29.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 247/88

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 Euroopan komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi kasvu- ja työllisyysstrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan koordinointia, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia, jotta voidaan parantaa Euroopan mahdollisuuksia vauhdittaa kestävää kasvua ja lisätä kilpailukykyä.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 komission ehdotusten pohjalta suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät 29 päivänä kesäkuuta 2012 kasvu- ja työllisyyssopimuksen, joka toimii johdonmukaisina puitteina kansallisen, EU:n ja euroalueen tason toimille kaikkia mahdollisia keinoja, välineitä ja politiikkoja käyttäen. He päättivät toimista, jotka on toteutettava jäsenvaltioiden tasolla, ja ilmaisivat erityisesti täysimääräisen sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon.

(4)

Neuvosto antoi 9 päivänä heinäkuuta 2013 suosituksen (4) Alankomaiden vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Alankomaiden vuosien 2012–2017 tarkistetusta vakausohjelmasta. Komissio antoi 15 päivänä marraskuuta 2013 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013 (5) mukaisesti lausuntonsa Alankomaiden alustavasta talousarviosuunnitelmasta vuodeksi 2014.

(5)

Komissio hyväksyi 13 päivänä marraskuuta 2013 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2014 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Komissio hyväksyi myös 13 päivänä marraskuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Alankomaat kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(6)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 20 päivänä joulukuuta 2013 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(7)

Komissio julkaisi 5 päivänä maaliskuuta 2014 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laaditun Alankomaita koskevan perusteellisen tarkastelun tulokset. Komissio päättelee analyysinsa perusteella, että Alankomaiden makrotaloudessa on edelleen epätasapainotiloja, jotka edellyttävät seurantaa ja politiikkatoimia. Yksityisen sektorin velkaa ja sen meneillään olevaa vähentämistä koskevaan makrotalouden kehitykseen, johon liittyvät jäljellä olevat tehottomuudet asuntomarkkinoilla, on edelleen kiinnitettävä huomiota. Vaikka vaihtotaseen suuri ylijäämä ei aiheuta riskejä samalla tavalla kuin suuret alijäämät ja se liittyy osittain velan vähentämistarpeeseen, komissio aikoo seurata vaihtotaseen kehittymistä Alankomaissa osana eurooppalaista ohjausjaksoa.

(8)

Alankomaat toimitti vuoden 2014 kansallisen uudistusohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2014 ja vuoden 2014 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2014. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on pystytty ottamaan huomioon.

(9)

Vuoden 2014 vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on varmistaa, että vuonna 2013 saavutettu liiallisen alijäämän korjaus on kestävä ja että julkisen talouden rahoitusasema on lähellä keskipitkän aikavälin tavoitetta vuoteen 2015 mennessä. Keskipitkän aikavälin tavoitteena on enintään 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, mikä vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Alankomaat on toteuttanut uusia huomattavia julkisen talouden toimenpiteitä, mutta (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman on määrä pysyä vuonna 2014 samana kuin vuonna 2013, mikä merkitsee huomattavaa poikkeamaa vaaditusta vähimmäissopeutuksesta, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Suunnitelman mukaan (uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema paranee 0,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Menot kasvaisivat menojen vertailuarvon mukaisessa tahdissa sekä vuonna 2014 että vuonna 2015. Alankomaiden julkisen talouden strategian yleisarvion perusteella sopeutusura kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on osittain vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten mukainen. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden bruttovelka vakautuu vuonna 2015 ja supistuu sen jälkeen. Vakausohjelman julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava, ja sen on laatinut riippumaton Alankomaiden talouspoliittinen tutkimuskeskus. Julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuvat riskit näyttävät olevan huomattavia, mutta ne ovat yleisesti ottaen tasapainossa. Komission yksiköiden kevään 2014 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vakautuvan vuonna 2014 ja paranevan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Komission ennusteen mukaan Alankomaat noudattaisi menojen vertailuarvoa vuonna 2014, mutta ei vuonna 2015. Alankomaiden kasvupotentiaalin parantamiseksi on ehdottoman tärkeää, että edellytetty vakauttaminen turvaa kasvua edistävät menot, kuten ne, jotka liittyvät innovointiin ja tutkimukseen, mukaan lukien perustutkimus, sekä koulutukseen. Neuvosto katsoo vakausohjelman arvioinnin ja komission ennusteen perusteella asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, että Alankomaat supisti julkisen talouden alijäämän kestävästi alle 3 prosentin suhteessa BKT:hen vuonna 2013, mutta vaarana on, että vuonna 2014 poiketaan merkittävästi ennalta ehkäisevän osion vaatimuksista.

