16.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 341/25

A.

ottaa huomioon, että kattavasta kansainvälisestä vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta ilmastonmuutossopimuksesta käydyt neuvottelut, jotka oli määrä saattaa päätökseen Kööpenhaminassa joulukuussa 2009, päättyivät epätyydyttävään sopimukseen, jonka UNFCCC:n sopimuspuolten kokous ainoastaan otti huomioon,

B.

ottaa huomioon, että sopimus ei ole oikeudellisesti sitova eikä sisällä päästövähennystavoitteita tai edes mitään erityistä sitoumusta tehdä laillisesti sitova sopimus vuonna 2010,

C.

ottaa huomioon, että sopimuksessa tunnustetaan tarve rajoittaa maailman lämpötilojen nousu korkeintaan 2 asteeseen ja että siinä viitataan tarpeeseen tutkia keinoja pitää maailman lämpötilan nousu alle 1,5 asteessa,

D.

ottaa huomioon, että EU ei onnistunut toimimaan johtavassa asemassa ilmastonmuutosten torjunnassa eikä edes osallistunut Yhdysvaltain, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan kanssa käytyihin viimeisiin neuvotteluihin sopimuksen lopullisesta luonnoksesta,

E.

ottaa huomioon IPCC:n neljännen arviointikertomuksen sekä yhä kasvavan tieteellisen todisteiden määrän, ja tunnustaa, että maailmanlaajuisiin päästöihin tarvitaan suuria leikkauksia, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan pitää alle 2 asteessa,

F.

toteaa, että useat kehittyneet ja kehittyvät maat eivät antaneet tukea uuden kansainvälisen ilmastonsuojelukehyksen luomiselle ja täytäntöönpanolle,

G.

ottaa huomioon, että EU:n ei pitäisi tinkiä omasta sitoutumisestaan ilmastonmuutostoimiin, vaikka jotkut keskeisistä neuvottelukumppaneista vaikuttavatkin haluttomilta tai kyvyttömiltä hillitsemään päästöjensä kehitystä,

H.

toteaa, että vain 28 EU:n ulkopuolista valtiota on ilmoittanut YK:lle kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat vuoden 2020 tavoitteensa määräaikaan 31.1.2010 mennessä ja että jotkut maat ovat ilmoittaneet vain tehokkuustavoitteet, jotka eivät vähennä päästöjä lainkaan;

1.

pahoittelee COP15-kokouksessa saavutettua heikkoa sopimusta, koska se ei vie meitä lähemmäksi vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevaa kattavaa sopimusta eikä siinä aseteta maailmanlaajuisia keskipitkän tai pitkän aikavälin vähennystavoitteita eikä todeta, milloin maailmanlaajuisten päästöjen olisi käännyttävä laskuun; panee lisäksi merkille yleisön pettymyksen siihen, että Kööpenhaminassa ei onnistuttu saavuttamaan merkityksellistä sopimusta;

2.

katsoo, että kansainvälisen sopimuksen saavuttamisen viivästyminen ei ole peruste lykätä edelleen EU:n politiikkoja, joilla voidaan saavuttaa jo laillisesti sitova tavoite vähentää päästöjämme 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; toistaa, että haluamme pyrkiä kohti 30 prosentin vähennystä; panee myös merkille, että EU:ssa toteutetut aloitteet, joilla pyritään edistämään ja kannustamaan vihreää taloutta, energiavarmuutta ja energiariippuvuuden vähentämistä, helpottavat 30 prosentin vähennystavoitteen saavuttamista;

3.

toteaa, että arvioidut kustannukset siitä, että EU saavuttaa 30 prosentin vähennyksen vuoden 1990 päästöistä vuoteen 2020 mennessä, ovat nyt pienemmät kuin arvioidut kustannukset 20 prosentin vähennyksen saavuttamisesta silloin, kun tästä sovittiin, ja kehottaa sen vuoksi komissiota tekemään ehdotuksen, jotta EU nostaa tavoitettaan ja asettaa yksipuolisesti vuotta 2020 koskevaksi vähennystavoitteeksi yli 20 prosenttia;

4.

kehottaa EU:ta saavuttamaan kansalliset tavoitteet energiansäästöjen ja uusiutuvien energianlähteiden avulla sekä sopimaan mahdollisimman pian kunnianhimoisesta ja sitovasta energiansäästötavoitteesta;

5.

