2.9.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 259/40

—

toistaa, että julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävää valtiontukea koskevan lainsäädäntöpaketin tarkistamisessa tulee noudattaa erittäin tarkasti toissijaisuusperiaatetta sekä varmistaa, että alueyhteisöillä on valinnan- ja hallintovapaus siinä, kuinka ne organisoivat, rahoittavat ja toteuttavat julkisiin palveluihin liittyviä toimivaltuuksiaan.

—

korostaa, että sen laajan harkintavallan käyttö, johon alueyhteisöillä tulee Lissabonin sopimuksen nojalla olla oikeus, edellyttää johdetun oikeuden oikeusperustaa, joka – tiettyjen määritelmien pohjalta – varmistaa mahdollisimman joustavan tavan soveltaa yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin liittyviä kilpailuoikeudellisia säädöksiä.

—

vastustaa sitä, että komissio ottaa käyttöön yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevien korvausten taloudellisen tehokkuuden arvioinnin.

—

katsoo, että olisi tarkasteltava myös muita riippumattomia kriteereitä, jotka neutraloivat ensisijaisesti kaikki riskit yhteisön sisäiseen kauppaan kohdistuvista vaikutuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi tiettyjen lupajärjestelmien kautta hallinnoitavien toimijoiden rajallinen alueellinen toimivalta, tiettyjen sellaisten julkisten tai yksityisten toimijoiden rajallinen aineellinen toimivalta, jotka on perustettu tuottamaan tiettyä julkista palvelua tietyllä alueella ja joilla ei ole markkinoilla minkäänlaista taloudellista toimintaa, sekä tiettyjen sosiaalisten yritysten voittoa tavoittelematon luonne.

—

ehdottaa komissiolle, että enimmäismäärä, jonka ylittävää julkista tukea ei katsota valtiontueksi, nostettaisiin julkisista palveluista myönnettävien korvausten osalta 800 000 euroon vuodessa, jotta valtiontukien valvonnan piiristä voitaisiin poistaa kaikki ne julkiset lähipalvelut, joiden taustalla on esimerkiksi paikallista yhdistystoimintaa ja alueen sosiaalisia mikroyrityksiä.

Yleisesittelijä

Karl-Heinz LAMBERTZ (BE, PSE), Belgian saksankielisen yhteisön pääministeri

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus

KOM(2011) 146 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on päättänyt käynnistää muiden toimielinten ja sidosryhmien kanssa keskustelun niitä valtiontukia koskevan lainsäädäntöpaketin tarkistamisesta, joita myönnetään korvauksena julkisista palveluista. Kuuleminen perustuu arviointikertomukseen, joka laadittiin jäsenvaltioiden ja useiden sidosryhmien parissa järjestetyn laajan kuulemisen seurauksena.

2.

katsoo, että tarkistaminen on alueyhteisöjen ja kansalaisten kannalta merkittävä poliittinen aloite, sillä sen ehdotettuna tavoitteena on määritellä uudet selkeät ja oikeasuhtaiset säännöt, jotka koskevat julkisten palvelujen rahoitusmuotojen yhdenmukaisuutta sisämarkkinoiden vaatimusten kanssa, sekä taata näin ollen oikeusturva ja oikeudellinen ennakoitavuus, jotka ovat tarpeen sekä unionin julkisten palvelujen kehittämiseksi että unionin kansalaisten perustarpeiden täyttämiseksi asianmukaisesti.

3.

panee kiinnostuneena merkille, että lainsäädäntöpaketin uudistaminen on osa komission laajempia tavoitteita julkisten palvelujen ja sisämarkkinoiden alalla ja liittyy erityisesti sisämarkkinoiden toimenpidepaketin (1) ehdotukseen nro 25, jonka mukaan komissio antaa vuoden 2011 loppuun mennessä julkisia palveluja koskevan tiedonannon ja sitä täydentävän toimenpidepaketin. Sen mukaan unionin ja sen jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että julkisten palvelujen tarjoamista helpotetaan kullakin tarkoituksenmukaisella tasolla, että niiden rahoittamista koskevat säännöt ovat täsmälliset ja että niiden laatu ja yleinen saatavuus ovat parhaat mahdolliset.

4.

toistaa, että lainsäädäntöpaketin tarkistamisessa tulee noudattaa erittäin tarkasti toissijaisuusperiaatetta sekä varmistaa, että alueyhteisöillä on kansallisen tai alueellisen lainsäädännön mukainen valinnan- ja hallintovapaus siinä, kuinka ne organisoivat, rahoittavat ja toteuttavat julkisiin palveluihin liittyviä toimivaltuuksiaan.

5.

toteaa, että alueyhteisöt ovat erityisen oikeutettuja osallistumaan aktiivisesti lainsäädäntöpaketin tarkistamisprosessiin, sillä ne ovat lähellä kansalaisia ja osallistuvat päivittäin julkisten palveluiden määrittelyyn, järjestämiseen, rahoittamiseen ja tuottamiseen vastauksena alueella elävien kansalaisten jatkuvasti kehittyviin ja monimuotoistuviin perustarpeisiin, jotka liittyvät esimerkiksi työllisyyteen, asumiseen, liikenteeseen, koulutukseen, terveyteen, lasten ja hoitoa tarvitsevien vanhusten hoidon järjestämiseen, kulttuuriin, urheiluun, vapaa-aikaan jne.

6.

on tyytyväinen siihen, että komissio tunnustaa julkisten palvelujen keskeisen aseman unionin yhteisissä arvoissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan mukaisesti. Yhtä lailla keskeistä on, että jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset voivat taata kansalaisilleen tietyt yhteiskunnan peruspalvelut kohtuullisin edellytyksin. Kyseiset palvelut edistävät sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja parantavat ihmisten hyvinvointia kaikkialla EU:ssa ja niillä on rooli varojen uudelleenjaossa, eriarvoisuuden torjunnassa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä. Lisäksi ne tuovat tuntuvan panoksen EU:n kehittämiseen Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; tähän liittyen julkisia palveluja koskeva EU:n politiikka kytkeytyy myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan täytäntöönpanoon.

7.

huomauttaa näin ollen, että laadukkaiden yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen kehittämisen on oltava komissiolle pysyvä ja poikkialainen prioriteetti. Komitea katsookin, että komission olisi pitänyt korostaa EU 2020 -strategiassa selvästi yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja ja etenkin yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja, sillä ne ovat oleellisia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komitea pahoittelee, ettei komissio nostanut näitä palveluja yhdeksi sisämarkkinoiden vauhdittamiseen tähtäävistä 12 keskeisestä prioriteetista, vaikka se toisaalta tunnustaa, että niillä on olennainen rooli pyrittäessä torjumaan kansalaisten vieraantumista yhtenäismarkkinoista.

8.

kannattaa komission näkemystä siitä, että tavoitteena tässä yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin myönnettävää valtiontukea koskevien sääntöjen uudistamisessa tulee olla se, että tehostetaan näiden palvelujen vaikutusta EU:n talouselämän elpymiseen ja yhteiskuntarakenteen vahvistumiseen.

9.

muistuttaa, että kansalaiset tarvitsevat nyt enemmän kuin koskaan laadukkaita ja helposti saatavilla olevia yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja selvitäkseen kriisin taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista. Komitea katsookin, ettei jäsenvaltioiden käynnistämien uudistusohjelmien ja julkistalouden alijäämien pienentämiseen tähtäävien ohjelmien täytäntöönpanon tulisi johtaa yleishyödyllisinä taloudellisina palveluina tuotettavien tai rahoitettavien palvelujen supistumiseen ja niiden laadun heikkenemiseen.

10.

kehottaa hyväksymään säännöksiä, jotka ovat nykyistä tasapainoisempia ja sopivat paremmin julkisen palvelun luonteeseen, sen paikalliseen, rajatylittävään tai unionitason ulottuvuuteen ja sen järjestämistapojen ja toimijarakenteen moninaisuuteen ja jotka on suhteutettu yhteisön sisäiseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten sekä sisämarkkinoiden todellisten kilpailunvääristymien tosiasialliseen vaaraan.

11.

on samaa mieltä komission analyysista, joka koskee Lissabonin sopimuksen uusia määräyksiä julkisista palveluista unionin yhteisinä arvoina. Erityisesti mainittakoon seuraavat kohdat: ”korkea laadun ja turvallisuuden taso sekä kohtuuhintaisuus, yhdenvertainen kohtelu sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen” ja ”kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten [– –] laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja”.

12.

korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla – joka kuuluu yleisesti sovellettaviin määräyksiin – muodostaa uuden oikeusperustan, jonka nojalla parlamentti ja neuvosto voivat asetusten muodossa määritellä erityisesti taloudelliset ja rahoitukselliset periaatteet ja edellytykset, joiden pohjalta yleishyödylliset taloudelliset palvelut voivat täyttää erityistehtävänsä.

13.

muistuttaa komissiolle, että tällä on yksinomainen oikeus ehdottaa parlamentille ja neuvostolle tämän Lissabonin sopimuksella luodun demokraattisen edistysaskelen – Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan – täytäntöönpanoa ja että sillä on täysi poliittinen vastuu artiklan hyödyntämättä jättämisestä.

14.

pahoittelee tähän liittyen, että komissio pakottaa näin ollen Euroopan unionin tuomioistuimen ottamaan konkreettisten tapausten perusteella kantaa niihin kysymyksiin, joita lainsäätäjän olisi syytä selkeyttää demokraattisen vastuun periaatteen ja Lissabonin sopimuksen hengen mukaisesti.

15.

muistuttaa, että yleistä etua koskevista palveluista laaditussa pöytäkirjassa N:o 26 tunnustetaan julkisten palveluiden erityinen luonne ja moninaisuus sekä se, että niiden tarjonta, toteuttaminen, rahoitus ja järjestäminen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden ja alueyhteisöjen toimivaltaan.

16.

korostaa kuitenkin, että sen laajan harkintavallan käyttö, johon alueyhteisöillä tulee Lissabonin sopimuksen nojalla olla oikeus, edellyttää johdetun oikeuden oikeusperustaa, joka – tiettyjen määritelmien pohjalta – varmistaa alue- ja paikallisyhteisöille mahdollisimman joustavan tavan soveltaa yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin liittyviä kilpailuoikeudellisia säädöksiä.

17.

muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten mukaan yrityksiin, jotka tuottavat julkisia palveluja, sovelletaan kilpailusääntöjä ja erityisesti valtiontukien kieltämistä ja valvontaa koskevia sääntöjä ainoastaan siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten niille uskomia erityistehtäviä.

18.

toteaa, että korvausten saaminen julkisten palvelujen tuottamisesta vastaaville yrityksille aiheutuneista nettokustannuksista on taloudellinen ja rahoituksellinen edellytys, jota viranomaisten yrityksille uskomien erityistehtävien täyttäminen vaatii etenkin nyt talous- ja rahoituskriisin aikana, kun julkisilla palveluilla on olennainen rooli automaattisena vakauttajana ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien unionin kansalaisten suojelijana ja näin ollen kriisin sosiaalisten vaikutusten rajoittajana.

19.

muistuttaa komissiolle, että alueyhteisöt ovat aina pyrkineet vastaamaan kansalaisten paikallistasolla esittämiin tarpeisiin ja niiden kehittymiseen ajan mittaan. Tästä syystä ne yrittävät jokapäiväisessä hallintotoiminnassaan käyttää julkisia varoja mahdollisimman tehokkaasti taatakseen julkisten palveluiden laadun, saatavuuden, turvallisuuden ja jatkuvuuden toimivalta-alueellaan. Komitea toteaa lisäksi, että nykyinen kriisi on vahvistanut tätä tehokkuuden vaatimusta, joka perustuu yhteisöjen ensisijaiseen poliittiseen vastuuseen suhteessa äänestäviin kansalaisiin.

20.

korostaa tässä yhteydessä, että resurssien yhdistämiseen perustuvan julkisyhteisöjen yhteistyön kehittäminen luo hyvät mahdollisuudet tehostaa julkisten varojen käyttöä ja uudistaa julkisia palveluja vastauksena alueella asuvien kansalaisten uusiin tarpeisiin.

21.

vastustaa sitä, että komissio ottaa käyttöön yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevien korvausten taloudellisen tehokkuuden arvioinnin. AK:n mielestä tällaiselle lainsäädäntöehdotukselle ei löydy riittävää oikeusperustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklasta tai sen 3 kohdan määräysten mukaisesta komission yksipuolisesta päätöksestä tai direktiivistä.

22.

toteaa tässä yhteydessä, että julkisia palveluja koskevien korvausten taloudellisen tehokkuuden mittaaminen voi olla joka tapauksessa vain yksi osa laajempaa julkisten palvelujen laadunarviointikehystä, johon on sisällyttävä puhtaasti laatua mittaavia indikaattoreita (saatavuus, jatkuvuus, palvelun saamiseen kuluva aika, käyttäjien tyytyväisyys jne.) eikä ainoastaan taloudellisia mittareita. Pelkkä taloudellinen tehokkuustaso ei sovellu perusteeksi tarjottavan palvelun supistamiselle.

23.

toteaa selkeästi, että komission tehtävä Euroopan unionin kilpailuviranomaisena ei missään tapauksessa ulotu jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien julkisten varojen tehokkaan kohdistamisen edellytyksiin eikä niihin edellytyksiin, joilla julkiset palvelut antavat tehokkaan panoksensa unionin taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, kasvuun ja työllisyyteen. Nämä teemat ovat paljon laajempia kuin periaate siitä, että kaikki sellainen liiallinen korvaus on kiellettyä, joka uhkaa vääristää kilpailua sisämarkkinoilla.

24.

muistuttaa, että tämä komission yksinomainen tehtävä, jota se hoitaa unionin tuomioistuimen valvonnassa, rajoittuu sellaisten julkisia palveluita koskevien korvausten sääntöjenmukaisuuden valvontaan, jotka eivät täytä edellytyksiä, jotka tuomioistuin määritteli asiassa Altmark antamassaan tuomiossa ja jotka näin ollen kuuluvat valtiontukien kieltämistä ja valvontaa koskevan järjestelmän piiriin.

25.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio pitää tarpeellisena jatkaa, ja nyt virallisesti, julkisille palveluille myönnettävien valtiontukien valvontajärjestelmän soveltamiseen liittyvien keskeisten käsitteiden selkiyttämistä. Prosessi käynnistettiin useita vuosia sitten – epävirallisessa muodossa, koska se ei ollut komission kannalta sitovaa – julkaisemalla ”työasiakirjoja”, jotka liittyivät usein kysyttyihin kysymyksiin (2), yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevaan oppaaseen (3) ja yleishyödyllisiä palveluja koskevan interaktiivisen tietojärjestelmän (4) perustamiseen. Komitea kehottaa komissiota vahvistamaan virallisesti keskeisten, perussopimuksissa määrittelemättömien käsitteiden selkiyttämisen esittämällä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklaan perustuvan ehdotuksen neuvoston ja Euroopan parlamentin asetukseksi sen sijaan, että julkaistaan tulkitseva tiedonanto, joka ei sido kuin komissiota.

26.

on huolissaan siitä, että oikeudellisesti vahvistettujen julkisen palvelun määritelmien puuttuessa sisämarkkinoilta Euroopan komissio joutuu sisällyttämään palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) puitteissa käytäviin neuvotteluihin lähtökohtaisesti kaikki palvelut ilman, että yleishyödyllisten palveluiden erityisluonnetta otetaan mitenkään huomioon.

27.

ehdottaa, että yleishyödyllisiä palveluja koskevaan interaktiiviseen tietojärjestelmään sisällytetään myös tietokonesimulaatio, jonka avulla alueyhteisöt voivat varmistaa tukien luokituksen.

28.

katsoo, että eräs syy siihen, että alueyhteisöt ovat soveltaneet komission vuonna 2005 antamaa päätöstä vain vähän, on se, että – päätöksen aiheuttamien toimintakustannusten lisäksi – aluetason todellisuutta on vaikea sovittaa päätöksessä esitettyihin yhteisön käsitteisiin, joista esimerkiksi seuraavat ovat varsin epäkäytännöllisiä: ”taloudellinen toiminta”, ”yritys”, ”vaikutus yhteisön sisäiseen kauppaan”, ”taloudellinen hyöty”, ”toimeksianto”, ”riittävillä kuljetusvälineillä varustettu keskivertoyritys” ja ”kohtuullinen tuotto”.

29.

korostaa, että alueyhteisöjen kannalta todellista vaikeutta omaksua nämä käsitteet vahvistaa se, että niiden soveltaminen tietynlaiseen julkiseen palveluun ei ole yhdenmukaista vaan riippuu suoraan organisaatiomuodosta ja sopimusmenettelyistä, jotka vaihtelevat alueyhteisöjen välillä jopa samassa jäsenvaltiossa.

30.

kehottaa komissiota esittelemään tarkistetun päätösluonnoksensa yhteydessä suuntaa-antavan ja sitomattoman EU:n rekisterin jäsenvaltioiden ja alueyhteisöjen määrittelemistä julkisista palveluista. Komitea ehdottaa, että tässä luettelossa, jota voitaisiin kehittää yhteistyössä alueiden komitean kanssa, yksilöitäisiin kunkin organisaatiomuodon osalta niiden taloudellisen ja muun kuin taloudellisen toiminnan luonne. Luettelo tulee saattaa vuosittain ajan tasalle, jotta alueyhteisöille voidaan osoittaa konkreettisesti, mitä käsitteet voivat kattaa, sekä ne riippumattomat syyt, joiden perusteella yhteisöjen on luokiteltu harjoittavan taloudellista tai muuta kuin taloudellista toimintaa ja jotka ohjaavat luokittelun kehitystä tulevaisuudessa.

31.

kehottaa komissiota ulottamaan selkiyttämistoimet myös julkisia palveluja koskeviin Lissabonin sopimuksessa määriteltyihin unionin yhteisiin arvoihin, joista esimerkkinä mainittakoon korkea laadun ja turvallisuuden taso sekä kohtuuhintaisuus, yhdenvertainen kohtelu sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen, sekä erityisesti julkisten sosiaalipalveluiden alalla sovellettavaan unionin yhteiseen arvoon yleisestä saatavuudesta. Komitea pitää valitettavana, että komissio on omaksunut tältä osin rajoittavan näkemyksen äskettäisissä päätöksissään, jotka koskevat alati kasvavassa joukossa jäsenvaltioita sosiaalisen asumisen järjestöille myönnettävien valtiontukien sääntöjenmukaisuutta, ja erityisesti tapauksissa E 2/2005 ja N 642/2009, jotka koskevat sosiaalista asuntotuotantoa Alankomaissa. Niissä komissio kyseenalaistaa yhteiskuntaryhmien sekoittumisen periaatteen sosiaalisessa asuntotuotannossa soveltamalla ainoastaan hyvin matalan tulotason kriteeriä. Komitea kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa Euroopan unionin tuomioistuimessa vireille pannun muutoksenhaun yhteydessä.

32.

toteaa tähän liittyen, että jäsenvaltioiden ja alueyhteisöjen vastuulla on määritellä julkisille sosiaalipalveluille osoitettavat erityistehtävät sekä niistä johtuvien julkista palvelua koskevien velvoitteiden luonne ja sisältö ja että komissiolla ei näin ollen ole toimivaltaa puuttua siihen, millaisin edellytyksin näitä sosiaalipalveluita kotitalouksille myönnetään, tai siihen, mitkä ovat ne kotitalousryhmät, joiden sosiaaliset perustarpeet eivät tule tyydytetyiksi pelkästään markkinavoimien avulla.

33.

kehottaa komissiota huomioimaan pohdinnoissaan ja tarkistusehdotuksissaan kaikki ne muodot, joissa julkisista palveluista voidaan myöntää korvausta, kun otetaan huomioon alueyhteisöjen suuri harkintavalta julkisten palveluiden rahoittamisessa, mukaan luettuina korvaukset, joilla tuetaan pitkäaikaisia investointeja, joita tarvitaan julkisten palveluiden paikallisen infrastruktuurin (sairaalat, sosiaalinen asuntotarjonta, vastaanottokeskukset, kulttuurikeskukset) rahoittamiseksi. Lisäksi komitea toivoo, että komissio ei rajoittaisi sääntöjenmukaisuuden analysointia vain vuotuisiin toiminta-avustuksiin, joita voidaan liikaa maksettujen korvausten tapauksessa siirtää vuodesta toiseen, ja että se tarkentaisi edellytyksiä, joiden perusteella arvioidaan, onko erityisesti rakennus- ja maainfrastruktuureihin tehtävien pitkäaikaisten investointien yhteydessä maksettu liiallisia korvauksia.

34.

kehottaa komissiota erottamaan toisistaan mahdollisten liiallisten korvausten ehkäisyn, valvonnan ja takaisinmaksun, jotka kuuluvat valtiontuen kieltämistä koskevan yleisen periaatteen ja vääristymättömän kilpailun takaamisen kunnioittamisen piiriin, ja edellytykset, joilla viranomaiset tekevät sopimuksia ja valitsevat yritykset, joiden tehtäväksi julkisten palveluiden tuottaminen voidaan antaa, ja jotka viranomaisen organisaatiomuodon perusteella liittyvät joko perussopimuksen yleisiin periaatteisiin syrjimättömyydestä, yhdenvertaisesta kohtelusta ja avoimuudesta, esimerkiksi palveluhankintoja koskevien käyttöoikeussopimusten tai yksin- ja erityisoikeuksien myöntämisen yhteydessä, tai julkisia hankintoja koskevan direktiivin määräyksiin.

35.

toistaa, että turvautuminen tarjouspyyntömenettelyyn julkisten palveluiden tarjoamisesta vastaavan yrityksen tai vastaavien yritysten valinnassa on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Siinä toteutetaan tiettyä hintaa vastaan julkinen palveluhankinta, joka koskee julkisten palveluiden tuottamista. Se ei siis ole yksinomainen tapa välttää valtiontukiluokittelu.

36.

kehottaa komissiota selventämään, että unionin säännöstön mukaiset hankintamenettelyt sulkevat aina pois myös valtiontukisääntöihin pohjautuvat liialliset korvaukset. Komitea muistuttaa samalla, ettei tarjouspyyntömenettelyssä välttämättä oteta huomioon julkisen palvelun tuottamisesta aiheutuvien nettokustannusten kehitystä pitkällä aikavälillä, sillä hinta on tulosta tietyllä hetkellä vallitsevista voimasuhteista ja markkinatilanteesta. Riippuen siitä, millaisia strategioita toimijat hyödyntävät päästäkseen tietyille markkinoille, tarjouspyynnön hinnanmäärittelyehdot voivat kuitenkin johtaa rakenteellisiin alikorvauksiin, mikä puolestaan saattaa pitkällä aikavälillä vaarantaa julkisten palveluiden rahoituksen jatkuvuuden periaatteet ja niiden kohtuuhintaisuuden.

37.

huomauttaa, että – tarjouspyyntömenettelyn alueyhteisöille aiheuttamien ylimääräisten toimintakustannusten lisäksi – tarjouspyyntöhankinnat eivät jäykkyytensä vuoksi sovellu tiettyihin julkisiin palveluihin mm. seuraavista syistä: palveluiden vaihtelevuus, rahoituksen jatkuvuus, yleistä etua koskeva tarve ohjata yrityksiä lupamenettelyn kautta silloin, kun palveluntarjoajien ja -käyttäjien välinen tiedonkulku on epäsymmetristä esimerkiksi vähäosaisten suojelemiseksi terveydenhuoltoon, asumiseen tai työhön liittyvien sosiaalisten perustarpeiden täyttämiseen liittyvissä yhteyksissä, yksin- ja erityisoikeuksien myöntäminen tai vain yksinkertaisesti se, että paikallisten ja sosiaalisten julkisten palveluiden tuottamisella ei ole rajatylittävää merkitystä.

38.

ehdottaa näin ollen komissiolle, että lainsäädäntöpaketin tarkistukseen liitetään alueyhteisöille tarkoitettu, ”välineistön” muodossa annettava ehdotus tulkitsevaksi tiedonannoksi, jossa määritellään lainsäädäntö, jota sovelletaan julkisten palveluiden eri toteuttamistapoihin, joita ovat mm. suora toteuttaminen, toteuttaminen resurssien yhdistämiseen perustuvan julkisyhteisöjen yhteistyön kautta, suora toteuttaminen in house -tyyppisen yksikön toimesta, julkisten palveluiden tuottamista koskeva julkinen hankinta ulkopuoliselta toimijalta tiettyä hintaa vastaan, liiketoimintariskin siirtäminen ulkoiselle toimijalle korvausta vastaan tai ilman sitä, yksin- tai erityisoikeuksien myöntäminen lupajärjestelmien muodossa tai rahoituksen myöntäminen yleishyödylliseen hankkeeseen, jonka taustalla on voittoa tavoittelematon yhteisöaloite.

39.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin tuomioistuin on yksinkertaistanut ja selkiyttänyt suoran palvelutarjonnan sekä äskettäin myös alueellisten julkisyhteisöjen yhteistyön edellytyksiä. Lisäksi komitea katsoo, että komission tulisi ehdottaa muutosta julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöön, jotta voitaisiin laatia suoran hallinnoinnin määritelmä, joka sopisi alueellisen itsehallinnon todellisuuteen sekä vaatimukseen julkisten varojen käytön tehokkuudesta talous- ja rahoituskriisin aikana.

