1.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/19

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Latvian tarkistetun lähentymisohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2012.

(2)

Maailmanlaajuinen finanssikriisi pahensi Latvian kotimaisen luotonannon ja asuntojen hintojen voimakkaan nousukauden päättymisestä seurannutta tilannetta vaikeuttamalla lainansaantia ja tiukentamalla lainaehtoja. Samaan aikaan avoin sektori kärsi ulkomaanmarkkinoiden laskusuhdanteesta. Kilpailukyky oli heikentynyt jo aiempina vuosina, ja nyt sitä heikensi vielä lisää eräiden tärkeimpien kauppakumppaneiden valuuttojen arvon alentuminen.

Latvian finanssimarkkinoihin ja pankkialaan kohdistui voimakas paine lokakuusta 2008 lähtien. Tämä ajoi Latvian viranomaiset hakemaan kansainvälistä rahoitusapua, joka myönnettiin vuoden 2008 lopussa (2) sillä ehdolla, että julkista taloutta vakautetaan mittavilla toimilla, finanssijärjestelmä uudistetaan ja tehdään muitakin rakenneuudistuksia. Kun taloudelliset ja finanssipoliittiset olosuhteet kuitenkin heikkenivät paljon odotettua enemmän vuoden 2009 alkupuoliskon aikana, hallitus toteutti muitakin finanssipoliittisia vakauttamistoimia, joita tuettiin osittain rakenneuudistuksilla. Tämän kehityksen seurauksena neuvosto päätti 7 päivänä heinäkuuta 2009, että Latviassa on liiallinen alijäämä, ja suositteli EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisesti sen korjaamista viimeistään vuonna 2012. Vuoden 2009 jälkipuoliskolla talouden vientipainotteinen sektori vakiintui ja alkoi osoittaa ensimmäisiä elpymisen merkkejä. Kotimaankysyntä heikkeni silti edelleen voimakkaasti etenkin sen vuoksi, että työmarkkinat supistuivat jyrkästi ja luotonannon kasvu oli negatiivista. Kansainväliset rahoitusapuerät, vuoden 2009 talousarvion tinkimätön täytäntöönpano ja uusia finanssipoliittisia vakauttamistoimia sisältävän vuoden 2010 talousarvion hyväksyminen auttoivat kuitenkin palauttamaan luottamuksen ja parantamaan markkinoiden suhtautumista Latviaan. Talouspolitiikan suurimmat haasteet ovat edelleen talouden vakauttaminen ja pääsy takaisin hyvin pohjustettuun kiinnikuromisprosessiin. Talouden vakauttaminen riippuu pitkälti pitkän aikavälin odotusten ankkuroimisesta. Kaavailtujen finanssipoliittisten vakauttamistoimien toteuttaminen on sen kannalta ratkaisevaa. Talouden vakauttaminen on suoraan riippuvainen myös rakenteellisesti järkevien ja sosiaalisesti oikeudenmukaisten finanssipoliittisten toimenpiteiden toteuttamisesta sekä edistymisestä talouden rakenteen muuttamisessa avoimen sektorin suuntaan. Kun otetaan huomioon, että ulkoinen kilpailukyky heikkeni merkittävästi talouden huippuvuosina, tarvetta kotimaan hintatason sopeuttamiseen ja tuottavuuden parantamiseen näyttäisi olevan edelleen. EU:n rakennerahastovaroilla olisi tuettava avoimen sektorin vahvistamista ja taantuman lieventämistä.

Kotimaankysynnän jyrkkä lasku ja varakapasiteetin käyttöönotto auttoivat epätasapainon purkamisessa, inflaation lieventämisessä ja ulkoisen vajeen paikkaamisessa etenkin tuonnin romahdettua. Maksutase oli selvästi negatiivinen talouden huippuvuosina, ja sitä rahoitettiin pankkialaan liittyneellä pääomatuonnilla, joka kasvatti ulkoisten sitoumusten nettomäärää jyrkästi. Vuonna 2009 maksutaseessa oli arviolta 8 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen, ja sen odotetaan pysyvän reilusti ylijäämäisenä koko ohjelmakauden.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, myös potentiaalisen tuotannon tasoon on kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Lisäksi talouskriisin vaikutukset pahentavat väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Latvian olisi erityisesti nopeutettava laaja-alaisten rakenneuudistusten täytäntöönpanoa julkisen talouden ja julkishallinnon aloilla, nostettava osaamistasoa ja sitä kautta tuottavuutta sekä tehostettava EU:n rakennerahastovarojen käyttöä.