toistaa olevansa pettynyt jäsenvaltioiden yhtenäisyyden puutteeseen; kehottaa siksi EU:ta esiintymään kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa yhtenäisesti, jotta se voi säilyttää johtavan asemansa neuvoteltaessa vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta sitovasta ja kattavasta sopimuksesta, joka on määrä tehdä COP16-kokouksessa ja joka vastaa tieteen viimeisintä kehitystä ja noudattaa 2 asteen tavoitetta;

6.

pahoittelee lisäksi, että EU ei pystynyt rakentamaan luottamusta neuvotteluja kohtaan sitoutumalla kansainväliseen julkiseen rahoitukseen, jolla tuetaan kehitysmaiden ilmastopyrkimyksiä varhaisemmassa vaiheessa, jotta tilapäisissä työryhmissä voitaisiin saavuttaa lisäedistystä; kehottaa lisäksi EU:ta selventämään kantaansa, että Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden ehtona ovat Yhdysvaltain vastaavat sitoumukset toisen oikeudellisen välineen puitteissa, sekä varmistamaan, että ylimääräiset sallittujen päästömäärien osat (AAU) ja maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta (LULUCF) koskevat säännöt eivät heikennä ympäristövaikutusten toteutumista;

7.

korostaa, että on luotava uusi ”ilmastodiplomatia”; kehottaa siksi EU:n korkeaa edustajaa ja ilmastoasioista vastaavaa komission jäsentä johtamaan tätä strategiaa erityisesti edistyksellisempien kehittyvien maiden ja nousevan talouden maiden kanssa; kehottaa EU:ta sopimaan ”Meksikon suunnitelmasta”, joka sisältää kaikkien strategisten kumppanuuksien sekä kahden- ja monenvälisten ympäristösopimuksien yhteydessä käytävän ilmastopoliittisen keskustelun, jotta voidaan luoda johdonmukaisempi ulkoinen ilmastonsuojelustrategia; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kehittämään ”vastuullisuuden liiton”, joka on avoin kaikille valtioille, jotka katsovat, että ilmastonmuutos on merkittävä uhka ihmiskunnalle ja jotka ovat valmiita toimiin maailmanlaajuisen ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi;

8.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita soveltamaan ”ilmasto-oikeudenmukaisuuden” periaatetta pitkällä aikavälillä vuoteen 2050 saakka ja sen jälkeen; kannattaa siksi ”kohtuullisuuslauseketta” tulevissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa;

9.

kehottaa G20:n tai MEF-ryhmän (Major Economies Forum) kaltaisia foorumeja, jotka edustavat suurimpia hiilidioksidin tuottajia, ottamaan enemmän vastuuta ja siten auttamaan saavuttamaan yhteisymmärryksen virallisissa neuvotteluissa;

10.

panee merkille sitoutumisen 100 miljardin dollarin vuosittaiseen rahastoon, jonka kehittyneet maat maksavat vuoteen 2020 mennessä, ja kehitysmaille seuraavien kolmen vuoden aikana (2010–2012) maksettavan 30 miljardin dollarin summan, joiden avulla autetaan torjumaan ilmastonmuutosta ja perustetaan vihreä ilmastorahasto tukemaan metsien häviämiseen ja metsien tilan huononemiseen liittyviä hankkeita kehitysmaissa; pitää kuitenkin valitettavana, että sitoumus jää kauas komission arviosta, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä kerätään 100 miljardia euroa;

11.

korostaa teollisuusmaiden historiallista vastuuta väistämättömästä ilmastonmuutoksesta sekä niiden vastuuta riittävän, kestävän ja odotustenmukaisen taloudellisen ja teknisen tuen antamisesta kehitysmaille, jotta nämä kykenevät sitoutumaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin ja vähentämään metsien hävittämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä johtuvia päästöjä sekä kehittämään valmiuksiaan tulevan kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi;

12.

korostaa, että tällaisten sitoumusten, joilla varmistetaan tarvittava ennakoitavissa oleva rahoitustuki ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen mukaisille toimille ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi, on oltava uusia ja julkista kehitysapua täydentäviä sekä jäsenvaltioiden vuotuisista talousarviomenettelyistä riippumattomia; palauttaa mieliin jo tehdyt sitoumukset, joilla pyritään nostamaan julkisen kehitysavun osuus 0,7 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2015 mennessä;

13.

