Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62012CA0211

Asia C-211/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.7.2013 (Corte di Appello di Roman (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Martini SpA v. Ministero delle Attività Produttive (Maatalous — Tuontitodistusmenettely — Asetus (EY) N:o 1291/2000 — 35 artiklan 4 kohdan c alakohta — Todistusten myöntämistä varten tehtyjen hakemusten jättämisen yhteydessä asetetut vakuudet — Tuontitodistus — Sen käyttämistä koskevan todisteen jättäminen liian myöhään — Seuraamus — Menetetyn määrän laskeminen — Asetus (EY) N:o 958/2003 — Tariffikiintiöt)

EUVL C 260, 7.9.2013, p. 14–15 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
EUVL C 260, 7.9.2013, p. 14–14 (HR)

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/14


Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.7.2013 (Corte di Appello di Roman (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Martini SpA v. Ministero delle Attività Produttive

(Asia C-211/12) (1)

(Maatalous - Tuontitodistusmenettely - Asetus (EY) N:o 1291/2000 - 35 artiklan 4 kohdan c alakohta - Todistusten myöntämistä varten tehtyjen hakemusten jättämisen yhteydessä asetetut vakuudet - Tuontitodistus - Sen käyttämistä koskevan todisteen jättäminen liian myöhään - Seuraamus - Menetetyn määrän laskeminen - Asetus (EY) N:o 958/2003 - Tariffikiintiöt)

2013/C 260/24

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte di Appello di Roma

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Martini SpA

Vastaaja: Ministero delle Attività Produttive

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Corte di Appello di Roma — Maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9.6.2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (EYVL L 152, s. 1) 35 artikla — Tuontitodistuksia haettaessa asetettavat vakuudet — Sen määrän määrittäminen, joka menetetään sellaisten määrien perusteella, joista ei asetetussa määräajassa ole esitetty vientitodistuksia, joissa palautusta ei ole etukäteen vahvistettu

Tuomiolauselma

1)

Maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9.6.2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000, sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 325/2003, 35 artiklaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun vakuuden tavoitteena ei ole ainoastaan varmistaa, että tuontia koskeva velvoite täytetään, vaan sen tavoitteena on myös varmistaa, että todiste todistuksen käyttämisestä esitetään tietyssä määräajassa.

2)

Asetuksen N:o 1291/2000, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 325/2003, 35 artiklan 4 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että silloin, kun todiste tuonnin asianmukaisesta toteuttamisesta esitetään liian myöhään, niiden määrien, joiden osalta todistetta ei ole toimitettu kyseisen asetuksen 35 artiklan 4 kohdan a alakohdassa vahvistetussa määräajassa, osalta menetettävä vakuuden määrä on laskettava sen vakuuden määrän perusteella, jota tosiasiallisesti sovellettiin silloin, kun tuontitodistuksen tai tuontitodistusten myöntämistä koskeva hakemus tehtiin kyseistä tuontia varten. Tähän tulkintaan ei vaikuta se seikka, että vakuus oli asetettu sellaisen vakuuden määrän perusteella, joka oli korkeampi kuin samantyyppisen tuotteen kuin tuotu tuote muuhun tuontiin sovellettava vakuuden määrä, koska viimeksi mainittu tuonti oli vapautettu tuontitulleista.


(1)  EUVL C 194, 30.6.2012.


Top