Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52008AG0023

Neuvoston 15 päivänä syyskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 23/2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY muuttamisesta

EUVL C 254E, 7.10.2008, p. 26–35 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

7.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 254/26


Neuvoston 15 päivänä syyskuuta 2008 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 23/2008,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/…/EY antamiseksi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY muuttamisesta

(2008/C 254 E/03)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 137 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä (3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Perustamissopimuksen 137 artiklassa määrätään, että yhteisö tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimia, joiden tarkoituksena on työympäristön parantaminen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Tämän artiklan perusteella annetuissa direktiiveissä on vältettävä säätämästä sellaisia hallinnollisia, taloudellisia tai oikeudellisia rasituksia, jotka vaikeuttaisivat pienten tai keskisuurten yritysten perustamista taikka niiden kehittämistä.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/88/EY (4) säädetään vähimmäisvaatimuksista työajan järjestämistä varten muun muassa vuorokautisten ja viikoittaisten lepoaikojen, taukojen, viikoittaisen enimmäistyöajan, vuosiloman sekä tiettyjen yötyötä, vuorotyötä ja työaikajärjestelmiä koskevien seikkojen osalta.

(3)

Direktiivin 2003/88/EY 19 artiklan kolmannessa kohdassa ja 22 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään ennen 23 päivää marraskuuta 2003 suoritettavasta uudelleentarkastelusta.

(4)

Työajan järjestämistä koskeva alkuperäinen direktiivi, annettu neuvoston direktiivi 93/104/EY (5), annettiin yli kymmenen vuotta sitten, ja nyt on osoittautunut välttämättömäksi ottaa huomioon sekä työnantajien että työntekijöiden uudet tilanteet ja tarpeet sekä luoda keinot 22 ja 23 päivänä maaliskuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamien, Lissabonin strategiaan kuuluvien kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi.

(5)

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on myös olennainen tekijä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka Euroopan unioni on asettanut Lissabonin strategiassa erityisesti naisten työllisyysasteen nostamiseksi. Yhteensovittamisella luodaan tyydyttävämpi työilmapiiri ja vastataan paremmin erityisesti perheellisten työntekijöiden tarpeisiin. Useilla tähän direktiiviin sisältyvillä muutoksilla pyritään helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava työmarkkinaosapuolia tekemään asianmukaisella tasolla sopimuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseksi.

(7)

Työajan järjestämisessä on tehostettava työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua sekä lisättävä joustavuutta varsinkin päivystysajan osalta ja erityisesti niiden päivystysjaksojen osalta, joina ei työskennellä, ja samalla on löydettävä uusi tasapaino työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen ja joustavampien työaikajärjestelyjen välillä.

(8)

Jos työntekijöillä ei ole lepoaikoja, heille olisi annettava korvaavat lepoajat. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä sen kohtuullisen ajanjakson pituus, jona vastaava korvaava lepoaika annetaan työntekijöille, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate ja tarve varmistaa kyseisten työntekijöiden turvallisuus ja terveys.

(9)

Myös viikoittaisen enimmäistyöajan vertailujaksoja koskevia säännöksiä on tarkistettava, jotta ne voitaisiin mukauttaa työnantajien ja työntekijöiden tarpeisiin siten, että työntekijöiden ja työnantajien terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan.

(10)

Jos työsopimuksen kesto on alle yhden vuoden, vertailujakson pituus ei saa ylittää työsopimuksen kestoa.

(11)

Direktiivin 2003/88/EY 22 artiklan 1 kohdan soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että sen 6 artiklan soveltamatta jättämistä koskeva täysin yksilötason päätös voi aiheuttaa ongelmia työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä työntekijän valinnanvapauden osalta.

(12)

Direktiivin 22 artiklan 1 kohdassa säädetty mahdollisuus on poikkeus periaatteesta, jonka mukaan viikoittainen keskimääräinen työaika on vertailujakson aikana enintään 48 tuntia. Se edellyttää työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden tehokasta suojelua ja asianomaisen työntekijän nimenomaista, vapaaehtoista ja asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena annettua suostumusta. Poikkeuksen soveltaminen edellyttää asianmukaisia takeita sen varmistamiseksi, että näitä ehtoja noudatetaan, sekä tiivistä valvontaa.

(13)

Ennen 22 artiklan 1 kohdassa säädetyn mahdollisuuden soveltamista olisi harkittava, voidaanko tarvittava jousto saada aikaan joko pisintä vertailujaksoa koskevaa tai muuta jouston mahdollistavaa direktiivin 2003/88/EY säännöstä soveltamalla.

(14)

Työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvien riskien välttämiseksi 19 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaisen joustavan vertailujakson ja 22 artiklan 1 kohdan mukaisen mahdollisuuden päällekkäinen käyttö ei ole mahdollista.

(15)

Komissio on kuullut työmarkkinaosapuolia yhteisön tasolla asiaan liittyvän yhteisön toiminnan mahdollisista suuntaviivoista perustamissopimuksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(16)

Kuulemisen jälkeen komissio piti yhteisön toimia tarpeellisina, ja se kuuli työmarkkinaosapuolia uudelleen suunnitellun ehdotuksen sisällöstä perustamissopimuksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(17)

Tämän toisen kuulemisvaiheen päätyttyä työmarkkinaosapuolet eivät ole ilmoittaneet komissiolle halukkuudestaan käynnistää menettelyä, joka voisi johtaa perustamissopimuksen 139 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tekemiseen.

