(1)

Yhteisössä on vuodesta 1999 lähtien toteutettu asteittain sähkön sisämarkkinoita, joilla pyritään luomaan todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille Euroopan unionin kuluttajille, niin kansalaisille kuin yrityksillekin, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli. Näin pyritään saavuttamaan parempi tehokkuus, kilpailuun perustuvat hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.

(2)

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ║ 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY (4) on myötävaikuttanut merkittävästi sähkön sisämarkkinoiden luomiseen.

(3)

Oikeutta myydä sähköä kaikissa jäsenvaltioissa tasapuolisin ehdoin ja ilman syrjintää tai epäsuotuisampaa asemaa ei voida kuitenkaan tällä hetkellä taata kaikille yrityksille kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden välillä ei ole toteutunut varsinkaan syrjimätön pääsy verkkoihin eikä myöskään tasoltaan yhdenmukainen viranomaisvalvonta, koska nykyinen oikeudellinen kehys on riittämätön.

(4)

Sähkön toimitusvarmuus on erittäin tärkeä tekijä Euroopan yhteiskunnallisessa kehityksessä, kestävän ilmastonmuutospolitiikan toteutuksessa ja kilpailukyvyn tehostamisessa sisämarkkinoilla. Siksi olisi kehitettävä edelleen rajat ylittävää yhteenliittämistä, jotta voidaan varmistaa kaikista lähteistä saatavan energian toimitukset mahdollisimman edullisin hinnoin kuluttajille ja teollisuudelle Euroopan unionissa.

(5)

Moitteettomasti toimivilla sähkön sisämarkkinoilla voidaan tarjota tuottajille asianmukaisia kannustimia uuteen sähköntuotantoon investoimiseksi ja kuluttajille asianmukaisia keinoja käyttää sähköä entistä tehokkaammin, mikä edellyttää energian toimitusvarmuutta.

(6)

Koska uusiutuvat energialähteet ovat pysyviä, on olennaisen tärkeää kehittää sähkön yhteenliittämiskapasiteettia yhteisön tasolla kiinnittäen erityistä huomiota yhteisön energiamarkkinoiden eristyneimpiin maihin ja alueisiin ja näin turvata jäsenvaltioiden mahdollisuudet saavuttaa uusiutuvien energialähteiden 20 prosentin osuutta koskeva tavoite vuoteen 2020 mennessä.

(7)

Sähkön kauppaa ja rajat ylittäviä sähkövirtoja olisi lisättävä sisämarkkinoilla, jotta varmistetaan käytettävissä olevan sähköntuotannon optimaalinen hyödyntäminen ja mahdollisimman alhaiset hinnat. Tämä ei kuitenkaan saisi olla syy, jonka varjolla jäsenvaltiot ja sähköntuottajat pidättyvät investoimasta uuteen ja uudenaikaiseen sähköntuotantoteknologiaan.

(8)

Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamassa tiedonannossa Energiapolitiikka Euroopalle ║ korostetaan tarvetta saattaa valmiiksi sähkön sisämarkkinat ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yhteisöön sijoittautuneille sähköyrityksille. Samana päivänä annetut komission tiedonannot kaasu- ja sähkömarkkinoiden tulevaisuudennäkymistä ja loppuraportista asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuvasta Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinnasta ovat osoittaneet, että nykyiset säännöt ja toimenpiteet eivät tarjoa riittäviä puitteita tavoitteena olevien moitteettomasti toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi.

(9)

Kilpailun ja mahdollisimman edullisten sähköntoimitusten varmistamiseksi ja samalla suurten toimijoiden määräävän markkina-aseman estämiseksi jäsenvaltioiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten olisi helpotettava eri energianlähteitä hyödyntävien uusien sähköntoimittajien sekä uusien sähköntoimittajien rajat ylittävää pääsyä verkkoihin.

(10)

Jos verkkotoimintoja ei tosiasiallisesti eriytetä toimitus- ja tuotantotoiminnoista on olemassa vaara, että syrjintää esiintyy sekä verkon toiminnassa että myös sen suhteen, minkälaisia kannustimia vertikaalisesti integroituneilla yrityksillä on tehdä riittäviä investointeja verkkoihinsa.

(11)

Nykyiset oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevat säännöt eivät ole johtaneet siirtoverkonhaltijoiden tosiasialliseen eriyttämiseen. Eurooppa-neuvosto pyysi Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on toimitus- ja tuotantotoimien tehokas erottaminen verkkotoiminnoista.

(12)

Tosiasiallinen eriyttäminen voidaan varmistaa ainoastaan poistamalla vertikaalisesti integroitujen yritysten luontainen kannustin syrjiä kilpailijoitaan verkkoon pääsyssä ja investoinneissa. Omistuksen eriyttäminen, mikä merkitsee sitä, että verkon omistaja nimetään verkonhaltijaksi ja on riippumaton toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä, on selvästi tehokkain ja vakain tapa ratkaista luontainen eturistiriita ja turvata toimitusvarmuus. Tästä syystä Euroopan parlamentti toteaa kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista 10 päivänä heinäkuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa, että se pitää siirtotasolla tapahtuvaa omistuksen eriyttämistä tehokkaimpana tapana edistää infrastruktuuriin tehtäviä syrjimättömiä investointeja ║, uusien tulokkaiden oikeudenmukaista pääsyä verkkoon ja markkinoiden avoimuutta. Jäsenvaltioita olisi siksi vaadittava varmistamaan, ettei henkilöllä tai henkilöillä ei ole oikeutta käyttää määräysvaltaa, mukaan luettuna strategisesti tärkeitä päätöksiä kuten investointeja koskevaa määrävähemmistöoikeutta, sähkön tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, jos sillä tai niillä on samaan aikaan minkäänlaisia etuja tai oikeuksia siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden. Samalla tavoin määräysvallan siirtoverkonhaltijassa olisi suljettava pois mahdollisuus, että samalla henkilöllä voisi olla minkäänlaisia etuja tai oikeuksia toimitusyritykseen nähden.

(13)

Tulevalla eriyttämisjärjestelmällä olisi poistettava tehokkaasti eturistiriitoja tuottajien ja siirtoverkonhaltijoiden välillä, ja sillä ei pitäisi luoda kansallisille sääntelyviranomaisille raskasta tai vaikeakäyttöistä sääntelyjärjestelmää, jonka täytäntöönpano on hankalaa tai kallista.

