Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62014CN0231

    Asia C-231/14 P: Valitus, jonka InnoLux Corp., aikaisemmin Chimei InnoLux Corp., on tehnyt 8.5.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-91/11, InnoLux Corp., aikaisemmin Chimei InnoLux Corp. v. Euroopan komissio, 27.2.2014 antamasta tuomiosta

    EUVL C 212, 7.7.2014, p. 20–21 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    7.7.2014   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 212/20


    Valitus, jonka InnoLux Corp., aikaisemmin Chimei InnoLux Corp., on tehnyt 8.5.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-91/11, InnoLux Corp., aikaisemmin Chimei InnoLux Corp. v. Euroopan komissio, 27.2.2014 antamasta tuomiosta

    (Asia C-231/14 P)

    2014/C 212/23

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

    Asianosaiset

    Valittaja: InnoLux Corp., aikaisemmin Chimei InnoLux Corp. (edustajat: avocat J.-F. Bellis ja solicitor R. Burton)

    Muu osapuoli: Euroopan komissio

    Vaatimukset

    Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

    kumoamaan valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä vahvistetaan InnoLuxille riidanalaisessa päätöksessä määrätty sakko, joka on laskettu valittajan tehtaissa Kiinassa ja Taiwanissa tehtyjen konsernin sisäisten LCD-paneelitoimitusten arvon perusteella

    kumoamaan komission päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään InnoLuxille sakko valittajan tehtaissa Kiinassa ja Taiwanissa tehtyjen konsernin sisäisten LCD-paneelitoimitusten arvon perusteella

    alentamaan tämän seurauksena InnoLuxille määrätyn 173 miljoonan euron sakon määrää ja

    velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    1.

    Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että valittajan tehtaissa Kiinassa ja Taiwanissa tehdyt konsernin sisäiset LCD-paneelitoimitukset kuuluivat SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan pelkästään sen seikan perusteella, että valittaja myy Euroopan talousalueella tietokoneiden näyttöjä, joiden osaksi LCD-paneelit mainituissa tehtaissa liitettiin.

    Valitusperuste perustuu seuraaviin perusteisiin:

    a.

    Riidanalaisessa päätöksessä rikkomisen todetaan koskevan ainoastaan LCD-paneelien toimituksia Euroopan talousalueelle riippumatta siitä, myytiinkö paneelit kolmansille vai konsernin sisällä, eikä siinä erotella konsernin sisäisiä toimituksia niiden vertikaalisesti integroituneiden osallistujayritysten välillä, jotka muodostavat yhden ainoan yrityksen, niistä, jotka eivät muodosta yhtä ainoaa yritystä.

    b.

    Niin sanotun ”välitön myynti Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa” -käsitteen käyttö ei ole sen asiassa Europa Carton annetun tuomion taustalle olevan tarkoituksen mukaista, jona on konsernin sisäisten toimitusten kohteleminen täsmälleen samalla tavalla kuin myyntiä kolmansille osapuolille kohdellaan.

    c.

    SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltaminen LCD-paneelien toimituksiin Euroopan talousalueen ulkopuolella ei ole asiassa Wood Pulp I annetun tuomion täytäntöönpanon mukaista.

    d.

    Käsite ns. ”välitön myynti Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa” johtaa siihen, että SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan lainvastaisesti sellaiset LCD-paneeleja koskevat liiketoimet, jotka tapahtuvat Euroopan talousalueella ja jotka rajoittavat kilpailua kyseisellä alueella, sellaisen päättelyn perusteella, jonka unionin tuomioistuin nimenomaisesti hylkäsi asiassa Commercial Solvents antamassaan tuomiossa.

    e.

    Käsitteen ns. ”välitön myynti Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa” soveltamisesta seuraava Euroopan unionin kilpailuoikeuden soveltaminen unionin ulkopuolella synnyttää yrityksille riskin kaksoisrangaistavuudesta sekä toimivaltaristiriidasta muiden kilpailuviranomaisten kanssa.

    2.

    Toinen kanneperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että komissio oli päätöksessään tutkinut myyntilajin ns. ”välitön myynti Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa” soveltamista kunkin adressaatin konsernin sisäisiin toimituksiin ”samojen objektiivisten kriteerien perusteella”, ja kun se samalla jätti tutkimatta valittajan esittämät perusteet, joissa riitautettiin käytetyn kriteerin – nimittäin sen, muodostiko valittaja kyseisine ostajineen yhden ainoan yrityksen – merkityksellisyys, objektiivisuus ja johdonmukaisuus.

    Toinen valitusperuste perustuu seuraaviin perusteisiin:

    a.

    Se, muodostavatko riidanalaisen päätöksen vertikaalisesti integroituneet adressaatit ostajineen yhden ainoan yrityksen vai eivät, ei ole sellainen ”objektiivinen ero”, jonka perusteella näiden konsernin sisäisten toimitusten kohtelu eri tavalla olisi perusteltua.

    b.

    Laillisuusperiaatteeseen ei voida vedota sen valittajan perusteen hylkäämiseksi, jonka mukaan sen konsernin sisäisiä LCD-paneelien toimituksia on kohdeltava saman menetelmän mukaan kuin konsernin sisäisten LG Displayn ja AUO:n toimituksia, koska kyseinen menetelmä on täysin laillinen.


    Top