52010IP0377

EUR-Lex

El acceso al Derecho de la Unión Europea

Este documento es un extracto de la web EUR-Lex

EUROPA
EUR-Lex Inicio
EUR-Lex - 52010IP0377 - ES

Ayuda

Consejos de búsqueda

¿Necesita más opciones de búsqueda? Utilice la Búsqueda avanzada

Documento 52010IP0377

Unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantaminen etenkin euroalueella Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2010 suosituksista komissiolle unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella (2010/2099(INI))
LIITE

EUVL C 70E, 8.3.2012, p. 41/55 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Diario Oficial

8.3.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 70/41

Keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantaminen etenkin euroalueella

P7_TA(2010)0377

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. lokakuuta 2010 suosituksista komissiolle unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella (2010/2099(INI))

2012/C 70 E/04

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121, 126, 136, 138 ja 352 artiklan sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 12 liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä ja pöytäkirjan N:o 14 euroryhmästä,

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisesta (KOM(2010)0250) ja 30. kesäkuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon ”Talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen vakautta, kasvua ja työpaikkoja varten – välineet vahvempaan EU:n talouden ohjausjärjestelmään” (KOM(2010)0367),

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi: Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen I osa (SEC(2010)0488),

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista – Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (KOM(2010)0193) sekä asiasta 8. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan (1),

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

—	ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta (2),

—	ottaa huomioon 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille (3),

—	ottaa huomioon 7. heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta (4),

—	ottaa huomioon 7. heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä (5),

—	ottaa huomioon 22. marraskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta (6),

—	ottaa huomioon neuvoston 7. syyskuuta 2010 pitämässään kokouksessa esittämät päätelmät, joissa hyväksytään talous- ja budjettipolitiikkojen vahvempi valvonta (eurooppalainen ohjausjakso),

—	ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon 9. ja 10. toukokuuta 2010 kokoontuneen neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon euroalueen valtion- tai hallitusten päämiesten 7. toukokuuta 2010 antaman julkilausuman,

—	ottaa huomioon euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten 25. maaliskuuta 2010 antaman julkilausuman,

—	ottaa huomioon 25. ja 26. maaliskuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon euroalueen jäsenvaltioiden 11. huhtikuuta 2010 antaman julkilausuman Kreikalle annettavasta tuesta,

—	ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2010 kokoontuneen neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon euroryhmän 15. maaliskuuta 2010 esittämät päätelmät euroalueen kilpailukykyä ja makrotaloutta koettelevan epätasapainon valvonnasta (”Surveillance of Intra-Euro-Area Competitiveness and Macroeconomic Imbalances”),

—	ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2010 päivätyn euroryhmän asiakirjan ”Terms of reference on exit strategies and near-term policy priorities in the Europe 2020 strategy: implications for the euro area”,

—	ottaa huomioon 22. ja 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—	ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa sekä [EY:n perustamissopimuksen] 109 ja 109 b artiklasta,

—	ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1997 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöslauselman vakaus- ja kasvusopimuksesta (7),

—	ottaa huomioon 16. kesäkuuta 1997 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöslauselman kasvusta ja työllisyydestä (8),

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2010 päivätyn Euroopan keskuspankin muistion ”Reinforcing Economic Governance in the Euro Area”,

—	ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman unionin tilastotietojen laadusta ja komission (Eurostatin) tarkastusvaltuuksien lisäämisestä (9),

—	ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talouden ohjausjärjestelmästä (10),

—	ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman euroaluetta ja julkista taloutta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009 (11),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (12),

—	ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (13),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0282/2010),

katsoo viimeaikaisen talouskehityksen osoittaneen selvästi, että talouspolitiikan yhteensovittaminen unionissa ja etenkin euroalueella ei ole toiminut riittävän hyvin, ja vaikka jäsenvaltioille on Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) asetettu velvoitteita, ne eivät ole onnistuneet pitämään talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana eivätkä sovittamaan talouspolitiikkansa yhteen neuvostossa perussopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti ja kunnioittaen komission keskeistä asemaa valvontamenettelyssä,

B.	katsoo, että nykyinen talouden ohjaus- ja valvontajärjestelmä sekä rahoituspalvelujen sääntelykehys eivät ole tarjonneet riittävästi vakautta ja kasvua,

C.	katsoo, että on ratkaisevan tärkeää mennä syvemmälle kuin väliaikaisiin toimenpiteisiin, joilla tähdätään euroalueen vakauttamiseen,

katsoo, että talouspolitiikan yhteensovittamista ja valvontaa on tehostettava unionin tasolla noudattaen kuitenkin toissijaisuusperiaatetta ja ottaen huomioon euroalueen erityisvaatimukset ja viimeaikaisen talouskriisin kokemukset, joista on otettava oppia siten, että ei vaaranneta Euroopan unionin yhtenäisyyttä ja otetaan huomioon tarve varmistaa jäsenvaltioiden yhdenvertainen kohtelu,

katsoo, että talouden yhteensovittamista on vahvistettava koko unionissa, koska unionin taloudellinen vakaus voi olla riippuvainen yhden sen jäsenvaltion taloudellisesta tilanteesta ja koska kaikkien jäsenvaltioiden keskinäinen taloudellinen riippuvuus on erittäin suuri sisämarkkinoiden vuoksi, ja katsoo, että on varauduttava euroalueen laajenemiseen,

katsoo, että kaikkien 27 jäsenvaltion olisi siinä määrin kuin se on mahdollista noudatettava mahdollisimman tarkasti talouden hallintaa ja ohjausta koskevia ehdotuksia, ja toteaa, että euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden osalta tämä tapahtuu osittain vapaaehtoisuuteen perustuvassa menettelyssä,

katsoo, että Lissabonin sopimuksella entinen ”yhteisömenetelmä” muutetaan sitä mukauttamalla ja vahvistamalla ”unionimenetelmäksi”, jonka oleellisia piirteitä ovat seuraavat:

—	Eurooppa-neuvosto määrittelee yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet

—	komissio ajaa unionin yleistä etua ja tekee tätä varten tarvittavat aloitteet

—	Euroopan parlamentti ja neuvosto hoitavat yhdessä lainsäädäntö- ja talousarviotehtäviä komission ehdotusten pohjalta,

H.	katsoo, että uuteen parannettuun taloudelliseen ohjaukseen olisi sisällytettävä täysin integroituna ja vahvistettuna EU:n solidaarisuusperiaate edellytyksenä euroalueen kyvylle reagoida epäsymmetrisiin šokkeihin ja spekulatiivisiin hyökkäyksiin,

katsoo, että nykyinen unionin talouskriisi on maksuvalmiuskriisi, joka alun perin ilmeni likviditeettikriisinä ja jota ei voida pitkällä aikavälillä ratkaista ainoastaan siten, että pahoin velkaantuneille maille annetaan lisää velkaa yhdessä finanssipolitiikan konsolidointia koskevien suunnitelmien nopeuttamisen kanssa,

J.	ottaa huomioon, että työllisyyspolitiikalla on keskeinen osuus kasvun ja kilpailukyvyn edistämisessä Euroopan sosiaalisessa markkinataloudessa, sillä se ehkäisee makrotalouden epätasapainoa ja varmistaa sosiaalisen osallisuuden sekä tulojen uudelleenjaon,

K.	katsoo, että komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) SEUT:n mukaista asemaa on kunnioitettava,

L.	katsoo, että täysin riippumaton EKP on välttämätön edellytys vakaalle eurolle, alhaiselle inflaatiolle sekä kasvua ja työpaikkoja suosiville rahoitusolosuhteille,

M.	katsoo, että on kiinnitettävä enemmän huomiota implisiittisiin vastuisiin ja taseen ulkopuolisiin operaatioihin, jotka voivat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä lisätä julkista velkaa ja vähentää avoimuutta,