(18)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on työajan järjestämistä koskevan yhteisön lainsäädännön nykyaikaistaminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(19)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita (6). Direktiivin tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että oikeutta oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin työoloihin ja työehtoihin kunnioitetaan täysimääräisesti, sellaisina kuin niistä määrätään perusoikeuskirjan 31 artiklassa ja erityisesti kyseisen artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan ”jokaisella työntekijällä on oikeus enimmäistyöajan rajoitukseen sekä päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin ja palkalliseen vuosilomaan”.

(20)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon olisi säilytettävä työntekijöille taattavan suojelun yleinen taso työterveyden ja työturvallisuuden osalta,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2003/88/EY seuraavasti:

1)

Lisätään 2 artiklaan kohdat seuraavasti:

”1 a)

’päivystysajalla’ ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä on velvollinen olemaan käytettävissä työpaikallaan ryhtyäkseen suorittamaan toimintaansa tai tehtäviään työnantajan pyynnöstä;

1 b)

’työpaikalla’ paikkaa tai paikkoja, joissa työntekijä tavallisesti suorittaa toimintaansa tai tehtäviään ja jotka määritetään työntekijään sovellettavan työsuhteen tai työsopimuksen ehtojen mukaisesti;

1 c)

’päivystysajalla, jona ei työskennellä’ ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä päivystää 1 a kohdan mukaisesti, mutta jonka aikana työnantaja ei pyydä häntä tosiasiallisesti suorittamaan toimintaansa tai tehtäviään.”

2)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”2 a artikla

Päivystysaika

Päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei katsota työajaksi, jollei kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa toisin määrätä.

Päivystysaika, jona ei työskennellä, voidaan määritellä työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolia on kuultu, käyttämällä perustana keskimääräistä tuntimäärää tai osuutta päivystysajasta ottaen huomioon kyseisellä alalla saatu kokemus.

Päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei oteta huomioon laskettaessa 3 artiklassa säädettyä päivittäistä lepoaikaa ja 5 artiklassa säädettyä viikoittaista lepoaikaa, jollei:

a)

työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa;

tai

b)

kansallisessa lainsäädännössä, työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen, toisin määrätä.

Ajanjakso, jonka aikana työntekijä tosiasiallisesti suorittaa toimintaansa tai tehtäviään päivystysaikana, katsotaan aina työajaksi.

2 b artikla

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Jäsenvaltioiden on kannustettava asianmukaisella tasolla työmarkkinaosapuolia, rajoittamatta kuitenkaan niiden itsenäisyyttä, tekemään työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista koskevia sopimuksia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava työmarkkinaosapuolia kuullen, että työnantajat tiedottavat työntekijöille riittävän ajoissa heidän työaikajärjestelmissään tai -järjestelyissään tapahtuvista merkittävistä muutoksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY (7) soveltamista.

Ottaen huomioon työntekijöiden tarpeet työaikojen ja työaikajärjestelmien joustavuuteen jäsenvaltioiden on kansallisten käytäntöjen mukaisesti myös kannustettava työnantajia käsittelemään tällaiset työaikoja ja työaikajärjestelmiä koskevat muutospyynnöt, ottaen huomioon yrityksen tarpeet ja sekä työnantajien että työntekijöiden joustavuutta koskevat tarpeet.

3)

Muutetaan 17 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdassa sanat ”3–6, 8 ja 16 artiklan” sanoilla ”3–6 artiklan ja 8 artiklan sekä 16 artiklan a ja c alakohdan”.

b)

Korvataan 2 kohdassa ilmaus ”edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat” ilmauksella ”edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka määritellään kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa”.

c)

Korvataan 3 kohdan johdantolauseessa sanat ”3, 4, 5, 8 ja 16 artiklasta” sanoilla ”3, 4, 5 ja 8 artiklasta sekä 16 artiklan a ja c alakohdasta”.

d)

Muutetaan 5 kohta seuraavasti:

i)

Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”5.   Tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti 6 artiklasta voidaan poiketa lääkärien harjoittelun osalta tämän kohdan toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa alakohdassa vahvistettujen säännösten mukaisesti.”

ii)

Poistetaan viimeinen alakohta.

4)

Korvataan 18 artiklan kolmannessa kohdassa sanat ”edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat” sanoilla ”edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka määritellään kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa”.

5)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Vertailujaksoista poikkeamisen rajoitukset

Rajoittamatta 22 a artiklan b alakohdan soveltamista ja poiketen siitä, mitä 16 artiklan b alakohdassa säädetään, jäsenvaltioilla on työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua koskevia yleisiä periaatteita noudattaen mahdollisuus sallia objektiivisista tai teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä, että vertailujaksoa pidennetään enintään 12 kuukauteen:

a)

työehtosopimuksella tai työmarkkinaosapuolten välisellä sopimuksella, siten kuin 18 artiklassa säädetään;

tai

b)

lainsäädännön tai hallinnollisten määräysten nojalla asianomaisella tasolla järjestetyn työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen.

Käyttäessään ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaista mahdollisuutta jäsenvaltioiden on varmistettava, että työnantajat noudattavat direktiivin 89/391/ETY II jaksossa säädettyjä velvollisuuksiaan.”.

