvien, usein kokonaiskysyntää heikentävien korjaavien toimien yhdistelmä sekä rahoituslaitosten riittämätön sääntely synnyttävät joissain tapauksissa taloudellisen syöksykierteen unionin tasolla, aiheuttavat erityisesti pk-yrityksille painetta vähentää investointeja ja vaikuttavat kielteisesti kasvuun, kilpailukykyyn ja työpaikkojen luomiseen unionissa;

B.

ottaa huomioon, että EIP perustettiin Rooman sopimuksella ja sen tehtävänä on toimia ”Euroopan unionin pankkina”, joka auttaa toteuttamaan unionin ensisijaisia tavoitteita valitsemalla sille taloudellisesti järkeviä investointihankkeita; ottaa huomioon, että voittoa tavoittelemattomana pankkina se myös täydentää liikepankkeja ja rahoitusalan yleisiä puitteita puuttumalla markkinoiden toimintahäiriöihin;

C.

katsoo, että nykyisellä velka-, talous- ja rahoituskriisillä on ollut vakavia vaikutuksia monien jäsenvaltioiden talouden kehitykseen ja että se on heikentänyt sosiaalisia oloja, ja rohkaisee jäsenvaltioita reagoimaan asianmukaisesti toteuttamalla toimia talouden tervehdyttämiseksi ja vakaan perustan luomiseksi tulevalle kasvulle ja työllisyydelle; toteaa, että EIP voi luotonantoa lisäämällä ja osallistumalla taloudellisesti varmoihin investointihankkeisiin edistää rahoitusongelmista kärsivien jäsenvaltioiden sosiaalista koheesiota ja talouskasvua tilanteessa, jossa julkisia varoja on niukasti saatavilla;

D.

ottaa huomioon, että unionin ulkopuolella toteutettavilla EIP:n toimilla pyritään tukemaan taloudellisesti toteutuskelpoisia hankkeita, jotka ovat unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden mukaisia;

E.

huomauttaa, että EIP toimii heikosti säänneltyjen, ei-avoimien ja yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden muodostamassa ympäristössä muun muassa i) tarkkaillen epäsuoraan rahoitukseen käyttämiensä rahoituksen välittäjien kykyä torjua rahanpesua ja terrorismin rahoitusta (AML/CFT) määrittämällä asianmukaisesti EIP:n varojen lopulliset edunsaajat sovellettavien unionin AML/CFT-direktiivien tai tapauksen mukaan rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) normien mukaisesti sekä ii) valvoen EIP:n maksujen suorittamista kyseisillä oikeudenkäyttöalueilla;

F.

ottaa huomioon, että unionissa ja erityisesti euroalueella on otettu käyttöön uudet talous-, finanssi- ja budjettivalvontaa sekä talousarvion kurinalaisuutta koskevat säännöt julkisyhteisöjen velan kestävyyden varmistamiseksi;

G.

ottaa huomioon, että näiden sääntöjen tueksi tarvitaan kiireesti taloutta, teollisuutta, kasvua, kilpailukykyä, innovointia ja työllisyyttä tukevia toimia, mikä edellyttää unionin talousarvion ja EIP:n luotonantokyvyn ja asiantuntemuksen hyödyntämistä;

H.

pitää erittäin tärkeänä varmistaa, että EIP säilyttää AAA-luottoluokituksensa, jotta se saa edelleen pääomaa kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta suotuisin rahoitusehdoin, jotka voidaan siirtää lopullisille hankkeiden vetäjille; toteaa, että sen investointien on myötäiltävä unionin toimintalinjoja ja että kasvuun ja työllisyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota;

I.

ottaa huomioon, että EIP:n luotonanto, joka oli 72 miljardia euroa vuonna 2010, supistui 61 miljardiin euroon vuonna 2011, sillä kriisin ensimmäisestä aallosta seurannut luotonannon valtaisa kasvu vuosina 2009 ja 2010 ehdytti sen pääomapohjan;

1.