N.	katsoo, että politiikan tekijöiden on koordinoidusti yksilöitävä ja ratkaistava EU:n kansantalouksien yhteiset taloudelliset ja sosiaaliset haasteet,

O.	katsoo, että työmarkkinaosapuolten voimakkaampi osallistuminen kansallisella tasolla ja Euroopan tasolla parantaa osallisuutta talouden hallinnan täytäntöönpanossa ja koko Eurooppa 2020 -strategiassa,

P.	katsoo, että olisi perustettava pysyvä kriisienratkaisumekanismi, mukaan lukien velkajärjestelyä tai hallittua vararikkoa koskevat menettelyt, jotta voidaan turvata taloudellinen vakaus valtiollisten tai yksityisten velkakriisien yhteydessä samalla kun turvataan EKP:n riippumattomuus,

katsoo, että vakaus- ja kasvusopimuksen nykyiset säännöt ja niiden huono täytäntöönpano eivät ole riittäneet varmistamaan tervettä finanssipolitiikkaa ja laajemmin tarkasteltuna makrotalouspolitiikkaa; katsoo, että EU:n finanssikehystä ja makrotalouden kehystä on vahvistettava siten, että ehkäiseviä toimia, seuraamuksia ja kannustimia sovelletaan tiukemmin sääntöjen mukaisesti,

R.	katsoo, että julkisen talouden tasapainottamistavoite on tarpeen ylivelkaantuneille valtioille, mutta se ei yksinään ratkaise talouden epätasapaino-ongelmia euroalueen maiden välillä ja laajemmin unionissa,

S.	katsoo, että eurooppalainen yhteiskuntamalli on etu maailmanlaajuisessa kilpailussa ja sitä haurastuttavat jäsenvaltioiden väliset erot taloudellisessa kilpailukyvyssä,

ottaa huomioon, että asiantuntemuksella, pääomalla ja innovaatioilla ja vähäisemmässä määrin myös työvoimalla on taipumusta siirtyä tietyille alueille ja EU:n taloudellisen yhteisvastuun välineitä on kehitettävä edelleen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti keskittyen erityisesti tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen ja koulutuksen alalla jo käynnistettyihin yhteistyöaloitteisiin sekä ympäristöystävälliseen ja vähähiiliseen talouteen, jolla pyritään innovaatioiden, alueellisen ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja talouskasvun edistämiseen,

U.	ottaa huomioon, että unionin joutuessa kohtamaan voimakasta kilpailua nousevien kansantalouksien taholta, vakaa julkinen talous on olennaisen tärkeä mahdollisuuksien, uusien innovaatioiden, talouskasvun ja siten tietoon perustuvan eurooppalaisen yhteiskunnan luomisen kannalta,

V.	katsoo vaarana olevan, että julkisen talouden vakauttaminen tapahtuu julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan kustannuksella,

W.	ottaa huomioon, että talouskasvu ja kestävä julkinen talous ovat taloudellisen ja yhteiskunnallisen vakauden, pitkällä aikavälillä menestyksekkään talousarvion tasapainottamisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä,

X.	ottaa huomioon, että monen jäsenvaltion finanssipolitiikka on usein ollut prosyklistä, eikä vakaus- ja kasvusopimuksen maakohtaisia keskipitkän aikavälin budjettitavoitteita ole useinkaan tiukasti valvottu tai pantu täytäntöön,

Y.	ottaa huomioon, että työllisyyspolitiikalla on avainrooli, kun pyritään varmistamaan työvoimaintensiivinen kasvu ja Euroopan talouden kilpailukyky erityisesti väestön ikääntyminen huomioon ottaen,

Z.	pitää asianmukaisen Euroopan talouden ohjauksen ja hallinnan kannalta välttämättömänä, että sisämarkkinat saatetaan päätökseen Montin raportin (14) mukaisesti,

AA.

katsoo, että yksittäisen jäsenvaltion kestämätön finanssipolitiikka ja liiallinen (julkinen ja yksityinen) kokonaisvelkataakka saattavat vaikuttaa koko unioniin; katsoo, että on pyrittävä kestävään ja työpaikkoja luovaan kasvuun tehtävien investointien asianmukaiseen tasapainoon ja liiallisen epätasapainon estämiseen taloussyklin aikana unionin tasolla tehtyjen sitoumusten ja suuntaviivojen mukaisesti samalla kun otetaan huomioon yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuus ja tulevien sukupolvien edut, jotta luottamus Euroopan julkiseen talouteen voidaan palauttaa,

AB.	ottaa huomioon, että pitkän aikavälin alijäämien vähentämisprosessiin on yhdistettävä muita taloutta stimuloivia ponnisteluja kuten paremmat edellytykset investoinneille sekä paremmille ja kehittyneemmille sisämarkkinoille, jotka tarjoavat parempia mahdollisuuksia ja tehostavat kilpailukykyä,

AC.	katsoo, että olisi tunnustettava EU:n talousarviosta rahoitettavien politiikkojen, mukaan luettuna koheesiopolitiikka, merkitys unionin talouskasvun ja kilpailukyvyn parantamisen kannalta,

AD.

ottaa huomioon, että tuore talouskriisi on osoittanut, että makrotalouden ja kilpailukyvyn liialliset eroavaisuudet sekä euroalueen ja laajemmin tarkasteltuna koko unionin vaihtotaseen epätasapaino kasvoivat jatkuvasti kriisiä edeltävinä vuosina muun muassa tehostetun taloudellisen koordinoinnin ja seurannan puuttuessa ja että näihin kysymyksiin on paneuduttava täysipainoisesti,

AE.	ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on jo vuosia kehottanut parantamaan talouden ohjausta sekä unionissa että EU:n ulkoisessa edustuksessa kansainvälisillä talous- ja rahafoorumeilla,

AF.

ottaa huomioon, että talouden ohjauksen vahvistamisen on kuljettava käsi kädessä Euroopan hallinnon demokraattisen legitiimiyden vahvistamisen kanssa ja tämä on saavutettava siten, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit osallistuvat vahvemmin ja aikaisemmin koko prosessiin, ja pitää Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välistä entistä tiiviimpää koordinointia ja vastavuoroista kunnioitusta tarpeellisena,

AG.

ottaa huomioon, että keväällä 2010 tehdyt päätökset euron vakauden turvaamisesta ovat vain väliaikaisia ratkaisuja, joita on täydennettävä kansallisen tason poliittisilla toimenpiteillä sekä EU:n tasolla luotavilla vahvemmilla talouden ohjauksen puitteilla erityisesti euroalueen jäsenvaltioiden keskuudessa,

AH.	katsoo, että talouden valvonta- ja ohjausjärjestelmien parannusten on perustuttava tarkkoihin ja vertailukelpoisiin tilastoihin asianomaisten jäsenvaltioiden talouspolitiikasta ja taloudellisesta tilanteesta,

AI.	ottaa huomioon, että pitkän aikavälin kasvuun tähtääviä toimenpiteitä on toteutettava mahdollisimman pian, jotta Euroopasta voi tulla johtava maailmanlaajuinen toimija ja kilpailukykyisin tietoon perustuva talous,

AJ.

ottaa huomioon, että SEUT:ssa annetaan unionille lisää valtaa tiukentaa talouden ohjausta ja hallintaa unionissa ja sen määräyksiä olisi hyödynnettävä täysipainoisesti, mutta pitkällä aikavälillä ei pitäisi sulkea pois mahdollisuutta, että SEUT:n määräyksiin tehdään muutoksia, vaikka asia on todennäköisesti arkaluonteinen,

AK.	katsoo, että vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteiden rikkomiseen liittyvien mahdollisten rangaistusten on aiheuduttava joko haluttomuudesta noudattaa tavoitteita tai petollisesta menettelystä mutta ei koskaan noudattamiskyvyttömyydestä, joka aiheutuu tekijöistä, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa,