6)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Erinäisiä säännöksiä

1.   Vaikka yleisenä periaatteena on se, että viikoittainen enimmäistyöaika Euroopan unionissa on 48 tuntia ja että käytännössä unionissa työntekijät työskentelevät pidempään vain poikkeuksellisesti, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 6 artiklaa, jos ne toteuttavat tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden tehokkaan suojelun takaamiseksi. Tämän mahdollisuuden käyttämisestä on kuitenkin määrättävä nimenomaisesti työehtosopimuksessa tai asianomaisella tasolla tehdyssä työmarkkinaosapuolten sopimuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä asianomaisella tasolla järjestetyn työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen.

2.   Niiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää tätä mahdollisuutta, on joka tapauksessa toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että:

a)

työnantaja ei vaadi työntekijää työskentelemään yli 48 tuntia seitsemän päivän aikana, laskettuna 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun vertailujakson keskiarvona, jollei hän ole ensin saanut työntekijän suostumusta tällaiseen työskentelyyn. Suostumus on voimassa enintään yhden vuoden, ja se voidaan uusia;

b)

työntekijälle ei aiheudu työnantajan taholta mitään haittaa sen vuoksi, että hän ei ole halukas suostumaan tällaiseen työskentelyyn tai että hän peruuttaa suostumuksensa mistä tahansa syystä;

c)

suostumus, joka on annettu:

i)

yksittäisen työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä; tai

ii)

työsuhteen ensimmäisten neljän viikon aikana;

on mitätön;

d)

tämän artiklan mukaisesti suostumuksensa antanut työntekijä ei työskentele seitsemän päivän aikana enempää kuin:

i)

60 tuntia, laskettuna 3 kuukauden ajanjakson keskiarvona, ellei työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa toisin määrätä; tai

ii)

65 tuntia, laskettuna 3 kuukauden ajanjakson keskiarvona, jos työehtosopimusta ei ole ja jos päivystysaika, jona ei työskennellä, katsotaan työajaksi 2 a artiklan mukaisesti;

e)

jokaisella työntekijällä on pätevän työsopimuksen tekemisen jälkeisinä kuutena ensimmäisenä kuukautena tai työntekijän työsopimuksessa mainittuna koeaikana ja koeajan päättymistä seuraavien kolmen kuukauden aikana, sen mukaan kumpi näistä on pitempi, oikeus peruuttaa suostumuksensa tällaiseen työntekoon ilmoittamalla riittävän ajoissa peruutuksesta työnantajalleen kirjallisesti, jolloin peruutus tulee heti voimaan. Tämän jakson jälkeen työnantaja voi vaatia työntekijää antamaan kirjallisen peruutusilmoituksen enintään kaksi kuukautta ennen peruutuksen voimaantuloa;

f)

työnantaja pitää ajantasaisia tiedostoja kaikista tällaista työtä tekevistä työntekijöistä sekä riittäviä tiedostoja, joiden avulla on mahdollista varmistua tämän direktiivin säännösten noudattamisesta;

g)

tiedostot ovat toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä, ja nämä voivat työntekijöiden turvallisuuteen ja/tai terveyteen liittyvistä syistä kieltää viikoittaisen enimmäistyöajan ylittämismahdollisuuden tai rajoittaa sitä;

h)

työnantaja toimittaa toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä tiedot tapauksista, joissa työntekijät ovat suostuneet työskentelemään yli 48 tuntia seitsemän päivän aikana, laskettuna 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun vertailujakson keskiarvona, ja riittävät tiedostot, joiden avulla on mahdollista varmistua tämän direktiivin säännösten noudattamisesta.

3.   Jos työntekijä on palkattuna saman työnantajan palveluksessa ajanjakson tai ajanjaksoja, joiden kesto ei ylitä yhteensä kymmentä viikkoa 12 kuukauden ajanjaksona, 2 kohdan c alakohdan ii alakohdan ja d alakohdan säännöksiä ei sovelleta, edellyttäen, että työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua koskevia yleisiä periaatteita noudatetaan.”

7)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

Erityissäännökset

Kun jäsenvaltio käyttää 22 artiklassa säädettyä mahdollisuutta:

a)

19 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaista mahdollisuutta ei sovelleta;

b)

se voi poiketen siitä, mitä 16 artiklan b alakohdassa säädetään, sallia lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla objektiivisista tai teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä, että vertailujakso pidennetään enintään kuuteen kuukauteen.

Vertailujakson suhteen on noudatettava työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua koskevia yleisiä periaatteita, eikä se vaikuta 3 kuukauden vertailujaksoon, jota 22 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla sovelletaan työntekijöihin, jotka ovat antaneet 22 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen suostumuksen ja joiden suostumus on voimassa.”

8)

Korvataan 24 artikla seuraavasti:

”24 artikla

Kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne kansalliset säännökset, jotka ne ovat antaneet tai antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksissä.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle joka viides vuosi kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta käytännössä ja merkittävä siihen työmarkkinaosapuolten mielipiteet.

Komissio antaa kertomuksen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antavalle komitealle.

3.   Komissio antaa joka viides vuosi 23 päivästä marraskuuta 1996 alkaen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ottaen huomioon 1 ja 2 kohdan.”