40.

muistuttaa, että alueellisten julkisyhteisöjen yhteistyö tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet taloudelliseen tehokkuuteen, julkisten varojen optimaaliseen kohdentamiseen ja julkisten palvelujen uudenaikaistamiseen vastauksena alueella asuvien kansalaisten perustarpeiden kehittymiseen.

41.

toivoo komission huolehtivan siitä, että alueyhteisöjen ja julkisoikeudellisten yhteisöjen hallinnollinen yhteistyö säilyisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen periaatteita kunnioittaen asiana, jonka järjestämisestä päätettäisiin jäsenvaltioiden sisällä sen sijaan, että siihen sovellettaisiin julkisia hankintoja koskevia määräyksiä.

42.

antaa tukensa komission pyrkimyksille vähentää alueyhteisöjen ja julkisten palveluiden tuottamisesta vastaavien yritysten hallinnollista ja budjettitaakkaa, joka johtuu liiallisia korvauksia koskevista säännöllisistä tarkastuksista, jotka ovat tällä hetkellä ehtona ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamiselle ja julkisesta palvelusta myönnettävien korvausten ensisijaiselle yhteensopivuudelle.

43.

kannattaa komission ehdottamaa perussopimuksen suhteellisuusperiaatteen mukaista menettelyä, jolla on tarkoitus monipuolistaa mahdollisten liiallisten korvausten valvontamenettelyjä sekä ottaa aiempaa paremmin huomioon tiettyjen julkisten lähipalveluiden täysin paikallinen luonne. Tämä koskee erityisesti niitä julkisia sosiaalipalveluita, jotka eivät sisämarkkinoiden tässä kehitysvaiheessa vaikuta lainkaan yhteisön sisäiseen kauppaan tai joiden vaikutusriski on erittäin vähäinen. Menettelyllä on lisäksi tarkoitus kiinnittää huomio julkisiin palveluihin, joilla on unionitason tai rajatylittävä ulottuvuus ja joilla on suurempi vaikutus sisämarkkinoihin joko siksi, että niitä ohjataan vapauttamista koskevilla alakohtaisilla direktiiveillä, tai niiden tuottajien unionitason tai rajatylittävän organisaation vuoksi.

44.

katsoo tähän liittyen, että on tarpeen erotella seuraavat tapaukset: 1. tilanteet, joissa julkisista palveluista myönnettävät vähämerkityksiset korvaukset eivät vaikuta yhteisön sisäiseen kauppaan ja joita ei näin ollen voida rinnastaa valtiontukiin, 2. paikallisista julkisista palveluista myönnettävät korvaukset, jotka ylittävät vähämerkityksistä tukea koskevat kynnysarvot, mutta jotka organisaation erityispiirteiden ja sisämarkkinoiden kehityksen nykytilanteen vuoksi eivät vaikuta yhteisön sisäiseen kauppaan unionin edun vastaisessa määrin, ja 3. muista unionin tasoisista tai rajatylittävistä julkisista palveluista myönnettävät korvaukset, joita hallinnoidaan alakohtaisilla direktiiveillä tai asetuksilla tai joita tuottavien yritysten organisaatio on ylikansallinen.

45.

katsoo, että olisi tarkasteltava myös muita riippumattomia kriteereitä, jotka neutraloivat ensisijaisesti kaikki riskit yhteisön sisäiseen kauppaan kohdistuvista vaikutuksista, kilpailun vääristymisestä tai ristikkäistuista. Tällaisia ovat esimerkiksi tiettyjen lupajärjestelmien kautta hallinnoitavien toimijoiden rajallinen alueellinen toimivalta, tiettyjen sellaisten – julkisten tai yksityisten – toimijoiden rajallinen aineellinen toimivalta, jotka on perustettu tuottamaan tiettyä julkista palvelua tietyllä alueella ja joilla ei ole markkinoilla minkäänlaista taloudellista toimintaa, sekä tiettyjen sellaisten sosiaalisten yritysten voittoa tavoittelematon luonne, jotka rahoittavat tuottamiaan julkisia palveluita mahdollisilla voitoillaan, jotka vähennetään tulevista korvauksista. Tällaiset toimijan erityisluonteeseen ja sen paikallisuuteen liittyvät riippumattomat erityispiirteet neutraloivat riskit kilpailun vääristymisestä ja vaikutuksista yhteisön sisäiseen kauppaan.

46.

toivoo komission joustavoittavan päätösmenettelyjä, jotka liittyvät liiallisia korvauksia koskeviin säännöllisiin tarkastuksiin, jotka ovat tällä hetkellä ehtona julkisista palveluista myönnettäviä korvauksia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamiselle, sekä mahdollisten liiallisten korvausten ehkäisemiseen. Komitea toivoo lisäksi, että vastuu ehkäisyä koskevien konkreettisten sääntöjen sekä tarkastusten tiheyden määrittelystä annettaisiin toimivaltaisille viranomaisille ja että ilmitulleisiin liiallisiin korvauksiin liittyviä yritysten oikeussuojakeinoja vastaavasti yksinkertaistettaisiin.

47.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota alueyhteisöjen järjestämien paikallisten ja sosiaalisten julkisten palvelujen erityisluonteeseen. Nämä palvelut ovat mittakaavaltaan suhteellisen pieniä, eivätkä ne vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komitea toivoo, että valtiontukia koskeviin sääntöihin sisällytettäisiin tällaisia tapauksia varten yksinkertaistettuja vapauttamista koskevia menettelyjä ja sääntöjä, joissa huomioitaisiin tällaisten julkisten palveluiden paikallinen ja rajattu luonne erityisesti syrjäisimpien alueiden, saarten ja vuoristoalueiden kaltaisilla eristyneimmillä ja etäisimmillä alueilla. Komitea katsoo kuitenkin, ettei sen tarkistamista, onko palvelu tämänluonteinen, saa tehdä pelkästään yhteisön asukasluvun perusteella, vaan tarkistamisen on perustuttava joukkoon tunnuslukuja, joissa otetaan huomioon mm. yhteisön maantieteellinen sijainti ja kyseisten julkisten palvelujen potentiaalinen käyttäjäkunta.

48.

toteaa, että kahden ensimmäisen Altmark-tuomiossa esitetyn edellytyksen johdosta alueyhteisöt joutuvat paneutumaan julkista palvelua koskevien tehtävien selkiyttämiseen. Kyseisiin edellytyksiin sisältyvät vaatimukset edunsaajalle annetun julkisen palvelun tehtävän selkeästä määrittelystä sekä korvausten laskennassa käytettävien muuttujien vahvistamisesta etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi. Komitea huomauttaa, että toimeksiantoa koskevista vaatimuksista ei saa aiheutua epämieluisia arvonlisäverovelvoitteita alueyhteisöille, ja kehottaakin sovittamaan edellytykset yhteen EU:n arvonlisäverodirektiivin säännösten kanssa.

49.

katsoo, että mikäli tällaiset pyrkimykset ovat oikeasuhtaisia ja järkeviä, eivät aiheuta viranomaisille liian suurta hallinnollista taakkaa eivätkä vahingoita periaatetta siitä, että julkiset palvelut tulee sopeuttaa yhteisten tarpeiden kehitykseen, ne voivat ainoastaan edistää avoimuutta ja demokraattista vastuullistamista julkisten palveluiden hallinnoinnissa. Komitea ehdottaa komissiolle perussopimuksen avoimuusperiaatteen mukaisesti ja koska julkisista palveluista on tehtävä kansalaisten kannalta ymmärrettävämpiä, että kaikille julkisista palveluista myönnettäviä korvauksia koskeville päätöksille asetettaisiin ehdoksi, että olemassa on ”julkisia palveluja koskeva sopimus”, joka korvaa nykyisin voimassa olevan ”toimeksiannon”, joka on alueyhteisöjen tai kansalaisten kannalta melko epämääräinen.

50.

välittää komissiolle perussopimuksen suhteellisuus- ja avoimuusperiaatteisiin perustuvia konkreettisia, rakentavia ja tasapainoisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa ja selkiyttää nykyisin voimassa olevia määräyksiä sekä varmistaa, että alueyhteisöt soveltavat niitä tehokkaasti oikeusturvan ja oikeudellisen ennakoitavuuden takaamiseksi. Komitean ehdotukset perustuvat perussopimuksen suhteellisuus- ja avoimuusperiaatteisiin.

51.

ehdottaa komissiolle, että vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa (5) kolmen vuoden jaksolle asetettu 200 000 euron enimmäismäärä, jonka ylittävää julkista tukea ei katsota valtiontueksi, nostettaisiin julkisista palveluista myönnettävien korvausten osalta 800 000 euroon (6) vuodessa, jotta valtiontukien valvonnan piiristä voitaisiin poistaa kaikki ne julkiset lähipalvelut, joiden taustalla on esimerkiksi paikallista yhdistystoimintaa ja alueen sosiaalisia mikroyrityksiä ja jotka toimivat esimerkiksi paikallisen sosiaalikehityksen alalla. Tällaisia ovat esimerkiksi sosiaalisen osallisuuden edistäminen, syrjäytymisen torjunta, paikallistoiminta, kulttuuri-, urheilu- ja sosiopedagogisen toiminnan kehittäminen jne. Ehdotus perustuu siihen, että tällaiset lähipalvelut eivät vaaranna yhteisön sisäistä kauppaa, sekä siihen, että alueyhteisöjen on käytännössä mahdotonta soveltaa valtiontukisääntöihin liittyvää valvontajärjestelmää tällaisiin lähitoimijoihin niiden erityisen tiheän rakenteen vuoksi.

52.

ehdottaa komissiolle, että niihin 800 000 euroa vuodessa ylittäviin korvauksiin, joita paikallisyhteisöt myöntävät yrityksille, jotka vastaavat paikallisten julkisten palveluiden – myös julkisten sosiaalipalveluiden – tuottamisesta, sovellettaisiin uutta yksinkertaistettua päätöstä, joka koskee ensisijaista yhteensopivuutta valtiontukijärjestelmän kanssa ja perustuu sisämarkkinoiden kehityksen nykytilanteessa siihen, että vaara yhteisön sisäiseen kauppaan kohdistuvista vaikutuksista on erittäin pieni. Kyseisen vaaran vähäisyys johtuu julkisen palvelun yksinomaan paikallisesta luonteesta, alakohtaisesta organisoinnista ja erityisesti sen toimijoiden erityispiirteistä, jotka johtuvat paikallisuudesta sekä unionin tasoisen tai rajatylittävän ulottuvuuden puuttumisesta.

53.

katsoo, että yksinkertaistetun päätöksen soveltamisen tulee perustua seuraaviin riippumattomiin tekijöihin, sillä ne takaavat sisämarkkinoiden kehityksen nykytilanteessa, että vaara yhteisön sisäiseen kauppaan kohdistuvista vaikutuksista on erittäin vähäinen: 1) korvauksia myöntää alue- ja/tai paikallisyhteisö, yhteisöryhmittymä tai muu alue- ja/tai paikallisyhteisön tähän tarkoitukseen valtuuttama taho; 2) korvausta myönnetään alueellisen tai paikallisen julkisen palvelun tuottamisesta tietyllä alueella ja vastauksena kyseisen alueen asukkaiden erityistarpeisiin; 3) korvausta myönnetään yrityksille, joilla on – oikeudellisesti tai tosiasiallisesti – rajallista alueellista toimivaltaa sillä alueella, jolla julkinen palvelu tuotetaan, tai jotka toimivat vain julkisten palveluiden alalla ja joilla ei ole muuta taloudellista toimintaa ja jotka on perustettu nimenomaan vastaamaan näihin perustarpeisiin tai jotka käyttävät julkisen palvelun käytöstä saamansa mahdolliset voitot julkisten palveluiden rahoittamiseen, jolloin voitot vähennetään tulevista korvauksista.

54.

ehdottaa, että paikallisista ja/tai alueellisista julkisista palveluista myönnettävien korvausten ensisijaista yhteensopivuutta koskevassa yksinkertaistetussa päätöksessä korvauksia myöntävien viranomaisten tehtäväksi annettaisiin perussopimuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimiin mahdollisten ylikorvaustilanteiden ehkäisemiseksi, valvomiseksi ja purkamiseksi, sillä mahdollisten ylikorvaustilanteiden ehkäiseminen on suoraan alueyhteisöjen etujen mukaista. Toisaalta ilmitulleisiin liiallisiin korvauksiin liittyviä oikeussuojakeinoja tulee vastaavasti yksinkertaistaa.

55.

ehdottaa, että silloin, kun kyse on unionin tasoisista tai rajatylittävistä julkisista palveluista, joista säädetään yhteisön direktiiveissä tai asetuksissa – joista esimerkkinä mainittakoon julkisten palveluiden velvoitteista maaliikenteessä annettu asetus (7) –, sekä muista julkisista palveluista, joista ei säädetä yhteisön lainsäädännössä mutta joiden erityispiirteet eivät vastaa uudessa yksinkertaistetussa päätöksessä määriteltyjä piirteitä mm. niiden toimijoiden unionitason tai rajatylittävän organisaation vuoksi, sovellettaisiin horisontaalisen lähestymistavan sijasta kunkin julkisen palvelun organisaation erityispiirteisiin sopeutettua alakohtaista lähestymistapaa käsiteltäessä julkisesta palvelusta myönnettävien korvausten yhteensopivuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten palvelun tuottamisen nettokustannusten tasoa, toimijoiden tehokkuutta ja mahdollisen kohtuullisen tuoton hallinnointia, ja että näitä kysymyksiä koskevat kiistat ratkaistaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelyllä. Komitea katsoo, että nykyisten direktiivien tai asetusten tarkistamista sekä uusien alakohtaisten direktiivien tai asetusten hyväksymistä odoteltaessa on tällä hetkellä voimassa olevien yhteisön puitteiden noudattamista jatkettava ottaen huomioon ehdotetut yksinkertaistukset, jotka koskevat julkisista palveluista korvauksena maksettavaa vähämerkityksistä tukea sekä paikallisten julkisten palveluiden ensisijaista yhteensopivuutta koskevan päätöksen tarkistamista.

56.

ehdottaa komissiolle perussopimuksen avoimuusperiaatteen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan ja 106 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti, että näiden kolmen määräyksen soveltamisen ehtona olisi toisaalta se, että on olemassa ”julkisia palveluja koskeva sopimus” (8) eli mikä tahansa virallinen asiakirja, jossa 1) tunnustetaan toimijan toteuttaman tehtävän yleishyödyllinen luonne ja sen liittyminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan ja 106 artiklan 2 kohdan sekä pöytäkirjan N:o 262 artiklan piiriin, 2) esitetään tarkasti tehtävään liittyvät erityiset velvoitteet sekä alue, jota ne koskevat, ja 3) määritellään muuttujat, joiden perusteella julkisesta palvelusta myönnettävät korvaukset lasketaan, sekä toisaalta se, että kyseinen ”julkisia palveluja koskeva sopimus” julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tätä tarkoitusta varten luodussa erityisessä luettelossa.