1.11.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 387/17

---

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen

(2014/C 387/09)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

MUUTOSHAKEMUS

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006  (2)

9 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUUTOSHAKEMUS

”REBLOCHON” / ”REBLOCHON DE SAVOIE”

EY-N:o: FR-PDO-0217-01003 – 11.6.2012

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Eritelmän kohta/kohdat, jota/joita muutos koskee

—

    ☐ Tuotteen nimi

—

    ☒ Tuotteen kuvaus

—

    ☒ Maantieteellinen alue

—

    ☒ Alkuperätodisteet

—

    ☒ Tuotantomenetelmä

—

    ☒ Yhteys maantieteelliseen alueeseen

—

    ☒ Merkinnät

—

    ☒ Kansalliset vaatimukset

—

    ☒ Muu: pakkaaminen, valvontaelimen ja jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot sekä ryhmittymän yhteystiedot ja kokoonpano

2.   Muutoksen/muutosten tyyppi

—

    ☐ Yhtenäisen asiakirjan tai yhteenvedon muutos

—

    ☒ Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n eritelmän muutos, kun yhtenäistä asiakirjaa tai yhteenvetoa ei ole julkaistu

—

    ☐ Eritelmän muutos, joka ei edellytä julkaistun yhtenäisen asiakirjan muutosta (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 3 kohta)

—

    ☐ Eritelmän väliaikainen muutos, joka johtuu viranomaisten asettamista pakollisista terveys- tai kasvinsuojelutoimista (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 4 kohta)

3.   Muutos/muutokset

Tuotteen kuvaus: eritelmän 2 kohta

Kuoren ja sisuksen kuvausta tarkennetaan täydentämällä alkuperäisessä asiakirjassa olleita tietoja.

Pienen Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston painohaarukkaa kasvatetaan hieman (230–280 grammaa aiemman 240–280 gramman sijasta).

Samalla mainitaan, että juustoa voidaan myydä paloina. Ryhmittymä antaa toimijoille mahdollisuuden mukautua kehitykseen, sillä tuotteita halutaan ostaa yhä enemmän yksittäispakattuina.

Pakkausmateriaalin laadun ja leikkaustekniikoiden ansiosta tuotteiden laatu säilyy näiden toimintojen yhteydessä.

Maininta irtolevystä siirretään eritelmän 5.7 kohdan pakkaussääntöihin.

Maantieteellinen alue: maantieteellisellä alueella toteutetut toimet: eritelmän 3 kohta

Täsmennetään, mitkä toimet on toteuttava maantieteellisellä alueella.

Maininta lehmien lypsämisestä maantieteellisen alueen sisällä lisätään, jotta maantieteellisen alueen rajamailla sijaitsevien tilojen toimintaa koskevia sääntöjä voidaan selkeyttää. Lisäksi täsmennetään, että pakkaaminen, joka jo mainitaan rekisteröidyssä eritelmässä, tarkoittaa ensimmäistä pakkaamista, jotta huomioon voidaan ottaa tuotteelle myöhemmin tehtävät valmispakkaustoimet.

Siirtymäkauden määräys mahdollisuudesta jalostaa juustoa kahdessa maantieteellisen alueen rajakunnassa poistetaan, koska asianomaiset yritykset ovat siirtyneet asianomaiselle maantieteelliselle alueelle.

Luetteloon lisätään uusi kunta, joka on syntynyt aiemman kuntaliitoksen hajoamisesta (itse maantieteellinen alue ei varsinaisesti muutu).

Alkuperätodisteet (jäljitettävyys): eritelmän 4 kohta

Muutokset johtuvat alkuperänimitysten valvontajärjestelmän uudistuksesta, jonka taustalla on kansallisen lainsäädännön kehittyminen. Muutoksiin sisältyy erityisesti ennakkoon vaadittava toimintaselvitys, jotta toimijoiden voidaan katsoa pystyvän noudattamaan hakemaansa tunnukseen liittyvän eritelmän vaatimuksia.

Lisäksi esitetään yksityiskohtaisemmat tiedot tuotteiden tunnistamisen ja seurannan edellyttämien ilmoitusten sisällöstä ja toimittamistavasta.

Jäljitettävyyden seurannan ja tuotanto-olosuhteiden valvonnan kannalta tarvittavat rekisteröinti- ja muut asiakirjat tarkennetaan. Samoin tarkennetaan tuotteen ominaisuuksien valvontaan liittyvät yksityiskohdat.

Juustojen merkintöjen osalta täsmennetään tunnistelaattojen paikalleen asettamiseen ja poistamiseen liittyvät yksityiskohtaiset tiedot.

Lypsylehmien rotu: eritelmän 5.1 kohta

Lypsylehmäkarjaksi määritellään kaikki tilan lypsävät ja ummessa olevat lehmät ja yli kuuden kuukauden ikäiset hiehot. Näin pystytään täsmentämään, minkätyyppisiä eläimiä tarkastukset koskevat.

Valvonnan parantamiseksi tarkennetaan, että eläinten on kuuluttava sallittuihin rotuihin eli niihin, jotka vastaavat koodeja 12, 46 ja 31.

Jotkin tuottajat voivat pitää elämiä myös muissa tarkoituksissa kuin maidon tuottamiseksi Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston valmistukseen, ja tämä mahdollisuus sallitaan ja mainitaan eritelmässä.