(14)

Omistuksen eriyttäminen vaatii joissain tapauksissa yritysten rakenneuudistuksia, joten jäsenvaltioille olisi annettava lisäaikaa asiaa koskevien säännösten soveltamiseen. Sähkö- ja kaasualojen väliset vertikaaliset yhteydet huomioon ottaen näitä eriyttämissäännöksiä olisi lisäksi sovellettava molemmilla aloilla.

(15)

Jotta voitaisiin varmistaa verkkotoimintojen täydellinen riippumattomuus toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä ja estää luottamuksellisten tietojen vaihto, sama henkilö ei saisi olla sekä siirtoverkonhaltijan että sähkön tuotantoa tai toimittamista harjoittavan yrityksen johtokunnan jäsen. Samasta syystä henkilöllä ei saisi olla oikeutta nimittää siirtoverkonhaltijan johtokunnan jäseniä, jos sillä on minkäänlaisia etuja sähköntoimittajaan nähden. ▐

(16)

Kun siirtoverkon omistava yritys kuuluu vertikaalisesti integroituun yritykseen, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita joko omistuksen eriyttäminen tai poikkeuksena tästä toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä riippumattomien verkonhaltijoiden perustaminen. Tällöin riippumattomiin verkonhaltijoihin perustuvan ratkaisun toimivuus on varmistettava asiaa koskevilla lisäsäännöillä. Vertikaalisesti integroitujen yritysten osakkeenomistajien etujen säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava valita omistuksen eriyttämisen toteuttamistavaksi joko suora divestointi tai integroidun yrityksen osakkeiden jakaminen verkkoyhtiön osakkeisiin ja jäljelle jäävän toimitus- ja tuotantoliiketoiminnan osakkeisiin sillä edellytyksellä, että omistuksen eriyttämisestä johtuvia vaatimuksia noudatetaan.

(17)

Tosiasiallisen eriyttämisen toteutuksessa olisi noudatettava julkisen ja yksityisen sektorin välisen syrjimättömyyden periaatetta. Tästä syystä samalla henkilöllä ei saisi olla yksinomaista tai jaettua vaikutusvaltaa sekä siirtoverkonhaltijoiden että sähköntoimittajien toimielinten kokoonpanoon, äänestyksiin tai päätöksiin. Jos kyseessä oleva jäsenvaltio voi osoittaa, että tätä vaatimusta noudatetaan, toimitus- ja tuotantotoimintojen hallinta voidaan antaa yhdelle ja siirtotoimintojen hallinta toiselle julkiselle elimelle.

(18)

Verkko- ja toimitustoimintojen täydellistä eriyttämistä olisi sovellettava kaikkialla yhteisössä siten, ettei yhteisössä toimivalla verkonhaltijalla tai sen sidosyrityksillä saisi olla toimitus- tai tuotantotoimintaa missään jäsenvaltiossa. Tätä periaatetta olisi sovellettava samalla tavoin sekä Euroopan unioniin sijoittautuneisiin että kolmansien maiden yrityksiin. Sen varmistamiseksi, että verkko- ja toimitustoiminnot pidetään erillään kaikkialla yhteisössä, kansallisille sääntelyviranomaisille olisi annettava valtuudet evätä sellaisten siirtoverkonhaltijoiden sertifiointi, jotka eivät noudata eriyttämissääntöjä. Jotta voitaisiin varmistaa vaatimusten yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä ja yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) …/2008  (5) perustetulla energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolla (jäljempänä ”virasto”) olisi oltava oikeus tarkastella uudelleen kansallisten sääntelyviranomaisten tekemiä, sertifiointia koskevia päätöksiä.

(19)

Energiansaannin turvaaminen on olennainen osa yleistä turvallisuutta ja siten luontaisesti sidoksissa Euroopan unionin sähkömarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan ja markkinoiden maantieteellisen eristyneisyyden poistamiseen . Unionin kansalaiset voivat saada sähköä ainoastaan verkon kautta. Toimivat sähkömarkkinat ja erityisesti verkot ja muu sähköntoimituksiin liittyvä omaisuus ovat olennaisen tärkeitä ║ yleisen turvallisuuden, ║ talouden kilpailukyvyn ja unionin kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Yhteisö katsoo, että sähkönsiirtoverkkojen ala on sille erityisen tärkeä, minkä vuoksi tarvitaan uusia kolmansien maiden vaikutusvaltaa koskevia varotoimenpiteitä, jotta voidaan välttää yhteisön yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen ja unionin kansalaisten hyvinvointiin kohdistuvat mahdolliset uhat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. Tällaiset toimenpiteet ovat tarpeellisia myös tosiasiallista eriyttämistä koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi.

(20)

Syrjimätön pääsy jakeluverkkoon on edellytys toimitusyhteyksien luomiselle asiakkaisiin vähittäismarkkinatasolla. Mahdollisuudet kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn ja investointeihin liittyvään syrjintään ovat kuitenkin jakelutasolla rajallisemmat kuin siirtotasolla, koska ylikuormitus ja tuotantoon liittyvät intressit eivät ole jakelutasolla yhtä merkittäviä tekijöitä kuin siirtotasolla. Lisäksi jakeluverkonhaltijoiden toimintojen eriyttämisestä tuli direktiivin 2003/54/EY mukaisesti pakollista vasta 1 päivästä heinäkuuta 2007, ja sen vaikutukset sisämarkkinoihin on vielä analysoitava. Nykyiset oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevat säännöt voivat johtaa tosiasialliseen eriyttämiseen sillä edellytyksellä, että ne määritellään selkeämmin, pannan asianmukaisesti täytäntöön ja täytäntöönpanoa valvotaan tarkasti. Yhtäläisten toimintaedellytysten luomiseksi vähittäismarkkinatasolla jakeluverkonhaltijoiden toimintaa olisi siis valvottava, jotta niitä estettäisiin hyödyntämästä vertikaalista integroitumistaan parantaakseen kilpailuasemaansa markkinoilla erityisesti suhteessa pieniin kotitalous- ja muihin kuin kotitalousasiakkaisiin.

(21)

Kilpailun kehittämiseksi sähkön sisämarkkinoilla muiden kuin kotitalousasiakkaiden olisi voitava valita toimittajansa ja tehdä sopimuksia useiden eri toimittajien kanssa energiatarpeidensa turvaamiseksi. Näitä asiakkaita olisi suojeltava sopimusten yksinoikeuslausekkeilta, joiden tarkoituksena on estää kilpailevat ja/tai täydentävät tarjoukset.

