Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52008AG0022

    Neuvoston 23 päivänä kesäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 22/2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lentoasemamaksuista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    EUVL C 254E, 7.10.2008, p. 18–25 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    7.10.2008   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    CE 254/18


    Neuvoston 23 päivänä kesäkuuta 2008 vahvistama

    YHTEINEN KANTA (EY) N:o 22/2008,

    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/…/EY antamiseksi lentoasemamaksuista

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    (2008/C 254 E/02)

    EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

    ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

    ottavat huomioon komission ehdotuksen,

    ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

    ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

    noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

    sekä katsovat seuraavaa:

    (1)

    Lentoasemien tärkein tehtävä ja kaupallisen toiminnan kohde on varmistaa ilma-aluksista sekä matkustajista ja rahdista huolehtiminen laskeutumisesta nousuun, jotta lentoliikenteen harjoittajat voivat tarjota lentoliikennepalveluja. Tätä varten lentoasemat tarjoavat ilma-alusten käyttöön sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn liittyviä tiloja ja palveluja, joiden kustannukset ne yleensä kattavat lentoasemamaksuilla. Lentoaseman pitäjien, jotka tarjoavat tiloja ja palveluja, joista lentoasemamaksuja peritään, olisi pyrittävä toimimaan kustannustehokkaasti.

    (2)

    On tarpeen vahvistaa yhteiset puitteet, joissa säännellään lentoasemamaksujen keskeisiä tekijöitä ja sitä, miten nämä maksut asetetaan, sillä tällaisten puitteiden puuttuminen voi vaarantaa lentoaseman pitäjien ja lentoaseman käyttäjien välisten suhteiden perusvaatimusten täyttymisen. Kyseiset puitteet eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltion mahdollisuuteen päättää siitä, missä määrin lentoaseman kaupallisesta toiminnasta saadut tulot voidaan ottaa huomioon lentoasemamaksujavahvistettaessa.

    (3)

    Tätä direktiiviä olisi sovellettava yhteisössä sijaitseviin tiettyä vähimmäiskokoa suurempiin lentoasemiin, koska pienten lentoasemien pitäminen ja rahoittaminen ei edellytä yhteisön puitteiden soveltamista, ja kussakin jäsenvaltiossa lentoasemaan, jolla on eniten matkustajia.

    (4)

    Alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus soveltaa lentoasemaverkon kattavaa yhteistä maksujärjestelmää. Tällaisiin verkkoihin kuuluvien lentoasemien kesken toteutettavien taloudellisten siirtojen olisi oltava yhteisön lainsäädännön mukaisia.

    (5)

    Jäsenvaltioiden pitäisi voida liikenteen jakamiseen liittyvistä syistä sallia samaa kaupunkia tai kaupunkiryhmää palvelevien lentoasemien pitäjän soveltaa samaa lentoasemamaksujen tasoa. Näiden lentoasemien kesken toteutettavien taloudellisten siirtojen olisi oltava asiaa koskevan yhteisön oikeuden mukaisia.

    (6)

    Kannustimia uusien reittien avaamiseen, muun muassa epäedullisessa asemassa olevien ja syrjäisimpien alueiden kehittämisen edistämiseksi, olisi myönnettävä ainoastaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

    (7)

    Lennonvarmistusmaksujen perimistä käsitellään jo lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1794/2006 (4) ja maahuolintamaksujen perimistä pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla 15 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/67/EY (5). Vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien avustamisen rahoittamiseksi perittävistä maksuista säädetään vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2006 (6).

    (8)

    Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) neuvosto sopi vuonna 2004 lentoasemamaksuja koskevista toimintalinjoista, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat periaatteet: maksujen suhteuttaminen kustannuksiin, syrjimättömyys ja riippumaton mekanismi lentoasemien taloudellista sääntelyä varten.

    (9)

    ICAOn neuvosto on katsonut, että lentoasemamaksu on maksu, joka on suunniteltu ja jota sovelletaan erityisesti niiden kustannusten kattamiseksi, jotka aiheutuvat tilojen ja palvelujen tarjoamisesta siviili-ilmailulle, kun taas vero on maksu, jonka tarkoituksena on lisätä valtion tai paikallishallinnon tuloja, joita ei yleensä käytetä siviili-ilmailuun kokonaisuudessaan tai kustannuskohtaisesti.