pitää myönteisenä EIP:n valtuuston jäsenten päätöstä pankin pääoman korottamisesta 10 miljardilla eurolla, minkä turvin se voisi lisätä luotonantoaan 60 miljardilla eurolla vuosina 2013–2015 ja lainoittaa investointeja yhteensä noin 180 miljardin euron arvosta; toteaa kuitenkin, että edellä mainitusta vipuvaikutuksesta huolimatta näiden investointien vuotuinen määrä olisi 0,5 prosenttia EU:n bkt:stä; katsoo siksi, että pääoman lisäkorotus hyödyttäisi suuresti unionia, joka tarvitsee talouskasvua;

2.

kehottaa EIP:tä arvioimaan vuosien 2009 ja 2010 kriisitoimenpiteiden tehokkuutta ja kestävyyttä ja hyödyntämään näitä tuloksia, kun päätetään pääoman korotukseen liittyvistä ensisijaisista investointisuunnitelmista;

3.

suosittaa, että uusi luotonantokyky nostetaan unionin ensisijaisten kasvu- ja työllisyystavoitteiden tasalle ja että se kohdistetaan erityisesti neljään alueeseen (pk-yritysten rahoituksen saatavuuden parantamista koskeva aloite, innovointi- ja osaamisaloite, resurssitehokkuusaloite ja strategisia infrastruktuureja koskeva aloite), jotka kattavat kaikki jäsenvaltiot mutta keskittyvät ensisijaisesti vähiten kehittyneisiin alueisiin ja joissa huolehditaan sijoitussalkun hajauttamisesta;

4.

kannustaa käyttämään riskipääomaa ja hyödyntämään rahoitusvälineiden takaisinmaksut uusiin investointeihin EIP:n lainavaltuuksien mukaisesti;

5.

muistuttaa, että järjestäytynyt yhteistyö unionin elinten (komissio ja EIP) kesken ja myös muiden elinten kanssa on todennäköisesti tehokkaampaa kuin tasaväkinen kilpailu;

6.

kehottaa EIP:tä kohdentamaan varansa strategisesti kunkin jäsenvaltion erityistarpeisiin valtuuksiensa rajoissa;

7.

painottaa tarvetta hyödyntää paremmin komission ja EIR:n/EIP-ryhmän olemassa olevia yhteisiä aloitteita, kuten JEREMIE-aloitetta, joilla rahoitetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä yhdessä rakennerahastojen kanssa (ELENA tai EPEC mukaan lukien) teknisten ja rahoitukseen liittyvien neuvontapalvelujen tarjoamiseksi, sekä Progress-ohjelman ja Jasmine-toimen kaltaisia aloitteita mikroluottohankkeiden rahoittamiseksi etenkin sellaisilla unionin alueilla, joilla työttömien on äärimmäisen vaikea löytää töitä; kannustaa samalla komissiota antamaan EIP:n/EIR:n käyttöön riittävät talousarviovarat tätä tarkoitusta varten, jotta näistä ohjelmista rahoitettujen hankkeiden määrää voidaan kasvattaa;

8.

toistaa pitävänsä tärkeänä, että EIP noudattaa vapaaehtoisesti voimassaolevia nk. Basel II -pääomavaatimuksia, sekä ehdottaa, että EIP täyttää myös tulevat Basel III -vaatimukset ottaen huomioon sen toiminnan erityispiirteet;

9.

katsoo, että koska EIP:n on pankkina säilytettävä AAA-luottoluokituksensa, siihen ei saa kohdistua rahoitustoimia, jotka tavallisesti kuuluvat julkisyhteisön talousarvion investointeja koskevaan luokkaan, jollainen unionin talousarviosta puuttuu;

10.

toistaa jo monena vuotena esittämänsä huomautuksen EIP:n vakavaraisuuteen kohdistuvan pankkivalvonnan tarpeellisuudesta;

11.

