Valitus, jonka Italian tasavalta on tehnyt 4.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-99/09 ja T-308/09, Italian tasavalta v. Euroopan komissio, 19.4.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-385/13 P)

2013/C 252/40

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Italian tasavalta (asiamiehet: G. Palmieri ja P. Gentile)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian tasavalta esittää valituksensa tueksi kahdeksan valitusperustetta.

Ensimmäinen peruste: asetuksen N:o 1260/99 (1) 9 artiklan e, f, h, j, k. l ja m kohtaa; 32 artiklan 3 kohdan f alakohtaa ja 4 sekä 5 kohtaa; ja 31 artiklan 2 kohdan toista kohtaa on rikottu.

Jotta hakemus, joka koskee rakennerahaston tuen maksamista tietyn toimenpiteen mukaisille hankkeille voitaisiin hylätä siitä syystä, että vireillä on jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, vaaditaan, että toimenpiteen ja rikkomisen välillä on erityinen eikä yleinen suhde, ja komission pitää näyttää toteen, että olemassa on todellinen vaara siitä, että toimenpiteen rahoittamisella päädytään rahoittamaan mainittua noudattamatta jättämistä. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, pelkkä ”riittävän suora yhteys”, jota ei muutoin ole täsmennetty, ei riitä.

Toinen peruste: asetuksen N:o 1260/99 32 artiklan 3 kohdan f alakohtaa on rikottu.

Käsiteltävässä asiassa kuitenkin myös tällainen yhteys puuttuu, koska unionin yleinen tuomioistuin on todennut asiakirjoista ilmenevän, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä oli mainittu riittämätön eriytetty jätteiden kerääminen yhtenä syynä sille, ettei syyttömyyttä ollut riittävästi osoitettu; toimenpiteessä 1.7 määrättiin kunnille tukea eriytetyn jätteiden keräämisen lisäämiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis olisi voinut selvittää, oliko noudattamatta jättämisen ja toimenpiteen välinen yhteys sellainen, että toimenpiteen rahoittamisella olisi lievennetty tai päinvastoin pahennettu kyseistä noudattamatta jättämistä. Tämän vuoksi sen olisi ollut pidettävä kaikenlaisen yhteyden olemassaoloa mahdottomana ja hyväksyttävä ensimmäinen kanneperuste.

Kolmas peruste: Perustelujen puuttuminen

Italian hallitus oli ensimmäisessä oikeusasteessa esittämässään kolmannessa kanneperusteessa täsmällisesti näyttänyt toteen, etteivät jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen ja toimenpide mitenkään liittyneet toisiinsa. Unionin yleinen tuomioistuin oli ensimmäisen perusteen hylätessään todennut päinvastaista tutkimatta Italian hallituksen esittämää näyttöä, joten perustelut puuttuivat.

Neljäs peruste: asetuksen N:o 1260/99 32 artiklan 3 kohdan f alakohtaa on rikottu. Perustelut puuttuvat.

Edellä mainitut virheet rasittavat myös sitä osaa tuomiosta, jossa unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt toisen kanneperusteen.

Viides peruste: Perustelujen puuttuminen

Myöskään kolmannen kanneperusteen, jossa Italian hallitus väitti, että riidanalaiset toimenpiteet perustuivat nimenomaan komission 20.10.2008 päiväämän kirjeen, jossa asetettiin kyseenalaiseksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn kuulumattomia tosiseikkoja, perusteluihin, hylkäämistä ei ole perusteltu. Unionin yleinen tuomioistuin ei ollut tästä lausunut.

Kuudes peruste: asetuksen N:o 1260/99 32 artiklan 3 kohdan f alakohdan toista kohtaa on rikottu.

Unionin yleinen tuomioistuin on neljännestä kanneperusteesta päättäessään joka tapauksessa tosiasiallisesti todennut, että 20.10.2008 päivätyssä kirjeessä viitattiin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn kuulumattomiin tosiseikkoihin; tämän vuoksi sen olisi pitänyt hyväksyä kolmas kanneperuste. Koska se ei näin tehnyt, se oli rikkonut asetuksen N:o 1260/99 32 artiklan 3 kohdan f alakohdan toista kohtaa.

Seitsemäs peruste: asetuksen N:o 1260/99 32 artiklan 3 kohdan f alakohdan ensimmäistä ja toista kohtaa ja 39 artiklan 1 ja 2 kohtaa on rikottu

Unionin yleinen tuomioistuin on väärin hylännyt neljännen kanneperusteen, jossa väitettiin, että komissio oli todellisuudessa keskeyttänyt maksut viitaten toimenpiteen hallinnoinnin asianmukaisuutta koskeviin epäilyihin; tällöin olisi kuitenkin pitänyt noudattaa asetuksen 39 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä menettelyä, johon 32 artiklan 3 kohdan f alakohdan ensimmäisessä kohdassa viitataan. Unionin yleinen tuomioistuin ei ollut onnistunut osoittamaan vääräksi Italian hallituksen väitettä, jonka mukaan tämä oli komission toteuttaman toimenpiteen syy.

Kahdeksas peruste: SEUT 296 artiklan 2 kohtaa on rikottu

Unionin yleinen tuomioistuin on ollut väärässä katsoessaan, ettei komissio ollut jättänyt perusteluja esittämättä. Kun tämän seikan olennaisuus otetaan huomioon, komission olisi pitänyt selittää, miksi se, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä moitittiin riittämättömästä eriytetystä jätteiden keräämisestä, ei ollut ristiriidassa sen seikan kanssa, että rahoitus evättiin toimenpiteeltä, jolla nimenomaan edistettiin tällaista eriytettyä keräämistä.

(1)  Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, s. 1).