Lypsylehmien ruokinta: eritelmän 5.2 kohta

a)   Perusrehuannos ja täydennysrehu

Uusilla määräyksillä pyritään vahvistamaan nurmirehuun (nurmeen ja heinään) perustuvaa ruokintajärjestelmää, jotta suojatun alkuperänimityksen yhteyttä maatieteelliseen alueeseen voidaan lujittaa ja ylläpitää raakamaitoon perustuvaa tekniikkaa (säilörehun käyttö on kielletty) juustonvalmistuksessa.

Kyseiseen tavoitteeseen pääsemiseksi eläintiheys maatalousmaahehtaaria kohti vahvistetaan 1,5 eläinyksiköksi. Lypsävien lehmien on oltava kesällä laitumella vähintään 150 päivän ajan.

Jotta voidaan ottaa huomioon tilojen toiminnassa maantieteellisellä alueella havaitut erot, kyseisen alueen ulkopuolelta peräisin olevan ravinnon antamisesta lypsäville lehmille esitetään määräyksiä. Näin ollen vain sellaisilla tiloilla, jotka sijaitsevat 600 metrin korkeudessa, ja vuoristossa sijaitsevilla tiloilla, joilla lypsävät lehmät laiduntavat yli 600 metrin korkeudessa, voidaan antaa maantieteellisen alueen ulkopuolelta peräisin olevaa rehua enintään 25 prosenttia kuiva-aineena ilmaistuna perusrehuannoksesta.

Maantieteellisen alueen ulkopuolelta voidaan ostaa rehuksi vain heinää.

Vihantarehuruokinta on sallittua, mutta se rajoitetaan yhteen ruokintakertaan päivässä 150 päivän laidunkauden aikana. Laidunkauden ulkopuolella sallitaan kuitenkin kaksi vihantarehuruokintakertaa päivässä, mutta rehu pitää niittää kahdesti ja jakaa kahdesti. Jotta vältettäisiin kaikenlainen mikrobisaastuminen, vihantarehu on jaettava tuoreena ja ruokintapaikat on puhdistettava kaikesta syömättä jääneestä rehusta ennen kuin uutta rehua annostellaan.

Jotta yhteys maantieteelliseen alkuperään säilyisi mutta myös sen vuoksi, että lyhyet kuidut eivät ole märehtijöille yhtä hyviä kuin tavallinen heinä tai sinimailasheinä, eläimille saa antaa kuivattua sinimailasta pelletteinä vain täydennysrehuna.

Luettelon laatiminen väkirehuista, joita elämille saa antaa, helpottaa tarkastusten tekemistä ja ehkäisee hallitsemattomia teknisiä innovaatioita. Jotta tuotteen yhteys maantieteelliseen alkuperään säilyisi, täydennysrehua saa antaa annoksessa vuodessa 1 800 kilogrammaa lypsylehmää kohti ja 500 kiloa hiehoa kohti.

Lisäksi tarkennetaan, että tilalla tuotettua heraa saa ainoastaan juottaa eläimille ja että tämä on tehtävä 24 tunnin kuluessa.

b)   Rehun jakamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Hygieniaan liittyvien ja teknisten ongelmien välttämiseksi talvella suositaan kuivarehun jakoa. Märehdinnän helpottamiseksi rehu on jaettava pilkkomattomassa muodossa. Tämän vuoksi seosrehuvaunun käyttö on kielletty annosten jakelussa.

c)   Käymisen avulla valmistettu rehu

Nykyisissä määräyksissä kielletään käymisen avulla valmistetun rehun käyttö lypsylehmien ruokinnassa. Tämäntyyppisellä rehulla voidaan kuitenkin ruokkia muuta karjaa, joka pidetään täysin erillään, kunhan noudatetaan erityisiä tuotanto-, varastointi- ja käyttöedellytyksiä.

Viljelyjärjestelmä: eritelmän 5.3 ja 5.4 kohta

a)   Muuntogeenisten organismien käyttökielto (viljelykasvit ja rehut)

Muuntogeenisten organismien kieltämisellä eritelmässä vahvistetaan ruokinnan perinteistä luonnetta.

b)   Sallittu kivennäislannoitteiden käyttö

Laiduntamisen, luonnon monimuotoisuuden ja luonnonkasviston edistämiseksi ja ympäristön suojelemiseksi kivennäislannoitteiden käyttöä on rajoitettu. Kunnat on eroteltu toisistaan pinnanmuodostuksen ja hallinnon käyttämän ”epäsuotuisat alueet” -jaottelun perusteella. Eritelmässä vahvistetut kynnykset koskevat kunkin tilan keskimääräistä viljelyalaa.

c)   Orgaanisten lannoitteiden käyttö

Orgaanisten ravinteiden maahan levittämistä koskevat edellytykset määritellään, jotta lehmien ravintoa suojattaisiin kaikilta saastumisriskeiltä.

Koska levittämisestä annetaan yleisiä ohjeita, tämän seikan valvonta helpottuu ja on oikeudenmukaista.

Lypsyolosuhteet: eritelmän 5.5 kohta

Lypsyolosuhteita tarkennetaan, jotta uusia lypsyteknologioita voidaan käyttää noudattaen samalla kaikkia niitä edellytyksiä, jotka liittyvät karjan kasvatustapaan ja käytettävän maidon ominaisuuksien säilymiseen ennallaan.

Lypsyaseman tarkastuksesta tehdään pakollinen, jotta käytettävän maidon laatu saataisiin säilymään.

