22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/97

—

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaan toimet, joilla pyritään varmistamaan tuomareiden ja oikeuslaitoksen henkilöstön koulutuksen tukeminen, hyväksytään noudattaen tavallista lainsäätämisjärjestystä,

—

ottaa huomioon 10. syyskuuta 1991 antamansa päätöslauselman eurooppaoikeuden akatemian perustamisesta (1), 24. syyskuuta 2002 hyväksymänsä kannan neuvoston päätöksen tekemiseksi oikeuslaitoksen palveluksessa olevien koulutuksen eurooppalaisen verkoston perustamisesta (2), 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeuslaitoksessa (3) ja 7. toukokuuta 2009 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittämisestä (4),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta Tukholman ohjelman toteuttamiseksi (COM(2010)0171),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten – Tukholman ohjelma” (5),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Parannetaan luottamusta oikeuden saatavuuteen EU:ssa: eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen uusi ulottuvuus” (COM(2011)0551),

—

ottaa huomioon vuonna 2011 ehdottamansa oikeusalan harjoittelun pilottihankkeen,

—

ottaa huomioon oikeusalan koulutusta jäsenvaltioissa koskevan vertailevan tutkimuksen, jonka parlamentti tilasi Eurooppaoikeuden akatemialta (ERA) yhdessä oikeuslaitoksen palveluksessa olevien henkilöiden koulutuksen eurooppalaisen verkoston (EJTN) (6) kanssa,

—

ottaa huomioon oikeusalan koulutuksesta 17. kesäkuuta 2010 (7) ja 14. maaliskuuta 2012 (8) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon kokemukset, joita Alankomaissa on saatu Eurinfrasta ja sen eurooppaoikeutta käsittelevien oikeuskoordinaattorien verkostosta, jollaista on alettu soveltaa myös muissa jäsenvaltioissa ja erityisesti Italiassa, jolla on eurooppalainen Gaius-hanke; toteaa, että Tanska, Romania ja Bulgaria ovat perustaneet järjestelmänsä kolmeen pilariin, jotka ovat (a) eurooppaoikeutta koskevan tiedonsaannin parantaminen verkkotekniikan avulla, (b) eurooppaoikeutta koskevan tietämyksen parantaminen oikeuslaitoksessa ja (c) eurooppaoikeutta käsittelevien oikeuskoordinaattorien verkon perustaminen ja ylläpitäminen,

—

ottaa huomioon tietotekniikan huikean edistyksen, kun esimerkiksi verkko-oppimista voidaan yhä enemmän käyttää joustavana välineenä yhä useampien loppukäyttäjien tavoittamiseksi ajasta ja paikasta riippumatta samalla, kun kehittynyttä tekniikkaa ja erityisesti pitkälle kehitettyjen hakukoneita voidaan käyttää tiedon keräämiseen ja lakitiedon saatavuuden parantamiseen,

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyt kysymykset oikeusalan koulutuksesta ja oikeuskoordinaattoreista (O-000186/2012 – B7-0112/2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että oikeusjärjestelmiemme juuret ovat moninaiset ja että äskettäisen tutkimuksen (9) mukaan roomalainen oikeus on pikemminkin monikulttuurinen hanke kuin yhden kulttuurin kehityksen omintakeinen tulos, ja tapaoikeus (kun jätetään huomiotta sen pretoriaaninen sisar, ”kohtuuden oikeus” ja kanonisen oikeuden vaikutus) on ehkä paremmin tunnettu ”anglo-normaanisena” oikeutena; toteaa, että oikeusvaltio on meille yhteinen asia ja yksi asioista, jotka eurooppaoikeus on antanut maailmalle; katsoo, että sekä oikeusalan toimijoiden että oikeuslaitoksen olisi tarkasteltava lakia kokonaisvaltaisesti;

B.

katsoo, etteivät kansalliset tuomarit, jotka ovat ja joiden pitää olla eurooppalaisia tuomareita, voi vedota tietämättömyyteen tilanteessa, jossa heidän on oltava keskeisessä asemassa Euroopan painoarvoa lisättäessä; toteaa, ettei tämä estä vaalimasta eurooppalaista oikeuskulttuuria, jossa monimuotoisuus on yhteistä hyvää;

C.

toteaa, että kaikki kansainväliset tuomioistuimet ovat EU:n oikeutta soveltavia tuomioistuimia;

D.

toteaa, että jäsenvaltioiden määrän kasvu ja Euroopan unionin tuomioistuimen yhä suurempi taakka merkitsevät sitä, että kansallisten tuomioistuimien on käytettävä kaikkia käytettävissään olevia välineitä, jotta muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden käyttö olisi tehokasta ja nopeaa;

