15.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 305/1

—

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten panos on eurooppalaisten aloitteiden onnistumisen kannalta ratkaiseva. EU-lainsäädäntöä toimeenpannaan paikallis- ja aluetasolla. Paikan päällä toimivien vastuutahojen ja kansalaisten tehtävänä on toimia siten, että ne käyttäytymisellään tosiaan vaikuttavat energiankulutukseen kestävällä tavalla.

—

katsoo, että energiapolitiikka ja ilmastonsuojelupolitiikka liittyvät läheisesti toisiinsa ja että ne tulee sovittaa yhteen, koska 80 prosenttia Euroopassa tuotetuista hiilidioksidipäästöistä on peräisin energiantuotannosta. Näin ollen on olennaisen tärkeää, että ehdotetut ilmastopoliittiset toimet otetaan huomioon myös energiapolitiikassa ja päinvastoin. Ympäristö- ja tehokkuusnäkökohdat huomioon ottava energiapolitiikka on aina myös ilmastopolitiikkaa.

—

tukee komission pyrkimyksiä poistaa viipymättä hallinnolliset esteet, verkkoon pääsyä koskevat epäoikeudenmukaiset ehdot (esim. uusiutuvaa energiaa tarjoavien syrjintä) ja monimutkaiset menettelyt.

—

kehottaa komissiota torjumaan markkinakeskittymät asianmukaisin toimin ja edistämään markkinatoimijoiden kirjon laajuutta.

—

tukee tavoitetta parantaa energiatehokkuutta EU:ssa vuoteen 2020 mennessä niin, että energiaa kuluu 20 prosenttia vähemmän. Komitea pitäisi tervetulleena tavoitteen kirjaamista sitovaan muotoon.

—

toteaa painokkaasti, että energiatehokkuus on eurooppalaisen energiapolitiikan keskeisin tekijä, joka tulisi asettaa kaikissa pohdinnoissa ehdottomalle etusijalle.

—

ei ole vakuuttunut siitä, että hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS — Carbon Capture and Storage) voitaisiin pitää pitkän aikavälin ratkaisuna, sillä se alentaa voimaloiden tehoa huomattavasti eikä sitä nykyisin pidetä taloudellisesti kovinkaan tehokkaana. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tulee kysymykseen väliaikaisratkaisuna.

Esittelijä

:

Bernd VÖGERLE Gerasdorf bei Wienin pormestari (AT, PSE)

1.

korostaa energian merkitystä nykyaikaisen elämän olennaisena tukipilarina. Tämän vuoksi toimitushäiriöt ja -vaikeudet vaikuttavat laajasti ja aiheuttavat huomattavia taloudellisia vahinkoja. Näin ollen paikallis- ja alueviranomaiset pitävät yhteistä eurooppalaista energiapolitiikkaa ja sille asetettuja toimitusvarmuuteen, kestävyyteen ja kilpailukykyyn liittyviä tavoitteita omasta näkökulmastaan erittäin tärkeinä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan tasapainoista energialähteiden yhdistelmää.

2.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten panos on eurooppalaisten aloitteiden onnistumisen kannalta ratkaiseva. EU-lainsäädäntöä toimeenpannaan paikallis- ja aluetasolla. Paikan päällä toimivien vastuutahojen ja kansalaisten tehtävänä on toimia siten, että ne käyttäytymisellään tosiaan vaikuttavat energiankulutukseen kestävällä tavalla.

3.

kehottaa toimivaltaisia unionin instituutioita ja etenkin komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevan roolin eurooppalaiseen energiapolitiikkaan kuuluvan ”energiapaketin” käytännön toteutuksessa.

4.

katsoo, että energiapolitiikka ja ilmastonsuojelupolitiikka liittyvät läheisesti toisiinsa ja että ne tulee sovittaa yhteen, koska 80 prosenttia Euroopassa tuotetuista hiilidioksidipäästöistä on peräisin energiantuotannosta. Näin ollen on olennaisen tärkeää, että ehdotetut ilmastopoliittiset toimet otetaan huomioon myös energiapolitiikassa ja päinvastoin. Ympäristö- ja tehokkuusnäkökohdat huomioon ottava energiapolitiikka on aina myös ilmastopolitiikkaa.

5.

muistuttaa, että tiedostava kuluttaja on ratkaisevassa asemassa eurooppalaisten tavoitteiden toteuttamisessa. Niinpä kuluttaja onkin otettava kaiken pohdinnan keskipisteeksi. Lisäksi on muistettava, että jokainen energian hinnankorotus vaikuttaa erityisen voimakkaasti yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Julkisista varoista maksettavat avustukset tulisikin kestävää kehitystä ja johdonmukaista ilmastopolitiikkaa ajatellen suunnata pelkän taloudellisen tuen sijasta energiatehokkuutta ja tietoisuutta edistäviin toimiin.

