2.9.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 259/54

—

toteaa, että LIFE-ohjelma on jo useaan otteeseen osoittanut hyödyllisyytensä. Näin ollen ohjelmaa tulisi jatkaa myös seuraavalla rahoituskaudella siten että osoitetaan erityistä huomiota biologisen monimuotoisuuden osa-alueelle.

—

kehottaa yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä, kasvattamaan yhteisrahoituksen enimmäisosuutta, huolehtimaan siitä, että hankevalmistelun kustannuksiin voi saada LIFE-rahoitusta, sekä antamaan paikallis- ja alueviranomaisille jälleen mahdollisuuden esittää henkilöstökulunsa kokonaan omina varoina.

—

katsoo, että biologinen monimuotoisuus tulisi uudessa LIFE ”Biologinen monimuotoisuus” -osa-alueessa ymmärtää nykyistä laajemmin. Jotta sillä voisi olla merkittävä rooli Natura 2000 -hankkeen rahoituksessa, siinä tulisi sallia myös peräkkäiset alueiden hoitosuunnitelmat.

—

ehdottaa, että LIFE-ohjelman tuleva ”Ympäristö”-osa-alue olisi jatkossakin ratkaiseva kannustin paikallis- ja alueviranomaisille, jotka haluavat toteuttaa lainsäädännön noudattamisen edistämistä koskevia hankkeita jo ennen EU:n ympäristölainsäädännön voimaantuloa sekä mennä lainsäädännön velvoitteita pidemmälle ja soveltaa innovatiivisia ympäristöratkaisuja. Hankkeilla tulisikin olla suuri toistettavuuspotentiaali julkiselle sektorille suuntautuneessa ekoinnovoinnissa.

—

kannattaa LIFE-ohjelman tehostamiseksi komission ehdotusta mahdollisuudesta luoda laajemmille hankkeille uusi hankeluokka ”Yhdennetyt LIFE-hankkeet”. Tämä tarjoaisi tehokkaan tavan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla LIFE-hankkeen katalyyttista arvoa luomalla järjestelmälliset suhteet muihin EU-rahastoihin.

—

korostaa, että uudessakin LIFE-ohjelmassa tuetaan viestintä- ja tiedotushankkeita ja keskitytään aiempaa enemmän koulutukseen sekä sellaisten hankkeiden edistämiseen, joissa on mukana paikallis- ja alueviranomaisia ja joilla on huomattavaa vaikutusta EU:n tasolla.

Esittelijä

Daiva MATONIENĖ (LT, AE), Šiauliain kunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – LIFE+-asetuksen väliarviointi KOM(2010) 516 lopullinen

1.

katsoo, että ympäristön suojelu ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on olennainen elämänlaadun edellytys Euroopassa ja että se ei siksi saa olla pelkästään jäsenvaltioiden hallitusten, paikallis- ja alueviranomaisten tai EU:n toimielinten tehtävä, vaan sen tulisi olla jokaisen kansalaisen huolena.

2.

korostaa, että yksi Euroopan unionin tavoitteista on edistää ympäristötavoitteet huomioon ottaen kestävää ja inflaatiota aiheuttamatonta kasvua ja että biologisen monimuotoisuuden väheneminen voi vaikuttaa siihen kielteisesti. EU:lla on kuitenkin yhä enemmän toimivaltaa ympäristösuojelun alalla, mikä heijastuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklasta, jossa määritellään EU:n toimivalta ympäristöalalla.

3.

toteaa, että neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1973/92 käyttöön otettu ja myöhemmin ajantasaistettu LIFE-ohjelma on EU:n erityinen ympäristöalan rahoitusväline, jolla on tähän mennessä tuettu 3 115:tä ympäristöhanketta 2,2 miljardilla eurolla. (1) Näin ollen se on merkittävä väline tuettaessa rahallisesti alue- ja paikallistason ympäristöpolitiikkoja ja -hankkeita, jotka tuottavat Euroopan tasolla lisäarvoa. (2)

4.

varoittaa yliarvioimasta LIFE-ohjelman mahdollisuuksia, vaikka antaakin tunnustusta ohjelmalle ja arvostaa sitä. LIFE-ohjelman käytössä vuosittain olevilla noin 340 miljoonalla eurolla voidaan kylläkin tukea useita hankkeita, joista monilla on huomattavaa potentiaalia toimia hyvinä esimerkkeinä ja kannustimina ympäristöpolitiikan myönteisiä lähtökohtia varten. Määrärahat, jotka ovat noin 0,2 prosenttia EU:n vuosibudjetista, eivät kuitenkaan riitä ratkaisemaan kaikkia ongelmia, joita syntyy muiden ympäristöohjelmien tai EU:n rahastojen alirahoituksesta.

5.

toteaa, että LIFE+-ohjelma on vaikuttanut tuntuvasti ympäristönhoitosuunnitelmien hyväksymiseen ja toteuttamiseen, arvokkaiden elinympäristöjen ennallistamiseen, tärkeiden lajien kantojen toipumisen edistämiseen sekä Natura 2000 -verkoston laajentamiseen. Lisäksi LIFE+-ohjelmalla on edistetty kumppanuussuhteiden solmimista ja näin vahvistettu yhteistyörakenteita, mikä on helpottanut kokemusten ja tiedon vaihtoa sidosryhmien ja poliittisten päätöksentekijöiden kesken.

6.

suosittaa kehittämään paikallisia kumppanuuksia, joilla on parhaat edellytykset yhdistää LIFE-ohjelman resurssit muihin sekä kotimaisiin että EU:n rahoituslähteisiin.