(22)

Direktiivin 2003/54/EY mukaan jäsenvaltioiden on perustettava sääntelyviranomaiset, joilla on määrätyt toimivaltuudet. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että sääntelyn vaikuttavuutta on usein rajoittanut sääntelyviranomaisten puutteellinen riippumattomuus hallituksesta ja niiden riittämätön toimi- ja harkintavalta. Tästä syystä Eurooppa-neuvosto pyysi edellä mainitussa Brysselissä ║ pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on kansallisten ║ sääntelyviranomaisten toimivaltuuksien yhdenmukaistaminen edelleen sekä niiden riippumattomuuden lujittaminen.

(23)

Kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuuksia yhdenmukaistettaessa olisi myös luotava kannustimia, joita voidaan tarjota sähköalan yrityksille, sekä vahvistettava seuraamuksia, joita niille voidaan määrätä. Virastolla olisi oltava asianmukaiset valtuudet varmistaa ensisijaisena tahona, että kannustimet ja seuraamukset ovat yhtäläisiä kaikissa jäsenvaltioissa, ja antaa suuntaviivoja tällaisista toimenpiteistä.

(24)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä kaikista sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta merkityksellisistä sääntelykysymyksistä, ja niiden tulisi olla täysin riippumattomia kaikista muista julkisista tai yksityisistä eduista.

(25)

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet tehdä sähköalan yrityksiä koskevia sitovia päätöksiä ja määrätä tehokkaita, asianmukaisia ja varoittavia seuraamuksia sähköalan yrityksille, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan. Niille olisi myös annettava valtuudet päättää, kilpailusääntöjen soveltamisesta riippumatta, kaikista asianmukaisista toimenpiteistä, joilla taataan kuluttajien hyötyminen edistämällä markkinoiden moitteettoman toiminnan edellyttämää tosiasiallista kilpailua. Niiden olisi myös voitava varmistaa yleispalvelun ja julkisten palvelujen korkea taso markkinoiden avaamisen yhteydessä, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu sekä kuluttajansuojatoimenpiteiden tehokkuus. Nämä säännökset eivät saisi rajoittaa komission toimivaltaa, joka koskee kilpailusääntöjen soveltamista, mukaan luettuna sellaisten yrityskeskittymien tutkiminen, joilla on vaikutuksia yhteisön tasolla, eiv ätkä sisämarkkinasääntöjen soveltamista, kuten pääoman vapaa liikkuvuus.

(26)

Sähkön sisämarkkinoita vaivaa likviditeetin ja avoimuuden puute, joka haittaa voimavarojen tehokasta jakamista, riskeiltä suojautumista ja uusien toimijoiden markkinoille tuloa. Luottamusta markkinoihin, niiden likviditeettiä ja markkinatoimijoiden lukumäärää on kasvatettava ▐.

(27)

Energia-alan ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä, jotta molemmat voivat saada yleiskuvan markkinoista. Niillä olisi oltava valtuudet saada asiaa koskevia tietoja sähköalan yrityksiltä, tehdä asianmukaisia ja riittäviä tutkimuksia, ratkaista riitoja sekä määrätä tehokkaita seuraamuksia.

(28)

Ennen kuin komissio antaa suuntaviivat, joissa määritellään tarkemmin tietojen säilyttämistä koskevat vaatimukset, viraston ja Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) olisi yhteistyössä tutkittava suuntaviivojen sisältöä ja annettava niistä neuvoja komissiolle. Viraston ja komitean olisi lisäksi yhteistyössä tutkittava ja annettava neuvoja siitä, olisiko sähköntoimitussopimuksilla ja sähköjohdannaisilla toteutettuihin liiketoimiin sovellettava kauppaa edeltäviä ja/tai kaupan jälkeisiä avoimuusvaatimuksia, ja jos olisi, mikä olisi tällaisten vaatimusten sisältö.

(29)

Jotta määräävässä markkina-asemassa olevat perinteiset toimittajat eivät voisi estää markkinoiden avaamista, on tärkeää mahdollistaa uusien liiketoimintamallien kehittyminen, esimerkiksi mahdollisuus tehdä samanaikaisia sopimuksia useiden toimittajien kanssa.

(30)

Yleispalvelun ja julkisen palvelun vaatimuksia ja niistä seuraavia yhteisiä vähimmäisnormeja olisi edelleen vahvistettava sen varmistamiseksi, että kaikki ja varsinkin heikossa asemassa olevat kuluttajat voivat hyötyä kilpailusta ja oikeudenmukaisimmista hinnoista. Julkisen palvelun vaatimukset olisi määriteltävä kansallisella tasolla ottaen huomioon kansalliset olosuhteet. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava yhteisön lainsäädäntöä ja yhteisiä vähimmäisstandardeja. Unionin kansalaisten ja pienten ja keskisuurten yritysten olisi voitava saada julkisen palvelun takeet erityisesti toimitusvarmuuden ja kohtuullisten tariffien osalta. Keskeinen tekijä kuluttajille tehtävissä toimituksissa on mahdollisuus saada puolueettomia ja avoimia kulutustietoja, ja kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus saada käyttöönsä itseään koskevat kulutustiedot ja kulutukseen liittyvät hinnat sekä palvelumaksut , jotta he voivat pyytää kilpailijoita tekemään tarjouksia näiden tietojen pohjalta. Kuluttajilla olisi myös oltava oikeus saada asianmukaisesti tietoja energiankulutuksestaan , ja ennakkomaksujen olisi oltava asianmukaisia ja heijastettava todellista sähkönkulutusta. Kuluttajille vähintään neljännesvuosittain annettavat yhteisiin kriteereihin perustuvat tiedot energiakustannuksista kannustavat energian säästämiseen, koska kuluttajat saavat niistä suoraa palautetta energiatehokkuuden parantamiseen tehtyjen investointien ja kulutustottumusten muutosten vaikutuksista.

(31)

Kuluttajien etujen olisi oltava keskeisessä osassa tässä direktiivissä. Kuluttajien nykyisiä oikeuksia on vahvistettava, ja ne on turvattava, ja niihin liittyvää avoimuutta ja edustusta olisi lisättävä. Kuluttajansuojalla on varmistettava, että kaikki kuluttajat hyötyvät kilpailulle avoimista markkinoista. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi huolehdittava kuluttajien oikeuksien toteutumisesta luomalla kannustimia ja määräämällä seuraamuksia yrityksille, jotka eivät noudata kuluttajansuojaa ja kilpailusääntöjä.