    (10)

    Lentoasemamaksujen olisi oltava syrjimättömiä. Olisi otettava käyttöön lentoaseman pitäjien ja käyttäjien välistä säännöllistä kuulemista koskeva pakollinen menettely, jossa kummallakin osapuolella on mahdollisuus vedota riippumattomaan valvontaelimeen, jos lentoaseman käyttäjät vastustavat lentoasemamaksuja koskevaa päätöstä tai maksujärjestelmän muutosta.

    (11)

    Päätösten puolueettomuuden ja tämän direktiivin asianmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi jokaiseen jäsenvaltioon olisi perustettava riippumaton valvontaelin. Kyseisellä elimellä olisi oltava kaikki tehtäviensä suorittamiseksi tarvittava henkilöstö, asiantuntemus ja rahoitus.

    (12)

    On välttämätöntä, että lentoaseman käyttäjät saavat lentoaseman pitäjältä säännöllisesti tietoja siitä, miten ja millä perusteilla lentoasemamaksut lasketaan. Tällainen avoimuus antaisi lentoliikenteen harjoittajille käsityksen lentoasemalle aiheutuvista kustannuksista ja lentoaseman investointien tuottavuudesta. Jotta lentoaseman pitäjä voisi asianmukaisesti arvioida tulevia investointitarpeita, lentoaseman käyttäjien olisi hyvissä ajoin annettava lentoaseman pitäjän käyttöön kaikki toimintaansa koskevat ennusteet sekä tiedot kehittämishankkeistaan ja erityisistä tarpeistaan ja ehdotuksistaan.

    (13)

    Lentoaseman pitäjien olisi tiedotettava lentoaseman käyttäjille tärkeistä infrastruktuurihankkeista, sillä niillä on huomattavia vaikutuksia lentoasemamaksujen järjestelmään tai tasoon. Tällaiset tiedot olisi annettava, jotta voidaan seurata infrastruktuurikustannuksia ja varmistetaan lentoaseman tilojen soveltuvuus ja kustannustehokkuus.

    (14)

    Lentoaseman pitäjien olisi voitava soveltaa lentoasemamaksuja, jotka vastaavat tarjottua infrastruktuuria ja/tai palvelun tasoa, koska lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus edellyttää, että lentoaseman pitäjän tarjoamien palvelujen hinta vastaa niiden laatua. Mahdollisuus eriytettyyn infrastruktuurin tai palvelujen käyttöön olisi kuitenkin annettava syrjimättä kaikille lentoliikenteen harjoittajille, jotka sitä haluavat. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, käyttöoikeus olisi määriteltävä objektiivisin ja syrjimättömin perustein, jotka lentoaseman pitäjä vahvistaa. Lentoasemamaksujen eriyttämisen olisi perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja selkeisiin arviointiperusteisiin.

    (15)

    Lentoaseman käyttäjien ja lentoaseman pitäjän pitäisi voida tehdä palvelutasosopimus lentoasemamaksujen vastineeksi tarjotun palvelun laadusta. Maksujen vastineeksi tarjotun palvelun laatua koskevat neuvottelut voitaisiin käydä osana säännöllistä kuulemista.

    (16)

    Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa perustamissopimuksen ja erityisesti sen 81–89 artiklan soveltamista.

    (17)

    Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on yhteisten periaatteiden vahvistaminen lentoasemamaksujen perimiselle yhteisön lentoasemilla, koska lentoasemamaksujärjestelmiä ei kansallisella tasolla voida toteuttaa tavalla, joka olisi yhdenmukainen koko yhteisössä, vaan tavoite voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

    OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

    1 artikla

    Kohde

    1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset periaatteet lentoasemamaksujen perimiselle yhteisön lentoasemilla.

    2.   Tätä direktiiviä sovelletaan perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitseviin lentoasemiin, joilla voidaan harjoittaa kaupallista liikennettä ja joiden vuotuinen liikennemäärä on enemmän kuin viisi miljoonaa matkustajaa, ja kussakin jäsenvaltiossa lentoasemaan, jolla on eniten matkustajia.

    3.   Jäsenvaltioiden on julkaistava luettelo alueellaan toimivista lentoasemista, joihin tätä direktiiviä sovelletaan. Luettelon on perustuttava komission (Eurostat) tietoihin, ja se on päivitettävä vuosittain.

    4.   Tätä direktiiviä ei sovelleta maksuihin, joita peritään korvaukseksi reitillä ja lentoasemalla annettavista lennonvarmistuspalveluista asetuksen (EY) N:o 1794/2006 mukaisesti, eikä maksuihin, joita peritään korvaukseksi direktiivin 96/67/EY liitteessä tarkoitetuista maahuolintapalveluista, eikä maksuihin, joita peritään asetuksen (EY) N:o 1107/2006 mukaisesti.