7.

korostaa, että ympäristönsuojelualan uudet haasteet, biologisen monimuotoisuuden jatkuva köyhtyminen ja EU:n kehitys asettavat Euroopan ympäristönsuojelulle uusia tehtäviä, joihin on löydettävä mahdollisimman pian tehokkaat ja uusien rahoitusnäkymien puitteissa toteutettavat ratkaisut.

8.

katsoo, että eurooppalaisilla paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa sekä tehtäessä ekoinnovaatioita ja parhaita käytänteitä tunnetuksi laajemmalle yleisölle.

9.

suosittelee asettamaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kaikilla EU:n ympäristöpolitiikan aloilla ehdottomalle etusijalle. Koska biologisen monimuotoisuuden suojelu on monialainen aihe, on lisäksi varmistettava, että se otetaan huomioon kaikilla keskeisillä politiikanaloilla.

10.

katsoo, että EU:n ympäristönsuojelupolitiikan on vastattava uusiin haasteisiin, jotka liittyvät muuntogeenisten organismien nopeaan kehittämiseen ja niiden vähän tutkittuihin, paikallisiin lajeihin kohdistuviin vaikutuksiin.

11.

toteaa, että biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävän politiikan ja kestävän kehityksen muiden osatekijöiden tavoitteiden välillä syntyy tietyissä olosuhteissa ristiriitoja. Tällaiset mahdolliset ristiriidat huomioon ottaen onkin hyvin tärkeää, että uudella ohjelmointikaudella huolehditaan kestävän kehityksen erilaisten ympäristötavoitteiden koordinoinnin joustavoittamisesta ja varmistetaan kaikkien toteutettavien toimien johdonmukaisuus, jotta tietyillä alueilla sovellettavat säännöt ja toimet eivät johda tilanteen huononemiseen toisilla alueilla tai jopa huonompiin kokonaisratkaisuihin.

12.

korostaa, että vaikka LIFE-hankkeilla on selkeästi ympäristötavoite, ne kaikki tarjoavat myös mahdollisuuden tuottaa paikallisyhteisöille yhteiskunnallis-taloudellisia hyötyjä, LIFE-hankkeiden ”Luonto ja biologinen monimuotoisuus” -osa-alueen ekosysteemipalvelut mukaan luettuina. AK suhtautuu myönteisesti siihen, että LIFE-hankkeiden hakulomakkeissa on jo tästä vuodesta lukien kuvattu tällaisia mahdollisia hyötyjä. Tämän tulisi johtaa siihen, että Euroopan komissio laatisi kertomuksen kattavasta joukosta yhteiskunnallis-taloudellisia tulosindikaattoreita, jotka koskevat koko LIFE-ohjelmaa.

13.

katsoo, että LIFE+-ohjelman ”Luonto ja biologinen monimuotoisuus” -osa-alueen avulla on edistetty merkittävästi lintu- ja luontodirektiivien toimeenpanoa ja saavutettu ainakin osa aiheesta ”Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä” annetussa tiedonannossa asetetuista tavoitteista. Tästä huolimatta LIFE+ koskee ainoastaan osaa lintu- ja luontodirektiivien toimista, ja myös biologisen monimuotoisuuden menetysten rajoittaminen vaatii edelleen erityistä huomiota.

14.

toivoo näin ollen, että LIFE+-rahoitusohjelma säilyy merkittävänä osana EU:n ympäristönsuojelupolitiikkaa ja että siihen kuuluvalle biologisen monimuotoisuuden osa-alueelle osoitettaisiin erityistä huomiota. Vuoteen 2020 asti ulottuvaksi kaudeksi asetetut tavoitteet biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseksi on pyrittävä saavuttamaan kaikin keinoin.

15.

kiinnittää huomiota syrjäisimpien alueiden erityisasemaan; ne kartuttavat biologista monimuotoisuutta eniten koko Euroopan unionin alueella. Kyseisillä alueilla, joilla sijaitsee yli kaksisataa unionin kannalta merkittävää Natura 2000 –verkoston aluetta, on ratkaiseva merkitys biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä koskevan tavoitteen kannalta.

16.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ottaa Natura 2000 -hankkeen rahoituksessa käyttöön ”toimintajärjestystä koskevat puitteet”, kuten alue- tai valtakunnallisen tason makrohallintosuunnitelmat, joilla luodaan selkeä ja sitova kehys, jonka puitteissa muut EU-rahastot ja jäsenvaltiot voivat rahoittaa Natura 2000 -alueiden ja ensisijaisten lajien säilyttämistä tietyllä alueella. (3)

17.

korostaa, että äskettäinen talous- ja rahoituskriisi on aiheuttanut moninaisia haasteita myös paikallis- ja alueviranomaisten suunnitelmille yhteisrahoittaa useita aloitteita, jotka koskevat mm. luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Tähän liittyen AK kehottaa kansallisia viranomaisia ja EU:n instituutioita jakamaan ja toteuttamaan alan parhaita käytänteitä, joista esimerkkinä voidaan mainita Puolan hyvä käytänne, jossa valtiovalta on perustanut valtakunnallisen rahaston, joka takaa rahoitusosuuden onnistuneille LIFE-hankehakemuksille. (4)

18.

suhtautuu myönteisesti LIFE+-asetuksella käyttöön otettuun ohjeelliseen maakohtaiseen jakoon etenkin siinä tapauksessa, että välinettä käytetään väliaikaisena keinona kasvattaa EU:n uusista jäsenvaltioista saatavien hakemusten hyväksymisprosenttia. Samaan aikaan komitea kuitenkin toteaa, että on tarpeen ilmaista selkeästi välineen väliaikainen luonne. Komitea kehottaa Euroopan komissiota jatkamaan toimia koulutustuen tarjoamiseksi kansallisille yhteyspisteille ja sellaisille jäsenvaltioille, joissa välineen käyttö on ollut vähäisempää, sekä kannustamaan näitä jäsenvaltioita kasvattamaan kansallisten ja alueellisten yhteyspisteidensä valmiuksia tukea hakijoitaan aktiivisesti.