E.

toteaa, että tarvitaan kustannustehokkaita tapoja parantaa tuomareiden koulutusta ja heidän mahdollisuuttaan saada lainsäädäntöä koskevia tietoja;

F.

pitää korvaamattomina toimia, joilla edistetään ajatusta eurooppaoikeutta käsittelevistä kansallisten tuomioistuinten koordinaattoreista ja heidän keskinäisistä yhteyksistään Euroopan tasolla; katsoo, että tuomioistuinten koordinaattorien keskinäisen verkon tärkein tehtävä olisi mahdollistaa se, että tuomarit voivat helposti kysyä neuvoa jokapäiväisessä työssään muissa jäsenvaltioissa olevilta virkaveljiltään esimerkiksi sovellettavan eurooppaoikeuden (direktiivi tai asetus) tiettyjen termien tulkintaan liittyen turvallisessa digitaalisessa ympäristössä (käyttäen varta vasten luotua sosiaalista mediaa tai sähköisen oikeudenkäytön verkkosivuja); katsoo, että tällaiset ”yhtenäisyyden piirit” parantaisivat EU:n oikeuden soveltamisen yhdenmukaisuutta ja vähentäisivät ennakkoratkaisujen tarvetta heikentämättä kuitenkaan unionin tuomioistuimen merkitystä;

G.

muistuttaa jälleen, että yksi tapa ratkaista ongelmia (kustannukset, kielikoulutus, kustannustehokkuus) on käyttää nykytekniikkaa ja rahoittaa erilaisia sovelluksia (tietokonesovelluksia, joita voidaan käyttää esimerkiksi tietokoneella, matkapuhelimella tai taulutietokoneella);

H.

katsoo, että toiminta voitaisiin aloittaa EU:n lainsäädännön yleisestä osasta, koska sähköinen tiedonhallinta mahdollistaa uusimpien tietojen täyden saannin;

I.

toteaa, että tilanne, jossa jokainen jäsenvaltio alkaisi kehittää omaa tekniikkaansa ja omia digitaalisia rakenteitaan digitaalisten työkalujen käyttämiseksi, olisi energian ja rahoituksen haaskausta etenkin nykyisinä tiukan talouden aikoina;

J.

katsoo, että on vältettävä päällekkäisyyksiä ja edistettävä korkealaatuisten koulutushankkeiden uudelleenkäyttöä; katsoo, että tämä edellyttää yhä enemmän jäsenvaltioiden keskinäisiä yhteyksiä EU:n oikeutta koskevan tiedon hallinnassa;

K.

katsoo, että erityisesti tuomioiden, lausuntojen ja yleisesti EU:n oikeuden haussa käytettävien hakukoneiden kehittämisen yhteydessä jäsenvaltioiden olisi harkittava, voisiko tällainen tekniikka hyödyttää myös muiden jäsenvaltioiden oikeuslaitoksia, jolloin sitä voitaisiin yhdistää, koordinoida ja kehittää yhdessä;

L.

katsoo, että olisi pantava alulle koulutustuotteiden uudelleenkäyttöjärjestelmä esimerkiksi niin, että luentoja tallennettaisiin ja käännettäisiin/dubattaisiin/tekstitettäisiin yhteisrahoituksen turvin;

M.

katsoo, että kaikki tämä olisi yhdistettävä oikeuslaitosten tiedonhallintaa koskevaksi kokonaissuunnitelmaksi käyttäen tarvittaessa sähköisen oikeudenkäytön verkkosivuja;

N.

katsoo, että jos yhteinen eurooppalainen kauppalaki hyväksytään, se antaa koekentän eurooppaoikeutta käsittelevien oikeuskoordinaattorien verkolle tarjoamalla mahdollisuuden horisontaalisen yhdenmukaisuuden saavuttamiseen kansallisten tuomarien välillä alueilla, joilla ei ole juuri syntynyt unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, samalla kun vältetään luomasta kaksinkertaisia erityisverkkoja tällä alalla;

O.

katsoo, että unionissa ja koko maailmassa tarvitaan yleisesti muita järjestelmiä koskevaa uteliaisuutta, avoimuutta myös uuden tekniikan ja uusien menetelmien käytön suhteen sekä vuoropuhelua, ja oikeuden sekä oikeusalan toimijoiden on oltava entistä innovatiivisempia tiedonhallinnan suhteen;

P.