AL.	katsoo, että toimielinten on valmistauduttava mahdolliseen tarpeeseen muuttaa perussopimuksia,

AM.	ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklassa taataan Euroopan parlamentille oikeus tehdä ehdotuksia perussopimusten muuttamiseksi,

AN.

ottaa huomioon, että unionin tavoitteiden saavuttaminen tällä alalla edellyttää kattavaa sekundaarilainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa; katsoo, että SEUT:n määräyksiin perustuva unionin talouden tehostettu ohjausjärjestelmä on olennaisen tärkeä, unionimenetelmää olisi hyödynnettävä täysimääräisesti ja Euroopan parlamentin ja komission keskeistä asemaa olisi kunnioitettava, jotta voidaan edistää toisiaan vahvistavia politiikkoja,

AO.

katsoo, että mahdollisissa säädösehdotuksissa olisi tuettava vahvoja kannustimia kestävään ”kasvua edistävään” talouspolitiikkaan, vältettävä moraalikatoa, noudatettava muiden EU:n välineiden ja sääntöjen linjaa, hyödynnettävä täysimääräisesti euroa euroalueen yhteisenä valuuttana ja palautettava luottamus Euroopan talouksiin ja euroon,

AP.

katsoo, että lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin julkisten investointien välistä johdonmukaisuutta on parannettava ja etenkin julkisia infrastruktuuri-investointeja on käytettävä tehokkaasti ja ne on Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet huomioon ottaen kohdennettava erityisesti tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin ja koulutukseen, jotta voidaan parantaa resurssitehokkuutta, kilpailukykyä ja tuottavuutta, luoda työllisyyttä ja tehostaa sisämarkkinoita,

AQ.	ottaa huomioon, että talouskasvun edistämiseksi yrityksille ja yrittäjille on annettava todellinen mahdollisuus saavuttaa mittakaavaetuja ja hyödyntää unionin 500 miljoonaa kuluttajaa; katsoo, että tämän vuoksi palveluiden sisämarkkinat on saatettava loppuun,

AR.	katsoo, että unionin erilaisissa kilpailukykymalleissa olisi otettava huomioon maakohtaiset painopisteet ja tarpeet mutta myös SEUT:sta aiheutuvat velvoitteet,

AS.

katsoo, että unionilla on oltava yhteinen kanta kansainvälisessä valuuttajärjestelmässä sekä kansainvälisten rahoituslaitosten ja -foorumien puitteissa; katsoo, että neuvoston on SEUT-sopimuksen hengessä kuultava Euroopan parlamenttia ennen kuin se tekee SEUT:n 138 artiklan mukaisen päätöksen, ja se tarvitsee parlamentin hyväksynnän ennen kuin se esittää yhteisiä kantoja, jotka liittyvät aloihin, joihin sisäisesti sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä,

AT.	katsoo, että vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteiden on vastattava Eurooppa 2020 -strategian lisäksi myös muita sopimuksia, jotka koskevat kehitysapumäärärahoja, T&K:ta, ympäristöä, koulutusta ja köyhyyden poistamista,

AU.

katsoo, että jotta voidaan välttää EU:ssa vallitsevien kilpailukykyerojen jatkuva kasvu ja jotta ei vaaranneta Euroopan talouden uuden vahvistetun ohjauksen onnistumista sekä Eurooppa 2020 -strategian työpaikkoja ja kestävää kasvua koskevia tavoitteita, Euroopan finanssipolitiikan konsolidointistrategiassa olisi otettava täysin huomioon kunkin jäsenvaltion ominaispiirteet ja vältettävä yksinkertaistavaa ”yhden koon” lähestymistapaa,

AV.	katsoo, että mitkään uudet ehdotetut toimenpiteet eivät saisi vaikuttaa suhteettomasti haavoittuvimpiin jäsenvaltioihin eivätkä haitata niiden talouskasvu- ja koheesiopyrkimyksiä,

AW.	katsoo, että talouskriisi johti siihen, että Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustaminen hyväksyttiin pikaisesti ja parlamenttia kuulematta toukokuussa 2010 neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010, jonka oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 122 artiklan 2 kohta,

AX.

katsoo, että Euroopan unionin lisätalousarvio nro 5 varainhoitovuodeksi 2010 kattaa tarvittavat muutokset, jotka koskevat uuden budjettikohdan 01 04 01 03 luomista otsakkeeseen 1 a Euroopan unionin myöntämiä 60 miljardin euron takuita ja lainoja varten SEUT-sopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja vastaavasti uuden momentin 8 0 2 luomista tulopuolelle,

AY.	katsoo, että eräät jäsenvaltiot saattavat joutua turvautumaan pelastuspakettiin samalla kun ne ovat velvollisia ottamaan huomioon paketin erityistoimet, jotka räätälöidään kullekin edunsaajamaalle erikseen,

AZ.

ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 29. syyskuuta 2010 talouden hallintaa ja ohjausta koskevia lainsäädäntöehdotuksia, jotka osittain täyttävät tarpeen toteuttaa talouden hallintaa ja ohjausta koskevia toimia tässä päätöslauselmassa määritellyllä tavalla; toteaa, että parlamentti käsittelee näitä lainsäädäntöehdotuksia asiassa sovellettavien SEUT-sopimuksen määräysten mukaisesti; katsoo, että tällä päätöslauselmalla ei rajoiteta mitään tulevia kantoja, joita parlamentti omaksuu tässä asiassa,

pyytää komissiota antamaan parlamentille mahdollisimman pian kaikkia asianosaisia kuultuaan ja SEUT:n asianmukaisten määräysten nojalla ja liitteessä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti säädösehdotuksia, joilla parannetaan talouden ohjauksen ja hallinnan kehystä unionissa etenkin euroalueella, siinä määrin kuin näitä suosituksia ei ole jo otettu huomioon komission 29. syyskuuta 2010 antamissa talouden hallintaa ja ohjausta koskevissa lainsäädäntöehdotuksissa;

2.	toteaa, että liitteenä olevissa suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksia;

3.	kehottaa komissiota – nykyisten perussopimusten mukaisesti toteutettavissa olevien ja toteutettavien ripeiden toimien ohella – aloittamaan pohdinnat toimielinten kehittämisestä, joka saattaa olla tarpeen talouden hallinnan ja ohjauksen toteuttamiseksi johdonmukaisesti ja tehokkaasti;

4.	katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset on katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista ottaen huomioon jäsenvaltioiden nykyiset alijäämät ja säästötoimet;

5.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmän puheenjohtajalle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0309.

(2) EUVL L 118, 12.5 2010, s. 1.

(3) EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1.

(4) EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(5) EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

(6) EYVL L 332, 31.12.1993, s. 7.

(7) EYVL C 236, 2.8.1997, s. 1.

(8) EYVL C 236, 2.8.1997, s. 3.

(9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0230.

(10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0224.

(11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0072.

(12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0053.

(13) EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 8.

(14) ”A new strategy for the single market – at the service of Europe's economy and society”: Professori Mario Montin 9. toukokuuta 2010 antama raportti komission puheenjohtajalle.