ehdottaa, että tätä valvontaa

pitää valitettavana, että komissio ei ole ehdottanut mitään tällaista, vaikka parlamentti on pyytänyt sitä ensimmäisen kerran jo vuonna 2007;

12.

pyytää komissiota takaamaan parlamentille, että EIP:n toiminnoissa noudatetaan kilpailusääntöjä, etenkin suhteessa muihin luottolaitoksiin;

13.

muistuttaa ehdotuksestaan, että unionista tulisi EIP:n jäsen;

14.

katsoo, että tällä hetkellä ja niin kauan kuin yrityksille myönnettävien lainojen korkotaso vaihtelee huomattavasti euroalueen jäsenvaltioiden välillä EIP:n toimet ovat yhä tärkeämpiä unionin pyrkiessä ratkaisemaan ongelmaa;

15.

katsoo, että EIP:n ja EU:n yhteisten rahoitusvälineiden kehittämiseksi olisi otettava ripeästi käyttöön tarkoituksenmukainen järjestelmä EIP:n toiminnan seuraamiseksi ja sen demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi ottamalla parlamentti ja neuvosto mukaan; katsoo, että tämän järjestelmän avulla EIP:n olisi voitava jatkaa hankkeiden arviointia niiden omien ansioiden perusteella, jotta varmistetaan EIP:n pääomavarojen pitkän aikavälin kestävä käyttö, ja että järjestelmällä olisi puututtava ongelmaan, joka koskee hallintoyksiköiden, rahoituksen välittäjien ja lopullisten edunsaajien osaksi tulevaa liiallista hallintotaakkaa;

16.

suosittelee, että EIP:n/EU:n rahoitusvälineiden toteutuksen olisi perustuttava ennalta asetettuihin poliittisiin tavoitteisiin ja perusteisiin yhdistettynä avoimeen ja tehokkaaseen jälkikäteisraportointiin, jolla säilytetään EIP:n riippumattomuus hankkeiden valinnassa ja due diligence -prosessissa;

17.

pitää myönteisenä Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevaa aloitetta ja kehottaa nopeuttamaan pilottivaiheen toteutusta ja arvioimaan joutuisasti sen tuloksia, jotta hankejoukkolainojen toinen vaihe voidaan käynnistää mahdollisimman pian; katsoo, että tällä aloitteella olisi edesautettava teollisuuden ja infrastruktuurien tasapainoista kehitystä kaikissa jäsenvaltioissa, eikä se saisi johtaa siihen, että unionin kehittyneimpien ja vähiten kehittyneiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja hankerahoituksen markkinoiden erot voimistuvat;

18.

katsoo, että EIP:n olisi pyrittävä osaltaan poistamaan korruptiota ja avoimuuden puutetta kaikissa unionin jäsenvaltioissa ja unionin ulkopuolisissa maissa, joissa se toimii, ja tätä varten sen olisi kerättävä relevantteja tietoja edunsaajista ja rahoituksen välittäjistä, kiinnitettävä erityishuomiota pk-yritysten luotonsaantimahdollisuuksiin ja niiden yhteyksiin paikalliseen talouteen sekä julkistettava maksujen kokonaismäärät, varojen saajien ja etenkin pk-yritysten lukumäärä ja niiden nimet sekä alueet ja alat, joille varoja on myönnetty; kehottaa EIP:tä lisäksi noudattamaan toiminnassaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohtaa, jossa edellytetään unionia edistämään kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja etenkin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista, minkä unionin tuomioistuin vahvisti asiassa Air Transport Association of America 21. joulukuuta 2011 antamassaan tuomiossa;

19.