Jäähdytyslämpötila juustomeijereissä:

Maidon säilytyslämpötila tilalla ja varastointilämpötila juustomeijerissä nostetaan 8 °C:sta 10 °C:een edistämään maidonvalmistuksen kannalta hyödyllistä teknologista mikrobiflooraa.

Valmistus: eritelmän 5.6 kohta

5.6.1 kohta – Yleiset määräykset

Käytettävä maito, valmistuksen apuaineet ja lisäaineet

Jotta pystyttäisiin säilyttämään raaka-aineen eli raakamaidon ominaisuudet, luetellaan kielletyt käsittelyt.

Valmistuksen apuaineiden ja lisäaineiden käyttöä koskevaa kohtaa täydennetään, jotta juustonvalmistuksessa voidaan lujittaa käsittelyjä ja lisäaineita koskevia nykyisiä käytänteitä ja näin välttää se, että eritelmään sisältymättömät uudet käytännöt vaikuttaisivat haitallisesti juuston ominaisuuksiin.

Valmistusvaiheet

Valmistussammioiden ominaisuuksia täsmennetään: sammioiden on oltava avoimia eikä niiden tilavuus saa ylittää 6 000:ta litraa.

Valmistuksen aikana on tärkeää seurata katsomalla ja tunnustelemalla juustomassan kehittymistä sammioissa, eritoten koska raaka-aineena on raakamaito, joka kerätään tiloilta päivittäin ja jolle ei tehdä ennen valmistusta mitään käsittelyjä.

Valmistusprosessin hallinta paranee, kun käsittelyyn ei oteta liikaa maitoa eikä näin pitkitetä muotitusvaihetta liiallisesti. Liian pitkään jatkuva muotitus toisi juuston ominaisuuksiin liikaa vaihtelevuutta.

Työvaiheita tarkennetaan aina juuston käsittelystä valmistussammioissa juustojen suolaukseen asti tiettyjen mukautusten tekemiseksi: muottien koko, pienten juustojen puristuksessa käytetyt painot sekä suolaveden tiheys, joka alennetaan 1 140:stä 1 130:een.

Juustoja ei saa suolata valmistussammioissa.

Valmistus, esikypsytys ja kypsytys kestävät kaiken kaikkiaan vähintään 15 päivää laskettuna juoksettamispäivästä. Juusto voidaan toimittaa valmistus- tai kypsytyslaitoksesta vasta aikaisintaan 16. päivänä.

Esikypsytys ja kypsytys

Esikypsytysvaiheen sanamuotoa on tarkennettu, jotta voitaisiin kuvata paremmin juustomestareiden taitotietoa ja säilyttää juuston laatu.

Kypsytystä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä täydennetään ottamalla käyttöön mahdollisuus pakata juustot aina kypsennyksen 12. päivästä alkaen ja jatkaa kypsytystä alhaisemmassa lämpötilassa mutta pidemmän aikaa.

Tarkoituksena on sopeutua kuoren nopeahkoon vanhenemiseen. Kuori kehittyy juustokellarissa parhaimmilleen 12. päivän tienoilla, jonka jälkeen laatu alkaa heiketä. Tämä voi johtaa kuoren viallisuuteen kaupanpitovaiheessa.

Lisätään seuraavat määräykset:

—	Juustoja on säilytettävä kellarissa ensimmäisessä vaiheessa vähintään 12. päivään valmistuspäivästä.

Kellarin lämpötilan on oltava 10–15 °C, ja kosteuspitoisuuden yli 90 prosenttia.

—	Juustot voidaan pakata 12. päivän jälkeen yksittäin, ja niitä voidaan kypsyttää 18. päivään saakka vähintään 6 °C:n lämpötilassa.

—	Jos juustoja ei pakata, kypsennystä jatketaan kellarissa vähintään 16. päivään saakka 10–15 °C:n lämpötilassa ja kosteuspitoisuuden ollessa yli 90 prosenttia.

Kypsennyksen aikana tukena saa käyttää höylättyjä tai höyläämättömiä puulautoja. Tämän tarkennuksen taustalla on se, kuinka merkittävä myönteinen vaikutus lankkujen päälle muodostuvalla pinnalla on juustojen pinnan mikrobiflooran kehitykselle tekniseltä kannalta.

5.6.2 kohta – Valmistusta meijereissä koskevat erityiset määräykset

Juoksettamisen aikataulua tarkennetaan, jotta juoksettamisen määräaika voidaan täsmentää.

Maitohappoentsyymien annostelua tarkennetaan.

Hapatusmuottien käyttö on sallittu. Muoteista on apua tuotteiden muotoilussa, ja niillä korvataan kangas muuttamatta tuotteen olennaisia ominaisuuksia. Lisäksi muottien ansiosta ajasta, jonka juustot muutoin olisivat kankaan sisällä, saadaan pidempi, valuttamista voidaan hallita paremmin, juustoista tulee säännöllisemmän muotoisia ja tuotteiden pinnalle koituu myönteisiä vaikutuksia.

Mahdollisuus käyttää jäljelle jäänyt maito valmistuksessa uudelleen mainitaan, jottei juustomestari joutuisi työstämään vaillinaista valmistuserää. Tämä helpottaa massan käsittelyä sammioissa ja auttaa valmistuksenhallinnassa.

5.6.3 kohta – Valmistusta maatiloilla koskevat erityiset määräykset

Valmistusta maatiloilla täydennetään seuraavilla määräyksillä:

—	Kun sallitaan sellaisen muovitetun kankaan käyttö, jossa olevat pienet reiät mahdollistavan nesteen valumisen pois, juuston maatilamainen maku voimistuu, sillä kankaasta tulee tekninen mikrobivaranto.