(32)

Kuluttajien olisi saatava selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja oikeuksistaan energia-alalla. Annettuaan 5 päivänä heinäkuuta 2007 tiedonannon ”Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja” komission olisi esitettävä asianomaisia toimijoita, kuten kansallisia sääntelyviranomaisia, kuluttajajärjestöjä ja työmarkkinaosapuolia kuultuaan helppokäyttöinen, käyttäjäystävällinen peruskirja, jossa luetellaan energian kuluttajien jo voimassa olevat oikeudet, tämä direktiivi mukaan luettuna. Energiantoimittajien olisi varmistettava, että kaikki kuluttajat saavat kopion mainitusta peruskirjasta, ja että se on julkisesti saatavilla.

(33)

Energiaköyhyys on kasvava ongelma Euroopan unionissa. Siksi jäsenvaltioiden olisi laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia tämän ongelman torjumiseksi ja heikossa asemassa olevien kuluttajien tarvitsemien energiatoimitusten varmistamiseksi. Asiassa tarvitaan yhdennettyä lähestymistapaa, ja toimenpiteisiin olisi kuuluttava sosiaalipolitiikka, tariffipolitiikka ja asuntojen energiatehokkuuden parantaminen. Tällä direktiivillä olisi mahdollistettava ainakin hinnoittelumalleihin liittyvät kansalliset toimet heikossa asemassa olevien kuluttajien hyväksi.

(34)

Kaikkien saatavilla olevat tehokkaat muutoksenhakukeinot takaavat paremman kuluttajansuojan. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön nopeat ja tehokkaat välimiesmenettelyt.

(35)

Markkinahintojen olisi toimittava oikeina kannustimina, joilla edistetään verkon kehittämistä ja investointeja uuteen sähköntuotantoon.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi ehdottomasti huolehdittava siitä, että edistetään tervettä kilpailua ja eri toimittajien helppoa pääsyä verkkoon sekä varmistetaan uuden sähköntuotannon kapasiteetti, jotta kuluttajat saavat täyden hyödyn vapautetuista sähkön sisämarkkinoista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava kansallisten toimintasuunnitelmien ja sosiaalipoliittisten toimenpiteiden kehittämisestä.

(37)

Sähkön sisämarkkinoiden luomisessa ensivaihe voisivat olla alueelliset energiamarkkinat. Siksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteisön tasolla ja mahdollisuuksien mukaan myös alueellisella tasolla kansallisten markkinoidensa yhdentymistä ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla. Alueelliset yhdentymisaloitteet ovat olennainen välivaihe pyrittäessä lopullisena päämääränä olevaan yhteisön energiamarkkinoiden yhdentymiseen. Alueellinen taso vauhdittaa osaltaan yhdentymisprosessia antamalla asianosaisille toimijoille, erityisesti jäsenvaltioille, kansallisille sääntelyviranomaisille ja siirtoverkonhaltijoille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä tietyissä asioissa.

(38)

Tämän direktiivin yhtenä keskeisenä tavoitteena olisi oltava todella yhteisön laajuisen verkon kehittäminen, minkä vuoksi rajat ylittävää yhteenliittämistä ja alueellisia markkinoita koskevien sääntelykysymysten olisi oltava viraston vastuulla.

(39)

Komission olisi sen vuoksi sidosryhmiä ja erityisesti siirtoverkonhaltijoita ja virastoa kuullen arvioitava yhtenäisen eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan luomisen toteutettavuus ja analysoitava markkinoiden yhdentymiseen liittyvät kustannukset ja hyödyt sekä siirtoverkon tehokas ja turvallinen toiminta.

(40)

Moitteettomasti toimivien Euroopan sisämarkkinoiden yhteisten sääntöjen ja kaikkien saatavilla olevan laajan energiantarjonnan turvaamisen olisi myös oltava yksi tämän direktiivin keskeisistä tavoitteista. Vääristymättömät markkinahinnat toimivat parhaana kannustimena rajat ylittävälle yhteenliittämiselle ja investoinneille uuteen sähköntuotantoon ja johtavat pitkällä aikavälillä hintojen lähentymiseen.

(41)

Alueellisen yhteistyön lisäämisen olisi oltava ensiaskel kohti täysin yhdennettyä Euroopan sähköverkkoa, jossa yhdistyvät Euroopan unionissa edelleen olevat ”sähkösaarekkeet”.

(42)

Sääntelyviranomaisten olisi annettava tietoja markkinoille myös siksi, että komissio voisi seurata ja valvoa Euroopan sähkömarkkinoita ja niiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystä, mukaan luettuina tekijät, kuten tuotantokapasiteetti, eri sähköntuotannon lähteet, siirto- ja jakeluinfrastruktuurit, palvelun ja toimitusten laatu, rajat ylittävä kauppa, ylikuormituksen hallinta, investoinnit, tukku- ja kuluttajahinnat, markkinoiden likviditeetti sekä ympäristönäkökohtia ja tehokkuutta koskevat parannukset.

(43)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivintavoitetta eli täysin toimintakykyisten sähkön sisämarkkinoiden luomista ║, vaan se voidaan ║ toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(44)

Verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1228/2003 (6) mukaan komissio voi antaa suuntaviivoja tarvittavan yhdenmukaistamistason saavuttamiseksi. Tällaiset suuntaviivat, jotka ovat ║ sitovia täytäntöönpanotoimia, ovat hyödyllinen väline, jota voidaan tarvittaessa mukauttaa nopeasti.

▐

(45)

Direktiivi 2003/54/EY olisi muutettava vastaavasti,

(1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

” Tässä direktiivissä luodaan yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle, jakelulle ja toimitukselle sekä kuluttajansuojaa koskevat säännöt, jotta voidaan tehostaa ja yhdentää Euroopan unionin yhteiseen verkkoon kuuluvia kilpailulle avoimia energiamarkkinoita. Siinä luodaan säännöt sähköalan järjestämiselle ja toiminnalle, avoimelle markkinoille pääsylle, tarjouskilpailuihin sovellettaville perusteille ja menettelyille, lupien myöntämiselle ja verkkojen käytölle. Siinä määritellään myös yleispalvelun velvoitteet ja sähkönkuluttajien oikeudet ja selvennetään kilpailuvaatimuksia. ”

(2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

(3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti :

(4)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

” Jäsenvaltioiden on varmistettava toimitusvarmuuteen liittyvien kysymysten seuranta. Jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan antaa tämän tehtävän 22 a artiklassa tarkoitettujen kansallisten sääntelyviranomaisten hoidettavaksi. Erityisesti on seurattava tarjonnan ja kysynnän tasapainoa kansallisilla markkinoilla, mukaan lukien yksityiskohtainen ennuste tulevasta kysynnästä ja käytettävissä olevista sähkövaroista, suunnitteilla tai rakenteilla olevan lisäkapasiteetin määrää sekä verkkojen laatua ja niiden ylläpidon tasoa, hajautetun tuotannon ja mikrotuotannon saatavuutta samoin kuin toimenpiteitä kysyntähuippujen kattamiseksi ja yhden tai useamman sähkön toimittajan toimitusvajausten hoitamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava vuosittain heinäkuun 31 päivään mennessä kertomus, jossa esitellään näiden kysymysten seurannasta saatuja tuloksia sekä mahdollisia toimenpiteitä, joita on toteutettu tai joita suunnitellaan ongelmien ratkaisemiseksi, ja toimitettava tämä kertomus viipymättä komissiolle. ”

(5)

Lisätään ennen 5 artiklassa olevaa kohtaa kohta seuraavasti :

” Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että tekniset toimintaperusteet määritellään ja että laaditaan ja julkaistaan tekniset säännöt, joilla asetetaan asianmukaiset luotettavuus- ja turvallisuustasot ja toiminnalliset vaatimukset sähköntuotantolaitosten, jakeluverkkojen, suoraan liitettyjen kuluttajien laitteistojen, rajayhdysjohtojen ja erillisten linjojen käyttämiselle. Teknisillä säännöillä varmistetaan verkkojen yhteentoimivuus, ja niiden on oltava puolueettomia ja syrjimättömiä. Jos virasto katsoo, että säännöt on yhdenmukaistettava, se antaa asianmukaisia suosituksia kansallisille sääntelyviranomaisille. ”

(6)

Lisätään ║ artikla seuraavasti:

”5 a artikla

Alueellisen yhteistyön edistäminen

1.     Kansallisten sääntelyviranomaisten on toimittava keskenään yhteistyössä, jotta markkinasuunnittelu saataisiin yhdenmukaistettua ja niiden kansalliset markkinat voitaisiin yhdentää vähintään yhdellä tai useammalla aluetasolla , mikä olisi ensimmäinen askel kohti täydellisesti vapautettuja sähkön sisämarkkinoita. Sääntelyviranomaisten on erityisesti tuettava verkonhaltijoiden yhteistyötä ja yhdentymistä tällä tasolla, jotta voidaan luoda kilpailukykyiset eurooppalaiset markkinat, edistää niiden oikeudellisten , teknisten ja sääntelykehysten yhdenmukaistamista ja ennen kaikkea yhdentää Euroopan unionissa yhä olevat ”sähkösaarekkeet”. Jäsenvaltioiden on siksi tuettava kansallisten sääntelyviranomaisten rajat ylittävää ja alueellista yhteistyötä.

2.     Virasto toimii yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa IV luvun mukaisesti, jotta varmistetaan eri alueiden sääntelykehysten lähentyminen kilpailukykyisten eurooppalaisten markkinoiden luomiseksi. Jos virasto katsoo yhteistyön edellyttävän sitovia sääntöjä, se antaa asianmukaisia suosituksia. Alueellisilla markkinoilla viraston katsotaan olevan toimivaltainen viranomainen päättämään 22 d artiklassa tarkoitetuista asioista. ”

(7)

Muutetaan 6 artiklan 2 kohta seuraavasti :

(8)

Korvataan 6 artiklan 3 kohta seuraavasti:

” 3.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pienimuotoiset hajautetut sähköntuotantolaitokset hyötyvät yksinkertaistetuista lupamenettelyistä. Yksinkertaistettuja menettelyjä olisi sovellettava kaikkiin alle 50 megawatin tuotantolaitoksiin ja kaikkiin verkkoon liitettyihin tuottajiin. ”

(9)

Korvataan 7 artiklan 5 kohta seuraavasti:

” 5.     Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen tai julkinen elin tai yksityinen elin, joka on riippumaton sähkön tuotantoon, siirtoon, jakeluun ja toimitukseen liittyvistä toiminnoista ja joka voi olla 22 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen sääntelyviranomainen, hoitamaan 1-4 kohdassa tarkoitetun tarjouskilpailumenettelyn järjestämistä, seurantaa ja valvontaa. Tämän viranomaisen tai elimen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tarjouksiin sisältyvien tietojen luottamuksellisuuden varmistamiseksi. ”

(10)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Siirtoverkkojen ja siirtoverkonhaltijoiden eriyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että [yksi vuosi täytäntöönpanoajankohdasta] alkaen:

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin etuihin ja oikeuksiin lukeutuvat erityisesti seuraavat:

3.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi käsitteeseen ’tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys’ sisältyy myös ║ direktiivissä 2003/55/EY║ tarkoitettu ’tuotantoa ja toimittamista harjoittava yritys’ ja käsitteisiin ’siirtoverkonhaltija’ ja ’siirtoverkko’ myös direktiivissä 2003/55/EY tarkoitetut siirtoverkonhaltija ja siirtoverkko

4.    ║ Jäsenvaltioiden on valvottava vertikaalisesti integroituneiden yritysten eriyttämisprosessia ja toimitettava komissiolle kertomus saavutetusta edistyksestä.

5.   Jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia edellä olevan 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamisesta [kaksi vuotta täytäntöönpanoajankohdasta] saakka sillä edellytyksellä, että siirtoverkonhaltijat eivät kuulu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen.

6.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa asetettu velvollisuus katsotaan täytetyksi tilanteessa, jossa useat siirtoverkkoja omistavat yritykset ovat perustaneet yhteisyrityksen, joka toimii siirtoverkonhaltijana useissa jäsenvaltioissa kyseisten siirtoverkkojen osalta ▐.

7.     Jos 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettu henkilö on jäsenvaltio tai julkinen elin, kahta erillistä julkista elintä, jotka käyttävät toisaalta määräysvaltaa siirtoverkonhaltijassa tai siirtoverkossa taikka toisaalta sähkön tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, ei pidetä samana henkilönä tai samoina henkilöinä.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei 12 artiklassa tarkoitettuja kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka ovat vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluneen siirtoverkonhaltijan ja sen henkilöstön hallussa, siirretä sähkön tuotantoa tai toimittamista harjoittaville yrityksille.”

(11)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”8 a artikla

Määräysvalta siirtoverkon omistajissa ja siirtoverkonhaltijoissa

1.   Siirtoverkot tai siirtoverkonhaltijat eivät saa olla kolmannesta maasta tulevan henkilön tai henkilöiden määräysvallassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

2.   Poikkeaminen 1 kohdan säännöksestä voidaan sallia yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyssä sopimuksessa, jonka sopimuspuolena yhteisö on.