(4)

Ohjelman taustalla olevan makrotalouden skenaarion mukaan tuotanto laski poikkeuksellisen jyrkästi eli 18,0 prosenttia vuonna 2009 ja BKT:n määrä laskee vielä 4,0 prosenttia vuonna 2010 ennen kuin se kasvaa jälleen 2,0 prosenttia vuonna 2011 ja 3,8 prosenttia vuonna 2012. Kasvun odotetaan kääntyvän positiiviseksi ennen kaikkea ulkoisen sektorin ja pienemmässä määrin kiinteiden investointien ansiosta, sillä yksityinen kulutus ja kotimaankysyntä yleensäkin lähtevät selvään nousuun vasta ohjelmakauden lopulla. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen (3) perusteella skenaario vaikuttaa uskottavalta, mutta epävarmuustekijöitä on runsaasti taantuman vakavuuden vuoksi.

Ohjelman ennuste selvästä deflaatiosta vuonna 2010 on realistinen, mutta vuodeksi 2011 ennustetussa deflaatioasteessa saatetaan aliarvioida se, kuinka nopeasti hintavakaus palaa. Ulkoisen rahoitusaseman odotetaan pysyvän selvästi ylijäämäisenä koko ohjelmakauden, ja tämä lienee yleisesti ottaen uskottavaa, vaikkakin ennusteet ylijäämän suuruudesta vaikuttavat korkeilta. Rahapolitiikkaa ja valuuttakurssia koskevat oletukset ovat yhtäpitäviä makrotalouden skenaarion kanssa.

(5)

Ohjelmassa julkisen talouden vuoden 2009 alijäämä arvioidaan 10,0 prosentiksi suhteessa BKT:hen. Huomattava pudotus 4,1 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2008 johtuu kriisin vaikutuksista julkiseen talouteen, huolimatta siitä, että 16 päivänä kesäkuuta 2009 hyväksyttiin kansainvälisten lainanantajien kanssa yhteisymmärryksessä rajoittava lisätalousarvio, johon sisältyi lähes yksinomaan menoihin kohdistuvat 4,4 prosentin vakauttamistoimet suhteessa BKT:hen. Nimelliset verotulot putosivat neljänneksen vuoteen 2008 verrattuna, vaikka alv- ja valmisteverokantoja korotettiin vuoden 2009 alussa. Finanssipolitiikkaa aiotaan ohjelman mukaan jatkaa erittäin rajoittavana koko ohjelmakauden ajan kansainvälisen rahoitusavun yhteydessä tehtyjen sitoumusten mukaisesti, sillä finanssipoliittinen liikkumavara on olematon ja talouden epätasapaino on saatava korjattua. Tämä noudattelee neuvoston Latvialle suosittamaa irtautumisstrategiaa, jonka lähtökohtana on liiallisen alijäämän korjaaminen viimeistään vuonna 2012.

(6)

Parlamentin 1 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymä vuoden 2010 valtiontalousarvio sisältää uusia harkinnanvaraisia vakauttamistoimia, joiden vaikutus on yli 4,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tätä vaadittiin maksutasetuen yhteydessä ja neuvoston Latvialle 7 päivänä heinäkuuta 2009 antamassa suosituksessa. Vakautustoimet jakautuvat tasaisesti menojen (2,0 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja tulojen (2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen) välillä. Tulopuolen finanssipoliittisilta toimilta odotetaan huomattavaa tulosuhteen nousua (+ 2,4 prosenttia suhteessa BKT:hen; merkittävän nimittäjävaikutuksen kompensoi lähes suoraan vastaava veropohjien murentuminen).