—

Jotta maatilatuotannossa voidaan turvautua hitaan valmistuksen teknologiaan, joka tuo makuun mahdollisimman paljon omaa erityisyyttä, maitohappoentsyymien sallittu annoskoko on 0,5 prosenttia (0,5 litraa käymisjuurihapatetta (1) 100:aa maitolitraa kohden) Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston valmistuksessa käytetystä koko maitomäärästä.

—	Hapatusmuottien ja kaikenlaisten muiden muottien ja juustomassaa kasassa pitävien astioiden käyttö kuivatusvaiheessa on kielletty, sillä maatilatuotannossa halutaan pitäytyä perinteisessä kankaan käytössä. Juustoa pidetään kankaan sisällä kuusi tuntia muotituksen alusta laskettuna.

Samalla tarkennetaan yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka koskevat juustojen puristamista, kääntämistä, esikypsytystä, pesua sekä kostuttamista kypsytyskellariin vietäessä.

Näiden määräysten avulla voidaan yhtenäistää käytänteitä ja parantaa maatiloilla valmistettujen juustojen erityisluonnetta.

Jotta juuston kypsyttäjät voivat halutessaan tehdä juustoille erityistoimenpiteitä juuston ollessa hieman vanhempaa, juustojen tilallaoloaika lyhennetään alun perin suunnitelluista 10 päivästä kuuteen päivään.

Maatilalla valmistettujen pienten Reblochon / Reblochon de Savoie -juustojen valmistus-, esikypsytys- ja kypsytysolosuhteita tarkennetaan ja tiettyjä määräyksiä yhtenäistetään käytänteiden kanssa.

Yhteys maantieteelliseen alueeseen: eritelmän 6 kohta

Kohta on muotoiltu uudelleen, ja se kattaa nyt seuraavat alakohdat: maantieteellisen alueen erityisyys: luontoon liittyvät tekijät ja inhimilliset tekijät, tuotteen erityisyys ja syy-seuraussuhde.

Samalla sanamuotoon on tehty parannuksia ja tekstiin tarkennuksia.

Merkintöjä koskevat eritystiedot: eritelmän 8 kohta

Juustojen merkintöjä koskevat tiedot on siirretty 4 kohtaan ”Alkuperätodisteet”.

INAO:n logon pakollinen käyttö on korvattu Euroopan unionin SAN-tunnuksen käytöllä.

Täsmennetään, että erilaisten luonnehdintojen tai muiden alkuperänimitykseen liittyvien merkintöjen käyttö etiketeissä, mainonnassa, kauppalaskuissa ja muissa kaupallisissa asiakirjoissa on kielletty lukuun ottamatta kaupallisia tuotemerkkejä tai erityisiä tavaramerkkejä. Tämä ei estä kaikkia juustoja koskevien lakisääteisten merkintöjen ja ilmaisun ”petit” (pieni) käyttöä.

Kansalliset vaatimukset: eritelmän 9 kohta

Lisätään taulukko, jossa esitetään eritelmän tärkeimmät valvottavat kohdat sekä niiden tavoitearvot ja arviointimenetelmät.

Muut muutokset

1)   Pakkaaminen: eritelmän 5.7 kohta

Juustot pakataan kokonaisina, puolikkaina tai paloina.

Jotta kuoren laatu säilyisi, kuori ei kuivuisi eikä haitallisia homesieniä kehittyisi, juustojen on oltava soveltuvaan pakkaukseen pakattuja, kun ne lähtevät maantieteelliseltä alueelta. Juusto on säilytettävä pakkauksessaan siihen saakka kun se myydään loppukuluttajalle, mutta tämä ei estä mahdollista uudelleenpakkaamista.

Pakkaukseen on laitettava irtolevy, jonka halkaisija täsmennetään. Jos juusto leikataan paloiksi, irtolevy on säilytettävä.

Näiden määräysten turvin pystytään säilyttämään kuoren laatu, sisuksen rakenne ja juuston intensiivinen tuoksu. Koska Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston kuoreen tulee herkästi vaurioita ja juusto on herkkä kuivumaan, irtolevyllä ja pakkauksella on tärkeä rooli kosteuden sääntelyssä. Käytetyt pakkaukset suojaavat Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston kuoren erityistä sienikasvustoa.

Jos juusto on kuitenkin tarkoitettu elintarviketeollisuuteen jalostettavaksi, juustoja ei tarvitse yksittäispakata. Tällöin ei myöskään tarvita irtolevyä.

2)   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen: Toimivaltaisen viranomaisen (Institut national de l’origine et de la qualité) osoitteen muutos.

3)   Hakijaryhmittymän kokoonpano: Hakijaryhmittymän kokoonpanoa on tarkennettu.

Valvontaelinten yhteystiedot: Valvontaelinten yhteystiedot on päivitetty.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006  (3)

”REBLOCHON” / ”REBLOCHON DE SAVOIE”

EY-N:o: FR-PDO-0217-01003 – 11.6.2012

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Nimi

”Reblochon” / ”Reblochon de Savoie”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotetyyppi

Luokka 1.3 Juustot

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Reblochon / Reblochon de Savoie on täysrasvaisesta lehmän raakamaidosta valmistettu puristettu kypsentämätön juusto. Käytetty maito on peräisin Abondance-, Montbéliarde- ja Tarentaise-rotujen eläimistä. Muodoltaan juusto on litteän sylinterimäinen ja reunoiltaan hieman litistyvä. Juuston halkaisija on noin 14 senttimetriä, korkeus noin 3,5 senttimetriä ja paino 450–550 grammaa.