8 b artikla

Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen ja sertifiointi

1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijoiksi yritykset, jotka omistavat siirtoverkon ja joiden kansallinen sääntelyviranomainen on tässä artiklassa esitetyn sertifiointiprosessin mukaisesti varmistanut noudattaneen 8 artiklan 1 kohdan ja 8 a artiklan vaatimuksia. Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen on ilmoitettava ║ komissiolle ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Kun sertifiointia pyytää siirtoverkon omistaja tai siirtoverkonhaltija, joka on 8 a artiklan mukaisesti kolmannesta maasta tulevan henkilön tai henkilöiden määräysvallassa, pyyntö on evättävä, ellei siirtoverkon omistaja tai siirtoverkonhaltija pysty osoittamaan, ettei millään kaasun tai sähkön tuotantoa tai toimitusta harjoittavalla toimijalla tai kolmannella maalla voi olla suoraa tai välillistä vaikutusvaltaa kyseiseen yksikköön 8 artiklan 1 kohdan vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista

3.   Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista suunnitelluista liiketoimista, jotka voivat edellyttää sen uudelleenarviointia, noudattavatko ne 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 a artiklaa.

4.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat jatkuvasti 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 a artiklaa. Niiden on aloitettava sertifiointimenettely tällaisen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi:

5.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä päätös siirtoverkonhaltijan sertifioinnista neljän kuukauden kuluessa siirtoverkonhaltijan tekemän ilmoituksen päivämäärästä tai komission pyynnön päivämäärästä. Tämän määräajan päätyttyä sertifiointi katsotaan myönnetyksi. Kansallisen sääntelyviranomaisen nimenomainen tai hiljainen päätös voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun 6–9 kohdassa säädetty menettely on saatettu loppuun ja ainoastaan, jos komissio ei ilmoita vastustavansa sitä.

6.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on ilmoitettava siirtoverkonhaltijan sertifiointia koskevasta nimenomaisesta tai hiljaisesta päätöksestä viipymättä komissiolle ja toimitettava ilmoituksen mukana kaikki päätöksen kannalta merkitykselliset tiedot.

7.   Komissio tutkii ilmoituksen heti sen saatuaan. Jos komissio katsoo, että kansallisen sääntelyviranomaisen päätös herättää vakavia epäilyjä siitä, onko se 8 artiklan 1 kohdan, 8 a artiklan tai 8 b artiklan 2 kohdan mukainen, se päättää asiaa koskevan menettelyn aloittamisesta kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Tällaisessa tapauksessa se pyytää kansallista sääntelyviranomaista ja asianomaista siirtoverkonhaltijaa esittämään huomautuksensa. Jos komissio pyytää lisätietoja, kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa edelleen kahdella kuukaudella täydellisten tietojen vastaanottoajankohdasta lukien.

8.   Kun komissio on päättänyt aloittaa menettelyn, se tekee ║ neljän kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen tekemisestä lopullisen päätöksen siitä, että se

9.   Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä menettelyn aloittamisesta 7 kohdassa tarkoitetussa määräajassa tai tehnyt lopullista päätöstä 8 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sen katsotaan olleen vastustamatta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä.

10.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on noudatettava sertifiointipäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä neljän viikon kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

11.   Kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio voivat pyytää siirtoverkonhaltijoilta ja sähkön tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien toteuttamisessa.

12.   Kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio käsittelevät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.”

▐

(12)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

(13)

Poistetaan 10 artikla.

▐

(14)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

(15)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Luottamuksellisuus siirtoverkonhaltijoiden ja siirtoverkon omistajien osalta

1.   Kunkin siirtoverkonhaltijan ja siirtoverkon omistajan on pidettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saadut kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina, ja sen on estettävä omaa toimintaansa koskevien, mahdollisesti kaupallista etua tuottavien tietojen luovuttaminen syrjivällä tavalla, ja se ei erityisesti saa luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja yrityksen jäljelle jääneille osille, jollei tämä ole tarpeellista liiketoimen toteuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä. Tietojen eriyttämistä koskevien sääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi on myös varmistettava, etteivät siirtoverkon omistaja ja yrityksen jäljelle jääneet osat käytä yhteisiä palveluja, lukuun ottamatta puhtaasti hallinnollisia tai tietotekniikkapalveluja (esim. ei yhteistä oikeudellista yksikköä).

2.   Siirtoverkonhaltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten suorittaman sähkön myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa.

3.     Markkinoiden kilpailulle olennaisten kaupallisten tietojen ja eritoten tietojen, joiden avulla voidaan määrittää toimituspaikka, sekä asennettuun kapasiteettiin ja tilattuun kapasiteettiin liittyvien tietojen on oltava markkinoiden kaikkien sähköntoimittajien saatavilla. Kansallisen sääntelyviranomaisen on tarvittaessa vaadittava perinteisiä toimittajia toimittamaan kyseisiä tietoja asianomaisille henkilöille. ”

(16)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

(17)

Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

▐

(18)

Korvataan 17 artikla seuraavasti:

”Tämä direktiivi ei estä yhdistetyn siirto- ja jakeluverkonhaltijan toimintaa edellyttäen, että se noudattaa kunkin toimintonsa osalta 8 ja 10 b artiklan ja 15 artiklan 1 kohdan sovellettavia säännöksiä.”

(19)

Korvataan 19 artiklan 3 kohta seuraavasti:

” 3.     Syrjinnän, ristiinsubvention ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi sähkölaitosyritysten on sisäisessä kirjanpidossaan pidettävä erillistä kirjanpitoa kustakin siirtoon ja jakeluun liittyvästä toiminnosta siten kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos erilliset yritykset harjoittaisivat kyseisiä toimintoja. Niiden on myös laadittava tilinpäätös, joka voi olla konsolidoitu, kaikista siirtoon ja jakeluun liittymättömistä sähköliiketoiminnoista. Niiden on pidettävä erillistä kirjanpitoa vaatimukset täyttäville asiakkaille ja muille asiakkaille suoritettaviin toimituksiin liittyvistä toiminnoista 1 päivään heinäkuuta 2007 asti. Kirjanpidossa on eriteltävä siirto-/jakeluverkon omistamisesta saatava tuotto. Yritysten on tarvittaessa laadittava konsolidoitu tilinpäätös muista kuin sähköalaan kuuluvista toiminnoista. Sisäisessä kirjanpidossa on laadittava tase ja tuloslaskelma kustakin liiketoiminnasta. ”