9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”24 a artikla

Arviointikertomus

1.   Viimeistään … (8):

a)

jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 22 artiklan 1 kohdan mukaista mahdollisuutta, on kansallisia työmarkkinaosapuolia kuultuaan ilmoitettava komissiolle sen käytön perusteet, toimialat ja toimintatyypit sekä asianomaisten työntekijöiden lukumäärä. Kunkin jäsenvaltion kertomuksessa on annettava tiedot siitä, miten mahdollisuuden käyttäminen vaikuttaa työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, ja siihen on merkittävä asianmukaisen tason työmarkkinaosapuolten mielipiteet, ja se on myös toimitettava kansallisen tason työmarkkinaosapuolille;

b)

jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 19 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaista mahdollisuutta, on ilmoitettava komissiolle, miten ne ovat panneet kyseisen säännöksen täytäntöön ja miten se on vaikuttanut työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen.

2.   Viimeistään … (9) komissio antaa yhteisön tason työmarkkinaosapuolia kuultuaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen:

a)

22 artiklan 1 kohdan mukaisen mahdollisuuden käytöstä ja käytön perusteista; sekä

b)

muista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa pitkiin työaikoihin, kuten 19 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan käytöstä.

Kertomukseen voidaan liittää asianmukaiset ehdotukset ylipitkien työaikojen vähentämiseksi, 22 artiklan 1 kohdan mukaisen mahdollisuuden käyttö mukaan lukien, ottaen huomioon sen vaikutuksen niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joita tämä mahdollisuus koskee.

3.   Neuvosto arvioi 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen perusteella tämän direktiivin mukaisten ja nimenomaan 19 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa ja 22 artiklan 1 kohdassa säädettyjen mahdollisuuksien käyttöä.

Komissio voi kyseisen arvion huomioon ottaen ja … päivään …kuuta … (10) mennessä tarvittaessa toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi, 22 artiklan 1 kohdan mukainen mahdollisuus mukaan luettuna.”

2 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava kyseiset säännökset tiedoksi komissiolle … päivään …kuuta … (11) mennessä. Jäsenvaltioiden on annettava niiden muutokset tiedoksi komissiolle hyvissä ajoin. Niiden on erityisesti valvottava, että työntekijöillä ja/tai työntekijöiden edustajilla on riittävät keinot varmistaa tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien noudattaminen.

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan … päivään …kuuta … (11) mennessä tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat milloin tahansa taata tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamisen. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan sinä päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 267, 27.10.2005, s. 16.

(2)  EUVL C 231, 20.9.2005, s. 69.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 11. toukokuuta 2005 (EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 292), ja neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 15. syyskuuta 2008 ja neuvoston päätös, tehty … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.

(5)  EYVL L 307, 13.12.1993, s. 1. Direktiivi kumottu direktiivillä 2003/88/EY.

(6)  EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1.

(7)  EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29.”.

(8)  Kuusi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(9)  Seitsemän vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(10)  Kahdeksan vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(11)  Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio toimitti 24.9.2004 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY muuttamisesta (1). Ehdotus perustuu perustamissopimuksen 137 artiklan 2 kohtaan.

Perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 11.5.2005 (2).

Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 11.5.2005 (3) ja alueiden komitea omansa 14.4.2005 (4).

Komissio esitti 2.6.2005 muutetun ehdotuksensa (5), jossa se hyväksyi 13 Euroopan parlamentin hyväksymistä 25 tarkistuksesta.

Neuvosto pääsi 9.6.2008 määräenemmistöllä yhteistä kantaa koskevaan poliittiseen yhteisymmärrykseen samaan aikaan kun se sai aikaan määräenemmistöllä poliittisen yhteisymmärryksen yhteisestä kannasta vuokratyöntekijöiden työehtoja koskevan direktiivin osalta. Viisi valtuuskunnista, jotka eivät voineet hyväksyä työaikadirektiiviä koskevaa poliittista yhteisymmärrystä, esitti neuvoston pöytäkirjaan merkittävän yhteisen lausuman (6).

EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvosto vahvisti määräenemmistöllä yhteisen kannan 15.9.2008.

II   TAVOITTEET

Ehdotuksella on kahtalaiset tavoitteet:

ensiksikin tarkastella uudelleen eräitä direktiivin 2003/88/EY (jolla direktiiviä 93/104/EY on viimeksi muutettu) säännöksiä sen 19 ja 22 artiklan mukaisesti. Säännökset koskevat poikkeuksia vertailujaksosta 6 artiklan soveltamiseksi (viikoittainen enimmäistyöaika) ja mahdollisuutta olla soveltamatta 6 artiklaa, jos työntekijä antaa suostumuksensa kyseisen työn suorittamiseen (”opt-out-säännös”),

toiseksi ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, etenkin asioissa Simap (7) ja Jaeger (8) annetut tuomiot, joiden mukaan lääkäreiden päivystys on laskettava työaikaan, jos heiltä vaaditaan fyysistä läsnäoloa sairaalassa. Tämä direktiivin tiettyjä säännöksiä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinta, joka annettiin useiden perustamissopimuksen 234 artiklan mukaisten ennakkoratkaisupyyntöjen perusteella, vaikutti syvästi ”työajan” käsitteeseen ja näin ollen direktiivin keskeisiin säännöksiin.

