28.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 160/1

1.

Ennakkoratkaisumenettely on keskeinen Euroopan unionin oikeuteen kuuluva järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus tulkita ja soveltaa tätä oikeutta yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

2.

Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisuja Euroopan unionin oikeuden tulkinnasta ja unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimien pätevyydestä. Tämä yleinen toimivalta perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 3 kohdan b alakohtaan (EUVL 2008, C 115, s. 13; jäljempänä SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (EUVL 2008, C 115, s. 47; jäljempänä SEUT) 267 artiklaan.

3.

SEUT 256 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan 267 artiklan nojalla esitetyt ennakkoratkaisupyynnöt perussäännössä määrätyissä erityisasioissa. Koska perussääntöä ei ole tältä osin muutettu, unionin tuomioistuin on edelleen ainoana toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisupyyntöjä.

4.

Vaikka SEUT 267 artiklassa annetaan unionin tuomioistuimelle yleinen toimivalta, monissa määräyksissä määrätään kuitenkin tätä toimivaltaa koskevista poikkeuksista tai rajoituksista. Kyse on etenkin SEUT 275 ja 276 artiklasta sekä Lissabonin sopimuksen siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) (EUVL 2008, C 115, s. 322) 10 artiklasta.

5.

Koska ennakkoratkaisumenettely perustuu unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten väliseen yhteistyöhön, sen tehokkuuden varmistamiseksi on tarkoituksenmukaista antaa kansallisille tuomioistuimille seuraavat ohjeet.

6.

Näillä käytännön ohjeilla, jotka eivät ole sitovia, pyritään antamaan kansallisille tuomioistuimille neuvoja siitä, milloin ennakkoratkaisupyyntö on tarkoituksenmukaista esittää, ja tarvittaessa avustamaan niitä unionin tuomioistuimelle esitettävien kysymysten laatimisessa.

7.

Unionin tuomioistuimen tehtävänä ennakkoratkaisumenettelyssä on tulkita unionin oikeutta tai lausua sen pätevyydestä eikä soveltaa tätä oikeutta pääasian oikeudenkäynnin taustalla oleviin tosiseikkoihin, mikä kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole lausua pääasian oikeudenkäynnissä esitetyistä tosiseikoista eikä ratkaista kansallisen oikeuden tulkintaa tai soveltamista koskevia näkemyseroja.

8.

Unionin tuomioistuin lausuu unionin oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä pyrkien antamaan oikeusriidan ratkaisun kannalta hyödyllisen vastauksen, mutta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tehdä kyseisestä vastauksesta päätelmät, tarvittaessa jättämällä soveltamatta kyseessä olevaa kansallista säännöstä.

9.

SEUT 267 artiklan mukaan jokainen jäsenvaltion tuomioistuin, sikäli kuin siinä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen, voi lähtökohtaisesti esittää ennakkoratkaisukysymyksen unionin tuomioistuimelle. (1) Unionin tuomioistuin pitää tuomioistuimena toimimista unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä.

10.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle täysin omasta aloitteestaan, ovatpa pääasian asianosaiset sitä pyytäneet tai eivät.

11.

Kukin kyseessä oleva tuomioistuin voi esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksen unionin oikeussäännön tulkinnasta silloin, kun se katsoo, että tulkinta on tarpeen sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi.

12.

Sellaisella tuomioistuimella, jonka päätöksiin ei kansallisen oikeuden mukaan voi hakea muutosta, on kuitenkin lähtökohtaisesti velvollisuus saattaa tällainen tulkintakysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, paitsi jos asiasta on jo olemassa oikeuskäytäntöä (ja jos mahdollisesti uudessa asiayhteydessä ei esiinny todellista epäilystä tämän oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta) tai jos on täysin selvää, miten kyseessä olevaa oikeussääntöä on asianmukaisesti sovellettava.

13.

Näin ollen sellainen tuomioistuin, jonka päätöksiin voidaan vielä hakea muutosta, voi erityisesti silloin, kun se katsoo saaneensa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä riittävästi tietoa, itse päättää unionin oikeuden asianmukaisesta tulkinnasta ja sen soveltamisesta toteamiinsa tosiseikkoihin. Ennakkoratkaisupyyntö voi kuitenkin osoittautua tarkoituksenmukaisessa oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa erityisen hyödylliseksi silloin, kun kyse on sellaisesta uudesta tulkintakysymyksestä, jolla on yleistä merkitystä unionin oikeuden yhdenmukaiselle soveltamiselle kaikissa jäsenvaltioissa, tai kun näyttää siltä, ettei olemassa olevaa oikeuskäytäntöä voida soveltaa tosiseikkoihin, joita ei ole aikaisemmin käsitelty.