Perusmenosuhteen odotetaan kuitenkin nousevan vain 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen huolimatta huomattavista vakautustoimista (joihin luetaan kesäkuun 2009 toimien kerrannaisvaikutus) pääasiassa suuren nimittäjävaikutuksen vuoksi. Tulopuolen toimenpiteitä ovat henkilötuloveron kannan korottaminen (+0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen), useat uudistukset, joilla henkilötuloverosta ja sosiaaliturvajärjestelmistä tehdään neutraalimpia (+ 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen), sekä kiinteistöistä perittävä lisävero (+ 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen; tähän sisältyy veropohjan laajentaminen asuinkiinteistöihin osin progressiivisesti), ajoneuvon käytön progressiivinen verotus (+ 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja kaasun ja tupakan valmisteverojen korotus. Menopuolella vuoden 2010 valtiontalousarvio sisältää tuntuvia menoleikkauksia, jotka perustuvat pääosin keskipitkällä aikavälillä vaikuttaviin rakenneuudistuksiin eli esimerkiksi maatalous-, kulttuuri-, koulutus- ja puolustusministeriöiden alaisten virastojen ja laitosten yhdistämiseen tai lakkauttamiseen. Lisäksi liikenteen ylläpitomenoja ja -tukia leikataan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Paikallishallinnon uudet palkkaleikkaukset tuovat 0,4 prosentin säästöt suhteessa BKT:hen, ja tietyn rajan ylittävien sairaus-, työttömyys-, äitiys- ja vanhempainetuuksien leikkauksilla säästetään 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kertaluonteisten toimenpiteiden käyttö ei ole merkittävää. Komission yksiköiden ohjelmassa esitettyjen tietojen perusteella tekemien laskelmien mukaan rakenteellisen rahoitusaseman (suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan kohenevan hieman yli 2 prosenttia (— 7,6 prosentista — 5,5 prosenttiin), mikä on vaaditun rajoittavan finanssipolitiikan virityksen mukaista. Parannus on pienempi kuin vakauttamistoimien vaikutus, kun otetaan huomioon verokantojen mekaaninen murentuminen ja korkomenojen kasvu 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(7)

Ohjelmassa esitetty finanssipoliittinen kehitysura vastaa nimellisesti sitä, mitä maksutasetuen yhteydessä sovittiin, eli alijäämä on enintään 6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011 ja enintään 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Se noudattaa myös 7 päivänä heinäkuuta 2009 annettua neuvoston suositusta, jonka mukaan liiallinen alijäämä on korjattava viimeistään vuonna 2012.

Näihin finanssipoliittisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää uusia vakauttamistoimia neuvoston suosituksen ja helmikuussa 2010 tehdyn täydentävän yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti. Komission yksiköt ovat laskeneet uudelleen rakenteellisen rahoitusaseman ohjelmassa annettujen tietojen perusteella yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti. Laskelman mukaan tarkistetulla lähentymisohjelmalla ei saavuteta ohjelmakauden aikana julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen (4). Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite sinällään vastaa kuitenkin vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä. Komission yksiköiden laskeman rakenteellisen rahoitusaseman perusteella julkisen talouden toimet ovat kahden vuoden aikana 3,75 prosenttia, josta hieman suurempi osa toteutuu alussa eli vuonna 2011. Vuosien 2011 ja 2012 skenaarion taustalla on jo useita sekä tulo- että menopuolen toimenpiteitä, joista Latvian viranomaiset ovat antaneet tietoja ja joihin ne ovat sitoutuneet maksutasetuen yhteydessä. Menopuolella Latvian viranomaiset aikovat tehdä etenkin laajan sosiaalivakuutusetuuksien ja eläkejärjestelmien uudelleenarvioinnin. Eläkejärjestelmän uudelleenarvioinnin tavoitteena on turvata tuleva kestävyys ja kolmipilarisen rakenteen tarkoituksenmukaisuus.

(8)

Kehitys saattaa jatkossa jäädä ohjelmassa odotettua heikommaksi, kun otetaan huomioon jäljellä oleva sopeutustarve vaisussa taloustilanteessa, epävarmuus tulojen tulevasta kehityksestä ja vakauttamisen tueksi tarvittavista toimenpiteistä sekä kestävän elpymisen edellyttämien uudistusten laajuus. Ohjelmassa todetaan, että rahoitusalan vakauden turvaaminen on tärkeä ennakkoedellytys talouden elpymiselle. Toteutettavana olevien finanssipoliittisten toimenpiteiden laajuus saattaa poliittisten ja täytäntöönpanoon liittyvien riskien vuoksi asettaa hallitukselle lainsäädännöllisiä haasteita, eikä vaaleja edeltävässä tilanteessa ole välttämättä helppo löytää muita toimenpiteitä jo hyväksyttyjen toimenpiteiden rinnalle ohjelmassa vuosiksi 2011 ja 2012 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ottaen huomioon, että mittavia vakauttamistoimia on jo toteutettu.