Keskiviikko 20. lokakuuta 2010
LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1: Johdonmukainen ja avoin kehys unionin ja jäsenvaltioiden makrotalouden kehityksen monenväliseen valvontaan ja fiskaalisen valvonnan tehostaminen

Säädös olisi annettava yhtenä tai useampana SEUT-sopimuksen 121 artiklan 6 kohtaan perustuvana asetuksena, joka koskee talouspolitiikan ja -kehityksen monenvälistä valvontaa ja jolla muutetaan asetusta (EY) N:o 1466/97 vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta sekä täydennetään sitä uudella asetuksella, jolla vahvistetaan sääntöihin perustuva ja avoin valvontakehys liiallisia makrotalouden alijäämiä, heijastusvaikutuksia ja kilpailukykyyn liittyvää kehitystä varten. Säädöksellä olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

—	varmistetaan Euroopan parlamentin, komission, neuvoston ja kansallisten parlamenttien edustajien vuosittainen vuoropuhelu vakaus- ja lähentymisohjelmista, kansallisista uudistusohjelmista ja kansallisen talouskehityksen arvioinnista osana eurooppalaista ohjausjaksoa;

—

määritellään SEUT:n välineisiin ja komission arvioihin perustuvan makrotalouden valvonnan laajuus (121 artikla, erityisesti sen 5 ja 6 kohta ja 148 artikla), jotta kasvu ja sen taloudellinen vaikutus työllisyyteen voidaan sisällyttää samaan oikeudelliseen kehykseen kuin nykyiset välineet, joilla pyritään estämään liiallista makrotalouden epätasapainoa ja kestämätöntä finanssi- ja muuta politiikkaa ja käsittelemään rahoitusalan vakautta (esimerkiksi liiallisista luottovirroista aiheutuvien rahoituskuplien välttämistä) ja pitkän aikavälin investointeja ja kestävää kasvua koskevia huolenaiheita ottaen huomioon Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja muu asiaan liittyvä kehitys; Euroopan järjestelmäriskikomitean tekemien säännöllisten järjestelmäriskiarviointien olisi oltava olennainen osa vuosittaista seurantamenettelyä;

—

laaditaan tehostettu analyyttinen valvontakehys (johon sisältyy tulostaulu, jonka kynnysarvojen perusteella annetaan ennakkovaroitus); kehykseen sisältyy asianmukaisia metodologisia välineitä ja se on avoin, jotta voidaan suorittaa tehokasta monenvälistä valvontaa, joka perustuu yhdenmukaistettuihin talouden reaali- ja nimellisindikaattoreihin, jotka voivat vaikuttaa kilpailuasemiin ja/tai liialliseen epätasapainoon; näitä pääindikaattoreita voivat olla: vaikuttavat reaaliset vaihtokurssit, vaihtotase, tuottavuus (mukaan luettuina resurssituottavuus ja kokonaistuottavuus), yksikkötyökustannukset, luottojen määrän kasvu ja varallisuuden hintojen kehittyminen (mukaan luettuina rahoitusomaisuus ja asuntomarkkinat), kasvu- ja sijoitusaste, työttömyysaste, ulkomaisen nettovelan määrä, verokannan kehittyminen, köyhyys, yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuus sekä ympäristövaikutusten huomioon ottamista koskevat indikaattorit; tulostauluun sisältyville indikaattoreille olisi määriteltävä varoituskynnykset ja komission olisi arvioitava laadullisesti kaikkia indikaattoreissa ilmeneviä kehityssuuntauksia;

—

jos edellä tarkoitettu tulostaulu ja sitä koskeva laadullinen arviointi osoittavat sen tarpeelliseksi, olisi järjestettävä perusteellista maakohtaista valvontaa; jäsenvaltioilla on perusteellisen maakohtaisen valvonnan ohella vastuu päättää kansallisesta politiikasta, jolla pyritään ratkaisemaan (ehkäisemään ja korjaamaan) makrotalouden epätasapainotekijät ja jossa on otettava huomioon komission erityissuositukset ja etenkin euroalueella harjoitettavan kansallisen politiikan unionia koskeva ulottuvuus; mukautus on kohdennettava sekä huomattavan ali- että ylijäämän valtioihin ja tällöin on otettava huomioon kunkin maan erityisolosuhteet, kuten demografinen tilanne, yksityisen velan taso, palkoissa ilmenevät suuntaukset verrattuina työvoiman tuottavuuteen työllisyys ja etenkin nuorisotyöllisyys sekä vaihtotaseen tasapaino;

—	komissiolle annetaan valtuudet kehittää tarvittavat analyyttiset välineet ja asiantuntemus, jotta voidaan tutkia syitä, jotka aiheuttavat euroalueella vallitsevia eriytymissuuntauksia, mukaan luettuna yhteisten politiikkojen vaikutus alueen erilaisiin taloudellisiin järjestelmiin;

—

laaditaan yhteisiä sääntöjä talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tehokkaampaa käyttöä varten yhdessä työllisyyden suuntaviivojen kanssa, sillä ne ovat talouden ohjauksen, valvonnan ja jäsenvaltiokohtaisten suositusten keskeinen väline, ottaen huomioon Eurooppa 2020 -strategia, jäsenvaltioiden väliset yhteneväisyydet ja eroavaisuudet ja niiden kansalliset kilpailuedut, mukaan luettuna demografinen tilanne, millä pyritään vahvistamaan talouden immuniteettia ulkoisille šokeille, ja otetaan huomioon jäsenvaltioiden päätösten mahdolliset vaikutukset muihin jäsenvaltioihin etenkin euroalueella;

—	laaditaan kansallisen tason mekanismi, jolla arvioidaan Eurooppa 2020 - strategian painopisteiden täytäntöönpanoa ja kansallisessa uudistusohjelmassa olevien kansallisten tavoitteiden saavuttamista, jotta voidaan tukea EU:n toimielinten vuosittain suorittamaa arviointia;

—

otetaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla komissio voi antaa varhaisvaroituksia ja politiikkaan liittyviä neuvoja varhaisessa vaiheessa suoraan jäsenvaltioille; tapauksissa, joissa makrotalouden epätasapaino on pysyvä ja vakava, tarvitaan avoin ja objektiivinen menettely, jolla jäsenvaltion voidaan katsoa olevan ”liiallisen epätasapainon tilassa”, mikä laukaisee tiukemman valvonnan;

—

määritetään ”eurooppalainen ohjausjakso” jäsenvaltioiden talousarvioesitysten vertailua ja arviointia varten (pääelementit ja -oletukset) ja keskustellaan kansallisten parlamenttien kanssa, jotta voidaan paremmin arvioida vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanoa ja tulevaa toteuttamista; EU:n ja jäsenvaltioiden talousarviota koskevia sääntöjä ja menettelyjä olisi noudatettava; jäsenvaltioiden on esitettävä vakaus- ja lähentymisohjelmansa ja kansalliset uudistusohjelmansa huhtikuussa kansallisten parlamenttien asianmukaisen osallistumisen jälkeen sekä EU:n tason säännöt ja johtopäätökset huomioon ottaen; Euroopan parlamentti voi puolestaan kehittää systemaattisen tavan tukea julkista keskustelua ja lisätä tietoisuutta näistä menettelyistä ja siitä, miten EU:n toimielimet ovat panneet sovitut säännöt täytäntöön, sekä niiden näkyvyyttä ja vastuunalaisuutta;

—

määritetään ”eurooppalainen ohjausjakso” kansallisten finanssipolitiikkojen heijastevaikutusten käsittelemiseksi, liiallisen budjettialijäämän havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa ja yhdennettyjen suuntaviivojen mukaisten EU:n ja kansallisen tason toimien johdonmukaisuuden takaamiseksi sekä määrällisten ja laadullisten tavoitteiden, kuten kasvun ja työllisyyden, saavuttamiseksi, jotta kaikki osapuolet, mukaan luettuina kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti, voivat osallistua aidosti ja ajoissa ja jotta työmarkkinaosapuolia voidaan kuulla;

—	varmistetaan, että politiikkaa koskevista vuotuisista suosituksista keskustellaan Euroopan parlamentissa ennen Eurooppa-neuvostossa käytäviä keskusteluja;