kannustaa EIP:tä myös jatkamaan ponnistelujaan sen estämiseksi, ettei sen rahoitustoimien yhteydessä turvauduta offshore-rahoituskeskuksiin tai yhteistyöhaluttomiin oikeudenkäyttöalueisiin; pitää tässä yhteydessä tervetulleena komission suositusta perusteista sellaisten kolmansien maiden yksilöimiseksi, jotka eivät täytä hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla; katsoo, että komission olisi aloitettava keskustelu EIP:n kanssa sen varmistamiseksi, että näitä perusteita sovelletaan asianmukaisesti, kun valitaan hankkeita, edunsaajia ja välittäjiä; kehottaa äskettäisen kaivosalan tapauksen perusteella EIP:tä ilmoittamaan, mitä menettelyjä ja sääntöjä voidaan antaa vastaavissa tapauksissa tulevaisuudessa;

20.

muistuttaa, että rahoituksen puute on vain yksi mahdollinen investointien este ja että huono hallinto ja puutteellinen projektijohto voivat usein viivästyttää investointien täytäntöönpanoa; kannustaakin EIP:tä lisäämään entisestään teknistä ja rahoitukseen liittyvää neuvontaansa, rohkaisemaan pankkikumppaneita ja muita rahoituksen välittäjiä kehittämään itse teknisiä ja rahoitukseen liittyviä neuvontapalveluja sekä harkitsemaan parhaisiin käytäntöihin perustuvan ohjeiston antamista;

21.

muistuttaa, että rahoituksen puute on erityisesti pk-yritysten tapauksessa useissa jäsenvaltioissa suurin ongelma; kehottaa tehostamaan EIP:n toimia pk-yritysten rahoituksen, yrittäjyyden ja viennin tukemiseksi, sillä ne ovat avain talouden elpymiseen; katsoo, että kaikkien toimien, joilla pyritään parantamaan pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia, olisi täytettävä kolme pääasiallista edellytystä: i) riittävän tiheä verkosto, ii) EIP:n edullisin ehdoin tarjoamien lainojen kustannusten maksimaalinen siirto pk-yrityksille ja iii) mukauttaminen maakohtaisiin tarpeisiin ja unionin toimintapolitiikan tavoitteisiin;

22.

kannustaa EIP:tä jatkamaan riskinjakovälineiden kehittämistä yhteistyössä komission kanssa unionin riskikapasiteetin ja EIP:n luotonantokyvyn optimoimiseksi;

23.

katsoo, että kansalliset julkiset rahoituslaitokset voivat parhaiten siirtää EIP:n edullisin ehdoin tarjoamien lainojen kustannukset pk-yrityksille; ehdottaa siksi, että EIP:n olisi jatkossakin toteutettava pk-yrityksille tarkoitetut rahoitusvälineet kansallisten julkisten laitosten kautta, jos nämä täyttävät sen asettamat luotonantovaatimukset; pitää myönteisinä pitkäaikaisten sijoittajien klubin toimia, joilla pyritään lisäämään yhteistyötä EIP:n ja tärkeimpien kansallisten julkisten laitosten kesken;

24.

kannustaa komissiota ja EIP:tä lisäksi kehittämään pk-yrityksille tarkoitetun EIP:n lainaikkunan tällaisten kumppanien tarpeisiin, jotta pk-yrityksille tarkoitetut EIP-lainat voidaan ulottaa koskemaan myös sellaisia pieniä rahoituksen välittäjiä (ja pieniä pk-yrityksiä), joita ei tällä hetkellä palvella kovin hyvin niiden rajallisen luottoprofiilin vuoksi;

25.

kannustaa EIP-ryhmää ja komissiota tukemaan edelleen yhteisötaloutta ja nuoria yrittäjiä erilaisin tavoin, kuten räätälöidyin lainoin ja takuujärjestelyin, jotta hyvinvoinnin nykytaso voidaan säilyttää jäsenvaltioiden järjestäessä uudelleen julkista rahoitustaan; pitää erityisen myönteisenä uuden investointifoorumin käynnistämistä, joka mahdollistaa sellaisten yhteiskunnallisten yritysten rahoituksensaannin, jotka puuttuvat liiketoimintamalliensa avulla sosiaalisiin ongelmiin, ja kannustaa EIP:tä toimimaan tiiviissä yhteistyössä komission ja alan edustajien kanssa yhteiskunnallista yrittäjyyttä koskevan aloitteen yhteydessä;