    5.   Tämä direktiivi ei rajoita kunkin jäsenvaltion oikeutta soveltaa alueelleen sijoittautuneeseen lentoaseman pitäjään muita sääntelytoimenpiteitä, jos ne eivät ole tämän direktiivin eivätkä muiden yhteisön oikeuden säännösten vastaisia. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla taloudelliset valvontatoimenpiteet, kuten maksujärjestelmien ja/tai maksujen tason hyväksyminen, myöskannustinpohjaisten maksumenettelyjen tai hintakattojen sääntely.

    2 artikla

    Määritelmät

    Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

    1.

    ’lentoasemalla’ maa-aluetta, joka on erityisesti järjestetty ilma-alusten laskua, lentoonlähtöä ja liikkumista varten, mukaan lukien lentoliikenteen ja ilma-alusten palvelujen tätä toimintaa varten edellyttämät lisärakennelmat ja -laitteet sekä kaupallisen lentoliikenteen tarvitsemat rakennelmat ja laitteet;

    2.

    ’lentoaseman pitäjällä’ yhteisöä, jonka tarkoituksena on kansallisten lakien, asetusten tai sopimusten nojalla huolehtia muun toimintansa ohella tai yksinomaisesti lentoaseman tai lentoasemaverkon infrastruktuurien hallinnosta ja hallinnasta sekä kyseisellä lentoasemalla tai kyseisessä lentoasemaverkossa olevien eri tahojen toiminnan yhteensovittamisesta ja valvonnasta;

    3.

    ’lentoaseman käyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka vastaa matkustajien, postin ja/tai rahdin kuljetuksesta lentoteitse kyseiselle lentoasemalle tai kyseiseltä lentoasemalta;

    4.

    ’lentoasemamaksulla’ lentoaseman pitäjän hyväksi kerättävää maksua, joka peritään lentoaseman käyttäjiltä lentoaseman pitäjän yksinomaisesti käyttöön antamien sellaisten tilojen ja palvelujen käytöstä, jotka liittyvät ilma-alusten laskeutumiseen, lentoonlähtöön, ohjaamiseen ja pysäköintiin sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn;

    5.

    ’lentoasemaverkolla’ jäsenvaltion asianmukaisesti sellaiseksi nimeämää saman lentoaseman pitäjän hoitamaa lentoasemien ryhmää.

    3 artikla

    Syrjimättömyys

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisön lainsäädännön mukaisesti lentoasemamaksuista ei aiheudu syrjintää lentoaseman käyttäjien välillä. Tämä ei estä mukauttamasta lentoasemamaksuja yleistä etua koskevien asioiden, esimerkiksi ympäristöseikkojen perusteella. Mukauttamisperusteiden on oltava merkityksellisiä, objektiivisia ja avoimia.

    4 artikla

    Lentoasemaverkko

    1.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että lentoasemaverkon pitäjä ottaa käyttöön yhteisen ja avoimen lentoasemamaksujärjestelmän, jota sovelletaan koko lentoasemaverkossa.

    2.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että samaa kaupunkia tai kaupunkiryhmää palvelevien lentoasemien pitäjä soveltaa samaa lentoasemamaksujen tasoa kaikkiin asianomaisiin lentoasemiin edellyttäen, että kukin lentoasema noudattaa täysin 6 artiklassa esitettyjä avoimuutta koskevia vaatimuksia.

    5 artikla

    Kuuleminen ja muutoksenhaku

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan käyttöön pakollinen menettely, jonka mukaisesti lentoaseman pitäjä ja lentoaseman käyttäjät tai käyttäjien edustajat tai yhteenliittymät kuulevat säännöllisesti toisiaan lentoasemamaksujärjestelmän toiminnasta, lentoasemamaksujen tasosta ja tarvittaessa tarjottavan palvelun laadusta. Tällainen kuuleminen on järjestettävä vähintään kerran vuodessa, ellei viimeisimmässä kuulemisessa toisin päätetä. Jos lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välillä on monivuotinen sopimus, kuuleminen on järjestettävä sopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varattava itselleen oikeus vaatia kuulemisten järjestämistä useammin.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muutokset tehdään lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välisellä sopimuksella aina, kun se on mahdollista. Tätä varten lentoaseman pitäjän on toimitettava lentoaseman käyttäjille kaikki ehdotukset lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttamiseksi sekä ehdotettujen muutosten syyt viimeistään neljä kuukautta ennen muutosten voimaantuloa, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka on perusteltava lentoaseman käyttäjille; tällöin kyseisen ajan on oltava vähintään kaksi kuukautta. Lentoaseman pitäjän on kuultava lentoaseman käyttäjiä ehdotetuista muutoksista ja otettava näiden näkemykset huomioon ennen päätöksen tekemistä. Lentoaseman pitäjän on julkaistava päätöksensä tai suosituksensa kohtuullisessa ajassa ennen sen voimaantuloa. Lentoaseman pitäjän on perusteltava päätöksensä lentoaseman käyttäjien näkemyksiin nähden, jos ehdotetuista muutoksista ei päästä sopimukseen lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välillä.

    3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos lentoaseman pitäjän tekemästä lentoasemamaksuja koskevasta päätöksestä on erimielisyys, kumpikin osapuoli voi vedota 10 artiklassa tarkoitettuun riippumattomaan valvontaelimeen, jonka on tutkittava perustelut lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttamiselle.

    4.   Jos lentoaseman pitäjän päättämä lentoasemamaksujen järjestelmän tai tason muutossaatetaan riippumattoman valvontaelimen käsiteltäväksi, muutos ei tule voimaan ennen kuin kyseinen elin on tutkinut asian. Riippumaton valvontaelin voi tehdä väliaikaisen päätöksen lentoasemamaksujen muutoksen voimaantulosta.

    5.   Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 3 ja 4 kohtaa lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muutoksiin niillä lentoasemilla, joiden osalta se on luonut talouden valvontamenettelyn. Talouden valvontatoimenpiteet voivat olla samat kuin 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet. Silloin kun tällaisiin valvontatoimenpiteisiin kuuluu lentoasemamaksujen järjestelmän tai tason hyväksyminen, saman elimen, joka on nimetty tai perustettu riippumattomaksi valvontaelimeksi tämän direktiivin soveltamista varten, on hyväksyttävä nämä toimenpiteet.

    6 artikla

    Avoimuus

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä antaa aina 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kuulemisen yhteydessä kullekin lentoaseman käyttäjälle tai lentoaseman käyttäjien edustajille tai yhteenliittymille tiedot tekijöistä, joiden perusteella kaikkien lentoaseman pitäjän kullakin lentoasemalla perimien maksujen järjestelmä tai taso on määritelty. Näihin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

    a)

    luettelo lentoasemamaksun vastineeksi tarjotuista palveluista ja käyttöön annettavista infrastruktuureista;

    b)

    lentoasemamaksujen asettamisessa käytetty menetelmä;

    c)

    yleinen kulurakenne niiden tilojen ja palvelujen osalta, joita lentoasemamaksut koskevat;

    d)

    eri maksuista kertyvät tulot ja niillä katettujen palvelujen kokonaiskustannukset;

    e)

    ennusteet lentoaseman tilanteesta maksuihin, liikenteen kasvuun ja suunniteltuihin investointeihin nähden;

    f)

    lentoaseman infrastruktuurin ja laitteiden todellinen käyttö tiettynä aikana.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman käyttäjät antavat lentoaseman pitäjälle ennen jokaista 5 artiklan 1 kohdan mukaista kuulemista tiedot erityisesti seuraavista:

    a)

    liikenne-ennusteet;

    b)

    ilma-aluskalustoaan ja sen käyttöä koskevat ennusteet;

    c)

    kehittämishankkeensa asianomaisella lentoasemalla;

    d)

    asianomaista lentoasemaa koskevat vaatimuksensa.

    3.   Tämän artiklan nojalla annettuja tietoja on pidettävä luottamuksellisina tai taloudellisesti arkaluonteisina ja käsiteltävä sen mukaisesti, ellei kansallisen lainsäädännön soveltamisesta muuta johdu. Julkisesti noteerattujen lentoaseman pitäjien tapauksessa on noudatettava erityisesti arvopaperimarkkinalainsäädäntöä.

    7 artikla

    Uusi infrastruktuuri

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä kuulee lentoaseman käyttäjiä ennen uusia infrastruktuurihankkeita koskevien suunnitelmien lopullista tekemistä.

    8 artikla

    Laatuvaatimukset

    1.   Lentoaseman sujuvan ja tehokkaan toiminnan turvaamiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, jotta lentoaseman pitäjä ja lentoaseman käyttäjien edustajat tai yhteenliittymät lentoasemalla voivat käynnistää neuvottelut palvelutasosopimuksen tekemiseksi lentoasemalla tarjottavien palvelujen laadusta. Kyseiset palvelun laatua koskevat neuvottelut voidaan käydä osana 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kuulemista.

    2.   Mahdollisessa palvelutasosopimuksessa on määriteltävä lentoaseman pitäjän tarjoaman palvelun taso, jossa on otettava huomioon lentoasemamaksujen todellinen järjestelmä tai taso ja palvelun taso, johon lentoaseman käyttäjillä on oikeus lentoasemamaksujen vastineeksi.

    9 artikla

    Räätälöidyt palvelut

    1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lentoaseman pitäjä voi vaihdella tiettyjen lentoasemapalvelujen laatua ja laajuutta tai tarjota erilaatuisia ja -kokoisia terminaaleja tai terminaalien osia tarjotakseen räätälöityjä palveluja taikka terminaalin tai terminaalin osan tiettyyn käyttöön. Lentoasemamaksujen järjestelmä tai taso voidaan eriyttää tällaisten palvelujen laadun ja laajuuden ja niiden kustannusten tai muunlaisten objektiivisten perusteiden mukaisesti. Lentoaseman pitäjät ovat vapaita asettamaan tällaisia eriytettyjä lentoasemamaksuja.

    2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lentoaseman käyttäjä, joka haluaa käyttää räätälöityjä palveluja taikka tiettyyn käyttöön varattua terminaalia tai terminaalin osaa, voi saada käyttöönsä nämä palvelut ja terminaalin tai terminaalin osan.

    Jos lentoaseman käyttäjiä, jotka haluavat saada käyttöönsä räätälöityjä palveluja ja/tai tiettyyn käyttöön varatun terminaalin tai terminaalin osan, on useampia kuin kapasiteetin rajoissa on mahdollista, käyttöoikeus on määriteltävä asianmukaisin, objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin perustein. Lentoaseman pitäjä voi määritellä kyseiset perusteet, ja jäsenvaltiot voivat vaatia, että riippumaton valvontaelin on hyväksynyt ne.

    10 artikla

    Riippumaton valvontaelin

    1.   Tämän direktiivin noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja vähintään 5 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä tai perustettava riippumaton elinniiden riippumattomaksi valvontaelimeksi. Kyseinen elin voi olla sama taho, jolle jäsenvaltio on antanut tehtäväksi 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen muiden sääntelytoimenpiteiden soveltamisen, mukaan luettuna maksujärjestelmän ja/tai lentoasemamaksujen tason hyväksyminen, jos kyseinen taho täyttää tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset.

    2.   Jäsenvaltioiden on taattava riippumattoman valvontaelimen riippumattomuus varmistamalla, että se on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton lentoaseman pitäjistä ja lentoliikenteen harjoittajista. Jäsenvaltioiden, joilla säilyy lentoasemien, lentoaseman pitäjien tai lentoliikenteen harjoittajien omistajuus tai määräämisvalta lentoaseman pitäjiin tai lentoliikenteen harjoittajiin, on varmistettava, että kyseiseen omistajuuteen tai määräämisvaltaan liittyviä tehtäviä ei uskota riippumattomalle valvontaelimelle. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumaton valvontaelin harjoittaa toimivaltaansa puolueettomasti ja avoimesti.

    3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle riippumattoman valvontaelimen nimi ja osoite, sille osoitetut tehtävät ja vastuualueet sekä toimenpiteet, jotka on toteutettu 2 kohdan noudattamiseksi.

    4.   Jäsenvaltiot voivat perustaa riippumatonta valvontaelintä varten rahoitusmekanismin, johon voi kuulua maksun periminen lentoaseman käyttäjiltä ja lentoaseman pitäjiltä.

    5.   Rajoittamatta 5 artiklan 5 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen erimielisyyksien osalta toteutetaan riippumatonta valvontaelintä varten tarvittavat toimenpiteet, jotka liittyvät lentoasemamaksujärjestelmään tai lentoasemamaksujen tasoon, myös palvelun laatuun:

    a)

    lentoaseman pitäjän ja käyttäjien välisten erimielisyyksien ratkaisumenettelyn perustamiseksi;

    b)

    niiden edellytysten määrittelemiseksi, joilla erimielisyys voidaan saattaa riippumattoman valvontaelimen käsiteltäväksi. Riippumaton valvontaelin voi erityisesti hylätä valitukset, joita ei ole asianmukaisesti perusteltu tai joihin ei ole liitetty tarvittavia asiakirjoja;

    c)

    niiden perusteiden vahvistamiseksi, joiden pohjalta erimielisyyksiä arvioidaan niiden ratkaisemiseksi.

    Näiden menettelyjen, edellytysten ja perusteiden on oltava syrjimättömiä, avoimia ja objektiivisia.

    6.   Riippumattoman valvontaelimen suorittaessa 5 artiklan mukaista tutkintaa siitä, onko lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttaminen perusteltua, sillä on oltava pääsy asianomaisten osapuolten tarpeellisiin tietoihin, ja sen on kuultava osapuolia ennen päätöksen tekemistä. Sen on tehtävä asiassa päätös mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kuuden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Riippumattoman valvontaelimen päätökset ovat sitovia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden parlamentaarista tai oikeudellista tarkastelua jäsenvaltioissa sovellettavan menettelyn mukaisesti.

    7.   Riippumattoman valvontaelimen on julkaistava toiminnastaan vuosikertomus.

    11 artikla

    Kertomus ja tarkistaminen

    1.   Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta … (7) Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, jossa se arvioi edistymistä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa, sekä tarvittaessa soveltuvia ehdotuksia.

    2.   Jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä tämän direktiivin soveltamiseksi, erityisesti 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseen tarvittavien tietojen keräämisessä.

    12 artikla

    Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

    1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta … (8). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

    Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

    2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

    13 artikla

    Voimaantulo

    Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    14 artikla

    Osoitukset

    Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

    Tehty …

    Euroopan parlamentin puolesta

    Puhemies

    Neuvoston puolesta

    Puheenjohtaja


    (1)  EUVL C 10, 15.1.2008, s. 35.

    (2)  EUVL C 305, 15.12.2007, s. 11.

    (3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. tammikuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 23. kesäkuuta 2008 ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

    (4)  EUVL L 341, 7.12.2006, s. 3.

    (5)  EYVL L 272, 25.10.1996, s. 36.

    (6)  EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1.

    (7)  Virallinen lehti: Neljä vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

    (8)  Virallinen lehti: 36 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.


    NEUVOSTON PERUSTELUT

    I   JOHDANTO

    1.

    Komissio toimitti edellä mainitun ehdotuksen neuvostolle 29. tammikuuta 2007. Ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohtaan.

    2.

    Neuvosto (liikenne, televiestintä ja energia) sopi 29. ja 30. marraskuuta 2007 ehdotusta koskevasta yleisnäkemyksestä.

    3.

    Euroopan parlamentti (esittelijä Ulrich Stockmann (PSE-DE)) äänesti ehdotuksesta ensimmäisessä käsittelyssä 15. tammikuuta 2008. Euroopan parlamentin lausunto koostuu 45 tarkistuksesta.

    4.

    Neuvosto (liikenne, televiestintä ja energia) pääsi 7. huhtikuuta 2008 poliittiseen yhteisymmärrykseen ehdotuksesta hyväksyen useita Euroopan parlamentin 45 ensimmäisen käsittelyn tarkistuksista (asiak. 8017/08). Neuvoston on määrä hyväksyä yhteisymmärryksen tuloksena syntynyt yhteinen kanta 23. kesäkuuta 2008.

    II   TAVOITE

    Ehdotetun direktiivin tavoitteena on vahvistaa yhteiset periaatteet lentoasemamaksujen perimiselle yhteisön lentoasemilla. Sen tarkoituksena on selventää lentoasematoiminnan harjoittajien ja lentoaseman käyttäjien välisiä suhteita siten, että käyttäjien lentoasemamaksuja laskettaessa edellytetään avoimuutta, käyttäjien kuulemista ja syrjimättömyyden periaatteen soveltamista. Direktiivillä halutaan lisäksi perustaa jäsenvaltioihin vahvat riippumattomat kansalliset viranomaiset, jotka toimisivat välittäjinä ja sovittelisivat riitoja niiden ratkaisemiseksi nopeasti.

    III   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

    1.   Yleistä

    Euroopan parlamentti (EP) hyväksyi 15. tammikuuta 2008 pidetyssä täysistunnossaan 45 tarkistusta komission ehdotukseen. Neuvoston yhteinen kanta noudattelee komission ehdotukseen tehtyjä muutoksia (ks. jäljempänä kohta 2 a), koska siihen on sisällytetty huomattava määrä tarkistuksista:

    joko sellaisenaan (Euroopan parlamentin tarkistukset 8, 10, 11 ja 45), tai

    sisällöltään, jolloin on käytetty samankaltaista sanamuotoa (Euroopan parlamentin tarkistukset 1, 2, 3, 15, 23, 28 ja 29).