katsoo, että tämä voi vaikuttaa myönteisesti yleiseen käsitykseen Euroopan unionista – mitä enemmän faktatietoa on vapaasti saatavissa, sitä vähemmän uskotaan itse unionia, sen oikeutta ja sen toimintaa koskeviin myytteihin ja virheelliseen tietoon ja sitä enemmän tilaa saa rehellinen debatti ja poliittinen keskustelu (10);

Q.

katsoo, että tämä on osa Euroopan oikeuskulttuurin rakentamista mutta ei käsitä vielä kaikkea; katsoo, että uudet koulutusmenetelmät ja opinto-ohjelmat, jotka korostavat kielten oppimista ja edistävät vertailevan oikeuden ja kansainvälisen oikeuden opiskelua, on ulotettava yliopistoihin ja oikeusalan oppilaitoksiin – Erasmus (oikeustieteen opiskelijoille ja tuomareille) oli vain alkua;

R.

katsoo, että aika on kypsä asioiden viemiseksi eteenpäin ja suoran keskustelun aloittamiseksi tuomareiden ja oikeusalan toimijoiden oikeudellisesta koulutuksesta sekä oikeusalan koulutuksesta foorumilla, johon osallistuvat myös oikeuslaitoksen jäsenet, asianomaiset kansalliset viranomaiset ja tuomareiden sekä oikeusalan oppilaitosten neuvostot sekä Eurooppaoikeuden akatemia (ERA), oikeuslaitoksen palveluksessa olevien henkilöiden koulutuksen eurooppalainen verkosto (EJTN), Euroopan tuomarineuvostojen verkosto (ENCJ) ja Euroopan oikeusinstituutti (ELI);

1.

viittaa edellä mainittuihin oikeusalan koulutuksesta 17. kesäkuuta 2010 ja 14. maaliskuuta 2012 antamiinsa päätöslauselmiin ja toistaa niissä esitetyt näkemykset;

2.

kehottaa komissiota jouduttamaan sopimusten myöntämistä pilottihankkeen yhteydessä;

3.

kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan eurooppaoikeutta käsitteleviä kansallisia tuomioistuinten koordinaattoreita sekä tuomioistuinten koordinaattorien verkoston keskinäisiä yhteyksiä, jotka jo ovat alullaan; kehottaa samalla kannustamaan ja edistämään ajatuksia, jotka on esitetty tämän päätöslauselman johdanto-osan kappaleissa ja parlamentin 17. kesäkuuta 2010 ja 14. maaliskuuta 2012 antamissa päätöslauselmissa;

4.

kiinnittää huomiota mahdolliseen hyötyyn taloudelle ja erityisesti pk-yrityksille, kun kehitetään ja hyödynnetään verkko-oppimista ja uutta tekniikkaa ja etenkin hakukoneita;

5.

katsoo, että juristien ammatillisessa kehityksessä olisi korostettava tarvetta saada aikaan ammattietiikkaa koskevat yhteiset normit, tarvetta toteuttaa riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos ja tarvetta noudattaa unionin sääntelyä, jossa otetaan huomioon monimuotoisuus, koska se on ainoa tapa saavuttaa todellinen vastavuoroinen luottamus;

6.

toteaa, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät perustuvat monimuotoisuudestaan huolimatta yhteisiin periaatteisiin ja niillä on sama yhteinen alkuperä; muistuttaa, että vielä muutama vuosisata sitten Euroopan oikeusalan ammattien katsottiin muodostavan yhtenäisen yhteisön, johon kuuluvat ammatinharjoittajat antoivat neuvoja, valmistelivat oikeudellisia asiakirjoja ja esittivät anomuksia tuomioistuimissa ympäri Eurooppaa; katsoo, että Euroopan unionin oikeusalan koulutuksessa olisi otettava huomioon tämä seikka, joka osoittaa, että oikeusalan toimijoiden täysi liikkuvuus on mahdollista;

7.

ehdottaa lopuksi, että komissio järjestää kesällä 2013 foorumin – Messinan kokouksen unionin oikeudellisen kulttuurin rakentamiseksi – jossa kokeneet ja vähemmän kokeneet tuomarit voivat tavata ja keskustella viimeaikaisista oikeudellisista kiistoista ja vaikeuksista, jotta voidaan edistää keskustelua, luoda yhteyksiä, yhteydenpitokanavia ja lisätä vastavuoroista luottamusta ja ymmärrystä; katsoo, että tällainen foorumi voisi myös tarjota toimivaltaisille viranomaisille ja asiantuntijoille, mukaan lukien yliopistot ja ammatilliset yhteisöt, historiallisen tilaisuuden keskustella oikeusalan koulutuspolitiikasta ja oikeusalan koulutuksen tulevaisuudesta Euroopassa;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.