16.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 210/8

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020, joka perustuu talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen ja keskittyy avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2), jotka yhdessä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Komissio hyväksyi 12 päivänä tammikuuta 2011 ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen, joka tarkoitti uuden talouden ohjauksen ja hallinnan jakson alkua EU:ssa ja ensimmäistä politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin EU-ohjausjaksoa, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(4)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25 päivänä maaliskuuta 2011 julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet (jotka ovat 15 päivänä helmikuuta ja 7 päivänä maaliskuuta 2011 annettujen neuvoston päätelmien ja komission vuotuisen kasvuselvityksen mukaisia). Se korosti, että etusijalle on asetettava talousarvioiden tervehdyttäminen ja julkisen talouden kestävyyden palauttaminen, työttömyyden vähentäminen työmarkkinauudistusten avulla sekä uudet kasvua edistävät toimet. Se kehotti kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä, jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(5)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 25 päivänä maaliskuuta 2011 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa riittävän ajoissa, jotta ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(6)

Itävalta toimitti vuoden 2011 tarkistetun vakausohjelmansa, joka koskee vuosia 2011–2014, 27 päivänä huhtikuuta 2011 ja vuoden 2011 kansallisen uudistusohjelmansa 2 päivänä toukokuuta 2011. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(7)

Itävallan talous oli kriisin alkaessa terveellä pohjalla, sillä se ei ollut kriisiä edeltäneenä aikana kärsinyt merkittävistä epätasapainotekijöistä tai vääristymistä. Siitä huolimatta talous- ja rahoituskriisi sysäsi talouden syvimpään taantumaan vuosikymmeniin. Reaalinen BKT supistui vuonna 2009 kaiken kaikkiaan lähes 4 prosenttia. Kriisin seurauksena työllisyysaste laski vuonna 2009 noin 1 prosentilla, mikä merkitsi työttömyysprosentin nousua siten, että se oli 4,8 (vuotta aiemmin se oli ollut 3,8 prosenttia). Kriisi myös pysäytti vaihtotaseen ylijäämän sitä edeltäneen jatkuvan kasvun. Talous- ja rahoituskriisillä oli vaikutuksensa myös julkiseen talouteen. Elvytyspakettien hyväksymisen ja automaattisten vakauttajien täysimääräisen toiminnan seurauksena julkisen talouden alijäämä oli 4,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja 4,6 prosenttia vuonna 2010. Julkisen velan määrä kasvoi ensin 69,6:een prosenttiin vuonna 2009 ja 72,3 prosenttiin vuonna 2010 suhteessa BKT:hen. Koska useimmat elvytystoimenpiteistä olivat luonteeltaan pysyviä, oli taloudellisten edellytysten parannuttua heti tarpeen vakauttaa julkista taloutta. Vuotta 2011 koskevassa talousarviossa on hyväksytty vakauttamispaketti, jonka vaikutus on lähes 1 prosentti suhteessa BKT:hen. Vuoden 2009 kolmannesta neljänneksestä lähtien talous on elpynyt kriisistä tasaista tahtia ulkomaisen kysynnän vilkastumisen ja erityisesti Saksan taloudellisen toiminnan vahvistumisen myötä. Reaalinen BKT kasvoi kaiken kaikkiaan 2 prosenttia vuonna 2010.

(8)

Neuvosto katsoo asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan mukaisen tarkistetun vakausohjelman arvioinnin perusteella, että julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava ja vakausohjelmakauden lopun osalta liian suotuisa. Vakausohjelman viimeisimmässä tarkistuksessa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian päätavoitteena on supistaa julkisen talouden alijäämää vähitellen 4,6 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2010 2,4 prosenttiin vuonna 2014, pääasiassa menojen hillitsemisen avulla. Näihin tavoitteisiin kohdistuu riskejä, jotka johtuvat siitä, että vakautusuraa kansallisen tason alapuolella tukevia toimenpiteitä ei ole määritelty, sekä siitä, että joistakin liittovaltiotasolla hyväksytyistä toimenpiteistä saatavat säästöt eivät toteudu. Esimerkiksi verovilpin vastaisen kampanjan ennakoitu tuotto näyttää hyvin epävarmalta. Toisaalta myönteinen riskitekijä on monivuotinen menokehys, joka otettiin käyttöön liittovaltion hallituksen osalta vuonna 2009 ja joka näyttää edistäneen talousarviomenettelyn ennustettavuutta keskipitkällä aikavälillä, vaikkakin vain liittovaltion tasolla. Vakausohjelmassa edellytetään BKT:hen suhteutetun julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen kasvavan 72,3 prosentista vuonna 2010 75,5 prosenttiin vuonna 2013 ja laskevan sitten 75,1 prosenttiin vuonna 2014. Tähän ennusteeseen liittyy kuitenkin joitakin riskejä, jotka liittyvät valtionhallinnon ulkopuolisiksi luokiteltujen valtionyhtiöiden kasvavaan velkaan ja pankkisektorille kohdennetuista tukitoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvaan lisärasitteeseen. Velkasuhde voi kuitenkin samanaikaisesti muuttua pienemmäksi, sillä on todennäköistä, että kriisin aikana julkista tukea saaneet pankit maksavat tuen takaisin vakausohjelmassa oletettua aikataulua nopeammin.

(9)

Vakausohjelman mukaan julkisen talouden alijäämän odotetaan laskevan 3 prosentin viitearvoa alhaisemmaksi vuonna 2013 neuvoston asettaman määräajan mukaisesti. Vakausohjelmassa vuosiksi 2011–2013 suunnitellut 0,2 prosentin suuruiset keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden toimet, ovat kuitenkin selvästi alle neuvoston Itävallalta edellyttämä 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission viimeisimmän arvion mukaan julkisen taouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuvat riskit näyttävät olevan keskitasoa.

(10)

Vaikka Itävalta on saanut aikaan kansallisen vakaussopimuksen, julkista taloutta koskevien suhteiden uudistamisen jatkaminen valtionhallinnon eri tasojen välillä toisi mukanaan merkittäviä säästöjä, tukisi julkisen talouden vakauttamista ja vapauttaisi resursseja kasvua edistäviin investointeihin esimerkiksi tutkimuksen ja kehityksen sekä koulutuksen aloilla. On yleisesti tunnustettua, että suhteet ovat nykyisellään monimutkaiset: sen lisäksi, että useimmista yksittäisistä veroista saatavat tulot jaetaan eri aluetasojen kesken sovitussa suhteessa, myös päätöksenteko on monilla aloilla jaettu eri hallintotasojen kesken. Tulojen hankinta ja käyttö ei monien toimintojen osalta kuulu yhden ja saman hallintotason vastuulle. Huomattavia esimerkkejä tällaisista julkisen talouden suhteista johtuvasta tehottomuudesta on nähtävissä terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla.

(11)

Itävallan keskimääräinen verokiila kuuluu EU:n korkeimpiin. Muihin EU-maihin verrattuna työntekijöiden sosiaaliturvamaksut ovat hyvin korkeat. Työhön kohdistuva verorasitus keveni, kun vuonna 2008 alennettiin matalapalkkaisten työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksuja ja vuonna 2009 toteutettiin tuloverouudistus, mutta tämä ei pystynyt estämään verokiilan hienoista levenemistä sekä matala- että keskituloisten työntekijöiden kohdalla verrattuna viime vuosikymmenen alkuvuosiin. Verokiilalla on kielteinen vaikutus työllisyyteen, erityisesti matalapalkkaisten ja matalan koulutustason työntekijöiden osalta.

(12)

Iäkkäiden työntekijöiden työllisyysaste on Itävallassa edelleen selvästi EU:n keskiarvoa alhaisempi, vaikka se viime vuosikymmenellä nousikin selvästi. Varhaiseläkejärjestelmät ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat edelleen laajassa käytössä. Vuonna 2010 kaikista uusista eläkkeistä yhteensä 72 prosenttia myönnettiin ennen lakisääteisen eläkeiän saavuttamista. Toinen iäkkäiden työntekijöiden matalaan työllisyysasteeseen vaikuttava tekijä on naisten edelleen melko alhainen lakisääteinen eläkeikä (60 v.). Itävallan väestökehitys huomioon ottaen todellisen eläkeiän nostaminen ja edellytyksien parantaminen iäkkäiden työntekijöiden jatkamiselle pidempään työmarkkinoilla on tärkeää sekä julkisen talouden kestävyydestä huolehtimiseksi että työvoiman tarjonnan lisäämiseksi, sillä työvoiman on ennustettu alkavan supistua vuodesta 2020 alkaen.

(13)

Naisten työllisyysaste on Itävallassa melko korkea, mikä liittyy osa-aikatyötä tekevien osuuteen, joka korkeimpia. Naisten työpaikat ovat keskittyneet ennen kaikkea matalapalkka-aloille. Nämä mallit ovat johtaneet EU:n toiseksi suurimpaan, 25,4 prosentin palkkaeroon sukupuolten välillä. Se on myös eräs tekijä, joka vaikuttaa naisten melko korkeaan köyhyysriskiin. Eräs syy siihen, että naiset tekevät osa-aikatyötä, on lasten ja vanhusten hoitovelvollisuuksien epätasainen jakautuminen naisten ja miesten kesken sekä lastenhoito- ja pitkäaikaishoitopalvelujen puute.

(14)

Koulutusjärjestelmälle on luonteenomaista, että oppilaiden on päätettävä varhaisessa vaiheessa, 10-vuotiaina, tulevasta koulutusväylästään, jolloin väylien välillä siirtyminen on rajoitettua ja puolipäiväinen koulunkäynti yleistä. Tästä saattaa olla seurauksena, etteivät muita heikommassa asemassa olevat, varsinkaan maahanmuuttajataustaiset nuoret, saavuta parhaita mahdollisia koulutustuloksia. Varhaisessa vaiheessa tehtävät valinnat määrittävät suurelta osin tulevan koulutusväylän, minkä vuoksi korkea-asteen koulutukseen on vaikeampaa päästä enää myöhemmässä vaiheessa. Kaikille 10–14-vuotiaille yhteinen koulumuoto parantaisi koulutusjärjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien tasapuolisuutta ja auttaisi pienentämään koulunkäynnin keskeyttämisprosenttia.

(15)

Kilpailu palvelualoilla, erityisesti verkkopalvelujen alalla kuten televiestinnän, liikenteen, yleishyödyllisten palvelujen sekä vähittäiskaupan ja asiantuntijapalvelujen alalla, ei ole riittävän kehittynyttä. Tuottavuuden kasvu on ollut vaisua, eikä markkinarakenne ole edistänyt ostovoimaa eikä kulutuskysyntää. Kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja palvelujen kohtuuhintaisuutta parannettaisiin edistämällä kilpailua markkinoille pääsyn helpottamisen avulla, vähentämällä elinkeinojen ja ammattien sääntelyä sekä varmistamalla kilpailuun perustuva hinnoittelu. Palveludirektiivin täytäntöönpanossa on Itävallassa pitkällisiä viivästymiä. Viivästymiin puuttuminen saattaisi edistää kasvun käynnistymistä. Erityisesti direktiivin tärkeimmät periaatteet täytäntöön panevan liittovaltiotason lain, ns. horisontaalisen säädöksen, käsittely on edelleen kesken.

(16)

Itävalta on tehnyt Euro Plus -sopimuksen nojalla useita sitoumuksia. Sitoumukset koskevat kolmea mainitun sopimuksen neljästä osa-alueesta. Julkisen talouden osalta toimenpiteet kohdistuvat tarpeeseen korottaa todellista eläkeikää sekä julkisten menojen pitämiseen tehokkaammin hallinnassa hallinnon eri tasoilla. Työllisyyden osalta tärkeimpänä tavoitteena on nuorisotyöttömyyden torjunta sekä kilpailukyvyn osalta lisäinvestointien tekeminen tutkimukseen ja tekniikan alan koulutukseen samoin kuin kokopäiväkoulujen mallien kehittämiseen. Sopimuksen nojalla esitetyt aloitteet ovat kansallisen uudistusohjelman sekä julkisen talouden kehystä koskevan lain ja vakausohjelman mukaisia. Vaikka näillä toimenpiteillä pyritään ratkaisemaan eräitä maan tärkeimmistä sosioekonomisista haasteista, sitoumukset olisivat kuitenkin hyvin voineet koskea myös muita haasteita, joita on esimerkiksi finanssipolitiikan, koulutuksen, kilpailun ja innovoinnin aloilla. Euro Plus -sopimuksen nojalla tehdyt sitoumukset on arvioitu ja otettu huomioon suosituksissa.