Sadassa grammassa täysin kuivatettua juustoa on vähintään 45 grammaa rasvaa, ja kuiva-ainepitoisuuden on oltava vähintään 45 grammaa 100 grammassa juustoa.

Kuori on ohut, säännönmukainen ja yhtenäinen, ja sitä pestään kypsytyksen aikana. Kuoren väri vaihtelee keltaisesta oranssinkeltaiseen, ja kuorta peittää kauttaaltaan tai osittain hieno ja ohut valkoinen homekerros.

Sisus on hyvin pehmeää, yhtenäistä, notkeaa ja täyteläistä. Sen väri vaihtelee keltaisesta norsunluuvalkoiseen. Maku on kevyen suolainen. Sisuksessa voi olla pieniä reikiä.

SAN-merkinnän saavat myös pienet juustot. Niillä on oltava samat aistinvaraiset ominaisuudet kuin muillakin juustoilla, mutta niiden halkaisija on noin 9 senttimetriä, korkeus noin 3 senttimetriä ja paino 230–280 grammaa.

Reblochon / Reblochon de Savoie -juusto voidaan myydä kokonaisena tai paloina.

3.3   Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet)

Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston valmistuksessa käytettävän maidon on oltava peräisin yksinomaan lypsylehmäkarjoista, joiden rotu on Abondance, Montbéliarde tai Tarentaise (toiselta nimeltään Tarine).

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet)

Jotta yhteys maantieteelliseen alueeseen varmistettaisiin, karjaa on ruokittava pääsääntöisesti rehulla, joka on peräisin alkuperänimityksen maantieteelliseltä alueelta. Perusrehuannos koostuu seuraavanlaisesta rehusta:

—	kesällä vähintään 50 prosenttia laidunruohoa ja talvella heinää, joka jaetaan päivittäin,

—	vihantarehu: vihantamaissi, tuoreena jaettu nurmi, rehujuurikas. Olkea voidaan antaa perusrehuannoksessa ainoastaan hiehoille.

Kesällä laidunkauden on kestettävä vähintään 150 päivää.

Lypsävien lehmien perusrehuannoksesta kuiva-aineena ilmaistuna 100 prosenttia on tultava asianomaiselta maantieteelliseltä alueelta. Tiloilla, jotka sijaitsevat yli 600 metrin korkeudessa, ja vuoristossa sijaitsevilla tiloilla, joilla lypsävät lehmät laiduntavat yli 600 metrin korkeudessa, lypsävien lehmien perusrehuannoksesta kuiva-aineena ilmaistuna vähintään 75 prosenttia on tultava asianomaiselta maantieteelliseltä alueelta. Nimityksen alkuperäalueen ulkopuolelta voidaan ostaa rehuksi vain heinää.

Perusrehuannoksen lisäksi voidaan jakaa täydennysrehua. Täydennysrehu on väkirehua ja dehydratoitua rehua. Tällaista täydennysrehua voidaan kaiken kaikkiaan antaa kullekin lypsävälle lehmälle enintään 1 800 kilogrammaa vuodessa.

Lypsylehmäkarjan ruokinnassa on kiellettyä käyttää säilörehua, käymisen avulla valmistettua rehua, pyöröpaalirehua tai ravintoa, joka voi vaikuttaa haitallisesti maidon tai juuston hajuun tai makuun taikka joka voi aiheuttaa bakteeritartunnan riskin.

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Maidon tuotannon ja lypsämisen sekä juuston valmistuksen ja kypsytyksen on tapahduttava maantieteellisellä alueella.

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt

Juustot pakataan ensimmäisen kerran maantieteellisellä alueella ennen kuin ne lähetetään kypsennyslaitoksesta. Pakkaaminen on viimeinen Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston tuotantovaihe. Tämän määräyksen turvin pystytään varmistamaan kuoren laadun säilyminen sekä estämään kuoren kuivuminen ja haitallisten homesienten kehittyminen. Tämä ensimmäinen pakkaaminen ei estä sitä, että tuote pakataan myöhemmin uudelleen toisessa laitoksessa.

Juustot on pakattava soveltuvaan pakkaukseen, jossa on kuusipuinen irtolevy ainakin yhdellä puolella juustoa. Juustot pakataan kokonaisina tai puolikkaina. Paloissa kuorta on oltava kolmella pinnalla.

Elintarviketeollisuuteen tarkoitettuja tuotteita ei tarvitse pakata yksittäin, mutta niiden on kuitenkin oltava jollakin tavalla pakattuja, kun ne lähetetään maantieteelliseltä alueelta.

3.7   Merkintöjä koskevat erityiset säännöt

Etiketissä on oltava alkuperänimitys ”Reblochon” tai ”Reblochon de Savoie” kirjaimin, joiden on oltava kooltaan vähintään kaksi kolmasosaa muiden etiketin tietojen suurimmasta kirjasinkoosta. Lisäksi etikettiin voidaan liittää alkuperänimityksen yhteyteen ilmaisu ”petit”, jos kyseessä on 3.2 kohdassa määritelty pieni juusto.