Erityisesti mainittakoon seuraavaa:

Asianmukaisen tasapainon varmistamiseksi työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun ja toisaalta työnantajien joustavuuden tarpeen välillä ehdotuksessa vahvistetaan yleiset periaatteet päivystystyöntekijän suojasta sekä päivystystyöskentelyn aikana että valmiusaikana eli päivystysaikana, jona henkilö ei työskentele. Näissä puitteissa ehdotuksen mukaan se osa päivystysajasta, jona henkilö ei työskentele, ei ole direktiivin mukaista työaikaa, ellei kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa päätetä toisin.

Ehdotuksen tavoitteena on antaa työntekijöille ja jäsenvaltioille enemmän joustoa työaikajärjestelyjen suhteen tietyin edellytyksin tarjoamalla mahdollisuuden pidentää viikoittaisen enimmäistyöajan laskemiseen tarkoitettu vertailujakso yhteen vuoteen, minkä avulla yritykset voivat vastata enemmän tai vähemmän säännöllisiin kysynnän vaihteluihin.

Ehdotus mahdollistaa työn ja perhe-elämän aikaisempaa paremman yhteensovittamisen erityisesti 22 artiklan osalta ehdotettujen muutosten avulla.

Mitä tulee yksilölliseen poisjättäytymiseen (opt-out-vaihtoehto) 48 tunnin keskimääräisen viikoittaisen rajan soveltamisesta, ehdotuksessa lujitetaan työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua ottamalla työmarkkinaosapuolet mukaan, kun jäsenvaltio tekee päätöksen, jolla yksittäisten työntekijöiden sallitaan käyttää opt-out-vaihtoehtoa. Tämän uuden järjestelmän mukaisesti jäsenvaltion päätös, jolla sallitaan opt-out-vaihtoehdon käyttö, on pantava täytäntöön joko asianmukaisella tasolla tehdyn aikaisemman työehtosopimuksen tai työmarkkinaosapuolten välisen sopimuksen nojalla tai työmarkkinaosapuolten asianmukaisella tasolla kuulemiseen perustuvan kansallisen lainsäädännön nojalla. Työnantaja ei voi kuitenkaan velvoittaa työntekijää työskentelemään yli 48 tunnin keskimääräisen viikoittaisen rajan, joten yksittäisen työntekijän on myös hyväksyttävä opt-out-vaihtoehdon käyttö. Tiukempia ehtoja sovelletaan myös yhteisön tasolla väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että opt-out-vaihtoehdon käyttöä harkitseva työntekijä voi tehdä ratkaisunsa täysin vapaasti. Lisäksi ehdotuksessa otetaan käyttöön yleisperiaate, jonka mukaan viikoittaista enimmäistyöaikaa olisi rajoitettava.

III   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1.   Yleisiä huomautuksia

a)   Komission muutettu ehdotus

Euroopan parlamentti hyväksyi 25 tarkistusta komission ehdotukseen. Näistä tarkistuksista 13 sisällytettiin komission muutettuun ehdotukseen kokonaan, osittain tai uudelleen muotoiltuna (tarkistukset 1, 2, 3, 4, 8, 11, 12, 13, 16, 17, 18, 19 ja 24). Komissio ei voinut kuitenkaan hyväksyä kahtatoista muuta tarkistusta (tarkistukset 5, 6, 7, 9, 10, 14, 15, 20, 21, 22, 23 ja 25).

b)   Neuvoston yhteinen kanta

Neuvosto saattoi hyväksyä kokonaan tai osittain kahdeksan kolmestatoista komission muutettuun ehdotukseen sisällytetystä tarkistuksesta eli tarkistukset 1 ja 2 (johdanto-osan 4 kappale, jossa viitataan Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmiin), 3 (johdanto-osan 5 kappale, jossa viitataan naisten työllisyysasteen nostamiseen), 4 (johdanto-osan 7 kappale: lisätään viittaus työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen), 8 (johdanto-osan 14 kappale, jossa viitataan perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaan), 16 (korvaavaa lepoaikaa koskeva 17 artiklan 2 kohta), 17 (17 artiklan 5 kohdan ensimmäinen luetelmakohta, virheen korjaaminen) ja 18 (korvaavaa lepoaikaa koskeva 18 artiklan 3 kohta).

Lisäksi neuvosto hyväksyi uudelleenmuotoilun jälkeen seuraavien tarkistusten perustana olevat periaatteet:

tarkistus 12 (2 b artikla: lisätään työn ja perhe-elämän yhteensovittamista koskeva säännös),

tarkistus 13 (12 kuukauden vertailujaksoa koskevan 16 b artiklan 2 kohdan poistaminen),

tarkistus 19 (19 artikla: vertailujakso).

Neuvosto ei kuitenkaan pitänyt järkevänä seuraavien tarkistusten sisällyttämistä:

tarkistus 11 (tuntien yhteenlaskeminen sellaisissa tapauksissa, joissa on useita työsopimuksia) sisällytettynä muutetun ehdotuksen johdanto-osan 2 kappaleeseen, koska voimassa olevan direktiivin johdanto-osan 3 kappaleessa edellytetään, että ”toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY säännöksiä sovelletaan täysimääräisesti aloilla, joita tämä direktiivi koskee, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä direktiivissä olevien tiukempien ja/tai yksityiskohtaisempien säännösten soveltamista” ja kyseisen direktiivin 1 artiklan 4 kohdassa säädetään lisäksi, että direktiivin 89/391/ETY säännöksiä sovelletaan täysimääräisesti vuorokautisiin ja viikoittaisiin vähimmäislepoaikoihin ja vuosilomaan sekä taukoihin ja viikoittaiseen enimmäistyöaikaan sekä tiettyihin yötyötä, vuorotyötä ja työaikajärjestelyjä koskeviin seikkoihin,

tarkistus 24 (ennen direktiivin 22 artiklan 1 c kohdan voimaantuloa tehtyjen opt-out-sopimusten voimassaoloa koskeva säännös): neuvosto ei pitänyt tarpeellisena tämän komission muutettuun ehdotukseen otetun säännöksen sisällyttämistä,

tarkistus 25 (jonka mukaan direktiivistä lähetetään jäljennös ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille.

Neuvosto ei voinut myöskään hyväksyä tarkistuksia 5, 6, 7, 9, 10, 14, 15, 20, 21, 22 ja 23 syistä, jotka komissio oli maininnut muutetussa ehdotuksessaan.

Komissio on hyväksynyt neuvoston vahvistaman yhteisen kannan.

2.   Erityisiä huomautuksia

Päivystysaikaa koskevat säännökset

Neuvosto hyväksyi määritelmät, joita komissio oli ehdottanut alkuperäisessä ehdotuksessaan ja jotka se oli vahvistanut muutetussa ehdotuksessaan, päivystysajan ja sellaisen päivystysajan osalta, jona ei työskennellä.

Neuvosto oli lisäksi yhtä mieltä komission kanssa siitä, että yhteisen kannan 1 artiklan 1 kohdan 1 b alakohtaan on lisättävä ”työpaikan” käsitteen määritelmä, jotta ”päivystysajan” määritelmä selkeytyy.

Päivystysaikaa koskevan uuden 2 a artiklan osalta neuvosto oli yhtä mieltä komission kanssa periaatteesta, jonka mukaan päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei saisi pitää työaikana, ellei kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa toisin päätetä. Neuvosto yhtyy komission näkemykseen siitä, että tämän uuden luokan käyttöönotto auttanee osaltaan selventämään työajan ja lepoajan välistä suhdetta.

Neuvosto noudatti myös komission lähestymistapaa sellaisen päivystysajan laskentamenetelmän osalta, jona ei työskennellä, edellyttämällä, että se voidaan määritellä paitsi työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa myös kansallisessa lainsäädännössä sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolia on kuultu.

Neuvosto hyväksyi yleisperiaatteeksi sen, että päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa päivittäisiä ja viikoittaisia lepoaikoja. Neuvosto katsoi kuitenkin myös, että on asianmukaista edellyttää mahdollisuutta ottaa käyttöön tietty joustavuus tämän säännöksen soveltamisessa määräämällä siitä työehtosopimuksissa, työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä, sen jälkeen kun työmarkkinaosapuolia on kuultu.

Korvaava lepoaika

Direktiivin 17 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan 3 kohdan osalta neuvosto voi hyväksyä tarkistukset 16 ja 18 sellaisina kuin ne ovat uudelleenmuotoiltuina komission muutetussa ehdotuksessa.

Yleisperiaate on, että työntekijöille olisi annettava korvaavat lepoajat, jos normaaleja lepoaikoja ei voida pitää. Jäsenvaltioiden asiana olisi määritellä sen kohtuullisen ajanjakson pituus, jona vastaava korvaava lepoaika annetaan työntekijöille, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate ja tarve varmistaa kyseisten työntekijöiden turvallisuus ja terveys.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Neuvosto on Euroopan parlamentin kanssa yhtä mieltä siitä, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on parannettava. Tämä huoli näkyy aivan selvästi yhteisen kannan johdanto-osan 5, 6 ja 7 kappaleessa sekä 1 artiklan 2 kohdassa, jolla direktiiviin sisällytetään uusi 2 b artikla.

Neuvosto on yhtä mieltä (johdanto-osan 4 ja 5 kappaletta koskevista) tarkistuksista 2 ja 3 sellaisina kuin ne ovat uudelleen muotoiltuina komission muutetussa ehdotuksessa.

Uuden 2 b artiklan osalta neuvosto hyväksyi mukaan komission muutetussa ehdotuksessa olevan ensimmäisen kohdan tekstin, jossa todetaan, että ”Jäsenvaltioiden on kannustettava työmarkkinaosapuolia asianmukaisella tasolla tekemään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseen tähtääviä sopimuksia rajoittamatta kuitenkaan osapuolten itsenäisyyttä.”

Molempien muiden kohtien mallina oli tarkistus 12, ja ne perustuvat komission muutettuun ehdotukseen. Toisessa kohdassa on lisäksi viittaukset työmarkkinaosapuolten kuulemiseen ja direktiiviin 2002/14/EY, joka luo yleisen kehyksen työntekijöille tiedottamiselle ja työntekijöiden kuulemiselle Euroopan yhteisössä sekä työmarkkinaosapuolten kuulemiselle. Kolmannessa kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioiden olisi kannustettava työnantajia käsittelemään työntekijöiden työaikoja ja työaikajärjestelmiä koskevat muutospyynnöt, jollei yrityksen tarpeista ja joustavuutta koskevista työnantajien sekä työntekijöiden tarpeista muuta johdu.