Toisaalta Latvian viranomaisia kannustetaan voimakkaasti pitämään kiinni maksutasetukisopimuksissa sovituista sitovista tavoitteista. Latvian viranomaiset ovat myös tähänastisilla vakauttamistoimilla esittäneet vakuuttavaa näyttöä siitä, että ne pystyvät hyvinkin merkittäviin vakauttamisponnisteluihin. Julkisen talouden ennusteisiin ja makrotalouden skenaarioon liittyvät riskit ovat siten pääosin tasapainossa koko ohjelmakauden ajan.

(9)

Julkinen bruttovelka arvioidaan 34,8 prosentiksi suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se edellisvuonna oli 19,5 prosenttia. Velkasuhteen ennustetaan kasvavan jyrkästi eli vielä 22 prosenttiyksikköä ohjelmakauden aikana. Tämä johtuu tuntuvista julkisen talouden alijäämistä, mutta myös huomattavasta positiivisesta virta-varanto-korjauserästä, jonka suuruus on 8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010, sillä eri kansainvälisten lainanantajien maksujen (15 prosenttia suhteessa BKT:hen) odotetaan kattavan ja ylittävänkin välttämättömät budjettitarpeet. Pankkisektorin tukitoimenpiteiden lopulliset kustannukset ovat kuitenkin riski vuosina 2011 ja 2012. Tästä syystä ohjelman ennusteeseen, jonka mukaan velkasuhde olisi korkeimmillaan hieman alle 60 prosenttia vuonna 2011, liittyy riskejä. Viimeisen ohjelmavuoden eli vuoden 2012 ennuste on 56,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Velkasuhteen ennakoidaan pysyvän perussopimuksen viitearvoa pienempänä koko ohjelmakauden ajan, mutta se kasvaa silti nopeasti vuoteen 2011 asti.

(10)

Keskipitkän aikavälin velkaennusteiden mukaan BKT:n kasvu palautuu vasta vähitellen tasolle, jota ennakoitiin ennen kriisiä. Samoin verosuhteen oletetaan palautuvan kriisiä edeltäneelle tasolle. Ohjelmassa kaavailtu nimellismääräinen julkisen talouden strategia onnistuisikin lähes vakauttamaan velka-BKT-suhteen viimeistään vuonna 2020.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat selvästi pienemmät kuin EU:ssa keskimäärin jo toteutettujen eläkeuudistusten ansiosta. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2009 rahoitusasema kärjistää kuitenkin vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun.

Jos perusalijäämä saataisiin pienemmäksi keskipitkällä aikavälillä, kuten ohjelmassa kaavaillaan, se alentaisi julkisen talouden kestävyyttä uhkaavia riskejä, jotka arvioitiin julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa komission vuoden 2009 kertomuksessa (5) suuriksi.

(12)

Kriisiä edeltäneinä vuosina harjoitetun myötäsyklisen finanssipolitiikan vuoksi talousarviokehystä ja julkista varainhoitojärjestelmää on nyt tiukennettava rajusti. Jonkin verran edistystä on jo tapahtunut, ja uusia aloitteita on suunnitteilla. Talousarvion turhaa jäykkyyttä poistettiin ja menojen joustavuutta lisättiin 3 päivänä marraskuuta 2009 annetulla hallituksen asetuksella, jolla valtiovarainministerille annetaan valtuudet jakaa tietyn talousarviokohdan määrärahoja uudelleen ohjelmien, alaohjelmien ja menoluokkien kesken. EU:n rakennerahastoihin liittyvien menojen seurantaa on tehostettu muuttamalla valtion talousarviosta annettua lakia, joka laadittiin vuoden 2010 talousarvion yhteydessä. Seuraavaksi valtiovarainministeriö on sitoutunut laatimaan ja esittämään yhteistyössä muiden asiaankuuluvien tahojen kanssa ehdotuksen budjettikurista annettavaksi laiksi, jolla varmistetaan suhdanteita tasaavan finanssipoliittisen kurinalaisuuden noudattaminen kaikilla julkishallinnon tasoilla. Tarkoituksena on tehdä joitakin yleisiä arviointeja, jotka todennäköisesti parantavat priorisointia ja päätöksentekoa ennen seuraavien talousarvioiden suunnittelua. Niitä ovat kaikkien julkisten laitosten tarjoamista palveluista tehtävä analyysi, jonka tarkoituksena on arvioida, jatketaanko palveluja, lopetetaanko ne vai ulkoistetaanko ne, sekä kaikkien valtionyhtiöiden tarkastelu niiden uudelleenjärjestelyjä silmällä pitäen. Julkisen talouden vakauttamisen tueksi on myös otettava käyttöön tehokkaita seuraamuksia tapauksissa, joissa julkisia varoja on käytetty väärin, sekä kehitettävä julkishallinnon tietojen keruuta ja käsittelyä ja tehostettava maksamattomien ja suunniteltujen sitoumusten valvontaa.