—

varmistetaan, että kansallisten vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien valmistelussa käytettyjen ennusteiden perustana käytettävät keskeiset oletukset ja indikaattorit on saatu luotettavalla ja johdonmukaisella tavalla erityisesti euroalueella; otetaan käyttöön kolmitasoinen lähestymistapa, joka käsittää negatiivisen, perustason ja suotuisan makrotaloudellisen skenaarion ja jossa otetaan huomioon epävarma kansainvälisen talouden tilanne; talousarvion keskeisten aggregaattilukujen laskentamenetelmiä olisi edelleen yhdenmukaistettava, jotta voidaan helpottaa jäsenvaltioiden välistä vertailua;

—	edellytetään vahvempaa sitoutumista vakaus- ja lähentymisohjelmissa ja kansallisissa uudistusohjelmissa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen tavoitteeseen, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden nykyinen velkataso ja etenkin väestön ikääntymisestä johtuvat implisiittiset vastuut;

—	nivotaan vakaus- ja lähentymisohjelmat ja kansalliset uudistusohjelmat sekä kansalliset vuotuiset ja monivuotiset talousarviokehykset tiiviimmin yhteen noudattaen kuitenkin kansallisia sääntöjä ja menettelyjä;

—	arvioidaan tarkemmin vakaus- ja lähentymisohjelmat siltä kannalta, miten ne kytkeytyvät muiden jäsenvaltioiden ja unionin tavoitteisiin ennen kuin ohjelmissa suunnitellut toimet hyväksytään kansallisella tasolla;

—

annetaan kansallisille parlamenteille mahdollisuus olla aktiivisesti mukana ja kuullaan työmarkkinaosapuolia ennen vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien muodollista esittämistä unionin tasolla sovitussa aikataulussa esimerkiksi kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisessä vuosittain järjestettävässä keskustelussa, jossa käsitellään yhdennettyjä suuntaviivoja ja kunkin osallistujan talousarviosuuntaviivoja;

—

verrataan järjestelmällisemmin jälkikäteen suunniteltuja finanssipoliittisia linjauksia sekä kasvu- ja työllisyyslinjauksia, jotka jäsenvaltiot esittävät vakaus- ja lähentymisohjelmissaan ja kansallisissa uudistusohjelmissaan, ja todellisia tuloksia, sekä tarkastellaan ja seurataan olennaisia eroavaisuuksia suunniteltujen ja toteutuneiden lukujen välillä;

—	varmistetaan, että komission vuosittaisia poliittisia suosituksia ja varoituksia, jotka koskevat jäsenvaltioiden pitäytymistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteissa, seurataan ja että kehitetään kannustimia ja seuraamuksia sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot pitävät kiinni näistä tavoitteista;

—	varmistetaan vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien unionin tason arvioinnin suurempi vastuuvelvollisuus ja avoimuus parlamenttia kohtaan, jotta voidaan lisätä yleisön tietoisuutta ja vertaispainostusta;

—	otetaan komission alaisuudessa käyttöön vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien riippumaton, järjestelmällinen ja vakaa arviointiprosessi, jotta voidaan toimia avoimemmin ja lisätä riippumatonta arviointia;

—

otetaan käyttöön erityisiä menettelyjä ja asetetaan jäsenvaltioille ja etenkin euroalueen jäsenvaltioille vaatimus ilmoittaa toisilleen ja komissiolle ennen sellaisten talouspoliittisten päätösten tekemistä, joilla odotetaan olevan konkreettisia heijastusvaikutuksia, jotka voivat vaarantaa sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan;

—

asetetaan jäsenvaltioille vaatimus antaa komissiolle lisätietoja, jos on aihetta merkittävään huoleen siitä, että noudatetut politiikat saattavat vaarantaa kasvun koko unionissa tai sisämarkkinoiden tai talous- ja rahaliiton asianmukaisen toiminnan tai vaarantaa EU:n tasolla eli Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet;

—	otetaan huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean arvio monenvälisessä valvontakehyksessä etenkin rahoitusvakaudesta, stressitesteistä, mahdollisista ulkoisista ja sisäisistä heijastusvaikutuksista sekä yksityissektorin liiallisesta velkaantumisesta;

—

perustetaan kahdesta pilarista (talouspolitiikka ja työllisyyspolitiikka) koostuva, SEUT:n 121 ja 148 artiklaan perustuva moitteeton ja avoin valvontakehys; tarkistettuun ja lujitettuun Euroopan työllisyysstrategiaan kuuluvan työllisyyspilarin yhteydessä kyseisen kehyksen perusteella olisi voitava arvioida työllisyyspolitiikkojen soveltuvuutta työllisyyspolitiikan suuntaviivojen pohjalta, jotta voitaisiin eurooppalainen ulottuvuus ja heijastusvaikutukset huomioon ottaen antaa aitoja ohjeita, joita voidaan sen jälkeen soveltaa kansallisessa politiikassa; lisäksi olisi annettava ajoissa ennaltaehkäiseviä suosituksia, jotta voidaan puuttua jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen ja työmarkkinoiden merkittävimpiin heikkouksiin ja haasteisiin;

—	vahvistetaan työllisyyskomitean roolia SEUT:n 150 artiklan mukaisesti erityisesti rajat ylittävissä työllisyyttä koskevissa kysymyksissä, samoin kuin sosiaalisen suojelun komitean roolia SEUT:n 160 artiklan mukaisesti;

—

varmistetaan, että kaikissa talousarviota koskevissa arvioinneissa otetaan nimenomaisesti huomioon jäsenvaltioiden toteuttamat rakenteelliset uudistukset, etenkin eläkkeitä, terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa koskevat uudistukset, joilla pyritään reagoimaan väestökehitykseen, sekä avustamista, koulutusta ja tutkimusta koskevat uudistukset niin, että kestävyyttä ja soveltuvuutta painotetaan yhdenvertaisesti; lisäksi olisi arvioitava näiden uudistusten työllisyys- ja yhteiskuntavaikutuksia etenkin haavoittuvassa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien kannalta, jotta mitään sääntöä ei vahvistettaisi ennen kuin sen vaikutuksia jäsenvaltioiden työllisyystilanteeseen ja sosiaaliturvaan on arvioitu;

—	käytetään Lissabonin sopimuksen horisontaalista sosiaalilauseketta siten, että uusia EU:n toimintalinjoja suunniteltaessa otetaan huomioon sosiaaliset oikeudet ja sosiaaliset tavoitteet;

—

luodaan edellytykset sille, että Euroopan parlamentti voi osallistua asianmukaisesti talous- ja työllisyyspolitiikan valvontajaksoon sekä kyseisten politiikkojen sosiaalisen vaikutuksen arviointiin; tässä yhteydessä yhdennettyjen suuntaviivojen, erityisesti työllisyyspolitiikan suuntaviivojen, aikataulu ja hyväksyminen olisi suunniteltava siten, että jää riittävästi aikaa kuulla Euroopan parlamenttia SEUT:n 148 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

—

otetaan käyttöön järkevä ja avoin EU:n yleistavoitteisiin perustuvien työllisyyspolitiikan suuntaviivojen seuranta- ja arviointikehys, johon liitetään asianmukaisia osatavoitteita, indikaattoreja ja tulostauluja ja jossa otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion erityispiirteet maiden erilaisten lähtötilanteiden mukaisesti;

—

pyydetään työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostoa sekä talous- ja rahoitusasioiden neuvostoa ja niiden asiaa käsitteleviä työryhmiä lujittamaan yhteistyötään, erityisesti järjestämään yhteisiä kokouksia kahdesti vuodessa, jotta voidaan seurata politiikkojen huomioon ottamista käytännössä.