Erilaisten luonnehdintojen tai muiden alkuperänimitykseen liittyvien merkintöjen käyttö etiketeissä, mainonnassa, kauppalaskuissa tai muissa kaupallisissa asiakirjoissa on kielletty lukuun ottamatta kaupallisia tuotemerkkejä tai erityisiä tavaramerkkejä. Tämä ei estä kaikkia juustoja koskevien lakisääteisten merkintöjen ja edellä mainitun ilmaisun ”pieni” käyttöä.

Etiketissä on oltava Euroopan unionin SAN-tunnus. Siinä voi myös olla maininta ”appellation d’origine protégée” (suojattu alkuperänimitys).

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Maantieteellinen alue kattaa kaksi kolmasosaa Haute-Savoien departementista (koko departementti Annecyn itäpuolella yli 500 metrin korkeudessa) sekä joitakin kuntia tai kuntien osia Savoien departementissa.

Haute-Savoien departementti

Abondance, Alex, Allinges, Amancy, Andilly, Annecy-le-Vieux, Arâches-Ia-Frasse, Arbusigny, Arenthon, Armoy, Arthaz-Pont-Notre-Dame, Aviernoz, Ayse, Ballaison, Beaumont, Bellevaux, Bernex, Bluffy, Boëge, Bogève, Bonne, Bonnevaux, Bonneville, Bons-en-Chablais, Brenthonne, Brizon, Burdignin, Cervens, Chamonix-Mont-Blanc, Charvonnex, Châtel, Châtillon-sur-Cluses, Chevaline, Chevenoz, Cluses, Collonges-sous-Salève, Combloux, Cons-Sainte-Colombe, Contamine-sur-Arve, Copponex, Cordon, Cornier, Cranves-Sales, Cruseilles, Demi-Quartier, Dingy-Saint-Clair, Domancy, Doussard, Draillant, Duingt, Entremont, Entrevernes, Essert-Romand, Etaux, Evires, Faucigny, Faverges, Fessy, Féternes, Fillinges, Giez, Groisy, Habère-Lullin, Habère-Poche, Juvigny, La Balme-de-Thuy, La Baume, La Chapelle-d’Abondance, La Chapelle-Rambaud, La Chapelle-Saint-Maurice, La Clusaz, La Côte-d’Arbroz, La Forclaz, La Muraz, La Rivière-Enverse, La Roche-sur-Foron, Lathuile, La Tour, La Vernaz, Le Biot, Le Bouchet, Le Lyaud, Le Grand-Bornand, Le Petit-Bornand-Les-Glières, Le Reposoir, Le Sappey, Leschaux, Les Clefs, Les Contamines-Montjoie, Les Gets, Les Houches, Les Ollières, Les Villards-sur- Thônes, Lucinges, Lullin, Lully, Manigod, Marcellaz-en-Faucigny, Marlens, Machilly, Magland, Margencel, Marignier, Marnaz, Megève, Mégevette, Menthonnex-en-Bornes, Menthon-Saint-Bernard, Mieussy, Monnetier-Mornex, Montmin, Montriond, Mont-Saxonnex, Morillon, Morzine, Nancy-sur-Cluses, Nangy, Nâves-Parmelan, Novel, Onnion, Orcier, Passy, Peillonnex, Perrignier, Pers-Jussy, Praz-sur-Arly, Présilly, Quintal, Reignier, Reyvroz, Saint-André-de-Boëge, Saint-Blaise, Saint-Cergues, Saint-Eustache, Saint-Férréol, Saint-Gervais-les-Bains, Saint-Jean-d’Aulps, Saint-Jean-de-Sixt, Saint-Jean-de-Tholome, Saint-Jeoire, Saint-Jorioz, Saint-Laurent, Saint-Martin-Bellevue, Saint-Pierre-en-Faucigny, Saint-Sigismond, Saint-Sixt, Sallanches, Samoëns, Saxel, Scientrier, Scionzier, Serraval, Servoz, Sevrier, Seythenex, Seytroux, Sixt-Fer-A-Cheval, Talloires, Taninges, Thônes, Thorens-Glières, Thyez, Vailly, Vacheresse, Vallorcine, Verchaix, Vétraz-Monthoux, Veyrier-du-Lac, Villard, Villaz, Ville-en-Sallaz, Villy-Ie-Bouveret, Villy-Ie-Pelloux, Vinzier, Viuz-en-Sallaz, Vougy ja Vovray-en-Bornes.

Savoien departementti

Cohennoz, Crest-Voland, Flumet, La Giettaz, Mercury (osat G1 ja G2), Notre-Dame-de-Bellecombe, Plancherine (osat A1, A2 ja A3), Saint-Nicolas-La-Chapelle ja Ugine.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys

Luontoon liittyvät tekijät

Maantieteellinen alue sijaitsee Pohjois-Alpeilla ja kattaa Genevenjärven ja Mont-Blancin vuoriston välillä sijaitsevat vuoristoalueet. Idässä se ulottuu Sveitsin rajalle ja lännessä Alppien läntisimmille rinteille. Etelässä alue kattaa Bauges’n vuoriston pohjoisosan muttei Beaufortainin vuoristoaluetta.

Pinnanmuodostus on hyvin vaihtelevaa, ja maasto jyrkkenee kuljettaessa lännestä itään (1 000 metriä läntisillä alarinteillä, yli 2 000 metriä kalkkikiviylänköjen huipuilla, yli 4 000 metriä Mont-Blancin vuoristossa). Välissä on isoja laaksoja yli 500 metrin korkeudella (Dranse, Giffre, Arve ja Arly).