(10)

Keskeisen haasteen muodostavat asuntomarkkinat. Niille on vuosikymmenten kuluessa muodostunut jäykkyyksiä ja vääristäviä kannustimia, jotka muokkaavat asuntorahoitusta ja alakohtaista säästökäyttäytymistä. Kotitalouksien taipumus ottaa paljon velkaa asuntovarallisuutta vastaan on suurelta osin tulosta pitkään käytössä olleista verokannustimista, erityisesti asuntolainojen täydestä korkovähennyksestä. Huhtikuun 2012 jälkeen on toteutettu useita toimenpiteitä, joilla on osittain puututtu näihin kannustimiin. Niistä osa koskee asuntorahoituksen verotuskohtelun mukauttamista. Asteittainen asuntolainojen korkovähennysten rajoittaminen verotuksessa ja lainan lyhentämistä koskevien kannustimien lisääminen ovat tarpeellisia toimia, mutta niiden toteuttaminen on liian hidasta vaikuttaakseen merkittävästi lainakäyttäytymiseen. Sadan prosentin luototusaste, joka on määrä saavuttaa vuonna 2018, on edelleen korkea. Vuokramarkkinoita rajoittaa sääntely, ja yhteiskunnan tukemia asuntoja on hyvin paljon ja niihin on pitkät jonot. Hiljattain yhteiskunnan tukemien vuokra-asuntojen sektorilla toteutettu vuokrien porrastaminen enemmän tulojen mukaan on askel oikeaan suuntaan, mutta sen vaikutus on rajallinen. Yhteiskunnan tukemia asuntoja hallinnoivat yritykset voivat edelleen rakentaa asuntoja, joiden kuukausivuokra ylittää tuettujen vuokrien ylärajan. Vaikka vuoden 2013 suosituksissa kehotettiin keskittämään toiminta tukea eniten tarvitseviin kotitalouksiin, tämä uudelleenohjaaminen on keskeneräistä. Siitä johtuu, että vaikka ehdotetut toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia, uudistuksilla kyetään puuttumaan taustalla oleviin ongelmiin hitaasti. Tämän vuoksi toimenpiteitä on vauhditettava talouden sen salliessa ja samalla varmistettava, että yhteiskunnan tukemia asuntoja on tarjolla vähäosaisille, jotka eivät kykene hankkimaan asuntoja markkinaehdoin. Tämä koskee myös asuinalueita, joilla kysyntää on paljon.

(11)

Eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä on parannettu nostamalla lakisääteistä eläkeikää asteittain 65 vuodesta (vuonna 2012) 67 vuoteen (vuonna 2023). Alankomaat on käynnistänyt julkisesti ja yksityisesti rahoitettujen eläkepilarien ja pitkäaikaishoivajärjestelmän kattavat uudistukset. Tätä täydentävät uudistukset, joiden tavoitteena on kannustaa ikääntyneitä työntekijöitä työskentelemään kauemmin ja lisätä työvoiman liikkuvuutta. Pitkäaikaishoivan uudistusten myötä vastuuta on siirretty kunnille. Sen johdosta kokonaismenoja voidaan supistaa ja keskittää huomio tehokkuusetuihin. Osa näistä merkittävistä uudistuksista on vielä hyväksymättä. Jäljellä olevia haasteita ovat kustannusten ja riskien asianmukainen jakaminen niin sukupolvien sisällä kuin niiden välillä. Lisäksi pitkäaikaishoivan laatua ja saatavuutta on seurattava. Pitkäaikaishoivan uudistamista koskevien suunnitelmien toteuttaminen auttaisi hillitsemään ikääntymiseen liittyvien kustannusten nopeaa kasvua ja vahvistaisi julkisen talouden kestävyyttä. Pitkäaikaishoivan laatu ja saatavuus olisi säilytettävä asianmukaisella tasolla.