(13)

Julkishallinnon laatu todennäköisesti paranee tulorakenteeseen tehtävien huomattavien muutosten ansiosta. Niillä pyritään muun muassa tehostamaan varallisuusverotusta ja tekemään siitä oikeudenmukaisempaa. Työntekijöiden verokiila on kuitenkin edelleen korkea henkilötuloveron kannan korotuksen seurauksena. Johdonmukainen pidemmän aikavälin verostrategia auttaisi optimoimaan verorakenteen mahdollisuudet edistää kasvua. Meneillään olevan finanssipoliittisen vakauttamisen menestys näyttäisi edellyttävän myös tarkoituksenmukaisten hallinnollisten ja oikeudellisten mekanismien suunnittelua harmaaseen talouteen pureutumiseksi. Vakauttamiseen on käytettävissä vain rajalliset resurssit, joten julkisten menojen tehokkuutta on pyritty parantamaan useilla merkittävillä toimenpiteillä. Valtion työvoimatoimiston kapasiteetin kasvattaminen voisi tehostaa työmarkkinoiden aktivointitoimia. EU:n rakennerahastoihin liittyvän rahoituksen oikea-aikainen ja kohdennettu käyttö auttaisi todennäköisesti yleisemmin lieventämään talouskriisin vaikutuksia. Keskus- ja paikallishallinnon virkamiesten ja toimihenkilöiden palkkausta sääntelevään 1 päivänä joulukuuta 2009 hyväksyttyyn lakiin on yhdistetty kaikki julkisen sektorin työntekijöitä koskevat säädökset, ja se luo uusia kannustimia kyseisille työntekijäryhmille lisäämällä palkkajärjestelmän avoimuutta. Samalla se kiristää eri hallintotasojen budjettivallan käyttäjiin kohdistuvaa menovalvontaa ja tukee vakauttamisprosessia.

(14)

Kriisi on ravistellut Latviaa pahoin, ja sen on täytynyt turvautua kansainväliseen rahoitusapuun. Talouden elpymistä jarruttavat työmarkkinoiden heikkoudet, pyrkimys vähentää lainarahoitusta ja tarve toteuttaa finanssipoliittisia vakauttamistoimia, vaikkakin kilpailukykyindikaattorien nousuun lähdöstä on nähtävissä merkkejä. Finanssimarkkinoiden paineet ovat suurelta osin hellittäneet kesän 2009 jälkeen, mutta jäljellä on edelleen haasteita, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan ehdottomasti lisätoimia. Finanssialan valvontaa on tehostettu muun muassa tiivistämällä yhteistyötä ulkomaisten valvontaelinten kanssa, ja pankkijärjestelmän riittävän pääomatason varmistamiseksi on toteutettu toimenpiteitä. Latvia on toteuttanut päättäväisiä toimia pysäyttääkseen julkisen talouden tilan heikkenemisen.

Tavoitteena on julkisen talouden tilan pysyvä koheneminen, kun samalla varmistetaan, että taakka jakautuu tasapuolisesti ja talouden kilpailukykyä tuetaan. Tässä voisivat auttaa EU:n rakennerahastovarojen käytön ja hallinnoinnin tehostaminen, keskittyminen suorien ulkoisten investointien ja vientivetoisten yritysten tukitoimiin, tarvittavan koulutuksen tarjoaminen työvoimalle sekä kilpailukyvyn ja T&K-politiikan painopisteiden selkeämpi määrittely.

