18.3.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 69/5

---

Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Viron tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan, Unkarin tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloite Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä

(2010/C 69/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

ottavat huomioon Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Viron tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan, Unkarin tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta.

(2)	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEUT-sopimus”, 82 artiklan 1 kohdan mukaan oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.

(3)

Eurooppa-neuvoston kokouksessaan 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymän Tukholman ohjelman mukaisesti vastavuoroinen tunnustaminen voisi ulottua koskemaan kaikentyyppisiä tuomioita ja oikeudellisia päätöksiä, jotka voivat oikeusjärjestelmästä riippuen olla joko rikosoikeudellisia tai hallinnollisia. Ohjelmassa todetaan myös, että rikoksen uhreille voidaan tarjota erityisiä suojelutoimenpiteitä, joiden olisi pädettävä unioninlaajuisesti.

(4)

Euroopan parlamentin 2 päivänä helmikuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista suositellaan, että jäsenvaltiot ottaisivat käyttöön nollatoleranssiin perustuvan suhtautumistavan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan osalta, ja kehotetaan jäsenvaltioita toteuttamaan aiheellisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan uhrien ja potentiaalisten uhrien parempi suojelu ja tukeminen.

(5)

Yhteisellä oikeusalueella, jolla ei ole sisärajoja, on tarpeen varmistaa, että henkilölle yhdessä jäsenvaltiossa tarjottua suojelua ei lopeteta vaan sitä jatketaan muissa jäsenvaltioissa, joihin henkilö siirtyy tai on siirtynyt. Olisi myös varmistettava, että unionin kansalaisten turvallisuus ei heikkene sen seurauksena, että he käyttävät legitiimiä oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEU-sopimus”, 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja SEUT-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.

(6)

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tässä direktiivissä olisi annettava säännöt, joiden mukaan yhden jäsenvaltion, jäljempänä ”määräyksen antanut valtio”, lainsäädännön mukaisesti määrättyyn suojelutoimenpiteeseen perustuva suojelu voidaan ulottaa toiseen jäsenvaltioon, jäljempänä ”täytäntöönpanovaltio”, johon suojeltu henkilö siirtyy, riippumatta kyseiseen suojelutoimenpiteeseen sisältyvien velvollisuuksien tai kieltojen laadusta tai kestosta.

(7)

Jotta estetään uhrin joutuminen uuden rikoksen kohteeksi täytäntöönpanovaltiossa, tälle valtiolle olisi annettava oikeudellinen perusta määräyksen antaneessa valtiossa aiemmin uhrin hyväksi tehdyn päätöksen tunnustamiseksi, samalla kun vältetään myös se, että uhri joutuu panemaan vireille uuden menettelyn tai toimittamaan todistusaineistoa jälleen täytäntöönpanovaltiossa ikään kuin määräyksen antanut valtio ei olisi määrännyt suojelutointa.

(8)	Tätä direktiiviä olisi sovellettava ja se olisi pantava täytäntöön siten, että suojeltu henkilö saa saman tai vastaavan suojelun täytäntöönpanovaltiossa kuin hän olisi saanut, jos suojelutoimenpide olisi määrätty tuossa valtiossa jo alun alkaen, jolloin vältetään kaikenlainen syrjintä.

(9)

Koska tässä direktiivissä käsitellään tilanteita, joissa suojeltu henkilö siirtyy toiseen jäsenvaltioon, sen säännösten täytäntöönpano ei merkitse sellaisen toimivallan siirtämistä täytäntöönpanovaltiolle, joka koskee pää-, lykättyjä, vaihtoehtoisia, ehdollisia tai oheisrangaistuksia taikka vaaraa aiheuttavalle henkilölle määrättyjä turvaamistoimenpiteitä, jos viimeksi mainittu henkilö jatkaa oleskeluaan suojelutoimenpiteen määränneessä valtiossa.