Suositus 2: Vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen tiukentaminen

(Muun muassa SEUT:n 126 artiklan nojalla) annettavalla säädöksellä olisi pyrittävä etenkin vahvistamaan vakaus- ja kasvuohjelman ennaltaehkäisevää vaikutusta ja ottamaan käyttöön taloudellisesti ja poliittisesti tuntuvampia seuraamuksia ja kannustimia ottaen kuitenkin huomioon kansallisen alijäämän ja velan rakenne (mukaan luettuina implisiittiset sitoumukset), taloussykli (sykliä voimistavan budjettipolitiikan välttämiseksi) ja kasvua edistävien rakenneuudistusten edellyttämien kansallisten julkisten tulojen ja menojen luonne: kaikkien jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistymään, mutta niiden, joissa erot ovat suurimmat, olisi yleisesti ottaen panostettava enemmän velkakantaa ja vajeita koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. Vaihtotaseen epätasapainoa arvioitaessa olisi otettava huomioon myös demografinen kehitys. Säädöksellä olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

—

integroidaan velkakriteeri (”kestävyysnäkökohta”) paremmin liiallista alijäämää koskevaan menettelyyn ja otetaan käyttöön bruttovelan tasoon perustuva liiallisen velan valvontamenettely; liiallisen velan valvontamenettely edellyttää säännöllisiä raportteja velan ja alijäämän dynamiikasta, niiden keskinäisestä yhteydestä ja kehittymisestä samalla kun otetaan huomioon maakohtaiset ehdot ja suodaan kullekin jäsenvaltiolle erilaiset aikataulut vakaus- ja kasvuohjelman tavoitearvojen saavuttamiseen; komission olisi kuultava Euroopan tason ja kansallisen tason relevantteja työmarkkinaosapuolia osana liiallisen velan valvontamenettelyä;

—	velkataso, velan rakenne (maturiteetti mukaan lukien) ja velkakehitys (arvio julkisen talouden kestävyydestä) otetaan tarkemmin huomioon tarkasteltaessa, kuinka nopeasti lähennytään vakaus- ja kasvuohjelmiin sisältyvää jäsenvaltiokohtaista keskipitkän aikavälin finanssipoliittista tavoitetta;

—

laaditaan osana liiallisen velan valvontamenettelyä selkeä yhdenmukaistettu kehys, jolla mitataan ja seurataan velkakehitystä, mukaan lukien implisiittiset ja ehdolliset sitoumukset, kuten julkiset eläkevastuut ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien investointeihin liittyvät julkiset takaukset (ottaen huomioon, onko kyse esimerkiksi pääomasta, korosta vai tulosta) sekä kustannuksia, joita tällaisista investoinneista aiheutuu valtion talousarviolle vuosien mittaan;

—	laaditaan maakohtainen eriytetty aikataulu finanssipoliittiselle vakauttamiselle, joka toteutetaan viimeistään vuonna 2015 ja jossa otetaan huomioon kaikkien julkisen velan tasojen saattaminen vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten mukaisiksi;

—

otetaan käyttöön seurantamekanismi, johon sisältyy mahdollisia julkisia varoituksia ja asteittain tiukkenevia seuraamuksia ja kannustimia jäsenvaltioille, jotka eivät ole saavuttaneet maakohtaista keskipitkän aikavälin finanssipoliittista tavoitetta tai eivät lähesty sitä sovittua vauhtia; käyttöön otetaan myös mahdollisia talouden elvytysruiskeita maille, jotka ovat saavuttaneet keskipitkän aikavälin finanssipoliittisen tavoitteensa odotettua nopeammin;

—

vahvistetaan vähimmäissäännöt ja -suuntaviivat kansallisille talousarviomenettelyille (ts. vuotuisille ja monivuotisille rahoituskehyksille), jotta voidaan panna täytäntöön liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä annetun pöytäkirjan N:o 12 3 artiklaan sisältyvä velvoite; näihin kansallisiin kehyksiin pitäisi sisältyä riittävästi tietoa suunniteltujen julkisen talouden rahoitusasemaa koskevien toimien meno- sekä tulopuolesta, jotta voidaan käydä järkevää keskustelua ja valvoa julkisen talouden suunnitelmia sekä kansallisella että EU:n tasolla; on lisäksi jatkettava työtä kansallisten talousarvioiden saamiseksi vertailukelpoisiksi niiden menoluokkien ja tulojen sekä niiden heijastamien poliittisten painopistealueiden suhteen;

—	kannustetaan ottamaan kansallisella tasolla käyttöön talousarvion valvontaan liittyviä ennakkovaroitusmekanismeja;

—

otetaan euroalueella käyttöön ennalta määriteltyjä ja ennalta ehkäiseviä mekanismeja, joista päätetään komission toimivallan mukaisesti vakaus- ja kasvuohjelman ennaltaehkäisevää ja korjaavaa vaikutusta varten, jotta varhaisvaroitusta koskevia toimia voidaan helpottaa ja niitä voidaan soveltaa progressiivisesti;

—

huolehditaan siitä, että tällaisia mekanismeja otetaan käyttöön ja toteutetaan euroalueen jäsenvaltioissa ottaen huomioon euroalueen ja sen ulkopuolisten talouksien ja etenkin euroalueeseen todennäköisesti liittymässä olevien talouksien hyvin tiiviit keskinäiset yhteydet osana uutta monenvälistä valvontakehystä ja vakaus- ja kasvuohjelman uusia välineitä, ja lisätään etenkin keskipitkän aikavälin finanssipoliittisen tavoitteen merkitystä;

—

tehdään SEUT-sopimukseen kirjattuja nykyisiä periaatteita täydellisesti noudattaen tarvittavat muutokset komission sisäiseen päätöksentekomenettelyyn, jotta taataan komission toimivaltaan selvästi kuuluvien ennaltaehkäisevien seuraamusten tehokas ja nopea täytäntöönpano etenkin euroalueen jäsenvaltioissa;

—	varmistetaan, että vakaus- ja kasvusopimuksen periaatteiden täyden kunnioittamisen varmistamiseksi komission olisi tehtävä neuvostosta riippumaton päätös siitä, missä määrin jäsenvaltiot noudattavat vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä.

Suositus 3: Euroryhmän ja koko Euroopan unionin euroalueella suorittaman talouden ohjauksen ja hallinnan tehostaminen

On tärkeää, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot osallistuvat taloudellisen lähentymisen saavuttamiseen, mutta euroalueen maat ovat silti eri tilanteessa kuin muut jäsenvaltiot, sillä niillä ei ole käytettävissään vaihtokurssimekanismia, jos niillä on tarvetta mukauttaa suhteellisia hintoja, ja ne jakavat vastuun Euroopan rahaliiton toiminnasta kokonaisuudessaan, ja siksi uusilla säännöillä, jotka perustuvat tämän päätöslauselman muihin suosituksiin ja SEUT:n 136 artiklaan ja sen pöytäkirjaan N:o 14 euroryhmästä, olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

—	laaditaan euroaluetta koskeva kehys tehostettua valvontaa varten, jossa keskitytään liiallisiin makrotalouden eroihin, talouden kasvuun, työttömyyden tasoon, hintakilpailukykyyn, reaalisiin vaihtokursseihin, luottojen määrän kasvuun ja vaihtotaseen kehitykseen kyseisissä jäsenvaltioissa;

—	luodaan säännönmukainen kehys, jonka avulla lisätään EU:n kaikkien jäsenvaltioiden välistä koordinointia, jotta voidaan valvoa ja edistää taloudellista lähentymistä ja käsitellä unionissa mahdollisesti esiintyvää makrotaloudellista epätasapainoa;