(20)

Korvataan 20 artiklan 2 kohta seuraavasti:

” 2.     Siirto- tai jakeluverkonhaltija voi evätä verkkoon pääsyn, jos verkon fyysisesti käytettävissä oleva kapasiteetti ei ole riittävä. Pääsyn epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut, jotka pohjautuvat puolueettomiin ja teknisesti ja taloudellisesti perusteltuihin kriteereihin. Kansallisen sääntelyviranomaisen on varmistettava, että näitä kriteerejä sovelletaan johdonmukaisesti ja että järjestelmän käyttäjällä, jolta pääsy on evätty, on muutoksenhakuoikeus. Kansallisen sääntelyviranomaisen on varmistettava, että kun verkkoon pääsy evätään, siirto- tai jakeluverkonhaltija antaa tarvittaessa tietoja toimenpiteistä, joita verkon vahvistaminen edellyttäisi. Tietoja pyytävältä osapuolelta voidaan periä kohtuullinen maksu, jossa on otettu huomioon tietojen antamisesta aiheutuvat kustannukset. ”

(21)

Lisätään 21 artiklaan kohdat seuraavasti:

” 2 a.     Vaatimukset täyttävillä asiakkailla on oltava oikeus tehdä samanaikaisia sopimuksia useiden toimittajien kanssa.

2 b.     Viraston on huolehdittava kaikkien Euroopan unionin, Euroopan talousalueen ja naapurivaltioiden vakiintuneiden järjestäytyneiden sähkön tukkumarkkinoiden tosiaikaisesta valvonnasta markkinavoiman väärinkäytön tai markkinasuunnittelun epäkohtien paljastamiseksi ja sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan edistämiseksi. ”

(22)

Lisätään 22 artiklan jälkeen ║ luku seuraavasti:

”VII a LUKU

KANSALLISET SÄÄNTELYVIRANOMAISET

22 a artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten nimeäminen ja riippumattomuus

1.   Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä yksi kansallinen sääntelyviranomainen.

2.   Jäsenvaltioiden on taattava kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuus ja varmistettava, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen sääntelyviranomainen on tässä direktiivissä ja asiaan liittyvässä lainsäädännössä sille asetettuja viranomaistehtäviä toteuttaessaan

3.   Kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuuden suojelemiseksi jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

22 b artikla

Kansallisen sääntelyviranomaisen toiminnan tavoitteet

Tässä direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä suorittaessaan kansallisen sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

22 c artikla

Kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet

1.   Kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävänä on , tarvittaessa tiiviissä yhteydenpidossa yhteisön tai muiden asianomaisten kansallisten elinten, siirtoverkonhaltijoiden ja markkinoiden muiden sidosryhmien kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden erityisiä toimivaltuuksia,

2.     Jos jäsenvaltio niin säätää, muu viranomainen kuin kansallinen sääntelyviranomainen voi suorittaa 1 kohdassa tarkoitetut valvontavelvollisuudet. Siinä tapauksessa valvonnasta saadut tiedot on annettava kansallisen sääntelyviranomaisen käyttöön mahdollisimman pian.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on 1 kohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia suorittaessaan tarvittaessa kuultava siirtoverkonhaltijoita ja tehtävä tiivistä yhteistyötä muiden asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden riippumattomuutta ja omaa erityistä toimivaltaa.

3.   Jos 10 artiklan nojalla on nimetty riippumaton verkonhaltija, kansallisen sääntelyviranomaisen on sille edellä 1 kohdassa asetettujen tehtävien lisäksi:

4.     Valvoessaan 1 kohdan l alakohdan mukaisesti kansallisia sähkömarkkinoita, muun muassa tukku- ja vähittäishintoja, kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava käyttöön yhdenmukaistetut menetelmät, joista on sovittu viraston kanssa ja jotka virasto on hyväksynyt.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisille sääntelyviranomaisille annetaan toimivaltuudet, joiden nojalla ne voivat toteuttaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tehtävänsä tehokkaasti ja viiveettä. Tätä varten kansallisella sääntelyviranomaisella on oltava muun muassa valtuudet:

6.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on vahvistettava tai hyväksyttävä ennen niiden voimaantuloa ehdot ║, jotka koskevat

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia siirtoverkonhaltijoita muuttamaan kyseisiä ehtoja.

7.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on tariffien ja tasapainottamispalvelujen ehtoja vahvistaessaan tai hyväksyessään varmistettava, että verkonhaltijoille annetaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä riittäviä kannustimia parantaa tehokkuutta, edistää markkinoiden yhdentymistä , turvata toimitusvarmuus ja tukea asiaan liittyviä tutkimustoimia.

8.     Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava ylikuormituksen hallintaa kansallisissa sähköjärjestelmissä ja rajayhdysjohdoissa.

Siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava ylikuormituksen hallintamenettelynsä, kapasiteetin jako mukaan lukien, kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksyttäväksi. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat pyytää tekemään muutoksia kyseisiin menettelyihin ennen kuin ne hyväksytään.

9.   Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia, että siirto- ja jakeluverkonhaltijat tarvittaessa muuttavat tässä artiklassa tarkoitettuja ehtoja ▐ sen varmistamiseksi, että ne ovat oikeasuhteisia ja niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla. Jos siirto- ja jakelutariffien vahvistaminen viivästyy, kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet vahvistaa alustavat siirto- ja jakelutariffit ja päättää asiaankuuluvista korvaustoimenpiteistä, mikäli lopulliset tariffit eroavat tilapäisistä tariffeista.

10.   Jos jokin osapuoli haluaa tehdä siirto- tai jakeluverkonhaltijan tästä direktiivistä johtuvia velvollisuuksia koskevan valituksen verkonhaltijasta , se voi osoittaa valituksensa kansalliselle sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojen ratkaisijana toimivana viranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jos kansallinen sääntelyviranomainen pyytää lisätietoja. Määräaikaa voidaan myös pidentää valituksen tekijän suostumuksella. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on sitova, paitsi jos ja siihen asti kun se kumotaan muutoksenhaussa.