(17)

Komissio on arvioinut Itävallan vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman sekä Euro Plus -sopimuksen nojalla tehdyt sitoumukset. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Itävallan kestävän finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta. Lisäksi se on arvioinut, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska EU:n talouden ohjausta ja hallintaa on tarpeen tehostaa kokonaisuudessaan antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Se katsoo, että julkisen talouden vakauttamistoimia olisi talouden suotuisa tilanne huomioiden tehostettava, erityisesti vuonna 2012, ja että valtionhallinnon eri tasojen välisten julkista taloutta koskevien suhteiden uudistamista olisi jatkettava. Työmarkkinoiden dynaamisuuden kannalta olisi hyödyllistä kaventaa verokiilaa, parantaa koulutustuloksia ja torjua työmarkkinoiden jakautumista sukupuolen mukaan, samalla kun kilpailun lisääminen ja innovoinnin edistäminen parantaisivat kilpailukykyä.

(18)

Neuvosto on tutkinut Itävallan tarkistetun vuoden 2011 vakausohjelman edellä esitetyn arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen. Neuvoston lausunto (3) on otettu erityisesti huomioon sen jäljempänä 1 ja 2 kohdassa esitetyissä suosituksissa,

1.

nopeuttaa liiallisen alijäämän korjaamista, minkä on suunniteltu tapahtuvan ensisijaisesti menopuolella, ja saattaa siten julkisen talouden korkean velkasuhteen alenevaan suuntaukseen, hyödyntäen käynnissä olevaa talouden elpymistä varmistaakseen keskimääräisen julkisen talouden ponnistelujen olevan kaudella 2011–2013 keskimäärin 0,75 prosenttia suhteessa BTK:hen liiallista ylijäämää koskevan menettelyn puitteissa annetun neuvoston suosituksen mukaisesti; hyväksyy ja panee täytäntöön tätä varten tarpeelliset toimenpiteet, myös kansallista tasoa alemmalla tasolla; määrittelee tarpeellisia toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa riittävä edistyminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti sen jälkeen kun liiallinen vaje on korjattu;

2.

toteuttaa toimenpiteitä vahvistaakseen kansallista julkisen talouden kehystä järjestelemällä edelleen valtionhallinnon eri tasojen välisiä lainsäädäntöön, hallintoon sekä tulojen hankintaan ja käyttöön liittyviä tehtäviä, erityisesti terveydenhuollon alalla;

3.

toteuttaa työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti toimenpiteitä, joilla rajoitetaan edelleen mahdollisuutta käyttää nykyistä pitkän vakuutuskauden hankkineita henkilöitä koskevaa varhaiseläkejärjestelmää ja toteuttaa toimenpiteitä lyhentääkseen siirtymäkautta ennen miesten ja naisten lakisääteisen eläkeiän yhdenmukaistamista, jotta varmistetaan eläkejärjestelmän kestävyys ja asianmukaisuus, sekä soveltaa tiukasti työkyvyttömyyseläkkeen saannin edellytyksiä;

4.

toteuttaa työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä, mukaan lukien seuraavat: alentaa ilman talousarviovaikutuksia veroihin ja sosiaaliturvaan liittyvää työntekoon kohdistuvaa rasitusta erityisesti matala- ja keskipalkkaisten osalta; toteuttaa naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua työmarkkinoilla koskevan kansallisen toimintasuunnitelman, myös parantamalla hoitopalvelujen ja kokopäiväisten koulupaikkojen saatavuutta, jotta parannetaan naisten mahdollisuuksia tehdä kokoaikaista työtä, ja pienentämällä sukupuolten välistä suurta palkkaeroa; toteuttaa toimenpiteitä koulutustulosten parantamiseksi ja koulunkäynnin keskeyttämisen ehkäisemiseksi;

5.

toteuttaa lisätoimenpiteitä kilpailun edistämiseksi varsinkin palvelualoilla väljentämällä markkinoille pääsyn esteitä, poistamalla joidenkin elinkeinojen ja ammattien perusteettomia rajoituksia sekä laajentamalla kilpailuviranomaisen toimivaltaa sekä jouduttaa palveludirektiivin kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevan, vielä säätämättä olevan horisontaalisen säädöksen hyväksymistä.