—

lisätään euroalueen valvontaraporttien merkitystä; ne perustuvat neljännesvuosittaisiin alakohtaisiin useita maita koskeviin raportteihin, joissa keskitytään toisaalta heijastusvaikutuksiin, jotka johtuvat maailmanlaajuisesta talouskehityksestä sekä politiikoista ja olosuhteista, joilla on erityistä vaikutusta tiettyihin euroalueen jäsenvaltioihin, ja toisaalta vaikutukseen, joka euroryhmän päätöksillä voi olla euroalueen ulkopuolisiin maihin ja alueisiin; erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisten politiikan alojen yksilöintiin, jotka luovat myönteisiä heijastevaikutuksia erityisesti taloustaantuman aikana ja jotka siten tukevat koko euroalueen kestävää kasvua;

—	lujitetaan euroryhmän puheenjohtajan sihteeristöä;

—

määrätään, että talous- ja raha-asioista vastaava komission jäsen olisi myös komission varapuheenjohtaja ja että hän saisi tehtäväkseen varmistaa unionin taloudellisen toiminnan yhdenmukaisuuden ja valvoa, kuinka komissio huolehtii taloutta, finanssialaa ja -markkinoita koskevista vastuistaan ja koordinoi niitä unionin taloudellisen toiminnan muiden näkökohtien kanssa;

—

lisätään euroryhmän päätöksenteon avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta aloittamalla säännöllinen vuoropuhelu euroryhmän puheenjohtajan kanssa parlamentin asiasta vastaavassa valiokunnassa ja julkaisemalla euroryhmän päätökset nopeasti sen verkkosivustolla; taataan, että euroalueen ulkopuoliset EU:n jäsenvaltiot ja ainakin ne, joiden on otettava käyttöön yhteisvaluutta, voivat osallistua euroryhmässä käytäviin keskusteluihin.

Suositus 4: Vakaan ja uskottavan liiallisen velan ehkäisy- ja ratkaisumekanismin kehittäminen euroaluetta varten

Olisi toteutettava enintään vuoden kestävä vaikutustenarviointi ja toteutettavuustutkimus, ennen kuin hyväksytään (SEUT:n 122, 125, 329 (tiiviimpi yhteistyö) ja 352 artiklan tai muun asianmukaisen oikeusperustan nojalla) säädös, jolla on seuraavat tavoitteet:

—

perustetaan pysyvä mekanismi tai elin (Euroopan valuuttarahasto) enintään vuoden kestävän sen etuja ja haittoja koskevan harkinnan jälkeen valvomaan valtionvelan kehittymistä ja toteuttamaan vakaus- ja kasvuohjelmaa viimeisenä keinona tapauksissa, jossa maksutaseongelmiin joutunut hallitus ja/tai jäsenvaltio ei voi enää saada rahoitusta markkinoilta; se perustuu olemassa oleviin mekanismeihin (Euroopan rahoitusvakausväline, Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi ja Euroopan maksutaseavustusväline), ja siinä laaditaan muun muassa seuraavia seikkoja koskevat selvät säännöt:

a)	jäsenyyskriteerit, kuten kansallisia budjettisääntöjä/instituutioita koskevien vähimmäisvaatimusten täyttäminen

b)	päätöksentekomenettely ja rahoitus

c)	poikkeuksellisten lainojen ehdot

valvonta

e)	resurssit ja toimivalta;

tällainen mekanismi ei saa rajoittaa budjettivallan käyttäjän toimivaltaa EU:n talousarvion määrittämisessä asianmukaiselle tasolle, siinä olisi vältettävä moraalikatoa ja sen olisi oltava yhdenmukainen valtiontukia koskevien periaatteiden ja niiden huomiotta jättämisen seurausten kanssa; lisäksi olisi arvioitava huolellisesti ja tapauskohtaisesti, voivatko euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot mahdollisesti liittyä eurooppalaiseen rahoituksenvakautusmekanismiin täytettyään ennalta määritellyt kriteerit;

—

tiedotetaan Euroopan parlamentille, millaisia arvioituja vaikutuksia EU:n luottoluokitukseen on

a)	rahoitusalan vakautusmekanismin luomisella ja

b)	koko määrän käyttämisellä;

—

ilmoitetaan riittävät tiedot Euroopan rahoitusvakautusmekanismin täytäntöönpanoa koskevista säännöistä monivuotisen rahoituskehyksen rajojen osalta; harkitaan edelleen mahdollisten kauaskantoisten budjettiseurausten vuoksi Euroopan rahoitusalan vakautusmekanismia ennen monivuotista rahoituskehystä koskevien säännösten hyväksymistä;

—	sallitaan, että molemmat budjettivallan käyttäjät osallistuvat päätöksiin, jotka koskevat tämän mekanismin mahdollisia vaikutuksia EU:n talousarvioon;

—	tuetaan kantaa, jonka mukaan kaikki tästä mekanismista aiheutuvat mahdolliset budjettitarpeet olisi rahoitettava monivuotisen rahoituskehyksen väliaikaisella tarkistamisella sen varmistamiseksi, että budjettivallan käyttäjä kykenee osallistumaan asiaan riittävässä määrin ajoissa.

Suositus 5: EU:n budjetti-, rahoitus- ja finanssipoliittisten välineiden tarkastelu

12 kuukauden kuluessa olisi annettava säädös tai suoritettava toteutettavuustutkimus, millä olisi oltava seuraavat tavoitteet:

—

laaditaan vuoden kuluessa toteutettavuusarviointi mahdollisuudesta perustaa pitkällä aikavälillä järjestelmä, jossa jäsenvaltiot voivat osallistua yhteisten Euroopan joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskemiseen, ja tarkastellaan järjestelmän luonnetta, riskejä ja etuja; arvioinnissa olisi tehtävä selkoa erilaisista oikeudellisista vaihtoehdoista ja tavoitteista, kuten pitkän aikavälin eurooppalaisten infrastruktuurihankkeiden ja strategisten hankkeiden rahoittamisesta joukkovelkakirjalainoilla; on analysoitava kaikkien vaihtoehtojen vahvuuksia ja heikkouksia ja otettava huomioon osallistuviin jäseniin kohdistuvat mahdolliset moraalikatovaikutukset;

—

lujitetaan ja ajantasaistetaan unionin koheesiopolitiikkaa vuoden 2020 tavoitteet huomioon ottaen tiiviissä yhteistyössä Euroopan investointipankin (EIP) kanssa, jotta voidaan vähentää rakenteellisia heikkouksia, kaventaa hyvinvoinnin eroja, vahvistaa ostovoimaa ja parantaa heikompien talousalueiden kilpailukykyä muun muassa helpottamalla pk-yritysten rahoitustarpeiden täyttämistä ja niiden menestyksekästä osallistumista sisämarkkinoille;

—	vahvistetaan kertaalleen Euroopan keskuspankin riippumattomuuden merkitys keskeisenä näkökohtana Euroopan unionin rahoitusalan ja vapaan markkinatalouden vakauden kannalta;

—	säilytetään selvä ero finanssi- ja rahapolitiikan välillä, jottei vaaranneta Euroopan keskuspankin riippumattomuutta;

—

kehitetään yhteiset budjettiperiaatteet julkisten menojen laatua varten (sekä EU:n että jäsenvaltioiden talousarvioissa) ja yhteistä politiikkaa ja välineitä Eurooppa 2020 -strategian tukemiseksi samalla kun tasapainotetaan budjettikuria koskevat tavoitteet ja mahdollistetaan kestävän työllisyyden pitkän aikavälin rahoitus ja investoinnit;

—

laaditaan selkeä kehys, jonka mukaan pyritään uudestaan parantamaan EU:n talousarviovarojen ja EIP:n taloudellisten resurssien avulla toteutettavin yhteisin toimin talousarviovarojen vipuvaikutusta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä hyödyntämällä rahoitusjärjestelyihin liittyvää EIP:n asiantuntemusta, sen sitoutumista EU:n politiikkaan ja keskeistä asemaa julkisen ja yksityisen sektorin rahoituslaitoksissa ja tehostetaan EIP:n ja koheesiorahastojen asemaa etenkin taloustaantuman aikana;