14.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selostaa, missä mielessä se tarvitsee pyytämäänsä tulkintaa tuomionsa antamiseksi.

15.

Vaikka kansalliset tuomioistuimet voivatkin hylätä pätemättömyysperusteet, joihin on vedottu niiden käsiteltävinä olevissa asioissa, ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta julistaa unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimi pätemättömäksi.

16.

Jokainen kansallinen tuomioistuin on siis velvollinen esittämään unionin tuomioistuimelle kysymyksen silloin, kun se epäilee mainitunlaisen toimen pätevyyttä, ilmoittamalla ne syyt, joiden perusteella se katsoo, että mainittu toimi saattaa olla pätemätön.

17.

Jos kuitenkin sellaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimen, johon kansallinen toimi perustuu, pätevyydestä on vakavaa epäilystä, kansallinen tuomioistuin voi poikkeuksellisesti lykätä väliaikaisesti tällaisen kansallisen toimen soveltamista tai määrätä sen osalta muista välitoimista. Sen on tällöin kysyttävä unionin tuomioistuimelta toimen pätevyydestä ja esitettävä ne syyt, joiden perusteella se pitää mainittua toimea pätemättömänä.

18.

Kansallinen tuomioistuin voi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön heti, kun se toteaa, että unionin oikeuden tulkintaa tai pätevyyttä koskeva päätös on tarpeen, jotta se voisi antaa tuomionsa; kansallinen tuomioistuin voi parhaiten arvioida sitä, missä oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa tällainen pyyntö on syytä esittää.

19.

On kuitenkin suotavaa, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva päätös tehdään sellaisessa oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa, jossa ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pystyy määrittelemään kyseessä olevaa ongelmaa koskevat tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotta unionin tuomioistuimella olisi käytössään kaikki tarvittavat tiedot voidakseen tarvittaessa tarkistaa, että unionin oikeutta voidaan soveltaa pääasian oikeudenkäynnissä. Saattaa myös olla hyvän lainkäytön mukaista, että ennakkoratkaisupyyntö esitetään kontradiktorisen menettelyn jälkeen.

20.

Päätös, jolla kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle, voidaan esittää siinä muodossa kuin välipäätös tai vastaava ratkaisu voidaan kansallisen oikeuden mukaan tehdä. On kuitenkin muistettava, että juuri tämä asiakirja toimii unionin tuomioistuimessa käytävän menettelyn perustana ja että unionin tuomioistuimella on oltava tiedossaan sellaiset seikat, joiden avulla se voi antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen. Lisäksi on huomattava, että ainoastaan ennakkoratkaisupyyntö annetaan tiedoksi niille, joita asia koskee ja joilla on oikeus – eli erityisesti jäsenvaltiot ja unionin toimielimet – esittää huomautuksia unionin tuomioistuimelle, ja ainoastaan ennakkoratkaisupyyntö käännetään.

21.

Kääntämistarpeen vuoksi ennakkoratkaisupyyntö on laadittava yksinkertaiseen, selkeään ja täsmälliseen muotoon, eikä se saa sisältää tarpeettomia seikkoja.

22.

Ennakkoratkaisupyyntöä koskevien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen asianmukaiseksi selostamiseksi riittää usein, että ennakkoratkaisupyyntö on pituudeltaan enintään noin kymmenen sivua. Lyhyydestään huolimatta ennakkoratkaisupyynnön on kuitenkin oltava riittävän kattava, ja siinä on oltava kaikki sellaiset merkitykselliset tiedot, joiden avulla unionin tuomioistuin sekä ne, joita asia koskee ja joilla on oikeus esittää huomautuksia, voivat ymmärtää pääasian oikeudenkäyntiä koskevat tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Ennakkoratkaisupyynnössä on erityisesti

Ennakkoratkaisupyynnön eri kohdat kannattaa numeroida sen lukemisen ja siihen viittaamisen helpottamiseksi.