Vertailujakso (19 artikla)

Neuvosto yhtyy Euroopan parlamentin näkemyksiin, joiden mukaan vertailujakson pidentämisessä olisi otettava huomioon työntekijöiden ja heidän edustajiensa lisääntynyt osallistuminen ja tarvittavat ehkäisevät toimenpiteet työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Se katsoi kuitenkin, että viittaus useita tätä asiaa koskevia säännöksiä sisältävään direktiivin 89/391/ETY (9) II osastoon tarjoaisi asianmukaiset takeet tässä suhteessa.

Opt-out-vaihtoehtoa koskeva kehys (22 artikla)

Neuvosto ei voinut hyväksy tarkistusta 20, jonka mukaan opt-out-vaihtoehtoa koskeva 22 artikla olisi kumottava 36 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta, eikä komission muutettua ehdotusta, jonka mukaan tätä vaihtoehtoa olisi mahdollisuus soveltaa kolmen vuoden jälkeen. Vaikka jotkin valtuuskunnat kannattivat periaatetta, jonka mukaan opt-out-vaihtoehdon käyttö lopetetaan tietyn ajan kuluttua, suurin osa niistä vastusti tällaista ratkaisua, mikä ei kuitenkaan välttämättä tarkoittanut sitä, että ne käyttäisivät kaikki opt-out-vaihtoehtoa tässä vaiheessa.

Tähän liittyen neuvosto tuli lopulta eri ratkaisuvaihtoehtoja tarkasteltuaan siihen tulokseen, että ainoa valtuuskuntien määräenemmistön hyväksyttävissä oleva ratkaisu olisi se, että säädettäisiin opt-out-vaihtoehdon jatkumisesta ottamalla samanaikaisesti käyttöön menetelmät, joilla estetään väärinkäyttö työntekijöiden vahingoksi.

Erityisesti yhteisen kannan 1 artiklan 7 kohdassa, joka koskee direktiivin 22 a artiklan a kohtaa, edellytetään, ettei opt-out-vaihtoehtoa voida käyttää yhdessä 19 artiklan b kohdassa säädetyn vaihtoehdon kanssa. Tämän lisäksi johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan, että ennen opt-out-mahdollisuuden täytäntöönpanoa olisi harkittava, eivätkö pisin vertailujakso tai muut direktiivin mukaiset jouston mahdollistavat säännökset takaisi tarvittavaa joustoa.

Opt-out-vaihtoehtoon sovellettavien edellytysten osalta yhteisessä kannassa edellytetään, että:

viikoittainen työaika EU:ssa saisi olla edelleen enintään 48 tuntia nykyisen direktiivin 6 artiklan mukaisesti, jollei jäsenvaltiossa määrätä opt-out-vaihtoehdosta joko työehtosopimuksissa tai asianmukaisen tason työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä asianmukaisella tasolla järjestetyn työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ja jollei yksittäinen työntekijä päätä käyttää opt-out-vaihtoehtoa. Näin ollen päätöksen tekee edelleen yksittäinen työntekijä, eikä häntä voi pakottaa työskentelemään 48:aa tuntia enempää,

tämän vaihtoehdon käyttöä koskevat lisäksi tiukat ehdot, joiden tarkoituksena on taata se, että työntekijä antaa suostumuksensa vapaasta tahdostaan, rajoittaa lakisääteisesti viikkotyötuntien määrä opt-out-vaihtoehdon yhteydessä ja asettaa työnantajille erityisvelvoite ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä.

Sen takaamiseksi, että työntekijä antaa suostumuksensa vapaasta tahdostaan, yhteisessä kannassa edellytetään, että opt-out-valinta on pätevä ainoastaan siinä tapauksessa, että työntekijä on antanut suostumuksensa ennen tällaisen työn suorittamista ja että suostumus on voimassa enintään yhden vuoden, mikä voidaan uusia. Työnantaja ei voi missään tapauksessa aiheuttaa työntekijälle mitään haittaa sen vuoksi, että tämä ei ole halukas suostumaan tällaiseen työskentelyyn tai että hän peruuttaa jostain syystä suostumuksensa. Lyhytaikaisia työsopimuksia lukuun ottamatta (ks. jäljempänä) opt-out-vaihtoehtoa koskeva suostumus voidaan lisäksi allekirjoittaa vasta neljän viikon kuluttua työn alkamisesta eikä työntekijää voida pyytää allekirjoittamaan opt-out-vaihtoehtoa koskevaa suostumusta työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä. Lopuksi työntekijällä on oikeus tiettyjen määräaikojen puitteissa peruuttaa suostumuksensa opt-out-vaihtoehdon mukaiseen työskentelyyn.

Yhteisessä kannassa edellytetään opt-out-vaihtoehdon puitteissa sallittujen viikkotyötuntien määrärajoittamista lakisääteisesti, mistä ei säädetä nykyisessä direktiivissä. 60 tuntia viikossa, laskettuna 3 kuukauden ajanjakson keskiarvona, olisi tavallisesti rajana, ellei työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa toisin määrätä. Tämä raja voitaisiin nostaa 65 tuntiin, laskettuna 3 kuukauden ajanjakson keskiarvona, jos työmarkkinaosapuolten välistä sopimusta ei ole ja jos päivystysaika, jona ei työskennellä, katsotaan työajaksi.

