L'accès au droit de l'Union européenne
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">En savoir plus sur l’espace «Fonctionnalités expérimentales»</a>
Choisissez les fonctionnalités expérimentales que vous souhaitez essayer
EUR-Lex
L'accès au droit de l'Union européenne

Ce document est extrait du site web EUR-Lex

Vous êtes ici
Utilisez des guillemets («" "») pour effectuer une recherche sur une expression exacte. Ajoutez un astérisque («*») à un terme de recherche pour en trouver des variantes («transp*» ou «32019R*»). Utilisez un point d’interrogation («?») pour remplacer un caractère dans votre terme de recherche afin d’en trouver des variantes (exemple: «ca?e» fournira les résultats correspondant à «case», «cape», etc.).
Conseils pour la recherche
Besoin de plus d’options de recherche? Utilisez Recherche avancée

Document 62014TN0260

Asia T-260/14: Kanne 25.4.2014 – Vattenfall Europe Mining ym. v. komissio

EUVL C 223, 14.7.2014, p. 21–22 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

14.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 223/21

Kanne 25.4.2014 – Vattenfall Europe Mining ym. v. komissio

(Asia T-260/14)

2014/C 223/26

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Vattenfall Europe Mining AG (Cottbus, Saksa), Vattenfall Europe Sales GmbH (Hampuri, Saksa) ja Vattenfall GmbH (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat R. Karpenstein ja C. Johann)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 264 artiklan nojalla 18.12.2013 annetun Euroopan komission päätöksen asiassa valtiontuki SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, C(2013) 4424 final

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste: kyse ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista valtion varoista

Kantajien ensimmäisenä kanneperusteena on väite, jonka mukaan komissio olettaa virheellisesti, että uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetulla lailla (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) organisoiduissa rahavirroissa on kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ”valtion varoista”.

—

Se, että laista johtuu etuja, kun kyse ei ole valtion varoista, ei riitä tukitunnusmerkistön täyttymiseksi. EEG-lisämaksujen osalta valtion varojen edellytys ei täyty, koska vain yksityiset tahot maksavat kyseisiä lisämaksuja eikä näin kerättyjä varoja voida katsoa valtion varoiksi, koska niihin ei liity jatkuvaa valvontaa ja siihen liittyvää mahdollisuutta puuttua varoihin.

—

EEG-lisämaksujen valtiollinen valvonta ei tule kysymykseen jo siksikään, että niiden suuruutta eivät määrää valtiolliset elimet, vaan sähkön hinta sähköpörssissä ja uusiutuvista energialähteistä varastoidun sähkön määrä. Lisäksi valtio ei voi vaikuttaa sähköntuottajan ja loppukäyttäjän välisen suhteeseen EEG:n tasausjärjestelyn viidennellä tasolla. Kustannukset vyörytetään tässä edelleen puhtaan yksityisoikeudellisessa suhteessa.

—

Koska EEG-lisämaksujen luokittelun ja lisämaksujen rajoittamisen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta välillä on pakottava yhteys, edellytetty valtiollinen valvonta puuttuu myös niin sanotun erityisen tasausjärjestelyn osalta. Myöskään sitä, että Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrolle päättää tällaisesta valvonnasta, ei voida pitää tällaisena valvontana, koska kyseisellä virastolla on puhtaan rekonstruoiva ja/tai todentava tehtävä.

—

Lisäksi rajoittaessaan lisämaksuja energiaa paljon käyttävien yritysten osalta valtio ei luopunut varoista, joita se olisi tavallisesti voinut saada. EEG-lisämaksujen tasausjärjestelyn erityisen rakenteen vuoksi lisämaksujen rajoittaminen ei vähennä lisämaksujen kokonaismäärää. Paljon energiaa käyttäville yritykselle myönnetyt lisämaksujen rajoitukset hyvitetään nimittäin korkeammilla EEG-lisämaksuilla kaikista niistä sähkön kilowattitunneista, jotka toimitetaan muille kuin privilegioiduille loppukäyttäjille.

2.

Toinen kanneperuste: kyse ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valikoivasta suosinnasta

Toisena kanneperusteenaan kantajat väittävät, että EEG:n niin sanotussa erityisessä tasausjärjestelyssä ei – toisin kuin komissio on tulkinnut – ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valikoivasta suosinnasta. Erottelu paljon energiaa käyttävien yritysten ja muiden kuin paljon energiaa käyttävien yritysten välillä on osa EEG-lisämaksujen logiikkaa, eikä se näin ollen lähtökohtaisesti ole valikoiva. Lisämaksujen rajoittaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta on hyvitystä niistä erityisistä haitoista, joita näille yrityksille aiheutui käyttömäärien mukaan kasvavista EEG-lisämaksuista.

3.

Kolmas kanneperuste: kyse ei ole kilpailun vääristymisestä tai sen uhasta eikä haitallisista vaikutuksista kauppaan

Kolmantena kanneperusteenaan kantajat moittivat sitä, ettei erityinen tasausjärjestely vääristä kilpailua tai uhkaa vääristää sitä eikä sillä ole haitallisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Haut