26.

kehottaa EIP:tä tukemaan muun muassa kriisistä eniten kärsineitä jäsenvaltioita rahoittamalla toteutuskelpoisia toimia työllisyyden edistämiseksi ja talouden ohjaamiseksi kasvuraiteelle; muistuttaa, että EIP:n ja rakennerahastojen välinen yhteistyö on välttämätöntä vaikeuksissa olevissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan toteuttaa varmoja ja tuottavia julkisia ja yksityisiä investointeja ja infrastruktuurihankkeita;

27.

pitää myönteisenä EIP:n rakenneohjelmien lainojen järjestelmää, josta rahoitetaan merkittävä osa kansallisten talousarvioiden yhteisrahoituksesta EU:n rakennerahastohankkeissa; kannustaa EIP:tä laajentamaan tätä tukea, jotta voidaan saada aikaan välttämättömiä investointeja talouskriisin vakavasti koettelemissa jäsenvaltioissa; huomauttaa kuitenkin, että tämä toimi olisi pidettävä erillään rakennerahastojen ohjelmista ja että se olisi lopetettava vähitellen kriisin päätyttyä;

28.

pitää myönteisenä EIP:n osuutta rahoitusvälineen kehittämisessä kulttuuri- ja koulutus- sekä luovalle sektorille ja katsoo, että sen olisi jatkettava kulttuuri- ja koulutustoimia tukevien aloitteiden kehittämistä;

29.

kannustaa EIP:tä nykyisessä tiukan julkisen talouden tilanteessa jatkamaan rahoitustukeaan terveydenhuoltoalalle ja tukemaan erityisesti sairaalainfrastruktuurien rakentamista, korvaamista ja nykyaikaistamista;

30.

tukee EIP:n aikeita jatkaa tutkimus- ja innovaatiohankkeisiin investoimista erityisesti riskinjakorahoitusvälineen kautta ja Horisontti 2020 -ohjelmasta käsin ja keskittyä uuden, myös ympäristöystävällisen, teknologian markkinoille saattamiseen; kehottaa EIP:tä jatkamaan toimia unionin talouksien tutkimuksen ja innovoinnin kuilun umpeen kuromiseksi, koska se haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa pitkällä aikavälillä;

31.

kannustaa EIP:tä jatkamaan ponnistelujaan kehittää yhdessä komission kanssa innovatiivisia rahoitusvälineitä, joilla pyritään kaikin tavoin tehostamaan unionin rajallisten talousarviovarojen vipuvaikutusta, saamaan käyttöön yksityisiä rahoituslähteitä ja edistämään riskinjakovälineiden käyttöä unionin tärkeimpien investointien rahoittamiseksi muun muassa maatalouden, ilmastotoimien, energian ja resurssitehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden, kestävien liikennemuotojen, innovoinnin, Euroopan laajuisten verkkojen sekä koulutuksen ja tutkimuksen aloilla sekä helpottamaan siirtymistä osaamiseen perustuvan kasvun ja kestävän kehityksen tielle, jolla unionista tulee kestävästi kilpailukykyinen;

32.

pitää myönteisenä EIP:n viime vuosina lisääntynyttä toimintaa energiatehokkuuden alalla ja kannustaa komissiota ja EIP:tä yhteistyöhön synergian hyödyntämisessä ja uusien yhteisten aloitteiden käynnistämisessä erityisesti, koska investointitarpeet ja äskettäin hyväksytyn energiatehokkuusdirektiivin tarjoamat mahdollisuudet ovat suuret; kehottaa EIP:tä tarkastelemaan muun muassa energiapalveluyritysten (ESCO) erityistä roolia, kun määritellään energiatehokkuutta koskevaa uutta yhteistä aloitetta;

33.