11.   Kuka tahansa haittaa kärsinyt osapuoli, jolla on oikeus tehdä valitus tämän artiklan mukaisesti tehdystä menetelmiä koskevasta päätöksestä tai, jos kansallisella sääntelyviranomaisella on velvollisuus neuvotella, ehdotetuista tariffeista tai menetelmistä, voi viimeistään kahden kuukauden kuluessa tai jäsenvaltioiden asettaman lyhyemmän ajanjakson kuluessa päätöksen tai päätösehdotuksen julkaisemisesta esittää valituksen vaatien päätöksen uudelleen tarkastelua. Valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

12.   Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät sääntelyn, valvonnan ja avoimuuden turvaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö etenkin kuluttajien etujen vastaisella tavalla sekä kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä toiminta. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen määräykset ja erityisesti sen 82 artikla.

13.     Kansallisten sääntelyviranomaisten on perustettava riippumaton elin valitusten käsittelyä varten tai vaihtoehtoinen oikaisujärjestelmä, kuten riippumaton energia-asiamies tai kuluttajansuojaelin. Mainitun elimen tai järjestelmän on käsiteltävä valitukset tehokkaasti ja niiden on noudatettava parhaita käytäntöjä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on asetettava normit ja ohjeet, joiden mukaisesti tuottajat ja verkonhaltijat käsittelevät valituksia.

14.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä ei ole noudatettu.

15.   Edellä 10 ja 11 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä.

16.   Kansallistensääntelyviranomaisten tekemien päätösten on oltava täysin perusteltuja ja julkisia oikeudellisen valvonnan mahdollistamiseksi .

17.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota kansallisen sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta kansalliselta lainkäyttöelimeltä tai muulta riippumattomalta kansalliselta viranomaiselta , joka on riippumaton sekä asianosaisista osapuolista että hallituksesta .

▐

22 d artikla

Rajat ylittäviä kysymyksiä koskeva sääntelyjärjestelmä

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä keskenään ja kuultava toisiaan sekä annettava toisilleen ja virastolle kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat tästä direktiivistä johtuvien tehtäviensä toteuttamiseksi. Vastaanottavan viranomaisen on vaihdettavien tietojen osalta varmistettava sama luottamuksellisuuden taso kuin tiedot lähettäneeltä viranomaiselta edellytetään.

2.    Jotta mahdollisten alueellisten sähkömarkkinoiden yhdentyminen heijastaisi asianmukaisia sääntelyrakenteita, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava tiiviissä yhteistyössä viraston kanssa ja sen ohjeita noudattaen, että suoritetaan ainakin seuraavat niiden alueellisten markkinoiden sääntelytehtävät:

3.     Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus tehdä keskenään sopimuksia sääntely-yhteistyön edistämiseksi, ja 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimet on tarvittaessa suoritettava tiiviissä yhteydenpidossa muiden asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa ja rajoittamatta niiden erityistä toimivaltaa.

4.   Viraston on päätettävä vähintään kahta jäsenvaltiota yhdistävän infrastruktuurin sääntelyjärjestelmästä:

▐

22 e artikla

Suuntaviivojen noudattaminen

1.   Komissio tai mikä tahansa kansallinen sääntelyviranomainen ║ voi pyytää virastolta lausuntoa siitä, onko sääntelyviranomaisen tekemä päätös tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1228/2003 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen.

2.   Viraston on annettava lausuntonsa komissiolle tai sitä pyytäneelle kansalliselle sääntelyviranomaiselle ║ sekä kyseisen päätöksen tehneelle kansalliselle sääntelyviranomaiselle neljän kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä.

3.   Jos päätöksen tehnyt kansallinen sääntelyviranomainen ei noudata viraston lausuntoa neljän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, viraston on ilmoitettava asiasta komissiolle.

4.   Mikä tahansa kansallinen sääntelyviranomainen voi ilmoittaa komissiolle, jos se katsoo, ettei jonkin kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös ole tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1228/2003 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen, kahden kuukauden kuluessa päätöksen tekoajankohdasta.

5.   Jos komissio kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut ilmoituksen ║ 3 kohdan mukaisesti siitä, että viraston lausuntoa ei ole noudatettu, tai ║ 4 kohdan mukaisesti siitä, että päätös ei ole suuntaviivojen mukainen, tai omasta aloitteestaan kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekoajankohdasta katsoo, että kansallisen sääntelyviranomaisen päätös herättää vakavia epäilyjä siitä, onko se tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1228/2003 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen, komissio voi päättää asiaa koskevan menettelyn aloittamisesta. Tällaisessa tapauksessa komissio pyytää kansallista sääntelyviranomaista ja menettelyn osapuolia esittämään huomautuksensa.

6.   Kun komissio on päättänyt aloittaa menettelyn, se tekee viimeistään neljän kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen tekemisestä lopullisen päätöksen siitä, että se

7.   Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä menettelyn aloittamisesta 5 kohdassa tarkoitetussa määräajassa tai tehnyt lopullista päätöstä 6 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sen katsotaan olleen vastustamatta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä.

8.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on noudatettava päätöksensä muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kahden kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

▐

22 f artikla

Tietojen säilyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sähköntoimittajat pitävät kansallisen sääntelyviranomaisen, kansallisen kilpailuviranomaisen ja komission saatavilla vähintään viiden vuoden ajan merkitykselliset tiedot kaikista sähköntoimitussopimuksiin ja sähköjohdannaisiin liittyvistä liiketoimista, joita ne ovat toteuttaneet tukkuasiakkaiden ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa.

2.   Tiedoissa on oltava yksityiskohtaiset tiedot kyseessä olevien liiketoimien ominaispiirteistä kuten kestosta ja toimitus- ja maksusäännöistä, määristä, toteutuspäivistä ja -kellonajoista ja hinnoista sekä tiedot, joiden perusteella kyseinen tukkuasiakas voidaan yksilöidä, sekä määritellyt tiedot kaikista selvittämättä jääneistä sähköntoimitussopimuksista ja sähköjohdannaisista.

3.    Kansallisen sääntelyviranomaisen on ilmoitettava tutkimuksensa tai pyyntönsä tuloksista markkinaosallistujille ja varmistettava samalla , ettei yksittäisiä markkinatoimijoita tai yksittäisiä liiketoimia koskevia kaupallisesti arkaluonteisia tietoja julkaista ▐.

▐

4.   Tämän artiklan säännökset eivät aiheuta direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluville toimijoille lisävelvollisuuksia 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia kohtaan.

5.   Jos 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on saatava käyttöönsä tietoja, jotka ovat direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden hallussa, mainitun direktiivin nojalla toimivaltaisten viranomaisten on annettava näille viranomaisille niiden tarvitsemat tiedot.”

(23)

Poistetaan 23 artikla.

(24)

Muutetaan 26 artikla seuraavasti:

▐

(25)

Muutetaan liite A seuraavasti: