—

Ensinnäkin valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on soveltanut virheellisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaan sisältyvää puolustautumisoikeuksien periaatetta ja oikeutta tulla kuulluksi sekä oikeutta tutustua asian kannalta merkityksellisiin tietoihin ja ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

—

Toiseksi valittaja katsoo, että kieltäytyessään sallimasta toista kirjelmien vaihtoa ja asian kannalta merkityksellisen selvitysaineiston esittämistä istunnossa ja vastauksena vastapuolen huomautuksiin virkamiestuomioistuin on soveltanut virheellisesti valittajan puolustautumisoikeuksia, tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja evännyt valittajalta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.

—

Kolmanneksi valittajan mielestä virkamiestuomioistuin on tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan ensimmäistä kanneperustetta, jossa vedottiin ilmeiseen virheeseen vastapuolen päätöksen arvioinnissa, ja ottanut tosiseikat ja selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

—

Neljänneksi valittaja väittää, että vastatoimenpiteitä ja harkintavallan väärinkäyttöä koskevien kanneperusteiden arvioinnissa on tehty ilmeinen virhe, ja tosiseikat ja selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

—

Ensinnäkin valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on arvioinut lainvastaisesti toista kanneperustetta, jonka mukaan työsopimuksen olennaista seikkaa on muutettu sääntöjenvastaisesti ja yksipuolisesti eivätkä työtehtävät ja palkkaluokka vastaa toisiaan, ja että selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

—

Toiseksi valittaja katsoo virkamiestuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen arvioidessaan valittajan argumenttia, jossa tämä katsoo, ettei vastapuoli kuullut valittajaa ennen siirtopäätöksen tekemistä ja että puolustautumisoikeuksia on loukattu.