19.

korostaa, että on tarpeen kiinnittää riittävästi huomiota paikallis- ja alueviranomaisten etunäkökohtiin, joihin asetus vaikuttaa, sekä noudattaa toimintajärjestystä koskevien puitteiden laadinnassa riittävää joustavuutta. Lisäksi alueviranomaisille on tarjottava mahdollisuus vastata toimintajärjestystä koskevista ohjelmista ja päästä näin ollen hyötymään tästä uudesta välineestä.

20.

kehottaa Euroopan komissiota kasvattamaan edelleen LIFE+-ohjelman ”Ympäristöpolitiikka ja -hallinto” -osa-alueen panosta rahoitettaessa lainsäädännön noudattamisen edistämistä koskevia hankkeita, joissa yksilöidään lainsäädäntäprosessin alkuvaiheessa uuden EU-lainsäädännön täytäntöönpanon edellyttämät resurssit, ympäristöystävällisiä hankintoja koskevia pilottihankkeita, joilla testataan laajamittaisten ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevien ohjelmien toteutettavuutta kunnissa ja alueilla, sekä demonstrointihankkeita, jotka koskevat resurssitehokkuutta, ympäristöystävällistä kasvua ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaista tuotantoa.

21.

korostaa, että olisi luotava lisää mahdollisuuksia rahoittaa kansalaisjärjestöjen ympäristönsuojelualoitteita. Näin voitaisiin varmistaa kansalaisyhteiskunnan tehokas osallistuminen EU:n ympäristölainsäädännön toimeenpanoon, kasvattaa yleistä tietoisuutta ympäristönsuojelusta lisäämällä kansalaisten osallistumista uusien tavoitteiden asetteluun sekä kerätä esimerkillisiä menettelytapoja ja alan erityisosaamista.

22.

kiinnittää huomiota siihen, että tähän mennessä suuri osa ”Luonto”-osa-alueen hankkeista on kohdistunut vain muutamiin uhanalaisiin lajeihin, joista on raportoitu laajasti myös julkisuudessa (esimerkiksi maakarhu – Ursus arctos, kellosammakko – Bombina bombina tai punakeltaverkkoperhonen – Euphydryas aurinia). Toisaalta lukuisat muut uhanalaiset lajit ovat jääneet täysin vaille huomiota. LIFE+-ohjelmaa parannettaessa tulisi pohtia myös sen hyödyntämistä toisten, ehkä vähemmän näkyvien lajien suojelemiseksi.

23.

muistuttaa, että voimassa olevien vaatimusten mukaan ”Luonto”-osa-alueen hankkeiden on oltava esimerkillisiä ja/tai innovatiivisia. Biologisen monimuotoisuuden suojeleminen vaatii kuitenkin monissa tapauksissa jo aloitetun työn jatkamista sekä kertyneiden hyvien kokemusten keräämistä ja levittämistä innovoinnin sijaan. Siksi tämän osa-alueen hankkeiden kannalta olisi hyvin tärkeää, että esimerkillistä ja innovatiivista luonnetta koskeva vaatimus voitaisiin tarvittaessa jättää myös vähemmälle huomiolle ja että kiinnitettäisiin enemmän huomiota Natura 2000 -alueiden erityistarpeisiin sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tietyllä maantieteellisellä alueella. Riittävää tulisi olla, että hankkeet pohjautuvat esimerkillisiin menettelytapoihin, joita voidaan soveltaa myös toisilla alueilla.

24.

korostaa, että ottaen huomioon haasteet, joita uusien jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaiset ja yhteiskunnat joutuvat kohtaamaan EU-jäsenyyden ehtoihin sopeutuessaan, LIFE+-ohjelman ja muiden erityisohjelmien toimeenpanoa näissä maissa on tärkeää tukea entistä aktiivisemmin.

25.

korostaa, että synergian maksimoimiseksi tulisi jo nykyisellä rahoituskaudella pyrkiä sovittamaan LIFE+-ohjelma mahdollisimman kattavasti yhteen muiden, ympäristönsuojeluun välittömästi tai välillisesti liittyvien EU-ohjelmien – esimerkiksi seitsemännen tutkimus-puiteohjelman, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, rakennerahastojen ja koheesiorahaston kanssa.

26.

tuo esiin edut, joita saataisiin, jos edistettäisiin yksityissektorin osallistumista aloitteisiin biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja levitettäisiin vakaumusta, jonka mukaan LIFE+-ohjelman tavoitteenasettelu edistää kestäväpohjaista ja sosiaalisesti vastuullista talouskehitystä.

27.

panee merkille edut, joita tiedemaailman tehokkaampi osallistuminen LIFE-ohjelman toimiin tuottaisi, ja kannustaa yhteistyöhön ohjelman keskeisten edunsaajien kanssa, sillä tutkijat voisivat tuoda yhteisten haasteiden ratkaisemiseen uusinta tieteellistä tietoa sekä uuden näkökulman.

28.

korostaa, että eurooppalaisiin ympäristönsuojelualoitteisiin on uudella rahoituskaudella tärkeää varata riittävät määrärahat, jotta voidaan varmistaa biologisen monimuotoisuuden suojelu, turvata unionin kansalaisten laadukas elinympäristö ja lisätä koko maailmassa ihmisten tietoisuutta ympäristönsuojelukysymyksistä.