katsoo, että EU:n olisi välittömästi aloitettava neuvottelut Yhdysvaltain edustajien kanssa, jotta Yhdysvaltain kehittyvät hiilimarkkinat ovat yhteensopivat EU:n markkinoiden kanssa ja jotta voidaan siten luoda maailmanlaajuisten hiilimarkkinoiden edeltäjänä toimivat transatlanttiset hiilimarkkinat;

14.

korostaa, että tarvitaan kehitysmaille tarkoitettu 7,2 miljardin euron ”pikakäynnistysohjelma”, johon EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ja joka on uusi ja virallisia kehitysapubudjetteja täydentävä ja joka koordinoidaan EU:n tasolla ja otetaan käyttöön mahdollisimman pian ja joka tapauksessa Bonnissa kesäkuussa 2010 pidettävään kokoukseen mennessä; katsoo, että tämä on avaintekijä pyrittäessä rakentamaan luottamusta siihen, että Meksikossa voidaan järjestää onnistunut kokous; kehottaa komissiota myös raportoimaan luvatun pikakäynnistysrahaston käytöstä ja sen täydentävyydestä nykyiseen viralliseen kehitysapuun nähden edellä mainittuun Bonnin kokoukseen mennessä;

15.

palauttaa mieliin, ettei EU:n kokonaispanos kehitysmaiden hillitsemistoimiin ja sopeutumistarpeisiin saa olla vähemmän kuin 30 000 miljoonaa euroa vuodessa vuoteen 2020 mennessä ja että summa saattaa nousta, kun ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja sen kustannusten suuruudesta saadaan uutta tietoa;

16.

korostaa, että EU:n talousarvion tulevassa tarkastelussa on keskityttävä siihen, että tarjotaan riittävästi varoja toimenpiteisiin, joilla suojaudutaan ilmastonmuutokselta ja mukaudutaan siihen sekä EU:ssa että kehittyvissä maissa; panee myös merkille, että tarkastelussa olisi otettava huomioon uusien ja innovatiivisten rahoitusmekanismien käyttöönotto kansainvälisten ilmastotoimien tukemiseksi;

17.

pitää myönteisinä joidenkin kehitysmaiden ennen Kööpenhaminan neuvotteluja sekä neuvottelujen aikana ja niiden jälkeen tekemiä kunnianhimoisia sitoumuksia; panee merkille, että sopimuksessa sovittiin tavasta, jolla kehitysmaiden vaikutusta hillitseviä toimia mitataan, raportoidaan ja todennetaan kansallisilla tiedonannoilla, joita käsitellään kansainvälisissä kuulemisissa ja analyyseissa noudattaen myöhemmin selkeästi määriteltäviä suuntaviivoja, jotka takaavat suvereniteetin kunnioittamisen ja varojen asianmukaisen käytön;

18.

hyväksyy sen, että perustetaan mekanismi, jonka avulla vähennetään metsien häviämisen ja metsien tilan huononemisen aiheuttamia päästöjä, ja että luodaan teknologiamekanismi teknologian kehittämisen ja siirron nopeuttamiseksi, ja pitää myönteisenä viittausta markkinoiden merkitykseen vaikutuksia hillitsevien toimien kustannustehokkuuden parantamisessa; panee myös merkille, että tällaisten mekanismien tehokas täytäntöönpano edellyttää UNFCCC:n puitteissa tehtävää sopimusta;

19.

korostaa, että kaikkien uusien järjestelmien on kunnioitettava alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia, mukaan luettuna niiden oikeus kollektiiviseen omistukseen ja autonomisiin alkuperäiskansojen alueisiin, ja mahdollistettava niiden täysimittainen ja tehokas osallistuminen myös kansallisten REDD-suunnitelmien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon sekä rahoituksen kohdentamiseen tai jakamiseen;

20.

vaatii, että EU:n on metsänhoitoa sekä maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta koskevia kansainvälisiä laskentasääntöjä, joustavia mekanismeja ja Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden tavoitteiden ylityksen siirtämistä vuoden 2012 jälkeisiin tavoitteisiin tarkastellessaan käytettävä johtavana periaatteenaan liitteen I mukaisten päästövähennystavoitteiden ympäristönsuojelullista tehokkuutta;

21.

pahoittelee, että maailman lento- ja laivaliikenteen päästöihin puuttumisessa ei ole edistytty; kehottaa EU:ta varmistamaan, että lentoliikenteen kaikki ilmastovaikutukset otetaan huomioon ja että lento- ja laivaliikenteen päästövähennystavoitteet ovat tulevassa sopimuksessa samat kuin muillakin aloilla;

