9.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/33

—

Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-614/13 26.9.2014 antama tuomio on kumottava

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 3 kohdan mukaisista kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta siirtymäaikana 5.9.2013 annettu komission päätös 2013/448/EU (1) on kumottava siltä osin kuin tämän päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa kieltäydytään myöntämästä valittajalle kolmannella päästökauppakaudella 2013–2020 lisäpäästöoikeuksia, joita on haettu TEHG (2):n 9 §:n 5 momentissa säädetyn kohtuutonta rasitusta koskevan lausekkeen perusteella

—

toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se tekee lopullisen päätöksen

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusmenettelyssä.

1.

Ensimmäinen valitusperuste: unionin oikeuden rikkominen suhteellisuusperiaatteen virheellisen soveltamisen vuoksi

Ensiksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa rikotaan unionin oikeutta, koska unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi päätöksen 2011/278/EU (3) virheellisesti tyhjentäväksi ja lisäksi katsoi tämän päätöksen myös virheellisesti oikeasuhteiseksi. Lisäpäästöoikeuksien jakaminen kohtuuttoman rasituksen vuoksi on myös päätöksen 2011/278/EU mukaan mahdollista, koska on kyse ylivoimaisesta esteestä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin punnitsi oikeushyviä virheellisesti toisiinsa nähden tarkastaessaan päätöksen 2011/278/EU lainmukaisuutta, kun se katsoi ympäristönsuojelun tärkeämmäksi kuin valittajan olemassaolon.

2.

Toinen valitusperuste: unionin oikeuden rikkominen valittajan perusoikeuksien loukkaamisen vuoksi

Tuomio on virheellinen myös siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin loukkaa ratkaisussaan valittajan perusoikeuksia, erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15 artiklan 1 kohtaa ja 16 artiklaa, jotka suojaavat ammatin harjoittamista ja omaisuutta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo virheellisesti, ettei näitä perusoikeuksia kosketa. Näin ei kuitenkaan ole. Ilman lisäpäästöoikeuksien jakamista kohtuuttoman rasituksen vuoksi valittaja ei voi jatkaa toimintaansa ruskohiilivahan tuottajana eikä käyttää laitostaan ruskohiilivahan uuttamiseen.

3.

Kolmas valitusperuste: Unionin oikeuden rikkominen toissijaisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi

Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomio rikkoo unionin oikeutta, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei Saksan liittotasavallalla ole toimivaltaa asettaa kohtuutonta rasitusta koskevaa normia (TEHG:n 9 §:n 5 momentti). Tällöin unionin yleinen tuomioistuin jättää huomiotta, että Euroopan komissio antaa jakamista koskevia sääntöjä vain siltä osin kuin se harjoittaa toimivaltaansa myös tosiasiallisesti. Komissio ei yleensä käsittele epätyypillisiä tapauksia kuten valittajan tapaus. Tältä osin sääntelytoimivalta pysyy jäsenvaltioilla.

4.

Neljäs valitusperuste: Menettelyoikeuden loukkaaminen riittämättömien tai ristiriitaisten perustelujen vuoksi

Unionin yleinen tuomioistuin käsitteli riittämättömästi tai ristiriitaisesti kohtuutonta rasitusta koskevan säännöstön seurauksia, kohtuuttomaan rasitukseen perustuvan lisäpäästöoikeuksien jakamisen odotettavissa olevaa siirtymisvaikutusta sekä valittajan konkreettisen maksukyvyttömyysvaaran syytä ja rikkoi tämän vuoksi perustavanlaatuista menettelyoikeutta.