    Useita tarkistuksia ei kuitenkaan otettu huomioon yhteisessä kannassa, koska neuvosto katsoi, että ne olivat joko:

    1.

    tarpeettomia, koska ne oli jo otettu Euroopan parlamentin antaman lausunnon jälkeen annettuihin muihin säädöksiin; tai

    2.

    ne oli otettu huomioon muualla tekstissä, kun komission alkuperäinen ehdotus oli muotoiltu uudelleen yhteiseksi kannaksi.

    2.   Erityiskysymykset

    a)   Tärkeimmät muutokset komission ehdotukseen

    Neuvosto piti komission ehdotusta lähtökohtanaan ja teki siihen useita muutoksia, joista voidaan esittää seuraava yhteenveto:

    —   Direktiivin kohde, 1 artikla

    Komissio ehdotti alun perin, että direktiiviä sovellettaisiin kaikkiin lentoasemiin, joiden vuotuinen liikennemäärä on enemmän kuin miljoona matkustajaa. Neuvosto päätti nostaa rajan viiteen miljoonaan ja esitti lisäkriteeriksi, että säädöstä sovellettaisiin kunkin jäsenvaltion suurimpaan lentoasemaan. Tämä soveltamisala on myös Euroopan parlamentin lausunnon mukainen.

    —   Maksujen mukauttaminen ympäristöseikkojen ja muiden yleistä etua koskevien asioiden perusteella, 3 artikla

    Neuvosto päätti sisällyttää tämän mahdollisuuden syrjimättömyyttä koskevaan artiklaan. Tässä lisäyksessä heijastuu jäsenvaltioiden toive voida edistää ympäristöystävällisempien lentokoneiden käyttöä sekä muita asioita lentoasemamaksuja mukauttamalla.

    —   Kustannusvastaavuus, johdanto-osan 8 kappale

    Tämä johdanto-osan kappale on tasapainoinen kompromissi, jossa on otettu huomioon jäsenvaltioiden toivomus lentoasemapalvelujen tarjonnasta aiheutuvien kustannusten tasoon tiukasti suhteutetuista lentoasemamaksuista (ICAOn lentoasemamaksuja koskevien suositusten mukaisesti) sekä riittävä jousto muita jäsenvaltioita varten, mukaan lukien ne, joiden mielestä tämä voi aiheuttaa seurauksia lentoasemaverkkojen toiminnalle, koska jotkut jäsenvaltiot tarvitsevat joustoa käyttääkseen kaupallisia tuloja lentoasemaverkossa.

    —   Lentoasemaverkko ja lentoasemajärjestelmä, 2 artiklan 5 kohta ja 4 artikla

    Neuvosto päätti, että ehdotettuun direktiiviin on tarpeen sisällyttää lentoasemaverkon määritelmä. Lisäksi se piti asianmukaisena tekstilisäystä, jolla varmistetaan, että samaa kaupunkia tai kaupunkiryhmää palvelevilla lentoasemilla voi olla yhteinen lentomaksujärjestelmä.

    —   Talouden valvontatoimenpiteet, 5 artiklan 5 kohta

    Neuvosto katsoi asianmukaiseksi lisätä talouden valvontamenettelyä koskevan säännöksen, jonka nojalla talouden valvontatoimenpidejärjestelmiä käyttäviä jäsenvaltioita ei velvoiteta soveltamaan direktiivissä kuvattua riitojenratkaisumenetelmää. Tämä siitä syystä, että talouden valvontamenettelyn tarjoama suojelun taso on verrattavissa direktiivissä säädetyn suojelun tasoon.

    —   Direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskeva määräaika, 12 artikla

    Neuvosto pidensi 36 kuukauteen määräajan, jona direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa toteuttaa toimenpiteet, joita sen täytäntöönpano edellyttää.

    b)   Euroopan parlamentin tarkistukset

    Tämän lisäksi neuvosto harkitsi useita tarkistuksia, vaikkei se sisällyttänytkään niitä yhteiseen kantaansa. Näistä asioista voidaan esittää seuraava yhteenveto:

    —   Turvamaksut

    Asiaa koskevat tarkistukset 4, 13, 37–41

    Yhteiseen kantaan ei sisällytetty turvallisuuden rahoittamiseen liittyviä tarkistuksia, koska se katsoi, että yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä annetun uuden asetuksen (asetus 300/2008) tultua voimaan tätä asiaa koskeviin Euroopan parlamentin huolenaiheisiin puututtiin jo. Näitä huolenaiheita käsitellään myös tulevassa komission politiikka-aloitteessa.

