EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62012TN0476
Case T-476/12: Action brought on 31 October 2012 — Saint-Gobain Glass Deutschland v Commission
Asia T-476/12: Kanne 31.10.2012 — Saint-Gobain Glass Deutschland v. komissio
Asia T-476/12: Kanne 31.10.2012 — Saint-Gobain Glass Deutschland v. komissio
EUVL C 9, 12.1.2013, p. 41–42
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
12.1.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 9/41 |
Kanne 31.10.2012 — Saint-Gobain Glass Deutschland v. komissio
(Asia T-476/12)
2013/C 9/74
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Saint-Gobain Glass Deutschland GmbH (Aachen, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Altenschmidt ja C. Dittrich)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan 4.9.2012 annetun komission implisiittisen päätöksen (asiakirja GestDem nro 3273/2012), jolla evättiin oikeus tutustua Saksan liittotasavallan ympäristöviraston tietoihin, jotka tämä on kantajan laitosten osalta toimittanut Euroopan komissiolle 27.4.2011 annetun Euroopan komission päätöksen 2011/278/EU 15 artiklan 1 kohdan nojalla direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvista laitoksista Saksan alueella laaditun luettelon yhteydessä |
— |
toissijaisesti kumoamaan 25.9.2012 annetun komission implisiittisen päätöksen (asiakirja GestDem nro 3273/2012), jolla evättiin joka tapauksessa oikeus tutustua pyydettyihin tietoihin |
— |
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja esittää seuraavaa:
1) |
Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 8 artiklan 2 kohdan rikkominen Kantaja väittää tässä yhteydessä, etteivät edellytykset määräajan pidentämiselle sen toiseen hakemukseen vastaamiseksi olleet olemassa, ja että komissio on siis tehnyt hylkäävän päätöksen jo 4.9.2012. |
2) |
Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (2) 3 artiklan ensimmäisen kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdan rikkominen Kantaja väittää, että sen hakemuksen implisiittinen hylkääminen on ristiriidassa asetuksen N:o 1367/2006 3 artiklan ensimmäisen kohdan ja asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdan kanssa, koska sillä on kyseisten säännösten mukaan oikeus saada pyydetyt ympäristötiedot tutustuttaviksi eikä hylkäämisperusteita, joita on tulkittava suppeasti, ole olemassa. Kyse ei voi olla kantajan mukaan erityisestikään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan perustuvasta poissulkemisperusteesta. Vaaditut asiakirjat liittyvät yksinomaan tietoihin, jotka Saksan liittotasavalta toimitti komissiolle, eikä tutkintaan, jota komissio suorittaa parhaillaan kyseisistä tiedoista. Ei siis ole pelkoa siitä, että komission päätöksentekomenettely voisi vakavasti vahingoittua. Kantaja väittää lisäksi, ettei sen hakemusta voida hylätä myöskään sen perusteella, etteivät kuultavat viranomaiset ole vielä ottaneet asiaan kantaa. Kantaja toteaa tästä, ettei asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan poikkeussäännöstä voida tulkita niin laajasti, että siinä annettaisiin kyseessä olevalle jäsenvaltiolle veto-oikeus, jonka perusteella se voisi halutessaan vastustaa oikeutta saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin. Tämä olisi kantajan mukaan ristiriidassa sen Århusin yleissopimuksen tavoitteen kanssa, jona on avoimuuden varmistaminen ja edistäminen ympäristöasioita koskevassa päätöksenteossa. |
3) |
Perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen Kantaja vetoaa lopuksi SEUT 296 artiklan toiseen kohtaan perustuvan perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen. |
(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).
(2) Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13).