(10)	Tarvittaessa olisi voitava kansallisten lainsäädäntöjen ja menettelyjen mukaisesti käyttää sähköisiä keinoja tämän direktiivin soveltamiseksi määrättyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi käytännössä.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi tilanteiden rajatylittävän luonteen vuoksi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on vaarassa olevien henkilöiden suojeleminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja mahdollisten vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU-sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. SEU-sopimuksen 5 artiklan 4 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on sen tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(12)

Tämän direktiivin olisi edistettävä vaarassa olevien henkilöiden suojelua ja siten täydennettävä tällä alalla jo voimassa olevia välineitä, kuten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi 27 päivänä marraskuuta 2008 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2008/947/YOS (2) sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona 23 päivänä lokakuuta 2009 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2009/829/YOS (3),

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)

”eurooppalaisella suojelumääräyksellä” jäsenvaltion määräämään suojelutoimenpiteeseen liittyvä oikeudellista päätöstä, jonka tarkoituksena on auttaa toista jäsenvaltiota tarvittaessa toteuttamaan oman kansallisen lainsäädäntönsä mukainen suojelutoimenpide henkilön hengen, ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden, vapauden tai sukupuolisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi;

2)

”suojelutoimenpiteellä” jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä, jolla vaaraa aiheuttavalle henkilölle on asetettu yksi tai useampi 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu velvollisuus tai kielto edellyttäen, että tällaisten velvollisuuksien tai kieltojen rikkominen on asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan rikos tai siitä voidaan muuten rangaista vapauden menetyksellä tuossa jäsenvaltiossa;

3)	”suojellulla henkilöllä” henkilöä, jonka henki, ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus, vapaus tai sukupuolinen itsemääräämisoikeus on määräyksen antaneen valtion määräämään suojelutoimenpiteeseen perustuvan suojelun kohteena;

4)	”vaaraa aiheuttavalla henkilöllä” henkilöä, jolle on määrätty yksi tai useampi 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu velvollisuus tai kielto;

5)	”määräyksen antaneella valtiolla” jäsenvaltiota, jossa eurooppalaisen suojelumääräyksen antamisen perustana oleva suojelutoimenpide on alun perin määrätty;

6)	”täytäntöönpanovaltiolla” jäsenvaltiota, johon eurooppalainen suojelumääräys on toimitettu sen tunnustamista varten;

7)	”valvontavaltiolla” jäsenvaltiota, jonne tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa, on siirretty.

2 artikla

Eurooppalaisen suojelumääräyksen soveltamisala

1.   Eurooppalainen suojelumääräys voidaan antaa milloin tahansa suojellun henkilön aikoessa poistua tai hänen poistuttuaan määräyksen antaneesta valtiosta toiseen jäsenvaltioon.

2.   Eurooppalainen suojelumääräys voidaan antaa vain, jos määräyksen antaneessa valtiossa on aiemmin määrätty suojelutoimenpide, jolla vaaraa aiheuttavalle henkilölle on asetettu yksi tai useampi seuraavista velvollisuuksista tai kielloista:

a)	velvollisuus olla tulematta tietyille paikkakunnille, tiettyihin paikkoihin tai määritellyille alueille, joilla suojeltu henkilö oleskelee tai vierailee;

b)	velvollisuus pysyä määrätyssä paikassa, tarvittaessa määrättyinä aikoina;

c)	määräyksen antaneen valtion alueelta poistumista koskevia rajoituksia sisältävä velvollisuus;

d)	velvollisuus välttää yhteyksiä suojeltuun henkilöön; tai

e)	kielto lähestyä suojeltua henkilöä määrättyä etäisyyttä lähemmäksi.

3 artikla

Velvollisuus tunnustaa eurooppalainen suojelumääräys

1.   Jäsenvaltioiden on tunnustettava eurooppalainen suojelumääräys tämä direktiivin säännösten mukaisesti.

2.   Tämä direktiivi ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa SEU-sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia perusperiaatteita.

4 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

1.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle, millä yhdellä tai useammalla oikeusviranomaisella on sen kansallisen lainsäädännön nojalla toimivalta antaa ja tunnustaa tämän direktiivin mukaisesti eurooppalainen suojelumääräys, kun tämä jäsenvaltio on määräyksen antanut valtio tai täytäntöönpanovaltio.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat nimetä muita kuin oikeusviranomaisia tämän direktiivin mukaisten päätösten tekemiseen toimivaltaisiksi viranomaisiksi edellyttäen, että näillä viranomaisilla on kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen nojalla toimivalta tehdä vastaavanluonteisia päätöksiä.