    —   Etukäteisrahoitus

    Asiaa koskevat tarkistukset 31 ja 32

    Yhteisessä kannassa tunnustetaan uusien infrastruktuurihankkeiden merkitys ja varmistetaan mahdollisuus niiden rahoittamiseen samalla kun suojellaan lentoaseman käyttäjien etuja. Etukäteisrahoituksen periaate mainitaan jo ICAOn teksteissä, mutta neuvosto piti asianmukaisempana olla sisällyttämättä sitä yhteiseen kantaan, koska jäsenvaltioiden lähestymistavat poikkeavat toisistaan ja jousto on tarpeen säilyttää. Komissio ei ole hyväksynyt näitä tarkistuksia.

    —   Single till tai dual till -järjestelmä

    Asiaa koskevat tarkistukset 6 ja 22

    Neuvosto katsoi välttämättömäksi säätää sellaisen yhteisen kehyksen perustamisesta, jolla säännellään lentoasemamaksujen keskeisiä ominaisuuksia ja niiden määräämistapaa, mutta se katsoi myös, että jäsenvaltioiden olisi saatava vapaasti käyttää single till tai dual till -järjestelmää tai näiden kahden järjestelmän yhdistelmää eikä niitä pitäisi velvoittaa antamaan lainsäädäntöä, jolla jommastakummasta näistä järjestelmistä tehtäisiin pakollinen, tai että lentoasemille annettaisiin mahdollisuus valita kumman till -järjestelmän ne ottavat käyttöönsä. Näistä syistä yhteiseen kantaan ei sisällytetty nimenomaista säännöstä tästä asiasta.

    —   Direktiivin soveltaminen kaikkiin verkossa oleviin lentoasemiin

    Asiaa koskevat tarkistukset 9 ja 14

    Yhteiseen kantaan ei hyväksytty näitä tarkistuksia, koska haluttiin noudattaa johdonmukaisesti verkkojärjestelmiä koskevaa yleistä lähestymistapaa, mihin kuuluu erityisesti jäsenvaltioiden välisten verkkojen syrjimättömyys, tarpeettoman byrokratian poistaminen pieniltä lentokentiltä ja todellisen tarpeen puuttuminen, sillä neuvosto ei pidä ristiinsubventoinnin vaaraa perusteltuna.

    —   Muu tarkistukset

    Yhteiseen kantaan ei sisällytetty useita tarkistuksia seuraavasta kolmesta syystä:

    Neuvosto katsoi, etteivät ne olleet johdonmukaisia direktiiviehdotuksessa noudatettujen periaatteiden ja lähestymistavan kanssa.

    Neuvosto katsoi, ettei niitä oltu muotoiltu riittävän selviksi ja tämä voisi johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen, koska ne voitaisiin tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla.

    Neuvosto katsoi, että jäsenvaltioilla olisi vaikeuksia toteuttaa ne käytännössä. Tämä koski erityisesti tarkistuksia, joissa asetettiin määräaikoja, joita jäsenvaltiot pitivät joko liian lyhyinä tai liian pitkinä.

    Kyseessä ovat seuraavat tarkistukset:

    kilpailukykyä ja valtiontukea koskevat periaatteet (osittain 7, 16, 24, 25 ja 26),

    syrjimättömyys (34, 35 ja 36),

    riippumattomaan valvontaelimeen turvautumista ja toimivallan siirtoa koskevat edellytykset (19, 21, 42 ja 43),

    palvelun taso ja palvelun laatu (5, 27 ja 33),

    viittaus maksujen tason määritteleviin tekijöihin (12),

    kuulemiset (17),

    aikataulu maksujärjestelmää koskevien muutosten esittämiseksi (18),

    tutkittaviksi otettavat valitukset (20),

    avoimuus (30),

    riippumattoman valvontaelimen päätöstä koskeva määräaika (44).

    IV   YHTEENVETO

    Neuvosto katsoo, että yhteinen kanta on tasapainoinen kokonaisuus, joka on komission ehdotuksen tavoitteiden mukainen. Siinä otetaan myös huomioon Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn tulokset.

    Neuvosto panee merkille neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä jo käydyt epäviralliset neuvottelut ja luottaa siihen, että selostettu välitysratkaisuteksti mahdollistaa direktiivin pikaisen antamisen lähitulevaisuudessa.


    Top