(15)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on vuonna 2010 kaiken kaikkiaan linjassa neuvoston EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan nojalla antamien suositusten ja maksutasetuen yhteydessä asetettujen alijäämätavoitteiden kanssa. Kun otetaan huomioon riskit, julkisen talouden strategia vaikuttaa myös vuodesta 2011 eteenpäin noudattavan pääpiirteittäin kummassakin yhteydessä asetettuja alijäämätavoitteita. Lisäksi se kertoo viranomaisten kunnianhimoisesta pyrkimyksestä yltää Maastrichtin kriteereihin vuonna 2012 ja liittyä euroalueeseen viimeistään vuonna 2014. Finanssipolitiikka vaikuttaa tällä hetkellä asianmukaiselta varmistamaan ongelmattoman osallistumisen ERM II -mekanismiin ja vastaamaan vakavan taantuman asettamiin haasteisiin, mistä kertovat meneillään olevat kunnianhimoiset pyrkimykset korjata merkittävä rakenteellinen alijäämä. Rakenteellisen rahoitusaseman keskimääräinen vuotuinen parannus, noin 2 prosenttia suhteessa BKT:hen, on kuitenkin vähemmän kuin neuvoston heinäkuussa 2009 suosittelemat keskimäärin vähintään 2,75 prosentin vuotuiset julkisen talouden toimet kaudella 2010–2012. Tämä johtuu erityisesti korkomenoissa tapahtuneesta lähes 2 prosentin kasvusta suhteessa BKT:hen sekä veropohjien mekaanisesta murentumisesta kauden alussa. Suhdannetasoitettuja ja rakenteellisia rahoitusasemia on kuitenkin tulkittava varoen, sillä Latvian potentiaalista kasvua ja tuotantokuilua koskeviin arvioihin liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Saattaa myös olla, ettei tavanomainen jousto riitä kattamaan Latvian kokeman äärimmäisen jyrkän laskusuhdanteen vaikutuksia julkiseen talouteen vuodesta 2008 asti vallinneessa poikkeuksellisen ailahtelevaisessa taloudellisessa tilanteessa. Kaiken kaikkiaan kun otetaan huomioon riskien tasapainottuminen ja jo toteutettujen tai suunniteltujen harkinnanvaraisten toimenpiteiden määrä, ohjelmassa kaavaillut harkinnanvaraiset julkisen talouden toimet vaikuttavat pääpiirteittäin noudattavan heinäkuussa annettuja neuvoston suosituksia.

Jos kuitenkin otetaan huomioon jäljellä oleva finanssipoliittinen sopeuttamistarve, jonka tueksi ei ole vielä esitetty tarkoin määriteltyjä toimenpiteitä, julkisen talouden toteutumat saattavat jäädä odotettua heikommiksi, vaikkakin riskiä pienentävät kansainvälisten rahoitusapusopimusten yhteydessä sovitut sitovat tavoitteet ja viranomaisten tähänastiset tulokset. Tämän vuoksi on sitäkin tärkeämpää, että Latvian viranomaiset parantavat talousarviokehystä ja päätöksentekoprosesseja suunnitellusti vuonna 2010.

(16)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista. Neuvosto myös kehotti Latviaa EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisissa, 7 päivänä heinäkuuta 2009 annetuissa liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista koskevissa suosituksissaan raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä lähentymisohjelmien tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Latvia on noudattanut tätä kehotusta.

i)

toteuttamaan vuoden 2010 talousarvio kokonaisuudessaan sellaisena kuin se on hyväksytty 1 päivänä joulukuuta 2009; laatimaan erilaisia talousarviovaihtoehtoja, joilla saadaan aikaan säästöjä tai lisätuloja ja jotka mahdollistavat vuoden 2011 talousarvion hyväksymisen vakauttamistarpeiden mukaisena; hyväksymään tavoiteltua finanssipoliittista kehitysuraa vastaava talousarvio myös vuodeksi 2012 neuvoston 104 artiklan 7 kohdan nojalla antaman suosituksen mukaisesti;

ii)

toteuttamaan laaja-alaiseen sosiaalietuuksien uudistukseen tarvittava läpikotainen ja tulevaisuuteen suuntautunut analyysi, jotta uudistus voitaisiin toteuttaa vuoden 2011 kuluessa muiden tulopuolen toimenpiteiden rinnalla;

iii)

parantamaan julkisen talouden ohjausta ja avoimuutta muun muassa hyväksymällä budjettikuria koskeva lakiesitys, tekemällä keskipitkän aikavälin talousarviokehyksestä sitovampi ja ottamalla käyttöön tehokkaita seuraamuksia tapauksissa, joissa julkisia varoja käytetään väärin; tehostamaan valvontaa, koordinointia ja seuraamuksia harmaan talouden kitkemiseksi;

iv)

vauhdittamaan talouskasvua tukemalla siirtymistä avoimeen sektoriin ja parantamalla tuottavuutta muun muassa siten, että saatavilla olevat EU:n rakennerahastovarat päätyvät reaalitalouteen, sekä tekemällä valtion omistamissa pankeissa oikea-aikaisia uudelleenjärjestelyjä keskipitkän aikavälin strategian puitteissa.