3.   Neuvoston pääsihteeristö saattaa saamansa tiedot kaikkien jäsenvaltioiden ja komission saataville.

5 artikla

Eurooppalaisen suojelumääräyksen antaminen

1.   Määräyksen antaneessa valtiossa määrätyn suojelutoimenpiteen perusteella tuon valtion oikeusviranomaisen tai muun 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on annettava, mutta vain suojellun henkilön pyynnöstä, eurooppalainen suojelumääräys tarkistettuaan, että suojelutoimenpide täyttää kaikki 3 artiklan 1 kohdassa asetetut vaatimukset.

2.   Suojeltu henkilö tai hänen laillinen edustajansa voi toimittaa eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista koskevan pyynnön joko määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle tai täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jos tällainen pyyntö toimitetaan täytäntöönpanovaltiolle, sen toimivaltaisen viranomaisen on siirrettävä pyyntö tarvittaessa mahdollisimman pian määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista varten.

3.   Yhden tai useamman 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden käsittävän suojelutoimenpiteen antavan viranomaisen on ilmoitettava suojellulle henkilölle mahdollisuudesta pyytää eurooppalaista suojelumääräystä henkilön aikoessa siirtyä toiseen jäsenvaltioon. Viranomaisen on neuvottava suojeltua henkilöä toimittamaan hakemus ennen poistumistaan määräyksen antaneen valtion alueelta.

6 artikla

Eurooppalaisen suojelumääräyksen muoto ja sisältö

Eurooppalaisen suojelumääräyksen on oltava tämän direktiivin liitteessä I olevan mallin mukainen. Siinä on oltava erityisesti seuraavat tiedot:

a)	suojellun henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus sekä hänen laillisen edustajansa henkilöllisyys ja kansalaisuus, jos suojeltu henkilö on alaikäinen tai oikeustoimikelvoton;

b)	tapauksen mukaan mahdolliset tekniset välineet, jotka on annettu suojellun henkilön käyttöön suojelutoimenpiteen välitöntä täytäntöönpanoa varten;

c)	määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen nimi, osoite, puhelin- ja telekopionumerot sekä sähköpostiosoite;

d)	maininta suojelutoimenpiteestä, jonka perusteella eurooppalainen suojelumääräys annetaan;

e)	tiivistelmä tosiseikoista ja olosuhteista, jotka ovat johtaneet suojelutoimenpiteen määräämiseen määräyksen antaneessa valtiossa;

f)

velvollisuudet ja kiellot, jotka vaaraa aiheuttavalle henkilölle on asetettu eurooppalaisen suojelumääräyksen perustana olevassa suojelutoimenpiteessä, niiden kesto ja nimenomainen maininta siitä, että niiden rikkominen on rikos määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaan tai siitä voidaan muuten rangaista vapauden menetyksellä;

g)	vaaraa aiheuttavan henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus;

h)	tarvittaessa muut olosuhteet, joilla voi olla vaikutusta suojellulle henkilölle aiheutuvan vaaran arviointia varten;

i)

tapauksen mukaan nimenomainen maininta siitä, että tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa, on jo siirretty toiseen jäsenvaltioon sekä maininta tällaisen tuomion tai päätöksen osalta toimivaltaisesta viranomaisesta.

7 artikla

Toimittamismenettely

1.   Määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on toimittaessaan eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävä se sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste, jotta täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi todeta sen aitouden.

2.   Jos joko täytäntöönpanovaltion tai määräyksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen ei ole toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen tiedossa, viimeksi mainitun on, saadakseen vaaditut tiedot, suoritettava kaikki tarvittavat tiedustelut, myös Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä toiminnalla 98/428/YOS (4) perustetun Euroopan oikeudellisen verkoston yhteysviranomaisten, Eurojustin kansallisen jäsenen tai Eurojustin kansallisen koordinointijärjestelmän kautta.