Maantieteellisellä alueella maaperä on hyvin vaihtelevaa. Vuoristoalueet kulkevat koillisesta lounaaseen, ja ne ovat pääsääntöisesti kalkkikiveä. Tietyillä erityisen kovilla alueilla on muodostunut teräviä harjoja, kuten Aravis-vuoriketju. Lännessä etumaa on savi- ja kalkkipitoista molassialustaa, ja sillä kohoaa jyrkkää kalkkikiviylänköä (Salève). Idässä alueen korkeimmat kohdat ovat Mont-Blancin ja Aiguilles Rougesin kiteiset vuoret. Kivilajit ovat happamia (graniittia, gneissiä, kiilleliusketta). Pohjoisessa Chablais’n vuoristoalue koostuu happamista tai kalkkipitoisista sekalaisista kivilajeista.

Alueella vallitsee vuoristoilmasto, ja se on suoraan altis läntisille ilmavirtauksille. Alueella sataa paljon (yli 900 millimetriä vuodessa), eikä sitä vaivaa kesäkaudella kuivuus. Vuoristoalueiden keskellä sataa usein 1 500–2 000 millimetriä vuodessa. Koska kyseessä on vuoristoalue, talvet ovat kylmiä ja runsaat sateet tulevat lumena. Pinnanmuodostus ja korkeus vaikuttavat paljon paikallisiin ilmasto-oloihin.

Suurin osa maatalousmaasta on heinäniittyä. Alueelle ovat luonteenomaisia korkealla kasvavat pysyvät heinäniityt eli alppiniityt. Niiden kasvisto on hyvin monimuotoista, koska ympäristöolot (esim. maaperä, vesitalous, auringonvalo, korkeus) ja niittyjen hyödyntämiskäytännöt (laidunnuskäytännöt) vaihtelevat paljon. Ruohomaista 90 prosenttia on pysyvää heinäniittyä, jolla kasvaa eniten koiranheinää (jota pidetään erittäin hyvää rehua antavana heinäkasvina), valkoapilaa ja puna-apilaa. Täällä kasvaa reheviä niitettäviä niittyjä (niittysuolaheinää), keskivertoja niitettäviä niittyjä tai laidunmaita (isopukinjuurta) ja laihoja tai kuivia niitettäviä niittyjä ja laidunmaita (niittysalviaa ja mäkimeiramia). Kasvillisuutta, jota lypsykarja syö, kasvaa laaksojen pohjalta aina 2 500 metrin korkeuteen saakka.

Inhimilliset tekijät

Yksi maantieteellisen alueen maitotilojen luonteenomaisista piirteistä on kesäaikainen vuoristolaiduntaminen. Vuodenaika vaikuttaa lauman elämään paljon: karja päästetään ulos navetasta toukokuun alussa, se laiduntaa ensin alhaalla sijaitsevilla laitumilla ja nousee sitten kesäkuun alussa alppiniityille, joilla se viipyy lokakuun alkuun saakka. Tämän jälkeen koittaa talvi, joka on vuodenajoista pisin. Lumisateita ja epävakaista säätä esiintyy useiden kuukausien ajan. Karjankasvattajan onkin kerättävä kesän aikana rehu, jonka karja tarvitsee marraskuusta huhtikuuhun (kukin lehmä syö talvella noin 2 000 kg heinää).

Näistä olosuhteista selviämiseksi maidontuottajat valitsevat karjaan vuoristoalueiden alkuperäisrotujen lypsylehmiä, jotka ovat sopeutuneet ympäristön fyysisiin ja ilmastollisiin rajoituksiin (lehmien rakenne sopii kaltevilla laidunmailla laiduntamiseen, lehmät selviävät ilmastosta hyvin, ja ne saavat parhaan hyödyn kesän laidunkaudesta ja talven kuivarehuruokinnasta) mutta jotka tuottavat varmasti hyvälaatuista maitoa.

Pääosa lypsylehmien ravinnosta on kesäaikaan laidunruohoa ja talviaikaan kuivarehua. Täydennysrehun määrää on rajoitettu, jotta kasvatus säilyisi mahdollisimman laajaperäisenä. Käymisen avulla valmistetun rehun käyttö ei ole sallittua, sillä tällainen rehu voi vaikuttaa epäsuotuisasti maidon ja sen myötä juuston hajuun ja makuun.

Nimi ”Reblochon de Savoie” on peräisin sanasta ”Reblâche”, joka tarkoittaa ”lypsää toiseen kertaan”. Tämä käytäntö yleistyi 1200-luvulla ja juontaa juurensa siitä, että vuoristoniityn vuokranneen viljelijän oli maksettava niityn omistajalle lypsymaksu. Jos utareita ei tyhjennetty kokonaan ensimmäisellä lypsykerralla, maitoa sai toisella lypsykerralla vähän mutta se oli hyvin kermaista, sillä lehmä tuottaa heti lypsyn jälkeen hyvin rasvapitoista maitoa. Juustonvalmistajilla oli siis käytössään vähän maitoa, joka oli kuitenkin rasvapitoista. Niinpä he tuottivat kermaisia pienikokoisia juustoja. Salaisesta toisesta lypsykerrasta syntynyt Reblochon-juusto hyötyi siitä, että kaupankäynnissä siirryttiin rahatalouteen. Juusto nousi yleiseen tietoisuuteen 1700-luvulla päästyään porvareiden, papiston ja aateliston ruokapöytään.