29.

muistuttaa kokemusten osoittavan, että ympäristöhaasteita on rajattomasti, mutta resursseja niiden ratkaisemiseen on yleensä vain vähän. Siksi kaikkien ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun tähtäävien toimenpiteiden tulisi olla mahdollisimman tehokkaita. Yksi oleellisimmista ”moninaisuudessaan yhtenäisen” Euroopan tehokkuuden edellytyksistä on olemassa olevien määrärahojen joustava käyttö, jotta Euroopan eri maiden ja alueiden toimijat voivat paikalliset olosuhteet huomioon ottaen saada EU:n harjoittamasta rahoitustoiminnasta mahdollisimman suuren lisäarvon.

30.

vakuuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ja tulee tulevaisuudessakin olemaan keskeinen rooli unionin kansalaisten monimuotoisen ja korkealaatuisen elinympäristön varmistamisessa. Siksi on ensisijaisesti huolehdittava siitä, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat hyödyntää erilaisia ympäristönsuojelun välineitä ja osallistua mahdollisimman laajasti niiden suunnitteluun ja tehostamiseen.

31.

toteaa, että vuonna 1992 käyttöön otettu LIFE-ohjelma on jo useaan otteeseen osoittanut hyödyllisyytensä. Näin ollen ohjelmaa tulisi jatkaa myös seuraavalla rahoituskaudella hyödyntäen mahdollisimman perusteellisesti meneillään olevalla kaudella kerättyjä myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia.

32.

ottaa huomioon tulevaa Life-ohjelmaa koskevan vaikutusarviointikyselyn tulokset, jotka osoittavat paikallis- ja alueviranomaisten yksilöineen kahdeksi tehokkaimmaksi tavaksi parantaa paikallista ympäristöpolitiikkaa ja sen toimeenpanoa tietoisuuden parantamisen ympäristöongelmista ja ratkaisujen tarpeesta eri toimijoiden keskuudessa sekä ympäristöasioiden hallintaa parantavien tekniikoiden kehittämisen erityisesti toimivaltaisten viranomaisten käyttöön (5). Tämän vuoksi komitea kehottaa komissiota jatkamaan alue- ja paikallisviranomaisten hallinnollisen kapasiteetin vahvistamista ja pyrkimyksiä yleisen tietoisuuden lisäämiseksi Life-ohjelman avainprioriteettien uudistamisesta.

33.

on vakuuttunut siitä, että LIFE-ohjelman tulee olla tärkein luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelun rahoitusväline myös uudella ohjelmointikaudella, jolle on ominaista sekä kustannustehokkuus että korkealaatuiset hankkeet ja ohjelmat. Ohjelmaa kehitettäessä tulisi näin ollen keskittyä haku- ja hallintomenettelyjen yksinkertaistamiseen sekä siihen, että ohjelmaan saataisiin laaja kirjo soveltuvia hakijoita.

34.

kehottaa antamaan uudella LIFE+-rahoituskaudella paikallis- ja alueviranomaisille sekä muille julkisoikeudellisille organisaatioille jälleen mahdollisuuden esittää henkilöstökulunsa kokonaan omina varoina, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voivat hyödyntää LIFE-ohjelmaa entistä paremmin.

35.

korostaa, että myös hitaat hallinnolliset menettelyt ja matala yhteisrahoitusosuus (yleensä 50 prosenttia, mahdollisia LIFE+-ohjelman ”Luonto”-osa-aluetta koskevia poikkeuksia lukuun ottamatta) ovat saattaneet estää LIFE-ohjelman tavoitteiden täyden saavuttamisen. Näin ollen ohjelmassa tulee etsiä tapoja yksinkertaistaa hallinnollisia menettelyjä (hakeminen, täytäntöönpano, pienten hankkeiden soveltuvuus) ja kasvattaa yhteisrahoituksen enimmäisosuutta.

36.

muistuttaa edelleen havaittavissa olevista eroista vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden tietotason ja rahoitusvalmiuksien välillä ja suosittelee näin ollen ohjelman ulottuvilla olon varmistamiseksi kehittämään mekanismeja erityisesti uudemmista jäsenvaltioista peräisin olevien hakijoiden ja tuensaajien tukemiseksi. Tuki tulee kohdistaa hanke-ehdotusten kehittämiseen ja hallinnollisten ongelmien ratkaisemiseen, ja se voitaisiin organisoida vahvistamalla kansallisten yhteyspisteiden järjestelmää tai myös perustamalla alueellisia yhteyspisteitä siellä, missä niitä ei vielä ole.

37.

ehdottaa, että hakumenettelyissä otettaisiin huomioon kestävyysajattelun periaatteet ja tarkasteltaisiin käytettävissä olevia tieto- ja viestintäteknisiä mahdollisuuksia. Erityisesti tulee kehittää sähköistä hakumenettelyä ja arviointia sekä hallintoelimen ja hakijoiden välisen viestinnän menettelytapoja, mukaan luettuna hakijoiden sähköinen rekisteröityminen ja tiedontoimitusjärjestelmät.

38.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota hankehakemusten arviointiprosessiin, jonka kesto on tällä hetkellä noin puolitoista vuotta ehdotuspyynnön julkaisemisesta hankkeen alkamiseen. Tässä yhteydessä voitaisiin hyödyntää esimerkkejä hyvistä hallintokäytänteistä, joita sovelletaan parhaiten toimivien alueellisen yhteistyön ohjelmien ”yhteisessä teknisessä sihteeristössä”.

39.

toteaa, että samalla, kun yksinkertaistetaan hakumenettelyä ja noudatetaan alueellisen yhteistyön ohjelmien parhaita käytänteitä, tulee huolehtia siitä, että hankevalmistelun kustannuksiin voi saada LIFE-rahoitusta tai että ne korvataan kertasummana (joka riippuu esimerkiksi hankkeen kokonaisbudjetista), mikäli hanke hyväksytään.

40.

toteaa, että uuden LIFE-ohjelman täytäntöönpanoa tulisi mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistaa, jotta voitaisiin varmistaa, että ohjelman kautta rahoitetuissa hankkeissa voidaan keskittyä kohdennettuun ympäristönsuojelu- ja tiedotustoimintaan eikä selontekojen antamiseen.

41.

muistuttaa, että myös järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla tulee edelleenkin olemaan yhtä tärkeä rooli ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun tähtäävissä aloitteissa. Siksi uudessa LIFE-ohjelmassa tulisi painottaa kansalaisjärjestöjen toimintaa ja julkista valistustyötä palvelevia osatekijöitä. Samalla tulisi varmistaa, että myös pienet paikalliset kansalaisjärjestöt sekä tutkijat pääsevät hyödyntämään näitä ohjelmia.

42.

korostaa olevan tärkeää, että kaikissa LIFE+-ohjelman muutoksissa otetaan huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelutoimien ja konkreettisten tulosten välinen merkittävä ristiriita: hankkeet ovat usein lyhytkestoisia, kun taas tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Siksi tarvitaan asianmukaisia arviointimenettelyitä.

43.

kehottaa tekemään LIFE+-ohjelman tavoitteista nykyistä selkeämmin tunnistettavia ja paremmin saavutettavia. Tämä edellyttää keskittymistä tuloksiin pikemminkin kuin onnistumisen arvioimista menojen säännönmukaisuuden perusteella.

44.

toteaa, että ohjelmalla on pitkän aikavälin tavoitteita, ja ehdottaa sen vuoksi, että hakijoita kannustettaisiin panemaan täytäntöön ja/tai rahoittamaan toimia, joilla varmistetaan hankkeen päättymisen jälkeiset tehokkaat jatkotoimet, kuten hankkeen pitkän aikavälin vaikutusten seuranta. Kannustus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi niin, että arvioinnissa annettaisiin lisäpisteitä niille hakijoille, joiden hakemus sisältää jatkotoimijärjestelmän ja jotka sitoutuvat tukemaan sitä omin varoin.

45.

toteaa, että uuteen LIFE+-ohjelmaan on myös sisällytettävä hankkeiden erityinen merkitseminen, kun ne ovat yhtäpitäviä alueellisten strategioiden – esimerkiksi Itämeri-strategian – tavoitteiden kanssa.

46.

on käytännön kokemusten pohjalta vakuuttunut siitä, että hanketuet (toiminta-avustukset) ovat välineistä tehokkaimpia ja niiden tulisi säilyä LIFE-tuen tärkeimpänä välineenä paikallis- ja alueviranomaisten tukemiseksi ympäristöpoliittisissa toimissa ja investoinneissa. Voitaisiin myös kokeilla innovatiivisia rahoitusvälineitä ennen kaikkea LIFE-ohjelman ympäristöosiossa, mutta tällaisia välineitä tulisi, jos ylipäätään, käyttää vain täydentävästi, ei suoran hankerahoituksen sijaan.

47.

katsoo, että LIFE-ohjelman nykyinen keskitetty hallinnointi on osoittautunut tehokkaaksi ja että suhteellisen pieni osa ohjelmarahoituksesta käytetään hallintokuluihin. Näin ollen AK toistaa vastustavansa välineen uudelleenkansallistamista (6) ja suosittaa, että tulevassakin LIFE-ohjelmassa noudatettaisiin keskitetyn hallinnoinnin järjestelmää, jota Euroopan komissio ylläpitää.

48.

toteaa, että hankkeen toteutuksen aikana saattaa olla hyvin vaikea saavuttaa konkreettisia tuloksia ekosysteemeissä, mikä tulisi EU:n uudella rahoituskaudella ottaa huomioon myös LIFE+-ohjelman puitteissa toteutettujen hankkeiden arvioinnissa. Eniten huomiota ei kuitenkaan tulisi kiinnittää raportointikauden aikana saavutettaviin tuloksiin vaan suunniteltuihin toimenpiteisiin, niiden laajuuteen sekä hankkeiden mahdollisiin pitkäaikaisvaikutuksiin.

49.

kehottaa huolehtimaan siitä, että uusi LIFE+-ohjelma on riittävän joustava ja että se mukautetaan muihin tukivälineisiin, joiden ei välttämättä ole oltava suorassa yhteydessä ympäristönsuojeluun, mutta jotka sisältävät siihen liittyvän osa-alueen.

50.

katsoo, että on laadittava yhteinen strategia, jossa luonnonsuojelun ja maaseudun kehittämisen edut sovitetaan yhteen erityisesti niillä Natura 2000 -verkoston alueilla, joilla harjoitetaan runsaasti kotieläin- ja maataloutta. Komitea tähdentää, että YMP:n tulevia välineitä on koordinoitava tehokkaasti, koska on odotettavissa, että politiikkaan lisätään ekologista kilpailukykyä koskeva vaatimus.

51.

suhtautuu myönteisesti ajatukseen siitä, että alue- ja paikallisviranomaiset olisivat vastuussa Natura 2000 -hankkeen toimintajärjestystä koskevista puitteista, ja korostaa tarvetta varmistaa, että puitteiden painopisteitä on mahdollista muuttaa myöhemmin.

52.

on samalla kannalla kuin neuvosto, joka korosti asetuksen ”kaikkien osatekijöiden tarpeellisuutta” sekä sitä, että LIFE-ohjelma on tärkeää ottaa huomioon EU:n tulevassa rahoituskehyksessä ”unohtamatta synergiaa EU:n muiden rahoitusvälineiden kanssa, joilla edesautetaan EU:n ympäristötavoitteiden toteutumista” (7).

53.

kehottaa yhdistämään LIFE-ohjelman ainakin muodollisesti uuteen yhteiseen strategiakehykseen.

54.

ehdottaa, että uudessa LIFE-ohjelmassa säilytettäisiin nykyisen kaltainen rakenne, joka muodostuisi kolmesta osa-alueesta: LIFE ”Biologinen monimuotoisuus” (joka kattaisi nykyisen LIFE+ ”Luonto ja biologinen monimuotoisuus” -osa-alueen), LIFE ”Ympäristö” ja LIFE ”Hallinto” (joka kattaisi nykyisen LIFE+ ”Tiedotus ja viestintä” -osa-alueen).

55.

katsoo, että uuden LIFE ”Biologinen monimuotoisuus” -osa-alueen ei tule rajoittua Natura 2000 -hankkeeseen, vaan biologinen monimuotoisuus tulisi siinä ymmärtää laajemmin. Biologisesta monimuotoisuudesta on tullut laaja käsite, joka kattaa mm. ekosysteemipalvelut, ympäristöystävällisen infrastruktuurin ja haitalliset tulokaslajit. Vaikka monia näistä aiheista voidaan käsitellä Natura 2000 -hankkeessa, jonka tulee säilyä ajatuskokonaisuutena keskeisessä asemassa, on sellaisiakin aiheita, jotka Natura 2000 kattaa vain osittain, jos lainkaan. Näin ollen biologisen monimuotoisuuden käsitettä on tarpeen käyttää laajemmassa merkityksessä.

56.

toteaa, että LIFE-ohjelmassa tulisi sallia myös peräkkäiset alueiden hoitosuunnitelmat, jotta sillä voisi olla merkittävä rooli Natura 2000 -hankkeen rahoituksessa. Siinä ei näin ollen tulisi rajoittua LIFE+-asetuksen 3 artiklan mukaisesti vain parhaisiin käytänteisiin perustuviin tai innovatiivisiin hankkeisiin. Tuettujen hankkeiden ja toimien korkean laadun varmistamiseksi LIFE-ohjelmassa tulisi kuitenkin olla vähimmäisstandardit hanke-ehdotuksia, niiden valvontaa sekä suurelle yleisölle kohdennettua tulosten julkaisua varten.

57.

ehdottaa, että uuden LIFE-ohjelman ”Ympäristö”-osa-alue olisi jatkossakin ratkaiseva kannustin paikallis- ja alueviranomaisille, jotka haluavat mennä lainsäädännön velvoitteita pidemmälle ja soveltaa innovatiivisia teknologioita ja ympäristöratkaisuja. Tämä osa-alue voisi kattaa alkuvaiheen investoinnit ja tasoittaa siten tietä pitkän aikavälin hyödyille. (8)

58.

muistuttaa rahoituksen olevan rajallista, joten LIFE-ohjelmasta voidaan jatkossa tukea vain suppeaa määrää paikallis- ja alueviranomaistahoja, vaikka yhteisön säännöstön täytäntöönpanoon liittyvät haasteet koskevat suurinta osaa kunnista ja alueista. Tulevilla LIFE-hankkeilla tulisikin olla suuri toistettavuuspotentiaali julkiselle sektorille suuntautuneessa ekoinnovoinnissa (9), ja myös LIFE ”Ympäristö” -osa-alueen erottuvuuden kasvattamisen tulee sisältyä painopisteisiin.

59.

korostaa, että tulevassa LIFE ”Ympäristö” -osa-alueessa ei tulisi keskittyä vain muutamaan temaattiseen aiheeseen (10), vaan sen tulisi olla avoin kattamiensa alueiden erityishaasteille ja -mahdollisuuksille. Tuen myöntämisperusteiden tulisi pohjautua sekä ohjelman strategisten tavoitteiden tunnustamiseen että mahdollisten tuensaajien paikallisiin painopisteisiin. Kestokyvyn varmistamiseksi LIFE-ohjelmassa voitaisiin asettaa kullekin teemalle kaksivuotisia painopisteitä, jotka liittyisivät EU:n painopisteisiin.

60.

kehottaa tukemaan LIFE ”Ympäristö” -osa-alueen kautta alue- ja paikallisviranomaisten toteuttamia yhdennettyjä ympäristöhallintohankkeita sekä lainsäädännön noudattamisen edistämistä koskevia hankkeita jo ennen EU:n ympäristölainsäädännön voimaantuloa.

61.

panee merkille käynnissä olevan keskustelun siitä, olisiko tehokasta säilyttää kaksi erillistä ekoinnovoinnin rahoitusvälinettä (11), joista kumpaakin hallinnoi ympäristöasioiden pääosasto. Komitea kehottaa näin ollen Euroopan komissiota arvioimaan tätä kysymystä tulevaa LIFE-ohjelmaa koskevassa vaikutustenarvioinnissaan ja ottamaan huomioon sen, että välineillä on tällä hetkellä erilaiset tavoitteet ja eri tuensaajat. (12) Näin ollen kaikilla tässä keskustelussa tehdyillä päätöksillä tulee varmistaa, että paikallis- ja alueviranomaiset säilyvät tuensaajien joukossa, sillä niillä on olennainen rooli tuotaessa ympäristöalan parhaita käytänteitä laajemman yleisön tietoisuuteen sekä pidettäessä tiiviisti yhteyttä suureen yleisöön, mikä mahdollistaa sekä tietoisuuden lisäämisen että kannustamisen käyttäytymisen muuttamiseen.