3.   Jos eurooppalaisen suojelumääräyksen vastaanottavalla täytäntöönpanovaltion viranomaisella ei ole toimivaltaa tunnustaa sitä, tämän viranomaisen on viran puolesta toimitettava eurooppalainen suojelumääräys toimivaltaiselle viranomaiselle.

8 artikla

Toimenpiteet täytäntöönpanovaltiossa

1.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on

a)

vastaanotettuaan 7 artiklan mukaisesti toimitetun eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustettava tuo määräys ja toteutettava suojellun henkilön suojelemiseksi tarvittaessa kaikki toimenpiteet, jotka olisivat vastaavanlaisessa tapauksessa käytettävissä sen kansallisen lainsäädännön mukaan, jollei se päätä vedota johonkin 9 artiklassa tarkoitettuun perusteeseen kieltäytyä tunnustamisesta;

b)	tarvittaessa ilmoitettava täytäntöönpanovaltiossa toteutetuista toimenpiteistä vaaraa aiheuttavalle henkilölle;

c)	toteutettava tarvittavat kiireelliset ja väliaikaiset toimenpiteet varmistaakseen suojellun henkilön jatkuvan suojelun;

d)

ilmoitettava välittömästi määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja, jos tuo valtio ei ole valvontavaltio, viimeksi mainitun valtion toimivaltaiselle viranomaiselle eurooppalaisen suojelumääräyksen perustana olevan ja siinä kuvatun suojelutoimenpiteen rikkomisesta. Ilmoitus on tehtävä käyttäen liitteessä II esitettyä vakiolomaketta.

2.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tämän artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle sekä suojellulle henkilölle.

9 artikla

Eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisesta kieltäytymisen perusteet

1.   Eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisesta kieltäytyminen on perusteltava.

2.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta eurooppalaista suojelumääräystä seuraavissa olosuhteissa:

a)	eurooppalainen suojelumääräys ei ole täydellinen tai sitä ei ole täydennetty täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamassa määräajassa;

b)	edellä 2 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset eivät täyty;

c)	suojelu johtuu sellaisen rangaistuksen tai toimenpiteen täytäntöönpanosta, joka kuuluu täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan armahduksen piiriin ja joka liittyy tekoon, joka kuuluu tuon lainsäädännön mukaan sen toimivaltaan;

d)	täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä vaaraa aiheuttavalle henkilölle myönnetään koskemattomuus, joka estää suojelutoimenpiteiden määräämisen.

3.   Ennen kuin täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen tekee 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päätöksen olla tunnustamatta eurooppalaista suojelumääräystä, sen on asianmukaisin keinoin neuvoteltava määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ja tarvittaessa pyydettävä sitä toimittamaan viipymättä kaikki tarvittavat lisätiedot.

10 artikla

Myöhemmät päätökset määräyksen antaneessa valtiossa

1.   Määräyksen antaneen valtion toimivaltaisella viranomaisella on toimivalta tehdä kaikki myöhemmät päätökset, jotka liittyvät eurooppalaisen suojelumääräyksen perustana olevaan suojelutoimenpiteeseen. Tällaisiin myöhempiin päätöksiin kuuluvat erityisesti

a)	suojelutoimenpiteen uusiminen, tarkistaminen ja peruuttaminen;

b)	suojelutoimenpiteen muuttaminen;

c)	pidätysmääräyksen tai muun vaikutukseltaan vastaavan täytäntöönpanokelpoisen oikeudellisen päätöksen antaminen;

d)	uuden rikosoikeudellisen menettelyn aloittaminen vaaraa aiheuttavaa henkilöä vastaan.

2.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla tehtyihin päätöksiin sovelletaan määräyksen antaneen valtion lainsäädäntöä.

3.   Jos tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa, on jo siirretty toiseen jäsenvaltioon, myöhemmät päätökset tehdään näiden puitepäätösten asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

11 artikla

Eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen kumoamisperusteet

Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kumota eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen, jos on todisteita siitä, että suojeltu henkilö on poistunut täytäntöönpanovaltion alueelta lopullisesti.

12 artikla

Määräajat

1.   Eurooppalainen suojelumääräys on tunnustettava viipymättä.

2.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä päätettävä kansallisen lakiensa mukaisten eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen jälkeen tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta 8 artiklan mukaisesti.