Lopuksi yhteisessä kannassa edellytetään, että työnantajien on pidettävä kirjaa opt-out-vaihtoehdon puitteissa työskentelevien työntekijöiden työtunneista. Nämä tiedot saatetaan toimivaltaisten viranomaisten saataville, ja nämä voivat työntekijöiden turvallisuuteen ja/tai terveyteen liittyvistä syistä kieltää viikoittaisen enimmäistyöajan ylittämismahdollisuuden tai rajoittaa sitä. Lisäksi toimivaltainen viranomainen voi pyytää työnantajaa toimittamaan tiedot tapauksista, joissa työntekijät ovat suostuneet työskentelemään yli 48 tuntia seitsemän päivän jakson aikana laskettuna 16 artiklan b kohdassa tarkoitetun vertailujakson keskiarvona.

Yhteisessä kannassa säädetään lyhyitä työsopimuksia (jos työntekijä on palkattuna saman työnantajan palveluksessa ajanjakson tai ajanjaksoja, joiden kesto on yhteensä enintään 10 viikkoa 12 kuukauden ajanjaksolla) koskevista erityisedellytyksistä seuraavasti: suostumus opt-out-vaihtoehdon käyttöön voidaan antaa työsuhteen ensimmäisten neljän viikon aikana, eikä opt-out-vaihtoehdon puitteissa sallittujen viikkotyötuntien määrän lakisääteistä rajoitusta sovelleta. Työntekijää ei kuitenkaan voida pyytää antamaan suostumustaan työskennellä opt-out-vaihtoehdon puitteissa työsopimuksensa allekirjoittamisen yhteydessä.

Yhteisessä kannassa edellytetään edelleen, että kun opt-out-vaihtoehtoa käytetään, jäsenvaltio voi lailla, asetuksella tai hallinnollisilla määräyksillä sallia, että objektiivisista tai teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä vertailujakson pituudeksi määrätään enintään kuusi kuukautta. Tämä vertailujakso ei saisi kuitenkaan vaikuttaa 3 kuukauden vertailujaksoon, jota sovelletaan 60 tai 65 tunnin viikoittaisen enimmäismäärän laskemiseen.

Seurantaa, arviointia ja uudelleentarkastelua koskevat säännökset

Direktiivin uutta 24 a artiklaa koskevassa yhteisen kannan 1 artiklan 9 kohdassa edellytetään yksityiskohtaisia raportointivaatimuksia, jotka koskevat opt-out-vaihtoehdon käyttöä ja muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa pitkiin työaikoihin, kuten 19 artiklan b kohdan käyttö (12 kuukauden vertailujakso). Näiden vaatimusten tarkoituksena on antaa komissiolle mahdollisuus seurata tiiviisti täytäntöönpanoa.

Tarkemmin sanottuna yhteisessä kannassa edellytetään, että komissio:

toimittaa viimeistään neljän vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta kertomuksen, johon voidaan liittää tarvittaessa asianmukaiset ehdotukset ylipitkien työaikojen lyhentämiseksi, opt-out-vaihtoehdon käyttö mukaan lukien, ottaen huomioon sen vaikutus niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joita tämä mahdollisuus koskee. Neuvosto arvioi tämän kertomuksen,

voi kyseisen arvion huomioon ottaen ja viimeistään viiden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta toimittaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille direktiivin, opt-out-mahdollisuus mukaan luettuna, tarkistamista koskevan ehdotuksen.

IV   JOHTOPÄÄTÖS

Pitäen mielessä vuokratyöntekijöitä koskevan direktiivin osalta samanaikaisesti saavutetun hyvin konkreettisen edistyksen neuvosto katsoo, että sen työaikadirektiiviä koskeva yhteinen kanta on tasapainoinen ja realistinen ratkaisu komission ehdotuksen kattamiin kysymyksiin, ottaen huomioon suuret erot jäsenvaltioiden työmarkkinatilanteissa ja niiden tällaisiin tilanteisiin puuttumisen edellytyksiä koskevissa näkemyksissä. Neuvosto odottaa rakentavaa keskustelua Euroopan parlamentin kanssa, jotta lopullinen yhteisymmärrys tästä tärkeästä direktiivistä saataisiin aikaan.


(1)  EUVL C 322, 29.12.2004, s. 9.

(2)  EUVL C 92, 20.4.2006, s. 292.

(3)  EUVL C 267, 27.10.2005, s. 16.

(4)  EUVL C 231, 20.9.2005, s. 69.

(5)  EUVL C 146, 16.6.2005, s. 13.

(6)  Asiak. 10583/08 ADD 1.

(7)  Asiassa C-303/98, Sindicato de Médicos de Asistencia Pública (Simap) vastaan Conselleria de Sanidad y Consumo de la Generalidad Valenciana, 3.10.2000 annettu tuomio, Kok. 2000, s. I-07963.

(8)  Asiassa C-151/02 9.10.2003 annettu tuomio. Pyynnön on tehnyt Landesarbeitsgericht Schleswig-Holstein (Saksa) ennakkoratkaisun saamiseksi tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Landeshauptstadt Kiel vastaan Norbert Jaeger, ei vielä julkaistu.

(9)  EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.


Top