62.

toivoo, että tuleva LIFE ”Hallinto” -osa-alue kattaa EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvontaa koskevan tietojenvaihdon edistämisen, joka toteutetaan tukemalla verkostoja, koulutusta ja parhaiden käytänteiden vaihtohankkeita unionin tasolla. Tällaisia hankkeita ovat esim. IMPEL-verkosto ja LIFE+-ohjelman ”Biologisen monimuotoisuuden eurooppalaiset pääkaupungit” (European Capitals of Biodiversity) -hanke. (13)

63.

kehottaa tarkistamaan ympäristöalan kansalaisjärjestöille LIFE ”Hallinto” -osa-alueen kautta myönnettävää rahoitusta, jotta sillä tuettaisiin tehokkaammin niiden roolia edistettäessä sidosryhmien tasapainoista osallistumista EU:n poliittiseen prosessiin. Tähän sisältyy siirtyminen vuosittaisista toiminta-avustuksista monivuotisiin sekä sellaisten jäsenvaltioiden määrän lisääminen, jotka osallistuvat tiettyyn hankkeeseen kumppaneina ja kasvattavat siten tarvittavaa verkostoa ja tuovat hankkeeseen käytännön kokemusta.

64.

kehottaa jälleen Euroopan komissiota tutkimaan, voitaisiinko kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen ”malli ottaa käyttöön – – myös sellaisilla muilla EU ympäristöpolitiikan keskeisillä aloilla kuin biologinen monimuotoisuus, jäte- ja vesiala, meluntorjunta ja ilman pilaantuminen ja maankäyttö” (14) esimerkiksi siten, että tulevassa LIFE-ohjelmassa rahoitettaisiin kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen mallin laajentamista energiatehokkaista kaupungeista resurssitehokkaisiin ja ympäristöystävällisiin kaupunkeihin.

65.

kannattaa LIFE-ohjelman tehostamiseksi ja hallinnollisten kulujen vähentämiseksi komission ehdotusta mahdollisuudesta luoda laajemmille hankkeille uusi LIFE-hankkeiden luokka ”Yhdennetyt LIFE-hankkeet” tai ”LIFE-toimintaohjelmat”. Tämäntyyppisiä hankkeita voitaisiin hyödyntää monenlaisten ongelmien ratkaisemisessa, esimerkiksi makean veden varantojen hoidossa, luonnon ja biodiversiteetin suojelemisessa sekä kestäväpohjaisessa resurssien käytössä ja jätehuollossa. (15) Perinteiset erilliset LIFE-hankkeet tulisi kuitenkin säilyttää, sillä niiden kautta pienillä paikallisilla kansalaisjärjestöillä, eturyhmillä ja viranomaistahoilla on mahdollisuus päästä tuensaajiksi.

66.

katsoo, että yhdennetyissä hankkeissa tulisi olla mahdollista tukea tiettyä teemaa tai suurehkoa osaa tietyn alueen tai jäsenvaltion alasta (esim. tietyn vesistöalueen kosteikkojen kunnostamishankkeet, uhanalaisen lajin suojelutoimet sen muuttoreitin varrella, hoitosuunnitelmien kehittäminen ja täytäntöönpano alueen kaikilla tai samankaltaisilla Natura 2000 -alueilla Natura 2000 -hankkeen toimintajärjestystä koskevien puitteiden mukaisesti).

67.

ehdottaa, että yhdennetyt hankkeet sisältäisivät yksittäisten LIFE- ja muiden hankkeiden kehittämiseen tarkoitetut puitteet ja suuntaviivat sekä suunnitelman, jossa selvitetään, kuinka ehdotettujen toimien rahoitukseen voidaan yhdistää muuta EU-, valtiollisen, alueellisen ja paikallisen tason rahoitusta sekä yksityisiä investointeja. Hankkeiden puitteissa voitaisiin perustaa eri maissa toimivista tiimeistä koostuvia pysyviä työryhmiä, jotka analysoivat toteutetuista LIFE-hankkeista saatujen samansuuntaisten kokemusten tuloksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja muodostaa verkostoja, joiden puitteissa järjestetään kokouksia ja kongresseja ja otetaan käyttöön virtuaalifoorumeita tai muita viestintämuotoja.

68.

katsoo, että yhdennettyjen hankkeiden kautta annettavan tuen tulisi olla avointa alueellisella tai valtiollisella tasolla toimiville viranomaisille, kansalaisjärjestöille ja sidosryhmille sekä näiden kumppanuuksille. Hankkeiden keston tulisi lisäksi olla pidempi (esim. 5–10 vuotta), ja voimassaoloaikana pitäisi voida kehittää ja panna täytäntöön yksittäisiä toisiinsa liittyviä LIFE-hankkeita.