—

perustetaan korkean tason veropoliittinen ryhmä, jonka puheenjohtajana toimii komissio ja jolla on valtuudet laatia vuoden kuluessa strateginen ja pragmaattinen lähestymistapa veropoliittisiin kysymyksiin unionissa ja joka kiinnittää erityistä huomiota veropetosten torjuntaan, verokeitaisiin ja yritysverotusta koskevien käytännesääntöjen elvyttämiseen samalla kun otetaan käyttöön laajemmassa määrin menettelyjä vilpillistä verokilpailua vastaan, lisätään automaattista tietojenvaihtoa ja helpotetaan kasvua lisäävien verouudistusten hyväksymistä ja kartoitetaan uusia välineitä; tämän veropolitiikkaa käsittelevän korkean tason ryhmän on arvioitava veroasioita koskevaa EU:n ulkoista esityslistaa erityisesti G20-ryhmän yhteydessä;

—

perustetaan korkean tason poliittinen ryhmä, jonka puheenjohtajana toimii komissio ja jonka tehtävänä on tarkastella mahdollisia toimielinuudistuksia käynnissä olevien talouden hallintaa ja ohjausta koskevien uudistusten yhteydessä, mukaan luettuna mahdollinen unionin yhteisen valtiovarainhallinnon luominen; tavoitteena on, että Euroopan unioni saa omia rahoitusvaroja Lissabonin sopimuksen mukaisesti, jotta voidaan vähentää riippuvuutta kansallisista rahasiirroista;

—	tehostetaan sisämarkkinoita edistämällä sähköistä ja kansainvälistä kauppaa, yksinkertaistamalla reaaliaikaisia maksujärjestelmiä ja yhdenmukaistamalla finanssipolitiikan välineitä yhtenä keinona vahvistaa kuluttajien luottamusta Euroopan talouteen.

Suositus 6: Finanssimarkkinoiden sääntely ja valvonta, johon sisältyy selkeä makrotaloudellinen ulottuvuus

Annettavalla säädöksellä olisi oltava seuraavat tavoitteet:

—	varmistetaan, että kaikki rahoituspalveluja koskevat lainsäädäntöaloitteet ovat makrotaloutta koskevan politiikan mukaisia, jotta voidaan taata tarvittava avoimuus ja markkinoiden vakaus ja lisätä näin luottamusta markkinoihin ja talouskehitykseen;

—	edistetään tapoja saavuttaa toisen pilarin pääomavaatimusten johdonmukainen täytäntöönpano vastauksena eri varallisuustyyppien hintakupliin tai liikkeessä olevan rahan määrää koskeviin kysymyksiin;

—	säännellään rahoitusmarkkinoiden ja makrotalouspolitiikan välisiä yhteyksiä, jotta voidaan taata vakaus, avoimuus ja vastuuvelvollisuus ja vähentää liiallisen riskinoton kannustimia;

—	arvioidaan säännöllisesti eri varallisuustyyppien hintojen kehittymistä ja luottojen määrän kasvua jäsenvaltioissa sekä niiden vaikutusta rahoitusvakauden ja maksutaseen kehitykseen ja jäsenvaltioiden reaalisiin vaihtokursseihin;

—	unionin valvontaviranomaisille annetaan suurten ylikansallisten rahoituslaitosten valvontaa koskeva yksinomainen toimivalta.

Suositus 7: EU:n tilastojen luotettavuuden parantaminen

Annettavalla säädöksellä olisi oltava seuraavat tavoitteet:

—	varmistetaan tilastoalalla sovittujen poliittisten sitoumusten tiukka täytäntöönpano;

—

parannetaan komission (Eurostatin) tutkintavaltuuksia esimerkiksi lisäämällä paikalla ilman ennakkovaroitusta tehtäviä tarkastuksia sekä antamalla valtuudet tutustua kaikkiin tilinpito- ja budjettitietoihin, muun muassa järjestämällä kokouksia tällaista tietoa hallussaan pitävien henkilöiden ja virastojen kanssa, esimerkkinä riippumattomat ekonomistit, liike-elämän järjestöt ja ammattijärjestöt, jotta voidaan arvioida julkisen talouden laatua; tarvittaessa tämän toimen yhteydessä voidaan lisätä sen budjettia ja henkilöstöä;

—	edellytetään jäsenvaltioiden antavan komissiolle (Eurostatille) Euroopan tilastoista 11. maaliskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (1) vahvistettujen tilastoperiaatteiden mukaisia tietoja;

—	edellytetään jäsenvaltioiden ilmoittavan, minkä komissiolle (Eurostatille) toimitettujen tietojen tukena ovat riippumattoman tilintarkastajan kertomukset;

—	otetaan käyttöön taloudellisia ja muita seuraamuksia, kun toimitettavat tilastotiedot eivät vastaa asetuksessa (EY) N:o 223/2009 vahvistettuja tilastoperiaatteita;

—

arvioidaan tarvetta yhdenmukaistaa tietoja, mikä on relevanttia tässä liitteessä ehdotetun talouden ohjauksen ja hallinnan kehyksen kannalta; varmistetaan erityisesti Euroopan tilastojen laatua koskeva asianmukainen kehys, jotta voidaan parantaa analyyttista valvontakehystä (”tulostaulu” mukaan lukien) suosituksen 1 mukaista tehokasta monenvälistä valvontaa varten;

—	yhdenmukaistetaan julkisen talouden tietoja käyttäen perustana standardoituja ja kansainvälisesti hyväksyttyjä tilinpitomenetelmiä;

—	varmistetaan tiettyjen taseen ulkopuolisten vastuiden johdonmukainen ja avoin ilmoittaminen, etenkin mitä tulee julkisen sektorin eläkkeiden ja julkisten palvelujen vuokrausta tai tuottamista varten yksityisen sektorin kanssa tehtyjen pitkäaikaisten sopimusten edellyttämiin tuleviin maksuihin.

Suositus 8: Unionin ulkoisen edustuksen parantaminen talous- ja raha-asioissa

(SEUT:n 138 artiklan nojalla) annettavalla säädöksellä olisi oltava seuraavat tavoitteet:

—	pyritään sopimaan euroalueen/EU:n edustuksesta IMF:ssä ja tarvittaessa muissa asiaankuuluvissa rahoituslaitoksissa;

—	tarkastellaan järjestelyjä, jotka koskevat euroalueen/EU:n edustusta muissa talouden ja rahan arvon vakautta sekä rahoitusvakautta käsittelevissä kansainvälisissä elimissä;

—	SEUT:n hengessä toteutetaan menettely, jossa Euroopan parlamentti saa kaikki tiedot ja osallistuu käsittelyyn täysin ennen kyseisen sopimuksen 138 artiklan mukaisen päätöksen tekemistä;

—	laaditaan selkeä ja kohdennettu euroalueen/EU:n kansainvälinen esityslista, jolla taataan yhtäläiset kansainväliset toimintamahdollisuudet EU:n finanssialaa, petosten torjuntaa ja rahoitusta koskevassa sääntelyssä ja valvonnassa;

—

mahdollisimman ripeästi nykyisen toimielinjärjestelmän mukaisesti toteutettavissa olevien ja toteutettavien toimien ohella käynnistetään pohdinnat, joilla pyritään tunnistamaan tämän järjestelmän rajat ja kehittämään ajatuksia perussopimusten uudistamisesta mahdollistaen mekanismit ja rakenteet, jotka ovat välttämättömiä, jotta taloutta voidaan ohjata ja hallita johdonmukaisesti ja tehokkaasti ja jotta jäsenvaltioiden makrotaloudet lähentyvät toisiaan sekä euroalueella että sen ulkopuolella.

(1) EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.

Arriba

Elija las funciones experimentales que desea probar