pitää myönteisenä unionin ulkopuolisia toimia koskevien EIP:n valtuuksien tarkistamista; kannattaa EIP:n keskittymistä pitkän aikavälin vaurautta ja vakautta luoviin investointeihin unionin naapurimaissa, erityisesti Välimeren alueella ja unionin jäsenyyteen valmistautuvissa maissa, ja sen rahoitustukea yhteenliitännän, kasvun, ilmastonmuutoksen, eurooppalaisten suorien ulkomaisten investointien ja pk-yritysten aloilla;

34.

suosittaa, että EIP:lle annetaan paremmat mahdollisuudet hyödyntää unionin avustuksia ja että lisätään synergiaa unionin välineiden kanssa uusien valtuuksien puitteissa, ja kannustaa käyttämään unionin ulkopuolisissa toimissa enemmän innovatiivisia rahoitusvälineitä, kuten pk-yritysten oman pääoman ehtoisia instrumentteja ja riskinjakovälineitä, sekä tarjoamaan mahdollisuuksia mikroluottorahoitukseen;

35.

pitää hyvinä EIP:n alueellisia aloitteita, etenkin Itämeren ja Tonavan alueilla, sillä niiden tavoitteena on parantaa näiden alueiden kokonaiskestävyyttä ja kilpailukykyä; pitää näitä aloitteita esimerkkeinä parhaista käytännöistä, kun harkitaan mahdollisuutta laajentaa tukea muille unionin alueille;

36.

pitää myönteisenä EIP:n osallistumista eurooppalaiseen pankkialan koordinointialoitteeseen eli ns. Wienin aloitteeseen, jolla pyritään estämään rajat ylittävien pankkiryhmittymien laaja ja koordinoimaton vetäytyminen Keski- ja Itä-Euroopan maista ja Baltian alueelta, sekä sen osallistumista tulevaan kansainvälisten rahoituslaitosten yhteiseen Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden elpymistä ja kasvua koskevaan toimintasuunnitelmaan;

37.

kannustaa EIP:tä lisäämään edelleen ponnistelujaan lainanantotoimien toteuttamiseksi unionin ulkopuolella ja tehostamaan yhteistyötään muiden maailmanlaajuisten ja alueellisten kehityspankkien sekä jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitosten kanssa kustannusten vähentämiseksi ja resurssien käytön tehostamiseksi;

38.

toteaa, että komission on määrä ehdottaa, että perustetaan unionin ulkoista yhteistyötä ja kehitysapupolitiikkaa käsittelevä foorumi, jossa EIP:n olisi toimittava erityistehtävässään ”EU:n pankkina” ja komission sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon luonnollisena kumppanina, kun foorumissa tuetaan unionin ulkopolitiikan tavoitteita ja tarjotaan teknistä ja rahoitukseen liittyvää asiantuntemusta;

39.

muistuttaa, että välineitä yhdisteltäessä on tärkeää maksimoida myös muista lähteistä kuin unionin talousarviosta peräisin olevien niukkojen talousarviovarojen yhdistäminen ja varmistaa unionin toimintalinjojen ja sääntöjen noudattaminen;

40.

kannustaa EIP:tä hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan EBRD:n kanssa tehtävän tiiviin yhteistyön synnyttämää synergiaa;

41.

pitää vihreän talouden pääomapulan vallitessa hyvinä EIP:n toimia, joilla pyritään tukemaan unionin siirtymistä kohti älykkäämpää, vihreämpää ja kestävämpää taloutta;

42.

kehottaa EIP:tä noudattamaan Århusin yleissopimusta ja asetuksia (EY) N:o 1367/2006 ja (EY) N:o 1049/2001 ja perustamaan julkisen asiakirjarekisterin, jota tarvitaan turvaamaan oikeus tutustua asiakirjoihin, myös EIP:n globaalilainojen lopullisten edunsaajien osalta;

43.

palauttaa mieliin, että EIP:n vastuulla on turvata muun muassa ympäristöä, työoloja ja sosiaalisia oikeuksia, avoimuutta, julkisia hankintoja ja ihmisoikeuksia koskeva unionin säännöstö;

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.