Juustonvalmistajien ammattitaito perustuu sukupolvien myötä kehittyneeseen osaamiseen, ja sillä on olennaisen tärkeä rooli Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston aromipotentiaalin esille saamisessa. Maku saadaan parhaiten esille työstämällä matalassa lämpötilassa raakamaitoa, jolle ei ole tehty mitään esikäsittelyä. Lehmien lypsäminen kahdesti päivässä asettaa vaatimukseksi sen, että maito käytetään nopeasti ja sen käyttökohde on tarkoin määritelty. Koska käytetään raakamaitoa, valmistuksessa on käytettävä avoimia sammioita, jotta juustomestari voi silmiään ja käsiään apuna käyttäen mukautua maidon mahdollisiin vaihteluihin.

Alkujaan kypsytys tehtiin itse vuoristotiloilla. Kypsytys siirtyi kuitenkin laaksoihin, joiden suhteellinen helppopääsyisyys myötävaikutti kypsyttäjien ammattikunnan syntymiseen. Kypsyttäjän on huolehdittava useista tehtävistä ja erityisesti valvottava kypsytyslämpötilaa, sillä lämpötilalla on merkittävä vaikutus sienikasvustoon (joka antaa kuorelle sen luontaiset ominaispiirteet). Juuston pinnalla elää yhtä aikaa useita mikrobiryhmiä, ja mikrobiryhmiä myös kehittyy toinen toisensa perään. Tämä perättäisyys selittyy ennen kaikkea pH:n ja kuoren suolapitoisuuden muuttumisella. Tämä mikrofloora ja tarkemmin sanottuna Geotrichum candidum tuottaa Reblochon / Reblochon de Savoie -juustoon sille ominaisen valkoisen pintahomekerroksen mutta myötävaikuttaa myös paljon sisuksen rakenteen ja maun kehittymiseen.

Reblochon-juuston kauppa alkoi vilkastua 1800-luvulla ja johti kaupankäyntitoimintaan, jota helpotti kulkuyhteyksien lisääntyminen. Reblochon-juuston tuotanto laajeni 1900-luvun alkupuoliskolla alkuperäisen tuotantoalueen ulkopuolelle, minkä vuoksi tuottajat alkoivat suojella tuotettaan ja määrittelivät sille vuonna 1953 erityiset tuotantoedellytykset.

5.2   Tuotteen erityisyys

Reblochon / Reblochon de Savoie -juusto on kypsentämätön puristettu juusto, joka on valmistettu täysrasvaisesta lehmän raakamaidosta. Raakamaitoa ei saa käsitellä millään tavalla ennen valmistusta.

Juusto on pienikokoinen ja melko kevyt, ja siitä valmistetaan myös erityisen pienikokoista versiota. Juusto on litteän sylinterimäinen ja reunoiltaan hieman litistyvä.

Juusto on kermamainen, ja sen sisus on täyteläinen ja notkea. Väriltään sisus on norsunluunvalkoinen. Juusto on kevyesti suolattu, ja se voi olla aromiltaan maitomainen ja paahdettu. Pesty kuori on ohut ja sahraminvärinen. Sen pinnalla kasvaa valkoinen hieno homekerros (sienikasvusto).

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM)

Maantieteellinen alue sijaitsee kokonaisuudessaan vuoristoalueella, jolla sataa erittäin paljon. Niinpä ruoho kasvaa hyvin keväällä ja kesällä. Ympäristöolojen (korkeus, vuoristoniittyjen saama auringonvalo, kivilaatu) ansiosta heinäniityt ovat kasvustoltaan hyvin monimuotoisia, ja kullakin niityllä on oma alkuperäinen kasvilajistonsa.

Useat kasvilajit ovat hyvin aromaattisia, mikä vahvistaa Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston ominaisluonnetta. Aistinvaraisten ominaisuuksien erot voidaan yhdistää maantieteellisen alueen heinäkasvien ja laidunmaiden erilaisiin ominaispiirteisiin.

Ankara ympäristö rasittaa eläimiä, ja ainoastaan vuoristorodut kykenevät selviämään talven liikkumattomuudesta laaksojen navetoissa ja kesällä vuoristolaitumilla kuljetuista pitkistä matkoista, jotka voivat merkitä monien satojen metrien korkeuseroja.

Nämä rodut pystyvät tällaisissa olosuhteissa tuottamaan hyvin valkuaisainepitoista maitoa, joka soveltuu erinomaisesti juustontuotantoon: juoksetettu maito on kiinteää ja siitä saadaan paljon juustoa.

Reblochon / Reblochon de Savoie -juustoa valmistettiin alun perin vähäisistä määristä rasvapitoista maitoa. Juustoa valmistetaan yksinkertaisella tekniikalla (mieto lämpötila, nopea juoksetus, ei kuivumista sammioissa), joka johtaa lyhyeen kypsytysaikaan.

Näin ollen Reblochon / Reblochon de Savoie -juuston aistinvaraiset ominaisuudet ovat pitkälle kytköksissä lypsylehmien ravintoon (laidun, rehu), joka muodostuu edellä kuvattuihin ilmasto-oloihin sopeutuneista kasveista. Samoin aistinvaraiset ominaisuudet ovat kytköksissä juustomestareiden ja kypsyttäjien taitotiedon säilymiseen.

Eritelmän julkaisutiedot

(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 (4) 5 artiklan 7 kohta)

https://www.inao.gouv.fr/fichier/CDCReblochon.pdf

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12. Korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.

(3)  Korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.

(4)  Katso alaviite 3.

---