69.

panee merkille tällaisten yhdennettyjen hankkeiden lisäarvon erityisesti siinä suhteessa, että niissä annetaan merkittävä rooli paikallis- ja alueyhteisöille potentiaalisina suurina tuensaajina, jotka ovat usein myös toimivaltaisia viranomaisia, jotka vastaavat maaseudun kehittämiseen tarkoitetusta rahoituksesta, rakennerahastojen toimintaohjelmista ja Natura 2000 -hankkeen toimintajärjestystä koskevista puitteista. Lisäksi tällaiset hankkeet tarjoavat tehokkaan tavan edistää täydentävyyttä ja hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla LIFE-hankkeen katalyyttista arvoa. Ne luovat järjestelmälliset suhteet muihin EU-rahastoihin ja kehittävät näitä varten hankevalikoimia ja auttavat näin saamaan liikkeelle rahastojen huomattavasti suuremmat rahoitusosuudet ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä voisi myös helpottaa tarttumista ongelmaan, jota AK on käsitellyt aiemmissa lausunnoissaan (16), eli EU:n rakennerahastojen tämänhetkiseen alikäyttöön biologisen monimuotoisuuden ja ympäristökysymysten aloilla.

70.

kehottaa ottamaan uudessa LIFE+-ohjelmassa huomioon sen, että biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevat haasteet monessa tapauksessa ylittävät EU:n ulkorajat. Näin ollen voitaisiin luoda mahdollisuus toteuttaa tiettyjä toimia ottaen EU:n rajanaapurit niiden piiriin.

71.

pitää LIFE+-asetuksen väliarvioinnin tuloksia tyydyttävinä: viranomaiset ja kehittämiskeskukset olivat yleisimpiä tuensaajia kaikilla LIFE+-ohjelman kolmella osa-alueella (42 % suurimmista tuensaajista vuosina 2007 ja 2008; ”Luonto ja biologinen monimuotoisuus” -osa-alueen osalta luku oli 51 %). (17) Komitea korostaa lisäksi tarvetta edistää paikallis- ja alueviranomaisten aktiivista osallistumista ympäristön suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.

72.

kehottaa parantamaan tiedotuspolitiikkaa jäsenvaltioiden tasolla, jotta mahdolliset osallistujat olisivat tietoisia LIFE+-rahoitusohjelman tarjoamista mahdollisuuksista. Tätä varten tiedotuspolitiikkaa tulisi toissijaisuusperiaate ja yksittäisten jäsenvaltioiden luonnolliset erot huomioon ottaen hajauttaa, eli kansallisia tiedotuskeskuksia tulisi kehittää ja yksittäisissä tapauksissa ohjelmaa koskevia tiedotuskampanjoita tulisi rahoittaa myös alueellisella tasolla.

73.

katsoo, että tulevassa LIFE-ohjelmassa tulisi myöntää toiminta-avustuksia paikallis- ja alueviranomaisten verkostoille, jotka osallistuvat LIFE-ohjelman aktiiviseen edistämiseen kunnissa ja alueilla. (18)

74.

korostaa, että uudessakin LIFE-ohjelmassa tuetaan viestintä- ja tiedotushankkeita ja keskitytään aiempaa enemmän koulutukseen sekä sellaisten hankkeiden edistämiseen, joissa on mukana paikallis- ja alueviranomaisia ja joilla on huomattavaa vaikutusta EU:n tasolla.

75.

huomauttaa, että ylimääräisen viestinnällisen lisäarvon saavuttamiseksi ohjelmassa tulisi keskittyä voimakkaammin kohdistettuihin ja näin ollen tehokkaampiin viestintätapoihin kunkin LIFE-hankkeen yhteydessä. Erityisesti todettakoon, että tällaisten toimien tulisi keskittyä ensisijaisesti keskeisten sidosryhmien valmiuksien parantamiseen ja koulutukseen sekä niiden osallistumisen lisäämiseen sen sijaan, että pelkästään informoidaan suurta yleisöä esitteiden ja opasteiden avulla.

76.

muistuttaa, että kansalaisjärjestövetoisissa aloitteissa LIFE+-ohjelmaa koskevan tiedon levittämiseksi on suuntauduttu tähän mennessä ainoastaan Brysselistä käsin toimivien eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen rahoittamiseen. Vuonna 2007 koko EU:ssa rahoitettiin tällä tavoin 30:tä ympäristöalan kansalaisjärjestöä, vuonna 2008 vastaava luku oli 33 ja vuotta myöhemmin 32. Huolimatta siitä, että useimmilla näistä järjestöistä on verkottunut rakenne, tämä ei selvästikään ole riittävää. Siksi on hyvin tärkeää, että jäsenvaltioissa ja erityisesti paikallisella tasolla toimivia järjestöjä tuetaan entistä enemmän, sillä yleensä juuri nämä toimijat tuntevat paikalliset tarpeet parhaiten.

77.

suosittelee kansalaisjärjestöjen toteuttamien tiedotuskampanjoiden toivotun vaikutuksen varmistamiseksi huolehtimaan siitä, että kyseisillä järjestöillä on mahdollisuus keskittyä täysin varsinaiseen – ympäristönsuojeluun ja tiedottamiseen liittyvään – työhönsä rahoitushakemusten laatimisen ja selontekojen antamisen sijaan. Lisäksi olisi järkevää, että komissio tekisi pitkäkestoisia – vähintään 2–3 vuoden – sopimuksia.

78.

sitoutuu levittämään jatkossakin tietoa LIFE+-ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista, edistämään paikallisten hakijoiden saamista mukaan ohjelmaan, kokoamaan eurooppalaisten paikallis- ja alueviranomaisten näkemyksiä ja tarjoamaan komissiolle käytännön kokemusten pohjalta suosituksia mahdollisista tavoista parantaa ohjelmaa sekä EU:n mahdollisuuksista kehittää luontoa ja sen monimuotoisuutta koskevaa lisävälinettä, joka olisi rinnakkainen uuden Life-välineen kanssa.