13 artikla

Sovellettava lainsäädäntö

Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen tämän direktiivin mukaisesti tekemiin päätöksiin sovelletaan sen kansallista lainsäädäntöä.

14 artikla

Asianomaisten viranomaisten velvollisuudet

1.   Jos määräyksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen on 10 artiklan 1 kohdan b alakohtaa soveltaen muuttanut eurooppalaisen suojelumääräyksen perustana olevaa suojelutoimenpidettä, sen on viipymättä ilmoitettava muuttamisesta täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Tarvittaessa täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet muutetun suojelutoimenpiteen toteuttamiseksi, jos sen toimenpiteet olisivat vastaavassa tapauksessa käytettävissä sen kansallisen lainsäädännön nojalla, ja ilmoitettava asiasta määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, suojellulle henkilölle ja tarvittaessa vaaraa aiheuttavalle henkilölle, kun viimeksi mainittu on täytäntöönpanovaltion alueella.

2.   Määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja suojellulle henkilölle määräyksen antaneessa valtiossa määrätyn, eurooppalaisen suojelumääräyksen perustana olevan suojelutoimenpiteen voimassaolon päättymisestä tai kumoamisesta ja sen jälkeen suojelumääräyksen kumoamisesta.

15 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten keskinäinen kuuleminen

Määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa kuulla toisiaan tämän direktiivin sujuvan ja tehokkaan soveltamisen edistämiseksi.

16 artikla

Kielet

Eurooppalainen suojelumääräys on käännettävä täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

Jäsenvaltio voi tämän direktiivin hyväksymisen yhteydessä tai myöhemmin ilmoittaa neuvoston pääsihteeristöön talletettavassa ilmoituksessa, että se hyväksyy yhdelle tai useammalle muulle unionin toimielinten viralliselle kielelle tehdyn käännöksen.

17 artikla

Kulut

Tämän direktiivin soveltamisesta aiheutuvista kuluista vastaa täytäntöönpanovaltio, lukuun ottamatta kuluja, jotka syntyvät pelkästään määräyksen antaneen valtion alueella.

18 artikla

Suhde muihin sopimuksiin ja järjestelyihin

1.   Jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa tämän direktiivin voimaan tullessa voimassa olevia kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä, sikäli kuin niiden avulla voidaan edetä tämän direktiivin tavoitteita pidemmälle tai laajemmalle ja entisestään yksinkertaistaa tai helpottaa suojelutoimenpiteiden toteuttamista.

2.   Jäsenvaltiot voivat tehdä tämän direktiivin voimaantulon jälkeen kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä, sikäli kuin niiden avulla voidaan soveltaa tämän direktiivin säännöksiä pidemmälti tai laajemmalti ja yksinkertaistaa tai helpottaa menettelyjä suojelutoimenpiteiden toteuttamiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle viimeistään … päivänä … kuuta … (5) ne 1 kohdassa tarkoitetut voimassa olevat sopimukset ja järjestelyt, joiden soveltamista ne haluavat jatkaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kaikista myös 2 kohdassa tarkoitetut uudet sopimukset ja järjestelyt kolmen kuukauden kuluessa tällaisen sopimuksen allekirjoittamisesta.

19 artikla

Täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin säännösten noudattamisen edellyttämät tarpeelliset toimenpiteet viimeistään … päivänä … kuuta … (6).

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina ne säännökset, joilla niille tästä direktiivistä aiheutuvat velvoitteet saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä.

20 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio laatii … päivään … kuuta … (7) mennessä kertomuksen, joka perustuu jäsenvaltioilta 19 artiklan 2 kohdan nojalla saatuihin tietoihin.

2.   Tämän kertomuksen pohjalta neuvosto arvioi:

a)	missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet; ja

b)	tämän direktiivin soveltamista.

3.   Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotuksia.

21 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102.

(3)  EUVL L 294, 11.11.2009, s. 20.

(4)  EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4.

(5)  lisätään päivä, joka on kolme kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.

(6)  lisätään päivä, joka on kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

(7)  lisätään päivä, joka on neljä vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

---

---

---