23.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi myös ilmaista lyhyesti näkemyksensä esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin annettavasta vastauksesta, jos se katsoo voivansa niin tehdä.

24.

Itse ennakkoratkaisukysymys tai ennakkoratkaisukysymykset on esitettävä ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä erillisessä ja selvästi yksilöidyssä osassa, tavallisesti kyseisen päätöksen alussa tai lopussa. Ennakkoratkaisukysymysten on oltava ymmärrettäviä lukematta ennakkoratkaisupyynnön perusteluja, jotka kuitenkin tarjoavat asianmukaisen arvioinnin kannalta välttämättömän asiayhteyden.

25.

Ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä unionin tuomioistuin käyttää lähtökohtaisesti ennakkoratkaisupyyntöpäätökseen sisältyviä tietoja, henkilötiedot mukaan luettuna. Kansallisen tuomioistuimen on siinä tilanteessa, että se katsoo sen tarpeelliseksi, itse poistettava ennakkoratkaisupäätöksestään yhden tai useamman pääasian oikeudenkäynnissä esiintyvän henkilön henkilötiedot.

26.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäminen johtaa kansallisen oikeudenkäyntimenettelyn lykkäämiseen, kunnes unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa.

27.

Kansallisella tuomioistuimella on kuitenkin edelleen toimivalta antaa turvaamistoimia, erityisesti pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä (ks. edellä 17 kohta).

28.

Unionin tuomioistuimessa käytävä ennakkoratkaisumenettely on maksuton, eikä unionin tuomioistuin päätä pääasian asianosaisten oikeudenkäyntikuluista; näistä kuluista päättäminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.

29.

Mikäli asianosaisella ei ole riittäviä varoja, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi myöntää tällaiselle asianosaiselle oikeusapua unionin tuomioistuimessa aiheutuvien kulujen, erityisesti asianajokulujen, kattamiseen sikäli kuin tämä on kansallisten säännösten mukaan mahdollista. Myös unionin tuomioistuin voi myöntää tällaista oikeusapua siinä tapauksessa, että kyseessä olevalle asianosaiselle ei ole jo myönnetty oikeusapua kansallisella tasolla, tai siinä tapauksessa, että kyseinen apu kattaa vain osan unionin tuomioistuimessa aiheutuneista kustannuksista tai että se ei kata niitä.

30.

Kansallisen tuomioistuimen on toimitettava ennakkoratkaisupyyntö ja asiaa koskevat merkitykselliset asiakirjat (mm. tarvittaessa asian asiakirja-aineisto, mahdollisesti kopiona) kirjattuna lähetyksenä suoraan unionin tuomioistuimeen (osoitteeseen “Unionin tuomioistuimen kirjaamo (Greffe de la Cour de justice), L-2925 Luxemburg”, puh. +352 4303-1).

31.

Ennakkoratkaisun julistamiseen saakka unionin tuomioistuimen kirjaamo on yhteydessä kansalliseen tuomioistuimeen, jolle se toimittaa jäljennöksen oikeudenkäyntiasiakirjoista.

32.

Unionin tuomioistuin toimittaa tuomionsa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle. Olisi toivottavaa, että kansallinen tuomioistuin ilmoittaisi unionin tuomioistuimelle siitä, miten se tämän jälkeen soveltaa kyseistä tuomiota pääasian oikeudenkäynnissä, ja mahdollisesti lähettäisi unionin tuomioistuimelle lopullisen ratkaisunsa.

33.

Tässä muistion osassa annetaan käytännön ohjeita kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä, jota sovelletaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevissa ennakkoratkaisupyynnöissä. Tästä menettelystä määrätään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 3) (EUVL 2008, C 115, s. 210) 23 a artiklassa ja yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 b artiklassa. Mahdollisuus pyytää mainitun menettelyn soveltamista on lisämahdollisuus sen ohella, että mainitun pöytäkirjan 23 a artiklassa ja työjärjestyksen 104 b artiklassa säädetyillä edellytyksillä on mahdollisuus pyytää nopeutettua menettelyä.

34.

Kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä voidaan soveltaa vain SEUT V osaston kolmanteen lukuun kuuluvilla aloilla, jotka koskevat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta.

35.