(12)

Hallituksen ehdottamien työmarkkinauudistusten tavoitteena on työvoimaosuuden ja työvoiman liikkuvuuden lisääminen. Työmarkkinoille osallistumista koskevan lain tarkoituksena on nopeuttaa työvoimaosuuden kasvua. Näitä uudistuksia ei ole kuitenkaan vielä vahvistettu lainsäädännössä. Työntekoa estävien kannustinloukkujen vähentämiseksi ja työmarkkinoiden marginaaliin jääneiden henkilöiden työllistettävyyden parantamiseksi tarvitaan lisätoimenpiteitä, jotka kohdistuvat esimerkiksi naisiin, maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin, vammaisiin ja ikääntyneisiin henkilöihin. Alankomaat on ilmoittanut työttömyysturvajärjestelmänsä ja verrattain tiukan työsuhdeturvalainsäädäntönsä uudistuksista, joihin sisältyy verokannustin työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi. Vaikka nämä toimet ovat oikeansuuntaisia, niitä voidaan arvioida täysimääräisesti vasta sitten, kun ne on toteutettu. Kotitalouksien toiseen tulonsaajaan kohdistuvien jäljellä olevien pidäkkeiden poistamisen vauhdittaminen näiden henkilöiden työtuntimäärän lisäämiseksi voisi helpottaa tulevaa työvoimapulaa. Lisäksi kotitalouksien kokonaistuloja ja näin ollen kotimaista kysyntää voidaan tukea heikentämättä kilpailukykyä, jos institutionaalisen kehyksen tarjoamaa joustoa hyödynnetään paremmin palkankorotusten eriyttämiseksi.

(13)

Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana analysoinut kattavasti Alankomaiden talouspolitiikkaa. Se on arvioinut kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman. Se on ottanut huomioon ei ainoastaan niiden merkityksen Alankomaiden finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4.

(14)

Neuvosto on tutkinut vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(15)

Neuvosto on tutkinut kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 2 ja 4.

(16)

Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana myös analysoinut koko euroalueen talouspolitiikkaa. Neuvosto on antanut tämän perusteella erityisiä suosituksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro (7). Koska Alankomaiden rahayksikkö on euro, sen olisi myös varmistettava, että nämä suositukset pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti,

1.

liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen lujittaa vuonna 2014 toteutettavia julkisen talouden toimenpiteitä, koska komission yksiköiden kevään 2014 talousennusteen mukaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimuksiin nähden on muodostumassa ero, jonka suuruus on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä kertoo merkittävän poikkeaman riskistä; lujittaa vuonna 2015 merkittävästi julkisen talouden strategiaa, jotta keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan ja säilytetään sen jälkeen, ja varmistaa, että velkasääntöä noudatetaan, jotta julkisen talouden velkasuhde pysyy kestävällä lasku-uralla; turvaa menojen toteutumisen aloilla, joilla on kasvun kannalta välitöntä merkitystä, kuten koulutuksessa, innovoinnissa ja tutkimuksessa;

2.

taloudellisen tilanteen antaessa myöten vauhdittaa työtä asuntomarkkinoiden uudistamiseksi nopeuttamalla asuntolainan korkovähennyksen pienentämistä verotuksessa, asettamalla vuokra-asuntomarkkinoille markkinalähtöisemmän hinnoittelumekanismin sekä suhteuttamalla vuokria aiempaa enemmän kotitalouden tuloihin vuokra-asuntosektorilla; seuraa yhteiskunnan tukeman asuntotuotannon uudistuksen vaikutuksia pienipalkkaisiin kotitalouksiin asuntojen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden osalta; jatkaa ponnisteluja yhteiskunnan tukemaa asuntotuotantoa koskevien toimenpiteiden keskittämiseksi tukea eniten tarvitseviin kotitalouksiin;

3.

toteuttaa eläkejärjestelmän toisen pilarin uudistukset ja varmistaa kustannusten ja riskien asianmukaisen jakamisen sukupolvien sisällä ja niiden välillä; tukee lakisääteisen eläkeiän asteittaista nostamista toimenpiteillä, joilla parannetaan ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyttä; toteuttaa suunnitellun pitkäaikaishoiva-alan uudistuksen kestävyyden varmistamiseksi ja huolehtii palvelujen yhtäläisestä saannista ja laadusta sekä seuraa uudistuksen vaikutuksia;

4.

ryhtyy lisätoimenpiteisiin työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi erityisesti työmarkkinoiden reunamille jääneiden keskuudessa ja vähentää työvoimaan kohdistuvia verotuksellisia pidäkkeitä; toteuttaa työsuojelulainsäädännön ja työttömyysetuusjärjestelmän uudistukset sekä puuttuu työmarkkinoiden jäykkyyksiin; mahdollistaa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansallisen käytännön mukaisesti palkankorotusten suuremman eriyttämisen hyödyntämällä täysimääräisesti olemassa olevaa institutionaalista kehystä.