25.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 312/1

(1)

Euroopan kaupunkialueiden kestävä kehittäminen on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys kaupungistumisen kaltaisten maailmanlaajuisten suuntausten voimistuessa. Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä lähes 70 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa (nykyisin noin 50 prosenttia) (1). Euroopassa luku on korkeampi: noin 83 prosentin väestöstä (lähes 557 miljoonaa) odotetaan vuonna 2050 asuvan kaupungeissa.

(2)

Kaupungistuminen tuo mukanaan monia toisiinsa nivoutuvia haasteita, kuten syrjäytyminen, sosiaalinen eristäytyminen, kaupunkirakenteen hajautuminen, ruuhkautuminen, turvallisuuteen liittyvät ongelmat, ympäristön pilaantuminen, saastuminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Tällainen kehitys aiheuttaa paineita yhteiskunnalle ja asettaa ennennäkemättömän haasteen kaupunkijärjestelmien sopeutumiskyvylle, hallinnoinnille ja johtamiselle Euroopassa ja muualla maailmassa.

(3)

Samanaikaisesti Euroopan olisi hyödynnettävä kaupungistumisen tarjoamia etuja. Kaupunkialueet ovat Euroopan talouskasvun veturi. Kaupunkitaajamista ja -verkostoista on tullut kehityksen edelläkävijöitä sekä sosioekonomisessa että teknisessä ja geopoliittisessa mielessä. Kaupungit itsessään ovat innovaatiokeskittymiä, joissa osaaminen, politiikka ja käytäntö yhdistyvät luoden innovatiivisia ideoita, käyttäen uutta teknologiaa ja hyödyntäen tuoreita näkemyksiä kaupunkien kehittämiseen liittyviin haasteisiin, liikkeellepaneviin voimiin ja ratkaisuihin. On myös yhä selvempää, että suurten kaupunkikeskusten yhdessä muodostavat kaupunkiketjut, joita usein kutsutaan megalopoleiksi, lisäävät kansainvälistä merkitystään. Samalla on kuitenkin tunnustettava myös pienten ja keskisuurten kaupunkien tärkeä asema erityisesti aluekehityksen kannalta. Euroopalle on ominaista kaupunkien korkea asukastiheys ja pienten ja keskikokoisten kaupunkien suuri määrä; myös niiden taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset edut on otettava huomioon.

(4)

Eurooppa 2020 -strategiassa otetaan käyttöön kolme toisiaan tukevaa painopistealuetta: älykäs, kestävä ja osallistava (2) kasvu. Kaupunkien kestävällä kehittämisellä voitaisiin edistää merkittävästi näiden tavoitteiden saavuttamista. Lippulaiva-aloitteessaan Innovaatiounioni, joka esitetään 6. lokakuuta 2010 hyväksytyssä komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke Innovaatiounioni” (3), komissio mainitsee yhdeksi mahdolliseksi innovaatiokumppaniksi ”älykkäät ja viihtyisät kaupungit, joissa yhdistyvät energiatehokkuus, puhdas liikenne ja nopeat Internetyhteydet”. Kaupungit voivat edistää osallistavaa kasvua erityisesti taistelemalla sosiaalisten erojen kärjistymistä ja köyhyyttä vastaan, torjumalla sosiaalista eristäytymistä ja huolehtimalla ikääntymiseen liittyvistä kysymyksistä. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen foorumin (4) tavoitteena on saavuttaa EU:n tavoite nostaa ainakin 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä vuoteen 2020 mennessä. Foorumi auttaa löytämään parhaat käytännöt ja edistämään kaupunkien välistä keskinäistä oppimista.

(5)

Yhdennetyn kaupunkikehityksen tietopohjaa on lujitettava pikaisesti taloutta, yhteiskuntaa, liikkuvuutta ja ekologiaa koskevan tutkimuksen avulla näyttöön perustuvan päätöksenteon edistämiseksi.

(6)

Vastaaminen edellä mainittuihin haasteisiin edellyttää koordinointia, jotta voidaan hyödyntää tarjolla olevat mahdollisuudet ja edistää korkealaatuista tutkimusyhteistyötä, jolla pyritään saamaan pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvaa tietoa kaupunkialueiden monimuotoisesta verkostojärjestelmästä ja siihen liittyvien taloudellisten, teknologisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten osajärjestelmien keskinäisistä riippuvuussuhteista.

(7)

Kilpailukykyneuvosto määritteli ja perusteli 26. toukokuuta 2010 pitämässään kokouksessa (5) useampia yhteiseen ohjelmasuunnitteluun perustuvia aloitteita, joihin kuului myös ”Urbaani Eurooppa – Globaalit haasteet, paikalliset ratkaisut”, aloiksi, joilla yhteinen ohjelmasuunnittelu antaisi merkittävää lisäarvoa jäsenvaltioiden nykyisille hajanaisille tutkimustoimille ja unionin nykyisille aloitteille. Siksi se hyväksyi päätelmät, joissa todettiin tarpeelliseksi käynnistää alaa koskeva yhteiseen ohjelmasuunnitteluun perustuva aloite ja kehotettiin komissiota osallistumaan sen valmisteluun.