Unionin tuomioistuin päättää kiireellisen menettelyn aloittamisesta. Lähtökohtaisesti tällainen päätös tehdään vain ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen perustellusta pyynnöstä. Poikkeuksellisesti unionin tuomioistuin voi päättää omasta aloitteestaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä, kun tämä näyttää olevan tarpeen.

36.

Kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä yksinkertaistetaan unionin tuomioistuimessa käytävän menettelyn eri vaiheita, mutta sen soveltamisesta aiheutuu huomattavia vaatimuksia unionin tuomioistuimelle sekä asianosaisille ja muille menettelyyn osallistuville osapuolille, erityisesti jäsenvaltioille.

37.

Menettelyä on siis pyydettävä vain olosuhteissa, joissa on ehdottoman välttämätöntä, että unionin tuomioistuin lausuu ennakkoratkaisupyynnöstä mahdollisimman nopeasti. Tässä ei ole mahdollista luetella tyhjentävästi tällaisia tilanteita, erityisesti siksi, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevat unionin säännöt ovat luonteeltaan vaihtelevia ja voivat kehittyä, mutta kansallinen tuomioistuin voisi harkita esittävänsä pyynnön kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: SEUT 267 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa henkilö on vangittuna tai hän on menettänyt vapautensa, kun vastaus esitettyyn kysymykseen on ratkaiseva kyseisen henkilön oikeusaseman arvioimiseksi, tai asiassa, joka koskee vanhempainvastuuta tai lasten huoltoa, kun tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu unionin oikeuden nojalla, toimivalta riippuu ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta.

38.

Jotta unionin tuomioistuin voisi päättää nopeasti, onko aiheellista aloittaa kiireellinen ennakkoratkaisumenettely, pyynnössä on esitettävä ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, ja erityisesti kyseessä olevat riskit, jos ennakkoratkaisupyyntö käsitellään tavallisessa ennakkoratkaisumenettelyssä.

39.

Sikäli kuin mahdollista, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää lyhyesti kantansa vastauksesta, joka olisi annettava esitettyyn kysymykseen tai esitettyihin kysymyksiin. Tämä helpottaa asianosaisten ja muiden menettelyyn osallistuvien osapuolten kannanottoa ja unionin tuomioistuimen päätöstä ja siis osaltaan nopeuttaa menettelyä.

40.

Kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä esitetty pyyntö on laadittava yksiselitteisesti siten, että unionin tuomioistuimen kirjaamo voi pyynnön perusteella välittömästi todeta, että asialle on annettava erityiskohtelu. Tätä varten kansallisia tuomioistuimia pyydetään mainitsemaan pyyntönsä yhteydessä työjärjestyksen 104 b artikla ennakkoratkaisupäätöksen selvästi erottuvassa kohdassa (esimerkiksi ylätunnisteessa tai erillisessä oikeudellisessa asiakirjassa). Kiireellistä menettelyä koskeva pyyntö voidaan pätevästi esittää myös saatekirjeessä.

41.

Itse ennakkoratkaisupyynnöstä muistutetaan, että sen lyhyys on kiireellisessä tilanteessa tärkeää varsinkin, kun se osaltaan nopeuttaa menettelyä.

42.

Kansallisia tuomioistuimia, jotka esittävät pyynnön kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä, pyydetään ilmoittamaan kansallisen tuomioistuimen ja siinä vireillä olevan asian asianosaisten kanssa käytävää yhteydenpitoa varten sähköpostiosoite ja mahdollisesti faksin numero, jota unionin tuomioistuin voi käyttää, sekä kyseessä olevien asianosaisten edustajien sähköpostiosoitteet ja mahdollisesti faksin numerot.

43.

Allekirjoitetun ennakkoratkaisupyynnön jäljennös voidaan toimittaa kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä esitetyn pyynnön kanssa etukäteen unionin tuomioistuimeen sähköpostin (ECJ-Registry@curia.europa.eu) tai faksin (+352 43 37 66) välityksellä. Ennakkoratkaisupyynnön ja kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä esitetyn pyynnön käsittely voi alkaa heti, kun tällainen jäljennös on otettu vastaan. Kyseisten asiakirjojen alkuperäiskappale on kuitenkin toimitettava unionin tuomioistuimen kirjaamoon mahdollisimman nopeasti.