22.

pahoittelee, että Yhdysvallat ja Kiina eivät olleet valmiita hyväksymään kunnianhimoisempaa sopimusta sisäpoliittisista syistä; uskoo, että Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Kiina ovat avainasemassa sitovan kansainvälisen sopimuksen saavuttamisen kannalta; kehottaa siksi Yhdysvaltoja ja Kiinaa sekä muita kansainvälisiä kumppaneita sitoutumaan tiiviimmin kansainvälisen ilmastonsuojelujärjestelmän luomiseen, jotta voidaan jatkaa neuvotteluja sekä saavuttaa kunnianhimoinen ja laillisesti sitova kansainvälinen sopimus, joka vastaa viimeisintä tieteellistä kehitystä ja on 2 asteen tavoitteen mukainen;

23.

pahoittelee, että jotkut maat, nimittäin Sudan ja ALBA-maat, ryhtyivät jarruttamaan kansainvälisiä neuvotteluja välttääkseen tiukkoja ja sitovia velvoitteita Kööpenhaminan kokouksen poliittisesta dynaamisuudesta huolimatta;

24.

viittaa kasvavaan julkiseen tietoisuuteen ilmastonmuutoksen vaikutuksista kehittyvässä maailmassa mutta myös nopeasti nousevissa kansantalouksissa; kehottaa tehostamaan vuoropuhelua vähiten kehittyneiden maiden, AOISS:n (pienten saarivaltioiden liitto) ja Afrikan kanssa pyrittäessä sitovaan kansainväliseen ilmastonmuutossopimukseen, jotta voidaan vähentää ilmastonmuutoksella väestöön, kansanterveyteen, muuttoliikkeeseen ja talouteen niiden alueella olevia vaikutuksia ja odotettavissa olevia seurauksia;

25.

korostaa, että IPCC:n on pikaisesti tarkistettava kaikki päätelmänsä, jotta voidaan vahvistaa, että niistä on tehty vertaisarviointi parhaiden tieteellisten periaatteiden mukaisesti, ehdottaa, että laaditaan väliraportti, johon kootaan kaikki tähän asti tehdyt päätelmät, ja katsoo, että tulevissa raporteissa olisi nimenomaisesti viitattava niiden väitteisiin, jotka kiistävät enemmistön näkemyksen, ja että näistäkin olisi tehtävä vertaisarviointi;

26.

pitää EU:n teollisuuden kilpailukyvyn kannalta olennaisena, että muut EU:n ulkopuoliset teollistuneet kansakunnat hyväksyvät vastaavia ponnistuksia ja että kehittyvät ja nousevat kansantaloudet antavat kohtuullisia päästövähennyssitoumuksia; muistuttaa, että päästövähennystavoitteiden on oltava mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa, ja pitää tässä suhteessa tervetulleena sitä, että jotkut kehittyvät maat ovat sitoutuneet esittämään kansallisia kertomuksia päästövähennysponnisteluistaan;

27.

katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kahdenväliset kokoukset voivat edistää merkittävästi keskustelua ja parantaa osapuolten yhteisymmärrystä; aikoo siksi järjestää tällaisia kokouksia ennen virallisten neuvottelujen alkamista, edistääkseen tarkoituksenmukaisemmalla tavalla mahdollisimman hyviin neuvottelutuloksiin pääsemistä;

28.

korostaa, että tulevat ilmastopoliittiset haasteet eivät liity ainoastaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen vaan myös luonnonvarojen tehokkaaseen ja kestävään käyttöön;

29.

toistaa tukevansa Yhdistyneiden kansakuntien uudistusprosessia ja panee merkille, että Kööpenhaminan ilmastokonferenssin tulos on jälleen yksi esimerkki, joka vahvistaa kiireellistä tarvetta tarkistaa Yhdistyneiden kansakuntien työskentelymenetelmiä; on lisäksi edelleen sitoutunut ilmastoneuvotteluihin YK:n puitteissa, sillä kyseessä on ainoa laillinen elin, joka voi käsitellä koko maailmanlaajuisen yhteisön kannalta näin olennaisen tärkeää kysymystä; katsoo kuitenkin, että on pikaisesti tarpeen pohtia vakavasti, miten prosessia voidaan tehostaa;

30.

kehottaa lisäämään avoimuutta, jotta kansalaisyhteiskunta ja sidosryhmät voivat paremmin osallistua Meksikon COP16-kokoukseen;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.