6.

muistuttaa, että sähkö- ja kaasumarkkinoiden avaamiseen kohdistuneet odotukset, eli hintojen aleneminen ja energiantoimittajien monopoliasemien murtuminen, eivät ole toteutuneet kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi toimitusvarmuutta uhkaa se, että voimaloihin ja verkkoihin ja erityisesti uusiutuvia energiamuotoja käyttäviin ja paikallisiin jakelujärjestelmiin ja -verkkoihin investoidaan liian vähän. Mikäli nykykehitys jatkuu, on tulevaisuudessa odotettavissa toimitusongelmia.

7.

kehottaakin komissiota luomaan energiantuottajille ja siirtoverkonhaltijoille kannusteita investoida jälleen (kuten ennen markkinoiden vapauttamista) tuotantolaitosten ja verkkoinfrastruktuurin rakentamiseen. Eräs tämänsuuntainen keino voisi olla paikallisten ja alueellisten energiantuotantosuunnitelmien laatiminen alue- ja paikallistason panoksen pohjalta.

8.

tukee komission pyrkimyksiä poistaa viipymättä hallinnolliset esteet, verkkoon pääsyä koskevat epäoikeudenmukaiset ehdot (esim. uusiutuvaa energiaa tarjoavien syrjintä) ja monimutkaiset menettelyt.

9.

kannattaa eriyttämistä, jossa yhtiöoikeudellista ja voimakkaan sääntelyviranomaisen tukemaa eriyttämistä voidaan pitää riittävänä.

10.

kehottaa komissiota torjumaan markkinakeskittymät asianmukaisin toimin ja edistämään markkinatoimijoiden kirjon laajuutta (kunnalliset laitokset mukaan luettuina).

11.

katsoo, että rajatylittävien verkkojen yleistyminen parantaa paikallis- ja aluetason neuvottelumahdollisuuksia (esim. energian hankinnassa).

12.

vastustaa uuden hallintorakenteen, esim. eurooppalaisen energiasääntelyviranomaisen, perustamista, sillä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset pystyvät saavuttamaan komission ehdottamat ja Eurooppa-neuvoston vahvistamat tavoitteet.

13.

kehottaa komissiota rakentamaan päästökauppajärjestelmän siten, että voimalat saisivat jakosuunnitelman mukaisia todistuksia vain samalle päästömäärälle, jonka suunnitellun sähkö- ja lämpömäärän tuotanto aiheuttaisi kaasu- tai höyryturbiinien voimalla toimivassa, pääasiassa lämpöä tuottavassa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa. Näin kannustettaisiin selkeästi lisäämään energiatehokkuutta sähköntuotannossa.

14.

tukee tavoitetta parantaa energiatehokkuutta EU:ssa vuoteen 2020 mennessä niin, että energiaa kuluu 20 prosenttia vähemmän. Komitea pitäisi tervetulleena tavoitteen kirjaamista sitovaan muotoon.

15.

toteaa painokkaasti, että energiatehokkuus on eurooppalaisen energiapolitiikan keskeisin tekijä, joka tulisi asettaa kaikissa pohdinnoissa ehdottomalle etusijalle.

16.

kehottaa EU:n toimivaltaisia toimielimiä ja etenkin komissiota huolehtimaan asianmukaisista perusedellytyksistä, kun on kyse muun muassa

17.

korostaa, että alue- ja paikallistasolla toteutetaan monia toimia ja edistetään eurooppalaisten aloitteiden onnistumista:

18.

vaatii, että hyvien käytänteiden vaihtamiseen alue- ja paikallistasolla osoitetaan nykyistä enemmän EU-varoja esim. osana Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelmaa.

19.

kehottaa komissiota asettamaan agregaattitasolle (koko talouden energiatehokkuus) energiatehokkuutta koskevan tavoitteen. Tämä tarjoaisi jäsenvaltioille ja alueille riittävästi joustovaraa soveltaa tavoitteen saavuttamiseksi laajaa keinovalikoimaa, johon kuuluisivat mm. laitteiden energiankulutusta ja alueen talouden elinkeinorakennetta koskevat toimet.

20.

kannattaa sitovaa tavoitetta kattaa vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta uusiutuvilla energiamuodoilla.

21.

korostaa paikallisten kotimaisten energialähteiden yhteiskunnallis-taloudellista merkitystä sekä niiden merkitystä energian toimitusvarmuudelle ja siirron tehokkuudelle ja muistuttaa, että uusiutuvien energiamuotojen edistämisessä on suuntauduttava kulloistenkin maantieteellisten, ilmastollisten ja taloudellisten olosuhteiden mukaan. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli paikallisten uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisessä mm. hankkijoina.

22.

kannattaa sitä, että uusiutuvia energialähteitä koskevia tavoitteita suunniteltaessa ja asetettaessa on kiinnitettävä huomiota etenkin lämmitys- ja jäähdytysalaan ja pantava erityistä painoa sähkön ja lämpö- tai jäähdytysenergian yhteistuotannolle.

23.

panee merkille, että kestävyys on asetettava etusijalle kaikissa toimissa. Maat, jotka ovat jo varhaisessa vaiheessa panostaneet biomassaan energialähteenä, kattavat sillä nykyään huomattavan osan energiantarpeestaan. Tällöin ongelmaksi muodostuu kuitenkin usein se, että energiantarvetta ei enää pystytä kattamaan pelkästään paikan päältä saatavilla raaka-aineilla (lähinnä puulla), vaan biopolttoaineita on kuljetettava määränpäähän pitkien matkojen takaa. Tällainen tilanne vähentää selvästi kyseisen vaihtoehdon kestävyyttä. Tällöin on otettava huomioon ne kuljetusmuodot, joiden energiankulutus on pieni.

24.

katsoo, että niille jäsenvaltioille, joiden mahdollisuudet tuottaa energiaa uusiutuvista energialähteistä ovat rajalliset, tulisi antaa mahdollisuus päästä uusiutuvaa energiaa koskevaan tavoitteeseensa ostamalla uusiutuvista energialähteistä tuotettua energiaa joko unionin kattavan alkuperätodistusjärjestelmän avulla tai kahdenvälisin sopimuksin sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, joiden uusiutuvan energian varat ovat riittävän runsaat. Näin pyritään vähentämään uusiutuville energiamuodoille asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia.

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita päättämään paikallis- ja alueyhteisöjen pakollisesta kuulemisesta uudistuvien energialähteiden edistämistä koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia laadittaessa.

26.

kannattaa sitovaa tavoitetta korvata vuoteen 2020 mennessä 10 prosenttia polttoaineen kokonaiskulutuksesta biopolttoaineella edellyttäen, että tuotanto on ekologisesti kestävää.

27.

painottaa, että energialähteiden ja biomassalajien monipuolisuus on tärkeää.

28.

pitää erityisen tärkeänä, että ilmastopolitiikkaa tarkastellaan kansainvälisestä näkökulmasta ja että erilaisten biopolttoaineiden käyttöä edistetään pitäen lähtökohtana niiden koko elinkaaren aikaista ympäristönsuojelullista tasoa ja ilmastovaikutuksia ja ottaen huomioon niiden tuotantomenetelmät, kuljetukset ym. Sen lisäksi, että edistetään tehokasta eurooppalaista tuotantoa voi tuonti unionin ulkopuolisista maista olla ajankohtaista. Biopolttoaineiden tuotannossa olisi tuettava ympäristöä säästäviä ja energiatehokkuudeltaan hyviä tuotantomenetelmiä riippumatta biopolttoainetyypistä ja valmistuksessa käytettävistä kasvilajeista.

29.

muistuttaa, että biopolttoaineiden tuotannon tukeminen unionin ulkopuolisissa maissa on ristiriidassa energia-alalla tavoitteeksi asetetun tuontiriippuvuuden vähentämisen kanssa ja lisää riippuvuutta. Komitea korostaakin, että tuonnin unionin ulkopuolelta on oltava toissijaista. Tuonnin yhteydessä on huomioitava kestävyys ja energiatehokkuus sekä eri biopolttoaineiden elinkaari.

30.

korostaa lisäksi sen merkitystä, että biopolttoaineita tuotetaan kestävällä tavalla, jottei vaaranneta biologista monimuotoisuutta. Tulisi välttää tilannetta, jossa energiakasvien yksipuolinen viljely laajoilla aloilla (monokulttuuri) häiritsee liiaksi paikallisia ekosysteemejä.

31.

korostaa, että bioenergian raaka-aineen tuonnissa on noudatettava kestävän kehityksen mukaisia menettelyjä. Esittämällä kauppakumppaneilleen tämänsuuntaisia vaatimuksia unioni voisi osaltaan edistää ekologisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaista taloutta, jonka avulla voidaan välttää tärkeiden elinympäristöjen häviäminen. Aihetta olisikin ryhdyttävä käsittelemään kansainvälisellä tasolla viipymättä. Myös vastaavien säädösten valmistelu olisi pantava pikaisesti alulle.

32.

ei ole vakuuttunut siitä, että hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS — Carbon Capture and Storage) voitaisiin pitää pitkän aikavälin ratkaisuna, sillä se alentaa voimaloiden tehoa huomattavasti eikä sitä nykyisin pidetä taloudellisesti kovinkaan tehokkaana. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tulee kysymykseen väliaikaisratkaisuna.

33.

katsoo, että hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tutkimusta ja kehitystä tulee lisätä.

34.

vaatii, että uudet hiilivoimalat sallitaan vain, mikäli niissä on tekniset valmiudet hiilidioksidin talteenotolle ja varastointijärjestelmälle heti kun kyseinen tekniikka on kaupallisessa levityksessä.

35.

toteaa, että nykyiset ponnistelut energiateknologian kehittämiseksi ovat riittämättömiä. Lisäksi järjestelmä on erittäin raskasliikkeinen, joten uusien teknologioiden käyttöönotto kestää usein vuosikymmeniä.

36.

kehottaa lisäämään energiateknologian edistämiseen tarkoitettuja määrärahoja entisestään sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa että Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelmassa. Uuden teknologian demonstrointi nimenomaan alue- ja paikallistasolla lisää kansalaisten tietoisuutta asiasta sekä työntekijöiden ammattitaitoa tällä alalla. On tärkeää, että sekä pienillä yksityisillä kaupallisilla toimijoilla että julkisilla toimijoilla on mahdollisuus saada tutkimus- ja kehittämistukea.

37.

katsoo, että edistyksellisen teknologian kehittäminen luo pohjan vientimahdollisuuksille. Tämä taas mahdollistaa monien uusien työpaikkojen luomisen.

38.

katsoo, että vain laajalla ja kattavalla kansainvälisellä yhteistyöllä sekä kestävän elinympäristön, energiatehokkuuden ja energiansäästön takaavilla energia- ja ilmastopoliittisilla sopimuksilla voidaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä saavuttaa toivottavia tuloksia nykyisten ja tulevien sukupolvien hyödyksi sekä EU:ssa että sen ulkopuolella.

39.

edellyttää, ettei unionin ulkopuolisille maille annettava tekninen tuki missään tapauksessa saa tarkoittaa sitä, että EU:ssa vanhentuneina pidettyjä tai kiellettyjä tuotteita ja tuotantomenetelmiä viedään kolmansiin maihin joko maksua vastaan tai ilmaiseksi. Onkin huolehdittava siitä, että tällaisia sääntöjä sovelletaan kaikilla hallintotasoilla (unioni-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla) ja että ne koskevat kaikkia toimielimiä (myös Euroopan investointipankkia).

40.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että EU:ssa hyödynnetään parhaita kansainvälisiä energiansäästökäytänteitä sekä edistetään Euroopan aloitteita, EU:n tavoitteita ja parhaita käytänteitä myös EU:n ulkopuolella.

41.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuudet vaikuttaa energian hintarakenteeseen ovat erittäin rajalliset ja pätevät vain harvoilla aloilla. Mahdollisuus tarjoutuu, mikäli hyödynnettävänä on runsaasti omia energiavaroja ja mikäli ne ovat vapautetuilla markkinoilla kustannuksiltaan kilpailukykyisiä muiden energiaraaka-aineiden kanssa. Lisäksi voidaan pyrkiä vaikuttamaan kansalaisiin tietoisuutta lisäävin toimin ja saada heidät hyväksymään uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisestä aiheutuvat kohonneet kustannukset. Komitea kyseenalaistaa pysyväisluontoiset avustukset (energia- ja lämmityskuluihin), sillä ne eivät yleensä edistä kulutuskäyttäytymisen muutosta. Sen sijaan komitea kannattaa energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä toimia, jotka sekä säästävät kustannuksia että parantavat elämänlaatua. Tässä yhteydessä tulisi myös kiinnittää huomiota kuluttajien mahdollisuuteen saada tietoa energiankäytöstään (älykkäät mittarit) sekä alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisuuteen saada tietoa alueellisesta energiankäytöstä, jotta tehostamis- ja tukitoimet voidaan kohdentaa siten, etteivät pienituloiset joudu vaikeuksiin (polttoaineiden hinnasta johtuva köyhyys).

42.

panee huolestuneena merkille, että energiaraaka-aineiden kysynnän kasvu nostaa kohtuuttomasti elintarvikkeiden hintoja. Energiamarkkinoita ja bioenergian raaka-aineiden odotettavissa olevaa kysyntää lieneekin tarpeen tarkastella kattavasti, jotta voidaan arvioida aina pienehköjen alueiden tasolle saakka erityisesti sitä, miten kysyntä vaikuttaa elintarvikemarkkinoihin.