(8)

Jäsenvaltiot ovat vahvistaneet virallisella sitoumuskirjeellä osallistumisensa tähän yhteiseen ohjelmasuunnitteluun perustuvaan aloitteeseen.

(9)

Yhteinen ohjelmasuunnittelu kestävää kaupunkikehitystä koskevan tutkimuksen alalla auttaa koordinoimaan alan tutkimusta ja innovointia, edistää merkittävästi toimintakykyisen eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista kaupunkikehityksen tutkimuksen ja innovoinnin alalla sekä vahvistaa Euroopan johtajuutta ja eurooppalaisen tutkimuksen kilpailukykyä tällä alalla.

(10)

Kaupunkikehitys on tärkeä monialainen aihe tutkimusta ja innovointia koskevissa unionin rahoitusohjelmissa. Tämän yhteiseen ohjelmasuunnitteluun perustuvan aloitteen mukaista toimintaa on koordinoitava tiiviisti muiden sitä sivuavien toimien kanssa nykyisten ja tulevien tutkimusta ja innovointia koskevien rahoitusohjelmien ja aloitteiden puitteissa.

(11)

Sen vuoksi ja tässä suosituksessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimittava yhteistyössä komission kanssa, jotta voidaan varmistaa koordinointi ja synergia nykyisten tutkimus- ja innovointijärjestelmien kanssa ottaen huomioon muut asiaan liittyvät komission aloitteet, kuten ”Älykkäät kaupungit ja yhteisöt” -aloite, sekä välttää päällekkäisyydet.

(12)

Jotta komissio voisi raportoida Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäsenvaltioiden olisi säännöllisesti raportoitava komissiolle tämän yhteissuunnittelualoitteen edistymisestä,

1.

Jäsenvaltioita kannustetaan kehittämään yhteinen näkemys siitä, miten tutkimuksen alan unionin tason yhteistyöllä ja koordinoinnilla voidaan edistää kestävän kaupunkikehityksen toteutumista sen kaikissa muodoissa (6).

2.

Jäsenvaltioita kannustetaan kehittämään yhteinen strateginen tutkimusohjelma, jossa vahvistetaan keskipitkän tai pitkän aikavälin tutkimustarpeet ja tavoitteet kaupunkikehityksen alalla kiihtyvän globalisaation puitteissa. Strategisen tutkimusohjelman olisi sisällettävä toteutussuunnitelma, jossa vahvistetaan tärkeimmät kohteet ja aikataulut sekä määritellään ohjelman toteuttamisen edellyttämät toimet, välineet ja resurssit.

3.

Jäsenvaltioita kannustetaan sisällyttämään strategiseen tutkimusohjelmaan ja toteutussuunnitelmaan seuraavat toimet:

4.

Jäsenvaltioita kannustetaan ylläpitämään ja kehittämään kaupunkikehityksen haasteita koskevan tutkimuksen alalla tehokasta yhteistä hallintorakennetta, jolle annetaan tehtäväksi vahvistaa yhteistyötä ja koordinointia koskevat asianmukaiset ehdot, säännöt ja menettelyt ja seurata strategisen tutkimusohjelman toteutusta.

5.

Jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan yhdessä strateginen tutkimusohjelma kansallisten tutkimusohjelmiensa kautta yhteistä ohjelmasuunnittelua käsittelevän korkean tason ryhmän laatimien tutkimuksen yhteisen ohjelmasuunnittelun toimintaedellytyksiä koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen (7) mukaisesti.

6.

Jäsenvaltioita kannustetaan tekemään yhteistyötä komission kanssa ja kartoittamaan mahdollisia komission aloitteita, joiden kautta jäsenvaltioita voitaisiin auttaa strategisen tutkimusohjelman kehittämisessä ja toteuttamisessa, sekä koordinoimaan yhteissuunnittelualoite muiden unionin tämän alan aloitteiden kanssa; esimerkkeinä voidaan mainita tutkimusta ja innovointia koskevien rahoitusohjelmien tuella toteutettavat TTK-toimet erityisesti yhteiskunta- ja taloustieteiden sekä humanististen tieteiden, liikenteen, energian, ympäristön, tieto- ja viestintäteknologian, turvallisuuden ja terveyden alalla sekä muut tutkimus- ja innovointialoitteet, kuten muut asiaan liittyvät yhteissuunnittelualoitteet, EIT:n osaamis- ja innovointiyhteisöt ja eurooppalaiset teknologiayhteisöt.

7.

Jäsenvaltioita kannustetaan toimimaan tiiviissä yhteistyössä kansainvälisen tiede- ja teknologiayhteistyön strategiafoorumin (SFIC) (8) kanssa mahdollisen kansainvälisen ulottuvuuden kehittämisessä ja soveltamisessa strategisen tutkimusohjelman osana sekä varmistamaan johdonmukaisuus SFIC-aloitteiden ja kolmansien maiden kanssa.

8.

Jäsenvaltioita kannustetaan raportoimaan säännöllisesti komissiolle tämän yhteissuunnittelualoitteen edistymisestä vuotuisissa raporteissa.